{"id":100,"date":"2014-03-04T12:54:21","date_gmt":"2014-03-04T10:54:21","guid":{"rendered":"http:\/\/blogit.utu.fi\/raskaustutkimus\/?p=100"},"modified":"2014-04-11T13:27:03","modified_gmt":"2014-04-11T11:27:03","slug":"raskausdiabetes","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/blogit.utu.fi\/raskaustutkimus\/raskausdiabetes\/","title":{"rendered":"Raskausdiabetes"},"content":{"rendered":"

\"kuva<\/a>Raskausdiabeteksell\u00e4 tarkoitetaan poikkeavaa sokeriaineenvaihduntaa, joka todetaan ensimm\u00e4isen kerran raskauden aikana. Raskausdiabetes todetaan sokerirasituksen perusteella. Suomessa raskausdiabetes todetaan jo 12 prosentilla \u00e4ideist\u00e4 ja Turun seudulla esiintyvyys on jopa 14 %.<\/p>\n

Kenelle sokerirasitus tehd\u00e4\u00e4n?<\/strong><\/p>\n

Suositusten mukaisesti sokerirasitus tehd\u00e4\u00e4n neuvolan kautta nyky\u00e4\u00e4n l\u00e4hes kaikille \u00e4ideille raskausviikoilla 24-28. Vain tietyt hyvin matalan riskin \u00e4idit j\u00e4tet\u00e4\u00e4n testaamatta. Toisaalta, jos raskausdiabeteksen riski on erityisen suuri, tehd\u00e4\u00e4n sokerirasitus jo raskausviikolla 12-16. Mik\u00e4li sokerirasituksessa yksikin arvo on poikkeava, asetetaan raskausdiabeteksen diagnoosi.<\/p>\n

Miksi raskausdiabetes puhkeaa?<\/strong><\/p>\n

Insuliini on hormoni, joka edesauttaa sokerin siirtymist\u00e4 pois verenkierrosta kudoksiin ja kohdesoluihin. Insuliinin puutteessa tai sen vaikutuksen heikentyess\u00e4 verensokeritasot nousevat. Raskausdiabetes johtuu kahdesta p\u00e4\u00e4tekij\u00e4st\u00e4: 1) insuliiniresistenssist\u00e4, jolla tarkoitetaan insuliinin heikentynytt\u00e4 vaikutusta elimist\u00f6ss\u00e4 ja 2) v\u00e4hentyneest\u00e4 haiman insuliinin erityksest\u00e4. N\u00e4iden syiden taustalla voi olla perim\u00e4st\u00e4 johtuvia syit\u00e4 ja usein raskausdiabeetikolla onkin sukulaisia, joilla on tyypin 2 diabetes. Yleisin syy insuliiniresistenssin muodostumiselle on kuitenkin ylipaino, joka saattaa aiheuttaa liev\u00e4\u00e4 insuliiniresistenssi\u00e4 jo ennen raskautta. Joka kolmas suomalainen \u00e4iti on raskauden alkaessa ylipainoinen. Raskausaikana rasvakudoksen m\u00e4\u00e4r\u00e4 lis\u00e4\u00e4ntyy ja istukka eritt\u00e4\u00e4 lis\u00e4ksi hormoneja, jotka edelleen v\u00e4hent\u00e4v\u00e4t insuliinin vaikutusta elimist\u00f6ss\u00e4. \u00c4idin haima ei jaksa vastata lis\u00e4\u00e4ntyneeseen insuliinin tarpeeseen, jonka seurauksena \u00e4idin verensokeritasot nousevat.<\/p>\n

Kaikki raskausdiabeetikot eiv\u00e4t kuitenkaan ole ylipainoisia. Joskus harvoin raskausaikana \u00e4idill\u00e4 todetaan tyypin 1 diabetes, jonka syntymekanismi on t\u00e4ysin erilainen.<\/p>\n

