{"id":1164,"date":"2020-11-06T10:32:02","date_gmt":"2020-11-06T08:32:02","guid":{"rendered":"https:\/\/blogit.utu.fi\/soteakatemia\/?p=1164"},"modified":"2020-11-10T11:42:42","modified_gmt":"2020-11-10T09:42:42","slug":"yhteinen-aani-2","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/blogit.utu.fi\/soteakatemia\/yhteinen-aani-2\/","title":{"rendered":"Yhteinen \u00e4\u00e4ni &#8211; Surevan kohtaaminen 1: Kokemusasiantuntija"},"content":{"rendered":"\n<p>Surevan kohtaaminen -hankkeen kanssa yhteisty\u00f6ss\u00e4 tehdyss\u00e4 podcastissa haastateltavana kokemusasiantuntija Ulla Tuunanen. Haastattelijana Surevan kohtaaminen -hankkeen projektip\u00e4\u00e4llikk\u00f6 Anne Viitala.<\/p>\n\n\n\n<p><a href=\"https:\/\/gate.sc\/?url=https%3A%2F%2Fwww.surevankohtaaminen.fi&amp;token=6be36-1-1604651399786\" rel=\"noreferrer noopener\" target=\"_blank\">www.surevankohtaaminen.fi<\/a><br><a href=\"https:\/\/gate.sc\/?url=https%3A%2F%2Fsites.utu.fi%2Fsote&amp;token=97ea40-1-1604651399786\" rel=\"noreferrer noopener\" target=\"_blank\">sites.utu.fi\/sote<\/a><\/p>\n\n\n\n<p>Jakso tullaan julkaisemaan kurssilla <em>Surevan kohtaaminen<\/em> kev\u00e4\u00e4ll\u00e4 2021.<\/p>\n\n\n\n<figure class=\"wp-block-embed-soundcloud wp-block-embed is-type-rich is-provider-soundcloud wp-embed-aspect-4-3 wp-has-aspect-ratio\"><div class=\"wp-block-embed__wrapper\">\n<iframe loading=\"lazy\" title=\"Surevan kohtaaminen 1: Kokemusasiantuntija by Turun yliopisto\" width=\"1027\" height=\"400\" scrolling=\"no\" frameborder=\"no\" src=\"https:\/\/w.soundcloud.com\/player\/?visual=true&#038;url=https%3A%2F%2Fapi.soundcloud.com%2Ftracks%2F922007764&#038;show_artwork=true&#038;maxwidth=1027&#038;maxheight=1000&#038;dnt=1&#038;in=turun-yliopisto%2Fsets%2Fsote-akatemia\"><\/iframe>\n<\/div><\/figure>\n\n\n\n<p><\/p>\n\n\n\n<h4 class=\"wp-block-heading\">Podcastin tekstivastine:<\/h4>\n\n\n\n<p><em>Yhteinen \u00e4\u00e4ni on Turun yliopiston podcast, jossa keskustellaan ajankohtaisista aiheista monialaisesti. T\u00e4m\u00e4n jakson tuotti Sote-akatemia.<\/em><\/p>\n\n\n\n<p>Anne: Min\u00e4 olen Ann<em>e<\/em> Viitala ja toimin Surevan kohtaaminen -hankkeen projektip\u00e4\u00e4llikk\u00f6n\u00e4, ja vieress\u00e4ni t\u00e4ss\u00e4 on Ulla Tuunanen, K\u00e4py lapsikuolemaperheet ry:n kokemusasiantuntija. T\u00e4n\u00e4\u00e4n keskustellaan surevan kohtaamisesta ja siit\u00e4, miksi on t\u00e4rke\u00e4\u00e4 huomioida erilaisia asioita surevan kohtaamisessa. Ja l\u00e4ht\u00f6kohdat t\u00e4lle kaikelle on se, ett\u00e4 Suomessa ei oo j\u00e4rjestelm\u00e4llist\u00e4 ja yhtenev\u00e4ist\u00e4 k\u00e4yt\u00e4nt\u00f6\u00e4 siihen, miten l\u00e4heist\u00e4 tuetaan, ja kenelle ammattilaiselle se teht\u00e4v\u00e4 kuuluu siin\u00e4 vaiheessa, kun ihminen menehtyy. Ja monesti se j\u00e4\u00e4 surevan omalle vastuulle sitten etsi\u00e4 sit\u00e4 apua ja tukea sill\u00e4 hetkell\u00e4, kun voimavarat on kuitenkin muuten v\u00e4hiss\u00e4, kun on iso menetys tapahtunut. Ja t\u00e4h\u00e4n haasteeseen l\u00e4hti sitten vastaamaan meid\u00e4n Surevan kohtaaminen -hanke, joka on nelj\u00e4n suruj\u00e4rjest\u00f6n yhteinen pyrkimys lis\u00e4t\u00e4 ammattilaisten valmiuksia surevan kohtaamiseen, tukemiseen ja tuen pariin ohjaamiseen. Ja nelj\u00e4 mukana olevaa j\u00e4rjest\u00f6\u00e4 on K\u00e4py lapsikuolemaperheet ry, Huoma henkirikoksen uhrien l\u00e4heiset, sitten Suomen nuoret lesket ry ja Surunauha &#8211; itsemurhan tehneiden l\u00e4heiset. Ja todellakin n\u00e4iden nelj\u00e4n suruj\u00e4rjest\u00f6n yhteisty\u00f6n\u00e4 sitten toteutetaan t\u00e4t\u00e4 hanketta, jossa on luotu verkkosivusto www.surevankohtaaminen.fi, josta l\u00f6ytyy hyvin monipuolisesti tietoa t\u00e4h\u00e4n aiheeseen liittyen, ja lis\u00e4ksi meill\u00e4 on n\u00e4it\u00e4 kokemusasiantuntijoita, jotka sitten k\u00e4yv\u00e4t oman tarinansa kertomassa ty\u00f6yhteis\u00f6iss\u00e4 tai oppilaitoksissa, ja sit\u00e4 my\u00f6ten sitten viev\u00e4t t\u00e4t\u00e4 viesti\u00e4 surevan kohtaamisen merkityksest\u00e4 eteenp\u00e4in.<\/p>\n\n\n\n<p>Samaan aikaan, kun t\u00e4m\u00e4 meid\u00e4n hanke 2018 l\u00e4hti liikkeelle, julkaistiin my\u00f6skin \u00e4killisesti kuolleen henkil\u00f6n l\u00e4heisten tukemisen suositukset, Hoitoty\u00f6n tutkimuss\u00e4\u00e4ti\u00f6n julkaisu, ja t\u00e4t\u00e4 tutkimustietoa t\u00e4ss\u00e4 my\u00f6s hyvin vahvasti jalkautetaan meid\u00e4n hankkeen kautta. Hankkeen tavoitteena on, vaikka ammattilaisia kohdataan, niin tottakai se, ett\u00e4 jokainen sureva saa parasta mahdollista kohtaamista ja apua ja tukea omassa surussaan niin, ettei kukaan sureva j\u00e4isi yksin. Ja vuosittain 50 000 ihmist\u00e4 kuolee Suomessa, reilustikin yli 50 000, niin siihen n\u00e4hden niin surevien m\u00e4\u00e4r\u00e4 on moninkertainen, jollonka t\u00e4m\u00e4 asia koskettaa vuosittain kyll\u00e4 paljon ja isoa joukkoa. Ja erityisesti silloin, kun menetys on \u00e4killinen ja odottamaton, niin my\u00f6skin se tuen ja avun etsiminen on monta kertaa aika raskasta sille ihmiselle itselleen, ja sen takia on t\u00e4rkeet\u00e4, ett\u00e4 ammattilaiset osaa ohjata siihen. My\u00f6s toisilta ammattilaisilta, mutta my\u00f6s vertaistuen pariin.<\/p>\n\n\n\n<p>Me olemme t\u00e4ss\u00e4 Surevan kohtaaminen -hankkeessa nostaneet 6 keskeist\u00e4 asiaa, mitk\u00e4 surevan kohtaamisessa on niit\u00e4 kaikkein t\u00e4rkeimpi\u00e4 asioita, ja ensimm\u00e4isen\u00e4 siin\u00e4 tulee surevan yksil\u00f6n\u00e4 kohtaaminen. Ja t\u00e4h\u00e4n perustuu se, ett\u00e4 tarkkojen ohjeiden antaminen on vaikeaa, koska jokainen suru ja jokainen menetys on yksil\u00f6llinen, ja niin on my\u00f6skin se surevan tuen tarve. My\u00f6skin se, ett\u00e4 surevalla voi olla hyvin aaltoilevaa se suru, eli se mit\u00e4 t\u00e4n\u00e4\u00e4n tarvii, niin voi ollakin huomenna erilaista, ja niinkun joku kokemusasiantuntija itsellenikin on sanonut, niin mik\u00e4 eilen loukkaa, niin saattoi olla t\u00e4n\u00e4\u00e4n lohduttavaa ja p\u00e4invastoin. Eli my\u00f6s se, ett\u00e4 t\u00e4m\u00e4 suru on aaltoliikett\u00e4, niin on hyv\u00e4 tunnistaa. Ja ammattilaisena on hyv\u00e4 tunnistaa ja hyv\u00e4ksy\u00e4 se, ett\u00e4 ei voi mitenk\u00e4\u00e4n ratkaista toisen surua pois. Kohtaa sureva yksil\u00f6n\u00e4 pit\u00e4\u00e4 sis\u00e4ll\u00e4\u00e4n my\u00f6skin sen huomion, ett\u00e4 perheenj\u00e4senist\u00e4 suru voi vaikuttaa eri tavalla ja jokainen kokee sen surun omalla tavallaan. My\u00f6skin kuolintapaan liittyy erityispiirteit\u00e4, jollonka jokainen sureva ei my\u00f6sk\u00e4\u00e4n sen takia koe sit\u00e4 suruaan samalla tavalla. T\u00e4n\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 haasteina on my\u00f6skin se, ett\u00e4 perheet on hyvin monimuotoisia, ja omat kulttuurit ja uskomukset ja taustat liittyy vahvasti siihen, miten sit\u00e4 surua n\u00e4ytt\u00e4\u00e4 ja ilment\u00e4\u00e4, ja t\u00e4mm\u00f6set asiat on hyv\u00e4 tiedostaa siin\u00e4 vaiheessa, kun kohtaa surevan.