{"id":2734,"date":"2018-09-04T08:50:43","date_gmt":"2018-09-04T05:50:43","guid":{"rendered":"https:\/\/blogit.utu.fi\/suomenhistoria\/?p=2734"},"modified":"2018-09-04T08:50:43","modified_gmt":"2018-09-04T05:50:43","slug":"valistuksen-verkostot","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/blogit.utu.fi\/suomenhistoria\/valistuksen-verkostot\/","title":{"rendered":"Valistuksen verkostot"},"content":{"rendered":"

Kun olin pieni, naapurissa olivat Neuvostoliitto, Pravda<\/em> ja radioaktiivinen laskeuma. Kun tulin murrosik\u00e4\u00e4n, Berliinin muuri kaatui. Alkoi vapautumisen kausi sek\u00e4 Suomelle, joka pian liittyi Euroopan yhteis\u00f6ihin, ett\u00e4 nuorelle henkil\u00f6lle, joka l\u00e4hti Ranskaan opiskelemaan historiaa ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4kseen, keit\u00e4 olimme. Asuntolassa yst\u00e4vystyin T\u0161ernobylin suojavy\u00f6hykkeelt\u00e4 evakuoidun k\u00e4\u00e4nt\u00e4misen ja tulkkauksen opiskelijan kanssa. H\u00e4n kysyi, pitik\u00f6 paikkansa, ett\u00e4 Suomessa on niin puhtaat kadut, ett\u00e4 niill\u00e4 voi k\u00e4vell\u00e4 sukkasillaan. Myyttisest\u00e4 valkoliljojen maasta kiersi kaikenlaisia tarinoita. Hymyilin v\u00e4h\u00e4n ja rikoin myytin.<\/p>\n

Formatiivisten vuosieni kokemus raja-aitojen katoamisesta, kansainv\u00e4lisest\u00e4 liikkuvuudesta ja kansallisuuksien toissijaisuudesta saattoi vaikuttaa paljonkin identiteettiini historioitsijana. Suurten murrosten vaikutus maailmankuviin ja toimintatapoihin ovatkin olleet keskeisi\u00e4 ty\u00f6ss\u00e4ni: olen sittemmin tutkinut mm. kosmopoliittisuutta, monikielisyytt\u00e4 ja liikkuvuutta, omakuvia, v\u00e4hemmist\u00f6ryhmi\u00e4 ja verkostoja. Poikkitieteellisyys ja kansainv\u00e4linen tutkimusyhteisty\u00f6 ovat aina tuntuneet luontevilta.<\/p>\n

Kun opiskelijoina soittelimme 1990-luvulla Ranskasta koteihimme Uudellemaalle ja Kiovan alueelle, se tapahtui korttipuhelimella, jossa oli hieman hilseelt\u00e4 ja s\u00e4hk\u00f6lt\u00e4 haiseva iso, muovinen luuri ja metallista suihkuletkua muistuttava johto. Ei kest\u00e4nyt kauan ennen kuin Nokia yhdisti ihmiset ja internet mahdollisti verkottuneen maailman. Vuonna 2003 ilmestynyt John ja William H. McNeillin The Human Web<\/em> (suomeksi Verkottunut ihmiskunta<\/em>, 2005)<\/a> osui aikansa hermoon. Helsingin Sanomien<\/em><\/a> mukaan tuo makrohistoriallinen maailmanhistoria \u2013 joka toisin kuin monet muut 1990-luvun lopun historiateokset ei itse asiassa k\u00e4sitellyt sosiaalisia verkostoja \u2013 oli paras globalisaation selitys. Verkostometafora vetosi vuosituhannen vaihteen mentaliteettiin: koskaan ei ollut ollut niin helppoa olla maailmankansalainen, ilman 1700-luvun salonkien armottomia sosiaalisia koodeja ja sivistyksellisi\u00e4 raja-aitoja. Hetken ajan valistuksen ihannemaailma n\u00e4ytti olleen k\u00e4sill\u00e4.<\/p>\n

