{"id":4102,"date":"2023-02-14T10:48:00","date_gmt":"2023-02-14T07:48:00","guid":{"rendered":"https:\/\/blogit.utu.fi\/soteakatemia\/?p=4102"},"modified":"2023-02-14T14:23:01","modified_gmt":"2023-02-14T11:23:01","slug":"sosiaalisesti-kestava-kehitys-rakennetaan-perustarpeiden-ymmarryksen-pohjalle","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/blogit.utu.fi\/soteakatemia\/sosiaalisesti-kestava-kehitys-rakennetaan-perustarpeiden-ymmarryksen-pohjalle\/","title":{"rendered":"Sosiaalisesti kest\u00e4v\u00e4 kehitys rakennetaan perustarpeiden ymm\u00e4rryksen pohjalle"},"content":{"rendered":"\n
\"\"<\/figure>\n\n\n\n

\u201dH\u00e4n koki ty\u00f6ss\u00e4\u00e4n usein riitt\u00e4m\u00e4tt\u00f6myytt\u00e4, sill\u00e4 olisi halunnut tarjota potilaille enemm\u00e4n kuin nopeatempoisessa vastaanottoty\u00f6ss\u00e4 ehti. Toisinaan olo oli kuin reseptiautomaatilla.<\/em> <\/p>

Etenkin nuorten kohdalla tuntui v\u00e4\u00e4r\u00e4lt\u00e4 tehd\u00e4 kiireellisi\u00e4 diagnooseja ja ohjata heid\u00e4t l\u00e4\u00e4kehoitoon. Rintala olisi halunnut selvitt\u00e4\u00e4 ihmisen ahdistuksen juurisyit\u00e4.\u201d<\/em><\/p><\/blockquote>\n\n\n\n

N\u00e4in kertoi Helsingin Sanomissa l\u00e4\u00e4k\u00e4ri Hanna Rintala<\/a>, joka oli j\u00e4tt\u00e4nyt perusty\u00f6ns\u00e4 voidakseen panostaa kest\u00e4v\u00e4n tulevaisuuden rakentamiseen. Rintalan sitaatti tuntui puhuttelevalta my\u00f6s sosiaality\u00f6n n\u00e4k\u00f6kulmasta, sill\u00e4 ajattelutapa oireiden diagnosoimisesta ja l\u00e4\u00e4kitsemisest\u00e4 juurisyiden miettimisen sijaan l\u00e4vist\u00e4\u00e4 voimakkaasti koko palveluj\u00e4rjestelm\u00e4n.<\/p>\n\n\n\n

Tutkijatohtori Tom Bergstr\u00f6m nosti vastik\u00e4\u00e4n aiheen esille<\/a> kritisoidessaan diagnoosij\u00e4rjestelm\u00e4\u00e4 esimerkiksi siit\u00e4, etteiv\u00e4t oirekuvauksiin perustuvat diagnoosit auta ymm\u00e4rt\u00e4m\u00e4\u00e4n, mist\u00e4 ongelmat johtuvat, ja ne voivat my\u00f6s alkaa m\u00e4\u00e4ritt\u00e4m\u00e4\u00e4n ihmisen el\u00e4m\u00e4\u00e4 ep\u00e4toivotulla tavalla. Kyseisess\u00e4 Helsingin Sanomien uutisessa psykiatrian professori Jyrki Korkeila sen sijaan kyseenalaisti tarpeen juurisyyn ymm\u00e4rt\u00e4miselle, sill\u00e4 juurisyyt\u00e4 itsess\u00e4\u00e4n ei nykytiedolla pystyt\u00e4 hoitamaan.<\/p>\n\n\n\n

Kysymys juurisyyn ymm\u00e4rt\u00e4misen ja hoitamisen mahdollisuuksista on hyvinvoinnin edist\u00e4misen sek\u00e4 kest\u00e4v\u00e4n kehityksen kannalta mielenkiintoinen<\/strong>. Mist\u00e4 paljon puhutuissa juurisyiss\u00e4 lopulta on kyse? Ja millaisia seurauksia juurisyyn kysymyksen ohittamisella palveluj\u00e4rjestelm\u00e4ss\u00e4mme on?<\/p>\n\n\n\n

Systeeminen l\u00e4hestymistapa pyrkii paikantamaan juurisyit\u00e4<\/strong><\/h3>\n\n\n\n

