T\u00e4ss\u00e4 blogitekstiss\u00e4 sosiologian opiskelijat Boris Bakkum ja Ville Parviainen tarkastelevat mielenterveyden eriarvoisuuden ulottuvuuksia. Tekstit ovat osa kev\u00e4\u00e4n 2019 Sosiaalinen eriarvoisuus -teemaseminaarin satoa.<\/p>\n
Mielenterveysongelmat seuraavat yleisesti ottaen sosiaalista gradienttia, mik\u00e4 tarkoittaa sit\u00e4, ett\u00e4 riski mielenterveysongelmiin kasvaa sosioekonomisen aseman heiketess\u00e4. Sosioekonomiset erot mielenterveydess\u00e4 on tunnettu jo kauan ja esimerkiksi Yhdysvalloissa jo vuonna 1855 Jarvis-komissio totesi raportissaan yhteyden olemassaolon. Kuitenkin tarkemmat syy\u2013seuraussuhteet ovat viel\u00e4 monella tapaa ep\u00e4selvi\u00e4. On my\u00f6s huomioitava, ett\u00e4 eri mielenterveysongelmilla on hieman erilaisia yhteyksi\u00e4 sosioekonomiseen asemaan. P\u00e4\u00e4s\u00e4\u00e4nt\u00f6isesti kaikki mielenterveysongelmat seuraavat sosiaalista hierarkiaa siten, ett\u00e4 alempana hierarkiassa ongelmien todenn\u00e4k\u00f6isyys on suurempi. Sosioekonomisten erojen suuruus kuitenkin vaihtelee. Esimerkiksi skitsofrenia ja p\u00e4ihdeongelmat ovat selv\u00e4sti yleisempi\u00e4 kaikista heikoimmassa asemassa olevilla. Sy\u00f6mish\u00e4iri\u00f6t ovat poikkeuksellisesti erisuuntaisesti yhteydess\u00e4 sosioekonomiseen asemaan. Sy\u00f6mish\u00e4iri\u00f6st\u00e4 k\u00e4rsiv\u00e4t tulevat usein hyv\u00e4st\u00e4 sosioekonomisesta taustasta ja he my\u00f6s usein menestyv\u00e4t koulussa. My\u00f6s mielenterveysongelman ja sosioekonomisen aseman v\u00e4linen kausaalinen suhde vaihtelee hieman tyypeitt\u00e4in. Pohdin t\u00e4ss\u00e4 tekstiss\u00e4 hieman sit\u00e4, mist\u00e4 erot johtuvat.<\/p>\n
Terveyseroja selitet\u00e4\u00e4n yleens\u00e4 viiden eri mallin kautta. Sosiaalisen valikoitumisen selityksen mukaan terveys vaikuttaa asemaan yhteiskunnan hierarkiassa. Puhutaan my\u00f6s k\u00e4\u00e4nteisest\u00e4 syy-yhteydest\u00e4. Valikoituminen voi olla suoraa, jolloin heikosta terveydest\u00e4 seuraa esimerkiksi ty\u00f6markkinoiden ulkopuolelle tippuminen, tai ep\u00e4suoraa, jolloin jokin kolmas tekij\u00e4 vaikuttaa sek\u00e4 terveyteen ett\u00e4 sosioekonomiseen asemaan. Esimerkiksi \u00e4lykkyyden tai persoonallisuuden voidaan ajatella vaikuttavan toisaalta menestykseen, mutta my\u00f6s terveellisiin el\u00e4m\u00e4ntapoihin, jolloin ihmiset valikoituvat kolmannen tekij\u00e4n perusteella sek\u00e4 sosiaaliluokkaan, ett\u00e4 tiettyyn terveyden tilaan.<\/p>\n
