{"id":1269,"date":"2020-11-02T12:33:49","date_gmt":"2020-11-02T09:33:49","guid":{"rendered":"https:\/\/blogit.utu.fi\/poliittinenhistoria\/?p=1269"},"modified":"2022-03-11T15:31:05","modified_gmt":"2022-03-11T12:31:05","slug":"ihmisyys-toimijuus-ja-poliittinen-historia","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/blogit.utu.fi\/poliittinenhistoria\/2020\/11\/02\/ihmisyys-toimijuus-ja-poliittinen-historia\/","title":{"rendered":"Ihmisyys, toimijuus ja poliittinen historia"},"content":{"rendered":"\n

Poliittisessa historiassa rakenteiden ymm\u00e4rrys edellytt\u00e4\u00e4 ihmisyyden ja toimijuuden ymm\u00e4rryst\u00e4, miksi-kysymysten etsint\u00e4\u00e4 ja niihin vastaamista. Siin\u00e4 ovat avuksi uteliaisuus, kylm\u00e4p\u00e4isyys ja empatia.<\/strong> <\/em><\/p>\n\n\n\n

Poliittisen historian tutkijat tarkastelevat mielell\u00e4\u00e4n yhteiskunnallista valtaa. Jos vallan rakenteiden kehityst\u00e4 halutaan ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4, on arvioitava vallan haltijoiden ja tavoittelijoiden sek\u00e4 vallank\u00e4yt\u00f6n toimeenpanijoiden ja kohteiden tekoja ja pyrkimyksi\u00e4. Valtasuhteiden tarkastelu kuitenkin edellytt\u00e4\u00e4 tutkijalta my\u00f6s kyky\u00e4 katsella niiden l\u00e4vitse ja ymp\u00e4rille. Jos tutkimuskohteita ei hahmoteta riitt\u00e4v\u00e4n kokonaisvaltaisesti, ei mittakaavaa saada kohdilleen.<\/p>\n\n\n\n

Toivon, ett\u00e4 kirjoitukseni voisi inspiroida erityisesti pro graduaan aloittavia opiskelijoita. Gradun aiheen valitseminen ja kysymyksenasettelun rajaaminen ovat isoja p\u00e4\u00e4t\u00f6ksi\u00e4, joista seuraa sek\u00e4 tutkimusmetodologiaan liittyvi\u00e4 ratkaisuja ett\u00e4 filosofisempia kysymyksi\u00e4: Kenen \u00e4\u00e4net ty\u00f6ss\u00e4ni kuuluvat? Millainen palanen, vaikka pienikin, historiatieteellist\u00e4 kerrontaa tutkielmastani on tulossa? Millaisia n\u00e4k\u00f6kulmia se voi avata aihepiirins\u00e4 laajempaan ymm\u00e4rt\u00e4miseen?<\/p>\n\n\n\n

Kun n\u00e4ihin kysymyksiin l\u00f6ytyy vastauksia, kirkastuvat my\u00f6s tutkielman syv\u00e4t johtoajatukset. Ne motivoivat ja ohjaavat eteenp\u00e4in, kun ty\u00f6 on vasta aluillaan ja sen tulokset viel\u00e4 h\u00e4m\u00e4r\u00e4n peitossa.<\/p>\n\n\n\n

<\/p>\n\n\n\n

Ihmisyys<\/strong><\/p>\n\n\n\n

\"\"<\/figure><\/div>\n\n\n\n

Aloitan ihmisest\u00e4 ja ihmisyydest\u00e4. Teen sen t\u00e4ss\u00e4 yhteydess\u00e4 siksi, ett\u00e4 olen jo opiskeluaikanani mieltynyt l\u00e4hestymistapaan, jossa yksil\u00f6ihin kohdistetaan erityist\u00e4 huomiota. T\u00e4llainen tutkimusote voidaan n\u00e4k\u00f6kulmasta riippuen m\u00e4\u00e4ritell\u00e4 muun muassa henkil\u00f6historiaksi tai mikrohistoriaksi, ja sen laajemman mittakaavan selityslogiikka perustuu usein aikalaismentaliteettien eli tutkimuksen kohteena olevien henkil\u00f6iden jakaman kokemusmaailman ja ajattelutavan \u2013 tai arkisemmin \u201cajan hengen\u201d \u2013 ymm\u00e4rt\u00e4miseen. En siis ole kiinnostunut yksil\u00f6ist\u00e4 ainoastaan heid\u00e4n itsens\u00e4 takia vaan oppaina vieraaseen aikaan, er\u00e4\u00e4nlaisina menneisyyden kokemusasiantuntijoina.<\/p>\n\n\n\n

