{"id":1924,"date":"2025-04-02T13:56:04","date_gmt":"2025-04-02T10:56:04","guid":{"rendered":"https:\/\/blogit.utu.fi\/poliittinenhistoria\/?p=1924"},"modified":"2025-04-02T13:56:05","modified_gmt":"2025-04-02T10:56:05","slug":"kun-kulttuuri-oli-politiikalle-alisteista-saksalaisen-teatteriseurueen-tapaus-vuodelta-1919","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/blogit.utu.fi\/poliittinenhistoria\/2025\/04\/02\/kun-kulttuuri-oli-politiikalle-alisteista-saksalaisen-teatteriseurueen-tapaus-vuodelta-1919\/","title":{"rendered":"Kun kulttuuri oli politiikalle alisteista – Saksalaisen teatteriseurueen tapaus vuodelta 1919"},"content":{"rendered":"\n
\"Suomi-Saksa
Suomi-Saksa postikortti 1918. cc: Museovirasto 2025. <\/figcaption><\/figure>\n\n\n\n

Suomen itsen\u00e4istymisen yksi mahdollistaja oli tiivis ja l\u00e4heinen suhde Saksan keisarikuntaan. Saksalaiset auttoivat esimerkiksi Suomen valkoisia sis\u00e4llissodassa taistelussa punaisia vastaan, aloittaen Suomessa kes\u00e4n 1918 kest\u00e4neen saksalaisen kauden. Saksan h\u00e4vi\u00f6 maailmansodassa marraskuussa 1918 aiheutti Suomessa tyrmistyksen lis\u00e4ksi voimakkaan ulkopolitiikan uudelleenorientoimisen tarpeen, erityisesti suhteessa Entente-maihin Ranskaan ja Englantiin. Yksi tuon uudelleenorientoitumisen lieveilmi\u00f6 oli niin sanottu saksalaisen teatteriseurueen tapaus, jossa Suomen ulkoministeri\u00f6 ep\u00e4si saksalaisten Suomeen matkanneiden n\u00e4yttelij\u00f6iden jo luvatut viisumit synnytt\u00e4en siten poliittisen selkkauksen. Tapauksesta tekee mielenkiintoisen ensinn\u00e4kin se seikka, ett\u00e4 se oli malliesimerkki siit\u00e4, miten politiikka tunkeutui n\u00e4enn\u00e4isen ep\u00e4poliittisen hankkeen piiriin, ja toiseksi, miten ulkopoliittisia asioita ei pit\u00e4isi hoitaa. Mit\u00e4 siis tapahtui?<\/strong><\/p>\n\n\n\n

Suomen \u201dsaksalaisen kes\u00e4n\u201d 1918 aikana oli suomalaisten ja Helsingiss\u00e4 asuneiden saksalaisten kesken virinnyt ajatus erityisen saksalaisen teatterin perustamisesta Helsinkiin ja siten saksalaisten n\u00e4yttelij\u00f6iden kutsumisesta esiintym\u00e4\u00e4n Suomeen tulevina vuosina. Hanketta edistiv\u00e4t erityisesti Suomen saksalaisyst\u00e4v\u00e4lliset piirit sek\u00e4 Helsingin suomensaksalainen yhteis\u00f6. Kyseinen teatteri p\u00e4\u00e4tettiin j\u00e4rjest\u00e4\u00e4 Helsingin vanhaan ja saksalaisten avulla kunnostettuun Aleksanterin teatteriin, esityksi\u00e4 pidett\u00e4isiin kolmena iltana viikossa. Suunnitelmat olivat edenneet jo pitk\u00e4lle, ja teatteriin esiintym\u00e4\u00e4n oli palkattu saksalainen Dr. Brandt johdettavanaan noin 20 hengen seurue. Dr. Brandtille oli vakuutettu Suomen ulkoministeri\u00f6st\u00e4, ett\u00e4 luvat ja viisumit teatteriseurueelle olisivat hoidossa ja ett\u00e4 he voisivat l\u00e4hte\u00e4 matkaan Lyypekist\u00e4 tammikuun 1919 aikana. Tai n\u00e4in oli suunniteltu.<\/p>\n\n\n\n

