{"id":1371,"date":"2021-03-25T14:46:32","date_gmt":"2021-03-25T11:46:32","guid":{"rendered":"https:\/\/blogit.utu.fi\/poliittinenhistoria\/?p=1371"},"modified":"2021-03-25T17:40:51","modified_gmt":"2021-03-25T14:40:51","slug":"jos-mielessasi-on-kirja-jonka-haluat-lukea-mutta-sita-ei-ole-viela-kirjoitettu-sinun-taytyy-kirjoittaa-se-itse","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/blogit.utu.fi\/poliittinenhistoria\/2021\/03\/25\/jos-mielessasi-on-kirja-jonka-haluat-lukea-mutta-sita-ei-ole-viela-kirjoitettu-sinun-taytyy-kirjoittaa-se-itse\/","title":{"rendered":"\u201dJos mieless\u00e4si on kirja, jonka haluat lukea, mutta sit\u00e4 ei ole viel\u00e4 kirjoitettu, sinun t\u00e4ytyy kirjoittaa se itse.\u201d"},"content":{"rendered":"\n
\"\"
Iida Hallikaisen pro gradu -tutkimus kotirintaman naisten suhtautumisesta valtion s\u00e4\u00e4d\u00f6ksiin, tiedotukseen ja sodank\u00e4ynnin motiiveihin palkittiin Suomen Sotahistoriallisen Seuran palkinnolla.<\/figcaption><\/figure><\/div>\n\n\n\n

N\u00e4m\u00e4 Toni Morrisonin sanat saattavat tuntua hieman turhankin kunnianhimoisilta, mutta niiss\u00e4 piilee totuuden siemen.<\/strong>

Kun minun t\u00e4ytyi alkaa pohtia pro gradu -ty\u00f6ni aihetta, kunnianhimoni ja t\u00e4ydellisyyden tavoitteluni tuntui aluksi sy\u00f6v\u00e4n kaikki mielenkiintoiset ideani. Lis\u00e4ksi opiskelijakaverit tuntuivat puhuvan ainoastaan sellaisista graduaiheista, joista olisi jollain tapaa hy\u00f6ty\u00e4 ty\u00f6llistymisess\u00e4. Se kuulosti hyvin j\u00e4rkev\u00e4lt\u00e4, mutta ei lainkaan inspiroivalta. P\u00e4invastoin tuntui, ett\u00e4 liiallinen rationaalisuus s\u00f6i luovuutta ja kirjoittamisen mielekkyytt\u00e4. Niinp\u00e4 palasin takaisin alkupisteeseen ja pohdin, mik\u00e4 minua todellisuudessa kiinnosti.

Mieleeni palasivat iso\u00e4itini 2000-luvulla l\u00f6yt\u00e4m\u00e4t sota-ajan kirjeet, joista olin ollut jo lapsena hyvin kiinnostunut. Kun karistin mielest\u00e4ni kaikki velvoitteet, liiallisen j\u00e4rkeilyn ja tulevaisuuden kuvitelmien rakentamisen, saatoin suhtautua graduaiheen etsimiseen suorastaan lapsenomaisella innokkuudella. Kirjeit\u00e4 lukiessani olisin my\u00f6s halunnut tiet\u00e4\u00e4 niiss\u00e4 esiintyvien naimattomien naisten el\u00e4m\u00e4st\u00e4 enemm\u00e4n, mutta olemassa oleva historiankirjoitus tarjosi vain tiedonrippeit\u00e4 sielt\u00e4 t\u00e4\u00e4lt\u00e4. Halusin tutustua aiheeseen enemm\u00e4n ja ehk\u00e4 jopa kirjoittaa siit\u00e4. Minulla oli kuitenkin paljon ep\u00e4ilyksi\u00e4 siit\u00e4, olisiko aihe toimiva, kiinnostava ja kirjoittamisen arvoinen.