Jo kandivaiheen sivuainetutkielmaani valikoitui p\u00e4\u00e4henkil\u00f6ksi Olavi Paavolainen (1903\u20131964), kirjailija ja kulttuurikriitikko, jonka j\u00e4lki\u00e4 seurasin sittemmin pro gradussani ja v\u00e4it\u00f6skirjassani<\/a>. Alkuinnostukseni liittyi Paavolaisen teoksiin, henkil\u00f6\u00f6n ja j\u00e4lkimaineeseen, mutta h\u00e4n on s\u00e4ilytt\u00e4nyt kiinnostavuutensa erityisesti (kulttuuri)\u00e4lymyst\u00f6n edustajana. H\u00e4n ei siis ollut poliittisen vallan k\u00e4ytt\u00e4j\u00e4 vaan sen tarkkailija, joka 1920-luvun lopulta toiseen maailmansotaan saakka yritti selitt\u00e4\u00e4 yleis\u00f6lleen ja samalla itselleen, \u201cmit\u00e4 maailmassa oikein tapahtuu\u201d. H\u00e4nen kaltaisiinsa keskittym\u00e4ll\u00e4 p\u00e4\u00e4st\u00e4\u00e4n politiikan ja kulttuurin leikkauspisteisiin ja samalla my\u00f6s niihin teemoihin, joihin liittyv\u00e4t poliittisen historian ja kulttuurihistorian oppialojen yhtym\u00e4kohdat.<\/p>\n\n\n\n

Kaikki historiantutkimus etsii ja tulkitsee inhimillisen toiminnan j\u00e4lki\u00e4, mutta t\u00e4h\u00e4n on kehittynyt koko joukko erilaisia traditioita ja l\u00e4hestymistapoja. Mentaliteettihistoriallinen ote on n\u00e4hd\u00e4kseni liittynyt kulttuurihistorian oppialaidentiteettiin l\u00e4heisemmin kuin poliittisen historian, joten kulttuurihistoria on my\u00f6s tarkastellut historiantutkimuksen moni\u00e4\u00e4nisyyteen liittyvi\u00e4 kysymyksi\u00e4 hieman tarmokkaammin. Viime aikoina erot ovat kuitenkin kaventuneet. Pohdinnat siit\u00e4, kuinka \u201cmenneisyyden ihmiset ovat kuin min\u00e4 ja sin\u00e4\u201d (professori Kari Immonen, kulttuurihistoria) tai kuinka \u201ctutkimuskohteelle on teht\u00e4v\u00e4 oikeutta\u201d (professori Jorma Kalela, poliittinen historia) palautuvat samaan ytimeen.<\/p>\n\n\n\n

Vallattomat mutta vallan syrj\u00e4ss\u00e4 olevat, valtaa tarkkailevat tai vallank\u00e4yt\u00f6n kohteena olevat ihmiset ovat kaikki otollisia kohteita poliittisen historian tutkimukselle siin\u00e4 miss\u00e4 vallan k\u00e4ytt\u00e4j\u00e4tkin. Jotta voisimme ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4 vallan olemusta syv\u00e4llisesti, on ymm\u00e4rrett\u00e4v\u00e4 sek\u00e4 vallank\u00e4yt\u00f6n keinoja ett\u00e4 niiden perustaa luovia aatteita, yhdess\u00e4 ja erikseen. Kun muistamme tarkastella my\u00f6s aatteellisia mutta vallattomia ihmisi\u00e4, meid\u00e4n on helpompi erottaa valta ja aatteet toisistaan ja samalla ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4 heit\u00e4kin, joilla on n\u00e4it\u00e4 molempia.<\/p>\n\n\n\n