Perim\u00e4n ja ylipainon lis\u00e4ksi muita raskausdiabeteksen riskitekij\u00f6it\u00e4 ovat mm. kortisonil\u00e4\u00e4kitys, monirakkulaisten munasarjojen oireyhtym\u00e4 (PCOS), aiempi raskausdiabetes ja neuvolassa virtsan\u00e4ytteest\u00e4 todettava sokeri. N\u00e4ille riskipotilaille sokerirasitus suositellaan teht\u00e4v\u00e4ksi jo varhaisesti raskausviikoilla 12-16.<\/p>\n

Voiko raskausdiabetesta ehk\u00e4ist\u00e4?<\/strong><\/p>\n

Normaalipaino ennen raskautta parantaa sek\u00e4 hedelm\u00e4llisyytt\u00e4 ett\u00e4 ehk\u00e4isee raskausdiabeteksen puhkeamista. My\u00f6s liikunnan on todettu parantavan sokeritasapainoa. Raskausaikana voi harrastaa liikuntaa turvallisesti, mik\u00e4li raskaus on sujunut normaalisti. P\u00e4\u00e4s\u00e4\u00e4nt\u00f6n\u00e4 on se, ett\u00e4 mik\u00e4 tuntuu hyv\u00e4lt\u00e4, on sallittua ja hyv\u00e4ksi. Jos supistukset tuntuvat ep\u00e4mukavina, on syyt\u00e4 pit\u00e4\u00e4 hetken tauko tai hidastaa tahtia. Luonnollisesti liikuntamuotoja, joissa vatsan alueelle voi kohdistua iskuja, on hyv\u00e4 v\u00e4ltt\u00e4\u00e4.<\/p>\n

Miten raskausdiabetes vaikuttaa vauvaan?<\/strong><\/p>\n

Jos \u00e4idill\u00e4 on korkea verensokeripitoisuus, my\u00f6s siki\u00f6n veren sokeripitoisuus nousee, koska sokeri siirtyy vapaasti istukan l\u00e4pi siki\u00f6\u00f6n. Siki\u00f6n korkea verensokeritaso aiheuttaa insuliinin erityksen lis\u00e4\u00e4ntymisen my\u00f6s siki\u00f6n haimasta. Insuliini on voimakas kasvuhormoni ja korkeat verensokeri- ja insuliinipitoisuudet voivat aiheuttaa sen, ett\u00e4 siki\u00f6 kasvaa raskausviikkoihin n\u00e4hden liian suureksi eli makrosomiseksi. Voimakas kasvu vie siki\u00f6lt\u00e4 runsaasti energiaa ja toisaalta vaatii paljon happea, jolloin pahimmassa tapauksessa siki\u00f6 voi k\u00e4rsi\u00e4 pitk\u00e4aikaisesta hapenpuutteesta. Raskausdiabeetikon raskaus onkin aina riskiraskaus, jota vaikeusasteesta riippuen seurataan joko neuvolassa tai sairaalan \u00e4itiyspoliklinikalla. Onneksi raskausdiabeteksen hyv\u00e4 hoito ja siit\u00e4 seuraavat normaalit verensokeritasot est\u00e4v\u00e4t tehokkaasti makrosomiaa. Vastasyntyneen ongelmat liittyv\u00e4tkin pitk\u00e4lti huonossa tasapainossa olevaan raskausdiabetekseen, joten raskausdiabeteksen hoitoon kannattaa suhtautua vakavasti!<\/p>\n

Raskausdiabeteksen ei ole todettu lis\u00e4\u00e4v\u00e4n siki\u00f6n ep\u00e4muodostumariski\u00e4.<\/p>\n

Raskausdiabetes vaikuttaa my\u00f6s syntyv\u00e4n lapsen vointiin. Raskausdiabeetikoilla ja ylipainoisilla \u00e4ideill\u00e4 on suurempi keisarileikkauksen riski. Keisarileikkauksella syntyneill\u00e4 lapsilla on keskim\u00e4\u00e4r\u00e4ist\u00e4 useammin hengitysvaikeuksia ja toisaalta vauva ei saa altistusta \u00e4idin em\u00e4ttimen bakteerikannalle, mill\u00e4 voi olla merkityst\u00e4 lapsen atopia- ja allergiariskiin.<\/p>\n