<\/p>\n\n\n\n<p>Ammattilaisen on hyv\u00e4 muistaa, ett\u00e4 surevalla varsinkin siin\u00e4 alkutilanteessa voi olla hyvinkin rajuja reaktioita, jolloinka kannattaa olla valmistautunut siihen voimakkaidenkin reaktioiden vastaanottamiseen, ja muistaa itse olla provosoitumatta niist\u00e4.<\/p>\n\n\n\n<p>Toisena keskeisen\u00e4 elementtin\u00e4 on my\u00f6t\u00e4tunnon osoittaminen. Aito l\u00e4sn\u00e4olo tilanteessa, ja t\u00e4m\u00e4 onnistuu parhaiten yleens\u00e4 silloin, kun on omat menetykset ja suhde kuolemaan k\u00e4siteltyn\u00e4, jolloinka ne on muuttuneet sielt\u00e4 voimavaraksi siin\u00e4 omassa ty\u00f6skentelyss\u00e4. Ei niink\u00e4\u00e4n pelk\u00e4\u00e4 sit\u00e4 surevan kohtaamista, kun on t\u00e4m\u00e4n asian kanssa itse ty\u00f6st\u00e4nyt, ja siihen meid\u00e4n hanke my\u00f6skin vahvasti pyrkii, ett\u00e4 lis\u00e4t\u00e4\u00e4n sit\u00e4 tietoa surusta ja surevasta, jollonka my\u00f6skin sit\u00e4 tullaan tietoisemmaksi. Surevalle on t\u00e4rke\u00e4\u00e4 tiet\u00e4\u00e4, ett\u00e4 v\u00e4lit\u00e4t, eli oikeasti kuuntelet ja olet tilanteessa l\u00e4sn\u00e4. Moni aina miettii, ett\u00e4 onko omien tunteiden n\u00e4ytt\u00e4minen, esimerkiksi se, ett\u00e4 itkee, onko se sallittua, jos on ammattilaisen roolissa. Mutta kyll\u00e4 me t\u00e4ss\u00e4 hankkeessa ollaan semmosta viesti\u00e4 viety, ett\u00e4 ammattilainenkin voi tunteensa n\u00e4ytt\u00e4\u00e4, mutta hallitusti, ja nimenomaan siin\u00e4 roolissa pysy\u00e4kseen niin t\u00e4ytyy huomioida se, ett\u00e4 itse pit\u00e4\u00e4 pysty\u00e4 sit\u00e4 tilannetta viem\u00e4\u00e4n eteenp\u00e4in ammattilaisena, eik\u00e4 saa k\u00e4\u00e4nty\u00e4 tilanne niin, ett\u00e4 sureva kokee, ett\u00e4 h\u00e4nen pit\u00e4\u00e4 viel\u00e4 lohduttaa t\u00e4ss\u00e4 ammattilaistakin.<\/p>\n\n\n\n<p>Kolmas t\u00e4rke\u00e4 kohta on: Anna aikaasi. Eli vaikka ollaan keskell\u00e4 kiirett\u00e4, ja varmasti monessa resurssit t\u00e4h\u00e4n ajaakin vahvasti, ett\u00e4 oikeasti on kiire, mutta kiire ei saa n\u00e4ky\u00e4 kohtaamisessa surevan kanssa. Ja aina se kiireett\u00f6myyden tuntu ei vaadi kuitenkaan m\u00e4\u00e4r\u00e4llisesti aivan hirve\u00e4sti aikaa. Se on pieni\u00e4 tekoja, pieni\u00e4 pys\u00e4htymisi\u00e4, omien eleiden, liikehdinn\u00e4n asettamista semmoiseksi, ett\u00e4 siin\u00e4 ei n\u00e4y kiire. Surevalle on t\u00e4rkeet\u00e4, ett\u00e4 h\u00e4nt\u00e4 ohjataan muistojen ker\u00e4\u00e4misess\u00e4 ja hyv\u00e4stelemisess\u00e4, ja h\u00e4n ei v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00e4 itse tule t\u00e4t\u00e4 ajatelleeksi, jos ei h\u00e4nt\u00e4 siihen kannusteta, ja nimenomaan ammattilaisen teht\u00e4v\u00e4n\u00e4 on sitten my\u00f6skin se tukeminen ja kannustaminen niinhin hyv\u00e4stien j\u00e4tt\u00e4miseen.<\/p>\n\n\n\n<p>Sitten nelj\u00e4nten\u00e4 kohtana on tiedon antaminen, ja surevalle on usein helpottavaa kuulla tosiasioita siit\u00e4 tapahtuneesta, vaikka niit\u00e4 pit\u00e4isikin kerrata monetta kertaa, niin se on juuri n\u00e4in, ett\u00e4 sit\u00e4 pit\u00e4\u00e4 tehd\u00e4. My\u00f6s yleisesti surusta on hyv\u00e4 saada tietoa, joka sitten ankkuroi sen surevan oman tarinan v\u00e4h\u00e4n laajempaan kontekstiin, eli surevalla monta kertaa on tunne, ett\u00e4 on yksin t\u00e4ss\u00e4 tilanteessa, kukaan ei ikin\u00e4 voi ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4, milt\u00e4 minusta tuntuu. Niin se, ett\u00e4 kuulee sit\u00e4, ett\u00e4 mink\u00e4laiset suruun liittyv\u00e4t reaktiot ovat hyvin tavallisia, ja muillakin on ollut t\u00e4llaisia kokemuksia ja ajatuksia, niin se yleens\u00e4 auttaa sit\u00e4 surevaa my\u00f6skin suhteuttamaan sit\u00e4 omaa tilannetta. Tiedon antaminen on t\u00e4rke\u00e4\u00e4, niin suullisesti, kuin kirjallisesti, ja erityisesti siin\u00e4 sokkivaiheessa, kun tieto kuolemasta vasta on tullut, niin on t\u00e4rkeet\u00e4, ett\u00e4 j\u00e4\u00e4 tietoa my\u00f6skin kirjallisena. Se, miten tietoa annetaan, niin on t\u00e4rkeet\u00e4 puhua suoraan ja ymm\u00e4rrett\u00e4v\u00e4sti. Monta kertaa se ammattikieli, jota erilaiset ammattilaiset k\u00e4ytt\u00e4\u00e4, niin se koetaan hirveen et\u00e4isen\u00e4 ja vieraana, ja vieraat sanat voi my\u00f6skin aiheuttaa niit\u00e4 v\u00e4\u00e4rinymm\u00e4rryksi\u00e4 tai \u00e4rtymist\u00e4 siihen, ett\u00e4 ei saa selke\u00e4sti sit\u00e4 kaipaamaansa informaatiota. Eli tiedon antaminen on eritt\u00e4in t\u00e4rkeet\u00e4.<\/p>\n\n\n\n<p>Viides kohta, mit\u00e4 erityisesti meid\u00e4n kokemusasiantuntijat omissa tarinoissaan monesti korostavat, ovat surun kunnioittaminen. Eli l\u00e4heisill\u00e4 on aina oikeus suruun, oli tilanne mik\u00e4 tahansa. Monta kertaa ulkopuoliset tekee tulkintoja ja oikeutuksia toisten suruun omien ajatustensa pohjalta, mutta t\u00e4rkeint\u00e4 on se, ett\u00e4 jokaisella on oikeus suruun, ja jokainen suru on oikein, jokainen tapa ilmaista sit\u00e4 on oikein. Monesti meill\u00e4 ulkopuolisestikin saattaa tulla tarve pienent\u00e4\u00e4 sit\u00e4 toisen surua, mutta se on hyv\u00e4 tiedostaa, ett\u00e4 kukaan muu sit\u00e4 surua ei pysty pois ratkaisemaan. Eli ne yritykset pienent\u00e4\u00e4 surua koetaan monta kertaa surun mit\u00e4t\u00f6imisen\u00e4. Esimerkiksi tehd\u00e4\u00e4n sellaisia, mit\u00e4 my\u00f6skin kokemusasiantuntijat kuvaa suusta tulevina sammakkoina, eli aletaan kertoa toista, jonkun toisen kokemaa tarinaa tai omia menetyksi\u00e4 siihen, kun toinen kertoo omasta surustaan, m\u00e4\u00e4ritell\u00e4\u00e4n surun kestoa tai syvyytt\u00e4, tai ajatellaan, ett\u00e4 joku toinen ihmissuhde voisi korvata t\u00e4m\u00e4n nyt menetetyn. N\u00e4m\u00e4 yritykset pienent\u00e4\u00e4 surua tulkitaan hyvin vahvasti surevan kohdalta nimenomaan surun mit\u00e4t\u00f6imisen\u00e4. Ja omien tulkintojen tekeminen on my\u00f6skin sellasta hyvin tyypillist\u00e4 ja inhimillist\u00e4kin, eli tehd\u00e4\u00e4n toisen puolesta tulkinta, ett\u00e4 h\u00e4n ei varmasti halua puhua siit\u00e4, tai h\u00e4n haluaa olla yksin. Tai tehd\u00e4\u00e4n tulkintoja siit\u00e4, ett\u00e4 kuinka l\u00e4heinen toinen olisi ollut esimerkiksi sen perusteella, ett\u00e4 kuinka l\u00e4heinen sukulaisuussuhde h\u00e4neen on ollut. Eli kaikki n\u00e4m\u00e4 t\u00e4mm\u00f6iset tulkinnat siit\u00e4, mitk\u00e4 perustuu omaan ajatusmaailmaan, ei siihen ett\u00e4 on tarkistettu ja kysytty asia surevalta itselt\u00e4\u00e4n. Konkreettisesti surevat kokee hyv\u00e4n\u00e4 asiana sen, ett\u00e4 menehtyneest\u00e4 k\u00e4ytet\u00e4\u00e4n h\u00e4nen nime\u00e4\u00e4n, oli sitten kyse esimerkiksi sairaalaosastolla, ei puhuta potilaasta tai ei puhuta vainajasta, ei puhuta ruumiista, vaan puhutaan menehtyneest\u00e4 h\u00e4nen omalla nimell\u00e4\u00e4n. T\u00e4m\u00e4 on monen surevan mielest\u00e4 sit\u00e4 kuolleen kunnioittamista ja surun kunnioittamista.