Sitten jokin muuttui.<\/p>\n

Samalla kun vanhat opiskeluaikaiset yst\u00e4v\u00e4t l\u00f6ysiv\u00e4t j\u00e4lleen toisensa Facebookin avulla, havahduimme internetiss\u00e4 levi\u00e4viin salaliittoteorioihin, rokotevastaisuuteen, totuuden v\u00e4\u00e4ristelyyn ja kybersodank\u00e4yntiin. Valistuksen hanke, johon demokraattinen l\u00e4nsimainen yhteiskunta nojautuu, n\u00e4ytti olevan j\u00e4lleen uhattuna, kuten se oli ollut 1930-luvulla. Sin\u00e4ns\u00e4 ei ollut yll\u00e4tt\u00e4v\u00e4\u00e4, etteiv\u00e4t kaikki \u201duskoneet\u201d tieteellisiin paradigmoihin, saati kannattaneet vapaata yhteiskuntaa. Sen sijaan oli hieman yll\u00e4tt\u00e4v\u00e4\u00e4, kuinka periaatteessa koulutetutkin henkil\u00f6t muuttuivat immuuneiksi faktoille ja toimivat vastoin parempaa tietoaan. Miten t\u00e4m\u00e4 on ymm\u00e4rrett\u00e4viss\u00e4?<\/span><\/p>\n

\"\"

Fagervikin kartanossa Inkoossa on laaja 1700-luvun kirjasto, josta l\u00f6ytyy niin filosofisia romaaneja kuin merkitt\u00e4vi\u00e4 oikeus- ja l\u00e4\u00e4ketieteellisi\u00e4 traktaatteja. Kuva: Charlotta Wolff.<\/p><\/div>\n

Niin kutsutun uuden kulttuurihistorian keulahahmona tunnettu Robert Darnton on kirjoittanut mm. uuden ajan tietoyhteiskunnasta<\/a>. H\u00e4n on tutkinut, miten uusi tieto, oli sitten kyse huhuista tai kielletyst\u00e4 kirjallisuudesta, levisi 1700-luvun Ranskassa henkil\u00f6kohtaisia verkostoja pitkin. Darnton tulee ty\u00f6ss\u00e4\u00e4n my\u00f6s osoittaneeksi, kuinka haavoittuvainen on sellainen tietoyhteiskunta, jolta puuttuu sanavapauden tuoma kriittinen julkisuus pelis\u00e4\u00e4nt\u00f6ineen ja l\u00e4hdekriittisine reflektointeineen. Periaatteessa 1700-luvun eliiteill\u00e4 oli ulottuvillaan aikansa kaikki mahdollinen ensyklopedinen tieto. Sen avulla oli mahdollista kiist\u00e4\u00e4 Jumalan olemassaolo, varastoida s\u00e4hk\u00f6\u00e4 tai ennaltaehk\u00e4ist\u00e4 isorokon tartunta. Laajemmin yhteiskunnassa lukutaito oli kuitenkin rajallista ja sosiaalisesti eriarvioista. Vasta kehittym\u00e4ss\u00e4 ollut julkinen keskustelu riippui pitk\u00e4lti oppineista eliiteist\u00e4, ja sit\u00e4 luonnehtivat (itse-) sensuuri, satunnaisuus ja fragmentaarisuus. Ennen kaikkea tieto levisi monia muita(kin) kanavia kuin lehdist\u00f6\u00e4 pitkin. Uuden ajan merkitt\u00e4vimpiin medioihin kuuluivat esimerkiksi laulut ja laulun\u00e4ytelm\u00e4t. Taiteelliset kertomukset ja arte\u00adfak\u00adtit saat\u00adtoivat si\u00ads\u00e4l\u00adt\u00e4\u00e4 kan\u00adnanottoja, joita sensuurin takia ei ole ollut mahdollista il\u00admais\u00adta kirjallisesti. T\u00e4t\u00e4 olen tarkastellut akatemiatutkijahankkeessani Comic opera and society in France and Northern Europe, ca. 1760\u20131790<\/em>.<\/a> Huomioni kiinnittyi siin\u00e4 paitsi medioiden kirjoon, my\u00f6s kulttuurillisten v\u00e4litt\u00e4jien ja heid\u00e4n verkostojensa rooliin.<\/span><\/p>\n