Loput selitykset nojaavat suoraan syy-yhteyteen. Aineellisen selityksen mukaan ty\u00f6- ja elinymp\u00e4rist\u00f6n aineelliset tekij\u00e4t vaikuttavat terveyteen ja ne jakautuvat ep\u00e4tasaisesti sosioekonomisen aseman mukaan. Kulttuurisen tai terveysk\u00e4ytt\u00e4ytymiseen nojaavan selityksen ajatuksena on, ett\u00e4 eri yhteiskuntaluokilla on erilaisia terveyskulttuureita, jotka vaikuttavat terveysk\u00e4ytt\u00e4ytymiseen. Psykososiaalisten selitysten mukaa sosiaaliset ja psykologiset tekij\u00e4t kuten yst\u00e4vien tuki tai stressi selitt\u00e4v\u00e4t eroja terveydess\u00e4. Viimeinen selitysmalli on yksitt\u00e4isen mekanismin sijaan pikemmin laajempi viitekehys, joka kokoaa muut selitysmallit yhteen. El\u00e4m\u00e4nkaariteoria huomio terveyteen vaikuttavien riskitekij\u00f6iden keston ja ajankohdan. Se huomioi esimerkiksi lapsuuden olosuhteiden merkityksen aikuisuuden terveydess\u00e4.<\/p>\n
Edellisi\u00e4 selitysmalleja ei ole sovellettu mielenterveysongelmien sosioekonomisiin eroihin, sill\u00e4 mielenterveys on monella tapa monimutkaisemmin yhteydess\u00e4 eri tekij\u00f6ihin. Mielenterveysongelmat voidaan n\u00e4hd\u00e4 esimerkiksi psykososiaalisina tekij\u00f6in\u00e4 ja ne lis\u00e4\u00e4v\u00e4tkin usein muiden sairauksien riski\u00e4. Toisaalta esimerkiksi stressi on keskeinen mielenterveysongelmia selitt\u00e4v\u00e4 tekij\u00e4. Mielenterveysongelmat ovat my\u00f6s kaksisuuntaisessa yhteydess\u00e4 terveysk\u00e4ytt\u00e4ytymisen kanssa ja ne voivat lis\u00e4t\u00e4 haitallista terveysk\u00e4ytt\u00e4ytymist\u00e4. Toisaalta esimerkiksi p\u00e4ihdeongelmat lasketaan sek\u00e4 mielenterveysongelmiksi, ett\u00e4 terveysk\u00e4ytt\u00e4ytymiseksi. Kaikkiaan mielenterveysongelmien kohdalla erilaiset syy-seuraussuhteet ovat hyvin moninaisia ja monella tapaa ep\u00e4selvi\u00e4kin. Mielenterveytt\u00e4 tutkittaessa keskeiseksi kysymykseksi on kuulunut: kumpi tulee ensin, sosioekonominen asema vai mielenterveysongelmat? El\u00e4m\u00e4nkaariteoria on lis\u00e4ksi auttanut syvent\u00e4m\u00e4\u00e4n t\u00e4t\u00e4 kysymyst\u00e4.<\/p>\n
Sosiaalinen valikoituminen ei ole osoittautunut terveyserojen selitt\u00e4misess\u00e4 kovinkaan merkitt\u00e4v\u00e4ksi. Mielenterveysongelmien kohdalla sill\u00e4 vaikuttaisi olevan enemm\u00e4n merkityst\u00e4. Vaikka sosiaaliseen kausaatioon verrattuna vaikutus j\u00e4\u00e4 pieneksi, on se merkitt\u00e4v\u00e4 osa mielenterveysongelmien sosioekonomisia eroja. Erityisesti skitsofreniassa, joka on yksi lamauttavimmista mielenterveyden h\u00e4iri\u00f6ist\u00e4, sosiaalisella valikoitumisella on havaittu olevan merkityst\u00e4. Valikoitumisen puolesta puhuvat my\u00f6s mielenterveysongelmien aiheuttama ty\u00f6kyvytt\u00f6myys. Mielenterveysongelmat ovat lis\u00e4\u00e4v\u00e4t keskeisesti ty\u00f6tt\u00f6myyden riski\u00e4. Esimerkiksi ty\u00f6kyvytt\u00f6myysel\u00e4kkeell\u00e4 olevista 42 %:lla syyn\u00e4 ovat mielenterveysongelmat.<\/p>\n
