{"id":2030,"date":"2026-08-24T14:48:33","date_gmt":"2026-08-24T11:48:33","guid":{"rendered":"https:\/\/blogit.utu.fi\/poliittinenhistoria\/?p=2030"},"modified":"2026-08-24T14:48:34","modified_gmt":"2026-08-24T11:48:34","slug":"tiedusteluhistorian-iltapaiva-esitteli-uutta-tutkimusta","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/blogit.utu.fi\/poliittinenhistoria\/2026\/08\/24\/tiedusteluhistorian-iltapaiva-esitteli-uutta-tutkimusta\/","title":{"rendered":"Tiedusteluhistorian iltap\u00e4iv\u00e4 esitteli uutta tutkimusta"},"content":{"rendered":"\n

Huhtikuun lopussa 27.4. j\u00e4rjestettiin toista kertaa ikin\u00e4 Hotet fr\u00e5n \u00c5land? <\/em>-tutkimushankkeeseen liittyv\u00e4 tiedusteluhistorian iltap\u00e4iv\u00e4, jossa keskusteltiin uudesta aihetta koskevasta tutkimuksesta. Ensimm\u00e4isin\u00e4 puhujina olivat Tiina Lintunen ja Piia Vuorinen, jotka kertoivat valtiollisen poliisin v\u00e4lill\u00e4 hyvin mielivaltaisestakin toiminnasta 1920\u201340-lukujen Suomessa. Seuraavaksi siirryttiin kylm\u00e4\u00e4n sotaan ja Suojelupoliisin aikaan, josta kuulijoille kertoi Jukka Pesu. Viimeisen\u00e4 puhujana oli Vaasan yliopistosta vieraaksi tullut Joonas Widlund, joka avasi tiedustelun oikeudellista kehityst\u00e4 Suomessa.<\/strong><\/p>\n\n\n\n

Kovia otteita Valtiollisessa poliisissa<\/strong><\/h2>\n\n\n\n

Valtiollista poliisia oli kritisoitu vasemmiston lehdiss\u00e4 jo 1920-luvulla, eik\u00e4 kritiikki ollut perusteetonta: Valpolla oli tuolloin huomattavasti ongelmia, vaikka ylily\u00f6nnit eiv\u00e4t m\u00e4\u00e4ritt\u00e4neetk\u00e4\u00e4n koko toimintaa. Joka tapauksessa ei ollut tavatonta, ett\u00e4 esimerkiksi kuulustelup\u00f6yt\u00e4kirjoja muokattiin ja lis\u00e4ttiin niihin omia tulkintoja tai vaihtoehtoisesti j\u00e4tettiin pois tietoja, jos ne kyseenalaistivat syytteet. Tietoja saatettiin my\u00f6s kirjata v\u00e4\u00e4r\u00e4n henkil\u00f6n nimiin. Lis\u00e4ksi pyrittiin monesti vaikuttamaan hovioikeuden toimintaan, johon jopa useat hovioikeuden edustajatkin suhtautuivat suopeasti. Sotienv\u00e4lisen\u00e4 aikana kommunismin uhan katsottiin oikeuttavat n\u00e4m\u00e4 kyseenalaiset keinot \u2013 kommunismin vastustaminen oli jopa \u201dsotaan verrattavaa toimintaa.\u201d My\u00f6s ep\u00e4p\u00e4tevyytt\u00e4 oli laajasti koko maassa, eik\u00e4 toimintaa juuri valvottu: teoriassa Valpo oli maaherrojen ja sis\u00e4ministerien alainen, mutta k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6ss\u00e4 itsen\u00e4inen.<\/p>\n\n\n\n

