{"id":1551,"date":"2021-06-23T17:09:53","date_gmt":"2021-06-23T14:09:53","guid":{"rendered":"https:\/\/blogit.utu.fi\/poliittinenhistoria\/?p=1551"},"modified":"2022-09-09T12:36:35","modified_gmt":"2022-09-09T09:36:35","slug":"yhteistyotarjouksesta-pyhaan-vihaan-smpn-suhde-vihreaan-liikkeeseen-1980-luvulla","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/blogit.utu.fi\/poliittinenhistoria\/2021\/06\/23\/yhteistyotarjouksesta-pyhaan-vihaan-smpn-suhde-vihreaan-liikkeeseen-1980-luvulla\/","title":{"rendered":"Yhteisty\u00f6tarjouksesta pyh\u00e4\u00e4n vihaan: SMP:n suhde vihre\u00e4\u00e4n liikkeeseen 1980-luvulla"},"content":{"rendered":"\n

Oikeistopopulistiset ja vihre\u00e4t puolueet on 2000-luvulla opittu n\u00e4kem\u00e4\u00e4n toistensa vastakohtina. Politiikkaa seuraaville on tullut tutuksi nelikentt\u00e4, jossa on esitetty puolueiden talouspoliittinen orientaatio vaakajanalla (vasemmisto\u2013oikeisto) ja arvo-orientaatio pystyjanalla (liberaali\u2013konservatiivi). Arvojanalla oikeistopopulistit ja vihre\u00e4t ovat olleet toistensa \u00e4\u00e4rip\u00e4\u00e4t: populistit arvokonservatiivisin puolue ja vihre\u00e4t arvoliberaalein. Suomessa arvoerot nykypuolueista Perussuomalaisten ja Vihre\u00e4n liiton v\u00e4lill\u00e4 ovat tulleet esiin etenkin ymp\u00e4rist\u00f6\u2011 ja maahanmuuttopoliittisten kysymysten yhteydess\u00e4.<\/p>\n\n\n\n

Vaikka vihreiden ja populistien vastakohtaisuus tuntuu t\u00e4ss\u00e4 p\u00e4iv\u00e4ss\u00e4 jo liki itsest\u00e4\u00e4nselvyydelt\u00e4, tilanne ei ole aina ollut n\u00e4in mustavalkoinen. Ymp\u00e4rist\u00f6liikkeiden noustessa Suomen poliittiselle kartalle 1970-luvun lopulla silloisen populistisen puolueen, Suomen Maaseudun Puolueen (SMP), asenne liikkeit\u00e4 kohtaan oli aluksi jopa my\u00f6nteinen.<\/p>\n\n\n\n

<\/p>\n\n\n\n

\u201dTervetuloa yhden asian liikkeet yhteisty\u00f6h\u00f6n kanssamme\u201d (Pekka Vennamo, 15.11.1979)<\/h5>\n\n\n\n
\"\"
Koij\u00e4rvi-liikkeen aktiiveja leiriss\u00e4\u00e4n 21.4.1979. Kuvassa mm. tulevat kansanedustajat Ville Komsi ja Irina Krohn. Kuva: Petri Krohn. CC BY-SA 3.0<\/a><\/figcaption><\/figure><\/div>\n\n\n\n

Ymp\u00e4rist\u00f6liikkeiden nousu Suomessa ajoittuu 1970-luvun j\u00e4lkipuoliskolle. Kansakunnan muistiin ovat j\u00e4\u00e4neet etenkin vuonna 1979 syntyneen Koij\u00e4rvi-liikkeen aktivistit, jotka k\u00f6yttiv\u00e4t itsens\u00e4 kettingill\u00e4 kaivinkoneisiin est\u00e4\u00e4kseen Koij\u00e4rven kuivatushankkeen. Koij\u00e4rvi-liikkeen ja vuonna 1976 perustetun Helsinki-liikkeen aktiivit muodostivat 1980-luvun alussa vihre\u00e4n liikkeen ytimen. Puolueeksi liike j\u00e4rjest\u00e4ytyi kuitenkin vasta vuosikymmenen loppupuolella, koska liikkeen sis\u00e4ll\u00e4 oli erimielisyyksi\u00e4 siit\u00e4, tuleeko heid\u00e4n ylip\u00e4\u00e4ns\u00e4 j\u00e4rjest\u00e4yty\u00e4 puolueeksi vai ei.<\/p>\n\n\n\n