Vaikka sosiaalisella valikoitumisella on merkityst\u00e4, on sosiaalinen kausaatio osoittautunut tutkimusten mukaan vahvemmaksi selitykseksi. Erityisesti lapsuuden huonot olosuhteet ja stressitekij\u00e4t lis\u00e4\u00e4v\u00e4t mielenterveysongelmien riski\u00e4. P\u00e4\u00e4asiassa sosioekonomisen aseman yhteytt\u00e4 mielenterveyteen onkin selitetty stressiteorian avulla, jonka mukaan vastoink\u00e4ymiset aiheuttavat stressi\u00e4 ja pitkittyess\u00e4\u00e4n lis\u00e4\u00e4v\u00e4t mielenterveysongelmien riski\u00e4. Sosiaalisen kausaation selitys painottaakin keskeisesti erilaisia ymp\u00e4rist\u00f6n riskitekij\u00f6it\u00e4, kun valikoituminen on enemm\u00e4n yhteensopiva erilaisten geneettisten mallien kanssa.<\/p>\n
Molemmilla selityksill\u00e4 n\u00e4ytt\u00e4isi olevan merkityst\u00e4, vaikka sosiaalinen kausaatio on keskeisempi. Toisaalta skitsofrenian kohdalla valikoituminen on keskeinen. Vastakkaisuuden sijaan selitykset ovatkin toisiaan t\u00e4ydent\u00e4vi\u00e4. Mielenterveys ja sosioekonominen asema ovat vuorovaikutteisessa suhteessa ja pahimmillaan yhteydet voivat johtaa negatiiviseen kierteeseen. El\u00e4m\u00e4nkaariteorian vahvuus on siin\u00e4, ett\u00e4 se pystyy huomioimaan molemmat selitykset ja tunnistaa eri tekij\u00f6iden vuorovaikutteisen suhteen. Lis\u00e4ksi se on hyvin monitieteinen teoria, ja sen avulla voidaan tarkastella my\u00f6s esimerkiksi erilaisten biologisten ja sosiaalisten tekij\u00f6iden vuorovaikutusta. El\u00e4m\u00e4nkaariteoria on my\u00f6s nostanut lapsuuden ja jopa kohdun aikaiset olosuhteet keskeiseen rooliin mielenterveysongelmia selitett\u00e4ess\u00e4. Lapsuuden olosuhteiden huomioiminen tuo mukaan my\u00f6s vanhempien sosioekonomisen aseman merkityksen ja se on laajentanut syy-seurausyhteydet my\u00f6s sukupolvet ylitt\u00e4v\u00e4ksi. Esimerkiksi lapsuuden pitk\u00e4kestoinen k\u00f6yhyys on yksi keskeisimmist\u00e4 mielenterveysongelmien riskitekij\u00f6ist\u00e4.<\/p>\n
Tiivistetysti voidaan todeta, ett\u00e4 heikompi sosioekonominen asema lis\u00e4\u00e4 monien mielenterveysongelmien riski\u00e4. Samaan aikaan mielenterveysongelmilla on oma vaikutuksensa sosiaaliseen liikkuvuuteen siten, ett\u00e4 ne voivat vaikeuttaa liikkumista yl\u00f6sp\u00e4in ja lis\u00e4\u00e4v\u00e4t todenn\u00e4k\u00f6isyytt\u00e4 valua hierarkiassa alasp\u00e4in. Sosioekonomisen aseman ja mielenterveysongelmien suhde on siis monella tapaa kaksisuuntainen siten, ett\u00e4 kumpikin vaikuttaa toiseen, joskin sosiaalisen kausaation selitys on saanut hieman enemm\u00e4n tukea. Syy-seuraussuhteita tarkasteltaessa my\u00f6s laajempi ajallinen kehys on keskeinen ja el\u00e4m\u00e4nkaarin\u00e4k\u00f6kulma on tarjonnut mahdollisuuden yhdist\u00e4\u00e4 eri mekanismeja ja selityksi\u00e4. Keskeinen huomio el\u00e4m\u00e4nkaariteoriassa on, ett\u00e4 lapsuuden olosuhteilla on suuri merkitys. Mielenterveysongelmien syit\u00e4 pohdittaessa olisikin syyt\u00e4 pyrki\u00e4 puuttumaan ongelmien syntyyn jo varhain el\u00e4m\u00e4nkaarella.<\/p>\n