Aikuissosiaality\u00f6n kehitt\u00e4misen tavoitteeksi on asetettu ilmi\u00f6l\u00e4ht\u00f6inen ja sektorirajat ylitt\u00e4v\u00e4 ty\u00f6, jossa v\u00e4ltet\u00e4\u00e4n asioiden ongelmal\u00e4ht\u00f6ist\u00e4 k\u00e4sittely\u00e4, ja pystyt\u00e4\u00e4n juurisyiden l\u00f6ytymisen kautta tekem\u00e4\u00e4n vaikuttavaa ja ennaltaehk\u00e4isev\u00e4\u00e4 ty\u00f6t\u00e4 (Karjalainen, Metteri ja Str\u00f6mberg-Jakka 2019). Samalla sosiaality\u00f6ss\u00e4, etenkin lastensuojelussa, on viime vuosina pyritty vahvistamaan systeemist\u00e4 ty\u00f6otetta. Yksi systeemisen l\u00e4hestymistavan keskeisi\u00e4 ajatuksia on yksil\u00f6llisten oireiden n\u00e4keminen jossain m\u00e4\u00e4rin tarpeellisina, er\u00e4\u00e4nlaisina viestein\u00e4 kasvuymp\u00e4rist\u00f6n haasteista, jolloin vuorovaikutussuhteiden laatuun ja ymp\u00e4rist\u00f6\u00f6n vaikuttaminen nousevat keskeiseksi (kts. esim. Lor\u00e5s, Bertrando & Ness 2017).<\/p>\n\n\n\n

Systeeminen ajattelutapa yhteiskunnallisesta n\u00e4k\u00f6kulmasta hahmottuu t\u00e4m\u00e4n nuoren kirjoittajan ajatuksesta:<\/p>\n\n\n\n

\u201dMielest\u00e4ni ongelmanuoria ei olekaan, vaan kyseess\u00e4 on joukko yhteiskuntamme ongelmista oireilevia ihmisi\u00e4.
Niin sanotut \u201congelmanuoret\u201d ovat kuin peilej\u00e4, jotka heijastavat yhteiskuntamme ep\u00e4kohtia.\u201d<\/em><\/p>Nimimerkki Satakieli, julkaisussa Kuinka suorittaa nuoruus (2022)<\/cite><\/blockquote>\n\n\n\n

Systeeminen ja suhdeperustainen l\u00e4hestymistapa poikkeaa niist\u00e4 l\u00e4ht\u00f6kohdista, joiden perustalle on rakennettu nykyinen yksil\u00f6- ja ongelmakeskeinen, varsin siiloutunut j\u00e4rjestelm\u00e4mme. My\u00f6s voimakkaat ideologiat kuljettavat toimintaa toisenlaiseen suuntaan, kun markkinaistumisen ilmi\u00f6n voimistuminen sosiaality\u00f6ss\u00e4 n\u00e4kyy esimerkiksi pelkistettyin\u00e4 tehokkuustavoitteina, jotka antavat liian v\u00e4h\u00e4n painoarvoa t\u00e4rkeille ja samalla vaikeasti kvantifioitaville tavoitteille (Korkman 2022), kuten suhteissa rakentuvalle inhimilliselle hyvinvoinnille ja kasvulle<\/a>.<\/p>\n\n\n\n

\"\"<\/figure>\n\n\n\n

Vaikka systeeminen ty\u00f6skentely on jossain m\u00e4\u00e4rin saanut jalansijaa, hyvin yleinen ja todellinen kokemus nykyisiss\u00e4 puitteissa on, ettei suhdeperustaiselle ja syvemp\u00e4\u00e4 ymm\u00e4rryst\u00e4 etsiv\u00e4lle ty\u00f6tavalle ole aikaa.<\/strong> Vuosien kuluessa mieless\u00e4ni on kuitenkin vahvistunut kysymys siit\u00e4, voiko ty\u00f6mme olla vaikuttavaa, ellemme ehdi pys\u00e4hty\u00e4 miettim\u00e4\u00e4n, mit\u00e4 ylip\u00e4\u00e4t\u00e4\u00e4n olemme korjaamassa?<\/p>\n\n\n\n

Sote-akatemian systeemisyytt\u00e4 ja suhdeperustaisuutta k\u00e4sittelev\u00e4ss\u00e4 Yhteinen \u00e4\u00e4ni -podcastissa<\/a> tartuttiin palveluj\u00e4rjestelm\u00e4n sirpaleisuuteen, kun haastattelija loppuvaiheessa kysyi, miten nykyisess\u00e4 j\u00e4rjestelm\u00e4ss\u00e4 pystyt\u00e4\u00e4n turvaamaan ty\u00f6skentelyss\u00e4 tarvittava jatkuvuus.<\/p>\n\n\n\n