Suomessa saksalaisille oli luvattu j\u00e4rjest\u00e4\u00e4 viisumit valmiiksi Suomen Berliinin l\u00e4hetyst\u00f6st\u00e4, mutta niit\u00e4 ei kuitenkaan alkanut kuulua, joten suomalaiset teatterihankkeen j\u00e4senet alkoivat k\u00e4ym\u00e4\u00e4n levottomiksi. He p\u00e4\u00e4ttiv\u00e4t lis\u00e4t\u00e4 painetta suomalaisia viranomaisia kohtaan kirjoittamalla vetoomuksen Suomen ulkoministerin\u00e4 toimineelle Carl Enckellille, vakuuttaen seuran toiminnan olevan puhtaan kulttuurillista ja sivistysel\u00e4m\u00e4\u00e4 el\u00e4v\u00f6itt\u00e4v\u00e4\u00e4. Lis\u00e4ksi he kertoivat hankkeen kariutumisen t\u00e4ss\u00e4 vaiheessa antavan eritt\u00e4in kiusallisen vaikutelman. Saksalaiset n\u00e4yttelij\u00e4t Dr. Brandtin johdolla olivat kuitenkin viel\u00e4 turvallisin mielin.<\/p>\n\n\n\n

Ulkoministerin\u00e4 toiminut Enckell oli puolestaan saksalaisesta teatteriseurueesta toista mielt\u00e4. H\u00e4n n\u00e4ki, ett\u00e4 vallitsevissa olosuhteissa saksalaisten kutsuminen ja esiintyminen Suomessa olisi suomalaisten kokonaisedun kannalta haitallista, sill\u00e4 se olisi ristiriidassa Suomen silloisen hallituksen valitseman Saksaa kohtaan harjoitetun et\u00e4\u00e4ntymisen sek\u00e4 ulkopoliittisen puolueettomuuden kanssa. H\u00e4n p\u00e4\u00e4tti ratkaista asian passiivisella toiminnalla, eli vain j\u00e4tt\u00e4\u00e4 viisumit my\u00f6nt\u00e4m\u00e4tt\u00e4 antaen siten saksalaisten itse ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4, ettei heid\u00e4n saapumisensa ja l\u00e4sn\u00e4olonsa Suomessa ollut suotavaa. Enckellin tapauksessa toisin sanoen tekem\u00e4tt\u00e4 j\u00e4tt\u00e4misest\u00e4 tuli teko, ja ratkaisu oli v\u00e4hint\u00e4\u00e4nkin mielenkiintoinen. Viisumeita ei kuulunut, ja Dr. Brandt seurueineen ehti nousemaan laivaan Lyypekiss\u00e4, edelleen siin\u00e4 uskossa, ett\u00e4 viisumit odottaisivat sitten Suomessa laivan saavuttua Helsinkiin.<\/p>\n\n\n\n

Kun tieto saksalaisten n\u00e4yttelij\u00f6iden l\u00e4hd\u00f6st\u00e4 matkaan Suomen H\u00f6yrylaivaosakeyhti\u00f6n S\/S Balticilla saavutti suomalaiset teatteriseuran j\u00e4senet, oli tyrmistys suuri. Saksalaisen Teatteriseuran puheenjohtaja Karl Seidenschnurr pyrki viel\u00e4 vetoamaan Suomen ulkoministeri\u00f6\u00f6n, ja olipa maanittelijoiden joukkoon liittynyt my\u00f6s Saksan Suomen l\u00e4hettil\u00e4s vapaaherra August von Br\u00fcck sek\u00e4 liikemies Albert Goldbeck-L\u00f6we, yksi keskeisimpi\u00e4 j\u00e4seni\u00e4 Helsingin suomensaksalaisten yhteis\u00f6ss\u00e4. Goldbeck-L\u00f6we pyrki vetoamaan henkil\u00f6kohtaisella kirjeell\u00e4\u00e4n ministeri Enckelliin, jotta saksalaiset n\u00e4yttelij\u00e4t saisivat esiinty\u00e4 Suomessa edes sen ajan, kunnes heit\u00e4 kuljettanut laiva palaisi takaisin Saksaan. T\u00e4h\u00e4n Enckell ei kuitenkaan suostunut.<\/p>\n\n\n\n