Boris Bakkum<\/i><\/p>\n
Mielenterveys ja stigma<\/strong> Yksi kuudesta ei kuitenkaan ole riitt\u00e4v\u00e4n tarkka kuva. Mielenterveysongelmat eiv\u00e4t nimitt\u00e4in jakaudu tasaisesti ihmisten kesken, vaan jotkut k\u00e4rsiv\u00e4t niist\u00e4 useammin kuin toiset. Esimerkiksi masennusta sairastaa alimman tuloviidenneksen miehist\u00e4 19 prosenttia, kun taas ylimm\u00e4n tuloviidenneksen miehist\u00e4 vain kolme prosenttia k\u00e4rsii siit\u00e4. Naisilla luvut ovat 20 ja 7 prosenttia. T\u00e4llaiset sosioekonomiset erot ovat Suomessa EU:n huippuluokkaa.<\/p>\n Mielenterveysh\u00e4iri\u00f6t aiheuttavat niist\u00e4 k\u00e4rsiville ihmisille k\u00e4rsimyst\u00e4 kahdella tavalla. Ensiksikin heid\u00e4n kiusanaan ovat itse sairauteen liittyv\u00e4t el\u00e4m\u00e4nlaatua heikent\u00e4v\u00e4t moninaiset seikat, jotka jo itsess\u00e4\u00e4n voivat muodostua merkitt\u00e4v\u00e4ksi haasteeksi tasapainoisen ja tyydytt\u00e4v\u00e4n el\u00e4m\u00e4n el\u00e4miselle. Toiseksi, valitettavasti, mielenterveysongelmiin liittyy yh\u00e4 voimakastakin stigmaa, joka lis\u00e4\u00e4 oman painolastinsa niiden sairastamiseen. Stigma voi sosiaalisten ja psykologisten vaikutustensa kautta aiheuttaa jopa enemm\u00e4n haittaa kuin varsinainen sairaus itsess\u00e4\u00e4n.<\/p>\n Stigma on negatiivisia stereotypioita, jotka yleisesti liitet\u00e4\u00e4n johonkin tiettyyn ominaisuuteen, kuten mielisairauteen. Kaikki stereotypiat eiv\u00e4t ole negatiivisia, vaan niiden voidaan katsoa toimivan yksinkertaisesti kognitiivisina oikotein\u00e4, jotka mahdollistavat tehokkaan tiedonk\u00e4sittelyn ihmisen aivoissa. Negatiiviset stereotypiat puolestaan tuottavat stigmaa. Esimerkiksi Yhdysvalloissa suurin osa ihmisist\u00e4 liitt\u00e4\u00e4 mielenterveysongelmista k\u00e4rsiviin negatiivisia stereotypioita, ja jopa iso osa terveydenhuollon henkil\u00f6kunnasta suhtautuu potilaisiin stereotypioiden mukaisesti. Stigma ei ole niink\u00e4\u00e4n stigmatisoidun ihmisen itsens\u00e4 ominaisuus, vaan se on luonteeltaan l\u00e4ht\u00f6kohtaisesti sosiaalista ja vaatii stigmatisoijan – stigma on annettu arvio toisesta ihmisest\u00e4.