Olavi Paavolaisen kaltaiset kulttuurikriitikot ovat hyvi\u00e4 oppaiksi siksikin, ett\u00e4 he tiet\u00e4v\u00e4t paikat ja tuntevat tavat, mutta j\u00e4tt\u00e4v\u00e4t lukijalle ja tutkijalle runsaasti vastuuta. Saksan 1900-luvun historiaan erikoistunut brittil\u00e4inen professori Mary Fulbrook on kutsunut tutkijaa \u201cluovaksi v\u00e4litt\u00e4j\u00e4ksi\u201d<\/a> (engl. creative intermediary<\/em>) ja huomauttanut, ett\u00e4 ellei tutkijan rooliin liittyisi luovuutta, eiv\u00e4t historiantutkimuksen kysymyksenasettelut lopulta olisi kovin kiinnostavia.<\/p>\n\n\n\n

\"\"<\/figure><\/div>\n\n\n\n

Er\u00e4s paikka, johon Paavolainen on minut opastanut, on 1930-luvun lopun Moskova, tuolloin yht\u00e4 aikaa maailmanlaajuista ihailua her\u00e4tt\u00e4nyt raivokkaasti nykyaikaistuva suurkaupunki ja stalinistisen sorron ja diktatuurin keskus. Olen opetuksessani usein n\u00e4ytt\u00e4nyt kuvan Juri Pimenovin \u00f6ljyv\u00e4rimaalauksesta Uusi Moskova <\/em><\/a>(1937), jonka l\u00f6ysin saksalaisen Karl Schl\u00f6gelin Moskau 1937<\/em> -teoksesta (2008)<\/a> ja jonka valitsin my\u00f6s v\u00e4it\u00f6skirjani kanteen. Schl\u00f6gelin kirja on h\u00e4mm\u00e4stytt\u00e4v\u00e4n moni\u00e4\u00e4ninen kudelma, jossa miljoonakaupunki toimii kokonaishistoriallisen esityksen polttopisteen\u00e4 muttei p\u00e4\u00e4tepisteen\u00e4. Pimenovin maalaus avaa t\u00e4h\u00e4n n\u00e4kym\u00e4n, jossa modernia esiin nostavat ja romantisoivat symbolit \u2013 autoileva nainen, tulipunainen kukka tuulilasin pieless\u00e4, metron sis\u00e4\u00e4nk\u00e4ynnille ohjaava kyltti \u2013 lomittuvat vallan monumentteihin. Taustalla h\u00e4\u00e4m\u00f6tt\u00e4\u00e4 suunnittelukomitea Gosplanin talo, nyttemmin Ven\u00e4j\u00e4n duuman rakennus, ja sen oikealla puolella ammattiliittojen talo, jossa niin kutsuttuihin Stalinin vainoihin liittyvi\u00e4 n\u00e4yt\u00f6soikeudenk\u00e4yntej\u00e4 pidettiin. Kehyksen ulkopuolella, siell\u00e4 mist\u00e4 kuljettaja on tulossa, kohoaa turvallisuuspoliisin p\u00e4\u00e4maja Lubjanka, teloituskammioineen ja polttouuneineen.<\/p>\n\n\n\n

Tarvitaan tietenkin perusteellista tutkimusta, joka keskittyy vallan ytimeen ja yl\u00e4tasoon. Mutta jotta ihmisen osaa ja toimijuutta voitaisiin ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4 monipuolisesti, kannattaa etsi\u00e4 otollisia oppaita. Heid\u00e4n kauttaan avautuvat laajemmat n\u00e4kym\u00e4t niihin lukuisiin rinnakkaisiin ja sangen erilaisiin kokemusmaailmoihin, joita Moskovan kaltainen paikka kantaa. Paavolainen oli vuoden 1939 Neuvostoliiton-matkallaan etuoikeutettu vieras, jolle luoviminen propagandan, valvonnan ja omien odotusten keskell\u00e4 oli vuoroin pakahduttavaa, vuoroin uuvuttavaa. Vaikka Paavolaisen suunnittelema matkakirja j\u00e4i toteutumatta, vierailusta j\u00e4i j\u00e4lki\u00e4<\/a>, jotka johdattavat rakenteiden ja makrotason kertomusten \u00e4\u00e4relle ja avartavat niiden merkityksi\u00e4.<\/p>\n\n\n\n

