{"id":784,"date":"2018-09-11T15:21:43","date_gmt":"2018-09-11T12:21:43","guid":{"rendered":"https:\/\/blogit.utu.fi\/poliittinenhistoria\/?p=784"},"modified":"2018-09-11T15:30:09","modified_gmt":"2018-09-11T12:30:09","slug":"kunpa-vain-syommein-jonkun-saisi-kirjeet-paljastavat-sydanten-kaipuun-jatkosodassa","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/blogit.utu.fi\/poliittinenhistoria\/2018\/09\/11\/kunpa-vain-syommein-jonkun-saisi-kirjeet-paljastavat-sydanten-kaipuun-jatkosodassa\/","title":{"rendered":"Kunpa vain sy\u00f6mmein jonkun saisi – Kirjeet paljastavat syd\u00e4nten kaipuun jatkosodassa"},"content":{"rendered":"

Poliittisen historian blogi julkaisee opinn\u00e4ytteisiin perustuvia kirjoituksia oppiaineen eri aihepiireist\u00e4. Opinn\u00e4ytesarjan nelj\u00e4nness\u00e4 osassa Iida Hallikainen tarkastelee jatkosodan aikaisten sinkkunaisten rintamakirjeit\u00e4.<\/strong><\/p>\n

\u201dN\u00e4ytt\u00e4\u00e4 maailma niin syksyiselle ja synk\u00e4lle. Kes\u00e4 kaunein on siirtynyt muistojen joukkoon. Kaksi vuotta yhteen mittaan vain sotaa ja verta. Ja kuinka kauan viel\u00e4 kest\u00e4nee? Ei kukaan tied\u00e4. Ei tiedet\u00e4 mit\u00e4 varten taistelua on ja miksi taistellaan?\u201d (28.6.1943)<\/p><\/blockquote>\n

Elettiin vuotta 1943, jolloin asemasotavaihe oli juurruttanut kaikki Suomen taistelulinjat paikoilleen. Rintamakirjeenvaihto oli vakiintunut ainoaksi s\u00e4\u00e4nn\u00f6llisen yhteydenpidon linkiksi ja kirjeit\u00e4 kirjoitettiin kaikissa kansanryhmiss\u00e4. Helena, romanttiseen rakkauteen uskova sinkkunainen, kirjoitti n\u00e4in tuntemattomalle kirjerakkaudelleen Olaville kes\u00e4kuussa. H\u00e4nen kirjepaperille j\u00e4\u00e4neest\u00e4 \u00e4\u00e4nest\u00e4\u00e4n kuvastuu se sodan inhimillinen kuiskaus, joka on unohdettu monien taistelukuvauksien varjoon. Ihminen ei ymm\u00e4rt\u00e4nyt sotaa, vaikka tiedosti sen olemassaolon ja is\u00e4nmaallisen p\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4r\u00e4n. Samalla kentt\u00e4postin yhteyteen perustettu tiedustelu- ja tarkkailuorganisaatio valvoi kirjeisiin kohdistuvin pistokokein sit\u00e4, ettei valtiolle arkaluontoista materiaalia tai taistelutahtoa alentavaa kirjoittelua esiintynyt sotilaiden tai kotirintaman kirjeenvaihdossa. Helena oli monen tuntemattoman sinkkunaisen tavoin nainen, joka oli ollut yksin jo ennen sotaa ja kirjoitti arkaluontoisista asioista sensuurinkin uhalla. Yksin\u00e4isyyden mielekkyys kuitenkin muuttui sota-ajan masentavuuden keskell\u00e4 pakottavaksi:<\/p>\n

\u201dMin\u00e4 joka en ole mik\u00e4\u00e4n sukulaisten yst\u00e4v\u00e4. Olen tottunut t\u00e4h\u00e4n yksin\u00e4iseen el\u00e4m\u00e4\u00e4n vain harvoja l\u00f6ytyy, joita muistan. Sin\u00e4 olet yksi heid\u00e4n joukostaan. Ja olet melkein ainoa jonka kanssa on n\u00e4in pitk\u00e4\u00e4n riitt\u00e4nyt ajatusten vaihtoa.\u201d (8.7.1943)<\/p><\/blockquote>\n

