Kirjoittaja on sosiologian professori Hannu Ruonavaara
Turun yliopiston sosiologia juhlii 90-vuotissynttäreitään paljolti työn merkeissä. Vuoden aikana järjestetään useita juhlavuoteen liittyviä seminaareja. Keskiviikkona 9.3. pidettiin symposiumi aiheesta Housing and Social Theory. Tilaisuudessa puhui vierailija Readingin yliopistosta, professori David Clapham, sekä omasta väestämme Hannu Ruonavaara ja Tuukka Kaidesoja. Paikalla esityksiä kuuntelemassa ja niistä keskustelemassa oli parisenkymmentä tutkijaa ja opiskelijaa.
Kuvissa David Clapham, Hannu Ruonavaara ja Tuukka Kaidesoja
Asumistutkimus oli pitkään käytännönläheinen, päätöksentekoa palveleva tutkimusala, jossa kriittisellä teoreettisella pohdinnalla oli vähäinen osuus. Viímeisen 20—30 vuoden aikana tämä tilanne on muuttunut. Asumisen tutkijat ovat löytäneet teorian ja teoreetikot asumisen tutkimuksen.
Yksi merkki teoreettisen pohdiskelun elpymisestä on Housing, Theory and Society –aikakauskirjan (HTS) perustaminen vuonna 1999. HTS on edelleen tutkimusalan ainoa teoreettiseen ja teoreettisesti valistuneeseen empiiriseen tutkimukseen suuntautunut tieteellinen aikakauskirja. Symposiumin puhujista Clapham on entinen (2004-2014) ja Ruonavaara nykyinen HTS:n päätoimittaja (2015-).
Yksi tutkimusalan kiistakysymyksistä on se, voidaan asumista sellaisenaan teorioida vai onko niin, että asuminen on siinä määrin yhteiskunnallisiin suhteisiin ja rakenteisiin upotettu, että sitä ei voi irrottaa yhteiskunnallisesta kontekstistaan. Alan tutkijoitten keskuudessa tunnetaan HTS:n perustajan, Jim Kemenyn, tokaisu, että HTS:n nimessä tärkein on sanojen ”Housing” ja ”Theory” välissä oleva pilkku. Ei voi olla mitään sellaista kuin ”housing theory”, asumisen teoria.
Sekä Clapham että Ruonavaara ottivat toisistaan riippumatta lähtökohdakseen Kemenyn asumisen teorian kritiikin päätyen jossain määrin erilaisiin johtopäätöksiin. Clapham korosti asumisen erityisyyttä tutkimuskohteena käyttäen esimerkkinä asumisen taloustiedettä: mikään uusklassisen taloustieteen perustavista oletuksista ei pidä paikkaansa asuntomarkkinoitten kohdalla. Clapham epäili, että asia voisi olla samoin myös sosiologiassa. Kohteen erityisyydessä on asumisen teorian mahdollisuus. Hänen esityksensä pääasia kuitenkin oli teorian ja päätöksentekoa palvelevan tutkimuksen suhteen pohdinta.
Ruonavaara oli taipuvainen hyväksymään Kemenyn asumisen teorian kritiikin, joskin eri syistä kuin Kemeny. Se, että asuminen on uppoutunut (embedded) yhteiskunnallisiin suhteisiin, ei ole peruste sille, että asuminen sinänsä ei voisi olla teorioimisen kohde. Ruonavaaran teesi oli se, että asuminen ei ole tutkimuksen kohde vaan yhteinen nimittäjä monille erilaisille tutkimuskohteille: asunnon valinta, asumissegregaatio, asuntopolitiikka, asunnon käyttö, kodin merkitys ja niin edelleen.
Tuukka Kaidesojan esityksessä teesinä oli, että asumista olisi lähestyttävä kehitellen keskitason teorioita (middle-range theories). Näillä tarkoitetaan teorioita, jotka ovat jossain määrin yleisiä, jotain rajattua kohdetta selittäviä ja empiirisesti testattavia. Keskitason teoriat Kaidesoja liitti mekanismeilla selittämisen ideaan, joka vaatii, että väitteitä kausaalisista yhteyksistä ei voi hyväksyä, jos ei pystytä näyttämään, minkä mekanismin kautta yhteys toteutuu. Näitä ajatuksia Kaidesoja havainnollisti Robert J. Sampsonin tutkimusryhmän naapurustovaikutuksia koskevilla tutkimuksilla.
Jos symposiumin esitysten tarkempi sisältö kiinnostaa, niin niitten diat ovat luettavissa sosiologian juhlavuoden internetsivulta http://www.utu.fi/fi/yksikot/soc/yksikot/sosiologia/juhlavuosi/Sivut/home.aspx. Housing, Theory and Society –aikakuskirjaa voi lukea Educariumin kirjastossa ja TY:N kirjaston Nelli-portaalista.