Kun toimittaja tuskailee aihevalintojen kanssa, h\u00e4nelle annetaan yksi ohje: jos aihe on sinusta kiinnostava, se on hyvin todenn\u00e4k\u00f6isesti kiinnostava my\u00f6s monen lukijan mielest\u00e4. Kirjoita siit\u00e4. T\u00e4m\u00e4 ohjenuora p\u00e4tee oivallisesti my\u00f6s graduaiheen kanssa painiville. Poliittisen historian opiskelijakin on tutkijana nimitt\u00e4in er\u00e4\u00e4nlainen toimittaja. H\u00e4n tutkii ja punnitsee tietoa, p\u00e4\u00e4ttelee, etsii uutta ja kirjoittaa. Ennen kaikkea h\u00e4nen teht\u00e4v\u00e4ns\u00e4 on toimittaa tietoa niille, jotka eiv\u00e4t ole viel\u00e4 siihen perehtyneet. Yleis\u00f6 on varmasti kriittinen, mutta pahin kriitikko on yleens\u00e4 kirjoittaja itse.

Edelt\u00e4vien pohdintojen kautta p\u00e4\u00e4dyin t\u00e4h\u00e4n lopputulokseen. Halusin kirjoittaa siit\u00e4, mik\u00e4 oli mielest\u00e4ni aidosti mielenkiintoista. En l\u00e4htenyt tavoittelemaan menestysromaanin kirjoittamista, vaan halusin selvitt\u00e4\u00e4 jotain, mik\u00e4 oli minulle itselleni t\u00e4rke\u00e4\u00e4. Vaikka kirjoittaminen olisi muuten vaikeaa, kyn\u00e4\u00e4n on helpompi tarttua, kun aihe on mielek\u00e4s. T\u00e4ss\u00e4 juuri piilee Morrisonin mietteiden ydin: kirjoita aiheesta, josta itse haluaisit lukea. <\/p>\n\n\n\n

\"\"
”Mieleeni palasivat iso\u00e4itini 2000-luvulla l\u00f6yt\u00e4m\u00e4t sota-ajan kirjeet, joista olin ollut jo lapsena hyvin kiinnostunut.” Gradun aineistoa.<\/figcaption><\/figure><\/div>\n\n\n\n

Gradussa voi onnistua monella tavalla, eik\u00e4 siihen ole yht\u00e4 ainoaa oikeaa tapaa. Minun onnistumistani auttoivat maisteriopintoihin kuuluvat esseet ja graduty\u00f6h\u00f6n valmentava maisteriopintojen peruskurssi. Olin punninnut sopivaa aihetta tekem\u00e4ll\u00e4 esseit\u00e4 aiheista, jotka sivusivat minua kiinnostavia graduaiheita. Maisteriopintojen peruskurssilla hy\u00f6dynsin ideointia ja tein minua kiinnostavasta aiheesta raakileen. Esseiden my\u00f6t\u00e4 v\u00e4ltin my\u00f6s niiden aiheiden sudenkuopat, jotka olisivat tulleet eteeni vasta, kun olisin ryhtynyt ty\u00f6st\u00e4m\u00e4\u00e4n graduani seminaareissa. Yksi esseeaiheista kuitenkin tuotti hedelm\u00e4\u00e4. Tein esseen jatkosodan ajan tiedotuksesta. Vaikka aihe ei suoranaisesti ollut graduaiheeni, sain kerrytetty\u00e4 sill\u00e4 graduani varten olennaista taustatietoa ja tarpeellista tutkimuskirjallisuutta. Samalla kerrytin opintopisteit\u00e4.<\/p>\n\n\n\n

