{"id":557,"date":"2017-09-28T15:18:49","date_gmt":"2017-09-28T12:18:49","guid":{"rendered":"https:\/\/blogit.utu.fi\/poliittinenhistoria\/?p=557"},"modified":"2017-09-28T16:18:03","modified_gmt":"2017-09-28T13:18:03","slug":"kleio-ja-anarkia-nakokulmia-kansainvalisten-suhteiden-ja-ulkopolitiikan-historiantutkimukseen","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/blogit.utu.fi\/poliittinenhistoria\/2017\/09\/28\/kleio-ja-anarkia-nakokulmia-kansainvalisten-suhteiden-ja-ulkopolitiikan-historiantutkimukseen\/","title":{"rendered":"Kleio ja anarkia. N\u00e4k\u00f6kulmia kansainv\u00e4listen suhteiden ja ulkopolitiikan historiantutkimukseen*"},"content":{"rendered":"

Turun yliopiston poliittisen historian professori, kansainv\u00e4listen suhteiden historiasta Strasbourgin yliopiston Institut d\u2019Etudes Politiques’ta vuonna 2007 v\u00e4itellyt FT Louis Clerc piti professoriluentonsa<\/a> 27. syyskuuta 2017 Publicum 3 -salissa juhlallisissa tunnelmissa. Poliittisen historian oppiaineen blogi julkaisee luennon kokonaisuudessaan. Onnea uudelle professorille! \/\/<\/strong><\/p>\n

 <\/p>\n

\"\"
Louis Clerc.<\/figcaption><\/figure>\n

 <\/p>\n

Arvoisa rehtori, arvoisat vararehtorit ja dekaanit,<\/p>\n

arvoisat kuulijat,<\/p>\n

Joka kev\u00e4t International Studies Association<\/em>[1]<\/sup><\/a> kokoontuu jossakin Pohjois-Amerikan kaupungissa valtavana konferenssina, johon osallistuu diplomaatteja, sotilaita, yliopistoihmisi\u00e4, kustantajia ja muita toimijoita eri puolilta maailmaa. Vaikka n\u00e4m\u00e4 konferenssit osoittavat, ett\u00e4 kansainv\u00e4listen suhteiden tutkimus on eritt\u00e4in tiivis ja vetovoimainen tieteellinen kentt\u00e4, historioitsijoilla on ollut vaikeuksia l\u00f6yt\u00e4\u00e4 paikkaansa niiss\u00e4[2]<\/sup><\/a>.<\/p>\n

Filosofi Raymond Aronille asia oli kuitenkin selv\u00e4: kansainv\u00e4liset suhteet nopeine muutoksineen, erilaisine tasoineen ja monimutkaisuuksineen avautuvat parhaiten historiantutkimuksen v\u00e4lineill\u00e4. Aron kirjoitti vuonna 1967:<\/p>\n

\u201dkansainv\u00e4listen suhteiden eteneminen on historiaa parhaimmillaan. Muutoksia tapahtuu koko ajan, kansainv\u00e4liset j\u00e4rjestelm\u00e4t ovat monenlaisia ja helposti s\u00e4rkyvi\u00e4, niihin vaikuttavat lukuisat taloudelliset, tekniset, moraaliset kehityskulut. Muutamasta ihmisest\u00e4 muodostuvat ryhm\u00e4t p\u00e4\u00e4tt\u00e4v\u00e4t miljoonien kohtaloista ja saavat aikaan muutoksia, joiden seuraukset ulottuvat pitk\u00e4lle. Toimijat, kansalaiset ja hallitsijat, ovat jatkuvasti monien, kesken\u00e4\u00e4n ristiriitaisten vaikutusten alaisuudessa.<\/em>\u201d[3]<\/sup><\/a><\/p>\n

Kun 1900-luvun alussa ranskalaiset, brittil\u00e4iset ja saksalaiset diplomaattihistorian tutkijat pyrkiv\u00e4t uudistamaan alaansa, heid\u00e4n katseensa pysyi selv\u00e4sti valtion toiminnassa ja viel\u00e4 tarkemmin sanottuna valtion johtajien toiminnassa[4]<\/sup><\/a>. Kansainv\u00e4listen suhteiden historiallinen tutkimus oli kuitenkin jo kehittynyt monitasoiseksi kent\u00e4ksi[5]<\/sup><\/a>, jolla tarkastellaan kytk\u00f6ksi\u00e4 kansallisten, ylirajaisten, kansainv\u00e4listen ja jopa henkil\u00f6kohtaisten tasojen v\u00e4lill\u00e4[6]<\/sup><\/a>. Koripallon analyytikko Mika Honkasalo tiivisti asian hyvin kuvaillessaan Suomen maajoukkueen voittoa Puolasta t\u00e4m\u00e4nvuotisissa EM-kisoissa: \u201d\u2026piti saada miljoona asiaa oikein putkeen\u2026 Kaiken t\u00e4m\u00e4n j\u00e4lkeen tarvittiin viel\u00e4 Lauri Markkasta<\/em>\u201d[7]<\/sup><\/a>. Onnistuakseen selitt\u00e4m\u00e4\u00e4n tapahtumia ja ilmi\u00f6it\u00e4 historioitsija liikkuu rakenteellisten tekij\u00f6iden ja ihmisten, yhteiskuntien ja valtioiden, kansainv\u00e4lisen ja kansallisen tason v\u00e4lill\u00e4.<\/p>\n