Ihmeellist\u00e4 kyll\u00e4, 1980-luvun alussa yhteisty\u00f6n k\u00e4tens\u00e4 ymp\u00e4rist\u00f6liikkeille ojensi populistipuolue SMP. Vuoden 1980 kunnallisvaalien alla SMP:n uusi puheenjohtaja Pekka Vennamo kirjoitti puolueensa lehteen, Suomen Uutisiin<\/em>, pitk\u00e4n kirjoituksen otsikolla \u201dYhden asian liikkeet ja SMP\u201d. Kirjoituksessaan Vennamo kuvailee, miten ymp\u00e4rist\u00f6ajattelu on kansan piiriss\u00e4 kasvussa, josta ymp\u00e4rist\u00f6liikkeiden nousu on osoitus. H\u00e4nen mielest\u00e4\u00e4n yhden asian liikkeiden ongelmana on se, ettei niill\u00e4 ole suoraa poliittista vaikutuskanavaa. H\u00e4n toteaakin kirjoituksensa lopussa, ett\u00e4 kaikkein tehokkain tapa liikkeiden edustamien asioiden edist\u00e4miseen kunnallisvaaleissa 1980 on se, ett\u00e4 ne tukevat puoluetta, joka jakaa heid\u00e4n arvonsa: vastustaa ydinvoimaa ja tekee ty\u00f6t\u00e4 puhtaan luonnon ja elinymp\u00e4rist\u00f6n puolesta. Vennamo viittaa ilmiselv\u00e4sti SMP:hen.<\/p>\n\n\n\n

<\/p>\n\n\n\n

Miksi SMP ojensi yhteisty\u00f6n k\u00e4den ymp\u00e4rist\u00f6liikkeille?<\/h5>\n\n\n\n

T\u00e4st\u00e4 p\u00e4iv\u00e4st\u00e4 tarkasteltuna SMP:n \u201dk\u00e4den ojennus\u201d ymp\u00e4rist\u00f6liikkeille voi tuntua kummalliselta \u2013 pidet\u00e4\u00e4nh\u00e4n vihreiden arkkivihollista, Perussuomalaisia, SMP:n seuraajana. SMP:n toiminnan selitt\u00e4miseksi pit\u00e4\u00e4kin tarkastella SMP:n menneisyytt\u00e4.<\/p>\n\n\n\n

SMP syntyi vuonna 1959 lohkeamisena maalaisliitosta, kun Veikko Vennamo riitaantui puolueen johdon kanssa ja perusti oman puolueensa. SMP profiloitui syntyess\u00e4\u00e4n pienviljelij\u00f6iden puolueeksi. Puolue sai 1960-luvun lopulla katkeransuloisen nosteen yhteiskunnan rakennemuutoksesta. Pientilat olivat ongelmissa, kun maaltamuutto kiihtyi ja pientila-Suomi alkoi siirty\u00e4 menneisyyteen. Veikko Vennamon johdolla SMP puhui \u201dtalonpojan tappolinjasta\u201d ja paketoiduista pelloista sek\u00e4 suurimman agraaripuolueen, keskustan, \u201dsuurtilalinjasta\u201d. Viesti vetosi ja vuoden 1970 eduskuntavaaleissa puolue nousi yhden kansanedustajan puolueesta 18 edustajan puolueeksi.<\/p>\n\n\n\n

