{"id":146,"date":"2015-09-01T09:29:26","date_gmt":"2015-09-01T09:29:26","guid":{"rendered":"http:\/\/blogit.utu.fi\/sosioblogi\/?p=146"},"modified":"2015-09-01T09:29:26","modified_gmt":"2015-09-01T09:29:26","slug":"esa-2015-konferenssi-25-8-29-8-2015-differences-inequalities-and-sociological-imagination","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/blogit.utu.fi\/sosioblogi\/2015\/09\/01\/esa-2015-konferenssi-25-8-29-8-2015-differences-inequalities-and-sociological-imagination\/","title":{"rendered":"ESA 2015-konferenssi (25.8. \u2013 29.8.2015) \u2013 Differences, Inequalities and Sociological Imagination"},"content":{"rendered":"

J\u00e4rjestyksess\u00e4\u00e4n 12. European Sociological Association (ESA) \u2013konferenssi kutsui sosiologeja t\u00e4ll\u00e4 kertaa kes\u00e4iseen Prahaan. Konferenssin l\u00e4hestyess\u00e4 matkakuumetta olivat nostattaneet s\u00e4hk\u00f6postiin tipahtelevat infopaketit ja meteorologien lupaukset kes\u00e4n hiipumisesta Suomessa. Turun sosiologian oppiaineen etuvartio allekirjoittaneen ja H. Lehden muodossa olikin valmiina l\u00e4ht\u00f6\u00f6n jo hyviss\u00e4 ajoin maanantaina<\/strong> 24.8. Istuskellessamme juustohampurilaisilla Helsinki-Vantaan vilin\u00e4n keskell\u00e4, mieless\u00e4 py\u00f6rii tuhat kysymyst\u00e4. Onko yksi p\u00e4\u00e4puhujista, eurooppalaisen nykysosiologian grand old man, Zygmunt Bauman, viel\u00e4 entisaikojensa vedossa? Kuka turkulainen sosiologi edustaa j\u00e4m\u00e4kimmin Prahan y\u00f6ss\u00e4? Pit\u00e4isik\u00f6 omaan powerpoint-esitykseen laittaa joku kuva?<\/p>\n

Finnairin lennon AY717 py\u00f6r\u00e4t t\u00f6m\u00e4ht\u00e4v\u00e4t Vaclav Havelin nime\u00e4 kantavalle Prahan lentoasemalle n. klo 18.38 paikallista aikaa. Edess\u00e4 on julkisen bussin ja metron yhdistelm\u00e4reitti (n. 1 euron hintaan) kent\u00e4lt\u00e4 vanhaan kaupunkiin. Etuk\u00e4teen olemme osanneet varautua kovaan v\u00e4entungokseen, onhan elokuu ja keskieurooppalaisittain kovin lomasesonki. Kentt\u00e4 on kuitenkin rauhallinen, jopa seesteinen, ja lopulta, valuessamme h\u00e4m\u00e4rtyv\u00e4n vanhankaupungin katuja kohti hotellejamme, vanhan ajan henki saa l\u00e4hes unohtamaan muut ihmiset ymp\u00e4rilt\u00e4. Istahdan drinkille ja luen paikallisen legendan prahalaisen myll\u00e4rin tytt\u00e4rest\u00e4. Tytt\u00e4rest\u00e4, jolla oli vaatimaton mutta turvattu el\u00e4m\u00e4, tosin vailla mahdollisuutta nousta ylempiin sosiaaliryhmiin ja aatelispiireihin. Seurapiirit kuitenkin houkuttelivat tyt\u00e4rt\u00e4 niin kovasti, ett\u00e4 t\u00e4m\u00e4 solmi lopulta sopimuksen paholaisen kanssa. Paholainen lupasi j\u00e4rjest\u00e4\u00e4 tyt\u00f6lle p\u00e4\u00e4syn palatsiin: juhliin, jossa yhteiskunnan kerma kokoontuu. K\u00e4vi niin, ett\u00e4 tytt\u00f6 kohtasi juhlissa vain rajua hyljeksint\u00e4\u00e4. H\u00e4n eli lopun el\u00e4m\u00e4\u00e4ns\u00e4 k\u00f6yh\u00e4n\u00e4 ja kuolemansa j\u00e4lkeen palasi paholaisen velvoittamana palatsiin kummittelemaan ja vaanimaan etenkin nuoria, kauniita naisia. Eriarvoisuus on myrkyllist\u00e4, ja siit\u00e4 tullaan kuulemaan lis\u00e4\u00e4 sosiologisesti v\u00e4rittyneit\u00e4 tarinoita ja analyyseja seuraavina p\u00e4ivin\u00e4.<\/p>\n

