{"id":1935,"date":"2025-06-17T13:23:13","date_gmt":"2025-06-17T10:23:13","guid":{"rendered":"https:\/\/blogit.utu.fi\/poliittinenhistoria\/?p=1935"},"modified":"2025-06-17T13:23:13","modified_gmt":"2025-06-17T10:23:13","slug":"tiedusteluhistorian-iltapaiva","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/blogit.utu.fi\/poliittinenhistoria\/2025\/06\/17\/tiedusteluhistorian-iltapaiva\/","title":{"rendered":"Tiedusteluhistorian iltap\u00e4iv\u00e4"},"content":{"rendered":"\n

Osana Tiina Lintusen Hotet fr\u00e5n \u00c5land? -tutkimushanketta j\u00e4rjestettiin 26.5. seminaari tiedusteluhistorian tutkimuksesta. Tilaisuuden punaisena lankana oli etsiv\u00e4n keskuspoliisin (EK) ja sen seuraajan, valtiollisen poliisin (Valpo), tutkimus. Seminaarissa oli kolme esityst\u00e4, jotka oli j\u00e4sennelty mittakaavan mukaan: Ensin Mika Suonp\u00e4\u00e4 tarkasteli ylirajaista kommunismin patoamista It\u00e4meren rantavaltioissa. Sen j\u00e4lkeen oli Aleksi Mainion esitys, jossa pureuduttiin kansallisella tasolla EK-Valpon suhteeseen ven\u00e4l\u00e4isemigrantteihin sek\u00e4 emigranttien Neuvostoliitossa tekem\u00e4\u00e4n urkintaan ja myyr\u00e4nty\u00f6h\u00f6n. Viimeisen\u00e4 oli Lintusen oma esitelm\u00e4, jossa h\u00e4n yhdess\u00e4 projektitutkija Piia Vuorisen kanssa kertoi EK-Valpon paikallistoiminnasta Ahvenanmaalla. Paikalla oli my\u00f6s tiedustelututkimuksessa kunnostautunut emeritusprofessori Kimmo Rentola, joka kommentoi jokaista esityst\u00e4.<\/p><\/blockquote><\/figure>\n\n\n\n

Ensimm\u00e4isen\u00e4 lauteilla oli yliopistonlehtori Mika Suonp\u00e4\u00e4, jonka esitelm\u00e4 pohjautui h\u00e4nen tuoreeseen kirjaansa Infosoturit \u2013 Antikommunistiset verkostot It\u00e4meren piiriss\u00e4 1923\u20131940. Kirjassaan Suonp\u00e4\u00e4 tarkastelee sek\u00e4 salaisten poliisien ett\u00e4 erilaisten aktivistij\u00e4rjest\u00f6jen kommunismin vastaista toimintaa. Virallisella tasolla esimerkiksi Suomen, Viron ja Latvian salaiset poliisit pitiv\u00e4t tiiviisti yhteytt\u00e4 kommunismin patoamisen tiimoilta. My\u00f6s suurvallat olivat mukana kuvioissa: esimerkiksi Viron salainen poliisi teki tiivist\u00e4 yhteisty\u00f6t\u00e4 paikallisen brittil\u00e4hetyst\u00f6n \u201dpassitoimiston\u201d kanssa, joka todellisuudessa oli Secret Intelligence Servicen Neuvostoliittoa vakoileva jaos. Tietoa kulki sek\u00e4 virolaisilta briteille ett\u00e4 toisin p\u00e4in.<\/p>\n\n\n\n

