{"id":377,"date":"2021-11-23T09:31:38","date_gmt":"2021-11-23T09:31:38","guid":{"rendered":"https:\/\/blogit.utu.fi\/ruokatarinat\/?p=377"},"modified":"2021-11-23T09:31:40","modified_gmt":"2021-11-23T09:31:40","slug":"puuro-pohjalaisen-tiella-pitaa","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/blogit.utu.fi\/ruokatarinat\/2021\/11\/23\/puuro-pohjalaisen-tiella-pitaa\/","title":{"rendered":"Puuro pohjalaisen tiell\u00e4 pit\u00e4\u00e4"},"content":{"rendered":"\n<figure class=\"wp-block-gallery columns-1 is-cropped wp-block-gallery-1 is-layout-flex wp-block-gallery-is-layout-flex\"><ul class=\"blocks-gallery-grid\"><li class=\"blocks-gallery-item\"><figure><img loading=\"lazy\" decoding=\"async\" width=\"426\" height=\"640\" src=\"https:\/\/blogit.utu.fi\/ruokatarinat\/wp-content\/uploads\/sites\/549\/2021\/11\/ruispuolukkapuuro.jpg\" alt=\"\" data-id=\"371\" data-full-url=\"https:\/\/blogit.utu.fi\/ruokatarinat\/wp-content\/uploads\/sites\/549\/2021\/11\/ruispuolukkapuuro.jpg\" data-link=\"https:\/\/blogit.utu.fi\/ruokatarinat\/ruispuolukkapuuro\/\" class=\"wp-image-371\" srcset=\"https:\/\/blogit.utu.fi\/ruokatarinat\/wp-content\/uploads\/sites\/549\/2021\/11\/ruispuolukkapuuro.jpg 426w, https:\/\/blogit.utu.fi\/ruokatarinat\/wp-content\/uploads\/sites\/549\/2021\/11\/ruispuolukkapuuro-200x300.jpg 200w\" sizes=\"auto, (max-width: 426px) 100vw, 426px\" \/><figcaption class=\"blocks-gallery-item__caption\">Kuva Nanna Rintala<\/figcaption><\/figure><\/li><\/ul><\/figure>\n\n\n\n<p>PUUROT JA VELLIT&nbsp;<\/p>\n\n\n\n<p>Puuro on varmaankin ihmiskunnan yksi vanhimmista ruokalajeista. Viel\u00e4 1900-luvun alkupuolellakin suomalaisten p\u00e4\u00e4asiallista einest\u00e4 olivat erilaiset puurot ja vellit.&nbsp; Ohra-, ruis- ja naurispuurokupit kopisivat tupien ruokap\u00f6ydiss\u00e4 useaan kertaan p\u00e4iv\u00e4ss\u00e4.&nbsp; Merja Sillanp\u00e4\u00e4n suomalaisen ruoka- ja tapakulttuurin kehityst\u00e4 k\u00e4sittelev\u00e4ss\u00e4 kirjassa (Sillanp\u00e4\u00e4 Merja, Happamasta makeaan, 1999) viel\u00e4 1940- ja 1950-lukujen ruokavaliossa ruis-, ohra-, kaura- ja muut puurot olivat tyypillisi\u00e4 lounas- ja iltaruokia. T\u00e4n\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 puurot ovat tyypillisesti aamiaiseen kuuluvia ruokia, joskin my\u00f6s kouluissa puurolounaat ovat suosittuja.&nbsp; Suomalaiselle puuro sek\u00e4 sen v\u00e4hemm\u00e4n sakea sisko, velli, on siis ollut aina sek\u00e4 arki- ett\u00e4 juhlaruokaa.&nbsp;&nbsp;Puuro ei ole pelkk\u00e4 aamupala, se on hyv\u00e4 iltapala, j\u00e4lkiruoka tai vaikka koulussa tarjottava lounas.&nbsp;&nbsp;<\/p>\n\n\n\n<p>Puurotarinoita l\u00f6ytyi runsaasti my\u00f6s Etel\u00e4-Pohjanmaalta. Ei siis ihme, ett\u00e4 ruokamuisteloissa puurolla oli merkitt\u00e4v\u00e4 rooli.