\u201dOnko se vain meid\u00e4n uskomus ammattilaisilla, ett\u00e4 me ollaan kauhean pirstaloituneita? M\u00e4 meen siihen ammattilaisen omaan ihmisyyteen: sitten kun saadaan perhe mukaan keskusteluun, saadaan yhteinen fokus, yhteinen tulevaisuusvisio – – silloin me puhutaankin kaikki samaa kielt\u00e4\u201d, kommentoi kouluttajamme Outi Abrahamsson.<\/p>\n\n\n\n

Olin alkuun hieman p\u00f6yristynyt koko kysymyksest\u00e4 – sen verran turhautumista on palveluj\u00e4rjestelm\u00e4mme sirpaleisuus ja katkonaisuus minussa sosiaality\u00f6ntekij\u00e4n\u00e4 aiheuttanut, vaikka fokus on yksil\u00f6ty\u00f6ss\u00e4 monta kertaa l\u00f6ytynyt. Kommentti j\u00e4i kuitenkin el\u00e4m\u00e4\u00e4n mieless\u00e4ni. Tekeek\u00f6 palveluj\u00e4rjestelm\u00e4mme ty\u00f6st\u00e4 sirpaleista, vai onko palveluj\u00e4rjestelm\u00e4 oman sirpaloituneen ajattelumme tuotosta?<\/p>\n\n\n\n

Lopulta totesin Abrahamssonin n\u00e4k\u00f6kulman luultavasti olevan yht\u00e4 lailla totta kuin omani, vain vastakkaisesta n\u00e4k\u00f6kulmasta katsottuna – palveluj\u00e4rjestelm\u00e4mme on oman sirpaloituneen ajattelutapamme tuotos ja sen peili. <\/strong>Samaan aikaan palveluj\u00e4rjestelm\u00e4\u00e4n muodostunut rakenne ohjaa ihmisten k\u00e4ytt\u00e4ytymist\u00e4 (Saarinen 2021). Yht\u00e4 lailla ongelmiin painottuvassa palveluj\u00e4rjestelm\u00e4ss\u00e4 olen itse yritt\u00e4nyt toistuvasti muuttaa rakenteita juuri ongelmia esiin nostamalla, toistamalla samaa mallia jota itse kyseenalaistan.<\/p>\n\n\n\n

T\u00e4llainen sirkulaarinen hahmottaminen, oman vuorovaikutuksellisen roolin n\u00e4keminen osana kokonaisuutta, on my\u00f6s kest\u00e4v\u00e4n kehityksen ydint\u00e4. Yht\u00e4 lailla nykyisen ekologisen kriisin taustalla on vaikeutemme hahmottaa ihmist\u00e4 vuorovaikutuksellisena osana ekosysteemin laajaa kokonaisuutta (Salonen 2014). Kun palveluj\u00e4rjestelm\u00e4mme sirpaleisuus ja ongelmakeskeisyys n\u00e4hd\u00e4\u00e4nkin oireina tai seurauksina nykyisen ajattelumme haasteista ja ihmiskuvan kapeudesta, linkittyv\u00e4t ne kest\u00e4v\u00e4n kehityksen laajempaan teemaan. Kest\u00e4v\u00e4n kehityksen ajattelussa sosiaaliset, ekologiset ja taloudelliset kysymykset ovat t\u00e4ll\u00e4 tavoin toisiinsa kietoutuneita.<\/p>\n\n\n\n

Onko perustarpeiden ymm\u00e4rrys yksi puuttuvista palasista hyvinvoinnin tukemisessa?<\/strong><\/h3>\n\n\n\n

Bergstr\u00f6min haastattelua seuranneessa keskustelussa huomioni kiinnittyi mielipidekirjoitukseen, jossa ehdotettiin tarpeisiin pohjautuvaa diagnoosij\u00e4rjestelm\u00e4\u00e4<\/a>. Ottamatta kantaa siihen, mit\u00e4 diagnoosij\u00e4rjestelm\u00e4lle pit\u00e4isi tehd\u00e4 tai olla tekem\u00e4tt\u00e4, ajatus tyydytt\u00e4m\u00e4tt\u00f6mist\u00e4 perustarpeista monenlaisen oireilun taustalla saa tukea esimerkiksi Maslown tarveteoriasta(Kaufman 2020). Toinen kuuluisa tarveteoria, Ryanin ja Decin itseohjautuvuusteoria<\/a>, on linjassa Maslown ajatusten kanssa, tiivist\u00e4en perustarpeet omaehtoisuuden, kyvykkyyden ja yhteis\u00f6llisyyden kattok\u00e4sitteiden alle.<\/p>\n\n\n\n

