{"id":1708,"date":"2017-11-07T12:02:05","date_gmt":"2017-11-07T12:02:05","guid":{"rendered":"https:\/\/blogit.utu.fi\/suomenhistoria\/?p=1708"},"modified":"2017-11-07T12:04:27","modified_gmt":"2017-11-07T12:04:27","slug":"aidasta-ja-seipaista","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/blogit.utu.fi\/suomenhistoria\/aidasta-ja-seipaista\/","title":{"rendered":"Aidasta ja seip\u00e4ist\u00e4"},"content":{"rendered":"

Syksy on kulunut poutaa odottaessa ja puimattomia viljoja murehtiessa. Ja niinh\u00e4n siin\u00e4 k\u00e4vi: tuli katovuosi. Odotetun sadon menett\u00e4miseen liittyv\u00e4t pettymyksen tunteet ja ep\u00e4varmuus tulevasta ovat ajattomia. Vaikka nykyisten katojen seuraukset eiv\u00e4t ole yht\u00e4 dramaattisia kuin menneill\u00e4 vuosisadoilla, n\u00e4lk\u00e4vuosien viljelij\u00e4n kokemusta voi yritt\u00e4\u00e4 ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4 nykykokemuksen pohjalta. Vanhaan maatalouteen liittyy kuitenkin lukuisia piirteit\u00e4, joiden osalta kokemus nykyp\u00e4iv\u00e4st\u00e4 ei auta yht\u00e4\u00e4n ymm\u00e4rt\u00e4m\u00e4\u00e4n asioita, jotka olivat aikaisemmin viljelij\u00f6ille itsest\u00e4\u00e4nselvyyksi\u00e4. Yksi niist\u00e4 on aitaaminen kaikkine vaikutuksineen ja merkityksineen.<\/p>\n

Nykyp\u00e4iv\u00e4n kasvinviljelytilalla ei tarvitse mietti\u00e4 aitoja lainkaan, eik\u00e4 kaikilla karjatiloillakaan ole laitumia, joita aidata. Laitumen ymp\u00e4r\u00f6imist\u00e4 s\u00e4hk\u00f6paimenella ei kuitenkaan voi edes verrata parin sadan vuoden takaisiin aitausk\u00e4yt\u00e4nt\u00f6ihin \u2013 ei ty\u00f6n\u00e4, eik\u00e4 maisemallisesti. Tuolloin aita oli oleellinen osa maisemaa ja aitaaminen t\u00e4rke\u00e4 maatalouden ty\u00f6, johon oli joka vuosi varattava aikaa samalla tavoin kuin maan muokkaamiseen, kylv\u00e4miseen tai sadonkorjuuseen.<\/p>\n

\"\"

Suomen maatalousmuseon pihaan tehtiin uusi riukuaita toukokuussa 2017, mestarina Erkki Ristisuo. (Suomen maatalousmuseo Sarka)<\/p><\/div>\n

Perinteisesti viljelij\u00e4n velvollisuus oli suojata viljelm\u00e4ns\u00e4 vapaana laiduntavalta karjalta. Ensisijainen vastuu aitaamisesta siirtyi karjan omistajalle 1860-luvulla. Ennen tuota muutosta jokaisen pellon ja niityn ymp\u00e4rill\u00e4 piti olla tiivis aita, jotta viljelyskasvit tai karjan talvirehuksi tarkoitettu hein\u00e4 voitiin suojata el\u00e4imilt\u00e4.<\/p>\n