&nbsp; Se tuli esiin l\u00e4hes jokaisessa keskustelussa.&nbsp;&nbsp;<\/p>\n\n\n\n<p>Kaurapuuro on varmasti se puuro, joka useimmiten kattilassa keittyy.&nbsp; Mutta kun puuronhimo yll\u00e4tt\u00e4\u00e4, l\u00f6ytyy muitakin vaihtoehtoja.&nbsp;<\/p>\n\n\n\n<blockquote class=\"wp-block-quote is-layout-flow wp-block-quote-is-layout-flow\"><p><em>Vatkattu marjapuuro on\u00a0kans\u00a0hyv\u00e4\u00e4, en\u00a0oo\u00a0hetkeen\u00a0keitt\u00e4ny, mutta nyt yht\u00e4kki\u00e4, siin\u00e4 on\u00a0niinkun\u00a0vetehen\u00a0mannaruunit\u00a0ja sokeri\u00a0vetehen\u00a0ja sitten lis\u00e4t\u00e4\u00e4n survos. Ei siivil\u00f6id\u00e4.<\/em>\u00a0<\/p><p><em>M\u00e4\u00a0teen vispipuuron ruisjauhoista ja vatkaan. Valmiiseen puuroon laitan puolukat. Tosi hyv\u00e4\u00e4. Vaniljakastiketta laitan purkin mukaan, se pehment\u00e4\u00e4. Ja ruokosokeri sopii hyvin, raejuusto sopii kaikkeen, se on niin mautonta.<\/em>\u00a0<\/p><p><strong><em>Ohrapuuro<\/em><\/strong><em>\u00a0himo iski, keit\u00e4n usein, mieskin tykk\u00e4\u00e4. Oikeita ohraryynej\u00e4, hitto tuli hyv\u00e4\u00e4, liotetut ryynit.\u00a0<\/em>\u00a0<\/p><\/blockquote>\n\n\n\n<p>Puurot valmistettiin pitk\u00e4\u00e4n&nbsp;kotoisista viljalajeista&nbsp;sek\u00e4 tietysti perunaa edelt\u00e4v\u00e4st\u00e4 t\u00e4rke\u00e4st\u00e4 hiilihydraattil\u00e4hteest\u00e4,&nbsp;nauriista.&nbsp;&nbsp;Hienommat puurot, kuten riisipuuro tulivat&nbsp;koko kansalle&nbsp;tutuksi vasta runsaat sata&nbsp;vuotta sitten, kun siirtomaatavarat halpenivat h\u00f6yrylaivojen yleistyess\u00e4 halvenneiden rahtikustannusten my\u00f6t\u00e4.&nbsp;&nbsp;Riisipuuro otti aiemmin yleisen ohrapuuron paikan erityisesti juhlap\u00f6yd\u00e4ss\u00e4. Samalla my\u00f6s muiden siirtomaatavaroiden, kuten kuivattujen hedelmien hinta laski ja mahdollisti herkuttelun ainakin juhlap\u00f6ydiss\u00e4.&nbsp;Alusta saakka riisi oli arvokkaampaa, juhlapuuroa.&nbsp; Kun arkipuuron ainekset saatiin kotiaitasta, piti riisit ostaa&nbsp;kaupasta.&nbsp; Arkipuuro haudutettiin veteen, mutta riisipuuro maitoon.&nbsp;&nbsp;<\/p>\n\n\n\n<blockquote class=\"wp-block-quote is-layout-flow wp-block-quote-is-layout-flow\"><p><em>Joka pyh\u00e4 sy\u00f6tiin\u00a0<\/em><strong><em>riisipuuroa<\/em><\/strong><em>\u00a0ja\u00a0<\/em><strong><em>sekahedelm\u00e4soppaa<\/em><\/strong><em>. Muusia sunnuntaisin. Aiemmin ohrapuuroa.<\/em>\u00a0<\/p><p><em>H\u00e4tin\u00e4 jouluna riisipuuroa. Amerikan paketista saatiin riisit ja rusinat. Elettiin omavaraistaloudessa itselt\u00e4 ohra. Myllyyn jyvien\u00a0kans, piti pyyt\u00e4\u00e4 tee ryyneiksi. Ohrapuuroa jouluna, aina ei\u00a0ollu\u00a0rusinoita tai sekahedelmi\u00e4.