Yhteiskuntatieteellisess\u00e4 ajattelussa hyv\u00e4 el\u00e4m\u00e4 yhdistet\u00e4\u00e4n vahvasti juuri mahdollisuuteen t\u00e4ytt\u00e4\u00e4 perustarpeet, vaikka keskustelu onkin toistaiseksi painottunut enemm\u00e4n materiaalisiin perustarpeisiin (Salonen 2014). My\u00f6s kest\u00e4v\u00e4\u00e4n kehitykseen t\u00e4ht\u00e4\u00e4v\u00e4ss\u00e4 planetaarisen hyvinvoinnin<\/a> ajatuksessa perustarpeet ovat keski\u00f6ss\u00e4. Niin fyysisten, psyykkisten kuin sosiaalistenkin perustarpeiden riitt\u00e4v\u00e4sti tyydyttyess\u00e4 meid\u00e4n on mahdollista l\u00e4hte\u00e4 rakentamaan kest\u00e4v\u00e4mp\u00e4\u00e4 hyvinvointia ihmisyyteen kytkeytyvien arvojen kautta (Salonen 2014, kts. my\u00f6s Saarinen 2021). Inhimillisiin tarpeisiin vastaamiseen kykenem\u00e4t\u00f6n j\u00e4rjestelm\u00e4 taas vaikuttaisi lopulta olevan  my\u00f6s taloudellisesti tehoton<\/a> (kts. my\u00f6s Locality & Vanguad 2014).<\/p>\n\n\n\n

Perustarpeista puhutaan kuitenkin yll\u00e4tt\u00e4v\u00e4n v\u00e4h\u00e4n \u2013 esimerkiksi mielenterveysstrategiassa<\/a> mainitaan tarpeet vain muutamia kertoja, ja silloinkin puhutaan ennemmin palvelutarpeista kuin perustarpeista. Palveluiden tarpeen arviointi, ammatillinen osaaminen ja interventiot ovat kriittisen t\u00e4rkeit\u00e4, mutta samalla on aiheellista kysy\u00e4, voiko parhainkaan ammatillinen interventio toimia, ellei ihmisen perustarpeita samalla ymm\u00e4rret\u00e4 ja turvata? <\/strong>Etenkin nuoret palveluiden k\u00e4ytt\u00e4j\u00e4t kun raportoivat toistuvasti haasteista juuri psyykkisiin ja sosiaalisiin perustarpeisiin vastaamisessa. Hyv\u00e4n palvelukokemuksen ytimest\u00e4 l\u00f6ytyv\u00e4t tunne kuulluksi ja k\u00e4sitetyksi tulemisesta, toimijuuden tunnistamisesta ja vaikutusmahdollisuuksista, sek\u00e4 luottamuksen rakentumisesta pitk\u00e4aikaisissa kontakteissa. (Peltola & Moisio 2017, kts. my\u00f6s Berg & Myllyniemi 2020)<\/p>\n\n\n\n

Nykyhetkess\u00e4 hoidamme yksil\u00f6\u00e4 ilman riitt\u00e4v\u00e4\u00e4 perspektiivi\u00e4 siihen kontekstiin ja kulttuuriin, jossa me kaikki el\u00e4mme. On perusteltua ajatella, ett\u00e4 niin yksil\u00f6lliset ongelmat kuin palveluj\u00e4rjestelm\u00e4mme puutteetkin kytkeytyv\u00e4t yhteiseen ajatteluumme. Sek\u00e4 sosiaalisten ett\u00e4 ekologisten ongelmien juurisyyt paikantuvat lopulta nykyisen, l\u00e4nsimaisen ja markkinaistuneen kulttuurimme toimintatapoihin, arvoihin ja ihmiskuvaan (kts. esim. Gray, Coates & Hetherington 2013). Ajattelutapojen ja uskomusten tasolla tapahtuvat muutokset ovat my\u00f6s vipuvoimaltaan merkitt\u00e4vimpi\u00e4. (kts. esim. Senge 2006, Mullaly & Dubr\u00e9 2019).<\/p>\n\n\n\n

Korkmanin (2022) mukaan ihmiskunnan suurimmat ongelmat ovat meid\u00e4n aikanamme ennen kaikkea kulttuurisia. Ne haastavat meid\u00e4t kaikki kysym\u00e4\u00e4n, millainen onkaan suhteemme meihin itseemme, toisiin ihmisiin ja luontoon. Kest\u00e4v\u00e4n kehityksen toteutuminen edellytt\u00e4\u00e4 n\u00e4iden suhteiden uudelleen muotoutumista, ja uudenlaisen ymm\u00e4rryksen rakentamista hyvinvoinnista.<\/p>\n\n\n\n