Tiistai.<\/strong>\u00a0Konferenssin avausp\u00e4iv\u00e4 valkenee l\u00e4mpim\u00e4n\u00e4 ja aamup\u00e4iv\u00e4ll\u00e4 odottelemme jo malttamattomana rekister\u00f6itymisen alkamista. Puolenp\u00e4iv\u00e4n j\u00e4lkeen suuntaamme kohti Prahan yliopiston arkkitehtuurin laitosta, jossa valtaosa konferenssin ty\u00f6ryhmist\u00e4 tultaisiin pit\u00e4m\u00e4\u00e4n. Kankaisen konferenssikassin saaminen on hieno hetki. T\u00e4ll\u00e4 kertaa kassista l\u00f6ytyy ohjelman lis\u00e4ksi, mm. hieno konferenssiaiheinen, metallinen juomapullo, sek\u00e4 ranteessa kannettava muistitikku. On siell\u00e4 kyn\u00e4 ja terotinkin, jos haluaa tehd\u00e4 muistiinpanoja vanhan koulun tyyliin.<\/p>\n

Tiistain ehdoton kohokohta on kuitenkin illan avajaistilaisuus Prahan kongressikeskuksessa. Mahtipontisessa tilaisuudessa mahtipontisine luentotiloineen vasta ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4, kuinka suuresta konferenssista onkaan kyse. Avauspuheenvuoroissa saadaan vahvistus sille, ett\u00e4 noin 3500 osallistujan voimin kyseess\u00e4 on toistaiseksi suurin ESA-konferenssi, ja ensimm\u00e4iset puhujat my\u00f6s muistuttavat meit\u00e4 siit\u00e4, kuinka kipe\u00e4sti sosiologiaa tarvitaan yhteiskunnassa, joka rakentaa symbolisia ja materiaalisia muureja erottaakseen ihmisi\u00e4, ryhmi\u00e4 ja kansoja toisistaan. Sitten on p\u00e4\u00e4puhujien vuoro. Etenkin emotionaalisen ty\u00f6n k\u00e4sitteen kautta tunnetun Arlie Hochchildin puheenvuoro on vakuuttava: kokemusta huokuva, rauhallinen ja selke\u00e4. H\u00e4nen esitt\u00e4m\u00e4ns\u00e4 kysymys on monille tuttu: mik\u00e4 selitt\u00e4\u00e4 sit\u00e4, ett\u00e4 fiksut, empaattisetkin ihmiset, usein kannattavat eriarvoistavaa politiikkaa, vaikka my\u00f6s itse k\u00e4rsisiv\u00e4t siit\u00e4. Hochchild haluaa tutkimuksessaan kaivautua syv\u00e4lle ihmisten kokemusmaailmaan: voimme ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4 maailmaa ja ihmisten toimintaa paremmin, jos pyrimme ymm\u00e4rt\u00e4m\u00e4\u00e4n sit\u00e4, milt\u00e4 maailma tuntuu<\/em>.<\/p>\n

