{"id":2043,"date":"2026-11-09T17:58:32","date_gmt":"2026-11-09T14:58:32","guid":{"rendered":"https:\/\/blogit.utu.fi\/poliittinenhistoria\/?p=2043"},"modified":"2026-11-09T17:58:32","modified_gmt":"2026-11-09T14:58:32","slug":"lahi-idan-historia-seminaarin-kohteena","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/blogit.utu.fi\/poliittinenhistoria\/2026\/11\/09\/lahi-idan-historia-seminaarin-kohteena\/","title":{"rendered":"L\u00e4hi-id\u00e4n historia seminaarin kohteena"},"content":{"rendered":"\n<figure class=\"wp-block-pullquote has-small-font-size\"><blockquote><p>Torstaina 22.10. Turun yliopiston poliittisen historian laitos j\u00e4rjesti L\u00e4hi-id\u00e4n tilannetta k\u00e4sittelev\u00e4n seminaarin. Seminaarissa oli nelj\u00e4 osiota, joista kaksi ensimm\u00e4ist\u00e4 alusti Yhdistyneill\u00e4 kansakunnilla Libanonissa ty\u00f6skennellyt Ari Kerkk\u00e4nen. H\u00e4n esitteli yleis\u00f6lle Israelin-Palestiinan-konfliktin historian sek\u00e4 taustat nykytilanteeseen. Toisessa osiossa Kerkk\u00e4nen kertoi viel\u00e4 Libanonin ja Hizbollahin roolista Israelin-Palestiinan tilanteessa. Seuraavana puhujana oli Jyv\u00e4skyl\u00e4n yliopiston tutkijatohtori Laura Ipatti aiheenaan Suomen kauppapolitiikka Saudi-Arabiassa 1970-luvulla. Samalla linjalla jatkoi viimeisen seminaariosuuden Teemu Hakoniemi, joka alusti esitelm\u00e4ll\u00e4\u00e4n Suomen ja Egyptin suhteiden sek\u00e4 kaupank\u00e4ynnin kehityksen 1970- ja 1980-lukujen aikana.<\/p><\/blockquote><\/figure>\n\n\n<div class=\"wp-block-image\">\n<figure class=\"aligncenter size-large is-resized\"><img loading=\"lazy\" decoding=\"async\" width=\"1024\" height=\"576\" src=\"https:\/\/blogit.utu.fi\/poliittinenhistoria\/wp-content\/uploads\/sites\/71\/2026\/11\/Laura1-1024x576.jpg\" alt=\"\" class=\"wp-image-2044\" style=\"width:418px;height:auto\" srcset=\"https:\/\/blogit.utu.fi\/poliittinenhistoria\/wp-content\/uploads\/sites\/71\/2026\/11\/Laura1-1024x576.jpg 1024w, https:\/\/blogit.utu.fi\/poliittinenhistoria\/wp-content\/uploads\/sites\/71\/2026\/11\/Laura1-300x169.jpg 300w, https:\/\/blogit.utu.fi\/poliittinenhistoria\/wp-content\/uploads\/sites\/71\/2026\/11\/Laura1-768x432.jpg 768w, https:\/\/blogit.utu.fi\/poliittinenhistoria\/wp-content\/uploads\/sites\/71\/2026\/11\/Laura1-1536x864.jpg 1536w, https:\/\/blogit.utu.fi\/poliittinenhistoria\/wp-content\/uploads\/sites\/71\/2026\/11\/Laura1-2048x1152.jpg 2048w, https:\/\/blogit.utu.fi\/poliittinenhistoria\/wp-content\/uploads\/sites\/71\/2026\/11\/Laura1-534x300.jpg 534w\" sizes=\"auto, (max-width: 1024px) 100vw, 1024px\" \/><figcaption class=\"wp-element-caption\">Tutkija Laura Ipatti <\/figcaption><\/figure>\n<\/div>\n\n\n<h2 class=\"wp-block-heading\">L\u00e4hi-id\u00e4n historia<\/h2>\n\n\n\n<p