\"\"
Toinen valtiovarainministeri ja SMP:n puheenjohtaja Pekka Vennamo ty\u00f6huoneessaan 1.3.1985. Kuva: Helge Heinonen, Helge W. Heinosen kokoelma, Journalistinen kuva-arkisto, Museovirasto. CC BY 4.0<\/a><\/figcaption><\/figure><\/div>\n\n\n\n

L\u00e4hestytt\u00e4ess\u00e4 1980-lukua pienviljelij\u00e4argumentti oli kuitenkin menett\u00e4nyt merkityst\u00e4\u00e4n, kun pienviljelmist\u00e4 oli tullut maatalouden marginaalia. SMP pyrki uudistumaan vaihtamalla puheenjohtajansa vuonna 1979 Veikko Vennamon poikaan, Pekka Vennamoon. Nuorempi Vennamo johdattikin SMP:n vuoden 1983 ns. \u201dr\u00f6t\u00f6sherravaaleissa\u201d voittoon ja aina hallitukseen asti. Uudella vuosikymmenell\u00e4 puolueen kannatus tuli jo vahvemmin asutuskeskuksista.<\/p>\n\n\n\n

Vaikka SMP selke\u00e4sti urbanisoitui tultaessa 1980-luvulle, maatalouspolitiikan painoarvo s\u00e4ilyi silti suurena. Ilmeist\u00e4 kuitenkin oli, ett\u00e4 maatalouspolitiikan sis\u00e4lt\u00f6\u00e4 piti p\u00e4ivitt\u00e4\u00e4 uudella vuosikymmenell\u00e4. SMP pyrkikin tarttumaan ajan uuteen virtaukseen, ymp\u00e4rist\u00f6ajatteluun, ja liitti sen osaksi pien\u2011 ja perheviljelm\u00e4keskeist\u00e4 maatalouspolitiikkaansa. SMP julkaisi vuonna 1978 ekologisen erityisohjelmansa, jossa mm. vastustettiin ydinvoimaa, mutta my\u00f6s vaadittiin siirtymist\u00e4 luonnonmukaiseen viljelyyn. Vuonna 1981 julkaistussa maatalouden erityisohjelmassa luonnon\u2011 ja ymp\u00e4rist\u00f6nsuojelulliset teemat olivat n\u00e4kyv\u00e4sti esill\u00e4: ohjelmassa korostettiin, ett\u00e4 maatalouden tulisi perustua pien\u2011 ja perhetiloilla tapahtuvalle biodynaamiselle viljelylle, jossa viljely on pikemmin el\u00e4m\u00e4ntapa kuin elinkeino.<\/p>\n\n\n\n

SMP:n valovoimaisimmat poliitikot, is\u00e4 ja poika Vennamo, pitiv\u00e4t 1980-luvulla aktiivisesti esill\u00e4 luonnonmukaisen viljelyn vaatimusta. Vennamot kuitenkin l\u00e4hestyiv\u00e4t ymp\u00e4rist\u00f6asioita ensisijaisesti elintarviketuotannon kautta. He korostivat luonnonmukaisen viljelyn saasteettomia elintarvikkeita ja vertailivat niit\u00e4 \u201dtehotuotettuihin\u201d elintarvikkeisiin, jotka olivat \u201dmyrkkyj\u00e4 mustanaan\u201d. Kyseess\u00e4 oli ilmiselv\u00e4sti sovellutus SMP:n vuosikymmenen takaisesta vastakkainasettelusta pien\u2011 ja suurviljelmien v\u00e4lill\u00e4 \u2013 t\u00e4ll\u00e4 kertaa vastakkain olivat luonnonmukaiset viljelm\u00e4t ja tehomaatalous.<\/p>\n\n\n\n

Ei lienek\u00e4\u00e4n sattumaa, ett\u00e4 niin kauan kuin ymp\u00e4rist\u00f6liikkeet pysyiv\u00e4t puoluepolitiikan ulkopuolella, SMP saattoi suhtautua niihin jopa varovaisen positiivisesti. Pekka Vennamon esitt\u00e4m\u00e4 yhteisty\u00f6kutsu 1980 kunnallisvaalien alla osaltaan kumpusikin pyrkimyksest\u00e4 k\u00e4\u00e4nt\u00e4\u00e4 ajan virtaus, ekologisuus, SMP:n kasvavaksi kannatukseksi.<\/p>\n\n\n\n