Minulle henkil\u00f6kohtaisesti t\u00e4rkeint\u00e4 oli kuitenkin seminaareihin osallistuminen. Seminaari kuulostaa sanana hienolta tieteelliselt\u00e4 tilaisuudelta, jossa omalla tieteenalallaan valveutuneet ihmiset heittelev\u00e4t nerokkaita ideoita ja jakavat armotonta kritiikki\u00e4. Todellisuudessa seminaareissa istui opiskelijoita, jotka olivat omista aiheistaan ja tuotoksistaan enemm\u00e4n tai v\u00e4hemm\u00e4n yht\u00e4 ep\u00e4varmoja kuin min\u00e4kin. Ensimm\u00e4isell\u00e4 seminaarikerralla oivalsin, ett\u00e4 seminaariin ei pid\u00e4 tuoda t\u00e4ydellist\u00e4 teksti\u00e4. T\u00e4ydellisen tekstin tuominen ennen valmista gradua on mahdotonta, eik\u00e4 se ole seminaarien idea. Seminaareissa keskustelu ja ideoiden jakaminen, sek\u00e4 palautteen antaminen ja vastaanottaminen auttoivat gradun ty\u00f6st\u00e4misess\u00e4. Ilman muiden ajatuksia ja palautetta mist\u00e4\u00e4n tekstist\u00e4 ei voi tulla timanttinen. Siksi yliopistoa ei turhaan kutsuta tiedeyhteis\u00f6ksi.<\/p>\n\n\n\n

\"\"
1940-luvun kirjeiss\u00e4 paitsi ulkoasu my\u00f6s kieli ja vertauskuvat olivat korumaisia. Kirjeiden tutkimusmenetelm\u00e4ksi sopi narratiivinen analyysi.<\/figcaption><\/figure><\/div>\n\n\n\n

Olen ollut lapsesta asti hyvin luova ihminen. Kirjoittaminen, piirt\u00e4minen, maalaaminen, lukeminen ja valokuvaus ovat olleet minulle tapoja, joilla k\u00e4sittelen maailmaa ja el\u00e4m\u00e4\u00e4ni. Samalla luovuus on ollut haasteeni, sill\u00e4 koukeroiset korulauseet sopivat hyvin harvoin tieteelliseen tekstiin. Riskin\u00e4 on, ett\u00e4 tekstist\u00e4 tulee ep\u00e4uskottava, ep\u00e4selke\u00e4 tai liian pitk\u00e4. Nautin hyvin paljon kaunokirjallisista tuotoksista ja runollisesta, laulunomaisesta ilmaisusta. Vaikka se ei sovi tieteelliseen tekstiin, l\u00f6ysin kirjoitustavan hillittyyn k\u00e4ytt\u00f6\u00f6n gradussa pienen takaoven. 1940-luvulla kirjallisuudessa vallitsi romanttinen diskurssi. T\u00e4m\u00e4 tarkoitti sit\u00e4, ett\u00e4 sek\u00e4 populaarikulttuurissa ett\u00e4 ihmisten kahdenv\u00e4lisess\u00e4 ilmaisussa k\u00e4ytettiin korumaista kielt\u00e4. Jotkin lauseet ja vertauskuvat olivat kuin kornista rakkausromaanista, mik\u00e4 n\u00e4kyi my\u00f6s ensik\u00e4den l\u00e4hdeaineistonani olevien kirjeiden kirjoitustyyliss\u00e4. Hy\u00f6dynsin kaunista kielt\u00e4 osittain omissa analyyseiss\u00e4ni. Vaikka gradulle on annettu tarkat ulkon\u00e4\u00f6lliset ohjenuorat, se ei tarkoita, etteik\u00f6 niist\u00e4 voisi poiketa, jos sen tekee hyv\u00e4ll\u00e4 maulla ja aiheelle sopivalla tyylill\u00e4.<\/p>\n\n\n\n

K\u00e4ytin luovuutta hy\u00f6dykseni my\u00f6s sopivan tutkimusmetodin l\u00f6yt\u00e4misess\u00e4. Kun etsin aiheeseeni sopivaa metodia, unohdin tiedekuntien rajat ja etsin avoimin mielin. L\u00f6ysin narratiivisen analyysin. Se ei ole poliittisessa historiassa perinteisesti k\u00e4ytetty tutkimusmetodi, mutta vaikutti toimivan oivallisesti juuri minun aiheeni k\u00e4sittelyyn. Narratiivisen analyysin kohteena oleva teksti ymm\u00e4rret\u00e4\u00e4n kertomuksena tai kertomuksen kaltaisena rakenteena. Minun metodini nivoi yhteen paitsi kirjeiden ulottuvuuden, my\u00f6s oman tapani tutkia niiss\u00e4 esitetty\u00e4 maailmaa. T\u00e4ll\u00e4 tavalla saatoin perustella my\u00f6s tieteellisen ilmaisutavan venytt\u00e4misen \u2013 minunkin graduni oli er\u00e4\u00e4nlainen narratiivinen maailma.
<\/p>\n\n\n\n

