{"id":1855,"date":"2023-08-18T13:52:35","date_gmt":"2023-08-18T10:52:35","guid":{"rendered":"https:\/\/blogit.utu.fi\/poliittinenhistoria\/?p=1855"},"modified":"2023-08-22T14:18:03","modified_gmt":"2023-08-22T11:18:03","slug":"tapaus-taiwanin-kiinalainen-ooppera","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/blogit.utu.fi\/poliittinenhistoria\/2023\/08\/18\/tapaus-taiwanin-kiinalainen-ooppera\/","title":{"rendered":"Tapaus Taiwanin kiinalainen ooppera"},"content":{"rendered":"\n

Kirjoitus on laadittu osana yleistajuisen artikkelin kirjoittamisen kurssia. <\/em><\/p>\n\n\n\n

Suomen kylm\u00e4n sodan ulkopolitiikka py\u00f6rii julkisessa keskustelussa useimmiten yhden sanan ymp\u00e4rill\u00e4: suomettuminen. Alunperin L\u00e4nsi-Saksassa keksitty, saksalaispoliitikko Willy Brandtin popularisoima k\u00e4site Finnlandisierung eli suomettuminen viittaa pieniin maihin jotka pyrkiv\u00e4t takaamaan itsen\u00e4isyytens\u00e4 olemalla v\u00e4itteen mukaan r\u00e4hm\u00e4ll\u00e4\u00e4n suurvaltoja kohti.<\/p>\n\n\n\n

K\u00e4site on j\u00e4\u00e4nyt el\u00e4m\u00e4\u00e4n erityisesti Suomessa, jossa sit\u00e4 k\u00e4ytet\u00e4\u00e4n toistuvasti tapana erottaa \u201chuono\u201d menneisyys \u201chyv\u00e4st\u00e4\u201d nykyisyydest\u00e4 tai tulevaisuudesta. Esimerkiksi Suomen liittyess\u00e4 NATO:on useissa poliittisissa kannanotoissa on v\u00e4itetty, ett\u00e4 sotilasliittoon kuuluminen takaa Suomelle ulkopoliittisen vapauden, jota sill\u00e4 ei ennen t\u00e4t\u00e4 ole ollut.<\/p>\n\n\n\n

Voi kuitenkin mietti\u00e4, kest\u00e4\u00e4k\u00f6 ajatus tarkastelua. Usein todisteita suomettumiselle haetaan nimitt\u00e4in etsim\u00e4ll\u00e4 tapauksia, jossa Suomi antoi my\u00f6nnytyksi\u00e4 etenkin Neuvostoliitolle. T\u00e4m\u00e4 tekee v\u00e4itteen suomettuneesta Suomesta itse\u00e4\u00e4n toteuttavan ennustuksen, sill\u00e4 se takaa vastaesimerkkien j\u00e4\u00e4v\u00e4n huomiotta. T\u00e4m\u00e4 kirjoitus esittelee tilanteen, jossa Suomi asettui suurvaltaa vastaan: Taiwanin kiinalaisen oopperan vierailun vuonna 1976.<\/p>\n\n\n\n

<\/a>Paasikiven linjasta Paasikiven-Kekkosen linjaan<\/h3>\n\n\n\n

Suomen valtio kutsui itse ulkopoliittista linjaansa nimell\u00e4 Paasikiven-Kekkosen linja. Kyseess\u00e4 oli Suomen kahteen sotienj\u00e4lkeiseen presidenttiin henkil\u00f6ityv\u00e4 linja, joka asetti Suomen puolueettomaksi valtioksi globaalin id\u00e4n ja l\u00e4nnen v\u00e4liin. Linja sai alkunsa vuonna 1944 v\u00e4lirauhansolmimisprosessista Neuvostoliiton kanssa, jossa Suomi pyrki s\u00e4ilytt\u00e4m\u00e4\u00e4n itsen\u00e4isyytens\u00e4 keinolla mill\u00e4 hyv\u00e4ns\u00e4.<\/p>\n\n\n\n