Hochchildin j\u00e4lkeen vuorossa on Zygmunt Bauman, joka aloittaa esityksens\u00e4 h\u00e4mm\u00e4stytt\u00e4v\u00e4n energisesti. Baumanin puheen alussa my\u00f6s konkretisoituu t\u00e4llaisten konferenssien hienoin ja t\u00e4rkein anti, sosiologien kohtaaminen: Bauman kiitt\u00e4\u00e4 konferenssij\u00e4rjest\u00e4ji\u00e4 mahdollisuudesta tavata Arlie Hochchild ensimm\u00e4ist\u00e4 kertaa el\u00e4m\u00e4ss\u00e4\u00e4n. Vanhoilla p\u00e4ivill\u00e4\u00e4n n\u00e4m\u00e4kin kaksi kuuluisaa tieteentekij\u00e4\u00e4 saavat siis mahdollisuuden vaihtaa ajatuksia kasvotusten. Itse esitys keskittyy suuriin kysymyksiin kapitalismista, sen kriiseist\u00e4, ja siihen kuuluvasta eriarvoisuudesta, joskin Bauman on niin energisell\u00e4 tuulella, ett\u00e4 puhuu paitsi mikkiin, my\u00f6s jokaiseen muuhun mahdolliseen ilmansuuntaan, mik\u00e4 tekee joidenkin pointtien ymm\u00e4rt\u00e4misest\u00e4 hieman haastavaa. Joka tapauksessa, esitysten ja pienen sosiaalisen tuokion j\u00e4lkeen suuntaan takaisin hotellille vaikuttuneena sosiologiasta ja punaviinist\u00e4, ja palan innosta p\u00e4\u00e4st\u00e4 huomisiin ty\u00f6ryhmiin kuulemaan muiden sosiologien tutkimuksista.<\/p>\n

\"esa3\"<\/p>\n

Zygmunt Bauman puhumassa aiheesta \u00a0”Out of Control and Running Wild; or (recent) history of modern inequality”<\/em><\/p>\n

 <\/p>\n

Keskiviikko.<\/strong> Saavun arkkitehtuurin laitokselle n. klo 10.30 paikallista aikaa. Ilma on sakeana sosiologeista, joita parveilee joka puolella kuin hein\u00e4sirkkoja raamatullisessa vitsauksessa. Kulmassa myyd\u00e4\u00e4n oranssi-musta-valkoisen teemav\u00e4rityksen mukaisia paitoja. Yksiv\u00e4rinen paita simppelill\u00e4 tekstill\u00e4 \u201dMarx&Spencer\u201d naurattaa. Mit\u00e4 esityksi\u00e4 menisi kuuntelemaan? Kolmen p\u00e4iv\u00e4n ohjelmakirja on kuin akateemisten h\u00f6pin\u00f6iden hullut p\u00e4iv\u00e4t\u2013kuvasto, siell\u00e4 on todellakin kaikille jotakin, teoriasta k\u00e4yt\u00e4nt\u00f6\u00f6n, abstraktista konkreettiseen, iranilaisen elokuvan tutkimuksesta LGBT-kysymysten kautta digitaaliseen sosiologiaan ja Alan Turingin sosiologiseen mielikuvitukseen. Keskiviikkona k\u00e4yn kuuntelemassa papereita terveyssosiologian ryhm\u00e4ss\u00e4, sek\u00e4 tunteita ja kapitalismia k\u00e4sittelev\u00e4ss\u00e4 ryhm\u00e4ss\u00e4. Osallistujia on paljon, joten aikataulut ovat tiukkoja. 90 minuutin sessiossa esitysaikaa on tarkka 15 minuuttia per paperi, jonka p\u00e4\u00e4lle yleis\u00f6 ehtii kysy\u00e4 2-3 kysymyst\u00e4. Kun ty\u00f6ryhmi\u00e4 on keskiviikkona viel\u00e4p\u00e4 4 yhdelle p\u00e4iv\u00e4lle, kello 11 ja 19.30 v\u00e4lill\u00e4, illalla ruumis on melko valmis ajoissa nukkumaan.<\/p>\n

