{"id":2322,"date":"2018-05-23T14:58:07","date_gmt":"2018-05-23T11:58:07","guid":{"rendered":"https:\/\/blogit.utu.fi\/suomenhistoria\/?p=2322"},"modified":"2018-05-23T14:58:59","modified_gmt":"2018-05-23T11:58:59","slug":"suuret-nalkavuodet-ja-muistin-politiikka","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/blogit.utu.fi\/suomenhistoria\/suuret-nalkavuodet-ja-muistin-politiikka\/","title":{"rendered":"Suuret n\u00e4lk\u00e4vuodet ja muistin politiikka"},"content":{"rendered":"

\u201cTuli sitten vuosi 1867, jolloin tuli kova katovuosi, \u00e4iti ei saanut en\u00e4\u00e4 ty\u00f6ansioita siin\u00e4 m\u00e4\u00e4r\u00e4ss\u00e4, ett\u00e4 olisi voinut hankkia itselleen ja seitsenvuotiselle pojalleen elantoa, joka oli kovin kallista, vaan t\u00e4ytyi h\u00e4nen l\u00e4hte\u00e4 poikineen mierontielle lokakuussa. Sitten kuljettiin kyl\u00e4st\u00e4 kyl\u00e4\u00e4n, talosta taloon jouluntienoille saakka. Sateinen joulukuun p\u00e4iv\u00e4 oli sulattanut lumen pois ja j\u00e4\u00e4tyneet tiet olivat k\u00e4yneet kovin iljanteisiksi ja liukkaiksi. \u00c4iti kaatui er\u00e4\u00e4ss\u00e4 kirkonkyl\u00e4n ahteessa ja loukkasi siin\u00e4 jalkansa niin pahoin, ett\u00e4 se ajettui kovin suureksi. Nyt oli kulkeminen loppu.\u201d<\/p>\n

Iso\u00e4itini is\u00e4 Johan Fagerstr\u00f6m oli yksi suurten n\u00e4lk\u00e4vuosien kokijoista ja silminn\u00e4kij\u00f6ist\u00e4. Marraskuussa 1860 yksin\u00e4isen varsinaissuomalaisen naisen aviottomaksi pojaksi syntynyt Johan pakeni n\u00e4lk\u00e4\u00e4 \u00e4itins\u00e4 kanssa l\u00e4htem\u00e4ll\u00e4 kerjuulle. \u00c4idin loukattua jalkansa j\u00e4isell\u00e4 maantiell\u00e4 kotipit\u00e4j\u00e4 l\u00e4hetti kaksikon kiert\u00e4m\u00e4\u00e4n k\u00f6yh\u00e4inruotua. T\u00e4st\u00e4 Johan kirjoitti my\u00f6hemmin n\u00e4in: \u201dSe oli kovin kurjaa aikaa. Tuli sitten P\u00e4\u00e4si\u00e4isen aika [1868], \u00e4idin jalka parani sen verran, ett\u00e4 h\u00e4n sauvan nojassa saattoi k\u00f6mpi\u00e4 talon v\u00e4lin.\u201d Ruodulla y\u00f6vyttiin joka p\u00e4iv\u00e4 uudessa talossa, joka oli velvollinen vuorollaan ruokkimaan ja majoittamaan pit\u00e4j\u00e4nk\u00f6yh\u00e4n.<\/p>\n

\"\"

Kansallisgalleria: Kerj\u00e4l\u00e4isperhe maantiell\u00e4 | Ekman, Robert Wilhelm<\/p><\/div>\n

