{"id":1779,"date":"2022-09-28T15:43:56","date_gmt":"2022-09-28T12:43:56","guid":{"rendered":"https:\/\/blogit.utu.fi\/poliittinenhistoria\/?p=1779"},"modified":"2022-09-28T15:44:58","modified_gmt":"2022-09-28T12:44:58","slug":"rautaesiripun-varjossa","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/blogit.utu.fi\/poliittinenhistoria\/2022\/09\/28\/rautaesiripun-varjossa\/","title":{"rendered":"Rautaesiripun varjossa"},"content":{"rendered":"\n<h2 class=\"wp-block-heading\">Supo id\u00e4n ja l\u00e4nnen j\u00e4nnitekent\u00e4ss\u00e4 1978\u22121990<\/h2>\n\n\n\n<figure class=\"wp-block-image size-large is-resized\"><img loading=\"lazy\" decoding=\"async\" src=\"https:\/\/blogit.utu.fi\/poliittinenhistoria\/wp-content\/uploads\/sites\/71\/2022\/09\/Rautaesiripunvarjossa-721x1024.jpg\" alt=\"\" class=\"wp-image-1782\" width=\"332\" height=\"472\" srcset=\"https:\/\/blogit.utu.fi\/poliittinenhistoria\/wp-content\/uploads\/sites\/71\/2022\/09\/Rautaesiripunvarjossa-721x1024.jpg 721w, https:\/\/blogit.utu.fi\/poliittinenhistoria\/wp-content\/uploads\/sites\/71\/2022\/09\/Rautaesiripunvarjossa-211x300.jpg 211w, https:\/\/blogit.utu.fi\/poliittinenhistoria\/wp-content\/uploads\/sites\/71\/2022\/09\/Rautaesiripunvarjossa-768x1092.jpg 768w, https:\/\/blogit.utu.fi\/poliittinenhistoria\/wp-content\/uploads\/sites\/71\/2022\/09\/Rautaesiripunvarjossa.jpg 876w\" sizes=\"auto, (max-width: 332px) 100vw, 332px\" \/><\/figure>\n\n\n\n<p><em>Teksti on lyhennelm\u00e4 Mari Luukkosen v\u00e4it\u00f6stilaisuudessa pit\u00e4m\u00e4st\u00e4 lectio praecursoriasta.<\/em><\/p>\n\n\n\n<p>Toisen maailmansodan j\u00e4lkeen Suomen valtiojohdon t\u00e4rkeimm\u00e4ksi tavoitteeksi tuli est\u00e4\u00e4 uuden sodan syttyminen Neuvostoliiton kanssa. Keinoksi valikoitui autonomian ajalta tutun vanhasuomalaisen my\u00f6ntyv\u00e4isyyspolitiikan perinteen mukainen varovaisuudelle, neuvotteluille ja sovittelulle rakentuva ulkopoliittinen linja. Kyse oli yksin j\u00e4\u00e4neen maan selviytymisstrategiasta.<\/p>\n\n\n\n<p class=\"has-text-align-left\">Strategia osui hyvin yhteen Neuvostoliiton Suomen politiikan kanssa, jonka t\u00e4rkein tavoite oli Leningradin turvallisuuden varmistaminen. Keinoksi valikoitui Suomen muuttaminen niin yst\u00e4v\u00e4llismieliseksi maaksi, ett\u00e4 se huomioisi Neuvostoliiton intressit politiikassaan. Moskovan n\u00e4k\u00f6kulmasta tavoitteessa otettiin aimo harppaus eteenp\u00e4in valvontakomission aikana, jolloin Suomen \u201dtaantumukselliset hallituspiirit\u201d oppivat mukauttamaan politiikkansa Neuvostoliiton intresseihin. Samalla muotoutui toimintamalli, jossa valtioneuvos J. K. Paasikiven \u201daivoriihen\u201d j\u00e4senet alkoivat hoitaa t\u00e4rke\u00e4t asiat suoraan ja ep\u00e4virallisesti valvontakomission johtajan kanssa, jolla oli suora yhteys Kremliin. Toimintatapa koettiin suomalaisten piiriss\u00e4 paremmaksi vaihtoehdoksi kuin suhteiden hoidon j\u00e4tt\u00e4minen kommunisteille.<\/p>\n\n\n\n<p>Suomen ja Neuvostoliiton suhteiden perusasetelma sinet\u00f6itiin vuonna 1948 solmitulla sopimuksella yst\u00e4vyydest\u00e4, yhteisty\u00f6st\u00e4 ja avunannosta. Samoihin aikoihin alkanut kylm\u00e4 sota piti puolestaan huolen siit\u00e4, ett\u00e4 sopimuksen periaatteet vakiintuivat Moskovassa odotusarvoksi kaikessa maiden v\u00e4lisess\u00e4 kanssak\u00e4ymisess\u00e4. Y\u00f6pakkaset (1958) ja noottikriisi (1961) lis\u00e4siv\u00e4t entisest\u00e4\u00e4n suomalaisten varovaisuutta tuoden suhteisiin uuden lis\u00e4elementin \u2212 ennalta est\u00e4vyyden. Presidentti Urho Kekkosen johdolla Suomessa huolehdittiin mahdollisimman hyvin siit\u00e4, ettei Neuvostoliitolla olisi tarvetta mink\u00e4\u00e4nlaisiin virallisiin huomautuksiin, sill\u00e4 sellaisilla oli aina vaarana johtaa vaatimuksiin YYA-sopimuksen mukaisten konsultaatioiden aloittamisesta.