Samalla kun kansainv\u00e4listen suhteiden historia on laajentanut tarkastelunsa muihinkin kuin vain valtiollisiin toimijoihin, se on kiinnitt\u00e4nyt huomionsa politiikan lis\u00e4ksi muun muassa kulttuuriin, eri toimijoiden mielikuviin ja psykologiseen ymp\u00e4rist\u00f6\u00f6n[8]<\/sup><\/a> sek\u00e4 my\u00f6s talouteen. Historioitsija pyrkii ymm\u00e4rt\u00e4m\u00e4\u00e4n poliittisia, sosiaalisia ja kulttuurisia olosuhteita sek\u00e4 tunnetiloja, joissa menneisyyden ihmiset ovat toimineet. Refleksinomainen halu ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4 ilmi\u00f6it\u00e4 ja tapahtumia laajasti ja oikeissa asiayhteyksiss\u00e4\u00e4n, niin menneisyydess\u00e4 kuin nykyajassakin, on tietynlainen tapa suhtautua maailmaan. T\u00e4m\u00e4 asenne lienee historiantutkimuksen t\u00e4rkein anti, t\u00e4rke\u00e4mpi kuin tyhj\u00e4 lukeneisuus tai \u201d menneist\u00e4 virheist\u00e4 oppiminen\u201d[9]<\/sup><\/a>.<\/p>\n

Kansainv\u00e4listen suhteiden laajassa kent\u00e4ss\u00e4 historioitsija on nyky\u00e4\u00e4n vapaa valitsemaan haluamansa n\u00e4k\u00f6kulman. David Reynolds ja Robert Buzzanco[10]<\/sup><\/a> korostavat nykyajan kansainv\u00e4lisi\u00e4 suhteita tutkivien historioitsijoiden olevan kaikkiruokaisia etsiess\u00e4\u00e4n t\u00e4rkeit\u00e4 toimijoita ja tapahtumia selitt\u00e4vi\u00e4 syit\u00e4, vaikka usein palaavatkin selityksiss\u00e4\u00e4n politiikkaan, poliittiseen p\u00e4\u00e4t\u00f6ksentekoon, poliittiseen vallank\u00e4ytt\u00f6\u00f6n ja valtiollisiin toimijoihin. Jessica Gienow-Hecht ehdottaa artikkelissaan kahta tapaa toimia laajenevassa tutkimuskent\u00e4ss\u00e4: fokuksen siirt\u00e4mist\u00e4 kokonaan muualle (kulttuuriin, talouteen, yhteiskuntiin\u2026) tai sen laajentamista niin, ett\u00e4 poliittisen p\u00e4\u00e4t\u00f6ksenteon selitt\u00e4misess\u00e4 otetaan huomioon aikaisempaa useampia asioita, taustatekij\u00f6it\u00e4 ja tasoja[11]<\/sup><\/a>. Noista kahdesta j\u00e4lkimm\u00e4inen tie on valitsemani reitti.<\/p>\n

Historiantutkijalla on muutakin annettavaa kansainv\u00e4listen suhteiden tutkimukselle. Pohtiessaan lyhyen ja pitk\u00e4n aikav\u00e4lin ilmi\u00f6it\u00e4 muutoksineen ja jatkuvuuksineen historiantutkija tuo kansainv\u00e4listen suhteiden tutkimukseen kronologian tajua. Osa tapahtumista on rakenteellisia pitk\u00e4kestoisia ilmi\u00f6it\u00e4; osa kest\u00e4\u00e4 lyhyemm\u00e4n aikaa. Historioitsija on tottunut liikkumaan nopeista tapahtumista pitk\u00e4aikaisiin ilmi\u00f6ihin ja etsim\u00e4\u00e4n kytk\u00f6ksi\u00e4 niiden v\u00e4lilt\u00e4. Tutkiessaan mit\u00e4 aihetta tahansa \u2013 Turun Palloseurasta Kreikka-paketteihin ja kotiel\u00e4inten kohtelusta ensimm\u00e4isen maailmansodan syihin \u2013 erilaiset mittakaavat sek\u00e4 zoomaaminen niin eteen kuin taaksep\u00e4in ovat historioitsijan t\u00e4rkeit\u00e4 ty\u00f6kaluja[12]<\/sup><\/a>.<\/p>\n

