{"id":1359,"date":"2020-11-24T12:27:00","date_gmt":"2020-11-24T10:27:00","guid":{"rendered":"https:\/\/blogit.utu.fi\/soteakatemia\/?p=1359"},"modified":"2020-11-30T11:39:55","modified_gmt":"2020-11-30T09:39:55","slug":"lastensuojelun-kehittamistyon-jannitteet","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/blogit.utu.fi\/soteakatemia\/lastensuojelun-kehittamistyon-jannitteet\/","title":{"rendered":"Lastensuojelun kehitt\u00e4misty\u00f6n j\u00e4nnitteet"},"content":{"rendered":"\n
\"\"
Kuva: Pexels<\/strong><\/figcaption><\/figure>\n\n\n\n

Miksi lastensuojelun asioita ei saada kuntoon? T\u00e4t\u00e4 on viime aikoina kyselty julkisessa keskustelussa. On ilmaistu huolta sek\u00e4 lastensuojelun asiakkaiden oikeuksista, ett\u00e4 ty\u00f6ntekij\u00f6iden jaksamisesta ja vaihtuvuudesta.<\/p>\n\n\n\n

Huolet ovat aiheellisia. Teemme t\u00e4ss\u00e4 artikkelissa katsausta siihen, miten lastensuojelua on yritetty kehitt\u00e4\u00e4 ja esit\u00e4mme n\u00e4kemyksemme siit\u00e4, miten sit\u00e4 pit\u00e4isi tehd\u00e4.<\/p>\n\n\n\n

Lastensuojelun kehitt\u00e4misty\u00f6 1990-2020<\/strong><\/h4>\n\n\n\n

Lastensuojelun ohjelmallinen ja projektiluonteinen kehitt\u00e4misty\u00f6 on ollut runsasta 1990–<\/strong>luvulta l\u00e4htien. Ty\u00f6h\u00f6n on ohjattu runsaasti rahaa ja monia uusia toimintamuotoja on saatu luotua. Hankkeissa ja projekteissa kehitetyt ty\u00f6muodot ovat monista syist\u00e4 joko unohtuneet tai jatkuneet 2000-luvulle saakka. Yht\u00e4 yhteist\u00e4 selitt\u00e4v\u00e4\u00e4 tekij\u00e4\u00e4 sille, miksi joku ty\u00f6muoto jatkuu tai ei jatku, ei ole l\u00f6ydett\u00e4viss\u00e4. Jatkuvuus ei n\u00e4yt\u00e4 selittyv\u00e4n sill\u00e4, miten hyv\u00e4ksi tai huonoksi toiminta on arvioitu. Hanke- ja projektimuotoisen kehitt\u00e4misty\u00f6n ongelmana on, ett\u00e4 ne yleens\u00e4 aina raportoidaan onnistuneina ja niiden pitk\u00e4n aikav\u00e4lin vaikutuksia ei tutkita.<\/p>\n\n\n\n

\"\"
Kuva: Pexels<\/figcaption><\/figure>\n\n\n\n

J\u00e4nnitteinen kehitt\u00e4misty\u00f6n kentt\u00e4<\/strong><\/h4>\n\n\n\n

Lastensuojelun kehitt\u00e4misty\u00f6n t\u00e4rke\u00e4 pyrkimys on ollut ongelmien ennaltaehk\u00e4isy<\/em> jo ennaltaehk\u00e4isev\u00e4n sosiaalipolitiikan ohjelman ajoilta (1995-1998). T\u00e4h\u00e4n tavoitteeseen on ollut yll\u00e4tt\u00e4v\u00e4n vaikea p\u00e4\u00e4st\u00e4. Kuntaliitossa lastensuojelun asiantuntijana ty\u00f6skennellyt Sirkka Rousu sanoi jo vuonna 2007, ett\u00e4 valtion ja kuntien pit\u00e4isi rohkeasti tehd\u00e4 lastensuojelua koskeva riski-investointi. T\u00e4ll\u00e4 h\u00e4n tarkoitti sit\u00e4, ett\u00e4 lastensuojelun rahoituksen ja ty\u00f6n tekemisen painopiste siirret\u00e4\u00e4n kertaheitolla ennaltaehk\u00e4isyyn ja avohuoltoon. T\u00e4m\u00e4 ei ole toteutunut, sill\u00e4 kuntien p\u00e4\u00e4t\u00f6ksentekij\u00f6iden ymm\u00e4rrys ja rohkeus ei ole t\u00e4h\u00e4n riitt\u00e4nyt. Maakunta- ja sote-uudistusten siirtyminen seuraavalle hallituskaudelle 2019-2022 on siirt\u00e4nyt my\u00f6s t\u00e4m\u00e4n muutoksen mahdollisuutta.<\/p>\n\n\n\n