class=\"wp-block-paragraph\">Euroopan kyljess\u00e4 sijaitsevien L\u00e4hi-id\u00e4n sek\u00e4 muiden arabimaiden historia on monilta osin kompleksinen. Maat ovat kuuluneet uudelle ajalle saakka Ottomaanien valtakuntaan, mist\u00e4 ne ovat modernilla ajalla p\u00e4\u00e4tyneet erilaisilla sopimuksilla eritasoisesti l\u00e4nsimaiden p\u00e4\u00e4t\u00e4nt\u00e4vallan alaisuuteen. Ari Kerkk\u00e4nen taustoittaa esitelm\u00e4ss\u00e4\u00e4n ensimm\u00e4isen\u00e4 Israelin\u2013Palestiinan konfliktin taustaa. Ensimm\u00e4isen maailmansodan j\u00e4lkeisin\u00e4 vuosina Israelin, Palestiinan ja Jordanian alue p\u00e4\u00e4tyi brittien mandaatin alaisuuteen, kun taas Libanon ja Syyria olivat Ranskan alaisuudessa. Juutalaisten keskuudessa alkoi jo 1800-luvun lopulla poliittinen sionistinen kansanliike oman valtion luomiseksi. Liikkeen merkitt\u00e4v\u00e4n\u00e4 edist\u00e4j\u00e4n\u00e4 toimi saksanjuutalainen Theodor Herzl, joka piti teoksessaan <em>Juutalaisvaltio<\/em> L\u00e4hi-it\u00e4\u00e4 yhten\u00e4 vaihtoehtona juutalaisten omalle valtiolle. Palestiinan arabit vastustivat ajatusta L\u00e4hi-id\u00e4n juutalaisvaltiosta, mutta britit kuitenkin tukivat t\u00e4t\u00e4 omalla Balfourin julistuksella vuonna 1917 (Nimetty Britannian ulkoministeri Arthur Balfourin mukaan). Asia kuitenkin j\u00e4i suunnitelmien tasolle ja L\u00e4hi-it\u00e4 pysyi eurooppalaisten vaikutusvallan alla. Lopulta toisen maailmansodan j\u00e4lkeen YK \u00e4\u00e4nesti 1947 Palestiinan jaon puolesta arabien ja juutalaisten kesken, mik\u00e4 p\u00e4\u00e4tti brittien mandaatin alueella. Israel julistautui L\u00e4hi-id\u00e4ss\u00e4 itsen\u00e4iseksi 14.5.1948, mink\u00e4 seurauksena 700000 palestiinalaista pakeni sotaa tai karkotettiin Gazaan, L\u00e4nsirannalle sek\u00e4 Libanonin ja Syyrian alueelle. Palestiinalaiset kutsuvat t\u00e4t\u00e4 tapahtumasarjaa Nakbaksi.<\/p>\n\n\n\n<p class=\"wp-block-paragraph\">Toisessa osiossaan Kerkk\u00e4nen jatkaa L\u00e4hi-id\u00e4n politiikasta avaten v\u00e4hemm\u00e4n tunnetun valtion Libanonin taustaa. Libanon oli Israel-Palestiinan alueen tavoin osa Ottomaanien valtakuntaa, ja toimi sen j\u00e4lkeen Ranskan mandaatin alaisuudessa toiseen maailmansotaan asti. Libanon sai vuonna 1926 oman perustuslain, joka tosin takasi Ranskan vahvan vaikutusvallan alueeseen. Itsen\u00e4istyess\u00e4\u00e4n 1943 Libanonin hallintorakenne jaettiin uskontokuntien mukaan siten, ett\u00e4 presidentin paikka varattiin maroniittikristitylle, p\u00e4\u00e4ministerin teht\u00e4v\u00e4 sunnimuslimille ja parlamentin puhemiehen teht\u00e4v\u00e4 \u0161iiamuslimille. Jako perustui Libanonin vuoden 1943 kansalliseen sopimukseen, joka takasi eri uskontokuntien osallisuuden valtion hallintoon. Samalla sopimuksen osapuolet hyv\u00e4ksyiv\u00e4t, ettei kristitty osapuoli hakenut l\u00e4nsimaiden v\u00e4liintuloa Libanonin asioihin, muslimien edustajat eiv\u00e4t pyrkineet yhdist\u00e4m\u00e4\u00e4n maata muun arabimaailman kanssa. Seminaari osoitti selke\u00e4sti, ett\u00e4 l\u00e4nsimailla oli vahva vaikutus L\u00e4hi-id\u00e4n tapahtumien kulkuun toiseen maailmansotaan asti.