Laajakatseisuuden lis\u00e4ksi historiantutkimukselle on leimallista kiinnostus ja herkkyys ihmisten toiminnanvapaudelle, toimijuudelle (agency<\/em>), sek\u00e4 tapahtumien sattumanvaraisuudelle. Palatakseni Raymond Aroniin, jo h\u00e4nen v\u00e4it\u00f6skirjastaan l\u00f6ytyy hyville historiantutkijoille ominainen pelonsekainen h\u00e4mm\u00e4stys ja kunnioitus historian ja ihmismielen monimutkaisuuden edess\u00e4[13]<\/sup><\/a>. Historioitsijalle jokainen tapaus on oma maailmansa, oma kontekstinsa, joka ansaitsee tulla tutkituksi koko totaalisuudessaan ja joskus j\u00e4rjett\u00f6myydess\u00e4\u00e4nkin.<\/p>\n

Historian muusalla Kleiolla on hallussaan viel\u00e4 yksi temppu. Historioitsijat ovat v\u00e4hint\u00e4\u00e4nkin puoliksi tarinoiden kertojia; historiankirjoituksessa on Marc Blochin sanojen mukaan tunnelmallinen, aistillinen, taiteellinen aspekti. Me historioitsijat kirjoitamme tullaksemme luetuiksi, ja t\u00e4m\u00e4 toivomus her\u00e4tt\u00e4\u00e4 meiss\u00e4 luonnollisen intressin metodeihin, joilla voi vaikuttaa lukijaan, saada h\u00e4net kiinnostumaan. Nykyaikana, kun luottamus kaikkiin instituutioihin \u2013\u00a0muun muassa tieteeseen\u00a0\u2013 on vakavassa kriisiss\u00e4, meid\u00e4n historiankirjoittajien kiinnostus ihmisten kohtaloihin ja kokemuksiin, pyrkimys empatiaan ja sen viljeleminen ovat eritt\u00e4in t\u00e4rkeit\u00e4 osia ty\u00f6t\u00e4mme. Koska yleis\u00f6n kiinnostus menneisyyteen on edelleen valtavaa, meid\u00e4n vastuumme on varmistaa, ett\u00e4 mielenkiintoon vastataan my\u00f6s tieteen n\u00e4k\u00f6kulmasta.<\/p>\n

T\u00e4h\u00e4n liittyy my\u00f6s er\u00e4\u00e4nlainen riski. Kirjassaan The Giant, O<\/em>\u2019<\/em>Brien<\/em> Hilary Mantel kuvaa tarinankertojana esiintyv\u00e4\u00e4 j\u00e4ttil\u00e4ist\u00e4, joka tarinoita kertoessaan muuttaa kertomuksiaan sen mukaan, mit\u00e4 h\u00e4nen yleis\u00f6ns\u00e4 haluaa. Lopulta j\u00e4ttil\u00e4inen huomaa, ett\u00e4 tarinat ovat v\u00e4\u00e4ristyneet, historia (history<\/em>) on muuttunut tarinoiksi (stories<\/em>). Historioitsija on samassa asemassa kuin O\u2019Brien. Meid\u00e4n tieteenalamme kiinnostaa ja on useimmiten helppoa selitt\u00e4\u00e4, ja me pyrimme koskettamaan laajaa yleis\u00f6\u00e4. Mutta jos perustelumme ovat heikkoja tai jos pyrimme ennen kaikkea tyydytt\u00e4m\u00e4\u00e4n lukijamme tai yhteiskuntamme odotuksia, me huijaamme sek\u00e4 itse\u00e4mme ett\u00e4 lukijaamme. N\u00e4in\u00e4 storytellingin<\/em> aikoina on t\u00e4rke\u00e4\u00e4 yleistajuistaa, tehd\u00e4 tiede helposti ymm\u00e4rrett\u00e4v\u00e4ksi, ja historioitsijat osaavat tehd\u00e4 sen paremmin kuin monet muut[14]<\/sup><\/a>. Mutta ty\u00f6h\u00f6mme kuuluu lukijan j\u00e4rkeen vetoaminen, sek\u00e4 sellaistenkin asioiden pohtiminen, jotka eiv\u00e4t kiinnosta ket\u00e4\u00e4n, sellaisillakin tavoilla, jotka eiv\u00e4t miellyt\u00e4 ket\u00e4\u00e4n. Jotkut menneisyyden tapahtumat vaativat lukijalta panostusta, ovat ep\u00e4miellytt\u00e4vi\u00e4, h\u00e4pe\u00e4llisi\u00e4, tai monimutkaisia. Joitakin tunnettuja kategorioita (valtio, kansankunta\u2026) on joskus pakko purkaa ennen kuin menneisyytt\u00e4 voidaan ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4[15]<\/a>. On t\u00e4rke\u00e4\u00e4 esitt\u00e4\u00e4 laajalle yleis\u00f6lle my\u00f6s, miten tiedett\u00e4 tehd\u00e4\u00e4n tietyll\u00e4 tavoin, tietyill\u00e4 ehdoilla. Luottamus tieteeseen ei tule takaisin huijaamalla tai my\u00f6t\u00e4ilem\u00e4ll\u00e4 lukijakuntaamme, emmek\u00e4 saa olla pelk\u00e4st\u00e4\u00e4n tarinoita kertovia hassuja j\u00e4ttil\u00e4isi\u00e4.<\/p>\n

