{"id":2427,"date":"2021-04-20T09:55:00","date_gmt":"2021-04-20T07:55:00","guid":{"rendered":"https:\/\/blogit.utu.fi\/soteakatemia\/?p=2427"},"modified":"2021-04-19T12:36:28","modified_gmt":"2021-04-19T10:36:28","slug":"essee-tupakoinnista-osa-1","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/blogit.utu.fi\/soteakatemia\/essee-tupakoinnista-osa-1\/","title":{"rendered":"Essee: Tupakoinnista, osa 1"},"content":{"rendered":"\n
\"ik\u00e4\u00e4n<\/a><\/figure><\/div>\n\n\n\n

\u201dTupakointi on mukavaa puuhaa.\u201d <\/p>\n\n\n\n

N\u00e4in kirjoitti kaveri vuosia sitten vaihtoehtoisiin varoitusteksteihin, joita liimaili omiin tupakka-askeihinsa. P\u00e4\u00e4timme silloin, ett\u00e4 lopettaisimme tupakoinnin vasta kun osaamme puhaltaa renkaiden lis\u00e4ksi kokonaisia savulaivoja, kuten Gandalf konsanaan.<\/p>\n\n\n\n

Vuosien vieriess\u00e4 savurinkulat pysyiv\u00e4t rinkuloina. Leukaa alkoi pakottaa.<\/p>\n\n\n\n

Jonakin marraskuisena kahvihetken\u00e4 kerroin \u00e4idilleni: \u201dPelk\u00e4\u00e4n lopettavani, jos luen Stumppaa t\u00e4h\u00e4n<\/em><\/a> -kirjan\u201d. Niinp\u00e4 \u00e4iti osti minulle Allen Carrin<\/strong> jo entisten tupakoitsijoiden raamatuksi muodostuneen kirjan joululahjaksi. Luin kirjan joululomalla ja lopetin tupakoinnin kirjan ohjeiden mukaisesti. Ensimm\u00e4iset kolme p\u00e4iv\u00e4\u00e4 olivat vaikeimmat \u2013 monet muut saman l\u00e4pik\u00e4yneet olivat oikeassa. Kirja antoi aineksia torjua oman p\u00e4\u00e4n hokemat, jotka yritt\u00e4v\u00e4t vakuuttaa minulle tupakoinnin olevan ihan ok.<\/p>\n\n\n\n

\u201dOlen t\u00e4ll\u00e4 hetkell\u00e4 liian stressaantunut lopettamaan.\u201d<\/p>\n\n\n\n

\u201dOlen ollut jo X ajan polttamatta \u2013 on korkea aika palkita itseni savukkeella.\u201d<\/p>\n\n\n\n

\u201dKyll\u00e4 ihmisell\u00e4 t\u00e4ytyy jokin pahe olla, olenhan muuten niin hyv\u00e4 ihminen.\u201d<\/p>\n\n\n\n

Kun havahduin itselleni selittelyst\u00e4, minulla oli aina selityksen negatoiva vastaus valmiina. Onhan tupakointi loppujen lopuksi vain aivopesua ja nikotiiniriippuvuutta, eik\u00e4 ollenkaan mukavaa puuhaa.<\/p>\n\n\n\n

Ensimm\u00e4isin\u00e4 p\u00e4ivin\u00e4 aivopesu ilmeni nikotiinihirvi\u00f6n jatkuvana torjumisena. Toisin kuin Carr, en n\u00e4hnyt hirvi\u00f6t\u00e4 vatsassani, vaan silm\u00e4kulmassani p\u00e4\u00e4n vieress\u00e4 inhottavasti p\u00f6rr\u00e4\u00e4v\u00e4n\u00e4 tummanpuhuvana \u00f6kk\u00f6m\u00f6nki\u00e4isen\u00e4, joka kuiski korvaani ihan hemmetin \u00e4rsytt\u00e4v\u00e4sti. L\u00e4im\u00e4yttelin sen s\u00e4\u00e4nn\u00f6llisin v\u00e4liajoin kauemmas. V\u00e4lill\u00e4 tarvittiin enemm\u00e4n voimaa, v\u00e4lill\u00e4 se uskoi jo nyrkin v\u00e4l\u00e4ytyksell\u00e4. Pahimman hetken koin kolmantena p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 baarissa, jossa olin kavereiden kanssa pelaamassa p\u00f6yt\u00e4jalkapalloa. Olin juonut pari olutta. Nikotiinihirvi\u00f6 muuntautui itseni n\u00e4k\u00f6iseksi \u00e4idilliseksi hahmoksi, joka oli t\u00e4ydellisen rauhallinen ja k\u00e4rsiv\u00e4llinen. Itse muutuin jalkaa polkevaksi kauhukakaraksi, joka parkui lattialla huutaen: \u201d\u00c4itii!! Miksi en saa polttaa? By\u00e4\u00e4\u00e4\u00e4\u00e4\u00e4\u00e4h!! Anna mun polttaa!! Miksi, miksi, miksiiiii???\u201d Havahduin t\u00e4st\u00e4 mielentilasta, kun muistin mink\u00e4 takia parun lattialla. Saadakseni myrkytt\u00e4\u00e4 keuhkojani ja koko kehoani. Aiemmin samana p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 olin melkein itkenyt ilosta, kun huomasin hengitt\u00e4misen olevan helpompaa.<\/p>\n\n\n\n

