{"id":4113,"date":"2018-06-06T18:11:52","date_gmt":"2018-06-06T15:11:52","guid":{"rendered":"https:\/\/blogit.utu.fi\/seili\/?p=4113"},"modified":"2018-06-15T12:40:37","modified_gmt":"2018-06-15T09:40:37","slug":"6-mielenkiintoista-esimerkkia-seilin-saaren-muinaisjaannoksista","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/blogit.utu.fi\/seili\/2018\/06\/06\/6-mielenkiintoista-esimerkkia-seilin-saaren-muinaisjaannoksista\/","title":{"rendered":"6 mielenkiintoista esimerkki\u00e4 Seilin saaren muinaisj\u00e4\u00e4nn\u00f6ksist\u00e4"},"content":{"rendered":"

Jos tiet\u00e4\u00e4 mit\u00e4 etsi\u00e4, voi luonnosta l\u00f6yt\u00e4\u00e4 paljon merkkej\u00e4 menneist\u00e4 sukupolvista. Seiliss\u00e4 on vuosien mittaan tehty runsaasti kartoituksia ja saaresta on l\u00f6ydetty mm. <\/strong>yksi esihistoriallinen hautar\u00f6ykki\u00f6, kolme todenn\u00e4k\u00f6isesti esihistorialliseksi luokiteltavaa r\u00f6ykki\u00f6t\u00e4, kaksi kuppikalliota, historiallisen ajan kyl\u00e4tontti, rakennusten perustuksia sek\u00e4 elinkeinohistoriallisia muinaisj\u00e4\u00e4nn\u00f6ksi\u00e4 ja puisto- ja puutarharakenteita.<\/strong><\/p>\n

T\u00e4ss\u00e4 postauksessa esittelemme 6 mielenkiintoisinta esimerkki\u00e4 Seilin saarelta l\u00f6ydetty\u00e4 muinaisj\u00e4\u00e4nn\u00f6st\u00e4. Juttu on osaltaan jatkoa aiemmille Seilin luontoa k\u00e4sitteleville kirjoituksillemme:\u00a0<\/strong>syyskuussa 2017<\/a> k\u00e4vimme virtuaalimatkalla tutustumassa Seilin luontoymp\u00e4rist\u00f6ihin ja lokakuussa 2017<\/a> kirjoitimme kasvillisuus-inventoinnesta, joiden avulla on tarkoitus tulevien vuosien aikana seurata muun muassa maaston kulumista. <\/strong>Postaus perustuu tutkimuslaitoksen kirkkoprojektissa vuonna 2014 kirkko-oppaana ty\u00f6skennelleen Hanna Martikaisen kirjoittamaan esseeseen ja tutkimuslaitoksen kirkkoprojektin blogissa ilmestyneisiin postauksiin. Lis\u00e4tietoja aiheesta my\u00f6s Seilin arkeologiaprojektista kertoneesta blogisivustolta<\/a>.<\/strong><\/p>\n

Mik\u00e4 on muinaisj\u00e4\u00e4nn\u00f6s? <\/strong><\/p>\n

”<\/strong>Muinaisj\u00e4\u00e4nn\u00f6kset ovat maassa tai vedess\u00e4 s\u00e4ilyneit\u00e4 muistoja menneist\u00e4 sukupolvista. Ne kertovat el\u00e4misest\u00e4, asumisesta, liikkumisesta, elinkeinojen ja uskonnon harjoittamisesta sek\u00e4 kuolleiden hautaamisesta. Jotkut muinaisj\u00e4\u00e4nn\u00f6kset, kuten hautar\u00f6ykki\u00f6t, uhrikivet ja linnavuoret, erottuvat maisemassa viel\u00e4 t\u00e4n\u00e4kin p\u00e4iv\u00e4n\u00e4.\u00a0Toiset ovat kokonaan maan peitossa kuten asuin- ja ty\u00f6paikat ja maahan kaivetut haudat. Veden alla yleisimpi\u00e4 muinaisj\u00e4\u00e4nn\u00f6ksi\u00e4 ovat laivojen hylyt.” – Museovirasto<\/p><\/blockquote>\n

    \n
  1. Esihistoriallinen hautar\u00f6ykki\u00f6<\/strong><\/li>\n<\/ol>\n

    Seilin saaren etel\u00e4osassa mets\u00e4isell\u00e4 kalliom\u00e4ell\u00e4 sijaitseva \u00c4ngesn\u00e4s bergenin hautar\u00f6ykki\u00f6 l\u00f6ytyi vuonna 1983 inventoinnissa Saaristomeren tutkimuslaitoksen silloisen laboratoriomestarin antamien tietojen perusteella. Kohde tutkittiin tarkemmin vuonna 1993 Turun yliopiston arkeologian oppiaineen opetuskaivauksilla. T\u00e4ll\u00f6in kohteesta ei l\u00f6ytynyt yht\u00e4\u00e4n arterfaktia, mutta rapautumismittaukset viittasivat haudan esihistoriallisuuteen, ja ohuiden levyjen irtoaminen kalliopinnasta voi olla merkki my\u00f6s tulenpidosta (Tuovinen 1994; Helminen & Ahlamo 2009).<\/p>\n