Arvoisat kuulijat,<\/p>\n

Rajoitettujen ja kontekstissa olevien tapausten tarkkailu; erilaisten tasojen ja selitysmallien v\u00e4lill\u00e4 liikkuminen; kronologian, ihmisten toimintavapauden, historian monimutkaisuuden ja sattumanvaraisuuden sek\u00e4 erilaisten kontekstien ja olosuhteiden kunnioitus; kiinnostus empiiriseen tutkimukseen ja faktoihin; kielen k\u00e4yt\u00f6n kokemus ja mahdollisuus luoda sill\u00e4 yhteys yleis\u00f6ihin; n\u00e4m\u00e4 ovat historioitsijan vahvuudet kansainv\u00e4listen suhteiden tutkimuksessakin. Noiden ty\u00f6kalujen avulla historiantutkimus voi parhaimmillaan k\u00e4yd\u00e4 hedelm\u00e4llist\u00e4 dialogia kansainv\u00e4lisi\u00e4 suhteita teoreettisemmalla tavalla tutkivien tieteiden kanssa[16]<\/sup><\/a>. T\u00e4n\u00e4 vuonna p\u00e4\u00e4ttynyt Suomen Akatemian REIMAG-projekti, johon itsekin osallistuin, pyrki nimenomaan t\u00e4m\u00e4nkaltaiseen dialogiin[17]<\/sup><\/a>.<\/p>\n

N\u00e4m\u00e4 historiantutkijan refleksit liittyv\u00e4t olennaisesti siihen ajatukseen, ett\u00e4 menneisyytt\u00e4 on kunnioitettava, tutkittava sen oman logiikan, sen omien s\u00e4\u00e4nt\u00f6jen mukaisesti. Siin\u00e4 prosessissa kerromme my\u00f6s usein jotain merkitt\u00e4v\u00e4\u00e4 omasta ajastamme. Juuri t\u00e4st\u00e4 puhuu Elizabeth Bishop runossaan At the Fishhouses<\/em> runoilijan symbolisella kielell\u00e4. Bishop kuvailee kuinka vaikeaa ja kipe\u00e4\u00e4 ymm\u00e4rt\u00e4minen on, korostaa tiet\u00e4myksemme (knowledge<\/em>) suhdetta aikaan ja meid\u00e4n oman aikamme orgaanista kytk\u00f6st\u00e4 menneisyyteen. Kuunnelkaamme runoilijan sanoja:<\/p>\n

If you should dip your hand in,<\/em>
\nyour wrist would ache immediately,<\/em>
\nyour bones would begin to ache and your hand would burn<\/em>
\nas if the water were a transmutation of fire<\/em>
\nthat feeds on stones and burns with a dark gray flame.<\/em>
\nIf you tasted it, it would first taste bitter<\/em>
\nthen briny, then surely burn your tongue.<\/em>
\nIt is like what we imagine knowledge to be:<\/em>
\ndark, salt, clear, moving, utterly free,<\/em>
\ndrawn from the cold hard mouth<\/em>
\nof the world, derived from the rocky breasts<\/em>
\nforever, flowing and drawn, and since<\/em>
\nour knowledge is historical, flowing, and flown.<\/em>[18]<\/sup><\/a><\/p>\n

Ihmiset ja yhteiskunnat el\u00e4v\u00e4t ajassa. Menneisyytens\u00e4 ja ajallisuutensa ymm\u00e4rt\u00e4miseksi molemmat tarvitsevat ammattimaisia historiantutkijoita. Vaihtoehto on joutua (ihmisen\u00e4 tai yhteiskuntanakin) sellaisen menneisyyden vangiksi, jota tunnemme vain myyttien avulla, josta n\u00e4emme vain osia, mutta jota emme ymm\u00e4rr\u00e4.<\/p>\n

 <\/p>\n

Kiitos.<\/p>\n

 <\/p>\n

Teksti: Louis Clerc. Kirjoittaja on Turun yliopiston poliittisen historian professori.<\/em><\/p>\n

 <\/p>\n

—<\/p>\n

*\u00a0Virpi Kivioja, Ville Laamanen, Matti V\u00e4lim\u00e4ki, Niko Hatakka, ja Mika Suonp\u00e4\u00e4 ovat oikolukeneet ja kommentoineet t\u00e4t\u00e4 teksti\u00e4. L\u00e4mmin kiitos kuuluu heille. J\u00e4ljelle ja\u0308a\u0308neet virheet ja tyylilliset raskaudet ovat ta\u0308ysin kirjoittajan vastuulla.<\/p>\n

