{"id":4369,"date":"2018-08-13T20:04:11","date_gmt":"2018-08-13T17:04:11","guid":{"rendered":"https:\/\/blogit.utu.fi\/seili\/?p=4369"},"modified":"2018-08-14T07:00:59","modified_gmt":"2018-08-14T04:00:59","slug":"lehtopollon-jaljilla","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/blogit.utu.fi\/seili\/2018\/08\/13\/lehtopollon-jaljilla\/","title":{"rendered":"Lehtop\u00f6ll\u00f6n j\u00e4ljill\u00e4"},"content":{"rendered":"
\"\"<\/a>

Fodgebyn pihapiiri. Valkoinen talo taustalla.<\/p><\/div>\n

Pimenev\u00e4t kes\u00e4illat palauttivat j\u00e4lleen mieleeni viime kes\u00e4n, jolloin asuin niin kutsutun Valkoisen talon yl\u00e4kerrassa. Olin jo k\u00e4ym\u00e4ss\u00e4 nukkumaan, kun yht\u00e4kki\u00e4 kuulin kime\u00e4\u00e4 huutoa. N\u00e4in kallion p\u00e4\u00e4ll\u00e4 kolme tummaa hahmoa liikkumassa, mutta en pystynyt h\u00e4m\u00e4r\u00e4ss\u00e4 erottamaan, mit\u00e4 siin\u00e4 oikein oli. Varmaan kettuja, ajattelin. Samassa yksi l\u00e4hti lentoon, ja tajusin hahmojen olevan p\u00f6ll\u00f6j\u00e4. Hihkaisin \u00e4\u00e4neen innostuksesta, sill\u00e4 en ollut koskaan aikaisemmin n\u00e4hnyt niit\u00e4. V\u00e4symys kaikkosi saman tien. Kime\u00e4t \u00e4\u00e4net olivat poikasten kerjuu\u00e4\u00e4ni\u00e4, ja emo hakikin niille ahkerasti ruokaa.<\/strong><\/p>\n

Seurasin ruokintaa aitiopaikalta noin kahden tunnin ajan. Lopulta j\u00e4rki pakotti lopettamaan, sill\u00e4 aamulla oli aikainen her\u00e4tys n\u00e4ytteenoton takia. Laitoin silm\u00e4t kiinni ja yritin nukahtaa, vaikka p\u00f6ll\u00f6jen aiheuttama adrenaliinipiikki jyll\u00e4sikin viel\u00e4 t\u00e4ysill\u00e4. Kauaa en kerennyt kuitenkaan paikallani makaamaan, sill\u00e4 ikkunan takaa kuului voimakas t\u00f6m\u00e4hdys ja heti per\u00e4\u00e4n toinen. S\u00e4nkyni oli aivan ikkunan vieress\u00e4, joten k\u00e4\u00e4nnyin varovasti ymp\u00e4ri. En uskaltanut edes hengitt\u00e4\u00e4, kun huomasin tuijottavani suoraan p\u00f6ll\u00f6n poikasen silmiin. Poikaset olivat hyttysverkon takana vain 30 cm p\u00e4\u00e4ss\u00e4 minusta. Maagista hetke\u00e4 kesti noin 15 sekuntia, jonka j\u00e4lkeen poikaset lensiv\u00e4t pihapiirist\u00e4 pois. P\u00f6ll\u00f6j\u00e4 ei kuulunut en\u00e4\u00e4 sin\u00e4 y\u00f6n\u00e4, mutta t\u00e4m\u00e4n kohtaamisen j\u00e4lkeen en pystynyt nukkumaan en\u00e4\u00e4 sekuntiakaan.<\/p>\n

\"\"<\/a>

P\u00f6ll\u00f6j\u00e4 voi n\u00e4hd\u00e4 istuskelemassa erityisesti pihapiirin kattoharjanteilla<\/p><\/div>\n

Valkoisen talon pihapiiriss\u00e4 vierailleet p\u00f6ll\u00f6t olivat lehtop\u00f6ll\u00f6j\u00e4 (Strix aluco<\/em>), ja p\u00e4\u00e4sin nauttimaan niiden seurasta viel\u00e4 toisenkin kerran. T\u00e4ll\u00e4 kertaa kuului my\u00f6s huhuilua, ja onnistuin \u00e4\u00e4nitt\u00e4m\u00e4\u00e4n sek\u00e4 emon ett\u00e4 poikasten \u00e4\u00e4ni\u00e4 (kts. alla oleva video).<\/em><\/p>\n