Huonossa hoitotasapainossa olevan raskausdiabeetikko\u00e4idin vauva on kohdussa tottunut \u00e4idilt\u00e4 saamaansa suureen sokerim\u00e4\u00e4r\u00e4\u00e4n ja insuliinin eritys on vastaavasti lis\u00e4\u00e4ntynyt sokerin siirt\u00e4miseksi verenkierrosta kudoksiin. Synnytyksen j\u00e4lkeen ylim\u00e4\u00e4r\u00e4inen sokerinsaanti \u00e4kisti loppuu, kun napanuora katkaistaan. Vauvan haima kuitenkin tuottaa alkuun tavallista runsaammin insuliinia, mist\u00e4 seuraa lapsen verensokeritason lasku joskus vaarallisen alhaiselle tasolle. Raskausdiabeetikon lapsia seurataankin synnytyksen j\u00e4lkeen erityisen tarkasti mm. verensokerimittauksin. Tarvittaessa vauvalle annetaan lis\u00e4maitoa tai jopa sokeriliuosta verensokeritasojen korjaamiseksi. Lis\u00e4ksi raskausdiabeetikoiden vauvoilla on keskim\u00e4\u00e4r\u00e4ist\u00e4 suurempi hengitysvaikeuksien ja kellastumisen riski.<\/p>\n

Kohdunsis\u00e4inen aineenvaihdunnallinen elinymp\u00e4rist\u00f6 voi vaikuttaa my\u00f6s lapsen my\u00f6hemp\u00e4\u00e4 terveytt\u00e4 ohjelmoivasti. Onkin todettu \u00e4idin raskausdiabeteksen lis\u00e4\u00e4v\u00e4n j\u00e4lkel\u00e4isen my\u00f6hemm\u00e4n liikapainon, sokeriaineenvaihdunnan h\u00e4iri\u00f6n ja metabolisen oireyhtym\u00e4n riski\u00e4.<\/p>\n

Raskausdiabeteksen K\u00e4yp\u00e4 Hoito -suositukset<\/a><\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

Raskausdiabeteksell\u00e4 tarkoitetaan poikkeavaa sokeriaineenvaihduntaa, joka todetaan ensimm\u00e4isen kerran raskauden aikana. Raskausdiabetes todetaan sokerirasituksen perusteella. Suomessa raskausdiabetes todetaan jo 12 prosentilla \u00e4ideist\u00e4 ja Turun seudulla esiintyvyys on jopa 14 %. Kenelle sokerirasitus tehd\u00e4\u00e4n? Suositusten mukaisesti sokerirasitus tehd\u00e4\u00e4n neuvolan kautta nyky\u00e4\u00e4n l\u00e4hes kaikille \u00e4ideille raskausviikoilla 24-28. Vain tietyt hyvin matalan riskin \u00e4idit j\u00e4tet\u00e4\u00e4n testaamatta. Toisaalta, jos raskausdiabeteksen … Jatka lukemista Raskausdiabetes<\/span> →<\/span><\/a><\/p>\n","protected":false},"author":31,"featured_media":0,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[12,8],"tags":[],"class_list":["post-100","post","type-post","status-publish","format-standard","hentry","category-lapsi","category-raskaus"],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/raskaustutkimus\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/100","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/raskaustutkimus\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/raskaustutkimus\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/raskaustutkimus\/wp-json\/wp\/v2\/users\/31"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/raskaustutkimus\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=100"}],"version-history":[{"count":1,"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/raskaustutkimus\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/100\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":101,"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/raskaustutkimus\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/100\/revisions\/101"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/raskaustutkimus\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=100"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/raskaustutkimus\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=100"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/raskaustutkimus\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=100"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}