{"id":1746,"date":"2021-01-19T12:15:37","date_gmt":"2021-01-19T10:15:37","guid":{"rendered":"https:\/\/blogit.utu.fi\/soteakatemia\/?p=1746"},"modified":"2021-01-19T09:58:14","modified_gmt":"2021-01-19T07:58:14","slug":"otan-lapsen-syliin-ja-lohdutan-ja-toivon-etta-vanhempi-luottaa-minuun-mentalisaatio-lapsen-kehitysta-suojaavana-tekijana-siirtymavaiheessa-kotihoidosta-varhaiskasvatukseen","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/blogit.utu.fi\/soteakatemia\/otan-lapsen-syliin-ja-lohdutan-ja-toivon-etta-vanhempi-luottaa-minuun-mentalisaatio-lapsen-kehitysta-suojaavana-tekijana-siirtymavaiheessa-kotihoidosta-varhaiskasvatukseen\/","title":{"rendered":"\u201dOtan lapsen syliin ja lohdutan, ja toivon ett\u00e4 vanhempi luottaa minuun\u201d \u2013 Mentalisaatio lapsen kehityst\u00e4 suojaavana tekij\u00e4n\u00e4 siirtym\u00e4vaiheessa kotihoidosta varhaiskasvatukseen"},"content":{"rendered":"\n

Lapsen erokokemus vaatii kannattelua<\/strong><\/h3>\n\n\n\n

Pienen lapsen aloitusvaihe varhaiskasvatuksessa vaatii vanhemmalta ja varhaiskasvatuksen ty\u00f6ntekij\u00e4lt\u00e4 pyrkimyst\u00e4 el\u00e4yty\u00e4 lapsen kokemukseen erota vanhemmastaan sek\u00e4 liitty\u00e4 uuteen aikuiseen ja lapsiryhm\u00e4\u00e4n. Otsikko on lainaus er\u00e4\u00e4n varhaiskasvatuksen lastenhoitajan haastattelusta ja siin\u00e4 kiteytyy hyvin vuorovaikutustilanne, jossa ovat mukana lapsi, vanhempi ja varhaiskasvatuksen ammattilainen. T\u00e4ss\u00e4 tekstiss\u00e4 varhaiskasvatuksen ty\u00f6ntekij\u00e4ll\u00e4 ja ammattilaisella tarkoitetaan kaikkia niit\u00e4 varhaiskasvatuksessa toimivia ammattihenkil\u00f6it\u00e4, jotka ty\u00f6ss\u00e4\u00e4n kohtaavat kotoa p\u00e4iv\u00e4kotiin siirtyvi\u00e4 taaperoik\u00e4isi\u00e4 lapsia ja heid\u00e4n vanhempiaan. Tutkimukseen osallistuneiden ty\u00f6ntekij\u00f6iden ammattinimikkeit\u00e4 ovat olleet muun muassa varhaiskasvatuksen opettaja, varhaiskasvatuksen lastenhoitaja tai avustaja.<\/p>\n\n\n\n

Eroamiset voivat aktivoida lapsessa turvattomuutta ja her\u00e4tt\u00e4\u00e4 h\u00e4ness\u00e4 vaikeasti yksin siedett\u00e4vi\u00e4 ja hallittavia tunteita, kuten ahdistuneisuutta ja h\u00e4mmennyst\u00e4. Varhaiskasvatuksen ammattilainen pyrkii vastaamaan n\u00e4ihin lapsen tunteisiin viestim\u00e4ll\u00e4 eri keinoin, ett\u00e4 lapsi on turvassa. Vanhemmasta eroon joutumisesta aiheutuneet tunteet ovat yhdess\u00e4 kestett\u00e4viss\u00e4 ja lapsi saa lohdutusta. Tied\u00e4mme my\u00f6s, ett\u00e4 uudelleen liittymiset vahvistavat lapsen kiintymyssuhteita \u2013 vanhempi palaa lapsen luokse ja seuraavana aamuna tuttu aikuinen on taas vastaanottamassa lasta.<\/p>\n\n\n\n