\"lehtop\u00f6ll\u00f6-video\"<\/a>

Klikkaa kuvaa ja kuuntele lehtop\u00f6ll\u00f6emon ja poikasten \u00e4\u00e4ni\u00e4 (klikkaamalla kuvaa siirryt blogin flickr-sivustolle)<\/p><\/div>\n

Muutama viikko sitten olin vapaaehtoisty\u00f6ntekij\u00e4mme Miskan kanssa kuudelta aamulla vet\u00e4m\u00e4ss\u00e4 punkkilinjoja p\u00e4hkin\u00e4lehdossa. Olimme edenneet linjalla noin kymmenen metri\u00e4, kun kaksi lehtop\u00f6ll\u00f6n poikasta l\u00e4hti lentoon l\u00e4heisest\u00e4 puusta. Poikaset lensiv\u00e4t hetken edell\u00e4mme, kunnes ne piiloutuivat syvemm\u00e4lle mets\u00e4\u00e4n. Lyhyt kohtaaminen ei kuitenkaan innokkaalle lintuharrastajalle riitt\u00e4nyt, vaan p\u00e4\u00e4tin l\u00e4hte\u00e4 \u00f6iselle p\u00f6ll\u00f6retkelle.<\/p>\n

Viime viikolla minulle sattui vihdoin mahdollisuus j\u00e4\u00e4d\u00e4 viikonlopuksi saareen. Pyysin mukaan my\u00f6s lintuguruni, sill\u00e4 pitk\u00e4n ty\u00f6viikon j\u00e4lkeen ajatus valvomisesta yksin tuntui ylivoimaiselta. Olin koko viikon odottanut tulevaa p\u00f6ll\u00f6retke\u00e4, mutta perjantain sateinen ja tuulinen s\u00e4\u00e4 pilasi tunnelman t\u00e4ysin. Sade onneksi lakkasi iltaa kohden, mutta tuuli oli edelleen yli 10 m\/s. Ajattelin, ettei ole mit\u00e4\u00e4n mahdollisuutta kuulla lintuja t\u00e4ll\u00e4 s\u00e4\u00e4ll\u00e4. Lis\u00e4ksi pitk\u00e4 ty\u00f6viikko painoi kummallakin taustalla, ja jo klo 22 alkoi tuntua silt\u00e4, ettei t\u00e4st\u00e4 lintureissusta tule mit\u00e4\u00e4n. Pit\u00e4isik\u00f6 vain antaa olla? P\u00e4\u00e4timme kuitenkin, ett\u00e4 yritet\u00e4\u00e4n valvoa ja menn\u00e4\u00e4n edes pihalle istumaan ja kuuntelemaan.<\/p>\n

Vihdoin kello n\u00e4ytti 00, ja oli aika siirty\u00e4 asemiin. H\u00e4din tuskin kerkesimme edes otsalamppuja viritt\u00e4m\u00e4\u00e4n, kun kuului tuttu kime\u00e4 \u00e4\u00e4ni. Viimekes\u00e4inen innostus palasi v\u00e4litt\u00f6m\u00e4sti. \u00c4\u00e4ni oli vaimea, mutta selv\u00e4sti tunnistettavissa. Lehtop\u00f6ll\u00f6n poikanen oli kerj\u00e4\u00e4m\u00e4ss\u00e4 ruokaa! \u00c4\u00e4ni kuului pihapiirin takana olevan riihen luota, joten p\u00e4\u00e4timme menn\u00e4 l\u00e4hemm\u00e4s. Matkalla riihelle \u00e4\u00e4net voimistuivat, ja olimme kuulevinamme my\u00f6s toisen \u00e4\u00e4nen hieman eri suunnasta. Riihell\u00e4 oli siis todenn\u00e4k\u00f6isesti juuri ne kaksi poikasta, jotka olimme Miskan kanssa n\u00e4hneet.<\/p>\n