J\u00e4rjest\u00f6tasolla liikehdinn\u00e4n keskeinen j\u00e4rjest\u00f6 oli Sveitsist\u00e4 k\u00e4sin vaikuttanut Entente Internationale Anticommuniste (EIA), joka muun muassa tuotti kommunisminvastaista materiaalia. Se oli perustettu 1920-luvun alussa Sveitsiss\u00e4 tapahtuneen neuvostodiplomaatin murhaa seuranneen oikeusjutun j\u00e4lkimainingeissa. EIA oli \u2013 ehk\u00e4 hieman ironisesti \u2013 j\u00e4rjestetty samaan tapaan kuin arkkivihollisensa Komintern. EIA:n toiminta oli varsin vaikuttavaa: esimerkiksi Suomessa 1920-luvun porvarillinen valtavirtalehdist\u00f6 julkaisi sen artikkeleita k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6ss\u00e4 sellaisinaan. EIA:n edustajat my\u00f6s p\u00e4\u00e4siv\u00e4t talvisodan aikana kuulustelemaan suomalaisten vangitsemia neuvostosotilaita kehitt\u00e4\u00e4kseen j\u00e4rjest\u00f6n propagandaa, mik\u00e4 kertoo paljon j\u00e4rjest\u00f6n vaikutusvallasta ja sen edustajien verkottuneisuudesta.<\/p>\n\n\n\n

\"\"
Mika Suonp\u00e4\u00e4 luennoimassa<\/em><\/figcaption><\/figure>\n\n\n\n

Ylikansallisella EIA:lla oli vahvat yhteydet kansallisiin antikommunistij\u00e4rjest\u00f6ihin, esimerkiksi Suomen Suojelusliittoon. Suojelusliitto tuotti antikommunistista materiaalia, mink\u00e4 lis\u00e4ksi j\u00e4rjest\u00f6n j\u00e4senet ker\u00e4siv\u00e4t my\u00f6s ruohonjuuritason tietoa etsiv\u00e4lle keskuspoliisille suomalaisista kommunisteista \u2013 siis er\u00e4\u00e4nlaista varhaista joukkoistamista. Suonp\u00e4\u00e4n esityksen keskeisi\u00e4 teemoja oli se, miten paljon tiedustelupalvelut joutuivat tukeutumaan ep\u00e4virallisiin toimijoihin saadakseen tietoja: aihe, josta on keskusteltu julkisuudessa<\/a> aivan viime viikkoina. Suomessa etsiv\u00e4 keskuspoliisi turvautui kommunistien valvonnassa Suojelusliittoon, jonka monien j\u00e4senten varsin radikaalitkaan mielipiteet eiv\u00e4t vaikuta EK:ta hetkauttaneen.<\/p>\n\n\n\n

Sen sijaan suhtautuminen ven\u00e4l\u00e4isiin emigrantteihin jakoi jonkin verran antikommunistisia toimijoita: \u201dryss\u00e4vihan\u201d kyll\u00e4st\u00e4m\u00e4 suomalainen \u00e4\u00e4rioikeisto suhtautui heihin kielteisesti. Etsiv\u00e4lle keskuspoliisille emigrantit olivat v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4t\u00f6n paha, olivathan he usein hyvi\u00e4 l\u00e4hteit\u00e4 Neuvostoliiton asioista. Ylikansalliselle EIA:lle Ven\u00e4j\u00e4n valkoiset pakolaiset taas olivat avain \u201dtodellisen\u201d Ven\u00e4j\u00e4n pelastamiseen bol\u0161evismin kynsist\u00e4. 30 minuuttia oli lyhyt aika koko kirjan l\u00e4pik\u00e4yntiin. Kimmo Rentola esittikin puheenvuorossaan useita t\u00e4ydent\u00e4vi\u00e4 kysymyksi\u00e4 muiden muassa EIA:n rahoituksesta (j\u00e4senmaksut ja lehtien myynti), EIA:n yhteyksist\u00e4 korkea-arvoisiin suomalaissotilaisiin (Mannerheimia pyydettiin mukaan toimintaan, mist\u00e4 h\u00e4n kielt\u00e4ytyi, mutta oli kuitenkin kirjeenvaihdossa j\u00e4rjest\u00f6n kanssa) sek\u00e4 fasistien suhtautumisesta (Mussolini oli innoissaan j\u00e4rjest\u00f6st\u00e4 ja Francon oli tiett\u00e4v\u00e4sti EIA:n materiaalien suurkuluttaja).<\/p>\n\n\n\n