 <\/p>\n

[1]<\/sup><\/a> ISA:n kotisivu l\u00f6ytyy osoitteesta: http:\/\/www.isanet.org<\/a>.<\/p>\n

[2]<\/sup><\/a> Konferenssien avauspuheissa esiintyj\u00e4t vaativat usein kansainv\u00e4lisiin suhteisiin kohdistuvaa \u201dhy\u00f6dyllist\u00e4 tutkimusta<\/em>\u201d, joka keskittyisi valmistautumaan tulevaisuutta varten eik\u00e4 tutkimaan menneisyytt\u00e4, kehitt\u00e4m\u00e4\u00e4n kansainv\u00e4listen suhteiden malleja eik\u00e4 pohtimaan \u201drajoitettuja tapauksia<\/em>\u201d. \u201dArkistofetisismist\u00e4<\/em>\u201d pit\u00e4isi pyrki\u00e4 pois; pit\u00e4isi tutkia ja mallintaa nykyaikaa. Suluissa olevat sitaatit tulevat kirjoittajan muistiinpanoista kolmesta kansainv\u00e4listen suhteiden tutkimuksen konferenssista: tammikuulta 2013 KATSE-j\u00e4rjest\u00f6n konferenssista Naantalista, ISA:n vuosikonferenssista 2015 Torontosta ja 2016 Atlantasta. Kirjoittajan olo oli oudoimmillaan er\u00e4\u00e4ss\u00e4 terrorismia k\u00e4sitelleess\u00e4 paneelissa, jossa State Departmentin ty\u00f6ntekij\u00e4, koulutukseltaan valtiotieteilij\u00e4, vertasi Syyrian konfliktia Espanjan sis\u00e4llissotaan. Sin\u00e4ns\u00e4 j\u00e4rkev\u00e4ntuntuisen vertailun j\u00e4lkeen sama mies totesi, ett\u00e4 olisi hyv\u00e4 saada enemm\u00e4n tietoa t\u00e4st\u00e4 Espanjassa 1970-luvulla (sic!) tapahtuneesta sis\u00e4llissodasta sek\u00e4 siihen osallistuneista ulkomaalaisista taistelijoista. Salissa istuneet harvat historioitsijat purskahtivat itkunsekaiseen nauruun.<\/p>\n

[3]<\/sup><\/a> Aron Raymond, Qu\u2019est-ce qu\u2019une th\u00e9orie des relations internationales? Revue fran\u00e7aise de science politique<\/em> 17:5 (1967), 837\u2013861: \u201dLe cours des relations internationales est supr\u00eamement historique, en toutes les acceptations de ce terme: les changements y sont incessants, les syst\u00e8mes y sont divers et fragiles, ils subissent les r\u00e9percussions de toutes les transformations \u00e9conomiques, techniques, morales; les d\u00e9cisions prises par un ou quelques hommes mettent en mouvement des millions d\u2019hommes et d\u00e9clenchent des mutations irr\u00e9versibles, dont les cons\u00e9quences se prolongent \u00e0 l\u2019infini. <\/em>Les acteurs, citoyens ou gouvernants, sont en permanence soumis \u00e0 des obligations apparemment contradictoires.<\/em>\u201d<\/p>\n

[4]<\/sup><\/a> Ks. Otte T. G., \u201cDiplomacy and Decision-Making\u201d. Teoksessa Palgrave Advances in International History<\/em>. Toim. Patrick Finney. Palgrave Macmillan, Basingstoke 2005, s. 36\u201351.<\/p>\n

[5]<\/sup><\/a> Osviitan saamiseksi noista kehityksist\u00e4 vrt. Trachtenberg Marc, The Cold War and After: History, Theory and the Logic of International Politics<\/em>. Princeton University Press, Princeton 2012; Palgrave Advances in International History<\/em>. Toim. Patrick Finney. Palgrave Macmillan, Basingstoke 2005; Reynolds David, International History, the Cultural Turn and the Diplomatic Twitch. Cultural and Social History<\/em> 3:1 (2006), 75\u201391; Schumann Matt J., Schweizer Karl W., The Revitalization of Diplomatic History: Renewed Reflections. Diplomacy and Statecraft<\/em> 19:2 (2008), 149\u2013186; L\u2019historien et les relations internationales. Autour de Robert Frank<\/em>. Toim. Guieu Jean-Michel, Sanderson Claire. Publications de la Sorbonne, Paris, 2012.<\/p>\n

[6]<\/sup><\/a> Clavin Patricia, Defining Transnationalism. Contemporary European History<\/em> 14:4 (2005), 421\u2013439.<\/p>\n