Paasikiven ollessa presidentti linjan ydin oli passiivisuus. Suomi pyrki pysym\u00e4\u00e4n erossa kaikista suurvaltakonflikteista ja olemaan ottamatta kantaa tavalla, joka saattaisi suututtaa suurvallat. Kekkosen tullessa presidentiksi linja uudelleennimettiin Paasikiven-Kekkosen linjaksi. Tarkoituksena oli luoda kuvaa ulkopoliittisesta jatkuvuudesta, jolla pyrittiin tyynnyttelem\u00e4\u00e4n Neuvostoliiton mahdollisia pelkoja.<\/p>\n\n\n\n

Kekkosen linja ei kuitenkaan ollut t\u00e4ysin samanlainen kuin Paasivikiven, sill\u00e4 Kekkonen lis\u00e4si linjaan omien sanojensa mukaan \u201caktiivisen\u201d ulottuvuuden. T\u00e4m\u00e4 tarkoitti ajatusta kahdensuuntaisesta l\u00e4hentymisest\u00e4: jos Suomi l\u00e4hentyisi it\u00e4\u00e4n, se pystyisi my\u00f6s l\u00e4hentym\u00e4\u00e4n samalla l\u00e4nteen. Nimenomaan t\u00e4m\u00e4 molempien osapuolien kuvainnollinen kumartaminen on se, mihin viitataan suomettumisesta puhuessa.<\/p>\n\n\n\n

\"\"
Max Jakobson vuonna 2008 – Teemu Rajala CreativeCommons <\/figcaption><\/figure>\n\n\n\n

Linja ei kuitenkaan ollut oikeasti vain kahden presidentin luomus, vaan sen takana oli koko Suomen ulkopoliittinen koneisto. Merkitt\u00e4v\u00e4\u00e4 on, ett\u00e4 t\u00e4h\u00e4n aikaan toimi ulkoministeri\u00f6ss\u00e4 diplomaatteina ja vaikuttajina henkil\u00f6it\u00e4, jotka olivat my\u00f6s akateemikkoja ja kirjailijoita. Heist\u00e4 keskeisimm\u00e4t, Max Jakobson ja Osmo Apunen kirjoittivatkin Suomen ulkopolitiikan linjoista kirjoja jo 1970- ja 1980-luvuilla, jonka vuoksi meill\u00e4 onkin selke\u00e4 kuva ulkopolitiikan taustalla tuolloin vaikuttaneista ajatuksista.<\/p>\n\n\n\n

Apunen kutsuu Suomen linjaa kasaantuvan puolueettomuuden linjaksi. Suomella ei ollut mahdollisuutta ryhty\u00e4 juridisesti neutraaliksi maaksi kuten esimerkiksi Sveitsi tai It\u00e4valta, vaan sen olisi luotava itsest\u00e4\u00e4n puolueeton kuva ulkovalloille toiminnallaan. T\u00e4ss\u00e4 p\u00e4\u00e4keinona olisi johdonmukaisuus ja ennustettavuus: jokaisessa tilanteessa Suomen tulisi toimia samalla tavalla, aiempiin p\u00e4\u00e4t\u00f6ksiin nojaten. Linja ei erotellut Neuvostoliittoa erikseen, vaan kaikkia maita ja osapuolia tulisi kohdella yht\u00e4l\u00e4isesti.<\/p>\n\n\n\n

<\/a>Suomi kahden Kiinan v\u00e4liss\u00e4<\/h3>\n\n\n\n

Useista muista maista eroten Suomi oli tunnustanut kommunistisen Kiinan legitimiteetin jo Kiinan sis\u00e4llissodan p\u00e4\u00e4tytty\u00e4 vuonna 1949 kommunistien voittoon. 1970-lukuun saakka kuitenkin Taiwan, oikealta nimelt\u00e4\u00e4n Kiinan tasavalta, edusti Kiinaa Yhdistyneiss\u00e4 kansakunnissa ja oli useiden l\u00e4nsivaltioiden tunnustama. T\u00e4m\u00e4 muuttui vuosina 1971 ja 1972, jolloin Yhdysvallat Richard Nixonin johdolla tunnustivat manner-Kiinan suurvallaksi Yhdysvaltojen ja Neuvostoliiton rinnalla, sek\u00e4 siirsiv\u00e4t viralliset diplomaattisuhteensa pois Taiwanista manner-Kiinalle.<\/p>\n\n\n\n