<\/p>\n\n\n<div class=\"wp-block-image\">\n<figure class=\"aligncenter size-large is-resized\"><img loading=\"lazy\" decoding=\"async\" width=\"1024\" height=\"576\" src=\"https:\/\/blogit.utu.fi\/poliittinenhistoria\/wp-content\/uploads\/sites\/71\/2026\/11\/Ari2-1024x576.jpg\" alt=\"\" class=\"wp-image-2045\" style=\"width:480px;height:auto\" srcset=\"https:\/\/blogit.utu.fi\/poliittinenhistoria\/wp-content\/uploads\/sites\/71\/2026\/11\/Ari2-1024x576.jpg 1024w, https:\/\/blogit.utu.fi\/poliittinenhistoria\/wp-content\/uploads\/sites\/71\/2026\/11\/Ari2-300x169.jpg 300w, https:\/\/blogit.utu.fi\/poliittinenhistoria\/wp-content\/uploads\/sites\/71\/2026\/11\/Ari2-768x432.jpg 768w, https:\/\/blogit.utu.fi\/poliittinenhistoria\/wp-content\/uploads\/sites\/71\/2026\/11\/Ari2-1536x864.jpg 1536w, https:\/\/blogit.utu.fi\/poliittinenhistoria\/wp-content\/uploads\/sites\/71\/2026\/11\/Ari2-2048x1152.jpg 2048w, https:\/\/blogit.utu.fi\/poliittinenhistoria\/wp-content\/uploads\/sites\/71\/2026\/11\/Ari2-534x300.jpg 534w\" sizes=\"auto, (max-width: 1024px) 100vw, 1024px\" \/><figcaption class=\"wp-element-caption\">Tutkija Ari Kerkk\u00e4nen<\/figcaption><\/figure>\n<\/div>\n\n\n<h2 class=\"wp-block-heading\">Arabimaat osana kansainv\u00e4list\u00e4 politiikkaa<\/h2>\n\n\n\n<p class=\"wp-block-paragraph\">L\u00e4hi-id\u00e4n ja arabimaailman maat saavuttivat itsen\u00e4isyytens\u00e4 1900-luvun alkupuoliskolla. Kerkk\u00e4sen esitelm\u00e4 toi hyvin esille, kuinka uusien valtioiden muodostuminen L\u00e4hi-it\u00e4\u00e4n johti modernilla ajalla uudenlaisiin j\u00e4nnitteisiin ja liittoumiin kansainv\u00e4lisess\u00e4 politiikassa. Arabimaailman omien j\u00e4nnitteiden ja valtioiden sis\u00e4isen kehityksen haasteiden lis\u00e4ksi Israelin valtion muodostaminen toi merkitt\u00e4v\u00e4n haasteen L\u00e4hi-id\u00e4n alueelliseen politiikkaan. Merkitt\u00e4v\u00e4n\u00e4 alueellisena k\u00e4\u00e4nnekohtana toimi vuonna 1967 k\u00e4yty kuuden p\u00e4iv\u00e4n sota, jonka aikana Israel valtasi ymp\u00e4r\u00f6ivilt\u00e4 arabimailta Gazan, L\u00e4nsirannan, It\u00e4-Jerusalemin, Golanin kukkulat ja Siinain niemimaan. T\u00e4st\u00e4 alkoi Israelin alueella suorittama miehitys- ja siirtokuntapolitiikka, joka k\u00e4rjisti my\u00f6s vuosien 1987 ja 2000 intifadat eli kansannousut. Tapaukset osoittivat L\u00e4hi-id\u00e4n alueellisen tasapainon olevan ep\u00e4vakaalla pohjalla.