\"\"<\/figure>\n\n\n\n

Pienen lapsen siirtym\u00e4vaihe kotihoidosta varhaiskasvatukseen voidaan ajatella olevan el\u00e4m\u00e4nvaihe, jossa lapsen episteeminen luottamus tulee vanhemmalle esiin uudella tavalla. Episteemisell\u00e4 luottamuksella tarkoitetaan kiintymyssuhteessa lapselle kehittynytt\u00e4 luottamusta h\u00e4nen vanhempiaan ja heilt\u00e4 saatavaa tietoa kohtaan. Se on lapsen luottamusta l\u00e4heisten ihmisten v\u00e4litt\u00e4m\u00e4n tiedon oikeellisuuteen (Fonagy, Lorenzini, Campbell & Luyten 2014).  Lapsen siirtyminen kotihoidosta varhaiskasvatukseen on merkitt\u00e4v\u00e4 muutos lapsen ja vanhemman el\u00e4m\u00e4ss\u00e4. P\u00e4iv\u00e4kodin aloittaminen on erokokemus niin lapselle kuin vanhemmallekin. Monelle vanhemmalle on t\u00e4rke\u00e4 kysymys, miten pieni lapsi oppii luottamaan ymp\u00e4r\u00f6iv\u00e4\u00e4n maailmaan ja uusiin aikuisiin.  <\/p>\n\n\n\n

Lapset reagoivat yksil\u00f6llisesti erotilanteessa<\/strong><\/h3>\n\n\n\n

Lapsen tapaan reagoida erotilanteeseen vanhemmastaan vaikuttavat keskeisesti h\u00e4nen yksil\u00f6lliset temperamenttipiirteens\u00e4 ja kehityshistoriansa. Taaperoik\u00e4isen lapsen reagointitapa\u00a0 p\u00e4iv\u00e4kotiin siirtymiseen vaikuttaa siihen, miten varhaiskasvatuksen ty\u00f6ntekij\u00e4 t\u00e4h\u00e4n vastaa ja mink\u00e4laiseksi lapsen kokemus uusien ihmisten kohtaamisesta muodostuu. Pienen lapsen ymp\u00e4rist\u00f6iss\u00e4 kehityspsykologisesti merkityksellisiksi tekij\u00f6iksi ovat osoittautuneet turvalliset kiintymyssuhteet ja sopiva stressitaso (Hakulinen, Laajasalo & M\u00e4kel\u00e4 2019).<\/p>\n\n\n\n

Temperamenttitutkimus on osoittanut, ett\u00e4 alusta alkaen lapset ovat hyvin yksil\u00f6llisi\u00e4 omissa kehitystarpeissaan. Temperamentin osa-alueita ovat mm. sensitiivisyys, sopeutuvuus, sosiaalisuus, emotionaalisuus, pelokkuus ja stressinsietokyky (Keltikangas-J\u00e4rvinen 2004). Lapsen yksil\u00f6llisten temperamenttipiirteiden tunteminen auttaa vanhempaa ja varhaiskasvatuksen ammattilaista ymm\u00e4rt\u00e4m\u00e4\u00e4n sek\u00e4 kunnioittamaan lapsen tapaa reagoida asioihin. Toiset lapset ovat taipuvaisia kokemaan herkemmin kielteisi\u00e4 tunteita, kuten ep\u00e4varmuutta ja pelokkuutta, kun taas toisille luontaisempaa on kiinnostuksen her\u00e4\u00e4minen. Suurin osa lapsista asettuu tunnereaktioiltaan v\u00e4limaastoon. (Korja 2015; Rothbart & Bates 2006.)<\/p>\n\n\n\n