<\/p>\n\n\n\n

\u201dSMP on maamme todellinen vihre\u00e4 puolue\u201d (Pekka Vennamo, 6.2.1986)<\/h5>\n\n\n\n

SMP:n asenne ymp\u00e4rist\u00f6liikkeit\u00e4 kohtaan alkoi kuitenkin muuttua 1980-luvun edetess\u00e4. Helmikuussa 1986 Pekka Vennamo toi Suomen Uutisissa<\/em> esiin, ett\u00e4 vihreiden ajamat ymp\u00e4rist\u00f6arvot ovat kannatettavia, mutta korosti samalla, ett\u00e4 SMP on ajanut samoja arvoja jo vuosikymmeni\u00e4. H\u00e4n tuo esiin, miten hyvist\u00e4 periaatteista huolimatta vihreiden k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6n politiikka on osoittautunut hyvin \u201dpunaiseksi\u201d. My\u00f6s Veikko Vennamo alkaa kirjoittaa 1980-luvun edetess\u00e4 yh\u00e4 useammin vihreiden \u201dvouhotuksesta\u201d, \u201dsinisilm\u00e4isist\u00e4 idealisteista\u201d sek\u00e4 esitt\u00e4\u00e4 vihre\u00e4n liikkeen median ja suurten puolueiden lemmikkin\u00e4. Alkaa kuulostaa tutulta.<\/p>\n\n\n\n

SMP:n ja Vennamoiden kiristyv\u00e4 asenne vihreit\u00e4 kohtaan vaikuttaa korreloivan vihre\u00e4n liikkeen kannatuksen ja vakiintumisen kanssa. Eduskuntavaaleissa 1983 vihre\u00e4n liikkeen listoilta nousi eduskuntaan kaksi edustajaa, Kalle K\u00f6nkk\u00f6l\u00e4 ja Ville Komsi. Seuraavana vuonna liikkeen valitsijayhdistykset onnistuivat ker\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4n kunnallisvaaleissa melkein kolme prosenttia \u00e4\u00e4nist\u00e4. SMP:ss\u00e4 vihreiden menestyksen n\u00e4htiin tulevan SMP:n kustannuksella. SMP:n vuoden 1987 eduskuntavaalien valtakunnallisessa vaalisuunnitelmassa todetaan, ett\u00e4 SMP on menett\u00e4nyt edellisten eduskuntavaalien j\u00e4lkeen 20 000 kannattajaa vihreisiin. Suunnitelmassa todetaan my\u00f6s, ett\u00e4 vihre\u00e4 liike on hy\u00f6tynyt asemastaan puoluepolitiikan ulkopuolella. Analyysi p\u00e4\u00e4ttyykin toteamukseen \u201dSiksi JATKUVASTI ON VAKAVASTI SUHTAUDUTTAVA VIHREIDEN UHKAAN\u201d.<\/p>\n\n\n\n

Lopulta SMP:n suhde vihre\u00e4\u00e4n liikkeeseen viileni yht\u00e4 nopeasti kuin se oli l\u00e4mmennytkin. SMP:n ymp\u00e4rist\u00f6politiikka nivoutui tiiviiksi osaksi puolueen maatalouspolitiikkaa, jolloin globaalit ongelmat eiv\u00e4t olleet niin akuutteja kuin lokaalit. SMP:n ymp\u00e4rist\u00f6politiikassa oli aimo annos pientila\u2011Suomeen liittyv\u00e4\u00e4 nostalgiaa, jota vihre\u00e4st\u00e4 liikkeest\u00e4 ei l\u00f6ytynyt. Toisaalta voidaan ajatella, ett\u00e4 puheet vihreiden \u201dvouhottamisesta\u201d tai \u201didealismista\u201d kumpusivat my\u00f6s arvopohjan erilaisuudesta: SMP oli arvokonservatiivinen puolue, kun taas vihre\u00e4 liike rakentui selke\u00e4sti arvoliberaalimman eetoksen pohjalle.<\/p>\n\n\n\n