Lintunen ja Vuorinen toivat esille, ett\u00e4 toisin kuin nyky-Suomessa, tuolloin oikeus ei todellakaan ollut sama kaikille: kommunistit tuomittiin helposti, mutta \u00e4\u00e4rioikeistoa ei. Yksi ihminen saattoi laittaa ep\u00e4ilyksen varjon my\u00f6s l\u00e4heistens\u00e4 ylle. T\u00e4ss\u00e4 n\u00e4kyi samaa asennetta kuin heti sis\u00e4llissodan j\u00e4lkeen: jos yksi oli ollut punainen, my\u00f6s muiden perheenj\u00e4senten helposti katsottiin olevan \u201dsamaa sakkia.\u201d Kommunistit oli rajattu yhteiskunnan ulkopuoliseksi ryhm\u00e4ksi, joiden oikeuksista ei tarvinnut v\u00e4litt\u00e4\u00e4. T\u00e4m\u00e4 n\u00e4kyi esimerkiksi sotavuosina, kun heit\u00e4 kansallisen turvallisuuden nimiss\u00e4 ker\u00e4ttiin turvas\u00e4il\u00f6\u00f6n ilman, ett\u00e4 heit\u00e4 olisi edes syytetty mist\u00e4\u00e4n. Perusteeksi riitti jopa se, ett\u00e4 heit\u00e4 ei aiemmin oltu saatu syytteeseen.<\/p>\n\n\n\n

Sodan p\u00e4\u00e4tytty\u00e4 1945 asetettiin Sukselaisen komitea tutkimaan valkoisen Valpon toimintaa. Se selvitti muun muassa, ett\u00e4 Valpo oli k\u00e4ytt\u00e4nyt natseilta omaksuttua v\u00e4kivaltaa kuulusteluissa, mist\u00e4 annettiin my\u00f6s tuomioita. Samana vuonna perustettiin vasemmistovetoinen, punainen Valpo, joka keskittyi erityisesti \u00e4\u00e4rioikeistoon ja valvoi esimerkiksi rauhansopimuksen t\u00e4yt\u00e4nt\u00f6\u00f6npanoa. Punaisen Valponkin toiminnassa oli kuitenkin ongelmansa, ja syksyll\u00e4 1947 valtioneuvosto p\u00e4\u00e4tti asetta Ahlb\u00e4ckin komitean sit\u00e4 tarkastelemaan. Komitea tuli tulokseen, ett\u00e4 Valpon tutkinta oli ollut yksipuolista, tietoja oli annettu kommunistiselle puolueelle ja toimeenpantu aiheettomia tutkintoja, kotietsint\u00f6j\u00e4 ja pid\u00e4tyksi\u00e4.<\/p>\n\n\n\n

T\u00e4m\u00e4n mietinn\u00f6n j\u00e4lkeen kului vain kaksi kuukautta, ennen kuin asetettiin viel\u00e4 uusi komitea tutkimaan koko turvallisuuspoliisiorganisaatiota. Sek\u00e4 valkoista ett\u00e4 punaista Valpoa kritisoitiin, ja lopulta valtiollinen poliisi m\u00e4\u00e4r\u00e4ttiin kokonaan lakkautettavaksi. Sen tilalle tuli 1949 aloittanut Suojelupoliisi, jolla oli kapeammat valtaoikeudet kuin edelt\u00e4jill\u00e4\u00e4n, ja jota my\u00f6s valvottiin tiukemmin v\u00e4\u00e4rink\u00e4yt\u00f6sten ehk\u00e4isemiseksi.

<\/p>\n\n\n\n

Pinttyneist\u00e4 tavoista on vaikea p\u00e4\u00e4st\u00e4 eroon<\/strong><\/h2>\n\n\n\n


Suojelupoliisin ajasta kertoi Jukka Pesu otsikolla \u201dSuojelupoliisi kansalaiskunnon m\u00e4\u00e4ritt\u00e4j\u00e4n\u00e4: ohjeistus, k\u00e4yt\u00e4nt\u00f6 ja muutos.\u201d Esitelm\u00e4 perustui h\u00e4nen kirjaprojektiinsa: Supoa on aiemmin tutkittu p\u00e4\u00e4llikk\u00f6tasolla, mutta uutta on luotettavuuslausunnot ja kentt\u00e4ty\u00f6ntekij\u00e4t, jotka on nyt otettu mukaan tutkimukseen.<\/p>\n\n\n\n