Kun etsiv\u00e4 keskuspoliisi ja ven\u00e4l\u00e4isemigrantit vastavallankumousta j\u00e4rjestiv\u00e4t<\/h2>\n\n\n\n

Suonp\u00e4\u00e4n j\u00e4lkeen vuorossa oli dosentti Aleksi Mainio. Mainion esitys perustui h\u00e4nen vuonna 2015 hyv\u00e4ksyttyyn v\u00e4it\u00f6skirjaansa N\u00e4kym\u00e4t\u00f6n sota: Suomi vastavallankumouksellisen terrorismin ja vakoilun tukialueena 1918\u20131939, jonka pohjalta Mainio on my\u00f6s kirjoittanut tietokirjan Terroristien pes\u00e4: Suomi ja taistelu Ven\u00e4j\u00e4st\u00e4 1918\u20131939. N\u00e4iss\u00e4 Mainio k\u00e4sittelee Suomesta Neuvostoliittoon maailmansotien v\u00e4lisen\u00e4 aikana suuntautunutta, erityisesti ven\u00e4l\u00e4isemigranttien tekem\u00e4\u00e4 vakoilua sek\u00e4 terrorismia.<\/p>\n\n\n\n

\"\"
Aleksi Mainio vuorossa<\/em><\/figcaption><\/figure>\n\n\n\n

Vuoden 1917 vallankumouksien j\u00e4lkeen Ven\u00e4j\u00e4lt\u00e4 pakeni yli miljoona ihmist\u00e4. Monet heist\u00e4 pakenivat Suomeen, olihan raja varsin l\u00e4hell\u00e4 Neuvosto-Ven\u00e4j\u00e4n silloista p\u00e4\u00e4kaupunkia Petrogradia. Aluksi tulijat olivat l\u00e4hinn\u00e4 tsaarin Ven\u00e4j\u00e4n eliitti\u00e4, mutta esimerkiksi Kronstadtin ep\u00e4onnistuneen kapinan j\u00e4lkeen tulijoita oli my\u00f6s alemmista sosiaaliluokista. Monelle perifeerinen Suomi oli vain kauttakulkumaa matkalla suurempiin metropoleihin, mutta pakolaisaalto j\u00e4tti Suomeenkin suuren ven\u00e4l\u00e4isdiasporan.<\/p>\n\n\n\n

\"\"
Vas. Piia Vuorinen, keks. Tiina Lintunen ja oik. Kimmo Rentola <\/figcaption><\/figure>\n\n\n\n

Pakolaisten valtaosaa yhdisti antibol\u0161evismi: suurimmalla osalla heist\u00e4 oli porvarillinen ajatusmaailma, mutta joukossa oli my\u00f6s bol\u0161evikeille kaunaa kantaneita sosialistivallankumouksellisia. Niinp\u00e4 emigranttien piireiss\u00e4 syntyikin laaja verkosto radikaaleja taisteluj\u00e4rjest\u00f6j\u00e4. 1920-luvun alun Neuvosto-Ven\u00e4j\u00e4n sekavat olot saivat monet emigrantit ajattelemaan, ett\u00e4 bol\u0161evikkivalta olisi helposti kaadettavissa, jos sille vain antaisi pienen sys\u00e4yksen esimerkiksi pommiattentaattien muodossa. N\u00e4kemys oli tietysti ylioptimistinen, mutta on ymm\u00e4rrett\u00e4v\u00e4\u00e4, miksi ulkopuolelta tilannetta tarkastelleet emigrantit n\u00e4in ajattelivat.<\/p>\n\n\n\n