Pyrkimys vahvistaa perheit\u00e4 ja peruspalveluja ei ole toteutunut ollenkaan siin\u00e4 m\u00e4\u00e4rin kuin siihen on laitettu valtion kehitt\u00e4misrahaa. Vuosina 2015-2018 toteutetussa, lapsi- ja perhepalvelujen uudistamiseen pyrkiv\u00e4ss\u00e4 LAPE-hankkeessa edistettiin monia asioita. Siit\u00e4 huolimatta lasten ja nuorten valuma sijaishuoltoon ja psykiatriseen erikoissairaanhoitoon on jatkunut. Ongelmana on my\u00f6s se, ett\u00e4 emme tied\u00e4 t\u00e4st\u00e4 ilmi\u00f6st\u00e4 tarpeeksi. Miksi n\u00e4in tapahtuu? Meill\u00e4 ei ole tarpeeksi tutkittua tietoa siit\u00e4, miksi perheet voivat huonosti ja miten palvelut kohtaavat perheiden ja lasten ongelmallisiksi kokemat tilanteet. Puhutaan perheiden ongelmien monimutkaistumisesta, mutta emme tied\u00e4 riitt\u00e4v\u00e4sti siit\u00e4, mit\u00e4 se tarkoittaa, emmek\u00e4 siit\u00e4, mitk\u00e4 ovat nk. juurisyyt perheiden huonovointisuudelle.<\/p>\n\n\n\n

Lapsiperhepalveluissa kriittinen, pitk\u00e4j\u00e4nteinen tutkimus- ja kehitt\u00e4misty\u00f6 palvelujen uudistamisesta on puuttunut. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) erikoistutkija Tarja Heino (2017) kokoaa Mielek\u00e4s tutkimus -kirjassa<\/a> olevassa artikkelissaan yhteen vaikeutta luoda Suomeen lastensuojelun tutkimus- ja kehitt\u00e4misty\u00f6n rakenteita. Kev\u00e4\u00e4ll\u00e4 2020 eduskuntaan saatiin lakiesitys pysyv\u00e4st\u00e4, lakis\u00e4\u00e4teisest\u00e4 valtion rahoituksesta sosiaality\u00f6n tutkimus- ja kehitt\u00e4misty\u00f6h\u00f6n. Laki hyv\u00e4ksyttiin ja rahoitushaku k\u00e4ynnistyi syksyll\u00e4 2020. Toivotaan, ett\u00e4 se omalta osaltaan muuttaa tilanteen parempaan suuntaan.<\/p>\n\n\n\n

\"\"
Kuva: cottonbro \/ Pexels<\/figcaption><\/figure>\n\n\n\n

Perusty\u00f6st\u00e4 ulkoistettu kehitt\u00e4misty\u00f6<\/strong><\/h4>\n\n\n\n

Palvelujen kehitt\u00e4misty\u00f6ss\u00e4 on ollut tapana ulkoistaa ty\u00f6 erilliseen kehitt\u00e4misorganisaatioon, jota on kutsuttu ohjelmaksi, hankkeeksi tai projektiksi. Ongelmaksi t\u00e4llaisessa ulkoistetussa kehitt\u00e4misty\u00f6ss\u00e4 muodostuu se, ett\u00e4 t\u00e4h\u00e4n ty\u00f6h\u00f6n palkatut ty\u00f6ntekij\u00e4t siirtyv\u00e4t usein omista ty\u00f6teht\u00e4vist\u00e4\u00e4n kehitt\u00e4m\u00e4\u00e4n muiden tekem\u00e4\u00e4 nk. perusasiakasty\u00f6t\u00e4. Perusolettamus sen suhteen, ett\u00e4 joku toinen ihminen kehittyy ty\u00f6ss\u00e4\u00e4n jonkun toisen tekem\u00e4n kehitt\u00e4misty\u00f6n tuloksena, on hyvin ongelmallinen. Useimmiten kehitt\u00e4j\u00e4 oppii itse mutta t\u00e4m\u00e4 oppi ei ole siirrett\u00e4viss\u00e4 kenenk\u00e4\u00e4n toisen osaamiseksi. Yhteiskuntatieteilij\u00e4 Heidi Muurinen (2019) ja kasvatustieteilij\u00e4 Ilkka Uusitalo (2019) osoittavat t\u00e4h\u00e4n liittyen monia mielenkiintoisia tuloksia v\u00e4it\u00f6skirjoissaan koskien sosiaality\u00f6t\u00e4.<\/p>\n\n\n\n