Suomi oli tunnustanut Kiinan jo useampi vuosikymmen ennen 1970-lukua, mutta vuonna 1976 Kiina oli viel\u00e4 ep\u00e4varma asemastaan virallisena Kiinana ja suurvaltana. T\u00e4t\u00e4 tilannetta saapui horjuttamaan Taiwanin kiinalaisen oopperan Euroopankiertue. Kiinalainen ooppera on kattotermi kiinalaiselle kansanmusiikkiteatterille, jolla on monta eri alalajia. Niist\u00e4 suurin, Peking-ooppera oli paennut tasavaltalaisten mukana Taiwaniin, kommunistisen puolueen kielt\u00e4ess\u00e4 sen ja pyrkiess\u00e4 luomaan sen tilalle uuden kommunistisia arvoja opettavan oopperan.<\/p>\n\n\n\n

Kielloista huolimatta Kiinalle oli t\u00e4rke\u00e4\u00e4, ett\u00e4 se n\u00e4ht\u00e4isiin ainoana kiinalaisen kulttuurin edustajana. Taiwanilaisen teatteriseurueen julistaessa syyskuussa 1976 Euroopankiertueen Kiinan edustustot Euroopassa aktivoituivat. Suomessa t\u00e4m\u00e4 tarkoitti Kiinan asianhoitaja Chen Tiehin ulkoministeri\u00f6n vierailua elokuussa.<\/p>\n\n\n\n

Kiina toivoikin, ett\u00e4 Suomi ev\u00e4isi esiintyjilt\u00e4 viisumit, eiv\u00e4tk\u00e4 p\u00e4\u00e4st\u00e4isi esiintyji\u00e4 maahan. Ensimm\u00e4isell\u00e4 tapaamiskerralla ulkoministeri\u00f6n apulaisosastop\u00e4\u00e4llikk\u00f6 Klaus T\u00f6rnudd kuitenkin kielt\u00e4ytyi Kiinan vaatimuksista. Kyseiset esiintyj\u00e4t olivat yksityishenkil\u00f6it\u00e4 eik\u00e4 Suomi voisi juridisesti ev\u00e4t\u00e4 viisumeita heilt\u00e4, koska Suomi noudatti avointa passik\u00e4yt\u00e4nt\u00f6\u00e4. Lis\u00e4ksi T\u00f6rnudd painotti Suomen tunnustavan vain manner-Kiinan aitona Kiinana.<\/p>\n\n\n\n

\"Kuva:
Esiintyji\u00e4 Kaohsiungissa 2017 – Yi-Lin Hsieh @Creativecommons<\/figcaption><\/figure>\n\n\n\n

<\/a>Ulkoministeri\u00f6 her\u00e4\u00e4 toimintaan<\/h3>\n\n\n\n

Ulkoministeri\u00f6 alkoi kuitenkin selvitt\u00e4\u00e4 kiertuetta koskevia yksityiskohtia. T\u00e4rkein n\u00e4ist\u00e4 Suomelle oli muiden maiden, etenkin pohjoismaiden, suhtautuminen kiertueeseen. Suomi pani merkille Ruotsin ja Norjan my\u00f6nt\u00e4neen viisumit. Tanskassa sit\u00e4 vastoin kiertueesta oli noussut isompi kohu sek\u00e4 lehdist\u00f6ss\u00e4, ett\u00e4 parlamentissa, jonka johdosta teatteriseurueelle ei my\u00f6nnetty viisumeita. Suomi kuitenkin p\u00e4\u00e4tti asettua Ruotsin ja Norjan linjalle.<\/p>\n\n\n\n