<\/p>\n\n\n\n<p>Ja sitten viimeisen\u00e4 asiana on meid\u00e4n hankkeen t\u00e4rkein viesti, eli ohjaa eteenp\u00e4in, sureva ei saa j\u00e4\u00e4d\u00e4 yksin. Eli velvollisuutenasi, miss\u00e4 tahansa roolissa ammattilaisena sitten surevan kohtaakin, niin on varmistaa se, ett\u00e4 sureva saa jatkossakin apua, eik\u00e4 j\u00e4\u00e4 yksin. Ja todellakin se surevan avun tarve voi olla hyvin monenlainen. Akuutissa tilanteessa se kriisiapu on se, mit\u00e4 siin\u00e4 kohtaa tarvitaan, mutta pitk\u00e4\u00e4n tapahtuneen j\u00e4lkeenkin voidaan tarvita keskusteluapua, ja siihen on hyv\u00e4 my\u00f6skin olla ne v\u00e4yl\u00e4t, ett\u00e4 miten sinne ohjataan. Vertaistukeen voi oikeestaan ohjata miss\u00e4 tahansa vaiheessa, ja se on hyv\u00e4 muistaa, ett\u00e4 vertaistukea on muukin, kuin pelk\u00e4t ryhm\u00e4t tai kasvokkain tapahtuva vertaistuki. Eli vertaistuesta ja sen olemassaolosta on hyv\u00e4 tiet\u00e4\u00e4 ja muistaa mainita sille surevalle ihan miss\u00e4 tahansa vaiheessa. Moni sureva kaipaa my\u00f6skin ja ehdottomasti eniten hy\u00f6tyy siit\u00e4 k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6n avusta. Eli siin\u00e4 vaiheessa kun omat voimavarat ovat kovin heikot, niin se, ett\u00e4 arki py\u00f6rii ja joku pit\u00e4\u00e4 huolta siit\u00e4, ett\u00e4 se k\u00e4yt\u00e4nt\u00f6 py\u00f6rii, niin on se t\u00e4rkein tuki ja apu. Ja toinen taas sitten omien verkostojensa avulla pystyy t\u00e4m\u00e4n j\u00e4rjest\u00e4m\u00e4\u00e4n paremmin. Mutta todellakin se, ett\u00e4 jokainen sureva kohdataan yksil\u00f6llisesti ja kysyt\u00e4\u00e4n se, mik\u00e4 se avun ja tuen tarve on, niin auttaa sitten parempiin kohtaamisiin.<\/p>\n\n\n\n<p>Mutta nyt t\u00e4ss\u00e4 vieress\u00e4ni on K\u00e4py lapsikuolemaperheet ry:n kokemusasiantuntija Ulla Tuunanen. Ja kerrotko Ulla, mink\u00e4lainen menetystarina sinulla on?<\/p>\n\n\n\n<p>Ulla: Joo hei, eli m\u00e4 kerron teille meid\u00e4n toisesta lapsesta Rauhasta. Vuonna 2016 maaliskuussa oli Rauhan raskauden loppumetrit, ja raskausviikolla 40+4 synnytys k\u00e4ynnistyi semmosella korkealla lapsiveden menolla, jolloinka sit\u00e4 lapsivett\u00e4 rupes tihkumaan, ja siirryin sitten sairaalaan, et sit\u00e4 synnytyst\u00e4 ruvettiin k\u00e4ynnist\u00e4m\u00e4\u00e4n, ja pari p\u00e4iv\u00e4\u00e4 siell\u00e4 sitten sit\u00e4 synnytyst\u00e4 k\u00e4ynnistettiin, ja lopulta sitten kahdeksas p\u00e4iv\u00e4 maaliskuuta naistenp\u00e4iv\u00e4n\u00e4 siirrettiin synnytyssaliin, ett\u00e4 nyt sitten saadaan tytt\u00f6 naistenp\u00e4iv\u00e4n\u00e4. Ja sitten siin\u00e4 synnytyssalissa k\u00e4vikin niin, ett\u00e4 Rauhan sykkeet yht\u00e4kki\u00e4 laski, ja l\u00e4\u00e4k\u00e4ri p\u00e4\u00e4tti, ett\u00e4 laitetaan semmonen pinni sinne vauvan p\u00e4\u00e4h\u00e4n, jollonka sitten loputkin lapsivedet meni. Ja sit siin\u00e4 kohtaa ne Rauhan sykkeet romahti t\u00e4ysin, ja niit\u00e4 ei saatu siit\u00e4 sitten en\u00e4\u00e4 siin\u00e4 synnytyssalissa nousemaan, ja sitten mut kiid\u00e4tettiin siit\u00e4 tosi nopeesti tonne h\u00e4t\u00e4sektioon. Ja sektiolla sitten Rauha syntyi siit\u00e4 muutaman minuutin p\u00e4\u00e4st\u00e4 siit\u00e4, kun ne h\u00e4nen sykkeet oli romahtanut, ja h\u00e4n syntyi semmosena elottomana ja kalpeena, ja meni aika pitk\u00e4\u00e4n ennen, kuin h\u00e4nest\u00e4 sit l\u00f6ydettiin niinkuin napanuoraa tunnustelemalla se syke, ja sit h\u00e4nt\u00e4 ruvettiin elvytt\u00e4m\u00e4\u00e4n. Ja m\u00e4 oon ollu siin\u00e4 siis nukutettuna useita tunteja, ett\u00e4 mulla nyt ei oo sin\u00e4ns\u00e4 silleen kauheen tarkkaa k\u00e4sityst\u00e4 siit\u00e4 tapahtumien kulusta, mutta Rauha siirrettiin siit\u00e4 sitten tonne pikkulasten, tai vastasyntyneiden teho-osastolle hoidettavaksi, ja h\u00e4nelle tehtiin monenlaisia hoitotoimenpiteit\u00e4.<\/p>\n\n\n\n<p>Sitten mut her\u00e4tettiin sielt\u00e4 nukutuksesta ehk\u00e4 noin nelj\u00e4n tunnin kuluttua, ja sit se l\u00e4\u00e4k\u00e4ri, joka oli siell\u00e4 synnytyssalissa mukana, niin h\u00e4n oli siin\u00e4 vieress\u00e4 hyvin niinkun surullisen n\u00e4k\u00f6isen\u00e4, ja h\u00e4n itki ja sanoi, ett\u00e4 teid\u00e4n lapsi ei varmaankaan selviydy. Ja m\u00e4 p\u00e4\u00e4sin sit siin\u00e4 kohtaa n\u00e4kem\u00e4\u00e4n Rauhan, Rauha oli siell\u00e4 tosiaan kaiken maailman laitteiden peitossa siell\u00e4 vastasyntyneiden teholla, ja me oltiin sit miehen kanssa siell\u00e4, m\u00e4 en n\u00e4hnyt Rauhasta paljon mit\u00e4\u00e4n, jalan v\u00e4h\u00e4n ja v\u00e4h\u00e4n k\u00e4tt\u00e4. Ja mulle kerrottiin siin\u00e4 paljon kaikkea mut sitten just, kun m\u00e4 olin ollut pitk\u00e4\u00e4n nukutettuna, niin en nyt ihan pystynyt rekister\u00f6im\u00e4\u00e4n siin\u00e4 tilanteessa sit\u00e4 muuta kuin sen, ett\u00e4 nyt on niinku tosi vakava tilanne. Mutta tietysti sit\u00e4 niinku \u00e4itin\u00e4 toivoo sit\u00e4 ihmett\u00e4. Siin\u00e4 meni muutama tunti, kun Rauha oli elossa siell\u00e4. Eli siell\u00e4 vastasyntyneiden teho-osastolla sitten p\u00e4\u00e4dyttiin siihen, ett\u00e4 Rauha saa h\u00e4t\u00e4kasteen, ja siell\u00e4 oli sitten pappi paikalla, ja sen teho-osaston henkil\u00f6kuntaa, l\u00e4\u00e4k\u00e4ri, siell\u00e4 oli silleen rauhallinen tilanne, ett\u00e4 kaikki niinkun henkil\u00f6kunta pystyi osallistumaan siihen kastetilaisuuteen ja laulamaan mukana, ja olemaan siin\u00e4 silleen meid\u00e4n tukena. Ja sen kasteen j\u00e4lkeen ei menny sitten kovinkaan kauan, kun sitten l\u00e4\u00e4k\u00e4ri niinkun totes sen, ett\u00e4 tilanne on toivoton, ett\u00e4 Rauhasta oli otettu jotain erilaisia verikokeita, ja siin\u00e4 niinku ooteltiin sit\u00e4, ett\u00e4 l\u00e4hteek\u00f6 jotkut arvot nousemaan, ja sitten kun ne ei just l\u00e4htenyt nousemaan, niin sitten just todettiin se, ett\u00e4 mit\u00e4\u00e4n ei oo en\u00e4\u00e4 teht\u00e4viss\u00e4. Ja sit siin\u00e4 kohtaa meid\u00e4n t\u00e4ytyi miehen kanssa p\u00e4\u00e4tt\u00e4\u00e4, ett\u00e4 annetaanko Rauhan olla siell\u00e4 niiss\u00e4 hoitotoimenpiteiden piiriss\u00e4, vai irrotetaanko h\u00e4net siit\u00e4 hengityskoneesta ja laitteista, ja et saadaan h\u00e4net sit syliin, ja ett\u00e4 sit h\u00e4n kuolee niinku meid\u00e4n syliin. Ja p\u00e4\u00e4dyttiin sitten siihen, ett\u00e4 tota, haluttiin tottakai, kun oli tiedossa se, ett\u00e4 n\u00e4\u00e4 on niinku ainoot ja viimeiset hetket, mit\u00e4 me voidaan niinku Rauhan kanssa olla, niin tottakai haluttiin sitten, ett\u00e4 h\u00e4n on meid\u00e4n syliss\u00e4.