Pesun mukaan poliisin toimivaltuuksia on Suomessa s\u00e4\u00e4nnelty melko my\u00f6h\u00e4\u00e4n: aiemmin ajatuksena oli, ett\u00e4 poliisi toimii kuten parhaaksi n\u00e4kee, ja kansalaisten teht\u00e4v\u00e4 on alistua j\u00e4rjestyksenpitoon. Ohjeena oli vain, ett\u00e4 poliisin tulisi mieluiten k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 muita kuin pakkokeinoja: t\u00e4m\u00e4 j\u00e4tti paljon tulkinnanvaraa. Vasta 90-luvulla ihmisoikeudet ja yksil\u00f6nvapaudet nousivat keski\u00f6\u00f6n, kuten my\u00f6s ajatus siit\u00e4, ett\u00e4 poliisin toiminnan tulisi perustua lakiin.<\/p>\n\n\n\n

T\u00e4ss\u00e4 oli taustalla 60- ja 70-lukujen yhteiskunnallinen ja oikeustieteellinen kritiikki, joka taas johtui osaltaan Suomen modernisaatiosta ja rakennemuutoksesta. Supo oli kriisiss\u00e4 ja vastakkain erityisesti nuorisoradikalismin kanssa. Eduskunnassa haluttiin korostaa demokratiaa ja parlamentarismia: 1970 ja 1972 n\u00e4htiin SDP:n ja SKDL:n aloite, jonka mukaan Suojelupoliisi tulisi lakkauttaa, jotta toiminta voitaisiin saattaa demokraattisen kontrollin piiriin. Supo sai kaikesta huolimatta jatkaa, mutta s\u00e4\u00e4ntely\u00e4 lis\u00e4ttiin, mik\u00e4 my\u00f6hemmin osaltaan paransi toimintaa.<\/p>\n\n\n\n

Pesu kertoi my\u00f6s Supon valvontaverkostosta, joka voidaan jakaa kolmeen eri joukkoon: my\u00f6t\u00e4tuntotiedottajat, joille ei tarvinnut maksaa palkkiota, avustavat tiedottajat, jotka hankkivat tietoa kertatapauksissa ja ne tiedottajat, joiden kautta voitiin pit\u00e4\u00e4 yhteytt\u00e4 paikkoihin, joihin ei avoimesti p\u00e4\u00e4ssyt. T\u00e4ll\u00e4 verkostolla oli hyvin suuri merkitys. Supon oli pit\u00e4nyt rakentaa se alusta asti itse: mallia toki saatiin EK-Valpon ajoilta, mutta isona erona oli se, ettei Supolla ollut k\u00e4yt\u00f6ss\u00e4\u00e4n suojeluskuntia. Pesun mukaan tiedottajien hankinnassa auttoi niin lahjonta kuin kiristys: my\u00f6t\u00e4tunto, raha, viina…<\/p>\n\n\n\n

Supo jakoi EK-Valpon kanssa kommunisminvastaisuuden ja toimintatavoissakin oli paljon samaa. Esimerkiksi kuva siit\u00e4, millainen henkil\u00f6 sopii poliisiksi, oli hyvin homogeeninen, ja ihmist\u00e4 saatettiin pit\u00e4\u00e4 esimerkiksi ep\u00e4sopivana ainoastaan sukulaisten aatemaailman perusteella. Pelkk\u00e4 ep\u00e4ilyskin kommunistisista yhteyksist\u00e4 riitti sulkemaan henkil\u00f6n ulos. Mieluummin siis j\u00e4tettiin \u201dhyv\u00e4 tyyppi\u201d pois, kun otettiin sis\u00e4\u00e4n, jos oli pienint\u00e4k\u00e4\u00e4n ep\u00e4ilyst\u00e4 \u2013 ei voitu ottaa riski\u00e4, ett\u00e4 kommunistit p\u00e4\u00e4sisiv\u00e4t soluttautumaan organisaatioon. T\u00e4ss\u00e4 oli tietysti riskin\u00e4, ett\u00e4 pesuveden mukana meni kaikki sekin, mik\u00e4 ei olisi ollut oikea uhka.<\/p>\n\n\n\n