[7]<\/sup><\/a> Suomessa, miss\u00e4 urheilu on uskonnon kaltainen asia, ei ole tehokkaampaa pedagogista ty\u00f6kalua kuin urheiluaiheinen sitaatti. T\u00e4m\u00e4 sitaatti l\u00f6ytyy Ilta-Sanomien<\/em> Lari Vesanderin 4.9.2017 tekem\u00e4st\u00e4 haastattelusta: http:\/\/www.is.fi\/koripallo\/art-2000005352887.html<\/a> (luettu 18.9.2017). Samasta asiasta (taustastruktuurien ja toimijoiden v\u00e4liset suhteet ja rooli) kirjoittivat hivenen sofistikoidummin Pierre Renouvin ja Jean-Baptiste Duroselle klassikkokirjassaan Introduction \u00e0 l\u2019histoire des relations internationales<\/em>. Armand Colin, Paris 1964.<\/p>\n

[8]<\/sup><\/a> Culture and International History: Explorations in Culture and International History<\/em>. Toim. Jessica C. E. Gienow-Hecht ja Frank Schumacher. Berghahn Books, New York 2004; Jervis Robert, Perception and Misperception in International Politics<\/em>. Princeton University Press, Princeton 1976.<\/p>\n

[9]<\/sup><\/a> Leopold von Ranken tunnettu heitto, ett\u00e4 historian tutkimuksessa on kyseess\u00e4 menneisyyden asioiden kuvaileminen sellaisina, kuin ne ovat tapahtuneet, on ymm\u00e4rrett\u00e4v\u00e4 t\u00e4ss\u00e4 kontekstissa. Ranke kritisoi nimenomaan niit\u00e4, jotka haluavat hinnalla mill\u00e4 hyv\u00e4ns\u00e4 k\u00e4yd\u00e4 \u201dmenneisyyden oppitunnit\u201d mutta unohtavat tutkia menneisyyden tapahtumia niiden oman ajan logiikassa. Ajatuksen ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4 parhaiten lukemalla Ranken virkkeen kokonaisuudessaan: \u201dMan hat der Historie das Amt, die Vergangenheit zu richten, die Mitwelt zum Nutzen zuk\u00fcnftiger Jahre zu belehren, beigemessen: so hoher \u00c4mter unterwindet sich gegenw\u00e4rtiger Versuch nicht: er will blo\u00df zeigen, wie es eigentlich gewesen.<\/em>\u201d Ranke Leopold von, Geschichten der romanischen und germanischen V\u00f6lker: von 1494 bis 1535<\/em>. Erster Band<\/em>. Reimer, Leipzig 1824, 6.<\/p>\n

[10]<\/sup><\/a> Buzzanco Robert, Commentary: Where’s the Beef? Culture without Power in the Study of U.S. Foreign Relations. Diplomatic History<\/em> 24\/2000, 623\u2013632.<\/p>\n

[11]<\/sup><\/a> Gienow-Hecht Jessica, Nation Branding. Teoksessa Dimensionen internationaler Geschichte<\/em>. Toim. Jost D\u00fclffer ja Wilfried Loth. Oldenbourg, M\u00fcnchen 2012, s. 65\u201385. Artikkelinsa Gienow-Hecht aloittaa toteamalla: \u201dStaat, Macht, Machtpolitik und Machtgef\u00e4lle standen traditionell im Zentrum von Diplomatie und Diplomatiegeschichte und selbst der V\u00e4ter der britischen internationalen Geschichte oder der Geschichte deutscher Au\u00dfenpolitik hielten sich vorrangig innerhalb dieser Parameter auf.<\/em>\u201d H\u00e4nen muistelmissaan Matti Klinge samaan aikaan kritisoi \u201dvanhaa\u201d diplomaattihistoriaa ja kuitenkin my\u00f6nt\u00e4\u00e4 sen, ett\u00e4 kansainv\u00e4listen suhteiden historioitsijat ovat jo huomattavasti laajentaneet reviiri\u00e4\u00e4n: \u201dKansainv\u00e4listen suhteiden historia py\u00f6rii aivan liikaa neuvottelup\u00f6yt\u00e4kirjojen ja virallisl\u00e4hteiden varassa, vaikka tutkimus on jos vaikkapa Wienin 1814-15 kongressin ja Pariisin-Versaillesin 1919 rauhanprosessin yhteydess\u00e4 aiheellisesti nostanut esiin niin sanotusti inhimillisten tekij\u00f6iden suuren merkityksen.<\/em>\u201d Klinge Matti, Anarkisti kravatti kaulassa<\/em>. Siltala, Helsinki, 2015, 292.<\/p>\n