<\/p>\n Stigma tuottaa mielenterveysongelmista k\u00e4rsiville ihmisille stressi\u00e4 muiden suhtautumisesta ja itseen suuntautuvia huonouden kokemuksia, jotka voivat est\u00e4\u00e4 avun piiriin hakeutumisen. T\u00e4ll\u00f6in ihminen j\u00e4\u00e4 yksin ja tilanne voi entisest\u00e4\u00e4n pahentua. Ja vaikka terveydenhuollon pariin p\u00e4\u00e4dytt\u00e4isiinkin, mielenterveysdiagnoosit j\u00e4tet\u00e4\u00e4n muita sairauksia useammin my\u00f6hemmin kertomatta terveydenhuollon henkil\u00f6kunnalle seuraavilla hoitokerroilla. Eik\u00e4 syytt\u00e4, sill\u00e4 tutkimusten mukaan l\u00e4\u00e4k\u00e4rit nimitt\u00e4in suhtautuvat stigman vuoksi esimerkiksi mielenterveysongelmista historiassaan k\u00e4rsineen kipuongelmiin ja t\u00e4m\u00e4n l\u00e4\u00e4kityksen tarpeeseen muita potilaita nihke\u00e4mmin.<\/p>\n Stigmaa voidaan tarkastella yksil\u00f6tasolla. T\u00e4ll\u00f6in oleelliseksi muodostuvat muun muassa yleiset stereotypiat, joita ihmiset yleisesti ajattelevat liittyv\u00e4n mielenterveysh\u00e4iri\u00f6ihin tai n\u00e4ist\u00e4 k\u00e4rsiviin potilaisiin. Lis\u00e4ksi stigman liitt\u00e4minen ihmiseen edellytt\u00e4\u00e4 stigmatisoituihin stereotypioihin liittyvi\u00e4 tunnusmerkkej\u00e4, joiden avulla stigman kantaja tunnistetaan. Tunnusmerkit voivat liitty\u00e4 monenlaisiin asioihin, kuten fyysiseen ulkoasuun, rajoittuneisiin sosiaalisiin taitoihin tai muuten psykiatrisiin oireisiin. Mielenterveyspotilaihin liitettyj\u00e4 negatiivisia stereotypioita puolestaan ovat yht\u00e4\u00e4lt\u00e4 mielenterveysongelmista k\u00e4rsivien heikkous ja ep\u00e4p\u00e4tevyys, toisaalta vaarallisuus. Toisaalta my\u00f6s n\u00e4enn\u00e4isen positiivisia, mutta kuitenkin alentuvasti suhtautuvia k\u00e4sityksi\u00e4 mielenterveysongelmista k\u00e4rsivist\u00e4 lapsenomaisina tuntijoina, joilla on uniikki n\u00e4kemys maailmasta. T\u00e4llaiset negatiiviset uskomukset voivat johtaa syrjint\u00e4\u00e4n, kuten ryhm\u00e4st\u00e4 ulos sulkemiseen ja suoraan ahdisteluun.<\/p>\n Stigmatisointi tekee stigmatisoidulle ihmiselle pahaa paitsi muiden suorittaman syrjinn\u00e4n, my\u00f6s ihmisen itseymm\u00e4rryksen kautta. Itsestigmatisoinnilla tarkoitetaan stigman sis\u00e4ist\u00e4mist\u00e4 osaksi omaa min\u00e4kuvaa niin ett\u00e4 ihminen muuttuu oman stigmatisointinsa v\u00e4lineeksi. Mielenterveysongelmansa vuoksi stigmatisoiduilla ihmisill\u00e4 esiintyy itsetunnon laskua, mik\u00e4 v\u00e4hent\u00e4\u00e4 sosiaalisten suhteiden m\u00e4\u00e4r\u00e4\u00e4 ja palkitsevuutta, ja jopa johtaa hoidon v\u00e4ltt\u00e4miseen. Samaan johtaa my\u00f6s pyrkimys v\u00e4ltt\u00e4\u00e4 stigmatisoitua statusta muiden silmiss\u00e4 ja t\u00e4h\u00e4n liittyvien ep\u00e4miellytt\u00e4vien tunteiden v\u00e4ltt\u00e4minen. N\u00e4in ihminen j\u00e4\u00e4 avun ulkopuolelle, ja h\u00e4nen tilanteensa pahenee entisest\u00e4\u00e4n.