Aikaisin nukkumaan meno on hyv\u00e4 ajatus sik\u00e4likin, ett\u00e4 torstaina<\/strong> olen luvannut itselleni kammeta ruumiini ajoissa liikkeelle, kuuntelemaan aamuisia semi-plenareita eli n. 30-40 minuutin esitelmi\u00e4, joiden aiheena t\u00e4ll\u00e4 kertaa ovat uudet teknologiat. Paikalla puhumassa on \u00a0Stefan Timmermans, jonka kiintoisa esitys k\u00e4sittelee geenikartoitusteknologian sosiaalisia ulottuvuuksia case-tutkimuksen kautta, sek\u00e4 Deborah Lupton, joka on viime vuosina kunnostautunut tykitt\u00e4m\u00e4ll\u00e4 ahkerasti julkaisuja digitaalisen sosiologian kent\u00e4ll\u00e4, esimerkiksi itsenmittausteknologioihin ja mobiilisovelluksiin liittyen. T\u00e4m\u00e4n session j\u00e4lkeen alkaakin mietitytt\u00e4\u00e4 oma esitys, jonka aika on my\u00f6hemmin iltap\u00e4iv\u00e4ll\u00e4. P\u00e4\u00e4dyn tietenkin sitten muuttamaan esityst\u00e4, jonka olen jo kerran tuominnut valmiiksi. V\u00e4h\u00e4n hermostuttaa (sykemittari todistaa!). Lopulta n. klo 16.45 p\u00e4\u00e4sen k\u00e4ytt\u00e4m\u00e4\u00e4n omat 15 minuuttiani valokeilassa: juttelen omasta, hyvinvointiteknologioita k\u00e4sittelev\u00e4st\u00e4 tutkimuksestani. Ryhm\u00e4st\u00e4 l\u00f6ytyy pari kontaktia, jotka ty\u00f6skentelev\u00e4t samojen teemojen \u00e4\u00e4rell\u00e4. Sovin ranskalaisen Quantified Self-tutkijan kanssa tapaamisen illan juhliin.<\/p>\n

Mit\u00e4 olisivat konferenssit ilman \u201dsocial dinner\u201d \u2013tyyppisi\u00e4 juhlia? Yhdeks\u00e4n aikaan illalla suuntamme H. Lehden kanssa Prahan jokirantaan, jossa sosiologit ovat kokoontuneet notkuvien p\u00f6ytien \u00e4\u00e4reen. B\u00e4ndi soittaa kovaa ja tarjoiluastiat ovat t\u00e4ynn\u00e4 lihaa eri muodoissaan. Tarjoilup\u00f6yd\u00e4n takana kokki leikkaa kinkkua kuin olisi joulu. Turku on vahvasti edustettuna juhlissa, oppiaineessa istuvista paikalla ovat meid\u00e4n lis\u00e4ksemme ainakin Ruonavaara, Keskinen, Toivanen, Husso, Salminiitty ja Kettunen, sek\u00e4 kuulemma my\u00f6s Kantolan Ismo, vaikka h\u00e4nt\u00e4 emme kohtaakaan. Tapaamme my\u00f6s muita kuuluisia suomalaisia sosiologeja, joiden nimet ovat t\u00e4h\u00e4n asti olleet itselleni tuttuja vain oppikirjoista. Kun viinitarjoilu loppuu, maistamme Becherovkaa, paikallista yrttijuomaa. Keskustelut muuttuvat sekavammiksi, joskin entist\u00e4 iloisemmiksi. Jossain vaiheessa \u00f6inen Praha vilisee ohitse taksin ikkunoissa.<\/p>\n

\"esa1\"<\/p>\n

Social Dinner. Kuvassa vasemmalta l\u00e4htien Hannu Lehti, Hanna Kettunen, Mari Toivanen, Ritva Salminiitty, Suvi Keskinen ja Hannu Ruonavaara.<\/em><\/p>\n

 <\/p>\n

Perjantaiaamuna<\/strong> p\u00e4\u00e4 on aavistuksen raskas. Aamiaisen munakas ja pekoni maistuvat erityisen hyv\u00e4lt\u00e4. Viimeisen konferenssip\u00e4iv\u00e4n ty\u00f6ryhm\u00e4tarjonnasta on kuitenkin otettava kaikki irti. Menen kuuntelemaan esityksi\u00e4 sosiaaliteorian haasteista ja kehityksest\u00e4 digitalisoituvassa, big datan maailmassa, sek\u00e4 vaihtoehtohoidoista. Lounaalla iso tuoppi tsekkil\u00e4ist\u00e4 lageria toimii (huomaa kaksoismerkitys) vaihtoehtohoitona. Iltap\u00e4iv\u00e4ll\u00e4 ehdin heitt\u00e4yty\u00e4 hetkeksi turistiksi. K\u00e4velen ymp\u00e4ri vanhaa kaupunkia ja Kaarlensillan kupeesta l\u00f6ytyy kaksikerroksinen kirjakauppa, jolla on englanninkieliset hyllyns\u00e4 kulttuurintutkimukselle ja filosofialle. Konferenssin aikana on tullut k\u00e4velty\u00e4 kymmeni\u00e4 tuhansia askeleita ja kymmeni\u00e4 kilometrej\u00e4 (aktiivisuusmittari todistaa!), joten mukaan tarttuu kirja k\u00e4velyn filosofiasta. K\u00e4vely on hidas tapa p\u00e4\u00e4st\u00e4 paikasta paikkaan, mutta juuri sen hitautta ylist\u00e4en ranskalainen Frederic Gros kirjoittaa: \u201dSlowness means cleaving perfectly to time, so closely that the seconds fall one by one, drop by drop like the steady dripping of a tap on stone. This stretching of time deepens space. It is one of the secrets of walking: a slow approach to landscapes that gradually renders them familiar. \u2013 \u2013 When you are walking, nothing really moves, it is rather that presence is slowly established in the body. \u2013 \u2013 The landscape is a set of tastes, colours, scents which the body absorbs.\u201d<\/p>\n