Talvi- ja jatkosodan voikin luonnehtia olleen sinkkujen sotaa, sill\u00e4 esimerkiksi 1939\u20131945 menehtyneist\u00e4 suurin osa oli naimattomia. Sota-aikana keskim\u00e4\u00e4r\u00e4inen avioitumisik\u00e4 oli 25 vuotta, jonka j\u00e4lkeen naisesta tuli naimattomana vanha piika. Sinkkuna pysyminen ei ollut vaihtoehto, sill\u00e4 avioituminen oli jokaisen kansallisvelvollisuus. Irtosuhteet eiv\u00e4t olleet tuon ajan ydinperhemallin mukaisessa suomalaisessa yhteiskunnassa hyv\u00e4ksytt\u00e4vi\u00e4. Vapaita suhteita harrastavia sinkkunaisia kutsuttiin irtolaisiksi ja heid\u00e4t passitettiin hoitokeinona ty\u00f6laitoksiin. Sinkkuus oli monen naisen kohdalla valinta, joka tarjosi itsen\u00e4isyyden siin\u00e4 m\u00e4\u00e4rin, kuin se tuona aikana oli mahdollista. Julkinen naiskuva esitti naisen puhtoisena kotirintaman taipumattomana selk\u00e4rankana, joka oli sotilaiden unelmien ja kaipauksen kohde. Kirjepaperille piirtyi kuitenkin nainen, joka janosi rakkautta ja tunteiden paloa avioliitosta riippumatta:<\/p>\n

\u201dEi ole en\u00e4\u00e4 pitk\u00e4\u00e4 aikaa Pikku-Jouluun. Tavallisesti jo vuosia olen sen juhlan pit\u00e4nyt erikoisena. V\u00e4list\u00e4 yksin, jos joku on tielleni sattunut kahden sitten. — El\u00e4v\u00e4sti muistan viime joulun. Oli ihana Jouluy\u00f6. Se ei en\u00e4\u00e4 saman kanssa voi toistua. H\u00e4n on kihloissa, mutta j\u00e4i kaunis muisto minulle.\u201d (20.11.1942)<\/p><\/blockquote>\n

Sota-ajan poikkeustila synnytti hetkess\u00e4 el\u00e4misen identiteetin. Siten my\u00f6s l\u00e4heisyytt\u00e4 ja tukea haettiin hetkellisen helpotuksen muodossa. Kuolemasta oli tullut uusi normaali, joka j\u00e4senteli arkiel\u00e4m\u00e4n realiteetteja. Kun nykyisyys oli paikkana ep\u00e4miellytt\u00e4v\u00e4, paettiin sit\u00e4 kirjeiss\u00e4 kauas unelmiin ja kuvitelmiin. Hetkess\u00e4 el\u00e4misen lis\u00e4ksi usko tulevaisuuteen auttoi selvi\u00e4m\u00e4\u00e4n masentavimmista ajanjaksoista. Tulevaisuuden mukanaan tuoma vapaus koettiin niin t\u00e4rke\u00e4n\u00e4, ett\u00e4 se oli jo itsess\u00e4\u00e4n kyvyk\u00e4s parantamaan sodan viilt\u00e4m\u00e4t haavat:<\/p>\n

\u201dEhk\u00e4 kerran tulee rauha ja vapaus. Koska kerran on Suomen kansan osaksi annettu t\u00e4llainen teht\u00e4v\u00e4, kai sen suoritukseen annetaan my\u00f6s voimia ja k\u00e4rsiv\u00e4llisyytt\u00e4. Ja, ett\u00e4 rauha mik\u00e4 tulee palkitsee rasitusten vaivat. Voi Olavi parhaiten. Odotetaan yhdess\u00e4 vapauden tuloa.\u201d (11.12.1942)<\/p><\/blockquote>\n