\u00a0<\/em>\u00a0<\/p><\/blockquote>\n\n\n\n<p>Helmipuuro on perunapohjainen puuro, ja siten sen voi ajatella olevan perunan edelt\u00e4j\u00e4st\u00e4 valmistetun naurispuuron perillinen.&nbsp; Helmipuuro valmistetaan perunat\u00e4rkkelyshelmist\u00e4. Se ei ehk\u00e4 ole kaikille en\u00e4\u00e4 tuttu mutta monissa perheiss\u00e4 sit\u00e4 viel\u00e4 valmistetaan:&nbsp;<\/p>\n\n\n\n<blockquote class=\"wp-block-quote is-layout-flow wp-block-quote-is-layout-flow\"><p><em>Min\u00e4 voin kertoa. Se on meid\u00e4n lapsenlasten herkkuruoka. Ensin kattilaan hiukan vett\u00e4 ja siihen voinokare ja sen\u00a0annethan\u00a0kiehahtaa ja sitten lis\u00e4t\u00e4\u00e4n kattilaan maito ja kun\u00a0maito on\u00a0kiehumapistees, niin sitten helmiryynit sinne. Litraan kaksi desi\u00e4. Anna\u00a0hiljookseen\u00a0kiehua,\u00a0sakenoo\u00a0n. 10\u00a0minuutis. Siihen suolaa ja sokeria ja mehukeitto siihen p\u00e4\u00e4lle. Suola laitetaan vasta valmiiseen puuroon. Ja v\u00e4h\u00e4n sokeriakin.\u00a0Sitei\u00a0saa laitta paljon, lusikan k\u00e4rjell\u00e4 tai\u00a0niinkun\u00a0ennen sanottiin, hyppysellinen.<\/em>\u00a0<\/p><p><em>Voisilim\u00e4n\u00a0kans\u00a0se pit\u00e4\u00e4 sy\u00f6d\u00e4.<\/em>\u00a0<\/p><\/blockquote>\n\n\n\n<p>Helmipuuro her\u00e4tti&nbsp;ruokatarinatapaamisissa&nbsp;my\u00f6s pidempi\u00e4 keskusteluja:&nbsp;&nbsp;<\/p>\n\n\n\n<blockquote class=\"wp-block-quote is-layout-flow wp-block-quote-is-layout-flow\"><p><em>\u2013 Se on velli\u00e4 tai puuroa. Se on\u00a0niinkun\u00a0sellaasta\u00a0h\u00f6tyyst\u00e4\u00a0ja maukas kuitenkin, vaikka\u00a0siinon\u00a0sit\u00e4 perunajauhoa vaan. Se\u00a0sakenoo\u00a0sill\u00e4 lailla \u00e4kki\u00e4,\u00a0mun\u00a0ainakin, mit\u00e4\u00a0m\u00e4\u00a0oon\u00a0keitt\u00e4ny.\u00a0Mun\u00a0mi\u00e4lest\u00e4, se mit\u00e4\u00a0m\u00e4\u00a0oon\u00a0teheny\u00a0niin maito kuumaa ja siit\u00e4 sitten vispata.<\/em>\u00a0<\/p><p><em>\u2013\u00a0Sekoottaa\u00a0koko\u00a0aijan. Kylm\u00e4\u00e4n\u00a0maitoo\u00a0ei onnistu vai?<\/em>\u00a0<\/p><p><em>\u2013\u00a0Emm\u00e4\u00a0oo\u00a0ainakaan,\u00a0ohjees\u00a0on\u00a0ollu\u00a0aina kuumahan\u2026ja sitten vaan milt\u00e4 se n\u00e4ytt\u00e4\u00e4 niin sitten lis\u00e4\u00e4\u00a0maitua\u00a0tai vett\u00e4kin voi lis\u00e4t\u00e4,\u00a0m\u00e4\u00a0oon\u00a0lis\u00e4nny\u00a0vett\u00e4ki\u00a0ja\u00a0sitte\u00a0nokare voita.<\/em>\u00a0<\/p><\/blockquote>\n\n\n\n<p>Puuron valmistusaineet ovat moninaiset. Esimerkiksi<a href=\"https:\/\/www.kielikello.fi\/-\/kansanomaiset-puurot-vellit-ja-keitot\"> Kotimaisten kielten tutkimuslaitoksen Kielikello-lehdess\u00e4 pohditaan puuro-nimen etymologian lis\u00e4ksi puuron luonnetta<\/a> noin yleisemminkin.