Aivopesu toimii molempiin suuntiin. Carr aivopesi minut irti tupakasta \u2013 tai ainakin suhtautumaan siihen eri tavalla kuin ennen. Aivopeseydymme kuitenkin jatkuvasti uudelleen. Ellemme pid\u00e4 varaamme, aivopesu on tapahtunut j\u00e4lleen vastakkaiseen suuntaan.<\/p>\n\n\n\n

\"\"<\/a><\/figure><\/div>\n\n\n\n

Kuten arvata saattaa, aloin kuukausien my\u00f6t\u00e4 hiljalleen lipsumaan. Vakuuttelin itselleni, ett\u00e4 tupakointi on ihan ok hyvin erityisiss\u00e4 tilanteissa. Kuten silloin, kun satun kotiteatterini toimistolle keskelle kriisipalaveria ja tunnen olevani py\u00f6rremyrskyn silm\u00e4ss\u00e4, asian ytimess\u00e4, hetkess\u00e4, jossa luodaan historiaa. Tilanteessa, jossa h\u00e4tk\u00e4hdet\u00e4\u00e4n, kun puhelin soi. Silloin annan itselleni luvan pummia tilamestarilta tupakan. Niin kuin my\u00f6s silloin, kun juttelen mielenterveysongelmista k\u00e4rsiv\u00e4n kaverini kanssa. Sympatiasta menen h\u00e4nen kanssaan tupakalle \u2013 tuntuisihan liialliselta itsens\u00e4 korottamiselta n\u00e4ytt\u00e4yty\u00e4 tarpeeksi vahvana olla polttamatta. Tai laivalla. Tai tietenkin humalassa, jolloin on ihan luvallista menett\u00e4\u00e4 arvostelukyky. Kuinka juhlallista onkaan vet\u00e4\u00e4 tuhansia erilaisia kemikaaleja keuhkoihinsa! Olisi vain pidett\u00e4v\u00e4 huolta siit\u00e4, ett\u00e4 en en\u00e4\u00e4 polta p\u00e4ivitt\u00e4in \u2013 tai juo itse\u00e4ni humalaan, jotta saisin polttaa.<\/p>\n\n\n\n

Ensimm\u00e4iset lopetuksen j\u00e4lkeiset savut vedin ja siten merkityksellisin repsahdukseni tapahtui siin\u00e4 samaisessa p\u00f6yt\u00e4jalkapallonkatkuisessa kapakassa, jossa menin kaverin seuraksi ulos. H\u00e4n poltti, ja ilmaisin tupakanhimoni. H\u00e4n tokaisi: \u201dEih\u00e4n sill\u00e4 ole mit\u00e4\u00e4n v\u00e4li\u00e4 poltatko vai et\u201d. Vanha kunnon nihilistikaveri, h\u00e4nelle se taisi silloin tosiaan olla totta. Vaikka lause saattoi olla h\u00e4nelle pieni\u00e4 sanoja, minulle lausahdus oli k\u00e4\u00e4nteentekev\u00e4: mieleni etsi ep\u00e4toivoisesti reitti\u00e4 argumentoida tupakan viihdek\u00e4yt\u00f6n ja julkisauhuttelun puolesta.<\/p>\n\n\n\n

\u201dEi kai yksill\u00e4 savuilla nyt ole v\u00e4li\u00e4\u201d, ajattelin, ja tartuin kaverin tarjoamiin j\u00e4miin.<\/p>\n\n\n\n

Hiljalleen nikotiinista tuli j\u00e4lleen aivojen rakennetta my\u00f6den arkinen p\u00e4ihde.<\/p>\n\n\n\n

Ei todellakaan ole olemassa yksi\u00e4 savuja.<\/p>\n\n\n\n