<\/p>\n\n\n\n<p class=\"wp-block-paragraph\">Suhtautuminen Israelin-Palestiinan kysymykseen tuli my\u00f6s merkitt\u00e4v\u00e4ksi osaksi l\u00e4nsimaiden kansainv\u00e4list\u00e4 politiikkaa. Vuoden 1993 Oslon sopimukset olivat merkitt\u00e4v\u00e4 yritys Israelin ja palestiinalaisten v\u00e4lisen rauhanprosessin aikaansaamiseksi. Sopimuksen seurauksena Palestiinan vapautusj\u00e4rjest\u00f6 PLO (Palestine Liberation Organization) tunnustettiin palestiinalaisten viralliseksi edustajaksi ja PLO puolestaan tunnusti Israelin valtion oikeuden olemassaoloon. Sopimuksen johdosta Israelin p\u00e4\u00e4ministeri Jitzhak Rabin, ulkoministeri Shimon Peres ja PLO:n puheenjohtaja Jasser Arafat saivat rauhanpyrkimystens\u00e4 ansiosta Nobelin rauhanpalkinnon vuonna 1994. Sovintoprosessin etenemisest\u00e4 huolimatta k\u00e4vi selv\u00e4ksi, ett\u00e4 vihamielisyys oli juurtunut syv\u00e4lle niin Israelin, L\u00e4nsirannan kuin Gazan asukkaisiin. Hamas tuomitsi Oslon sopimuksen ja my\u00f6s Israelissa oli vastustusta rauhanprosessille. N\u00e4kyvimp\u00e4n\u00e4 osoituksena t\u00e4st\u00e4 oli varmasti p\u00e4\u00e4ministeri Rabinin salamurha Israelin \u00e4\u00e4rioikeiston toimesta.<\/p>\n\n\n\n<p class=\"wp-block-paragraph\">Libanonin alueella oli my\u00f6s poliittista ep\u00e4vakautta itsen\u00e4isyyden j\u00e4lkeen. Kerkk\u00e4nen muistuttaa seminaarissa, ett\u00e4 maassa puhkesi vuonna 1958 sis\u00e4llissota, joka usein unohdetaan Libanonin historiasta. T\u00e4ss\u00e4 kapinassa osa maan muslimiv\u00e4est\u00f6st\u00e4 olisi halunnut Libanonin liittyv\u00e4n Egyptin ja Syyrian muodostamaan Yhdistyneeseen arabitasavaltaan. Kapina kuitenkin kukistettiin, ja Libanon jatkoi aiemmalta pohjaltaan sitoutuneena vuoden 1943 kansalliseen sopimukseen. Toinen konflikti eli Libanonin sis\u00e4llissota 1975\u20131990 puhkesi, kun palestiinalaiset aktivistit lis\u00e4siv\u00e4t maan sis\u00e4isi\u00e4 j\u00e4nnitteit\u00e4. Sis\u00e4llissodan ohessa Israel hy\u00f6kk\u00e4si Libanoniin 1978 ajaakseen palestiinalaiset aktivistit pois rajan l\u00e4heisyydest\u00e4. Sota p\u00e4\u00e4ttyi Taifin rauhansopimukseen, jossa tarkennettiin uskontokuntien v\u00e4list\u00e4 vallanjakoa Libanonissa. Vastarintaliike Hizbollah alkoi muodostua Libanoniin 1980-luvun alussa Iranin islamilaisen vallankumouksen vaikutuksesta ja Israelin Libanoniin kohdistuneiden sotilasoperaatioiden vastareaktiona. Liikkeest\u00e4 kehittyi merkitt\u00e4v\u00e4 aseellinen ja poliittinen toimija Libanonissa. Seminaarin osuudet Israelin ja Libanonin poliittisesta taustoista avasivat paljon niit\u00e4 historiallisia syit\u00e4, jotka vaikuttavat t\u00e4n\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 L\u00e4hi-id\u00e4ss\u00e4.