\u201dKes\u00e4ll\u00e4 parani \u00e4idin jalka, silloin rupesivat kuntalaiset kehottamaan heit\u00e4 menem\u00e4\u00e4n l\u00e4hipit\u00e4jiin. Mik\u00e4s muu neuvoksi. Kehotusta oli totteleminen, kuljettiin sitten parikolme kuukautta naapuripit\u00e4jiss\u00e4, jolloin suuret mierolaislaumat kulkivat edell\u00e4 ja per\u00e4ss\u00e4.\u201d Johan muistelee, ett\u00e4 h\u00e4nelle ja \u00e4idille oltiin kuitenkin anteliaampia kuin useille muille kerj\u00e4l\u00e4isille. He kulkivat suhteellisen puhtaissa, vaikka paikatuissa vaatteissa ja musikaalinen Johan lauloi y\u00f6paikoissa \u201draikkaalla ja kauniilla \u00e4\u00e4nell\u00e4. Olivat muutamat ihmiset suorastaan vieraanvaraisiakin, antoivat samanlaista ruokaa kuin talonv\u00e4ellekin sek\u00e4 pojalle rahojakin.\u201d<\/p>\n

Pettua \u00e4idin ja pojan ei kuitenkaan tarvinnut sy\u00f6d\u00e4. Sit\u00e4 tarjottiin heille ainoastaan kerran yhdess\u00e4 paikkakunnan vauraimmista kartanoista, \u201dAnjalan p\u00e4\u00e4miehen H\u00e4steskon vanhassa kotitalossa\u201d Perni\u00f6ss\u00e4. Ehk\u00e4 asiaa oli moitittu ja h\u00e4mm\u00e4stelty aikuisten kesken, mik\u00e4 oli painanut sen n\u00e4lk\u00e4vuosien keskell\u00e4kin katkerana poikkeuksena pienen pojan mieleen.<\/p>\n

Kes\u00e4n j\u00e4lkeen ajat paranivat ja seitsenvuotias Johan \u00e4iteineen alkoi ker\u00e4t\u00e4 elantoa tervanpoltosta, marjastuksesta, kalastuksesta, lannanajosta sek\u00e4 paimenena. Yksitoistavuotiaana Johan p\u00e4\u00e4si kiertokouluun, jossa h\u00e4n oppi lukemaan, laskemaan ja kirjoittamaan. Lopulta poika kustannettiin lahjoitusvaroin ammattioppiin Turkuun lukkarikouluun. H\u00e4n suoritti my\u00f6s kansankoulunopettajatutkinnon ja ansaitsi aikuisena leip\u00e4ns\u00e4 lukkari-urkurina ja maanviljelij\u00e4n\u00e4.<\/p>\n

T\u00e4n\u00e4 vuonna Suomessa on muisteltu suuria kuolonvuosia. Sis\u00e4llisota seurauksineen vei sata vuotta sitten hautaan noin 38\u00a0000 miest\u00e4, naista ja lasta. Vuosien 1867\u22121868 n\u00e4l\u00e4nh\u00e4d\u00e4st\u00e4 tulee kuluneeksi 150 vuotta. N\u00e4lk\u00e4\u00e4n ja tauteihin menehtyi tuolloin noin 200\u00a0000 suomalaista. Molemmat olivat ankaria aikoja, mutta samalla kun sis\u00e4llissodan uhreja on muistettu monin tavoin, n\u00e4lk\u00e4vuosien uhrien muisto on j\u00e4\u00e4nyt v\u00e4h\u00e4lle huomiolle.<\/p>\n

\"\"

N\u00e4l\u00e4nh\u00e4d\u00e4n muistomerkki Dublinissa – Wikimedia Commons<\/p><\/div>\n

Irlannin suuressa n\u00e4l\u00e4nh\u00e4d\u00e4ss\u00e4 1845\u22121852 menehtyi miljoona ihmist\u00e4, ja maassa n\u00e4l\u00e4nh\u00e4t\u00e4 on edelleen v\u00e4kev\u00e4sti osa kansallista muistia. Meill\u00e4 n\u00e4lk\u00e4vuodet on jostain syyst\u00e4 kansallisella tasolla jo unohdettu. Vuonna 1967, kun Suomen n\u00e4lk\u00e4vuosista oli kulunut sata vuotta, muistomerkkej\u00e4 pystytettiin viel\u00e4 useita, mutta nyt n\u00e4ytt\u00e4\u00e4 silt\u00e4, ett\u00e4 Suomi 100 -juhlavuosi ja vuoden 1918 muisteleminen ovat j\u00e4tt\u00e4neet modernin Suomen kynnyksell\u00e4 tapahtuneen v\u00e4est\u00f6katastrofin historian varjoihin.<\/p>\n