Kaiken lis\u00e4ksi my\u00f6s virhetulkinnat ja p\u00e4invastaiset lausunnot olivat yleisi\u00e4: n\u00e4ihin alettiin havahtua 80-luvulla, mutta kesti aikansa, ennen kuin asiat todella puututtiin. V\u00e4hitellen kulttuuri kuitenkin muuttui, eik\u00e4 ihmisi\u00e4 en\u00e4\u00e4 tuomittu ep\u00e4kelvoiksi sukulaistensa perusteella.<\/p>\n\n\n\n

\"\"
Puhujat vasemmalta oikealle: Piia Vuorinen, Tiina Lintunen, Jukka Pesu ja Joonas Widlund<\/figcaption><\/figure>\n\n\n\n

Miten tiedustelu on kehittynyt aikojen saatossa?<\/strong><\/h2>\n\n\n\n

Viimeisen\u00e4 vuorossa oli Joonas Widlund Vaasan yliopistosta, joka kertoi tiedustelun oikeudellisesta kehityksest\u00e4. H\u00e4nen mukaansa tiedustelun historia ulottuu yht\u00e4 kauas kuin sivilisaationkin historia \u2013 sit\u00e4 harjoitettiin jo Antiikin Kreikassa. Tiedustelu liittyi vahvasti sotaan ja tarkoitti tiedonhankintaa vihollisen joukoista, kun taas vakoilu oli diplomatian jatke. Moderni k\u00e4sitys tiedustelusta juontaa juurensa 1800-luvun Eurooppaan, mutta alan arvostus nousi todella vasta 1900-luvun maailmansotien my\u00f6t\u00e4 \u2013 sen avulla saatettiin yll\u00e4pit\u00e4\u00e4 suurvaltojen v\u00e4list\u00e4 voimatasapainoa. Yhdysvalloista tuli CIA:n perustamisen my\u00f6t\u00e4 tiedustelun suurvalta, kun viel\u00e4 aiemmin Eurooppa oli ollut sit\u00e4 edell\u00e4.<\/p>\n\n\n\n

Suomessa sotilastiedustelun synty kytkeytyy toiseen sortokauteen: Tukholmassa toimi tuolloin vuonna 1914 perustettu tiedonantotoimisto, jonka tarkoituksena oli v\u00e4litt\u00e4\u00e4 saksalaisille tietoa Suomessa olevista ven\u00e4l\u00e4isist\u00e4 joukoista. My\u00f6hemmin Suomen sotilastiedustelusta vastasi yleisesikunnan toimisto V, joka oli ensimm\u00e4inen varsinainen alan viranomainen. 20-30-luvuilla keskityttiin erityisesti vakoilutoimintaan Neuvostoliitossa, jonne l\u00e4hetettiin salaisia asiamiehi\u00e4. Sotavuosien j\u00e4lkeen tiedustelutoiminta oli poliittisesti herkk\u00e4 aihe, joka haluttiin pit\u00e4\u00e4 piilossa: t\u00e4m\u00e4 kulttuuri j\u00e4i pitk\u00e4ksi aikaa p\u00e4\u00e4lle.<\/p>\n\n\n\n