<\/p>\n Toisaalta stigmaa ei voida k\u00e4sitell\u00e4 vain yksil\u00f6tasolla. Er\u00e4\u00e4t tutkijat ovat kiinnitt\u00e4neet huomiota siihen, ett\u00e4 stigmatisointiin liittyy aina vallank\u00e4ytt\u00f6\u00e4 ja ep\u00e4tasainen valtasuhde. Erilaiset ihmiset ja eri ihmisryhm\u00e4t muodostavat toisistaan stereotypioita ja k\u00e4ytt\u00e4ytyv\u00e4t niiden mukaisesti, mutta esimerkiksi Linkin ja Phelanin mukaan oleellista stigman syntymisen kannalta on se, kenen kertomat tarinat ovat yleisesti hyv\u00e4ksyttyj\u00e4 \u2013 keneen stigma tarttuu. T\u00e4ss\u00e4 mielenterveysh\u00e4iri\u00f6ist\u00e4 k\u00e4rsiv\u00e4t henkil\u00f6t ovat eitt\u00e4m\u00e4tt\u00e4 suhteellisen heikossa asemassa, eik\u00e4 heill\u00e4 ryhm\u00e4n\u00e4 keskim\u00e4\u00e4rin ole yht\u00e4 paljon valtaa kuin heill\u00e4, jotka eiv\u00e4t mielenterveysongelmista k\u00e4rsi. Valtakysymyksen huomioiminen osana stigmaa korostaa stigman negatiivisuutta ja h\u00e4pe\u00e4llisyytt\u00e4, sek\u00e4 mahdollisesti roolia kontrollin v\u00e4lineen\u00e4 suhteessa stereotypiaan.<\/p>\n Stigman voidaan katsoa koostuvan monesta osasta. Tarpeeksi kaukaa tarkasteltuna taustalla on niinkin perustavanlaatuinen seikka kuin se, mihin lukuisista eroista ihmisten v\u00e4lill\u00e4 kiinnitet\u00e4\u00e4n huomiota, mitk\u00e4 niist\u00e4 koetaan merkityksellisiksi jaottelun kategorioiksi, joihin liitt\u00e4\u00e4 erilaisia stereotypioita – stigman kannalta relevanttia on (sin\u00e4ns\u00e4 liittym\u00e4tt\u00f6mien) negatiivisten ominaisuuksien liitt\u00e4minen johonkin ominaisuuteen.<\/p>\n Stigma my\u00f6s luo ryhmi\u00e4, meid\u00e4t ja toiset. Lis\u00e4ksi erotetut ryhm\u00e4t on samoin tein arvotettu eriarvoisiksi niin, ett\u00e4 stigmatisoitujen \u201ctoisten\u201d asema on heikompi – statuksen menetys on stigman olennainen osa. T\u00e4m\u00e4 alentunut asema ja negatiivisiin piirteisiin, kuten vaarallisuuteen ja heikkouteen liitt\u00e4minen mielenterveysongelmien tapauksessa, altistavat stigmatisoidut ryhm\u00e4t syrjiv\u00e4lle kohtelulle. Lis\u00e4ksi alhainen asema vakiintuessaan voi toimia itsess\u00e4\u00e4n syrjinn\u00e4n perusteena, jolloin alkuper\u00e4isi\u00e4 assosiaatioita negatiivisiin piirteisiin ei en\u00e4\u00e4 v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00e4 tarvita syrjinn\u00e4n jatkumiseksi.<\/p>\n Mielenterveysstigma on ilmeisimmin kerta kaikkiaan haitallista sen leimaamille ihmisille sek\u00e4 heid\u00e4n itseymm\u00e4rryksens\u00e4 ett\u00e4 muiden ihmisten toiminnan kautta. Lis\u00e4ksi tutkimuksissa on saatu viitteit\u00e4 siit\u00e4, ett\u00e4 mielenterveysstigma on haitallista my\u00f6s stigmatisoijille \u2013 se n\u00e4ytt\u00e4isi olevan yhteydess\u00e4 kohonneeseen psykologiseen ahdinkoon. Kaiken t\u00e4m\u00e4n p\u00e4\u00e4lle mielenterveyden ongelmat maksavat yhteiskunnalle selv\u00e4\u00e4 rahaa, kuten alussa mainittiin.