”Hallikaisen metodologisesti vahvassa tutkimuksessa tulee esille selv\u00e4 ero niin sanottujen tavallisten naisten ja lottina palvelleiden naisten asenteissa. Tutkimus tuo uutta tietoa sodan vaikutuksista kotirintaman ja erityisesti naisten el\u00e4m\u00e4\u00e4n.”<\/em><\/p>Suomen Sotahistoriallisen Seuran palkintolauselma, 24. maaliskuuta 2021.<\/cite><\/blockquote>\n\n\n\n

Luovuus voi kuitenkin olla my\u00f6s gradun kompastuskivi, sill\u00e4 se asettaa gradulle korkeat odotukset. Jos luovat ratkaisut ovat ylimitoitettuja tai eiv\u00e4t kanna gradua loppuun asti, ty\u00f6n uskottavuus voi laskea. Toinen jokaiselle opiskelijalle tuttu kompastuskivi on tutkimuskirjallisuuteen takertuminen. Ymm\u00e4rsin gradua tehdess\u00e4ni, ett\u00e4 tutkimuskirjallisuutta on mahdotonta haalia loputtomiin alkuvaiheessa, kun gradun lopullinen muotokaan ei ole selvill\u00e4. Niin tutkimuskirjallisuus, metodi kuin tutkimuskysymyskin muotoutuvat kirjoittamisen edetess\u00e4. Vasta kirjoittaessa on mahdollista havaita ne kaikki aukot, joihin tutkimuskirjallisuus voi tarjota vastauksia. Hyv\u00e4\u00e4 gradua ei ole olemassa ilman l\u00e4hdeaineistoa, mutta tutkimuskirjallisuuskin on hy\u00f6dyt\u00f6n, jos word-tiedosto on tyhj\u00e4.

Lopulta hyv\u00e4n gradun ydin on siin\u00e4, millaista keskustelua kirjoittaja k\u00e4y ensik\u00e4den l\u00e4hdeaineiston, menneisyyden yhteiskunnan ja sen ihmisten ja tutkimuskirjallisuuden kanssa. Kirjoittaja ei voi ottaa tutkittavan tunteita omakseen, asettua menneisyyden ihmisen asemaan eik\u00e4 toisaalta asettua my\u00f6sk\u00e4\u00e4n t\u00e4m\u00e4n yl\u00e4puolelle. H\u00e4nen on tiedostettava oma vajavuutensa tutkijana ja tunnustettava se, ett\u00e4 h\u00e4n ei voi ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4 kaikkea, mutta voi erilaisia palasia yhdistelem\u00e4ll\u00e4 p\u00e4\u00e4tell\u00e4 ja kysy\u00e4 kysymyksi\u00e4. Tulkintoja on monia, eik\u00e4 absoluuttisen totuuden etsimisen tulisi olla kenenk\u00e4\u00e4n p\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4r\u00e4. T\u00e4rkeint\u00e4 on kunnioittaa tutkimuskohdetta ja tuoda menneisyydest\u00e4 esiin sellaisia \u00e4\u00e4ni\u00e4, jotka eiv\u00e4t ole tulleet kuulluiksi.