Er\u00e4s merkitt\u00e4vimmist\u00e4 taisteluj\u00e4rjest\u00f6ist\u00e4 oli Ven\u00e4j\u00e4n Yleissotilaallisen Liitto (ROVS), joka ker\u00e4si tietoa rajan takaa ja toteutti my\u00f6s bol\u0161evikkien vastaisia iskuja. Suomen tiedusteluelimet tekiv\u00e4t yhteisty\u00f6t\u00e4 ROVS:in kanssa. Varsinkin Yleisesikunnan alla toiminut sotilastiedustelu piti yll\u00e4 tiivist\u00e4 kontaktia etsiv\u00e4n keskuspoliisin ollessa pid\u00e4ttyv\u00e4isempi. T\u00e4t\u00e4 selitt\u00e4\u00e4 ero organisaatioiden luonteessa: sotilastiedustelun piti hankkia tietoja Suomen sotilaallisista vastustajista, kun taas etsiv\u00e4n keskuspoliisin intressit olivat l\u00e4hinn\u00e4 Suomen rajojen sis\u00e4puolella.<\/p>\n\n\n\n

Neuvostotiedustelu otti emigranttij\u00e4rjest\u00f6t vakavasti ja yritti soluttaa niihin omia agenttejaan, miss\u00e4 se onnistukin varsin hyvin. Mainio nosti t\u00e4st\u00e4 esimerkkin\u00e4 operaatio Trustin. Siin\u00e4 neuvostotiedustelu sy\u00f6tti ROVS:ille vuosien ajan suurelta osin v\u00e4\u00e4r\u00e4\u00e4 tietoa keksityn taisteluj\u00e4rjest\u00f6 Trustin kautta. Operaatio p\u00e4\u00e4ttyi vasta keskeisen agentin loikkaukseen Suomeen vuonna 1927. T\u00e4m\u00e4n n\u00f6yryytyksen paljastuminen sai ROVS:in toteuttamaan useita n\u00e4kyvi\u00e4 kostoiskuja Neuvostoliitossa. Sen seurauksena my\u00f6s etsiv\u00e4 keskuspoliisi alkoi suhtautua kyynisemmin emigranttien kautta saataviin tietoihin.<\/p>\n\n\n\n

Kiinnostavana paralleelina Mainio huomautti, ett\u00e4 aivan kuten intomieliset bol\u0161evikit olivat ottaneet haltuunsa tsaarinaikaiset turvallisuuselimet, my\u00f6s Suomen EK:n monet alkuaikojen toimijat olivat intomielisi\u00e4 suomalaisuusaktivisteja. T\u00e4st\u00e4 taustasta huolimatta Mainio nosti esityksess\u00e4\u00e4n esimerkkej\u00e4 siit\u00e4, miten merkitt\u00e4v\u00e4 virka-asema velvoitti EK:ta, joka ei antanut aktivisminsa vaikuttaa teht\u00e4viens\u00e4 hoitoon. Monet emigrantit olivat tulonsa j\u00e4lkeen j\u00e4\u00e4neet rajapit\u00e4jiin. EK p\u00e4\u00e4tti kuitenkin vuonna 1919 siirr\u00e4tt\u00e4\u00e4 emigrantit kauemmas rajasta v\u00e4ltt\u00e4\u00e4kseen provosoimasta Neuvosto-Ven\u00e4j\u00e4\u00e4. Samalla tavalla ROVS:in tekemien kostoiskujen j\u00e4lkeen Yleisesikunta ja monet muut tahot toivoivat EK:n tutkivan emigranttien terroritekoja vain nimellisesti. T\u00e4m\u00e4 teatteri ei kuitenkaan sopinut EK:n arvovallalle, vaan se k\u00e4ynnisti asiasta todellisen tutkinnan, mik\u00e4 puolestaan pilasi sotilastiedustelun ja etsiv\u00e4n keskuspoliisin v\u00e4lit moniksi vuosiksi. My\u00f6s emigrantti Severin Dobrovolskin fasistinen Klit\u0161-lehti p\u00e4\u00e4dyttiin kielt\u00e4m\u00e4\u00e4n Suomessa Ven\u00e4j\u00e4n reaktioiden pelossa, vaikka EK:n johdosta l\u00f6ytyikin sympatiaa lehden sis\u00e4ll\u00f6lle.<\/p>\n\n\n\n