\"\"<\/figure>\n\n\n\n

Stressi ei vaikuta kaikkiin lapsiin samalla tavalla, koska muun muassa perim\u00e4n, raskausajan ja vauvan varhaisvaiheiden tiedet\u00e4\u00e4n vaikuttavan yksil\u00f6n tapaan reagoida stressiin (Nolvi 2017; Sajaniemi, Suhonen, Nislin & M\u00e4kel\u00e4 2015; Reunamo, Sajaniemi, Suhonen & Kontu 2012). Pienen lapsen keino selviyty\u00e4 ja suojautua kuormittavilta stressikokemuksilta on nopeasti apuun tuleva aikuinen (Bateman & Fonagy 2012; Korja 2015; Kalland 2013; Sajaniemi ym. 2015). Vanhemman tavalla j\u00e4tt\u00e4\u00e4 lapsensa p\u00e4iv\u00e4kotiin sek\u00e4 varhaiskasvatuksen ty\u00f6ntekij\u00e4n ja vanhemman v\u00e4lisell\u00e4 vuorovaikutuksella eroamistilanteessa on merkityst\u00e4 siihen, miten lapsi reagoi vanhemman l\u00e4htemisen j\u00e4lkeen (Yaoying Xu 2006). Jos lapsi ei kykene viel\u00e4 ik\u00e4ns\u00e4 puolesta ilmaisemaan tuntojaan sanoin, h\u00e4n tarvitsee hyvin yksityiskohtaista mielen kannattelua, toisin sanoen lasta hoitavan aikuisen on osattava viritt\u00e4yty\u00e4 lapsen tunnetilaan ja kyett\u00e4v\u00e4 lukemaan h\u00e4nen sanattomia viestej\u00e4\u00e4n (Biringen 2000; Schulman, Kalland, Leiman & Siltala 2017; Yaoying Xu 2006).<\/p>\n\n\n\n

T\u00e4h\u00e4nastisissa tutkimuksissa on todettu, ett\u00e4 lapsen pitk\u00e4\u00e4n jatkuneilla kuormittavilla erokokemuksilla vanhemmastaan p\u00e4iv\u00e4hoidon aloitusvaiheessa saattaa olla mahdollisesti vaikutuksia lapsen pitk\u00e4kestoiseen stressiin. Lapsen my\u00f6nteiset erokokemukset, joihin liittyy aikuisen tarjoamaa kanssas\u00e4\u00e4tely\u00e4 saattavat puolestaan sys\u00e4t\u00e4 lapsen kehityst\u00e4 eteenp\u00e4in erityisesti tunnes\u00e4\u00e4telyn ja sosiaalisen liittymisen taitojen kehityksess\u00e4. (Bark, Baukage & Cieprka 2016; Yaoying Xu 2006.)<\/p>\n\n\n\n

Lapsen my\u00f6nteiset erokokemukset, joihin liittyy aikuisen tarjoamaa kanssas\u00e4\u00e4tely\u00e4, saattavat sys\u00e4t\u00e4 lapsen kehityst\u00e4 eteenp\u00e4in erityisesti tunnes\u00e4\u00e4telyn ja sosiaalisen liittymisen taitojen kehityksess\u00e4.<\/strong><\/p><\/blockquote>\n\n\n\n

Varhaiskasvatusymp\u00e4rist\u00f6n tavalla huomioida lasten yksil\u00f6llisi\u00e4 taipumuksia reagoida eroahdistuksesta johtuvaan stressiin voi olla keskeinen merkitys lapsen hyvinvointiin, sopeutumiseen ryhm\u00e4\u00e4n ja h\u00e4nen oppimiskykyns\u00e4 potentiaalin k\u00e4ytt\u00f6\u00f6nottoon varhaiskasvatuksessa (Bark, Baukage & Cieprka 2016).<\/p>\n\n\n\n

Mentalisaatiokykymme vaihtelee<\/strong><\/h3>\n\n\n\n

Mentalisaatiolla tarkoitetaan toimintana aikuisen kyky\u00e4 havainnoida, yhdist\u00e4\u00e4 ja tarkastella k\u00e4ytt\u00e4ytymisen taustalla olevia mielentiloja \u2013 omia sek\u00e4 lapsen (Bateman & Fonagy 2012; Kein\u00e4nen & Martin 2019). Vanhemman mentalisaatiokyky sis\u00e4lt\u00e4\u00e4 kyvyn n\u00e4hd\u00e4 lapsi omana yksil\u00f6n\u00e4\u00e4n, erillisen\u00e4 vanhemmasta varhaisista vaiheista l\u00e4htien (Slade 2006; Kalland, Fagerlund, Koskull & Pajulo 2016). Mentalisaatio on kehityksellinen saavutus ja se vaihtelee samallakin ihmisell\u00e4 eri tilanteissa (Fonagy & Target 1997).   Stressaavissa ja haastavissa tilanteissa meit\u00e4 auttaa, jos pystymme tuomaan v\u00e4hemm\u00e4n tietoisia mielentiloja tietoisiksi, koska silloin pystymme niihin vaikuttamaan (Bateman & Fonagy 2012; Pajulo, Salo & Pyykk\u00f6nen 2015).<\/p>\n\n\n\n