<\/p>\n\n\n\n<p>1970-luvun lopulle tultaessa Suomen turvallisuuskoneistossa oli kuitenkin viel\u00e4 yksi osa, jonka toiminnasta oli ulkopoliittisille tavoitteille potentiaalisesti suurempaa haittaa kuin hy\u00f6ty\u00e4. Suojelupoliisi.<\/p>\n\n\n\n<figure class=\"wp-block-gallery columns-1 is-cropped wp-block-gallery-1 is-layout-flex wp-block-gallery-is-layout-flex\"><ul class=\"blocks-gallery-grid\"><li class=\"blocks-gallery-item\"><figure><img loading=\"lazy\" decoding=\"async\" width=\"772\" height=\"1024\" src=\"https:\/\/blogit.utu.fi\/poliittinenhistoria\/wp-content\/uploads\/sites\/71\/2022\/09\/MariLuukkonen-772x1024.jpeg\" alt=\"\" data-id=\"1780\" data-full-url=\"https:\/\/blogit.utu.fi\/poliittinenhistoria\/wp-content\/uploads\/sites\/71\/2022\/09\/MariLuukkonen.jpeg\" data-link=\"https:\/\/blogit.utu.fi\/poliittinenhistoria\/?attachment_id=1780\" class=\"wp-image-1780\" srcset=\"https:\/\/blogit.utu.fi\/poliittinenhistoria\/wp-content\/uploads\/sites\/71\/2022\/09\/MariLuukkonen-772x1024.jpeg 772w, https:\/\/blogit.utu.fi\/poliittinenhistoria\/wp-content\/uploads\/sites\/71\/2022\/09\/MariLuukkonen-226x300.jpeg 226w, https:\/\/blogit.utu.fi\/poliittinenhistoria\/wp-content\/uploads\/sites\/71\/2022\/09\/MariLuukkonen-768x1019.jpeg 768w, https:\/\/blogit.utu.fi\/poliittinenhistoria\/wp-content\/uploads\/sites\/71\/2022\/09\/MariLuukkonen.jpeg 940w\" sizes=\"auto, (max-width: 772px) 100vw, 772px\" \/><figcaption class=\"blocks-gallery-item__caption\">VTT Mari Luukkosen v\u00e4it\u00f6stilaisuudessa vastav\u00e4itt\u00e4j\u00e4n\u00e4 toimi dosentti Aleksi Mainio ja kustoksena professori Louis Clerc.<\/figcaption><\/figure><\/li><\/ul><\/figure>\n\n\n\n<p>Suojelupoliisin keskeinen merkitys Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikassa kylm\u00e4n sodan aikana johtui siit\u00e4, ett\u00e4 samalla, kun KGB oli Supon harjoittaman vastavakoilun p\u00e4\u00e4kohde, se oli my\u00f6s se kanava, jonka kautta viestit maiden valtiojohtojen v\u00e4lill\u00e4 kulkivat. Seppo Tiitisen aloittaessa suojelupoliisin p\u00e4\u00e4llikk\u00f6n\u00e4 toukokuussa 1978, oli itsest\u00e4\u00e4n selv\u00e4\u00e4, ett\u00e4 yksi h\u00e4nen t\u00e4rkeimmist\u00e4 teht\u00e4vist\u00e4\u00e4n oli varmistaa ulkopolitiikan huomioiminen viraston toiminnassa. Presidenttikeskeisess\u00e4 j\u00e4rjestelm\u00e4ss\u00e4 se tarkoitti muuttumista presidentin poliisiksi. Toisin kuin t\u00e4h\u00e4n asti on totuttu ajattelemaan, t\u00e4m\u00e4 rooli ei kuitenkaan merkinnyt sit\u00e4, ett\u00e4 sen enemp\u00e4\u00e4 presidentti Kekkonen kuin Mauno Koivisto olisivat pyrkineet est\u00e4m\u00e4\u00e4n Supon toimintaa. Itse asiassa p\u00e4invastoin. Virastolta oli lupa odottaa aikaisempaa suurempaakin hy\u00f6ty\u00e4. Kyse oli siit\u00e4, miten se teht\u00e4v\u00e4ns\u00e4 suoritti. T\u00e4m\u00e4n presidentin toiveen Tiitinen my\u00f6s toteutti. Samalla, kun suojelupoliisi mukautui siihen maan tapaan, ett\u00e4 t\u00e4rkeimm\u00e4t poliittisen tason asiat hoidettiin puoluelinjan eli KGB:n kautta, mik\u00e4 Supon kohdalla tarkoitti Tiitisen henkil\u00f6kohtaista KGB-suhdetta, karkotettiin Suomesta Tiitisen p\u00e4\u00e4llikk\u00f6kauden aikana 13 neuvostotiedustelun kaaderiupseeria. Se oli enemm\u00e4n kuin monessa Nato-maassa. Samaan aikaa lis\u00e4\u00e4ntyiv\u00e4t ja syveniv\u00e4t suojelupoliisin yhteisty\u00f6suhteet l\u00e4ntisten turvallisuus- ja tiedustelupalveluiden kanssa. Kuten Seppo Tiitinen vuonna 1983 Isoon-Britanniaan suuntautuneella vierailullaan totesi, oli puolueettomuus Suomelle keino ei p\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4r\u00e4. P\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4r\u00e4 oli Suomen mahdollisimman tiivis l\u00e4nsi-integraatio, mutta niin kauan, kuin Neuvostoliitto oli olemassa, jouduttiin sit\u00e4 edist\u00e4m\u00e4\u00e4n YYA-Suomen kulisseissa.