<\/p>\n\n\n\n

Toimijuus<\/strong><\/p>\n\n\n\n

Amerikkalainen professori Jill Lepore<\/a> <\/strong>on mikrohistoriaan liittyen kirjoittanut<\/a>, ett\u00e4 vaikka yksitt\u00e4iset n\u00e4k\u00f6kulmat eiv\u00e4t muodosta t\u00e4ydellist\u00e4 kokonaiskuvaa, niiden moni\u00e4\u00e4ninen kirjo auttaa meit\u00e4 \u201cto imagine those who we haven\u2019t actually heard<\/em>\u201d. T\u00e4t\u00e4 varten poliittisen historian tutkijan on kyett\u00e4v\u00e4 kuuntelemaan my\u00f6s historian hiljaisempia kuiskauksia.<\/p>\n\n\n\n

\"\"<\/figure><\/div>\n\n\n\n

Muutamia vuosia sitten luin Leporen kirjan Book of Ages<\/em><\/a> (2013), jonka p\u00e4\u00e4henkil\u00f6 on Jane Franklin (1712\u20131794), avioiduttuaan Mecom. Janen veli oli valtiomiehen\u00e4 tunnettu Benjamin Franklin. Sisar ja veli, Jenny ja Benny, olivat eritt\u00e4in l\u00e4heiset mutta heid\u00e4n el\u00e4m\u00e4nkulkunsa hyvin erilaiset. Jane synnytti 15 vuoden aikana 12 lasta, joista joutui hautaamaan yht\u00e4 lukuun ottamatta jokaisen. Benjamin oli allekirjoittamassa Yhdysvaltain itsen\u00e4isyysjulistusta ja perustuslakia sek\u00e4 Pariisin rauhansopimusta. Ehk\u00e4 pys\u00e4ytt\u00e4vint\u00e4 kirjassa on tieto siit\u00e4, ett\u00e4 vaikka sisarukset olivat s\u00e4\u00e4nn\u00f6llisess\u00e4 kirjeenvaihdossa vuosikymmenten ajan ja Benjamin kirjoitti sisarelleen enemm\u00e4n kuin kenellek\u00e4\u00e4n muulle, h\u00e4n ei mainitse t\u00e4t\u00e4 lainkaan muistelmateoksessaan.<\/p>\n\n\n\n

Leporen teht\u00e4v\u00e4 luovana v\u00e4litt\u00e4j\u00e4n\u00e4 vaati runsaasti ep\u00e4suoraa p\u00e4\u00e4ttely\u00e4, sill\u00e4 Janen kirjeist\u00e4 Benjaminille on s\u00e4ilynyt vain murto-osa ja muutkin h\u00e4nen el\u00e4m\u00e4st\u00e4\u00e4n kertovat l\u00e4hteet ovat pirstaleisia. Silti tuloksena on sis\u00e4isesti ehyt kertomus, jossa Janen henkil\u00f6kuva ja toimijuus hahmottuvat selv\u00e4piirteisesti. Samalla Lepore kirjoittaa kiehtovasti ja avoimesti my\u00f6s siit\u00e4, mik\u00e4 j\u00e4\u00e4 ep\u00e4varmaksi. Kirja innosti minutkin harjoittelemaan taitoja, joita tarvitaan kun tutkitaan hiljaisten historiaa. Harjoitusteni p\u00e4\u00e4henkil\u00f6ksi valikoitui Ingvar Larsson -niminen mies (1907\u20131959). Kiinnostuin h\u00e4nest\u00e4 ensi alkuun siksi, ett\u00e4 h\u00e4n oli er\u00e4s Neuvostoliittoon matkustaneista ruotsalaisista toimittajista talvisodan aikana. Tarkemmat tutkimukset osoittivat h\u00e4net kommunistisen puolueen kaaderiksi, joka 1930-luvun alussa koulutettiin Moskovassa salaisiin tiedusteluteht\u00e4viin. Ruotsin turvallisuuspoliisi tarkkaili h\u00e4nt\u00e4 vuosikausia, muttei ep\u00e4ilyksist\u00e4 huolimatta p\u00e4\u00e4ssyt selville yksityiskohdista.<\/p>\n\n\n\n