Ruotsalainen tutkija Janken Myrdal on laskenut tihe\u00e4n riukuaidan tekemiseen kuluvan ty\u00f6ajan. Laskelma sis\u00e4lt\u00e4\u00e4 seip\u00e4iden, aidasten ja vitsojen valmistamisen ja kuljettamisen sek\u00e4 aidan pystytt\u00e4misen sill\u00e4 oletuksella, ett\u00e4 nelj\u00e4nnes materiaalista voitiin kierr\u00e4tt\u00e4\u00e4. N\u00e4in laskettuna sata metri\u00e4 aitaa vaati yhdeks\u00e4n p\u00e4iv\u00e4\u00e4 ty\u00f6t\u00e4. Suuren ty\u00f6m\u00e4\u00e4r\u00e4n vuoksi kyl\u00e4ss\u00e4 asuvien viljelij\u00f6iden oli edullista rakentaa viljelystens\u00e4 ymp\u00e4rille yhteinen ymp\u00e4rysaita sen sijaan, ett\u00e4 kukin olisi aidannut omat viljelyksens\u00e4 erikseen.<\/p>\n

Yhdess\u00e4 aitaamisesta syntyv\u00e4 etu voidaan laskea. Otetaan esimerkki 1780-luvun P\u00f6yty\u00e4lt\u00e4, miss\u00e4 l\u00e4hekk\u00e4in sijaitsivat Kaulanper\u00e4n kyl\u00e4 ja Helttulan yksin\u00e4istalo. Helttulalla oli saman verran peltoa kuin Rontin tilalla Kaulanper\u00e4n yhteisesti aidatuissa pelloissa. Rontin piti tehd\u00e4 pellon ymp\u00e4rysaitaa pelto-osuutensa suhteessa, mik\u00e4 tarkoitti noin 900 metrin matkaa. Naapurissa yksin aidannut Helttula joutui rakentamaan peltojensa ymp\u00e4rille aitaa yli 2000 metri\u00e4.<\/p>\n

\"\"

Aitojen rajaamaa kujaa pitkin karja johdatettiin viljelysten l\u00e4pi mets\u00e4laitumille. (Alastaron kuutamokeikka ry)<\/p><\/div>\n

Muuttamalla Helttulan ja Rontin peltoaita ty\u00f6ksi Myrdalin laskelmalla selvi\u00e4\u00e4, ett\u00e4 Helttula tarvitsi noin sata ty\u00f6p\u00e4iv\u00e4\u00e4 enemm\u00e4n peltonsa aitaamiseen. Kun aidan elinik\u00e4 oli kymmenen vuotta, piti kymmenesosa aidasta uusia vuosittain. N\u00e4in ollen Helttula k\u00e4ytti joka vuosi kymmenen p\u00e4iv\u00e4\u00e4 enemm\u00e4n saman suuruisen peltoalan aitaamiseen kuin Rontti. Ja t\u00e4ss\u00e4 olivat vasta peltojen aidat!<\/p>\n

Kyl\u00e4ss\u00e4 asumisesta oli siis merkitt\u00e4v\u00e4\u00e4 taloudellista hy\u00f6ty\u00e4. Taloudellisen hy\u00f6dyn k\u00e4\u00e4nt\u00f6puoli oli naapureiden keskin\u00e4inen riippuvuus. Jos joku j\u00e4tti aitaosuutensa hoitamatta, pellolle p\u00e4\u00e4sseen karjan tekemist\u00e4 tuhoista k\u00e4rsiv\u00e4t kaikki. Lis\u00e4ksi yhteinen ymp\u00e4rysaita edellytti tiloilta yhteisty\u00f6t\u00e4 viljelymenetelmien ja t\u00f6iden aikataulun suhteen.<\/p>\n