Em\u00e4maan etsiv\u00e4t vastaan saariston separatistit<\/h2>\n\n\n\n

Viimeisen\u00e4 vuorossa oli yliopistonlehtori Tiina Lintusen ja projektitutkija Piia Vuorisen esitelm\u00e4 EK-Valpon toiminnasta Ahvenanmaalla. Etsiv\u00e4 keskuspoliisi oli l\u00e4sn\u00e4 saaristomaakunnassa heti vuonna 1919<\/p>\n\n\n\n

tapahtuneesta perustamisestaan l\u00e4htien. Suomen itsen\u00e4isyyden alkuvuodet olivat maakunnassa erityisen j\u00e4nnitteist\u00e4 aikaa. Syyn\u00e4 t\u00e4lle oli tietysti Ahvenanmaan kysymys eli kiista siit\u00e4, pit\u00e4isik\u00f6 saaristomaakunnan kuulua Suomeen vai Ruotsiin. Ahvenanmaalaisten suuren enemmist\u00f6n mielipide oli selv\u00e4: Ruotsiin!<\/p>\n\n\n\n

Valtiojohdolle t\u00e4llainen separatismi oli rikollista, ja EK:n urkinta saarilla olikin melko pikkutarkkaa. Vihjeit\u00e4 ahvenanmaalaisten mielialoista etsittiin niinkin arkisista asioista kuin ihmisten sinikeltaisista vaateparsista tai suomalaisten juhlapyhien viett\u00e4miseen osoitetusta hartaudesta. Ahvenanmaa osoittautui EK:lle haastavaksi toimintaymp\u00e4rist\u00f6ksi, koska paikallisv\u00e4est\u00f6 suhtautui keskuspoliisin etsiviin sangen vastasukaisesti. Tilannetta k\u00e4rjisti erityisesti separatistien johtohahmon, lehtikustantaja ja poliitikko Julius Sundblomin pid\u00e4tys. Sen j\u00e4lkeen EK:n etsiv\u00e4t huomasivat olevansa suoranaisten boikottien kohteina esimerkiksi ruokakaupoissa sek\u00e4 asuntoja vuokratessaan.<\/p>\n\n\n\n

Kuten tunnettua, Ahvenanmaan kriisi ratkesi vuonna 1921 Kansainliiton p\u00e4\u00e4t\u00f6kseen Suomen hyv\u00e4ksi. T\u00e4m\u00e4 olikin niit\u00e4 harvoja kertoja, kun Kansainliitto todella ratkoi rauhanomaisesti valtioiden v\u00e4lisi\u00e4 kiistoja. Kun Ahvenanmaan kysymys oli n\u00e4in ratkaistu ja separatistien johtohahmojen syytteist\u00e4 luovuttu, katsoi my\u00f6s etsiv\u00e4 keskuspoliisi vuonna 1922, ettei sen l\u00e4sn\u00e4ololle Ahvenanmaalla en\u00e4\u00e4 ollut tarvetta. Osin t\u00e4m\u00e4n vuoksi esimerkiksi mannermaalla 1920- ja 1930-luvuilla n\u00e4hdyt kommunistivainot eiv\u00e4t juuri ulottuneet Ahvenanmaalle. Saarilla pid\u00e4tettiin tiett\u00e4v\u00e4sti vain yksitt\u00e4isi\u00e4 kommunisteja; toisaalta eip\u00e4 maakunta muutenkaan ollut suomalaisen kommunismin vankinta tukialuetta. EK palasi saarille vakituisesti vasta 1930-luvun lopulla, koska saarten ep\u00e4iltiin houkuttelevan vakoojia ja Ahvenanmaan linnoittaminen oli noussut kuumaksi poliittiseksi kysymykseksi. Saarten asujaimisto suhtautui j\u00e4lkimm\u00e4iseen varsin pense\u00e4sti. Monet separatistit olivatkin 1930-luvun lopulla my\u00f6s linnoituskriitikoita.<\/p>\n\n\n\n