Nykymaailmaa, varsinkin globaalisti katsottuna, luonnehtivat niin ik\u00e4\u00e4n puutteellinen ja sosiaalisesti eriarvoistunut medialukutaito sek\u00e4 pirstaloitunut julkinen tila, joka monella tavalla on verrattavissa 1700-luvun j\u00e4lkipuoliskon julkisuuteen. Luulemme, ett\u00e4 ihminen tiet\u00e4\u00e4 jo kaiken tarpeellisen, kun h\u00e4nell\u00e4 on tietosanakirja puhelimessaan. Uskomme edistykseen, joka pelastaa meid\u00e4t itse aiheuttamiltamme katastrofeilta. Tiedon rationaalinen ja l\u00e4hdekriittinen k\u00e4sittely j\u00e4\u00e4 kuitenkin vajaaksi, sill\u00e4 laajalta yleis\u00f6segmentilt\u00e4 puuttuvat alkeellisetkin v\u00e4lineet sit\u00e4 varten, ja ihminen uskoo mieluiten sellaisia kertomuksia, jotka sopivat h\u00e4nen omaan maailmankuvaansa. Sosiaalisista medioista on nopeasti tullut kuin uusinta 1700-luvun huhujen verkostoista.<\/p>\n

T\u00e4ss\u00e4 tilanteessa, Yhdysvaltain esivaalien ollessa kev\u00e4\u00e4ll\u00e4 2016 jo pitk\u00e4ll\u00e4, tuntui yh\u00e4 t\u00e4rke\u00e4mm\u00e4lt\u00e4 osoittaa, ett\u00e4 tiedolla tai sen puutteella on merkityst\u00e4 ihmiskunnan kohtalolle. Syntyi tutkimushanke valistuksen tekij\u00f6ist\u00e4, Agents of Enlightenment: Changing the Minds in Eighteenth-Century Northern Europe<\/em>,<\/a> jota Suomen Akatemia rahoittaa 2017\u20132021. Kuinka paljon tieto muuttaa maailmaa ja ihmisi\u00e4? Lopulta perimm\u00e4inen kysymys on, mit\u00e4 on valistus<\/a> ja mit\u00e4 se k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6ss\u00e4 merkitsi ihmisille Suomessa ja It\u00e4meren alueella. Etsimme vanhaan kysymykseen uutta vastausta tutkimalla, millaisissa olosuhteissa valistuksen periaatteita sovellettiin ja millaisiin k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6n toimiin se johti. Tutkimalla k\u00e4yt\u00e4nt\u00f6j\u00e4 ja tiedon soveltamista voimme my\u00f6s ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4 paremmin paitsi valistuksen perimm\u00e4ist\u00e4 olemusta, my\u00f6s valistusta pragmaattisena ilmi\u00f6n\u00e4 ja asenteena, pyrkimyksen\u00e4 ratkaista ajan akuutteja yhteiskunnallisia ongelmia.<\/p>\n

\"\"

Ruotsalaiset piiril\u00e4\u00e4k\u00e4rit tiedottivat 1770-luvun j\u00e4lkipuoliskolla epidemiologisista ja demografisista havainnoista Ranskan Kuninkaalliselle l\u00e4\u00e4ketieteelliselle seuralle, jossa tutkittiin ilmaston ja kuolleisuuden v\u00e4lisi\u00e4 yhteyksi\u00e4. Piiril\u00e4\u00e4k\u00e4rien kertomukset ovat s\u00e4ilyneet Ranskan l\u00e4\u00e4ketieteen akatemian arkistoissa. Kuva: Elina Maaniitty.<\/p><\/div>\n