\u00a0 Erilaisista aineksista tehtyj\u00e4 puuroja ovat olleet\u00a0esimerkiksi\u00a0<em>jauhopuuro, hernepuuro, kruppanapuuro<\/em>\u00a0(<em>kruppana<\/em>\u00a0= palttu, verileip\u00e4),\u00a0<em>lanttupuuro, leip\u00e4puuro<\/em>\u00a0(leiv\u00e4nkannikoista),\u00a0<em>naurishuttu, ohranryynipuuro, omenapuuro<\/em>\u00a0(Kannaksella\u00a0<em>omena<\/em>\u00a0= peruna),\u00a0<em>rasvapuuro<\/em>\u00a0(ohraryyneist\u00e4 ja silavanpaloista),\u00a0<em>talkkunapuuro, tattaripuuro, uutispuuro<\/em>\u00a0(uutisviljasta).\u00a0 Meid\u00e4n ker\u00e4\u00e4miss\u00e4mme tarinoissa\u00a0Etel\u00e4-Pohjanmaalla\u00a0esiintyi leip\u00e4puuro eli leip\u00e4ressu eli \u201dv\u00e4vypojan velli\u201d:\u00a0<\/p>\n\n\n\n<blockquote class=\"wp-block-quote is-layout-flow wp-block-quote-is-layout-flow\"><p><em>V\u00e4vypojan velli oli yksi nimitys\u00a0leip\u00e4reissulle\u00a0jossa kuivaa leip\u00e4\u00e4 tai korppuja upotettiin kuumaan maitoon.\u00a0Mumma\u00a0laitoo\u00a0uunihin\u00a0emalitouppihin\u00a0maitoa kuumenemaan ja sinne kuumaan maitoon sitten kuivaa leip\u00e4\u00e4. Se oli leip\u00e4ressua ja kyll\u00e4 se oli hyv\u00e4\u00e4. Ennen ei ollut jugurtteja\u00a0sun\u00a0muita niin se oli hyv\u00e4 iltapala.\u00a0Jaksoo\u00a0nukkua.<\/em>\u00a0<\/p><\/blockquote>\n\n\n\n<p>Monien puurojen ja vellien takan l\u00f6ytyy tarinat omasta lapsuudesta, ja puuronkeitto on ollut monille my\u00f6s omien keittotaitojen opettelupaikka.&nbsp;&nbsp;&nbsp;<\/p>\n\n\n\n<blockquote class=\"wp-block-quote is-layout-flow wp-block-quote-is-layout-flow\"><p><em>Kyll\u00e4 kaurapuuroakin kun keitt\u00e4\u00e4, niin ei kannata pihalle\u00a0l\u00e4hti\u00e4, ettei k\u00e4y kun mulla kun\u00a0m\u00e4\u00a0ajattelin, ett\u00e4 mit\u00e4h\u00e4n Oili (naapuri)\u00a0tek\u00f6\u00f6\u00a0,haisee\u00a0niin pahalle ja se oli\u00a0mun\u00a0kaurapuurokattila , joka\u00a0paloo\u00a0niin pohjaan, ett\u00e4 sai vaikka kuinka kauan liottaa. Mies\u00a0leikkas\u00a0nurmikkoa ja\u00a0m\u00e4\u00a0menin kukkia n\u00e4in nostamaan haravalla.<\/em>\u00a0<\/p><p><em>Koululikkana muistan, kun \u00e4iti l\u00e4hti viem\u00e4\u00e4n lehm\u00e4\u00e4 h\u00e4r\u00e4n luo ja\u00a0m\u00e4\u00a0ajattelin, ett\u00e4 keit\u00e4n mannaryynivelli\u00e4, mutta ei siit\u00e4 oikein kiitosta tullut,\u00a0olis\u00a0sit\u00e4 maitoa pit\u00e4nyt laittaa. Yht\u00e4\u00e4n en muista sy\u00f6tiink\u00f6 sit\u00e4 vai ei.<\/em>\u00a0<\/p><\/blockquote>\n\n\n\n<p class=\"has-small-font-size\"><em>Sitaatit on poimittu \u201dSein\u00e4joen seudun uudistuvat ruokatarinat\u201d -hankkeen virikekeskusteluilloissa ja haastatteluissa nauhoitetusta materiaalista vuodelta\u00a02020.\u00a0Hanke toteutettiin Sein\u00e4joen, Nurmon, Ylistaron, Per\u00e4sein\u00e4joen ja Jalasj\u00e4rven alueella. Tarinanker\u00e4\u00e4jin\u00e4 Asta Asunmaa, Nanna Rintala ja Anu Hopia. Blogitekstit koostaneet Nanna Rintala ja Anu Hopia.