Kylm\u00e4n sodan j\u00e4lkeen monissa maissa tiedustelun roolista tuli ep\u00e4selv\u00e4, eik\u00e4 sen tarpeellisuudesta oltu en\u00e4\u00e4 varmoja. 2000-luvun terrori-iskut antoivat kuitenkin tiedustelulle uuden roolin: se alkoi keskitty\u00e4 ei-valtiollisiin toimijoihin. T\u00e4m\u00e4 luonteenmuutos nosti esiin tiedustelun, vapauden ja perus- ja ihmisoikeuksien v\u00e4lisen j\u00e4nnitteen. Koettiin entist\u00e4 vahvempaa tarvetta tiedustelupalvelujen demokraattiselle kontrollille: uskottavuuden kannalta ulkoinen valvonta on ehdotonta ja tekee tiedustelusta my\u00f6s tehokasta. Esimerkiksi Suomessa ulkoinen valvonta on jaettu laillisuusvalvontaan ja parlamentaariseen valvontaan, ja n\u00e4iden lis\u00e4ksi tiedustelua kontrolloidaan tietysti my\u00f6s sis\u00e4isesti ja ep\u00e4virallisesti median ja kansalaisj\u00e4rjest\u00f6jen toimesta.<\/p>\n\n\n\n

Tiedustelun demokratisoitumiseen liittyy kuitenkin my\u00f6s uhkia, joita on esimerkiksi turvallistaminen. T\u00e4ll\u00e4 tarkoitetaan sit\u00e4, ett\u00e4 asiat, joita ei yleens\u00e4 ole pidetty turvallisuuteen liittyvin\u00e4, siirret\u00e4\u00e4n turvallisuuden kontekstiin. Kuten Widlund muistutti, tiedustelu on yksi ty\u00f6kalu oikeusvaltion turvaamiseen, mutta voi my\u00f6s muodostua sen kannalta ongelmaksi \u2013 se on siis \u201dhyv\u00e4 renki, mutta huono is\u00e4nt\u00e4.\u201d<\/p>\n\n\n\n

Kirjoittaja Emilia Alho <\/p>\n\n\n\n

Alho ty\u00f6skenteli tutkimusavustajan teht\u00e4viss\u00e4 poliittisen historian oppiaineessa kev\u00e4\u00e4ll\u00e4 2026<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

Huhtikuun lopussa 27.4. j\u00e4rjestettiin toista kertaa ikin\u00e4 Hotet fr\u00e5n \u00c5land? -tutkimushankkeeseen liittyv\u00e4 tiedusteluhistorian iltap\u00e4iv\u00e4, jossa keskusteltiin uudesta aihetta koskevasta tutkimuksesta. Ensimm\u00e4isin\u00e4 puhujina olivat Tiina Lintunen ja Piia Vuorinen, jotka kertoivat valtiollisen poliisin v\u00e4lill\u00e4 hyvin mielivaltaisestakin toiminnasta 1920\u201340-lukujen Suomessa. Seuraavaksi siirryttiin kylm\u00e4\u00e4n sotaan ja Suojelupoliisin aikaan, josta kuulijoille kertoi Jukka Pesu. Viimeisen\u00e4 puhujana oli Vaasan yliopistosta… <\/p>\n

Read More<\/a><\/div>\n","protected":false},"author":8113,"featured_media":0,"comment_status":"open","ping_status":"closed","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[1],"tags":[13,357,61,91],"class_list":["post-2030","post","type-post","status-publish","format-standard","hentry","category-uncategorized","tag-poliittinen-historia","tag-tiedusteluhistoria","tag-turun-yliopisto","tag-yhteiskuntatieteellinen-tiedekunta"],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/poliittinenhistoria\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/2030","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/poliittinenhistoria\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/poliittinenhistoria\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/poliittinenhistoria\/wp-json\/wp\/v2\/users\/8113"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/poliittinenhistoria\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=2030"}],"version-history":[{"count":1,"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/poliittinenhistoria\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/2030\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":2033,"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/poliittinenhistoria\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/2030\/revisions\/2033"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/poliittinenhistoria\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=2030"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/poliittinenhistoria\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=2030"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/poliittinenhistoria\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=2030"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}