Usko uuteen tulevaisuuteen hetkess\u00e4 el\u00e4misen identiteetin ohella sai naisen, etenkin sinkkunaisen, kyseenalaistamaan yhteiskunnan h\u00e4nelle asettamia rajoja. Kirjeet toivat mukanaan konkreettisen lupauksen tulevaisuudesta ja ajasta, jossa ei ollut sotaa. Sota-aika toimi murroksena sille identiteetille, joka naisella oli ennen sotaa ja sen j\u00e4lkeen. Vaikka koko maassa vallitsi tanssikielto, haettiin hetkellist\u00e4 helpotusta my\u00f6s salaisista tansseista, niin sanotuista nurkkatansseista. Tanssiminen kieltoa uhmaten kuvastaa sit\u00e4 kielletyn ja onnen vastakkainasettelua, jonka ikeess\u00e4 ihmiset joutuivat el\u00e4m\u00e4\u00e4n sota-aikana. Tanssimisen avulla oli mahdollisuus s\u00e4ilytt\u00e4\u00e4 pala siit\u00e4 sotaa edelt\u00e4neest\u00e4 identiteetist\u00e4, joka ei tuntenut surua ja kuolemaa. Tanssiminen oli niin t\u00e4rke\u00e4\u00e4, ett\u00e4 jokainen sinkkunainen mainitsee siit\u00e4 kirjeiss\u00e4\u00e4n. Sit\u00e4 voisi jopa jollain tapaa luonnehtia rauhan ajan symboliksi, jolla sinkkunainen jaksoi yksin\u00e4isyyden ja sodan masentavuuden yli:<\/p>\n

\u201dTanssiminen on useamman mielest\u00e4 julmaa t\u00e4n\u00e4 aikana, mutta silti joskus tulee tanssikin mieleen monta kertaa olen kaivannut sit\u00e4. Suljettuja tanssiaisia on joitain ollut en ole viitsinyt l\u00e4hte\u00e4. — Yksiksein olen v\u00e4list\u00e4 tanssiksi pist\u00e4nyt. Ainainen suru ja sodan aiheuttamat huolet tekev\u00e4t melkein jokaisesta ihmisest\u00e4 toisen. Kohta kai ei taideta tuntea itse\u00e4mme. Ja miksik\u00e4 t\u00e4\u00e4 maailma viel\u00e4 sekaantuukaan?\u201d (19.11.1942)<\/p><\/blockquote>\n

Talvi- ja jatkosota eiv\u00e4t siis ainoastaan olleet verta ja kaatuneita miehi\u00e4 ja naisia. Sota todella oli my\u00f6s yksin\u00e4isten taistelua ajan naiskuvaa, yhteiskuntaa ja omia kulttuurisia k\u00e4sityksi\u00e4 vastaan.<\/p>\n

 <\/p>\n

Teksti:<\/strong> Iida Hallikainen<\/p>\n

Kirjoittaja on Turun yliopiston poliittisen historian laitokselta valmistunut valtiotieteiden kandidaatti. T\u00e4m\u00e4 kirjoitus perustuu h\u00e4nen kandidaatin tutkielmaansa ”Sinkkunaisen identiteetti ja n\u00e4kemykset el\u00e4m\u00e4st\u00e4 ja tulevaisuudesta jatkosodan aikaisissa rintamakirjeiss\u00e4”. Teksti on julkaistu alunperin Turun Sanomien aliokirjoituksena 19.8.2018.<\/div>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

Poliittisen historian blogi julkaisee opinn\u00e4ytteisiin perustuvia kirjoituksia oppiaineen eri aihepiireist\u00e4. Opinn\u00e4ytesarjan nelj\u00e4nness\u00e4 osassa Iida Hallikainen tarkastelee jatkosodan aikaisten sinkkunaisten rintamakirjeit\u00e4. \u201dN\u00e4ytt\u00e4\u00e4 maailma niin syksyiselle ja synk\u00e4lle. Kes\u00e4 kaunein on siirtynyt muistojen joukkoon. Kaksi vuotta yhteen mittaan vain sotaa ja verta. Ja kuinka kauan viel\u00e4 kest\u00e4nee? Ei kukaan tied\u00e4. Ei tiedet\u00e4 mit\u00e4 varten taistelua on ja… <\/p>\n

Read More<\/a><\/div>\n","protected":false},"author":310,"featured_media":0,"comment_status":"open","ping_status":"closed","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[1],"tags":[],"class_list":["post-784","post","type-post","status-publish","format-standard","hentry","category-uncategorized"],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/poliittinenhistoria\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/784","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/poliittinenhistoria\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/poliittinenhistoria\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/poliittinenhistoria\/wp-json\/wp\/v2\/users\/310"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/poliittinenhistoria\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=784"}],"version-history":[{"count":14,"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/poliittinenhistoria\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/784\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":811,"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/poliittinenhistoria\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/784\/revisions\/811"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/poliittinenhistoria\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=784"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/poliittinenhistoria\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=784"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/poliittinenhistoria\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=784"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}