Kun 1700-luvun puoliv\u00e4liss\u00e4 joissakin kyliss\u00e4 tehtiin kyl\u00e4j\u00e4rjestyksi\u00e4 kyl\u00e4n yhteisel\u00e4m\u00e4n s\u00e4\u00e4ntelemiseksi, aitaamiseen liittyv\u00e4t kysymykset olivat kyl\u00e4j\u00e4rjestysten keskeisin sis\u00e4lt\u00f6. Yhteinen aitahan oli oikeastaan kyl\u00e4yhteis\u00f6\u00e4 koossa pit\u00e4v\u00e4 liima. Kyl\u00e4j\u00e4rjestyksist\u00e4 ja muista aitaamista kuvaavista l\u00e4hteist\u00e4 huolimatta aitojen kaikkia vaikutuksia on nykyp\u00e4iv\u00e4st\u00e4 k\u00e4sin ehk\u00e4 mahdotonta tavoittaa. Esimerkiksi Loimaalla Suutarlan kyl\u00e4n is\u00e4nn\u00e4t perustelivat isojaossa peltojen jakoratkaisun sill\u00e4, ett\u00e4 he eiv\u00e4t halunneet pelloille lis\u00e4\u00e4 aitoja ker\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4n lunta. Onneksi maanmittari kirjoitti perusteen p\u00f6yt\u00e4kirjaan, sill\u00e4 en olisi ikin\u00e4 moista osannut edes arvailla.<\/p>\n

Viimeisten parin vuosisadan aikana maalaismaisemasta ovat h\u00e4vinneet niin aidat kuin tiiviit kyl\u00e4yhteis\u00f6tkin. Maanviljelij\u00e4n ty\u00f6 on monin tavoin muuttunut aivan toiseksi. Tietyt asiat kuitenkin pysyv\u00e4t: edelleen maanviljelij\u00e4 toimii luonnon ehdoilla. Katosyksyn j\u00e4lkeen alkaa valmistautuminen kohti uutta kasvukautta, joka kev\u00e4\u00e4ll\u00e4 otetaan vastaan toiveikkain odotuksin, kuten on tehty joka kev\u00e4t jo usean tuhannen vuoden ajan.<\/p>\n

 <\/p>\n

\"\"<\/p>\n

Kirsi Laine
\nKirjoittaja on Suomen historian jatko-opiskelija ja Suomen maatalousmuseo Saran museolehtori<\/em><\/p>\n

 <\/p>\nJAA ARTIKKELI: \"Facebook\"<\/a>\"twitter\"<\/a>\"pinterest\"<\/a>\"linkedin\"<\/a>","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

Syksy on kulunut poutaa odottaessa ja puimattomia viljoja murehtiessa. Ja niinh\u00e4n siin\u00e4 k\u00e4vi: tuli katovuosi. Odotetun sadon menett\u00e4miseen liittyv\u00e4t pettymyksen tunteet ja ep\u00e4varmuus tulevasta ovat ajattomia. Vaikka nykyisten katojen seuraukset eiv\u00e4t ole yht\u00e4 dramaattisia kuin menneill\u00e4 vuosisadoilla, n\u00e4lk\u00e4vuosien viljelij\u00e4n kokemusta voi yritt\u00e4\u00e4 ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4 nykykokemuksen pohjalta. Vanhaan maatalouteen liittyy kuitenkin lukuisia piirteit\u00e4, joiden osalta kokemus nykyp\u00e4iv\u00e4st\u00e4 […]<\/p>\n","protected":false},"author":2521,"featured_media":1712,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[69],"tags":[165,363,368,366],"class_list":{"0":"post-1708","1":"post","2":"type-post","3":"status-publish","4":"format-standard","5":"has-post-thumbnail","7":"category-ajankohtaista","8":"tag-1700-luku","9":"tag-maatalous","10":"tag-syksy","11":"tag-yhteisollisyys","12":"czr-hentry"},"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/suomenhistoria\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/1708","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/suomenhistoria\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/suomenhistoria\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/suomenhistoria\/wp-json\/wp\/v2\/users\/2521"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/suomenhistoria\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=1708"}],"version-history":[{"count":3,"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/suomenhistoria\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/1708\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":1724,"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/suomenhistoria\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/1708\/revisions\/1724"}],"wp:featuredmedia":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/suomenhistoria\/wp-json\/wp\/v2\/media\/1712"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/suomenhistoria\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=1708"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/suomenhistoria\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=1708"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/suomenhistoria\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=1708"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}