V\u00e4symys, stressi ja kiihtynyt mielentila vaikuttavat mentalisaatiokykyymme sit\u00e4 heikent\u00e4en. T\u00e4m\u00e4n lis\u00e4ksi vuorovaikutussuhteet ovat erilaisia ihmisten v\u00e4lill\u00e4 ja paradoksaalisesti mentalisaatiokyvyn k\u00e4ytt\u00f6\u00f6notto on usein vaikeampaa l\u00e4heisiss\u00e4 ihmissuhteissa. T\u00e4m\u00e4 johtuu siit\u00e4, ett\u00e4 tunteet ja odotukset voivat vaikeuttaa mentalisaatiota \u2013 on vaikea ajatella, mit\u00e4 tuntee, samalla kun tuntee. Samanaikaisesti juuri l\u00e4heisiss\u00e4 ihmissuhteissa mentalisaatiokyvyn k\u00e4ytt\u00f6\u00f6notto on kaikkein t\u00e4rkeint\u00e4 ja niiss\u00e4 se my\u00f6s parhaiten kehittyy. (Kalland 2014, 2013.)<\/p>\n\n\n\n

\"\"<\/figure>\n\n\n\n

Varhaiskasvatuksen siirtym\u00e4vaiheet<\/strong><\/h3>\n\n\n\n

Varhaiskasvatuksen ty\u00f6ntekij\u00e4lle pienen lapsen ja vanhemman v\u00e4liset eroamistilanteet voivat olla aloitusvaiheessa ammatillisesti haastavia, koska tilanne saattaa her\u00e4tt\u00e4\u00e4 osapuolissa voimakkaita tunteita ja varhaiskasvatuksen ty\u00f6ntekij\u00e4 joutuu niit\u00e4 ammattiroolistaan k\u00e4sin kannattelemaan.  Samalla tilanne saattaa her\u00e4tt\u00e4\u00e4 my\u00f6s varhaiskasvatuksen ammattilaisessa itsess\u00e4\u00e4n omia tuntemuksia, joita h\u00e4n my\u00f6s tilanteessa s\u00e4\u00e4telee.<\/p>\n\n\n\n

Siirtym\u00e4vaiheet varhaiskasvatuksessa ovat rakenteellisia toiminnan laatuun vaikuttavia tekij\u00f6it\u00e4. Siirtym\u00e4vaiheen (kotoa varhaiskasvatukseen, varhaiskasvatuksesta esiopetukseen ja esiopetuksesta perusopetukseen) tulisi muodostua johdonmukaisena ja huolellisesti valmisteltuna jatkumona, jotta varhaiskasvatuksen my\u00f6nteiset vaikutukset lapsen kehitykseen voivat vahvistua. Varhaiskasvatuksen arvopohjassa ja lains\u00e4\u00e4d\u00e4nn\u00f6ss\u00e4 viitataan lapsen ja aikuisen v\u00e4lisen vuorovaikutussuhteen merkitykseen, erityisesti sen turvallisuuteen ja pysyvyyteen. Henkil\u00f6st\u00f6n sensitiivisyyden on osoitettu edist\u00e4v\u00e4n lasten turvallista kiintymyssuhdetta erityisesti p\u00e4iv\u00e4kotikontekstissa. Korkealaatuinen tunnetuki on my\u00f6s yhteydess\u00e4 lasten parempiin sosiaalisiin taitoihin ja oppimistilanteisiin kiinnittymiseen esiopetuksessa ja koului\u00e4ss\u00e4. (Vlasov ym. 2018; Eerola-Pennanen & Turja 2017; Kalland 2011.)<\/p>\n\n\n\n