[12]<\/sup><\/a> Hyv\u00e4 esimerkki tavasta, jolla historia voi k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 hyv\u00e4ksi n\u00e4it\u00e4 erilaisia tasoja, on vuoden 2003 Irakin sota. Selvitysty\u00f6ss\u00e4 t\u00e4rke\u00e4st\u00e4 p\u00e4\u00e4t\u00f6ksest\u00e4 on liikuttava erilaisten tasojen v\u00e4lill\u00e4. Ihmisill\u00e4 ja heid\u00e4n mielikuvillaan oli suuri merkitys. Entinen Council on Foreign relationsin johtaja Leslie Geib esimerkiksi kuvailee omaa rooliaan n\u00e4in: \u201dMy own critical support for the war was symptomatic of unfortunate tendencies within the foreign policy community, namely the disposition and incentives to support wars to retain political and professionnal credibility.<\/em>\u201d (Gelb Leslie H., Zelmati Jeanne-Paloma, \u201dMission Not Accomplished\u201d. Democracy. <\/em>A Journal of Ideas<\/em> kes\u00e4 2009, 1\u201324). Sitaatti viittaa p\u00e4\u00e4t\u00f6ksentekij\u00f6iden sosiaaliseen ja psykologiseen ymp\u00e4rist\u00f6\u00f6n, eli yhteen selitystasoon muiden muassa. Niin suurta p\u00e4\u00e4t\u00f6st\u00e4 selitett\u00e4ess\u00e4 meid\u00e4n t\u00e4ytyy liikkua monilla tasoilla ja alueilla, ihmisist\u00e4 valtioihin, kulttuurista talouteen, eri ajallisilla mitoilla.<\/p>\n

[13]<\/sup><\/a> Aron Raymond, Introduction \u00e0 la philosophie de l’histoire. Essai sur les limites de l’objectivit<\/em>\u00e9 <\/em>historique<\/em>. Gallimard, Paris 1938. Ks. My\u00f6s Stanley Hoffmannin kirjoittama Aronin nekrologia: http:\/\/www.nybooks.com\/articles\/1983\/12\/08\/raymond-aron-19051983\/<\/a> (luettu 18.9.2017).<\/p>\n

[14]<\/sup><\/a> Mantel Hilary, The Giant, O<\/em>\u2019<\/em>Brien<\/em>. Picador, London 1998 (pokkarina 2007). Kirjoittaessaan nk. fake news<\/em> -ilmi\u00f6st\u00e4 Paris Nanterre -yliopiston viestint\u00e4- ja mediatutkimuksen professori Louise Merzeau korostaa sit\u00e4 syv\u00e4\u00e4 luottamuskriisi\u00e4, joka esiintyy koko ongelman ytimess\u00e4: v\u00e4\u00e4rien tietojen levitt\u00e4mist\u00e4 vastaan nk. fact checking <\/em>-menetelm\u00e4t eiv\u00e4t riit\u00e4, jos faktojen tarkistajia pidet\u00e4\u00e4n auktoriteettihahmoina, joihin ei en\u00e4\u00e4 luoteta. Wikipediaa esimerkkin\u00e4 k\u00e4ytt\u00e4en Merzeau kehottaa pohtimaan keinoja, miten voitaisiin perustaa yhteisi\u00e4 \u201dluottamuksen elintiloja\u201d (\u00e9<\/em>cosyst<\/em>\u00e8mes de confiance<\/em>), joissa olisi mahdollista rakentaa uudestaan luottamusta ja jakaa tietoa. Ks. Merzeau Louise, Les fake news<\/em>, miroir grossissant de luttes d\u2019influences. Artikkeli sivustolla InaGlobal <\/em>19.05.2017 (p\u00e4ivitetty 31.5.2017), http:\/\/www.inaglobal.fr\/idees\/article\/les-fake-news-miroir-grossissant-de-luttes-d-influences-9713<\/a> (luettu 18.9.2017). Tiina Raevaara taas on kolumnissaan korostanut, miten tieteen tulosten tiivist\u00e4minen yleistajuisiksi voi johtaa asiantuntijoiden v\u00e4heksymiseen: https:\/\/suomenkuvalehti.fi\/jutut\/kotimaa\/mielipide-kotimaa\/ojasta-allikkoon-tieteen-tulosten-tiivistaminen-yleistajuisiksi-voi-johtaa-asiantuntijoiden-vaheksymiseen\/<\/a> (luettu 20.9.2017). Kirjassaan Raevaara tiivist\u00e4\u00e4 ongelmaa ja ehdottaa mahdolliseksi ratkaisuksi tutkijoiden ja toimittajien v\u00e4lisen dialogin sek\u00e4 tieteellisen prosessin paremman selitt\u00e4misen yleis\u00f6lle (kts. Raevaara Tiina, Tajuaako kukaan? Opas tieteen yleistajuistajalle<\/em>. Vastapaino, Tampere 2016).<\/p>\n

[15]<\/a> Ranskalaisen maahanmuuton historiaa k\u00e4sittelev\u00e4ss\u00e4 kirjassaan G\u00e9rard Noiriel esimerkiksi korostaa, miten ilmi\u00f6n ymm\u00e4rt\u00e4minen vaati muun muassa \u201dvaltion\u201d tai \u201dkansakunnan\u201d kategorioiden purkamista: Noiriel G\u00e9rard, Le Creuset fran\u00e7ais, Histoire de l’immigration (XIXe-XXe si\u00e8cle)<\/em>. Seuil, Paris 2016 (ens.1988).<\/p>\n