Vapaaherra von Br\u00fcckin ja ulkoministeri Enckellin kanssa k\u00e4ytiin hieman pisteli\u00e4\u00e4mp\u00e4\u00e4 sananvaihtoa. von Br\u00fcck kritisoi kovin sanoin suomalaisia asioiden huonosta hoidosta, todeten ulkoministeri Enckellin \u201dven\u00e4l\u00e4isen\u00e4 upseerina halunneen k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 ven\u00e4l\u00e4isi\u00e4 keinoja\u201d.<\/p>\n\n\n\n

Teatteriseurue saapui lopulta Helsinkiin 14. tammikuuta, ja laivan saavuttua satamaan heille selitettiin, ettei viisumeja ollut my\u00f6nnetty eik\u00e4 niit\u00e4 my\u00f6nnett\u00e4isi, mutta ett\u00e4 he saisivat liikkua kaupungilla ainakin sen aikaa, kunnes heid\u00e4n laivansa palaisi takaisin Saksaan.<\/p>\n\n\n\n

Tapaus levisi nopeasti my\u00f6s julkiseen tietoon, ja erityisesti sanomalehdet Uusi Suomi sek\u00e4 Hufvudstadsbladet kritisoivat Suomen hallitusta kovin sanoin. Tapaus kirvoitti suomalaisilta Saksan yst\u00e4vilt\u00e4 jopa v\u00e4likysymyksen hallitusta kohtaan, k\u00e4rken\u00e4\u00e4n erityisesti se, miksi saksalaisille ei ollut my\u00f6nnetty passeja mutta kuuleman mukaan joillekin ven\u00e4l\u00e4isille pakolaisille, joiden joukossa oli jopa sotilashenkil\u00f6it\u00e4, luvat olivat l\u00f6ytyneet. Lis\u00e4ksi Hufvudstadsbladetin uutisessa kerrottiin saksalaisten joutuneen viisumiasian suhteen mit\u00e4 suurimman kiitt\u00e4m\u00e4tt\u00f6myyden osoituksen kohteeksi, erityisesti kaiken sen j\u00e4lkeen, mit\u00e4 saksalaiset Suomen hyv\u00e4ksi olivat jo tehneet. Toisaalta ulkoministeri Enckell kertoi Hufvudstadsbladetille antamassaan haastattelussa p\u00e4\u00e4t\u00f6ksen saksalaisten passien ep\u00e4\u00e4misest\u00e4 olleen yksin ja vain h\u00e4nen, eik\u00e4 ulkopuolista painetta ollut harjoitettu. Siksi h\u00e4n pystyi puhtain mielin vastaamaan asiasta nousseeseen v\u00e4likysymykseen. H\u00e4n katsoi, ettei vallinneessa ulkopoliittisessa tilassa ollut sopivaa kutsua saksalaisia esiintym\u00e4\u00e4n Suomeen, sill\u00e4 h\u00e4n ei halunnut antaa Suomesta v\u00e4\u00e4r\u00e4nlaista mielikuvaa erityisesti l\u00e4nsiliittoutuneille maille. Lis\u00e4ksi h\u00e4n totesi, ettei kukaan muu olisi h\u00e4nen asemassaan toiminut toisin.<\/p>\n\n\n\n