<\/p>\n\n\n\n<p>Sit lopulta l\u00e4\u00e4k\u00e4ri irrotti Rauhan hengityskoneesta, ja m\u00e4 sain h\u00e4net sitten syliin, ja siit\u00e4 noin kymmenen minuutin p\u00e4\u00e4st\u00e4 Rauha sitten kuoli. Ja silloin oli siis y\u00f6, ja oli silleen aika rauhallista siell\u00e4 osastolla, niin me saatiin siin\u00e4 sitten viett\u00e4\u00e4 Rauhan kanssa viett\u00e4\u00e4 monta tuntia viel\u00e4, vaikka h\u00e4n oli kuolleena, niin saatiin pit\u00e4\u00e4 h\u00e4nt\u00e4 syliss\u00e4, ja mies sai pest\u00e4 Rauhan ja vaihtaa vaipan, ja h\u00e4nest\u00e4 otettiin k\u00e4den- ja jalanj\u00e4ljet, ja saatiin siin\u00e4 sit keskustella hoitajien kanssa. Ja sitten lopulta, kun oltiin saatu h\u00e4nen kanssa siin\u00e4 riitt\u00e4v\u00e4sti viett\u00e4\u00e4 aikaa, niin sitten vietiin h\u00e4net sellaiseen kappeliin, josta h\u00e4net sitten siirrettiin pois. Ja me mentiin sitten miehen kanssa semmoselle raskaana olevien osastolle, mist\u00e4 me saatiin semmonen yksityishuone. Ja tosiaan, kun mut oli leikattu niin mulla oli sitten useampi toipumisp\u00e4iv\u00e4 sairaalassa ennen, kuin pystyin kotiutumaan. Et siell\u00e4 sairaalassa sitten tietysti niinkun, siis ensinn\u00e4kin se ensimm\u00e4inen p\u00e4iv\u00e4 oli semmonen, et m\u00e4 en yht\u00e4\u00e4n pystyny niinkun jotenkin ymm\u00e4rt\u00e4m\u00e4\u00e4n, ett\u00e4 mit\u00e4 on tapahtunut, ja jotenkin se, no m\u00e4 luulen, et se oli sit\u00e4 semmosta ihan tosi semmosta alkukantaista sokkitilaa, ett\u00e4 ei vaan niinku, tai oli hankala ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4, et mit\u00e4 on tapahtunut. Ja sitten meid\u00e4n luokse tuli siell\u00e4 sairaalassaolop\u00e4ivin\u00e4, me tavattiin se synnytysl\u00e4\u00e4k\u00e4ri, ja sit me tavattiin niit k\u00e4til\u00f6it\u00e4, jotka oli paikalla silloin, kun Rauha syntyi, ja lastenl\u00e4\u00e4k\u00e4ri ja sairaanhoitajia, ja sitten ei valitettavasti sit\u00e4 samaa sairaalapastoria, joka kastoi Rauhan, mutta eri sairaalapastori, ja sosiaality\u00f6ntekij\u00e4, ja sairaalan psykiatrinen sairaanhoitaja.&nbsp; Et siis jopa v\u00e4h\u00e4n silleen niinku v\u00e4symiseen asti siell\u00e4 meid\u00e4n luona k\u00e4vi henkil\u00f6kuntaa, ja niinku meille j\u00e4i semmonen olo, ett\u00e4 meill\u00e4 on nyt tosi hyv\u00e4 tukiverkosto, ja meill\u00e4 on nyt niinkun paljon eri tahoja, jotka meit\u00e4 sit auttaa. Ja tosiaan sitten muutama p\u00e4iv\u00e4 sen sairaalassaolon j\u00e4lkeen, kun m\u00e4 sitten p\u00e4\u00e4sin s\u00e4ngyst\u00e4 yl\u00f6s ja liikkeelle, niin meit\u00e4 sit kotiutettiin, ja se oli niinkun, se oli jotenki ehk\u00e4 yks semmosista vaikeimmista kohdista l\u00e4htee sit sielt\u00e4 sairaalasta, ett\u00e4 ku oli mennyt sinne sill\u00e4 ajatuksella, ett\u00e4 saa sen tyt\u00f6n sitten kotiin, ja p\u00e4\u00e4see el\u00e4m\u00e4\u00e4n sit\u00e4 sitten semmosta vauva-arkee kaksilapsisessa perheess\u00e4, ja sitten kun kotiin l\u00e4hteekin syliss\u00e4 muovikassi, miss\u00e4 on ne kuvat siit\u00e4 kuolleesta lapsesta ja jotain niinku, kastevesipullo, niin se oli niinku tosi semmonen hankala l\u00e4ht\u00f6 sitten.<\/p>\n\n\n\n<p>Anne: Mites sitten, kun te ootte palannut kotiin ja yritt\u00e4nyt sitten tavallista arkea el\u00e4\u00e4, niin huomioitiinko teid\u00e4t ja teid\u00e4n suru?<\/p>\n\n\n\n<p>Ulla: No ehk\u00e4 kotona ollessa oli v\u00e4h\u00e4n semmonen samanlainen ilmi\u00f6, mit\u00e4 silloin sairaalassa ollessakin, et sillon ensimm\u00e4isten viikkojen ja p\u00e4ivien aikana niit yhteydenottoja tuli tosi paljon. Ja niinkun, no joo, enemm\u00e4nkin ehk\u00e4 yhteydenottoja, ja sitten niinku meit\u00e4 haluttiin jotenkin hirveesti n\u00e4hd\u00e4, mut sit me oltiin niin v\u00e4syneit\u00e4 ja jotenkin niin surullisia, ja jotenkin kun just kun se surun alkuvaihe on semmosta, ett\u00e4 ei niinku jaksa mit\u00e4\u00e4n, niin ettei sitte jaksettu hirveesti niinku tavata ket\u00e4\u00e4n. Ja sit m\u00e4 en tii\u00e4 et onks se sitte ollu semmonen viesti sitten, ett\u00e4 me p\u00e4rj\u00e4t\u00e4\u00e4n. Mut ett\u00e4 alkuun oli tosi paljon niit\u00e4 kohtaamisia ja yhteydenottoja, mut sitten ne muutamien viikkojen j\u00e4lkeen aika lailla sitten loppui.<\/p>\n\n\n\n<p>Anne: Ohjattiinko teit\u00e4 heti sairaalasta johonkin toiselle ammattilaiselle?<\/p>\n\n\n\n<p>Ulla: Joo, eli no ensinn\u00e4kin sairaalasta just k\u00e4vi se yleissairaalapsykiatrian semmonen sairaanhoitaja meit\u00e4 tapaamassa, ja meit\u00e4 siit\u00e4, niinkun alkoi asiakkuus sitten sinne yleissairaalapsykiatrian poliklinikalle. Niin se oli niinku se ensimm\u00e4inen ammattikohtaaminen. Ja toki se meni meid\u00e4n kohdalla v\u00e4h\u00e4n sitten silleen hankalasti, ett\u00e4 siin\u00e4 tuli niinku sairastumisia sek\u00e4 minun, ett\u00e4 sen ty\u00f6ntekij\u00e4n, et sitten meill\u00e4 meni niinku ensimm\u00e4inen tapaaminen sen keskusteluavun piiriin niin noin kuukauden p\u00e4\u00e4h\u00e4n siit\u00e4 Rauhan kuolemasta, ett\u00e4 meill\u00e4 oli sitten kerenny oleen hautajaisetkin jo. Ja sitten sairaalasta otettiin yhteys mun pyynn\u00f6st\u00e4 my\u00f6s heti tuonne K\u00e4pyyn, ett\u00e4 sitten sielt\u00e4 mulle kyll\u00e4 soitettiinkin tyylin seuraavalla viikolla. Neuvolasta, tai kysyttiin my\u00f6s, ett\u00e4 haluanko vastaanottajan neuvolaan, ja m\u00e4 en kokenut silloin tarpeelliseksi niinku k\u00e4yd\u00e4 siell\u00e4 neuvolassa. Mutta jotenkin m\u00e4 olin odottanut, ett\u00e4 neuvolasta ois silti oltu minuun yhteydess\u00e4, koska kuitenkin sit\u00e4 raskautta hoidettiin ihan niinku viime p\u00e4iviin asti siell\u00e4 neuvolassa, mutta sielt\u00e4 ei sitten niinku kuulunut mit\u00e4\u00e4n, ennen kun m\u00e4 ite otin sinne yhteytt\u00e4 taas sitten esikoisen oirehdinnan vuoksi.<\/p>\n\n\n\n<p>Anne: Kerroitkin, ett\u00e4 Rauha oli teid\u00e4n toinen lapsi, niin miten teid\u00e4n perhe huomioitiin? Elikk\u00e4 teill\u00e4 oli my\u00f6skin sitten Rauhalla isoveli.<\/p>\n\n\n\n<p>Ulla: Joo. No siell\u00e4 sairaalassa meille just annettiin jotain semmosia k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6n neuvoja, ett\u00e4 mit\u00e4 voi sanoa ja miten voi kertoa sitten siit\u00e4 kuolemasta, ja tietysti ett\u00e4 esikoinen oli sillon 3, just ett\u00e4 tosi pieni, ja ei me oltu siihen menness\u00e4 puhuttu oikeestaan kuolemasta mit\u00e4\u00e4n, niin se oli meille semmonen tosi vaikee tilanne, et my\u00f6s kun oli itse niin surunmurtama, ja sitten oli viel\u00e4 se, et miten selitt\u00e4\u00e4 sille pienelle se kuolema. Ja et h\u00e4nen siskon kuolema, kun h\u00e4n oli my\u00f6s sitten tottakai odottanut tosi paljon. Mutta ei sit oikeastaan muuten, et sit m\u00e4 ite, kun tosiaan esikoinen rupes oirehtimaan sit\u00e4 meid\u00e4n surua, ja h\u00e4n sai semmosia niinkun tietynlaisia raivokohtauksia, ja oli vaikea saada h\u00e4nt\u00e4 niinku asettumaan, niin silloin m\u00e4 otin ite yhteytt\u00e4 neuvolaan, jollonka sitten neuvolasta ohjattiin meit\u00e4 perheneuvolaan, jonne meit\u00e4 ei sitten otettu asiakkaaksi, koska esikoinen oli niin pieni. Ja sitten meill\u00e4 k\u00e4vi semmoinen lapsiperheiden kotipalvelusta yksitt\u00e4inen hoitaja kerran, niin h\u00e4n sitten sanoi, ett\u00e4 kannattais soittaa neuvolapsykologille, ja sit m\u00e4 soitin neuvolapsykologille, ja sitten noin kaksi kuukautta siit\u00e4, kun Rauha oli kuollut, niin me p\u00e4\u00e4stiin neuvolapsykologille, ja nimenomaan just sill\u00e4 ajatuksella, ett\u00e4 voisi my\u00f6s niihin esikoisen oirehdintaan ja siihen sen koko perheen tilanteen huomioimiseen sitten saada apua. Koska siis vaikka meill\u00e4 oli se yleissairaalapsykiatriaan kontakti, niin sen oli tarkoitus l\u00e4ht\u00f6kohtaisestikin olla vaan semmonen niinkun lyhytkestoinen, ett\u00e4 kunhan me p\u00e4\u00e4st\u00e4\u00e4n muiden palveluiden piiriin, niin sitten se p\u00e4\u00e4ttyisi joka tapauksessa. Niin et mulla oli sinne yleissairaalapsykiatrialle muutama k\u00e4ynti, ja sitten t\u00e4n kahden kuukauden p\u00e4\u00e4st\u00e4 Rauhan kuolemasta alkoi ne neuvolapsykologitapaamiset.