Tarkkailun lis\u00e4ksi ulkoministeri\u00f6 my\u00f6s tarttui toimeen. Toimistop\u00e4\u00e4llikk\u00f6 Olli Mennander oli yhteydess\u00e4 suomalaiseen tapahtumaj\u00e4rjest\u00e4j\u00e4\u00e4n Fazerin konserttitoimistoon, joka oli vastuussa kiertueen Suomen osuudesta. Mennander painotti yhteydenotossaan, ettei Taiwanin lippua tai muita maatunnuksia tulisi esitt\u00e4\u00e4 kiertueen yhteydess\u00e4. Kiertuetta mainostaessa ei tulisi puhua Taiwanin valtiollisesta asemasta, ja seurueesta tulisi puhua taiwanilaisena oopperana. Ulkoministeri\u00f6 halusi painottaa, ettei oopperan esiintymisess\u00e4 ollut kyse poliittisesta kannanotosta. T\u00e4m\u00e4 oli linja, joka p\u00e4ti yleisesti Taiwanin kanssa tapahtuviin kulttuuri- ja urheilukontakteihin.<\/p>\n\n\n\n

Seuraavina viikkoina ulkoministeri\u00f6\u00f6n kohdistui painostusyrityksi\u00e4 niin Kiinan valtion kuin suomalaisen Suomi\u2013Kiina-seuran osalta. Molemmat toivoivat, ett\u00e4 ulkoministeri\u00f6 harkitsisi uudelleen p\u00e4\u00e4t\u00f6st\u00e4\u00e4n ja ottaisi huomioon Suomen ja Kiinan pitk\u00e4t, hyv\u00e4t suhteet. Ulkoministeri\u00f6n vastaus oli, ett\u00e4 juuri pitkien, hyvien suhteiden vuoksi Kiinalla ei olisi mit\u00e4\u00e4n pel\u00e4tt\u00e4v\u00e4\u00e4. Teatteriseurueen vierailu ei tulisi vaikuttamaan Suomen ja Kiinan suhteisiin lyhyell\u00e4 eik\u00e4 pitk\u00e4ll\u00e4 aikav\u00e4lill\u00e4.<\/p>\n\n\n\n

Itse vierailu ei kuitenkaan tapahtunut t\u00e4ysin selkkauksetta, sill\u00e4 seurueen saapuessa lentokent\u00e4lle he ensit\u00f6ikseen liehuttivat Kiinan tasavallan lippua medialle. Lis\u00e4ksi Helsingin Sanomissa oli pitk\u00e4 artikkeli koskien oopperaa, jossa k\u00e4ytiin l\u00e4pi my\u00f6s Taiwanin kansainv\u00e4list\u00e4 asemaa ja kiertuetta koskevaa kohua.<\/p>\n\n\n\n

Sanomalehtiartikkeli nostatti Kiinan virkamiesten huomion, ja Kiina olikin kiertueen j\u00e4lkipuintina j\u00e4lleen tuohtuneesti yhteydess\u00e4 ulkoministeri\u00f6\u00f6n. Keskusteluissa ulkoministeri\u00f6 valitteli tapausta, mutta painotti yh\u00e4 samaa periaatetta Suomen ja Kiinan suhteista. Hyvin pian t\u00e4m\u00e4n j\u00e4lkeen Kiinan suuttumus laantui ja asia oli loppuunk\u00e4sitelty, vaipuen hiljalleen unholaan.<\/p>\n\n\n\n

<\/a>Oliko Suomi l\u00e4peens\u00e4 suomettunut?<\/h3>\n\n\n\n

Kiinalaisen teatterin tapauksessa Suomi ei ollut suomettunut ja taipunut suurvaltojen painostuksen alla. Vastav\u00e4itteen\u00e4 voi esitt\u00e4\u00e4, ett\u00e4 Kiina oli kaukainen, vasta nouseva suurvalta, joten sit\u00e4 oli helppo vastustaa. T\u00e4m\u00e4n voi kuitenkin my\u00f6s k\u00e4\u00e4nt\u00e4\u00e4 toisinp\u00e4in: tapaus oli niin v\u00e4h\u00e4p\u00e4t\u00f6inen, ett\u00e4 siin\u00e4 olisi ollut helppo joustaa.<\/p>\n\n\n\n

Ev\u00e4tess\u00e4\u00e4n viisumit Suomi ei olisi ollut suinkaan ainoa joka toimi n\u00e4in. Lopuksi l\u00e4ntt\u00e4 edustavista maista L\u00e4nsi-Saksa, Hollanti, Luxemburg, Britannia ja Tanska, sek\u00e4 neutraali Sveitsi, kielt\u00e4ytyiv\u00e4t p\u00e4\u00e4st\u00e4m\u00e4st\u00e4 seuruetta maahan. Suomen olisi ollut helppo miellytt\u00e4\u00e4 Kiinaa ilman mit\u00e4\u00e4n seuraamuksia.<\/p>\n\n\n\n