Lastensuojelun johtaminen ty\u00f6ss\u00e4 oppimisen ja kehitt\u00e4misty\u00f6n tukena<\/strong><\/h4>\n\n\n\n

Lastensuojelun sosiaality\u00f6n k\u00e4yt\u00e4nt\u00f6ihin ja ty\u00f6nteon malleihin voidaan suoremmin vaikuttaa kehitt\u00e4m\u00e4ll\u00e4 ja muuttamalla juuri ty\u00f6nteon rakenteita. Voidaan olettaa, ett\u00e4 ty\u00f6nteon rakenteet ovat silloin hyvi\u00e4 ja tehokkaita, kun toiminnalla saadaan aikaan hyvi\u00e4 ja vaikuttavia tuloksia. Tutkimukset ovat osoittaneet, ett\u00e4 systeemisell\u00e4 ty\u00f6tavalla<\/em> on saatu hyvi\u00e4 tuloksia lastensuojelussa. Perheit\u00e4 on voitu auttaa ja tukea. Isokuortin ja Aalion (2019) toteuttaman arviointitutkimuksen mukaan suurin osa mallin pilotointiin osallistuneista lastensuojelun asiakkaista on ollut tyytyv\u00e4isi\u00e4 systeemisen lastensuojeluty\u00f6n toimintatapaan. On siis siirrytt\u00e4v\u00e4 yksil\u00f6asiantuntijuuteen perustuvasta mallista esim. ty\u00f6hypoteeseja rakentavaan reflektiiviseen tiimimalliin (Fagerstr\u00f6m 2016), kuten systeemisess\u00e4 ty\u00f6tavassa tehd\u00e4\u00e4n.<\/p>\n\n\n\n

Hyviin tuloksiin vaikuttavat paitsi rakenteet ja ty\u00f6nteon mallit,  my\u00f6s hyv\u00e4 johtaminen (vrt. Juuti 2013). Johtamisella voidaan vaikuttaa eniten kehitt\u00e4misen tavoitteisiin, ty\u00f6nteon rakenteisiin sek\u00e4 ty\u00f6ss\u00e4 oppimista ja kehitt\u00e4mist\u00e4 tukevaan ty\u00f6kulttuuriin (Eraut 2007). Alhanen ym. (2019) toteavat, ett\u00e4 johtaminen lastensuojelussa on ollut pitk\u00e4lti yksitt\u00e4isten esimiesten ja p\u00e4\u00e4llik\u00f6iden eri yhteyksist\u00e4 omaksumien tietojen ja taitojen varassa. Johdonmukainen ja laajalti jaettu n\u00e4kemys sosiaality\u00f6n ja lastensuojelun johtamisesta on j\u00e4\u00e4nyt puuttumaan. Ehk\u00e4 t\u00e4m\u00e4 on totta my\u00f6s lastensuojelun kehitt\u00e4misen osalta. Systeemisen ty\u00f6tavan levi\u00e4minen maakuntiin ja kuntien lastensuojeluun on tuomassa kuitenkin toivottua muutosta my\u00f6s kuntien lastensuojelun johtamiseen niin l\u00e4hiesimiesty\u00f6ss\u00e4, keskijohdossa kuin ylimm\u00e4ss\u00e4 johdossa.<\/p>\n\n\n\n

Perusolettamus sen suhteen, ett\u00e4 joku toinen ihminen kehittyy ty\u00f6ss\u00e4\u00e4n jonkun toisen tekem\u00e4n kehitt\u00e4misty\u00f6n tuloksena, on hyvin ongelmallinen.<\/strong><\/p><\/blockquote>\n\n\n\n