Saksalaisen teatteriseurueen tapaus tammikuulta 1919 on mit\u00e4 oivallisin esimerkki siit\u00e4, kun ep\u00e4poliittinen muuttuu poliittiseksi. Suomalaiset eiv\u00e4t hoitaneet asiaa j\u00e4lkik\u00e4teen tarkasteltuna kovinkaan onnistuneesti, her\u00e4tt\u00e4en kysymyksen, olisiko joitain asioita voinut tehd\u00e4 paremmin, aikaisemmin tai ylip\u00e4\u00e4ns\u00e4 tehd\u00e4. Ehk\u00e4p\u00e4 t\u00e4m\u00e4 kertoo samalla jotain my\u00f6s Suomen ulkoasiainhallinnon viel\u00e4 kypsym\u00e4tt\u00f6m\u00e4st\u00e4 tavasta hoitaa asioita, tai siit\u00e4, ett\u00e4 ongelman uskottiin hoituvan pois p\u00e4iv\u00e4j\u00e4rjestyksest\u00e4 vain j\u00e4tt\u00e4m\u00e4ll\u00e4 se niille sijoilleen. T\u00e4m\u00e4 on siten mielenkiintoinen tapaus Suomen ja Saksan v\u00e4lisiss\u00e4 suhteissa maailmansotien v\u00e4liselt\u00e4 ajalta.<\/p>\n\n\n\n

Teksti: Tony Pyykk\u00f6 FM. Kirjoittaja on v\u00e4it\u00f6skirjatutkija Turun yliopistossa poliittisessa historiassa. Kirjoittaja valmistelee parhaillaan tutkimusta suomalaissaksalaisia kulttuurisuhteita 1920-luvulta.<\/em><\/p>\n\n\n\n

<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

Suomen itsen\u00e4istymisen yksi mahdollistaja oli tiivis ja l\u00e4heinen suhde Saksan keisarikuntaan. Saksalaiset auttoivat esimerkiksi Suomen valkoisia sis\u00e4llissodassa taistelussa punaisia vastaan, aloittaen Suomessa kes\u00e4n 1918 kest\u00e4neen saksalaisen kauden. Saksan h\u00e4vi\u00f6 maailmansodassa marraskuussa 1918 aiheutti Suomessa tyrmistyksen lis\u00e4ksi voimakkaan ulkopolitiikan uudelleenorientoimisen tarpeen, erityisesti suhteessa Entente-maihin Ranskaan ja Englantiin. Yksi tuon uudelleenorientoitumisen lieveilmi\u00f6 oli niin sanottu saksalaisen teatteriseurueen… <\/p>\n

Read More<\/a><\/div>\n","protected":false},"author":8113,"featured_media":1927,"comment_status":"open","ping_status":"closed","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[1],"tags":[347,22,13,352,131,33,61,28,321,91],"class_list":["post-1924","post","type-post","status-publish","format-standard","has-post-thumbnail","hentry","category-uncategorized","tag-1920-luku","tag-jatko-opiskelu","tag-poliittinen-historia","tag-saksa","tag-suomi","tag-tohtorikoulutus","tag-turun-yliopisto","tag-tutkimus","tag-ulkopolitiikka","tag-yhteiskuntatieteellinen-tiedekunta"],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/poliittinenhistoria\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/1924","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/poliittinenhistoria\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/poliittinenhistoria\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/poliittinenhistoria\/wp-json\/wp\/v2\/users\/8113"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/poliittinenhistoria\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=1924"}],"version-history":[{"count":2,"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/poliittinenhistoria\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/1924\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":1928,"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/poliittinenhistoria\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/1924\/revisions\/1928"}],"wp:featuredmedia":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/poliittinenhistoria\/wp-json\/wp\/v2\/media\/1927"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/poliittinenhistoria\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=1924"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/poliittinenhistoria\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=1924"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/poliittinenhistoria\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=1924"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}