Irlantilainen akatemiatutkija Andrew Newby tutkii sek\u00e4 Irlannin ett\u00e4 Suomen n\u00e4l\u00e4nh\u00e4ti\u00e4. H\u00e4n selitt\u00e4\u00e4 suomalaisten unohdusta osin kansallisen muistin politiikalla. 1800-luvun Irlannissa viljelysmaat olivat englantilaisten omistuksessa. N\u00e4lk\u00e4katastrofin huono hoito oli niin ik\u00e4\u00e4n englantilaisten vastuulla. Se on siksi ollut irlantilaisten kansallistunteen t\u00e4rke\u00e4 rakennusaine suhteessa vanhaan em\u00e4maahan Englantiin. Suomi oli kuitenkin samaan aikaan autonominen suuriruhtinaskunta, jossa n\u00e4l\u00e4nh\u00e4d\u00e4n hoito oli oman hallinnon k\u00e4siss\u00e4. Syntipukkia ei siten l\u00f6ytynyt oman kansakunnan ulkopuolelta.<\/p>\n

 <\/p>\n

L\u00e4hteet:<\/p>\n

Johan August Fagerstr\u00f6min el\u00e4m\u00e4kerralliset muistiinpanot. Kirsi Vainio-Korhosen hallussa.<\/p>\n

Anniina Wallius: 150 vuotta sitten 200 000 suomalaista menehtyi \u2013 muistatko syyn?<\/a>\u00a0Viitattu 18.5.2018.<\/p>\n

Pia Purra: Suurten n\u00e4lk\u00e4vuosien muistomerkkej\u00e4 etsim\u00e4ss\u00e4<\/a>.\u00a0Viitattu 18.5.2018.<\/p>\n

 <\/p>\n

\"\"<\/p>\n

Kirsi Vainio-Korhonen
\nSuomen historian professori<\/p>\nJAA ARTIKKELI: \"Facebook\"<\/a>\"twitter\"<\/a>\"pinterest\"<\/a>\"linkedin\"<\/a>","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

\u201cTuli sitten vuosi 1867, jolloin tuli kova katovuosi, \u00e4iti ei saanut en\u00e4\u00e4 ty\u00f6ansioita siin\u00e4 m\u00e4\u00e4r\u00e4ss\u00e4, ett\u00e4 olisi voinut hankkia itselleen ja seitsenvuotiselle pojalleen elantoa, joka oli kovin kallista, vaan t\u00e4ytyi h\u00e4nen l\u00e4hte\u00e4 poikineen mierontielle lokakuussa. Sitten kuljettiin kyl\u00e4st\u00e4 kyl\u00e4\u00e4n, talosta taloon jouluntienoille saakka. Sateinen joulukuun p\u00e4iv\u00e4 oli sulattanut lumen pois ja j\u00e4\u00e4tyneet tiet olivat k\u00e4yneet […]<\/p>\n","protected":false},"author":3147,"featured_media":2324,"comment_status":"open","ping_status":"closed","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[69,63],"tags":[615,612,609],"class_list":{"0":"post-2322","1":"post","2":"type-post","3":"status-publish","4":"format-standard","5":"has-post-thumbnail","7":"category-ajankohtaista","8":"category-nakokulmia","9":"tag-muisti","10":"tag-nalanhata","11":"tag-nalkavuodet","12":"czr-hentry"},"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/suomenhistoria\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/2322","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/suomenhistoria\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/suomenhistoria\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/suomenhistoria\/wp-json\/wp\/v2\/users\/3147"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/suomenhistoria\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=2322"}],"version-history":[{"count":6,"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/suomenhistoria\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/2322\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":2346,"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/suomenhistoria\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/2322\/revisions\/2346"}],"wp:featuredmedia":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/suomenhistoria\/wp-json\/wp\/v2\/media\/2324"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/suomenhistoria\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=2322"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/suomenhistoria\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=2322"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/suomenhistoria\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=2322"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}