    \"\"

    \u00c4ngesn\u00e4s bergen. Kuva: Hanna Martikainen<\/p><\/div>\n

    Hautar\u00f6ykki\u00f6n kivet on ladottu korkealle kalliopaljastumalle poikkeuksellisen tiiviisti, ja kaikki kolot on t\u00e4ytetty. R\u00f6ykki\u00f6 ennallistettiin kaivausten j\u00e4lkeen. R\u00f6ykki\u00f6n l\u00e4heisyydess\u00e4 sijaitsee my\u00f6s erilliskohde \u00c4ngesn\u00e4s bergen 2, joka on it\u00e4-l\u00e4nsisuuntainen aitamainen kivilatomus (Helminen & Ahlamo 2009).<\/p>\n

      \n
    1. Kuppikalliot<\/strong><\/li>\n<\/ol>\n

      Kuppikiviksi kutsutaan kivi\u00e4\u00a0tai\u00a0kalliopintoja, joissa on yleens\u00e4 useita suhteellisen py\u00f6reit\u00e4 hakkaamalla tai hiomalla tehtyj\u00e4 pieni\u00e4, maljamaisia koloja. Kupit tunnetaan kansantarinoissa my\u00f6s uhrikuoppina.<\/p><\/blockquote>\n

      Seilin verstaan l\u00e4heisyydess\u00e4 sijaitseva kuppikallio l\u00f6ytyi tunkiokerroksen ja sammalen alta Seilin saaren arkeologia-hankkeen inventoinnissa vuonna 2009. Kohteeseen kuuluu kolme kalliopaljastuman tasanteeseen tehty\u00e4 kuppia. Kuppien v\u00e4linen luontainen kalliopinta on rapautunut, joten kuppeja on voinut olla aiemmin enemm\u00e4nkin. (Helminen & Ahlamo 2009). Saaren pohjoisosissa sijaitsevan Sandviks bergen 3:n,\u00a0\u00a0pystykallioon noin 135 sentin korkeudelle tehdyn kuppikallion, l\u00f6ysi Saaristomeren tutkimuslaitoksen entinen tutkimusjohtaja, emeritusprofessori Ilppo Vuorinen, ja se tarkastettiin Seilin arkeologia-hankkeen kiinteiden muinaisj\u00e4\u00e4nn\u00f6sten inventoinnissa vuonna 2010.<\/p>\n

      \"\"

      Verstaan takana sijaitseva kuppikallio. Kuva: Hanna Martikainen<\/p><\/div>\n

        \n
      1. Fodgebyn kyl\u00e4tontti<\/strong><\/li>\n<\/ol>\n

        Pelto- ja niittyalueiden ymp\u00e4r\u00f6im\u00e4 Fogdebyn kyl\u00e4tontti on ollut asutettu viimeist\u00e4\u00e4n 1500-luvulta l\u00e4htien ja mahdollisesti jo keskiajalla, ja tontilla asuu nyky\u00e4\u00e4n tutkimuslaitoksen ja Sk\u00e4rg\u00e5rdskompanietin henkil\u00f6kuntaa. Kohde tarkastettiin vuonna 2007, ja vuonna 2009 sit\u00e4 tutki my\u00f6s Seilin saaren arkeologia-hanke. Tontin vanhin s\u00e4ilynyt osa sijaitsee tiiviisti rakennetun pihapiirin keskell\u00e4. Vuoden 2009 tutkimuksissa paljastui tumma, osin nokimaata oleva kerros, jossa oli runsaasti tiilt\u00e4 ja hiiltynytt\u00e4 tai hiiltym\u00e4t\u00f6nt\u00e4 puuta. Samalla kohdalla oli my\u00f6s paljon kivi\u00e4, mik\u00e4 voisi olla merkki rakennuksen- tai uuninperustuksesta tai molemmista. Tutkimuksissa l\u00f6ytyi my\u00f6s multaista maa-ainesta, jonka arvellaan karttojen perusteella kuuluneen jo 1800-luvulla paikalla olleeseen puutarhaan. (Helminen & Ahlamo 2009).<\/p>\n