Hankkeessa tutkimme siksi henkil\u00f6it\u00e4, jotka sovelsivat uutta tietoa ja uusia, radikaaleja ja kriittisi\u00e4kin ideoita ty\u00f6ss\u00e4\u00e4n ja arkisessa toiminnassaan: diplomaatteja, virkamiehi\u00e4, l\u00e4\u00e4k\u00e4reit\u00e4 ja kirurgeja. Tavoitteemme ovat: 1) Kartoittaa tutkittavien toimijoiden verkostoja ja henkil\u00f6kohtaisia yhteyksi\u00e4 sek\u00e4 heid\u00e4n inspiraationl\u00e4hteit\u00e4\u00e4n ja esikuviaan. 2) Selvitt\u00e4\u00e4, kuinka radikaalin filosofian tai tieteellisen tiedon omaksuminen vaikutti tutkimiemme henkil\u00f6iden asenteisiin ja k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6n toimiin. 3) Tarkastella, millaisia seurauksia t\u00e4ll\u00e4 oli paikallistasolla. Hanke toteutetaan tapaustutkimuksina. Tutkimuskohteitamme ovat virkamiehet, jotka pystyiv\u00e4t vaikuttamaan suoraan valtionjohdon valitsemaan politiikkaan ja samalla saattoivat itse ottaa paljonkin vaikutteita aikansa filosofisista keskusteluista; diplomaatit, jotka v\u00e4littiv\u00e4t yhteiskuntakriittisi\u00e4 tai uskonnonvastaisia tekstej\u00e4 radikaaleja verkostoja pitkin ja toimivat globaalin ja paikallisen yhteiskuntakeskustelun yhdist\u00e4jin\u00e4, sek\u00e4 l\u00e4\u00e4k\u00e4rit kansanterveyden edist\u00e4jin\u00e4 ja uusien tieteellisten metodien l\u00e4hettil\u00e4in\u00e4 paikallistasolla.<\/span><\/p>\n

Hanke on vasta alussa, mutta lupaavia alustavia tuloksia alkaa jo olla. Ensimm\u00e4inen, joskin melko ilmeinen havainto on ollut, ett\u00e4 sellaista kriittisen tiedon tietoista soveltamista, joka pystyi parantamaan ratkaisevasti ihmisten arkea, todella esiintyi my\u00f6s It\u00e4meren pohjoisrannikoilla hieman 1700-luvun puoliv\u00e4lin j\u00e4lkeen. Uudet tiedot ja ajatusmallit eiv\u00e4t syntyneet tyhj\u00e4st\u00e4, vaan oppinut vuorovaikutus paikallistason ja muun Euroopan v\u00e4lill\u00e4 oli jatkuvaa ja intensiivist\u00e4. Toinen merkitt\u00e4v\u00e4 tulos on, ett\u00e4 maailmankuvien paikallistason muutosten kannalta k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6n teoilla ja k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6n kirjallisuudella on ollut suuri merkitys: l\u00f6ysimme yksityisest\u00e4 1700-luvun kirjastosta runsaasti agronomista, l\u00e4\u00e4ketieteellist\u00e4 ja uudenlaista lainopillista kirjallisuutta. Kolmas hedelm\u00e4llinen polku koskee yksil\u00f6iden ja heid\u00e4n verkostojensa merkityst\u00e4. N\u00e4it\u00e4 on digitaalisten v\u00e4lineiden avulla nykyisin mahdollista tutkia aivan eri tavalla kuin vaikkapa viel\u00e4 1990-luvulla. T\u00e4m\u00e4 puolestaan avaa uusia prosopografisia ja henkil\u00f6historiallisia mahdollisuuksia. Itselleni se merkitsee mielenkiintoista tilaisuutta syventy\u00e4 viel\u00e4 tarkemmin omaan tapaustutkimukseeni, kansliapresidentti Gustav Philip Creutzin<\/a> n\u00e4kemyksiin materialistisesta filosofiasta, ateismista, yksityisyydest\u00e4 ja rakkaudesta.<\/p>\n