<\/em><\/p>\n\n\n\n<figure class=\"wp-block-image size-large\"><img loading=\"lazy\" decoding=\"async\" width=\"644\" height=\"185\" src=\"https:\/\/blogit.utu.fi\/ruokatarinat\/wp-content\/uploads\/sites\/549\/2021\/11\/2021-11-23-2-1.png\" alt=\"\" class=\"wp-image-364\" srcset=\"https:\/\/blogit.utu.fi\/ruokatarinat\/wp-content\/uploads\/sites\/549\/2021\/11\/2021-11-23-2-1.png 644w, https:\/\/blogit.utu.fi\/ruokatarinat\/wp-content\/uploads\/sites\/549\/2021\/11\/2021-11-23-2-1-300x86.png 300w\" sizes=\"auto, (max-width: 644px) 100vw, 644px\" \/><\/figure>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"<p>PUUROT JA VELLIT&nbsp; Puuro on varmaankin ihmiskunnan yksi vanhimmista ruokalajeista. Viel\u00e4 1900-luvun alkupuolellakin suomalaisten p\u00e4\u00e4asiallista einest\u00e4 olivat erilaiset puurot ja vellit.&nbsp; Ohra-, ruis- ja naurispuurokupit kopisivat tupien ruokap\u00f6ydiss\u00e4 useaan kertaan p\u00e4iv\u00e4ss\u00e4.&nbsp; Merja Sillanp\u00e4\u00e4n suomalaisen ruoka- ja tapakulttuurin kehityst\u00e4 k\u00e4sittelev\u00e4ss\u00e4 kirjassa (Sillanp\u00e4\u00e4 Merja, Happamasta makeaan, 1999) viel\u00e4 1940- ja 1950-lukujen ruokavaliossa ruis-, ohra-, kaura- ja muut [&hellip;]<\/p>\n","protected":false},"author":14123,"featured_media":0,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[18,21],"tags":[],"class_list":["post-377","post","type-post","status-publish","format-standard","hentry","category-blogi","category-ruokatarinat","post-preview"],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/ruokatarinat\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/377","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/ruokatarinat\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/ruokatarinat\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/ruokatarinat\/wp-json\/wp\/v2\/users\/14123"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/ruokatarinat\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=377"}],"version-history":[{"count":1,"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/ruokatarinat\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/377\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":378,"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/ruokatarinat\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/377\/revisions\/378"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/ruokatarinat\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=377"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/ruokatarinat\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=377"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/ruokatarinat\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=377"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}