<\/p>\n\n\n\n<h2 class=\"wp-block-heading\">Suomen kauppasuhteet arabimaihin<\/h2>\n\n\n\n<p class=\"wp-block-paragraph\">Suomen kaupank\u00e4ynti arabimaailman suuntaan on kehittynyt hiljalleen toisen maailmansodan j\u00e4lkeisin\u00e4 vuosikymmenin\u00e4. Laura Ipatti alustaa seminaarin kolmannessa osuudessa, kuinka Suomen asema puolueettomana maana suurvaltain v\u00e4lill\u00e4 tarjosi suomalaisille mahdollisuuksia, jotka lis\u00e4siv\u00e4t kaupank\u00e4ynti\u00e4 arabimaailmaan. Enemmist\u00f6 Suomen \u00f6ljyntuonnista tuli kuitenkin Neuvostoliitosta, joten L\u00e4hi-it\u00e4 ei noussut t\u00e4lt\u00e4 osin Suomessa ratkaisevaan asemaan. Arabimaat tarjosivat Suomelle kuitenkin mahdollisuuden vied\u00e4 esimerkiksi omaa insin\u00f6\u00f6ritaitoa n\u00e4ihin maihin. Vuoden 1973 \u00f6ljykriisin j\u00e4lkeen Suomen kaupank\u00e4ynti arabimaiden kanssa lis\u00e4\u00e4ntyi, kun taas Israelin kauppa alkoi hiipumaan. Kaupank\u00e4ynti Israelin kanssa oli yksinomaan vientipainotteista, sill\u00e4 Suomen puolueettomuudesta huolimatta arabimaat kohdistivat boikottiuhan valtioihin, jotka k\u00e4viv\u00e4t kauppaa Israelin kanssa. Arabimaat tarjosivat kuitenkin huomattavasti suuremmat markkinat, joita Suomi ei halunnut menett\u00e4\u00e4.<\/p>\n\n\n<div class=\"wp-block-image\">\n<figure class=\"aligncenter size-large is-resized\"><img loading=\"lazy\" decoding=\"async\" width=\"576\" height=\"1024\" src=\"https:\/\/blogit.utu.fi\/poliittinenhistoria\/wp-content\/uploads\/sites\/71\/2026\/11\/Teemu2-2-576x1024.jpg\" alt=\"\" class=\"wp-image-2048\" style=\"width:405px;height:auto\" srcset=\"https:\/\/blogit.utu.fi\/poliittinenhistoria\/wp-content\/uploads\/sites\/71\/2026\/11\/Teemu2-2-576x1024.jpg 576w, https:\/\/blogit.utu.fi\/poliittinenhistoria\/wp-content\/uploads\/sites\/71\/2026\/11\/Teemu2-2-169x300.jpg 169w, https:\/\/blogit.utu.fi\/poliittinenhistoria\/wp-content\/uploads\/sites\/71\/2026\/11\/Teemu2-2-768x1366.jpg 768w, https:\/\/blogit.utu.fi\/poliittinenhistoria\/wp-content\/uploads\/sites\/71\/2026\/11\/Teemu2-2-864x1536.jpg 864w, https:\/\/blogit.utu.fi\/poliittinenhistoria\/wp-content\/uploads\/sites\/71\/2026\/11\/Teemu2-2-1152x2048.jpg 1152w, https:\/\/blogit.utu.fi\/poliittinenhistoria\/wp-content\/uploads\/sites\/71\/2026\/11\/Teemu2-2-scaled.jpg 1439w\" sizes=\"auto, (max-width: 576px) 100vw, 576px\" \/><figcaption class=\"wp-element-caption\">V\u00e4it\u00f6skirjatutkija Teemu Hakoniemi<\/figcaption><\/figure>\n<\/div>\n\n\n<p class=\"wp-block-paragraph\">Kauppapolitiikan ohessa Suomen diplomaattiset suhteet alueen maihin kehittyiv\u00e4t. Suomi solmi diplomaattisuhteet Saudi-Arabian kanssa vuonna 1969, ja perusti suurl\u00e4hetyst\u00f6n Jeddaan. Vastavuoroinen Saudi-Arabian suurl\u00e4hetyst\u00f6 tosin perustettiin Helsinkiin vasta 2008. Tapausesimerkkin\u00e4 keskin\u00e4isist\u00e4 suhteista voidaan mainita Jeddan teollisuusn\u00e4yttely 1975, jossa