Johdon ja ty\u00f6ntekij\u00f6iden on yhdess\u00e4 pohdittava, miten asiakasta voitaisiin parhaiten auttaa. Millaisilla systeemin ja toiminnan muutoksilla saadaan laaja-alaisia vaikutuksia lastensuojelun asiakkaiden auttamiseen ja tukemiseen? Systeeminen ty\u00f6ote haastaa my\u00f6s monialaisen asiantuntijayhteisty\u00f6n muutokseen ja keskin\u00e4isen yhteistoiminnan parantamiseen. (Alhanen ym. 2019.) T\u00e4ss\u00e4 tarvitaan my\u00f6s uudenlaista k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6n tason asiantuntijaverkostojen johtamista ja siirtymist\u00e4 asteittain vanhoista totutuista kulttuurisista k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6ist\u00e4 kohti uusia v\u00e4hitellen muotoutuvia ty\u00f6k\u00e4yt\u00e4nt\u00f6j\u00e4.<\/p>\n\n\n\n

Monialainen yhdess\u00e4 kehitt\u00e4minen ja yhdess\u00e4 tekeminen on hyvin tehokasta ja monimerkityksellist\u00e4 ty\u00f6ss\u00e4 oppimista, koska siin\u00e4 korostuu juuri toisilta oppiminen, yhteisen tiedon tuottaminen ja k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6n ongelmien ratkaiseminen. Ty\u00f6 ja oppiminen kietoutuvat toisiinsa kokeilu- ja kehitt\u00e4mistoiminnassa ja uuden ty\u00f6tavan pilotoinneissa. Samalla my\u00f6s eri toimijoiden asenteet, arvot ja suhtautumistavat muovautuvat sek\u00e4 kollegoja ett\u00e4 lastensuojelun asiakkaita kohtaan, mit\u00e4 voidaan pit\u00e4\u00e4 my\u00f6s t\u00e4rke\u00e4n\u00e4 ty\u00f6ss\u00e4 oppimisena.<\/p>\n\n\n\n

\"\"
Kuva: Pixabay<\/figcaption><\/figure>\n\n\n\n

Kohti monenlaisen tiedon soveltamista ja k\u00e4ytt\u00f6\u00e4<\/strong><\/h4>\n\n\n\n

On selv\u00e4\u00e4, ett\u00e4 lastensuojelun sosiaality\u00f6n laadukas toteuttaminen ja sen kehitt\u00e4minen edellytt\u00e4\u00e4 luotettavaa, tutkittua tietoa tuekseen (Kananoja & Ruuskanen 2018). Monista sosiaality\u00f6n teht\u00e4v\u00e4ksi tulevista ongelmista on olemassa mittavasti teoreettista ja tutkittua tietoa sek\u00e4 suomalaisissa, ett\u00e4 kansainv\u00e4lisiss\u00e4 tutkimuksissa. K\u00e4yt\u00e4nn\u00f6n n\u00e4k\u00f6kulmasta tiedon riitt\u00e4m\u00e4tt\u00f6myytt\u00e4 suurempi ongelma on olemassa olevan teoreettisen ja tutkitun tiedon niukka muuntuminen k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6iksi ja ratkaisuiksi (Kananoja 2017; Uusitalo 2019), mink\u00e4 ovat tiedostaneet my\u00f6s sosiaality\u00f6ntekij\u00e4t monien muiden asiantuntija-ammateissa toimivien tapaan. Tutkitun tiedon soveltamisen vaikeudet k\u00e4yt\u00e4nt\u00f6\u00f6n on havaittu monissa tutkimuksissa (esim. Fook ym. 1997; Raunio 2009). Tutkimustiedosta, teoreettisesta ja k\u00e4sitteellisest\u00e4 tiedosta on kuitenkin kiistatta hy\u00f6ty\u00e4 k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6n asiantuntijaty\u00f6ss\u00e4. Erityisesti asiantuntijateht\u00e4vien kohdalla n\u00e4ytt\u00e4\u00e4 silt\u00e4, ett\u00e4 muodollinen tieto on l\u00e4ht\u00f6kohta my\u00f6s ep\u00e4muodollisen tiedon, k\u00e4yt\u00e4nt\u00f6tiedon ja arkiajattelun kehittymiselle (vrt. Lehtinen 2016). Tiedet\u00e4\u00e4n, ett\u00e4 asiantunteva ty\u00f6skentely perustuu ymm\u00e4rrykseen, jossa on aineksia teoreettisesta tiedosta, tutkimustiedosta, kokemustiedosta ja sosiokulttuurisesta tiedosta. Erilaisen tiedon k\u00e4ytt\u00f6kelpoisuuden arvioinnissa ja k\u00e4ytt\u00f6\u00f6notossa tarvitaan tiet\u00e4misen itses\u00e4\u00e4tely\u00e4 ja reflektointia. (mm. Tynj\u00e4l\u00e4 2013.)<\/p>\n\n\n\n