Sittemmin Larsson hylk\u00e4si puolueensa, ja aatteenkin, mutta kaikki t\u00e4m\u00e4 oli p\u00e4\u00e4telt\u00e4v\u00e4 ep\u00e4suorasti. H\u00e4n ei itse kirjoittanut valinnoistaan tai ajatuksistaan juuri mit\u00e4\u00e4n, ainakaan omalla nimell\u00e4\u00e4n. Tutkijalle h\u00e4n n\u00e4ytt\u00e4ytyy l\u00e4hinn\u00e4 tiedusteluviranomaisten arvioiden kautta: \u201dEn viss redaktor Larsson, en mycket insmickrande och till utseendet naiv man\u201d<\/em>. Se kyll\u00e4 hahmottui, ett\u00e4 Larsson oli monissa hankkeissaan ep\u00e4onnistuja, oikukaskin, ja kulki yleens\u00e4 vastatuuleen. Mutta kun kaikki t\u00e4m\u00e4 joudutaan j\u00e4ljitt\u00e4m\u00e4\u00e4n toisen tai kolmannen k\u00e4den l\u00e4hteist\u00e4 \u2013 viel\u00e4p\u00e4 sellaisista, joissa h\u00e4n on kiinnostava vain ep\u00e4ilyksenalaisena \u2013 kuinka narratiivit voidaan rakentaa siten, ett\u00e4 ihmisyys ja toimijuus piirtyv\u00e4t edes jollain tarkkuudella ja p\u00e4\u00e4telmist\u00e4 tulee merkityksellisi\u00e4?<\/p>\n\n\n\n

Ingvar Larssonin el\u00e4m\u00e4 ja teot ovat oma tarinansa<\/a>. <\/strong>T\u00e4ss\u00e4 yhteydess\u00e4 t\u00e4rke\u00e4\u00e4 on se, kuinka h\u00e4nen kaltaistensa varjossa liikkujien tarinoista voi p\u00e4\u00e4st\u00e4 perille ja kuinka tehd\u00e4 niille oikeutta. Huolellista arkistoty\u00f6t\u00e4 tarvitaan aina, sill\u00e4 sen synnytt\u00e4m\u00e4t oivallukset johtavat uusien l\u00e4hteiden \u00e4\u00e4relle. Kuten ranskalainen sosiaalihistorian, sukupuolihistorian ja mentaliteettien tuntija Arlette Farge on kirjoittanut<\/a>, tulee l\u00e4hteit\u00e4 etsi\u00e4 ja lukea uudelleen ja uudelleen, \u201ctrudging forward doggedly through this bog, without a breath of fresh air unless the wind picks up<\/em>\u201d. Mutta kun tuulenvire k\u00e4y ja kuiskaukset kuuluvat, tarmokkuus palkitaan. Silloin tutkija saa ty\u00f6kalut, joilla tutkimuskohteelle voi antaa \u00e4\u00e4nen. Kun tutkimus tehd\u00e4\u00e4n kriittisesti mutta luovasti, p\u00e4\u00e4st\u00e4\u00e4n jyv\u00e4lle siit\u00e4kin, mist\u00e4 l\u00e4hteet eiv\u00e4t suoraan puhu. P\u00e4\u00e4ttelyn rajat ja ep\u00e4varmuudet on kuitenkin kirjoitettava esiin.<\/p>\n\n\n\n