Yht\u00e4kki\u00e4 kerjuu\u00e4\u00e4net kuuluivat hyvin l\u00e4helt\u00e4. Poikaset olivat aivan vieress\u00e4. \u00c4\u00e4net kuuluivat noin kymmenen metrin p\u00e4\u00e4st\u00e4, ja poikasia oli selv\u00e4sti kaksi. Yritimme valaista otsalampulla maastoa, mutta emme n\u00e4hneet mit\u00e4\u00e4n. \u00c4\u00e4net kuuluivat hyvin matalalta, joten ep\u00e4ilimme niiden piileskelev\u00e4n puskien takana. Kuuntelimme \u00e4\u00e4ni\u00e4 muutaman minuutin ja p\u00e4\u00e4timme olla h\u00e4iritsem\u00e4tt\u00e4 niit\u00e4 enemp\u00e4\u00e4. Tiesimme my\u00f6s, ett\u00e4 ruokkiva emo voisi olla hyvin suojelevainen poikasiaan kohtaan, joten olisi parasta l\u00e4hte\u00e4 ennen kuin emo palaa takaisin.<\/p>\n

L\u00e4hdimme k\u00e4velem\u00e4\u00e4n riihelt\u00e4 kohti Valkoista taloa. Uteliaisuuttani vilkaisin kuitenkin viel\u00e4 kerran taakseni ja silloin n\u00e4in kaksi kiiluvaa silm\u00e4\u00e4. Lehtop\u00f6ll\u00f6n poikanen katsoi suoraan meit\u00e4 kohti. Menimme takaisin l\u00e4hemm\u00e4s, ja huomasimme my\u00f6s toisenkin silm\u00e4parin. Toinen poikasista tarkkaili maastoaan levottomasti, mutta ensin havaitsemamme seurasi tarkasti meid\u00e4n liikkeit\u00e4 eik\u00e4 siirt\u00e4nyt hetkeksik\u00e4\u00e4n katsettaan meist\u00e4. J\u00e4imme viel\u00e4 muutamaksi minuutiksi paikallemme, sill\u00e4 pime\u00e4ss\u00e4 kiiluvat silm\u00e4t olivat lumoava n\u00e4ky. Lopulta v\u00e4symys alkoi kuitenkin todella painaa, ja oli aika l\u00e4hte\u00e4 nukkumaan. V\u00e4symyksest\u00e4 ja s\u00e4\u00e4olosuhteista huolimatta lehtop\u00f6ll\u00f6retki oli antanut paljon enemm\u00e4n kuin mit\u00e4 olimme osanneet odottaa.<\/p>\n

Kuvat, video ja teksti: Jasmin Inkinen, tutkimuslaitoksen preparaattori.\u00a0 Creative commons lisenssi\u00a0CC BY-NC-ND 4.0<\/span><\/span><\/p>\n

Lue samanlaisia julkaisuja:\u00a0<\/strong><\/p>\n

Seilin luontoymp\u00e4rist\u00f6t osa 1.<\/a><\/p>\n

Luonnon perhedraaman seurausta jo yli 10 vuotta<\/a><\/p><\/blockquote>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

Pimenev\u00e4t kes\u00e4illat palauttivat j\u00e4lleen mieleeni viime kes\u00e4n, jolloin asuin niin kutsutun Valkoisen talon yl\u00e4kerrassa. Olin jo k\u00e4ym\u00e4ss\u00e4 nukkumaan, kun yht\u00e4kki\u00e4 kuulin kime\u00e4\u00e4 huutoa. N\u00e4in kallion p\u00e4\u00e4ll\u00e4 kolme tummaa hahmoa liikkumassa, mutta en pystynyt h\u00e4m\u00e4r\u00e4ss\u00e4 erottamaan, mit\u00e4 siin\u00e4 oikein oli. Varmaan kettuja, ajattelin. Samassa yksi l\u00e4hti lentoon, ja tajusin hahmojen olevan p\u00f6ll\u00f6j\u00e4. Hihkaisin \u00e4\u00e4neen innostuksesta, sill\u00e4 […]<\/p>\n","protected":false},"author":184,"featured_media":0,"comment_status":"open","ping_status":"closed","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[165],"tags":[766,772,168],"class_list":["post-4369","post","type-post","status-publish","format-standard","hentry","category-seilin-luonto","tag-lehtopollo","tag-lintubongaus","tag-luonto","post-preview"],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/seili\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/4369","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/seili\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/seili\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/seili\/wp-json\/wp\/v2\/users\/184"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/seili\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=4369"}],"version-history":[{"count":6,"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/seili\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/4369\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":4385,"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/seili\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/4369\/revisions\/4385"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/seili\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=4369"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/seili\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=4369"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/seili\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=4369"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}