Jokaisen kokemus graduty\u00f6st\u00e4 on erilainen, niin my\u00f6s minun omani. Oli gradusta saatu arvosana mik\u00e4 tahansa, kun ty\u00f6 on valmis, itse\u00e4\u00e4n voi onnitella. Taputin itse\u00e4ni olkap\u00e4\u00e4lle siit\u00e4, ett\u00e4 opin valmiin ty\u00f6n lis\u00e4ksi uskomaan omaan visiooni. Yhteiskunnassa, jossa on valtavasti paineita ja aina vaaditaan parempaa suoritusta, omaan visioon uskominen on jo saavutus itsess\u00e4\u00e4n. Jos saman ajattelutavan s\u00e4ilytt\u00e4\u00e4 ty\u00f6el\u00e4m\u00e4ss\u00e4, p\u00e4\u00e4see el\u00e4m\u00e4ss\u00e4 pitk\u00e4lle. Kaikki eiv\u00e4t saata kirjoittaa kirjaa kuten Toni Morrison, mutta graduun ei loppujen lopuksi ole kovin pitk\u00e4 matka.

Iida Hallikainen<\/strong><\/p>\n\n\n\n

Kirjoittaja on Turun yliopiston poliittisen historian oppiaineesta valmistunut valtiotieteiden maisteri.<\/em><\/p>\n\n\n\n

Suomen Sotahistoriallinen Seura palkitsi kirjoittajan pro gradun \u201dKohta taitaa muuttua s\u00e4\u00e4nn\u00f6stelyn alaiseksi sekin, ett\u00e4 kenelle kirjoittaa \u2013 Kotirintaman naisten suhtautuminen valtion s\u00e4\u00e4d\u00f6ksiin, tiedotukseen ja sodank\u00e4ynnin motiiveihin\u201d 3. palkinnolla seuran j\u00e4rjest\u00e4m\u00e4ss\u00e4 sota- ja sotilashistoriallisten gradujen kilpailussa 24. maaliskuuta 2021. Seuran palkintolauselman mukaan ”Hallikaisen metodologisesti vahvassa tutkimuksessa tulee esille selv\u00e4 ero niin sanottujen tavallisten naisten ja lottina palvelleiden naisten asenteissa. Tutkimus tuo uutta tietoa sodan vaikutuksista kotirintaman ja erityisesti naisten el\u00e4m\u00e4\u00e4n”.<\/em><\/p>\n\n\n\n

Kuvat: Iida Hallikainen<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

N\u00e4m\u00e4 Toni Morrisonin sanat saattavat tuntua hieman turhankin kunnianhimoisilta, mutta niiss\u00e4 piilee totuuden siemen. Kun minun t\u00e4ytyi alkaa pohtia pro gradu -ty\u00f6ni aihetta, kunnianhimoni ja t\u00e4ydellisyyden tavoitteluni tuntui aluksi sy\u00f6v\u00e4n kaikki mielenkiintoiset ideani. Lis\u00e4ksi opiskelijakaverit tuntuivat puhuvan ainoastaan sellaisista graduaiheista, joista olisi jollain tapaa hy\u00f6ty\u00e4 ty\u00f6llistymisess\u00e4. Se kuulosti hyvin j\u00e4rkev\u00e4lt\u00e4, mutta ei lainkaan inspiroivalta. P\u00e4invastoin… <\/p>\n

Read More<\/a><\/div>\n","protected":false},"author":313,"featured_media":0,"comment_status":"open","ping_status":"closed","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[1],"tags":[246,249,203,13,185,252,96,243,91],"class_list":["post-1371","post","type-post","status-publish","format-standard","hentry","category-uncategorized","tag-graduseminaari","tag-maisteriopintojen-peruskurssi","tag-maisterivaihe","tag-poliittinen-historia","tag-pro-gradu","tag-tutkimusmetodi","tag-valmistuminen","tag-vtm-tutkinto","tag-yhteiskuntatieteellinen-tiedekunta"],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/poliittinenhistoria\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/1371","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/poliittinenhistoria\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/poliittinenhistoria\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/poliittinenhistoria\/wp-json\/wp\/v2\/users\/313"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/poliittinenhistoria\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=1371"}],"version-history":[{"count":14,"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/poliittinenhistoria\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/1371\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":1431,"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/poliittinenhistoria\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/1371\/revisions\/1431"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/poliittinenhistoria\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=1371"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/poliittinenhistoria\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=1371"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/poliittinenhistoria\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=1371"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}