Systeeminen ty\u00f6ote haastaa monialaisen asiantuntijayhteisty\u00f6n muutokseen ja keskin\u00e4isen yhteistoiminnan parantamiseen<\/strong><\/p><\/blockquote>\n\n\n\n

Turun yliopistossa on kev\u00e4\u00e4ll\u00e4 2020 k\u00e4ynnistetty tutkimusten k\u00e4yt\u00e4nt\u00f6suositusten<\/em> tekeminen. Lastensuojelun tutkijoita on pyydetty tekem\u00e4\u00e4n tutkimuksestaan kolme suositusta lastensuojelun kehitt\u00e4miseksi. Suositukset l\u00f6ytyv\u00e4t Turun yliopiston Sote-akatemian nettisivuilta<\/a>. Lastensuojelun sosiaality\u00f6lle on eduksi, jos k\u00e4yt\u00f6ss\u00e4 on useamman tyyppist\u00e4 tietoa. Siksi ammatilliset asiantuntijat, kuten sosiaality\u00f6ntekij\u00e4t, voivat saada paljon hy\u00f6ty\u00e4 ty\u00f6ns\u00e4 kehitt\u00e4miseen ja tutkimiseen mm. kokemusasiantuntijoiden tuottamasta tiedosta. Kokemuksista saatua tietoa voimme my\u00f6s teoreettisesti ja monialaisesti mallintaa ja etsi\u00e4 sille tutkimuksellista evidenssi\u00e4. Kriittinen reflektio on t\u00e4ss\u00e4 t\u00e4rke\u00e4ss\u00e4 roolissa. Sit\u00e4 tarvitaan juuri tutkimuksellisen tiedon ja k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6ist\u00e4 tai kokeiluista saadun tiedon vertailemiseen ja kriittiseen tarkasteluun, ehk\u00e4 jopa ihmettelyyn ja erilaisen tiedon yhteensovittamiseen ja jatkojalostamiseen yhdess\u00e4. Kriittist\u00e4 reflektiota voidaan pit\u00e4\u00e4 my\u00f6s tietoisen ty\u00f6ss\u00e4 oppimisen perusprosessina (Uusitalo 2019).<\/p>\n\n\n\n

Toimivia ratkaisuja ja uudenlaisia ty\u00f6k\u00e4yt\u00e4nt\u00f6j\u00e4 ei voi sellaisenaan siirt\u00e4\u00e4 toisesta kontekstista toiseen, vaan ne on yhteistoiminnallisesti tuotettava ja sis\u00e4istett\u00e4v\u00e4 k\u00e4ytt\u00f6teoriaksi kuten systeemisen ty\u00f6otteen kokeiluista ja levitt\u00e4misest\u00e4 tiedet\u00e4\u00e4n. T\u00e4t\u00e4 muutosprosessia ja uuteen ty\u00f6tapaan siirtymist\u00e4 helpottaa ja tukee henkil\u00f6st\u00f6n ja johdon yhteinen koulutus. Kaikkien osallisten on luotava oma ajatuksellinen ja kokemuksellinen suhde uuteen yhteisty\u00f6h\u00f6n perustuvaan toimintatapaan ja hyv\u00e4ksytt\u00e4v\u00e4 my\u00f6s asiakas yhdenvertaisena, v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00f6m\u00e4n\u00e4 toimijana ja tiedon tuottajana. (Alhanen ym. 2019.)<\/p>\n\n\n\n

Rohkeat kokeilut ja pilotoinnit mahdollistavat k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6n kehitt\u00e4misen ja tutkimisen my\u00f6s sosiaality\u00f6ss\u00e4. Kokeiluiden hy\u00f6dynt\u00e4minen voi olla yksi tapa vahvistaa sosiaality\u00f6ss\u00e4 teht\u00e4v\u00e4\u00e4 tutkimus- ja kehitt\u00e4mistoimintaa ja uuden olennaisen tiedon tuottamista, kuten Muurinen (2019) v\u00e4it\u00f6skirjassaan toteaa.<\/p>\n\n\n\n