<\/p>\n\n\n\n<p>Anne: Sanoit, ett\u00e4 K\u00e4pyynkin sinut ohjattiin. Mink\u00e4laisia kokemuksia vertaistuesta sulla on?<\/p>\n\n\n\n<p>Ulla: Mulla on vertaistuesta tosi hyvi\u00e4 kokemuksia, ett\u00e4 juurikin melko pian Rauhan kuoleman j\u00e4lkeen mulle j\u00e4rjestettiin sitten K\u00e4vyn kautta tukihenkil\u00f6, ja tukihenkil\u00f6 soitti mulle noin kerran viikossa aika pitk\u00e4\u00e4nkin, ehk\u00e4 ensimm\u00e4iset reilu puoli vuotta. Ja se oli jotenkin, kun oli itsell\u00e4 silloin alussa semmonen olo, ett\u00e4 jotenkin oli niin hankala asettua semmoseen normaaliin lapsiperheporukoihin, kun tuntui niin semmoselta ulkopuoliselta, et vaikka mulla oli se yksi el\u00e4v\u00e4 lapsi siin\u00e4, mutta et sitten just tuntui silt\u00e4, ett\u00e4 ei ne muut perheen\u00e4idit oikein niinku ymm\u00e4rr\u00e4 sit\u00e4, miten just vaikeaa se arki on, kun se toinen lapsi on kuollut. Mutta sitten just, kun oli se tukihenkil\u00f6, jolla oli ollut samankaltainen tilanne itell\u00e4, niin jotenkin tuntu, ett\u00e4 h\u00e4n sitten ymm\u00e4rsi sen koko skaalan just, et millasta se on, kun on kotona el\u00e4v\u00e4 lapsi ja sitten on se kuollut lapsi, ja miten sitten parisuhde ja n\u00e4in. Ja sitten m\u00e4 my\u00f6s hakeuduin tonne K\u00e4vyn vertaistukiryhmiin, ja siell\u00e4 m\u00e4 k\u00e4vin melkein joka kerta, ne siis kokoontuu kerran kuukaudessa, niin sitten sen Rauhan kuolinvuoden. Ja siell\u00e4 oli kans niinku tosi hyvi\u00e4 kohtaamisia sitten vertaisten kanssa. Niin niiss\u00e4 K\u00e4vyn vertaisryhmiss\u00e4 on just se hienous mun mielest\u00e4ni, ett\u00e4 kun just tuntuu ulkopuoliselta semmosissa normaaleissa perhekohtaamisissa, niin sitten niiss\u00e4 K\u00e4vyn ryhmiss\u00e4 ei tunnu ulkopuoliselta, ja sitten just ne ihmiset, vaikka on ihmisill\u00e4 monenlaisella taustalla sit\u00e4 menetyst\u00e4, niin sitten kuitenkin se suru on, ja se menetys on semmonen, mik\u00e4 enemm\u00e4n niinku yhdist\u00e4\u00e4. Oon nyt my\u00f6s ite ruvennut ton K\u00e4py lapsikuolemaperheet ry:n vertaistukihenkil\u00f6ksi, ja sen lis\u00e4ks m\u00e4 k\u00e4yn t\u00e4n Surevan kohtaaminen -hankkeen puitteissa pit\u00e4m\u00e4ss\u00e4 t\u00e4mm\u00f6si\u00e4 kokemuspuheenvuoroja, et ne on mun mielest\u00e4 kanssa semmosia kohtia, mit\u00e4 m\u00e4 voin ajatella, ett\u00e4 m\u00e4 oon Rauhan kanssa hommissa, ja se, niinkun, h\u00e4n el\u00e4\u00e4 t\u00e4ss\u00e4 sitten mun mukana n\u00e4iss\u00e4 jutuissa.<\/p>\n\n\n\n<p>Anne: Mik\u00e4s olisi sinun viestisi surevia kohtaaville ammattilaisille?<\/p>\n\n\n\n<p>Ulla: No ihan semmonen yksi t\u00e4rke\u00e4, t\u00e4rkein asia on just se, ett\u00e4 t\u00e4ytyis huomioida se koko perhe. Ja tavallaan just varmistaa se, ett\u00e4 ket\u00e4 kaikkia siell\u00e4 perheess\u00e4 on, ja niinkun ketk\u00e4 kaikki suree. Et tavallaan meill\u00e4kin k\u00e4vi niin, ett\u00e4 helposti just se esikoinen asetettiin semmoseks meid\u00e4n lohduttajaksi, ja sanottiin, ett\u00e4 no onneksi teill\u00e4 nyt on h\u00e4net, ja et se varmaan auttaa, kun on kotona sitten se toinen lapsi. Ja tottakai se niinku auttoi, mutta se ei niinku poista sit\u00e4, ett\u00e4 yht\u00e4 lailla se toinen lapsi on surija, ja ett\u00e4 yht\u00e4lailla h\u00e4n on kokenut sen menetyksen, ett\u00e4 h\u00e4nt\u00e4 ei voi niinkun tavallaan asettaa siihen meid\u00e4n auttajan rooliin, vaan niinku ensisijaisesti meit\u00e4 pit\u00e4isi, tai olis pit\u00e4nyt auttaa tukemaan sit\u00e4 lasta, ett\u00e4 h\u00e4nell\u00e4kin olis niinkun se mahdollisuus surra.<\/p>\n\n\n\n<p>Anne: Mites, haluuks\u00e4 kertoo miten miest\u00e4si huomioitiin, vai onks se semmonen, ett\u00e4 s\u00e4 oot koko ajan puhunut, ett\u00e4 te yhdess\u00e4&#8230;?<\/p>\n\n\n\n<p>Ulla: Melko tyypillist\u00e4 on, ett\u00e4 \u00e4iti on se, joka k\u00e4y sitten keskustelemassa, ja ehk\u00e4 monelle naiselle onkin tyypillist\u00e4 se, ett\u00e4 tykk\u00e4\u00e4 k\u00e4sitell\u00e4 sit\u00e4 surua niinkun puhumalla. Mulle ois ollu kauheen kiva tiet\u00e4\u00e4 sillon aluks, ett\u00e4 miehet ja is\u00e4t ei v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00e4 oo niinkun yht\u00e4 innokkaita puhumaan, mutta et se ei v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00e4 tarkoita, tai se ei tarkoita sit\u00e4, ett\u00e4 se is\u00e4 ei silti suris sit\u00e4 menetyst\u00e4. Et jotenkin meill\u00e4 oli ainakin aluks just v\u00e4h\u00e4n hankalaa sen suhteen, ett\u00e4 kun m\u00e4 halusin puhua koko ajan, ja sit mulla ei ollu viel\u00e4 semmoista kauheen toimivaa tukiverkostoa siin\u00e4, ni mun oli vaikea ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4 se, ett\u00e4 miksei mies halua puhua koko aikaa, ja miten h\u00e4n sitten voi v\u00e4sy\u00e4 siihen, ett\u00e4 m\u00e4 halusin puhua koko ajan. Ja mies kyll\u00e4 siis k\u00e4vi mun mukana muutamilla k\u00e4ynneill\u00e4 ja muutamassa vertaistukiryhm\u00e4ss\u00e4 ja tapahtumassa, mutta h\u00e4n niinku koki, et se riitt\u00e4\u00e4. Ett\u00e4 my\u00f6hemmin oon sitten ymm\u00e4rt\u00e4nyt sen, ett\u00e4 se, ett\u00e4 mies teki pihahommia ja halus olla yksin, ja keskitty\u00e4 johonkin haravoitiin, niin se oli sit\u00e4, miten h\u00e4n teki sit\u00e4 suruty\u00f6t\u00e4. Ja se oli sitten just se, mit\u00e4 h\u00e4n tarvitsi, ihan yht\u00e4 paljon, mit\u00e4 m\u00e4 tarvisin sit\u00e4 puhumista.<\/p>\n\n\n\n<p>Anne: Mit\u00e4 teille kuuluu nyt?<\/p>\n\n\n\n<p>Ulla: No meille kuuluu nyt oikein hyv\u00e4\u00e4. Et se on jotenkin, Rauhan kuolemasta tulee nytten nelj\u00e4 vuotta. Ja m\u00e4 ajattelin silloin, ett\u00e4 m\u00e4 en koskaan niinku p\u00e4\u00e4se siit\u00e4 surusta eteenp\u00e4in. M\u00e4 ajattelin, et se aika ei, et m\u00e4 olen vaan niin surullinen, se suru on vaan niin syv\u00e4, et se aika ei mun kohdalla tule auttamaan. Mutta, no meille syntyi Rauhan j\u00e4lkeen seuraavana syksyn\u00e4 toinen tytt\u00f6, ja tietyll\u00e4 tavalla se h\u00e4nen syntym\u00e4 konkretisoi monella tavalla just sen, et mit\u00e4 kaikkee Rauhan my\u00f6t\u00e4 menetti. Ja niinkun, m\u00e4 oon saanut sitten, tai meid\u00e4n koko perhe on saanut hyv\u00e4\u00e4 tukea ja apua tuolta pikkulapsipsykiatrian poliklinikalta, miss\u00e4 me oltiin pitk\u00e4\u00e4n asiakkaana, ja me saatiin sielt\u00e4 hyv\u00e4 tuki siihen, kun Rauha kuoli, siihen, kun m\u00e4 olin raskaana, ja sitten viel\u00e4 siihen meid\u00e4n kuopuksen vauvavuoteen. Ja mut et yht\u00e4 lailla meit\u00e4 tuettiin siell\u00e4 niinku vanhempina, sek\u00e4 esikoiselle ett\u00e4 Rauhalle, ja sitten niinku perheen\u00e4. Monet sanoi mulle, ett\u00e4 kun vuosi on kulunut, niin sitten se suru helpottaa. Ja m\u00e4 jotenkin odotin semmosena, tavallaan kuin kuuta nousevaa sit\u00e4 ensimm\u00e4ist\u00e4 vuosip\u00e4iv\u00e4\u00e4, ja siit\u00e4 tuli v\u00e4h\u00e4n