Vaikka EK:n toiminta piskuisella Ahvenanmaalla oli melko pienimuotoista, kertoo sen tutkiminen my\u00f6s paljon organisaation luonteesta yleisesti. EK:ta on usein pidetty aitosuomalaisuuden \u2013 yksikielisen ja -kulttuurisen Suomen \u2013 airuena, mutta se hoiti viranomaisteht\u00e4v\u00e4ns\u00e4 alusta alkaen molemmilla kotimaisilla kielill\u00e4. My\u00f6s Rentola huomautti, ett\u00e4 organisaation oli ty\u00f6ss\u00e4\u00e4n menesty\u00e4kseen ymm\u00e4rrett\u00e4v\u00e4 niin ven\u00e4j\u00e4\u00e4 kuin ruotsiakin. EK-Valpon ty\u00f6ntekij\u00f6iss\u00e4 oli my\u00f6s suhteessa enemm\u00e4n suomenruotsalaisia kuin oli heid\u00e4n osuutensa v\u00e4est\u00f6st\u00e4. EK ei my\u00f6sk\u00e4\u00e4n ollut kaikkivoipainen ohrana, vaan kohdehenkil\u00f6t pystyiv\u00e4t yhteisvoimin vaikuttamaan heihin kohdistuvaan valvontaan, kuten Ahvenanmaan boikottitapaukset osoittivat. Samoin Ahvenanmaalla salaisen poliisin toiminta oli varsin kotikutoista: 1930-luvun lopulla EK:n palattua saarille sen konttori sijaitsi er\u00e4\u00e4n etsiv\u00e4n asunnossa. Kaikki saarille l\u00e4hetetyt etsiv\u00e4t eiv\u00e4t my\u00f6sk\u00e4\u00e4n olleet turvallisuuspoliisin piinkovaa eliitti\u00e4, jotkut suorastaan olivat kaikkea muuta kuin sit\u00e4.<\/p>\n\n\n\n

Teksti ja kuvat : Pietari Pastila <\/p>\n\n\n\n

Pietari Pastila on maisterivaiheen poliittisen historian opiskelija, joka tekee opintoihinsa kuuluvaa ty\u00f6harjoittelua poliittisen historian oppiaineessa.<\/em> <\/p>\n\n\n\n

<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

Osana Tiina Lintusen Hotet fr\u00e5n \u00c5land? -tutkimushanketta j\u00e4rjestettiin 26.5. seminaari tiedusteluhistorian tutkimuksesta. Tilaisuuden punaisena lankana oli etsiv\u00e4n keskuspoliisin (EK) ja sen seuraajan, valtiollisen poliisin (Valpo), tutkimus. Seminaarissa oli kolme esityst\u00e4, jotka oli j\u00e4sennelty mittakaavan mukaan: Ensin Mika Suonp\u00e4\u00e4 tarkasteli ylirajaista kommunismin patoamista It\u00e4meren rantavaltioissa. Sen j\u00e4lkeen oli Aleksi Mainion esitys, jossa pureuduttiin kansallisella tasolla EK-Valpon… <\/p>\n

Read More<\/a><\/div>\n","protected":false},"author":8113,"featured_media":0,"comment_status":"open","ping_status":"closed","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[1],"tags":[358,359,13,119,357,61,28,91],"class_list":["post-1935","post","type-post","status-publish","format-standard","hentry","category-uncategorized","tag-ahvenanmaa","tag-etsiva-keskuspoliisi","tag-poliittinen-historia","tag-tiedustelu","tag-tiedusteluhistoria","tag-turun-yliopisto","tag-tutkimus","tag-yhteiskuntatieteellinen-tiedekunta"],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/poliittinenhistoria\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/1935","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/poliittinenhistoria\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/poliittinenhistoria\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/poliittinenhistoria\/wp-json\/wp\/v2\/users\/8113"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/poliittinenhistoria\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=1935"}],"version-history":[{"count":3,"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/poliittinenhistoria\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/1935\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":1942,"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/poliittinenhistoria\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/1935\/revisions\/1942"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/poliittinenhistoria\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=1935"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/poliittinenhistoria\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=1935"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/poliittinenhistoria\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=1935"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}