<\/p>\n\n\n\n<p>Neuvostoliiton romahtaessa Suomi hylk\u00e4si puolueettomuuden ja liittyi Euroopan unioniin. T\u00e4ss\u00e4 1990-luvun murroksessa jatkuvuutta edusti sen 80-luvun loppupuolella omaksutun ulkopoliittisen linjan jatkaminen, ett\u00e4 muiden l\u00e4nsimaiden tavoin my\u00f6s Suomi halusi tukea Mihail Gorbat\u0161ovia t\u00e4m\u00e4n uudistuspyrkimyksiss\u00e4. Vuonna 1992 kohteeksi vaihtui Ven\u00e4j\u00e4 ja sen demokratiakehityksen tukeminen.<\/p>\n\n\n\n<p>Helmikuussa 2022 Suomen ulko- ja turvallisuuspoliittinen konteksti murtui j\u00e4lleen, kun Ven\u00e4j\u00e4 aloitti hy\u00f6kk\u00e4yssodan Ukrainassa. Sen tuloksena Suomi on matkalla kohti Nato-j\u00e4senyytt\u00e4 ja muiden muassa suojelupoliisin nykyinen p\u00e4\u00e4llikk\u00f6 Antti Pelttari on todennut julkisuudessa Ven\u00e4j\u00e4n toiminnan olevan suurin uhka my\u00f6s Suomen kansalliselle turvallisuudelle. Maantieteelle Suomi ei voi edelleenk\u00e4\u00e4n mit\u00e4\u00e4n. Suhteet Ven\u00e4j\u00e4\u00e4n on hoidettava jatkossakin, mutta suomettumisen paluu on kuitenkin hyvin ep\u00e4todenn\u00e4k\u00f6ist\u00e4.<\/p>\n\n\n\n<p><em>Mari Luukkonen VTT<\/em><\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"<p>Supo id\u00e4n ja l\u00e4nnen j\u00e4nnitekent\u00e4ss\u00e4 1978\u22121990 Teksti on lyhennelm\u00e4 Mari Luukkosen v\u00e4it\u00f6stilaisuudessa pit\u00e4m\u00e4st\u00e4 lectio praecursoriasta. Toisen maailmansodan j\u00e4lkeen Suomen valtiojohdon t\u00e4rkeimm\u00e4ksi tavoitteeksi tuli est\u00e4\u00e4 uuden sodan syttyminen Neuvostoliiton kanssa. Keinoksi valikoitui autonomian ajalta tutun vanhasuomalaisen my\u00f6ntyv\u00e4isyyspolitiikan perinteen mukainen varovaisuudelle, neuvotteluille ja sovittelulle rakentuva ulkopoliittinen linja. Kyse oli yksin j\u00e4\u00e4neen maan selviytymisstrategiasta. Strategia osui hyvin yhteen&#8230; <\/p>\n<div class=\"link-more\"><a href=\"https:\/\/blogit.utu.fi\/poliittinenhistoria\/2022\/09\/28\/rautaesiripun-varjossa\/\">Read More<\/a><\/div>\n","protected":false},"author":8113,"featured_media":0,"comment_status":"open","ping_status":"closed","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[1],"tags":[323,324,13,322,119,320,28,321,91],"class_list":["post-1779","post","type-post","status-publish","format-standard","hentry","category-uncategorized","tag-idansuhteet","tag-neuvostoliitto","tag-poliittinen-historia","tag-suojelupoliisi","tag-tiedustelu","tag-turvallisuuspolitiikka","tag-tutkimus","tag-ulkopolitiikka","tag-yhteiskuntatieteellinen-tiedekunta"],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/poliittinenhistoria\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/1779","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/poliittinenhistoria\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/poliittinenhistoria\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/poliittinenhistoria\/wp-json\/wp\/v2\/users\/8113"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/poliittinenhistoria\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=1779"}],"version-history":[{"count":3,"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/poliittinenhistoria\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/1779\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":1785,"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/poliittinenhistoria\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/1779\/revisions\/1785"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/poliittinenhistoria\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=1779"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/poliittinenhistoria\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=1779"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/poliittinenhistoria\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=1779"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}