<\/p>\n\n\n\n

Syv\u00e4t johtoajatukset<\/strong><\/p>\n\n\n\n

Vallan syrj\u00e4ss\u00e4 olevien tarkastelu ja ensi n\u00e4kem\u00e4lt\u00e4 ep\u00e4selv\u00e4n toimijuuden j\u00e4ljitt\u00e4minen on hyv\u00e4\u00e4 harjoitusta kenelle tahansa poliittisen historian tutkijalle. My\u00f6s opiskelijan kannattaa harkita n\u00e4it\u00e4 l\u00e4hestymistapoja sopivan rajatussa mittakaavassa. Kun tutkielman aihetta etsit\u00e4\u00e4n ja valintoja tehd\u00e4\u00e4n, on yritett\u00e4v\u00e4 kirkastaa syv\u00e4t johtoajatukset: Mik\u00e4 on ty\u00f6ni konteksti ja mittakaava? Miten voin kertoa sen kautta jotain omaper\u00e4ist\u00e4 ja merkityksellist\u00e4? Vastaus voi l\u00f6yty\u00e4 sit\u00e4 kautta, ett\u00e4 selvimpien valtasuhteiden ja niiden osapuolten ohella tai sijaan huomio kiinnitet\u00e4\u00e4n esimerkiksi kirjailijoihin, muihin taiteilijoihin, toimittajiin, tiedeyhteis\u00f6\u00f6n, koulumaailmaan ja niin edelleen. Nuorten yhteiskunnallisen aktivismin tutkiminen<\/a> <\/strong>avaa erityisi\u00e4 n\u00e4k\u00f6kulmia, koska t\u00e4ll\u00f6in tarkastellaan ihmisi\u00e4, jotka ovat vasta kasvamassa mahdolliseen my\u00f6hemp\u00e4\u00e4n vaikuttajarooliinsa.<\/p>\n\n\n\n

Silloinkin, kun aiheena ovat laajemmat rakenteelliset kysymykset, ihmisryhm\u00e4t tai organisaatiot, kannattaa v\u00e4hint\u00e4\u00e4n lukea kirjallisuutta, jossa ihmisyytt\u00e4, toimijuutta ja yksil\u00f6iden valintojen vaikuttimia pohditaan ja problematisoidaan. Sama p\u00e4tee tietenkin my\u00f6s toiseen suuntaan. On ymm\u00e4rrett\u00e4v\u00e4, miten kollektiivinen toiminta ja suuret linjat vaikuttavat yksil\u00f6iden arvoihin, tavoitteisiin ja tekoihin. Kannattaa ylip\u00e4\u00e4t\u00e4\u00e4n lukea laajasti ja avartavasti, my\u00f6s omien tutkimusintressien ulkopuolelta: kaunokirjallisuutta, esseit\u00e4 ja journalismia.<\/p>\n\n\n\n

Amerikkalainen professori Timothy Snyder<\/a> on Hitlerin ja Stalinin sorron kohteena ollutta it\u00e4ist\u00e4 Eurooppaa k\u00e4sittelev\u00e4ss\u00e4 Bloodlands<\/em><\/a>-teoksessaan (2010, suom. Tappotanner<\/em>, 2014) muistuttanut, ett\u00e4 silloinkin kun kirjoitetaan kokonaishistoriaa ja uhreja on miljoonia, heit\u00e4 on miljoonia kertaa yksi. T\u00e4m\u00e4 on ajankohtaista siksikin, ett\u00e4 samaan teemaan liittyv\u00e4 Suomalaisten vaiheet Ven\u00e4j\u00e4ll\u00e4 vuoden 1917 suuren vallankumouksen j\u00e4lkeen<\/em><\/a> -suurhanke on parhaillaan k\u00e4ynnistym\u00e4ss\u00e4. Siin\u00e4kin on osattava tavoittaa hiljaisten historia, sellaisten jotka olivat sek\u00e4 uhreja ett\u00e4 toimijoita. Mieleeni on j\u00e4\u00e4nyt professori Kimmo Rentolan kuvaus<\/a> siit\u00e4, kun arkiston hiljaisuudessa \u201cjotain haurasta paperia lukiessa k\u00e4det alkavat t\u00e4rist\u00e4 ja syd\u00e4mess\u00e4 tuntuu\u201d. T\u00e4ll\u00f6in tutkija voi ytimi\u00e4\u00e4n my\u00f6ten k\u00e4sitt\u00e4\u00e4, kuinka yksitt\u00e4inenkin unohduksiin j\u00e4\u00e4nyt kohtalo heijastaa useita kaltaisiaan.<\/p>\n\n\n\n