\"Esa2\"<\/p>\n

Kuvassa Olli Pyyhtinen ja Ismo Kantola perjantain ensimm\u00e4isen ty\u00f6ryhm\u00e4session j\u00e4lkeen.<\/em><\/p>\n

 <\/p>\n

My\u00f6hemmin tapaan viel\u00e4 vanhoja ja uusia sosiologituttavuuksia. On perjantai-ilta mutta niin mukavaa kuin meill\u00e4 onkin, p\u00e4iv\u00e4t ovat vaatineet veronsa. Useamman p\u00e4iv\u00e4n h\u00e4lin\u00e4, ajatusty\u00f6 ja intensiivinen sosiaalisuus k\u00e4\u00e4ntyy haluksi olla yksin siki\u00f6asennossa viimeist\u00e4\u00e4n kuuluisan astronomisen kellon kulmilla \u201dnautitun\u201d ylihintaisen rommikolan j\u00e4lkeen. Nukun sike\u00e4sti, koska\u2026no\u2026olen v\u00e4synyt. Olen tosin my\u00f6s inspiroitunut ja toivon, ett\u00e4 kun 3500 sosiologia taas hajaantuvat inspiroituneina omille teilleen, tuloksena on jonain p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 paljon uusia v\u00e4lineit\u00e4 ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4 (ja muuttaa) maailmaa. Kyll\u00e4 min\u00e4kin taas koitan ensi viikolla ajatella jotain, mutta toivutaan nyt ensin.<\/p>\n

 <\/p>\n

Harley Bergroth<\/strong><\/p>\n

Kirjoittaja on aloittanut v\u00e4it\u00f6skirjaprojektin sosiologian oppiaineessa vuonna 2015 ja oli Prahassa ensimm\u00e4isell\u00e4 ulkomaan konferenssimatkallaan.<\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

J\u00e4rjestyksess\u00e4\u00e4n 12. European Sociological Association (ESA) \u2013konferenssi kutsui sosiologeja t\u00e4ll\u00e4 kertaa kes\u00e4iseen Prahaan. Konferenssin l\u00e4hestyess\u00e4 matkakuumetta olivat nostattaneet s\u00e4hk\u00f6postiin tipahtelevat infopaketit ja meteorologien lupaukset kes\u00e4n hiipumisesta Suomessa. Turun sosiologian oppiaineen etuvartio allekirjoittaneen ja H. Lehden muodossa olikin valmiina l\u00e4ht\u00f6\u00f6n jo … Lue loppuun →<\/span><\/a><\/p>\n","protected":false},"author":114,"featured_media":0,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[1],"tags":[],"class_list":["post-146","post","type-post","status-publish","format-standard","hentry","category-uncategorized"],"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/sosioblogi\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/146","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/sosioblogi\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/sosioblogi\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/sosioblogi\/wp-json\/wp\/v2\/users\/114"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/sosioblogi\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=146"}],"version-history":[{"count":2,"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/sosioblogi\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/146\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":151,"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/sosioblogi\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/146\/revisions\/151"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/sosioblogi\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=146"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/sosioblogi\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=146"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/sosioblogi\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=146"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}