[16]<\/sup><\/a> Hyv\u00e4 esimerkki on taloushistorian ja taloustieteen v\u00e4linen dialogi, jota Robert Margo Bostonin yliopistosta kuvaili hiljattain pohtiessaan nk. \u201dCleiometricsin<\/em>\u201d kehityst\u00e4: http:\/\/voxeu.org\/article\/integration-economic-history-economics<\/a>\u00a0 (luettu 18.9.2017).<\/p>\n

[17]<\/sup><\/a> Marc Trachtenberg taas on sit\u00e4 mielt\u00e4, ett\u00e4 kansainv\u00e4listen suhteiden historian dialogi kansainv\u00e4listen suhteiden teoreetikkojen kanssa tarkoittaa usein diplomaattihistorian institutionaalista alasajamista, sen sulauttamista muun muassa valtiotieteiden laitoksiin; Trachtenberg Mark, The State of International History. Artikkeli sivustolla E-International Relations 9.3.2013, http:\/\/www.e-ir.info\/2013\/03\/09\/the-state-of-international-history\/<\/a> (luettu 18.9.2017). REIMAG (Reimagining futures) todisti mielest\u00e4ni hyvin, ett\u00e4 dialogia voi synty\u00e4 ilman, ett\u00e4 historiantutkimus joutuisi aputieteen asemaan. Projektsivut: http:\/\/www.reimag.fi\/<\/a><\/p>\n

[18]<\/sup><\/a> Bishop Elizabeth, At the Fishhouses. Teoksessa The Complete Poems, 1927\u20131979<\/em>. Farrar, Straus and Giroux, New York 1983 (1979). Helena Sinervo on k\u00e4\u00e4nt\u00e4nyt runon suomeksi vuonna 1997; Bishop Elizabeth, Matkakysymyksi\u00e4<\/em>. Valikoinut ja suomentanut Helena Sinervo. WSOY, Helsinki 1997:\u00a0Jos kastaisit k\u00e4tesi,\/rannettasi s\u00e4rkisi heti,\/luitasi alkaisi s\u00e4rke\u00e4 ja k\u00e4tesi palaisi\/kuin vesi olisi tulen muunnos,\/joka polttaa kivi\u00e4 ja palaa tummanharmaalla liekill\u00e4.\/Jos maistaisit sit\u00e4, se maistuisi ensin karvaalta,\/sitten suolaiselta, sitten se varmaan polttaisi kielesi.\/Sellaiseksi kuvittelemme tiedon:\/pime\u00e4\u00e4, suolaista, kirkasta, liikkuvaa, \u00e4\u00e4rimm\u00e4isen vapaata,\/maailman kylm\u00e4st\u00e4 ja kovasta suusta saatua,\/kivisist\u00e4 rinnoista polveutuvaa,\/ikuisesti virtaavaa ja saatua, ja koska\/tietomme on historiallista: virtaava ja virrannutta.<\/p>\n

 <\/p>\n

\"\"
Professoriluennot 9\/2017.<\/figcaption><\/figure>\n

 <\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

Turun yliopiston poliittisen historian professori, kansainv\u00e4listen suhteiden historiasta Strasbourgin yliopiston Institut d\u2019Etudes Politiques’ta vuonna 2007 v\u00e4itellyt FT Louis Clerc piti professoriluentonsa 27. syyskuuta 2017 Publicum 3 -salissa juhlallisissa tunnelmissa. Poliittisen historian oppiaineen blogi julkaisee luennon kokonaisuudessaan. Onnea uudelle professorille! \/\/     Arvoisa rehtori, arvoisat vararehtorit ja dekaanit, arvoisat kuulijat, Joka kev\u00e4t International Studies Association[1]… <\/p>\n

Read More<\/a><\/div>\n","protected":false},"author":313,"featured_media":0,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"image","meta":{"footnotes":""},"categories":[1],"tags":[22,16,13,88,91],"class_list":["post-557","post","type-post","status-publish","format-image","hentry","category-uncategorized","tag-jatko-opiskelu","tag-opiskelu","tag-poliittinen-historia","tag-professoriluennot","tag-yhteiskuntatieteellinen-tiedekunta","post_format-post-format-image"],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/poliittinenhistoria\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/557","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/poliittinenhistoria\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/poliittinenhistoria\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/poliittinenhistoria\/wp-json\/wp\/v2\/users\/313"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/poliittinenhistoria\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=557"}],"version-history":[{"count":15,"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/poliittinenhistoria\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/557\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":594,"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/poliittinenhistoria\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/557\/revisions\/594"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/poliittinenhistoria\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=557"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/poliittinenhistoria\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=557"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/poliittinenhistoria\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=557"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}