Lapsen siirtym\u00e4vaiheen tutkiminen<\/strong><\/h3>\n\n\n\n

Pyrin v\u00e4it\u00f6skirjatutkimuksessani tuottamaan uutta tietoa ja ymm\u00e4rryst\u00e4 siit\u00e4, miten vanhemman ja varhaiskasvatuksen ty\u00f6ntekij\u00e4n mentalisaatiokyky voivat toimia lapsen kehityst\u00e4 suojaavina tekij\u00f6in\u00e4 siirtym\u00e4vaiheessa kotihoidosta varhaiskasvatukseen 10\u201324kk ik\u00e4isill\u00e4 lapsilla. Tutkimusaineisto on ker\u00e4tty turkulaisista kunnallisista p\u00e4iv\u00e4kodeista observointiin, haastatteluihin ja standardoituihin mittareihin perustuvilla tutkimusmenetelmill\u00e4. Tutkimusaineisto koostuu muun muassa lapsen ja vanhemman v\u00e4lisen vuorovaikutuksen videoinnista perheen kotona leikkitilanteessa sek\u00e4 p\u00e4iv\u00e4kodissa vuorovaikutustilanteesta, jossa vanhempi j\u00e4tt\u00e4\u00e4 lapsen p\u00e4iv\u00e4kotiin toisena p\u00e4iv\u00e4kotiaamuna tutustumisvaiheen j\u00e4lkeen. <\/p>\n\n\n\n

Tutkimuksen p\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4r\u00e4n\u00e4 on tutkia vanhempien, lasten ja varhaiskasvattajien keskin\u00e4isen vuorovaikutuksen elementtej\u00e4, jotka edist\u00e4v\u00e4t lapsen siirtym\u00e4\u00e4 kodista osaksi varhaiskasvatuksen ja koulun muodostamaa oppimisymp\u00e4rist\u00f6jen jatkumoa. Siirtym\u00e4vaiheet ovat lapsen oppimisen kannalta keskeisi\u00e4 tilanteita, joiden onnistumisella tai ep\u00e4onnistumisella on pitk\u00e4aikainen vaikutus lapsen hyvinvointiin ja oppimiseen.<\/p>\n\n\n\n

Siirtym\u00e4vaiheet ovat lapsen oppimisen kannalta keskeisi\u00e4 tilanteita, joiden onnistumisella tai ep\u00e4onnistumisella on pitk\u00e4aikainen vaikutus lapsen hyvinvointiin ja oppimiseen.<\/strong><\/p><\/blockquote>\n\n\n\n

Perheiden halukkuus osallistua tutkimukseen on edellytys tutkimuksen toteuttamiselle. Tutkimukseen osallistuneet vanhemmat ovat kertoneet tutkimukseen osallistumisen j\u00e4sent\u00e4neen heid\u00e4n omia ajatuksiaan ja tuntemuksiaan liittyen erityisesti tuleviin eroamistilanteisiin lapsestaan. Tutkijana olen ollut vilpitt\u00f6m\u00e4n kiitollinen vanhempien avoimuudesta p\u00e4\u00e4st\u00e4\u00e4 minut mukaan t\u00e4h\u00e4n heid\u00e4n el\u00e4m\u00e4nvaiheeseensa. Varhaiskasvatuksen ty\u00f6ntekij\u00e4t ovat haastatteluissaan kuvanneet rikkaasti ja henkil\u00f6kohtaisesti omia ammatillisia kokemuksiaan taaperoik\u00e4isen lapsen varhaiskasvatuksen aloitusvaiheesta. Olen tutkijana pys\u00e4htynyt pohtimaan sit\u00e4, miten inhimillist\u00e4 ty\u00f6t\u00e4 varhaiskasvatuksen ammattilaisten ty\u00f6 on t\u00e4ss\u00e4 tilanteessa, jossa lapsi ja vanhempi tukeutuvat h\u00e4neen.<\/p>\n\n\n\n

V\u00e4it\u00f6skirjani ohjaajien kasvatuspsykologian professori ja opetusneuvos Niina Junttilan (Turun yliopisto), varhaiskasvatuksen professori Mirjam Kallandin (Helsingin yliopisto) ja kehityspsykologian apulaisprofessori Riikka Korjan (Turun yliopisto) antama ohjaus tutkimusprosessin suunnittelussa ja hallinnassa on ollut ensiarvoista. Turun kaupungin varhaiskasvatuksen palveluohjaajat ovat merkitt\u00e4v\u00e4ll\u00e4 tavalla auttaneet tutkimuksen toteuttamista v\u00e4litt\u00e4m\u00e4ll\u00e4 tutkimuskutsuja perheille. Tutkimusty\u00f6 on ollut mahdollista toteuttaa Mannerheimin Lastensuojeluliiton tutkimuss\u00e4\u00e4ti\u00f6n ja Emil Aaltosen s\u00e4\u00e4ti\u00f6n my\u00f6nt\u00e4mien tutkimusapurahojen avulla.<\/p>\n\n\n\n

<\/p>\n\n\n\n