<\/p>\n Erilaiset tiedotuskampanjat on todettu tehokkaiksi stigman v\u00e4hent\u00e4jiksi muun muassa nuorten keskuudessa, ja t\u00e4llaisia kampanjoita on suunnattu my\u00f6s suurelle yleis\u00f6lle. Terveydenhuoltohenkil\u00f6kunnan koulutukset, joissa keskityt\u00e4\u00e4n stigman tunnistamiseen ja k\u00e4sittelyyn, ovat varmasti niin ik\u00e4\u00e4n hy\u00f6dyllisi\u00e4. Negatiivisiin, stigmatisoiviin ja stigmaa vahventaviin julkisiin puheenvuoroihin voidaan keskitty\u00e4 niit\u00e4 haastamalla ja protestoimalla. Itse stigmatisoituja henkil\u00f6it\u00e4 ei toki tulisi my\u00f6sk\u00e4\u00e4n kohdella pelk\u00e4st\u00e4\u00e4n passiivisina avun kohteina, vaan aktiivisina haastajina, joilla on t\u00e4rke\u00e4 rooli k\u00e4sitysten uudelleen m\u00e4\u00e4rittelyss\u00e4. Liiallista keskittymist\u00e4 yksitt\u00e4isiin syrjinn\u00e4n muotoihin tulisi niin ik\u00e4\u00e4n v\u00e4ltt\u00e4\u00e4, sill\u00e4 t\u00e4llainen kapea fokus voi saattaa j\u00e4tt\u00e4\u00e4 itse taustalla olevat stigmatisoivat asenteet ja k\u00e4sitykset huomiotta. Stigma tekee pahaa sek\u00e4 stigmatisoidulle ett\u00e4 stigmatisoijalle, ja lis\u00e4ksi selv\u00e4\u00e4 rahaa lis\u00e4\u00e4ntynein\u00e4 terveydenhuoltokustannuksina. K\u00e4\u00e4nt\u00e4en: sen v\u00e4hent\u00e4misest\u00e4 hy\u00f6tyv\u00e4t kaikki.<\/p>\n Ville Parviainen<\/i><\/p>\n","protected":false},"excerpt":{"rendered":" T\u00e4ss\u00e4 blogitekstiss\u00e4 sosiologian opiskelijat Boris Bakkum ja Ville Parviainen tarkastelevat mielenterveyden eriarvoisuuden ulottuvuuksia. Tekstit ovat osa kev\u00e4\u00e4n 2019 Sosiaalinen eriarvoisuus -teemaseminaarin satoa. Mielenterveys \u2013 sosioekonomisen aseman syy vai seuraus? Mielenterveysongelmat seuraavat yleisesti ottaen sosiaalista gradienttia, mik\u00e4 tarkoittaa sit\u00e4, ett\u00e4 riski … Lue loppuun
\nMielenterveysongelmat koskettavat meist\u00e4 useita. Euroopan tasolla tarkasteltuna OECD on arvioinut niiden koskevan useampaa kuin joka kuudetta ihmist\u00e4, mik\u00e4 tarkoittaa n\u00e4in suuressa mittakaavassa kymmeni\u00e4 miljoonia el\u00e4mi\u00e4, noin 84 miljoonaa. Kotoisemmassakaan tarkastelussa ei voi l\u00f6yt\u00e4\u00e4 sen kummempia valonpilkahduksia; Suomessa mielenterveysongelmia esiintyy jopa useammin kuin EU:ssa keskim\u00e4\u00e4rin. Meill\u00e4 jopa l\u00e4hes joka viides, 18.8 prosenttia ihmisist\u00e4 k\u00e4rsii jostain mielenterveyden ongelmasta. OECD on arvioinut mielenterveysongelmien tuottamien kustannusten olevan EU-tasolla 600 miljardia euroa, ja Suomessakin kokonaiset 5.3 prosenttia bruttokansantuotteesta.<\/p>\n