Kuten kirjoituksen alussa totesin, on keskustelu Suomen kylm\u00e4n sodan ulkopoliitiikasta j\u00e4m\u00e4ht\u00e4nyt suomettumisesimerkkien korostamiseen. Se ei kuitenkaan ole koko totuus, vaan Suomen ulkopolitiikka oli monimuotoisempaa ja suunnitelmallisempaa kuin julkisessa keskustelussa kuvataan. Keskustelua tulisikin avata nostamalla n\u00e4it\u00e4 esimerkkej\u00e4 enemm\u00e4n esille. Vaikka Suomi pyrkikin pysym\u00e4\u00e4n neutraalina osapuolena suurvaltojen v\u00e4lill\u00e4, oli se my\u00f6s valmis vastustamaan niiden ylily\u00f6ntej\u00e4.<\/p>\n\n\n\n

Aarre Vuorio<\/em><\/p>\n\n\n\n

Kirjoittaja on poliittisen historian maisterivaiheen opiskelija, joka on suuntautunut Suomen It\u00e4-Aasian ja Pohjois-Amerikan suhteisiin.<\/em><\/p>\n\n\n\n

<\/a>L\u00e4hteet ja kirjallisuus<\/h3>\n\n\n\n

Ulkoministeri\u00f6n arkisto, Helsinki. 7 D 2 Kiinan kysymys<\/p>\n\n\n\n

Apunen, Osmo. Paasikiven-Kekkosen linja<\/em>. Tammi, Helsinki 1977<\/p>\n\n\n\n

Jakobsson, Max. 38. kerros: Havaintoja ja muistiinpanoja vuosilta 1965\u20131971<\/em>. Otava, Helsinki 1983.<\/p>\n\n\n\n

Kallenautio, Jorma. Suomi kylm\u00e4n rauhan maailmassa: Suomen ulkopolitiikka porkkalan palautuksesta 1955 Euroopan unionin j\u00e4senyyteen 1995.<\/em> Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, Helsinki 2005.<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

Kirjoitus on laadittu osana yleistajuisen artikkelin kirjoittamisen kurssia. Suomen kylm\u00e4n sodan ulkopolitiikka py\u00f6rii julkisessa keskustelussa useimmiten yhden sanan ymp\u00e4rill\u00e4: suomettuminen. Alunperin L\u00e4nsi-Saksassa keksitty, saksalaispoliitikko Willy Brandtin popularisoima k\u00e4site Finnlandisierung eli suomettuminen viittaa pieniin maihin jotka pyrkiv\u00e4t takaamaan itsen\u00e4isyytens\u00e4 olemalla v\u00e4itteen mukaan r\u00e4hm\u00e4ll\u00e4\u00e4n suurvaltoja kohti. K\u00e4site on j\u00e4\u00e4nyt el\u00e4m\u00e4\u00e4n erityisesti Suomessa, jossa sit\u00e4 k\u00e4ytet\u00e4\u00e4n toistuvasti tapana… <\/p>\n

Read More<\/a><\/div>\n","protected":false},"author":8113,"featured_media":0,"comment_status":"open","ping_status":"closed","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[1],"tags":[340,13,341,28],"class_list":["post-1855","post","type-post","status-publish","format-standard","hentry","category-uncategorized","tag-kansainvalinen-politiikka","tag-poliittinen-historia","tag-suomettuminen","tag-tutkimus"],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/poliittinenhistoria\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/1855","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/poliittinenhistoria\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/poliittinenhistoria\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/poliittinenhistoria\/wp-json\/wp\/v2\/users\/8113"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/poliittinenhistoria\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=1855"}],"version-history":[{"count":5,"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/poliittinenhistoria\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/1855\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":1864,"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/poliittinenhistoria\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/1855\/revisions\/1864"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/poliittinenhistoria\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=1855"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/poliittinenhistoria\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=1855"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/poliittinenhistoria\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=1855"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}