semmonen niinku tietyll\u00e4 tavalla polttomerkitty p\u00e4iv\u00e4 sille koko vuodelle. Toki siihen nyt liittyy kaikkea muutakin, kun sitten k\u00e4vin l\u00e4pi uudestaan ne kaikki tapahtumat silloin Rauhan ensimm\u00e4isen\u00e4 kuolinp\u00e4iv\u00e4n\u00e4. Mutta sitten tavallaan vasta sen j\u00e4lkeen tajus sen, ett\u00e4 nyt oli vasta se ensimm\u00e4inen vuosi ilman sit\u00e4 mun lasta, ja ett\u00e4 mulla on kaikki mun el\u00e4m\u00e4ni vuodet j\u00e4ljell\u00e4 ilman sit\u00e4 lasta, ja ett\u00e4 tavallaan se vuosi ei poistanu sit\u00e4 surua, et oikeastaan se vuosi oli vasta niinkun se, millon m\u00e4 ajattelin, ett\u00e4 nyt on ehk\u00e4 se suurin shokki tavallaan takana, ja nyt mun on vasta mahdollisuus ruveta k\u00e4sittelem\u00e4\u00e4n sit\u00e4 koko asiaa. Jotenkin m\u00e4 ajattelin silloin, ett\u00e4 m\u00e4 en pysty en\u00e4\u00e4 mihink\u00e4\u00e4n, ett\u00e4 m\u00e4 en pysty t\u00f6ihin, m\u00e4 en pysty olemaan puoliso enk\u00e4 \u00e4iti eik\u00e4 yst\u00e4v\u00e4, mutta nyt, joka tapauksessa se aika on sitten auttanut, niin ihmeellist\u00e4 kun se onkin, mutta se vaan sitkeesti kuluu, ja sit kesti niinkun sen ajan kanssa, ja tietysti niinkun sen tuen kanssa oppii hyv\u00e4ksym\u00e4\u00e4n sen, ett\u00e4 mulle on tapahtunut n\u00e4in, mutta mun el\u00e4m\u00e4 ei p\u00e4\u00e4ttynyt siihen. Ja jotenkin mulla on ollu kokoajan semmosena asiana, mik\u00e4 on niinku mua auttanut, niin se ajatus siit\u00e4, ett\u00e4 sen pienen tyt\u00f6n el\u00e4m\u00e4n tarkoitus ei voinu olla se, ett\u00e4 mun el\u00e4m\u00e4ni niinku p\u00e4\u00e4ttyy, vaan sit m\u00e4 ajattelin, ett\u00e4 jos m\u00e4 voin jotain niinkun merkityst\u00e4 l\u00f6yt\u00e4\u00e4 siit\u00e4 lapsen kuolemasta, ja oppia, niin ett\u00e4 ne on niinku semmosia asioita, jotka vie mua eteenp\u00e4in, ja jolla tavalla m\u00e4 sit pystyn kunnioittamaan sit\u00e4 Rauhan muistoa, ja tavallaan et h\u00e4n voi sitten jatkaa niinkun niiss\u00e4 teoissa, mit\u00e4 m\u00e4 teen.&nbsp; Ja mun yksi yst\u00e4v\u00e4 sanoi joskus, ett\u00e4 se suru ei oo ehk\u00e4 pienentynyt koskaan, enk\u00e4 m\u00e4 ajattele my\u00f6sk\u00e4\u00e4n, ett\u00e4 se suru on pienentynyt, mutta ett\u00e4 m\u00e4 oon ehk\u00e4 itse sitten kasvanut suuremmaksi, et sit\u00e4 surua, tai niinku sit\u00e4 surua suuremmaksi, et sit\u00e4 on niinku helpompi kantaa, ett\u00e4 on niinkun just silleen hyv\u00e4ksynyt sen osana sit\u00e4 omaa el\u00e4m\u00e4ntarinaa, jollain tavalla.<\/p>\n\n\n\n<p>Anne: T\u00e4ss\u00e4 kuultiin nyt yksi tarina ja yksi kokemusn\u00e4k\u00f6kulma. Suru on aina yksil\u00f6llist\u00e4 ja samoin se surevan tarvitsema apu ja tuki, eik\u00e4 ole yht\u00e4 oikeaa tapaa surra. Ja siksi surevan parempi kohtaaminen l\u00e4htee surun paremmasta ymm\u00e4rt\u00e4misest\u00e4. T\u00e4ss\u00e4 Ullankin tarinassa oli monta esimerkki\u00e4 siit\u00e4, mit\u00e4 me ollaan t\u00e4ss\u00e4 surevan kohtaamisen uudessa keskeisess\u00e4 kohdassa nostettu esiin, eli siin\u00e4 kerrottiin my\u00f6s t\u00e4st\u00e4, kuinka annettiin aikaa, ja tuettiin j\u00e4\u00e4hyv\u00e4isten j\u00e4tt\u00e4misess\u00e4, ja koko perhe otettiin huomioon siin\u00e4 surussa, mutta my\u00f6skin esimerkki\u00e4 siit\u00e4 yrityksist\u00e4 pienent\u00e4\u00e4 surua muun muassa antamalla aikaraja, ett\u00e4 vuoden p\u00e4\u00e4st\u00e4 helpottaa, tai tekem\u00e4ll\u00e4 el\u00e4v\u00e4st\u00e4 lapsesta tavallaan perheen lohduttaja, niin kuin se sitten poistaisi sit\u00e4 koettua menetyst\u00e4. Ja Ullan tarinassa on ohjattu hyvin eteenp\u00e4in toisille ammattilaisille, sek\u00e4 my\u00f6skin t\u00e4nne vertaistuen pariin. Ammattilaisen on t\u00e4rke\u00e4\u00e4 varmistaa, ett\u00e4 joku ottaa kopin surevasta h\u00e4nen j\u00e4lkeens\u00e4, ja ne paikat, mihink\u00e4 surevaa voi sitten ohjata, niin l\u00f6ytyy my\u00f6skin koottuna siell\u00e4 www.surevankohtaaminen.fi -sivustolla, mist\u00e4 l\u00f6ytyy sitten paljon muutakin tietoa surevan kohtaamiseen liittyen, sek\u00e4 my\u00f6s ne Hoitoty\u00f6n tutkimuss\u00e4\u00e4ti\u00f6n suositukset siihen \u00e4killisesti kuolleen henkil\u00f6n l\u00e4heisten tukemiseen.<\/p>\n\n\n\n<p><\/p>\nSeuraa meit\u00e4:    <a class=\"synved-social-button synved-social-button-follow synved-social-size-32 synved-social-resolution-single synved-social-provider-facebook nolightbox\" data-provider=\"facebook\" target=\"_blank\" rel=\"nofollow\" title=\"Seuraa koulutuksiamme\" href=\"https:\/\/www.facebook.com\/facebook\" style=\"font-size: 0px;width:32px;height:32px;margin:0;margin-bottom:10px;margin-right:10px\"><img loading=\"lazy\" decoding=\"async\" alt=\"Facebook\" title=\"Seuraa koulutuksiamme\" class=\"synved-share-image synved-social-image synved-social-image-follow\" width=\"32\" height=\"32\" style=\"display: inline;width:32px;height:32px;margin: 0;padding: 0;border: none;box-shadow: none\" src=\"https:\/\/blogit.utu.fi\/soteakatemia\/wp-content\/plugins\/social-media-feather\/synved-social\/image\/social\/regular\/64x64\/facebook.png\" \/><\/a><a class=\"synved-social-button synved-social-button-follow synved-social-size-32 synved-social-resolution-single synved-social-provider-twitter nolightbox\" data-provider=\"twitter\" target=\"_blank\" rel=\"nofollow\" title=\"Seuraa meit\u00e4 Twitteriss\u00e4\" href=\"https:\/\/twitter.com\/UTU_Sote\" style=\"font-size: 0px;width:32px;height:32px;margin:0;margin-bottom:10px;margin-right:10px\"><img loading=\"lazy\" decoding=\"async\" alt=\"twitter\" title=\"Seuraa meit\u00e4 Twitteriss\u00e4\" class=\"synved-share-image synved-social-image synved-social-image-follow\" width=\"32\" height=\"32\" style=\"display: inline;width:32px;height:32px;margin: 0;padding: 0;border: none;box-shadow: none\" src=\"https:\/\/blogit.utu.fi\/soteakatemia\/wp-content\/plugins\/social-media-feather\/synved-social\/image\/social\/regular\/64x64\/twitter.png\" \/><\/a><a class=\"synved-social-button synved-social-button-follow synved-social-size-32 synved-social-resolution-single synved-social-provider-rss nolightbox\" data-provider=\"rss\" target=\"_blank\" rel=\"nofollow\" title=\"Subscribe to our RSS Feed\" href=\"https:\/\/feeds.feedburner.com\/MyFeedName\" style=\"font-size: 0px;width:32px;height:32px;margin:0;margin-bottom:10px;margin-right:10px\"><img loading=\"lazy\" decoding=\"async\" alt=\"rss\" title=\"Subscribe to our RSS Feed\" class=\"synved-share-image synved-social-image synved-social-image-follow\" width=\"32\" height=\"32\" style=\"display: inline;width:32px;height:32px;margin: 0;padding: 0;border: none;box-shadow: none\" src=\"https:\/\/blogit.utu.fi\/soteakatemia\/wp-content\/plugins\/social-media-feather\/synved-social\/image\/social\/regular\/64x64\/rss.png\" \/><\/a><a class=\"synved-social-button synved-social-button-follow synved-social-size-32 synved-social-resolution-single synved-social-provider-youtube nolightbox\" data-provider=\"youtube\" target=\"_blank\" rel=\"nofollow\" title=\"Seuraa meit\u00e4 