          \n
        1. Kappelin j\u00e4\u00e4nn\u00f6kset<\/strong><\/li>\n<\/ol>\n

          Kirkkoniemest\u00e4 tunnetaan spitaalihospitaalin rakennusten ja nykyisen kirkon paikalla sijainneen kappelin j\u00e4\u00e4nn\u00f6ksi\u00e4 1600- ja 1700-luvuilta sek\u00e4 mm. elinkeinohistoriallisia muinaisj\u00e4\u00e4nn\u00f6ksi\u00e4. Vuonna 2007 tehdyss\u00e4 tarkastuksessa spitaalihospitaalin paikka merkittiin kartalle, ja vuosina 2009\u20132010 Seilin arkeologia-hanke tutki sen kaivauksin. Sama hanke my\u00f6s inventoi Kirkkoniemen vuosina 2009\u20132011. Kaivauksissa l\u00f6ytyi mm. tiili- ja kivirakenteita, rautanauloja, rautainen veitsi, vuolurauta, saviastioiden paloja, liitupiipun katkelma, sarvea, palanutta ja palamatonta luuta, pronssilankaa, lasia, lasitettuja punasaviastian paloja, pronssinappi, fajanssiastian pala ja palanutta savea. Tavarat viittaavat keitto- ja tarjoiluastioihin, ty\u00f6- ja tarvekaluihin sek\u00e4 vaatetukseen.<\/p>\n

            \n
          1. Kirkkoniemen Myllym\u00e4ki <\/strong><\/li>\n<\/ol>\n

            Kirkkoniemen Myllym\u00e4est\u00e4 l\u00f6ydettiin inventoinneissa (tuuli)myllyn j\u00e4\u00e4nn\u00f6ksi\u00e4, kivirivi, maantasainen kivir\u00f6ykki\u00f6, hospitaalin torpan j\u00e4\u00e4nn\u00f6kset, aitamainen kivilatomus, kaksi rakennuksenperustusta ja mahdollinen kellarikuoppa sek\u00e4 kirkon it\u00e4puolella sijainneita peltotilkkuja rajannut kiviaita. Rakennuksen perustusten ja kellarikuopan kohdille on mahdollisesti 1670-luvulla rakennettu spitaalipotilaiden asuintupa. (Helminen & Ahlamo 2009; Helminen 2014)<\/p>\n

            \"\"

            Kirkkoniemen Myllym\u00e4ki. Kuva: Hanna Martikainen.<\/p><\/div>\n

            6.\u00a0D\u00e5rhusenin houruinhuonetontti<\/strong><\/p>\n

            D\u00e5rhusenin houruinhuonetontti\u00a0l\u00f6ytyi vuonna 2009 Seilin saaren arkeologia -hankkeen tarkastuksessa. Kohteeseen kuuluu 1700-luvun houruinhuoneen piha ja rakennuksenperustukset. Kohteella on otettu maakairan\u00e4ytteit\u00e4 ja kaivettu yhteens\u00e4 viisi koekuoppaa vuosina 2009 ja 2011. Niist\u00e4 l\u00f6ytyi mm. lasia, tiilt\u00e4, el\u00e4inten palamatonta ja palannutta luuta, punasavi-, fajanssija kivisaviastian paloja, palanutta savea, tulessa ollutta piit\u00e4, lankkulattian j\u00e4\u00e4nteit\u00e4, liitupiipun varren katkelmia, kaakelin pala, kupariseoksinen nappi ja vuonna 1724 ly\u00f6ty kahden \u00e4yrin kupariraha. Kahden kooltaan pienemm\u00e4n rakennuksen perustukset erottuvat maastossa kumpuina, ja kahden kookkaamman rakennuksen perustukset erottuvat yh\u00e4 maan pinnassa. Lis\u00e4ksi houruinhuoneen tontin vieress\u00e4 olevilla avokallioilla on nelj\u00e4 todenn\u00e4k\u00f6isesti houruinhuoneen toimintaan liittyv\u00e4\u00e4 kalliohakkausta, joissa kaikissa on nimikirjaimet ja kolmessa lis\u00e4ksi muita kuvioita.<\/p>\n

            \"\"<\/a>

            D\u00e5rhusenin houruinhuonetontti ja Fyyri. Kuva:Lisa Svanfeldt-Winter<\/p><\/div>\n

            \"\"

            Yksi D\u00e5rhusenin l\u00e4hist\u00f6n kalliohakkauksista liidulla vahvistettuna. Kuva: Hanna Martikainen.<\/p><\/div>\n

            Lue lis\u00e4\u00e4:<\/strong><\/p>\n

            Tutkimuslaitoksen vanhan museokirkkoblogin muinausj\u00e4\u00e4nn\u00f6ksi\u00e4 koskevat postaukset 1<\/a> & 2<\/a><\/p>\n

            L\u00e4hteet:<\/strong><\/p>\n