Poliittisessa historiassa rakenteiden ymm\u00e4rrys edellytt\u00e4\u00e4 ihmisyyden ja toimijuuden ymm\u00e4rryst\u00e4, miksi-kysymysten etsint\u00e4\u00e4 ja niihin vastaamista. Samalla kun koetamme p\u00e4\u00e4st\u00e4 perille yleisen ja yksityisen sek\u00e4 menneen ja nykyisen v\u00e4lisest\u00e4 suhteesta, voimme lopulta kertoa vain pienen osan siit\u00e4, minne olemme oppaidemme j\u00e4lki\u00e4 seuranneet. T\u00e4st\u00e4 seuraa erityinen valta ja vastuu.<\/p>\n\n\n\n

Siksi tarvitaan uteliaisuutta, kylm\u00e4p\u00e4isyytt\u00e4 ja empatiaa, historian taitoa.<\/p>\n\n\n\n

\"\"<\/figure><\/div>\n\n\n\n

Ville Soimets\u00e4<\/strong><\/em><\/p>\n\n\n\n

Kirjoittaja on <\/em>poliittisen historian dosentti ja yliopisto-opettaja<\/em><\/a>. Teksti perustuu Helsingin yliopiston valtiotieteelliselle tiedekunnalle 27.8.2020 annettuun dosentuurihaun opetusn\u00e4ytteeseen.<\/em><\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

Poliittisessa historiassa rakenteiden ymm\u00e4rrys edellytt\u00e4\u00e4 ihmisyyden ja toimijuuden ymm\u00e4rryst\u00e4, miksi-kysymysten etsint\u00e4\u00e4 ja niihin vastaamista. Siin\u00e4 ovat avuksi uteliaisuus, kylm\u00e4p\u00e4isyys ja empatia. Poliittisen historian tutkijat tarkastelevat mielell\u00e4\u00e4n yhteiskunnallista valtaa. Jos vallan rakenteiden kehityst\u00e4 halutaan ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4, on arvioitava vallan haltijoiden ja tavoittelijoiden sek\u00e4 vallank\u00e4yt\u00f6n toimeenpanijoiden ja kohteiden tekoja ja pyrkimyksi\u00e4. Valtasuhteiden tarkastelu kuitenkin edellytt\u00e4\u00e4 tutkijalta my\u00f6s kyky\u00e4… <\/p>\n

Read More<\/a><\/div>\n","protected":false},"author":313,"featured_media":0,"comment_status":"open","ping_status":"closed","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[1],"tags":[231,237,210,240,13,61,28,234,91],"class_list":["post-1269","post","type-post","status-publish","format-standard","hentry","category-uncategorized","tag-dosentuuri","tag-helsingin-yliopisto","tag-opetushenkilokunta","tag-opetusnaytteet","tag-poliittinen-historia","tag-turun-yliopisto","tag-tutkimus","tag-valtiotieteellinen-tiedekunta","tag-yhteiskuntatieteellinen-tiedekunta"],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/poliittinenhistoria\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/1269","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/poliittinenhistoria\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/poliittinenhistoria\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/poliittinenhistoria\/wp-json\/wp\/v2\/users\/313"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/poliittinenhistoria\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=1269"}],"version-history":[{"count":10,"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/poliittinenhistoria\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/1269\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":1702,"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/poliittinenhistoria\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/1269\/revisions\/1702"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/poliittinenhistoria\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=1269"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/poliittinenhistoria\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=1269"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/poliittinenhistoria\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=1269"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}