Suomen tavoitteena oli antaa itsest\u00e4\u00e4n kuva puolueettomana korkeatasoisen teollisuuden maana. Ipatti korostaa, ett\u00e4 varsinaista viennin tehostamista t\u00e4rke\u00e4mp\u00e4\u00e4 oli Suomen maakuvan kehitt\u00e4minen n\u00e4yttelyss\u00e4. Arabimaiden infrastruktuurin rakentaminen tarjosi kuitenkin samalla paljon mahdollisuuksia suomalaiselle insin\u00f6\u00f6ritaidolle. Ipatin seminaarissa esitt\u00e4m\u00e4 tapaus onkin hyv\u00e4 esimerkki Suomen kylm\u00e4n sodan aikaisesta pragmaattisuudesta ja puolueettomuuspolitiikan saavutuksista.<\/p>\n\n\n\n<p class=\"wp-block-paragraph\">Toisena tapausesimerkkin\u00e4 Teemu Hakoniemi esitteli seminaarissa, kuinka Suomi loi \u00f6ljykriisin j\u00e4lkeen suhteita Egyptin suuntaan. Maa n\u00e4htiin porttina muiden arabimaiden markkinoille sek\u00e4 alueellisena mahtitekij\u00e4n\u00e4, jonka avulla Suomi pystyisi tekem\u00e4\u00e4n itse\u00e4\u00e4n alueella tunnetuksi. Suomi aloitti kehitysyhteisty\u00f6rahoituksen alueelle, mik\u00e4 kasvatti suomalaista vienti\u00e4 alueelle. Egyptin suhteen Suomen kauppasuhteissa tapahtui Israelin-Palestiinan-konfliktin j\u00e4nnitteiden takia muutos 1970-luvun lopulla. Hakoniemien mukaan suuri muutos L\u00e4hi-id\u00e4n j\u00e4nnitteiss\u00e4 tapahtui 1978, kun Egyptin presidentti Anwar Sadat normalisoi maan suhteet Israelin kanssa Camp Davidin rauhansopimuksella. Rauhansopimuksen seurauksena muut arabimaat eristiv\u00e4t Egyptin. Suomen pyrkimys p\u00e4\u00e4st\u00e4 Egyptin kautta muiden arabimaiden markkinoille menetti merkityst\u00e4ns\u00e4 t\u00e4m\u00e4n j\u00e4lkeen.<\/p>\n\n\n\n<h2 class=\"wp-block-heading\">Yhteenveto<\/h2>\n\n\n\n<p class=\"wp-block-paragraph\">L\u00e4hi-id\u00e4n tilanteeseen liittyy paljon poliittisia osatekij\u00f6it\u00e4 ja historiallisia muutoksia, mink\u00e4 takia alueen historian tuntemus on usein heikompaa kuin l\u00e4nsimaiden. Samaan aikaan L\u00e4hi-id\u00e4ll\u00e4 ja arabimailla on kuitenkin merkityst\u00e4 kansainv\u00e4lisen politiikan kehityksess\u00e4. Arabimaiden oman poliittisen vaikutusvallan lis\u00e4ksi Israelin-Palestiinan-konflikti on pitk\u00e4\u00e4n m\u00e4\u00e4ritt\u00e4nyt kansainv\u00e4lisesti eri maiden L\u00e4hi-it\u00e4\u00e4 koskevia poliittisia linjauksia. Onkin t\u00e4rke\u00e4\u00e4 pit\u00e4\u00e4 L\u00e4hi-it\u00e4 mukana kansainv\u00e4lisen politiikan tarkastelussa. Seminaarissa k\u00e4vi ilmi my\u00f6s, ett\u00e4 L\u00e4hi-id\u00e4n konflikteihin liittyv\u00e4t opinn\u00e4ytety\u00f6t ovat v\u00e4hentyneet viime vuosien aikana. Tutkimuskohteita alueelta kuitenkin riitt\u00e4\u00e4 moneen pro gradu -tutkielmaan.<\/p>\n\n\n\n<p class=\"wp-block-paragraph\">Hannu Kallio<br>Kirjoittaja on harjoittelija poliittisen historian oppiaineessa syksyll\u00e4 2026.