Youtubessa\" href=\"https:\/\/www.youtube.com\/channel\/UCVZp5k-UGHG6kbQkYW_YSTA\/\" style=\"font-size: 0px;width:32px;height:32px;margin:0;margin-bottom:10px;margin-right:10px\"><img loading=\"lazy\" decoding=\"async\" alt=\"youtube\" title=\"Seuraa meit\u00e4 Youtubessa\" class=\"synved-share-image synved-social-image synved-social-image-follow\" width=\"32\" height=\"32\" style=\"display: inline;width:32px;height:32px;margin: 0;padding: 0;border: none;box-shadow: none\" src=\"https:\/\/blogit.utu.fi\/soteakatemia\/wp-content\/plugins\/social-media-feather\/synved-social\/image\/social\/regular\/64x64\/youtube.png\" \/><\/a><a class=\"synved-social-button synved-social-button-follow synved-social-size-32 synved-social-resolution-single synved-social-provider-instagram nolightbox\" data-provider=\"instagram\" target=\"_blank\" rel=\"nofollow\" title=\"Seuraa meit\u00e4 Instagramissa\" href=\"https:\/\/www.instagram.com\/soteakatemia\/\" style=\"font-size: 0px;width:32px;height:32px;margin:0;margin-bottom:10px\"><img loading=\"lazy\" decoding=\"async\" alt=\"instagram\" title=\"Seuraa meit\u00e4 Instagramissa\" class=\"synved-share-image synved-social-image synved-social-image-follow\" width=\"32\" height=\"32\" style=\"display: inline;width:32px;height:32px;margin: 0;padding: 0;border: none;box-shadow: none\" src=\"https:\/\/blogit.utu.fi\/soteakatemia\/wp-content\/plugins\/social-media-feather\/synved-social\/image\/social\/regular\/64x64\/instagram.png\" \/><\/a><br\/>Jaa julkaisu:    <span class=\"synved-social-container synved-social-container-share\"><a class=\"synved-social-button synved-social-button-share synved-social-size-32 synved-social-resolution-single synved-social-provider-facebook nolightbox\" data-provider=\"facebook\" target=\"_blank\" rel=\"nofollow\" title=\"Share on Facebook\" href=\"https:\/\/www.facebook.com\/sharer.php?u=https%3A%2F%2Fblogit.utu.fi%2Fsoteakatemia%2Fwp-json%2Fwp%2Fv2%2Fposts%2F1164&#038;t=Yhteinen%20%C3%A4%C3%A4ni%20%E2%80%93%20Surevan%20kohtaaminen%201%3A%20Kokemusasiantuntija&#038;s=100&#038;p&#091;url&#093;=https%3A%2F%2Fblogit.utu.fi%2Fsoteakatemia%2Fwp-json%2Fwp%2Fv2%2Fposts%2F1164&#038;p&#091;images&#093;&#091;0&#093;=https%3A%2F%2Fblogit.utu.fi%2Fsoteakatemia%2Fwp-content%2Fuploads%2Fsites%2F534%2F2020%2F10%2Fpexels-caleb-oquendo-5020924-scaled.jpg&#038;p&#091;title&#093;=Yhteinen%20%C3%A4%C3%A4ni%20%E2%80%93%20Surevan%20kohtaaminen%201%3A%20Kokemusasiantuntija\" style=\"font-size: 0px;width:32px;height:32px;margin:0;margin-bottom:10px;margin-right:10px\"><img loading=\"lazy\" decoding=\"async\" alt=\"Facebook\" title=\"Share on Facebook\" class=\"synved-share-image synved-social-image synved-social-image-share\" width=\"32\" height=\"32\" style=\"display: inline;width:32px;height:32px;margin: 0;padding: 0;border: none;box-shadow: none\" src=\"https:\/\/blogit.utu.fi\/soteakatemia\/wp-content\/plugins\/social-media-feather\/synved-social\/image\/social\/regular\/64x64\/facebook.png\" \/><\/a><a class=\"synved-social-button synved-social-button-share synved-social-size-32 synved-social-resolution-single synved-social-provider-twitter nolightbox\" data-provider=\"twitter\" target=\"_blank\" rel=\"nofollow\" title=\"Twiittaa\" href=\"https:\/\/twitter.com\/intent\/tweet?url=https%3A%2F%2Fblogit.utu.fi%2Fsoteakatemia%2Fwp-json%2Fwp%2Fv2%2Fposts%2F1164&#038;text=Hey%20check%20this%20out\" style=\"font-size: 0px;width:32px;height:32px;margin:0;margin-bottom:10px;margin-right:10px\"><img loading=\"lazy\" decoding=\"async\" alt=\"twitter\" title=\"Twiittaa\" class=\"synved-share-image synved-social-image synved-social-image-share\" width=\"32\" height=\"32\" style=\"display: inline;width:32px;height:32px;margin: 0;padding: 0;border: none;box-shadow: none\" src=\"https:\/\/blogit.utu.fi\/soteakatemia\/wp-content\/plugins\/social-media-feather\/synved-social\/image\/social\/regular\/64x64\/twitter.png\" \/><\/a><a class=\"synved-social-button synved-social-button-share synved-social-size-32 synved-social-resolution-single synved-social-provider-reddit nolightbox\" data-provider=\"reddit\" target=\"_blank\" rel=\"nofollow\" title=\"Jaa Redditiss\u00e4\" href=\"https:\/\/www.reddit.com\/submit?url=https%3A%2F%2Fblogit.utu.fi%2Fsoteakatemia%2Fwp-json%2Fwp%2Fv2%2Fposts%2F1164&#038;title=Yhteinen%20%C3%A4%C3%A4ni%20%E2%80%93%20Surevan%20kohtaaminen%201%3A%20Kokemusasiantuntija\" style=\"font-size: 0px;width:32px;height:32px;margin:0;margin-bottom:10px;margin-right:10px\"><img loading=\"lazy\" decoding=\"async\" alt=\"reddit\" title=\"Jaa Redditiss\u00e4\" class=\"synved-share-image synved-social-image synved-social-image-share\" width=\"32\" height=\"32\" style=\"display: inline;width:32px;height:32px;margin: 0;padding: 0;border: none;box-shadow: none\" src=\"https:\/\/blogit.utu.fi\/soteakatemia\/wp-content\/plugins\/social-media-feather\/synved-social\/image\/social\/regular\/64x64\/reddit.png\" \/><\/a><a class=\"synved-social-button synved-social-button-share synved-social-size-32 synved-social-resolution-single synved-social-provider-pinterest nolightbox\" data-provider=\"pinterest\" target=\"_blank\" rel=\"nofollow\" title=\"Pinnaa Pinterestiss\u00e4\" href=\"https:\/\/pinterest.com\/pin\/create\/button\/?url=https%3A%2F%2Fblogit.utu.fi%2Fsoteakatemia%2Fwp-json%2Fwp%2Fv2%2Fposts%2F1164&#038;media=https%3A%2F%2Fblogit.utu.fi%2Fsoteakatemia%2Fwp-content%2Fuploads%2Fsites%2F534%2F2020%2F10%2Fpexels-caleb-oquendo-5020924-scaled.jpg&#038;description=Yhteinen%20%C3%A4%C3%A4ni%20%E2%80%93%20Surevan%20kohtaaminen%201%3A%20Kokemusasiantuntija\" style=\"font-size: 0px;width:32px;height:32px;margin:0;margin-bottom:10px;margin-right:10px\"><img loading=\"lazy\" decoding=\"async\" alt=\"pinterest\" title=\"Pinnaa Pinterestiss\u00e4\" class=\"synved-share-image synved-social-image synved-social-image-share\" width=\"32\" height=\"32\" style=\"display: inline;width:32px;height:32px;margin: 0;padding: 0;border: none;box-shadow: none\" src=\"https:\/\/blogit.utu.fi\/soteakatemia\/wp-content\/plugins\/social-media-feather\/synved-social\/image\/social\/regular\/64x64\/pinterest.png\" \/><\/a><a class=\"synved-social-button synved-social-button-share synved-social-size-32 synved-social-resolution-single synved-social-provider-linkedin nolightbox\" data-provider=\"linkedin\" target=\"_blank\" rel=\"nofollow\" title=\"Jaa LinkedIniss\u00e4\" href=\"https:\/\/www.linkedin.com\/shareArticle?mini=true&#038;url=https%3A%2F%2Fblogit.utu.fi%2Fsoteakatemia%2Fwp-json%2Fwp%2Fv2%2Fposts%2F1164&#038;title=Yhteinen%20%C3%A4%C3%A4ni%20%E2%80%93%20Surevan%20kohtaaminen%201%3A%20Kokemusasiantuntija\" style=\"font-size: 0px;width:32px;height:32px;margin:0;margin-bottom:10px;margin-right:10px\"><img loading=\"lazy\" decoding=\"async\" alt=\"linkedin\" title=\"Jaa LinkedIniss\u00e4\" class=\"synved-share-image synved-social-image synved-social-image-share\" width=\"32\" height=\"32\" style=\"display: inline;width:32px;height:32px;margin: 0;padding: 0;border: none;box-shadow: none\" src=\"https:\/\/blogit.utu.fi\/soteakatemia\/wp-content\/plugins\/social-media-feather\/synved-social\/image\/social\/regular\/64x64\/linkedin.png\" \/><\/a><a class=\"synved-social-button synved-social-button-share synved-social-size-32 synved-social-resolution-single synved-social-provider-tumblr nolightbox\" data-provider=\"tumblr\" target=\"_blank\" rel=\"nofollow\" title=\"Share on tumblr\" href=\"https:\/\/tumblr.com\/share?s=&#038;v=3&#038;t=Yhteinen%20%C3%A4%C3%A4ni%20%E2%80%93%20Surevan%20kohtaaminen%201%3A%20Kokemusasiantuntija&#038;u=https%3A%2F%2Fblogit.utu.fi%2Fsoteakatemia%2Fwp-json%2Fwp%2Fv2%2Fposts%2F1164\" style=\"font-size: 0px;width:32px;height:32px;margin:0;margin-bottom:10px;margin-right:10px\"><img loading=\"lazy\" decoding=\"async\" alt=\"tumblr\" title=\"Share on tumblr\" class=\"synved-share-image synved-social-image synved-social-image-share\" width=\"32\" height=\"32\" style=\"display: inline;width:32px;height:32px;margin: 0;padding: 0;border: none;box-shadow: none\" src=\"https:\/\/blogit.utu.fi\/soteakatemia\/wp-content\/plugins\/social-media-feather\/synved-social\/image\/social\/regular\/64x64\/tumblr.png\" \/><\/a><a class=\"synved-social-button synved-social-button-share synved-social-size-32 synved-social-resolution-single synved-social-provider-mail nolightbox\" data-provider=\"mail\" rel=\"nofollow\" title=\"Share by email\" href=\"mailto:?subject=Yhteinen%20%C3%A4%C3%A4ni%20%E2%80%93%20Surevan%20kohtaaminen%201%3A%20Kokemusasiantuntija&#038;body=Hey%20check%20this%20out:%20https%3A%2F%2Fblogit.utu.fi%2Fsoteakatemia%2Fwp-json%2Fwp%2Fv2%2Fposts%2F1164\" style=\"font-size: 0px;width:32px;height:32px;margin:0;margin-bottom:10px\"><img loading=\"lazy\" decoding=\"async\" alt=\"mail\" title=\"Share by email\" class=\"synved-share-image synved-social-image synved-social-image-share\" width=\"32\" height=\"32\" style=\"display: inline;width:32px;height:32px;margin: 0;padding: 0;border: none;box-shadow: none\" src=\"https:\/\/blogit.utu.fi\/soteakatemia\/wp-content\/plugins\/social-media-feather\/synved-social\/image\/social\/regular\/64x64\/mail.png\" \/><\/a><\/span>","protected":false},"excerpt":{"rendered":"<p>Yhteinen \u00e4\u00e4ni -podcast on julkaistu Turun yliopiston soundcloudissa! Uusi jakso joka toinen viikko.<\/p>\n","protected":false},"author":5186,"featured_media":1023,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[12,51],"tags":[144,177,180,87,174,141],"class_list":["post-1164","post","type-post","status-publish","format-standard","has-post-thumbnail","hentry","category-artikkelit","category-podcast","tag-aani","tag-kohtaaminen","tag-kokemus","tag-podcast","tag-sureva","tag-yhteinen"],"featured_image_urls_v2":{"full":["https:\/\/blogit.utu.fi\/soteakatemia\/wp-content\/uploads\/sites\/534\/2020\/10\/pexels-caleb-oquendo-5020924-scaled.jpg",2560,1439,false],"thumbnail":["https:\/\/blogit.utu.fi\/soteakatemia\/wp-content\/uploads\/sites\/534\/2020\/10\/pexels-caleb-oquendo-5020924-150x150.jpg",150,150,true],"medium":["https:\/\/blogit.utu.fi\/soteakatemia\/wp-content\/uploads\/sites\/534\/2020\/10\/pexels-caleb-oquendo-5020924-300x169.jpg",300,169,true],"medium_large":["https:\/\/blogit.utu.fi\/soteakatemia\/wp-content\/uploads\/sites\/534\/2020\/10\/pexels-caleb-oquendo-5020924-768x432.jpg",768,432,true],"large":["https:\/\/blogit.utu.fi\/soteakatemia\/wp-content\/uploads\/sites\/534\/2020\/10\/pexels-caleb-oquendo-5020924-1024x576.jpg",1024,576,true],"hd_qu_size2":["https:\/\/blogit.utu.fi\/soteakatemia\/wp-content\/uploads\/sites\/534\/2020\/10\/pexels-caleb-oquendo-5020924-scaled.jpg",400,225,false],"1536x1536":["https:\/\/blogit.utu.fi\/soteakatemia\/wp-content\/uploads\/sites\/534\/2020\/10\/pexels-caleb-oquendo-5020924-1536x864.jpg",1536,864,true],"2048x2048":["https:\/\/blogit.utu.fi\/soteakatemia\/wp-content\/uploads\/sites\/534\/2020\/10\/pexels-caleb-oquendo-5020924-2048x1152.jpg",2048,1152,true],"post-thumbnail":["https:\/\/blogit.utu.fi\/soteakatemia\/wp-content\/uploads\/sites\/534\/2020\/10\/pexels-caleb-oquendo-5020924-382x215.jpg",382,215,true],"esotera-featured":["https:\/\/blogit.utu.fi\/soteakatemia\/wp-content\/uploads\/sites\/534\/2020\/10\/pexels-caleb-oquendo-5020924-382x300.jpg",382,300,true],"esotera-featured-lp":["https:\/\/blogit.utu.fi\/soteakatemia\/wp-content\/uploads\/sites\/534\/2020\/10\/pexels-caleb-oquendo-5020924-1300x300.jpg",1300,300,true],"esotera-featured-half":["https:\/\/blogit.utu.fi\/soteakatemia\/wp-content\/uploads\/sites\/534\/2020\/10\/pexels-caleb-oquendo-5020924-800x300.jpg",800,300,true],"esotera-featured-third":["https:\/\/blogit.utu.fi\/soteakatemia\/wp-content\/uploads\/sites\/534\/2020\/10\/pexels-caleb-oquendo-5020924-512x300.jpg",512,300,true],"esotera-lpbox-1":["https:\/\/blogit.utu.fi\/soteakatemia\/wp-content\/uploads\/sites\/534\/2020\/10\/pexels-caleb-oquendo-5020924-650x525.jpg",650,525,true],"esotera-lpbox-2":["https:\/\/blogit.utu.fi\/soteakatemia\/wp-content\/uploads\/sites\/534\/2020\/10\/pexels-caleb-oquendo-5020924-480x600.jpg",480,600,true]},"post_excerpt_stackable_v2":"<p>Yhteinen \u00e4\u00e4ni -podcast on julkaistu Turun yliopiston soundcloudissa! Uusi jakso joka toinen viikko.<\/p>\n","category_list_v2":"<a href=\"https:\/\/blogit.utu.fi\/soteakatemia\/category\/artikkelit\/\" rel=\"category tag\">Artikkelit<\/a>, <a href=\"https:\/\/blogit.utu.fi\/soteakatemia\/category\/podcast\/\" rel=\"category tag\">Podcastit<\/a>","author_info_v2":{"name":"Dialogiblogi","url":"https:\/\/blogit.utu.fi\/soteakatemia\/author\/sumaput\/"},"comments_num_v2":"0 comments","_links":{"self":[{"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/soteakatemia\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/1164","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/soteakatemia\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/soteakatemia\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/soteakatemia\/wp-json\/wp\/v2\/users\/5186"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/soteakatemia\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=1164"}],"version-history":[{"count":2,"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/soteakatemia\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/1164\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":1257,"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/soteakatemia\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/1164\/revisions\/1257"}],"wp:featuredmedia":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/soteakatemia\/wp-json\/wp\/v2\/media\/1023"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/soteakatemia\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=1164"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/soteakatemia\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=1164"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/soteakatemia\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=1164"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}