Ilmiselv\u00e4\u00e4 kuitenkin on, ett\u00e4 Suomessa on t\u00e4n\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 tultu kauas tilanteesta, jossa populistit ja vihre\u00e4t kamppailevat samoista \u00e4\u00e4nest\u00e4jist\u00e4. Toki Perussuomalaisten suhde maatalouteenkin \u2013 puhumattakaan pienviljelyksest\u00e4 \u2013 on muuttunut entist\u00e4kin et\u00e4isemm\u00e4ksi Jussi Halla-ahon valtakautena. SMP:n suhde ymp\u00e4rist\u00f6liikkeisiin kuitenkin osoittaa j\u00e4lleen sen, ett\u00e4 historia on harvoin kovin lineaarista: t\u00e4m\u00e4n p\u00e4iv\u00e4n itsest\u00e4\u00e4nselvyydet eiv\u00e4t ole sit\u00e4 v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00e4 aina olleet.<\/p>\n\n\n\n

Ville Vesa<\/strong><\/p>\n\n\n\n

Kirjoittaja on poliittisen historian oppiaineen harjoittelija, jonka pro gradu -tutkimukseen <\/em>Kansa is\u00e4lt\u00e4 pojalle \u2013 Veikko ja Pekka Vennamon k\u00e4sitys kansasta Suomen Uutisten kirjoituksissa 1979\u20131986 kirjoitus perustuu.<\/em><\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

Oikeistopopulistiset ja vihre\u00e4t puolueet on 2000-luvulla opittu n\u00e4kem\u00e4\u00e4n toistensa vastakohtina. Politiikkaa seuraaville on tullut tutuksi nelikentt\u00e4, jossa on esitetty puolueiden talouspoliittinen orientaatio vaakajanalla (vasemmisto\u2013oikeisto) ja arvo-orientaatio pystyjanalla (liberaali\u2013konservatiivi). Arvojanalla oikeistopopulistit ja vihre\u00e4t ovat olleet toistensa \u00e4\u00e4rip\u00e4\u00e4t: populistit arvokonservatiivisin puolue ja vihre\u00e4t arvoliberaalein. Suomessa arvoerot nykypuolueista Perussuomalaisten ja Vihre\u00e4n liiton v\u00e4lill\u00e4 ovat tulleet esiin etenkin ymp\u00e4rist\u00f6\u2011… <\/p>\n

Read More<\/a><\/div>\n","protected":false},"author":313,"featured_media":1572,"comment_status":"open","ping_status":"closed","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[1],"tags":[10,203,13,306,185,309,28,96,91],"class_list":["post-1551","post","type-post","status-publish","format-standard","has-post-thumbnail","hentry","category-uncategorized","tag-harjoittelu","tag-maisterivaihe","tag-poliittinen-historia","tag-poliittiset-liikkeet","tag-pro-gradu","tag-puolueiden-historia","tag-tutkimus","tag-valmistuminen","tag-yhteiskuntatieteellinen-tiedekunta"],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/poliittinenhistoria\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/1551","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/poliittinenhistoria\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/poliittinenhistoria\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/poliittinenhistoria\/wp-json\/wp\/v2\/users\/313"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/poliittinenhistoria\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=1551"}],"version-history":[{"count":37,"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/poliittinenhistoria\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/1551\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":1668,"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/poliittinenhistoria\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/1551\/revisions\/1668"}],"wp:featuredmedia":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/poliittinenhistoria\/wp-json\/wp\/v2\/media\/1572"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/poliittinenhistoria\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=1551"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/poliittinenhistoria\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=1551"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/poliittinenhistoria\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=1551"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}