<br>H\u00e4n on opinnoissaan erikoistunut mm. arkisto- ja asiakirjal\u00e4ht\u00f6iseen puoluetutkimukseen<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"<p>Torstaina 22.10. Turun yliopiston poliittisen historian laitos j\u00e4rjesti L\u00e4hi-id\u00e4n tilannetta k\u00e4sittelev\u00e4n seminaarin. Seminaarissa oli nelj\u00e4 osiota, joista kaksi ensimm\u00e4ist\u00e4 alusti Yhdistyneill\u00e4 kansakunnilla Libanonissa ty\u00f6skennellyt Ari Kerkk\u00e4nen. H\u00e4n esitteli yleis\u00f6lle Israelin-Palestiinan-konfliktin historian sek\u00e4 taustat nykytilanteeseen. Toisessa osiossa Kerkk\u00e4nen kertoi viel\u00e4 Libanonin ja Hizbollahin roolista Israelin-Palestiinan tilanteessa. Seuraavana puhujana oli Jyv\u00e4skyl\u00e4n yliopiston tutkijatohtori Laura Ipatti aiheenaan Suomen&#8230; <\/p>\n<div class=\"link-more\"><a href=\"https:\/\/blogit.utu.fi\/poliittinenhistoria\/2026\/11\/09\/lahi-idan-historia-seminaarin-kohteena\/\">Read More<\/a><\/div>\n","protected":false},"author":8113,"featured_media":0,"comment_status":"open","ping_status":"closed","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[1],"tags":[377,375,376,13,374,61,28,91],"class_list":["post-2043","post","type-post","status-publish","format-standard","hentry","category-uncategorized","tag-egypti","tag-lahi-ita","tag-palestiina","tag-poliittinen-historia","tag-seminaarit","tag-turun-yliopisto","tag-tutkimus","tag-yhteiskuntatieteellinen-tiedekunta"],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/poliittinenhistoria\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/2043","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/poliittinenhistoria\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/poliittinenhistoria\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/poliittinenhistoria\/wp-json\/wp\/v2\/users\/8113"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/poliittinenhistoria\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=2043"}],"version-history":[{"count":6,"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/poliittinenhistoria\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/2043\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":2054,"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/poliittinenhistoria\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/2043\/revisions\/2054"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/poliittinenhistoria\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=2043"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/poliittinenhistoria\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=2043"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/poliittinenhistoria\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=2043"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}