\"\"

Gustav Philip Creutz kuului nuorena virkamiehen\u00e4 oppineeseen seuraan Tankebyggarordeniin, joka julkaisi j\u00e4sentens\u00e4 kaunokirjalliset kirjoitukset kahdessa sarjassa, V\u00e5ra f\u00f6rs\u00f6k ja Witterhets-Arbeten. T\u00e4m\u00e4kin kappale l\u00f6ytyy Fagervikin kokoelmasta. Kuva: Charlotta Wolff.<\/p><\/div>\n

 <\/p>\n

Maarit Leskel\u00e4-K\u00e4rki totesi taannoin laitoksemme j\u00e4rjest\u00e4m\u00e4ss\u00e4 tutkimusetiikkaseminaarissa, ett\u00e4 el\u00e4m\u00e4kertakirjoittaja jossain m\u00e4\u00e4rin aina pyrkii samastumaan tutkimuskohteeseensa. P\u00e4\u00e4dyin aikoinaan tutkimaan kreivi Creutzi\u00e4 siksi, ett\u00e4 h\u00e4n oli Ruotsin valtakunnan suurl\u00e4hettil\u00e4s 1700-luvun j\u00e4lkipuoliskon Pariisissa, jossa h\u00e4n tutustui aikansa merkitt\u00e4vimpiin filosofeihin ja kirjailijoihin. \u00a0Creutzin kotiseutu oli kuitenkin it\u00e4isell\u00e4 Uudellamaalla, ja kaupunki, jossa h\u00e4n oli nuorena opiskellut ja hankkinut laajan sivistyksens\u00e4, oli Turku. Aina ei tarvitse l\u00e4hte\u00e4 kauas, tai jos l\u00e4htee, on hyv\u00e4 tulla my\u00f6s kotiin.<\/p>\n

 <\/p>\n

\"\"<\/p>\n

Charlotta Wolff<\/p>\n

Suomen historian ma. professori<\/p>\nJAA ARTIKKELI: \"Facebook\"<\/a>\"twitter\"<\/a>\"pinterest\"<\/a>\"linkedin\"<\/a>","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

Kun olin pieni, naapurissa olivat Neuvostoliitto, Pravda ja radioaktiivinen laskeuma. Kun tulin murrosik\u00e4\u00e4n, Berliinin muuri kaatui. Alkoi vapautumisen kausi sek\u00e4 Suomelle, joka pian liittyi Euroopan yhteis\u00f6ihin, ett\u00e4 nuorelle henkil\u00f6lle, joka l\u00e4hti Ranskaan opiskelemaan historiaa ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4kseen, keit\u00e4 olimme. Asuntolassa yst\u00e4vystyin T\u0161ernobylin suojavy\u00f6hykkeelt\u00e4 evakuoidun k\u00e4\u00e4nt\u00e4misen ja tulkkauksen opiskelijan kanssa. H\u00e4n kysyi, pitik\u00f6 paikkansa, ett\u00e4 Suomessa on niin […]<\/p>\n","protected":false},"author":6554,"featured_media":2756,"comment_status":"open","ping_status":"closed","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[69,258,63,388],"tags":[165,440,299,707,18,443,141,701,704],"class_list":{"0":"post-2734","1":"post","2":"type-post","3":"status-publish","4":"format-standard","5":"has-post-thumbnail","7":"category-ajankohtaista","8":"category-ilmiot","9":"category-nakokulmia","10":"category-tutkimusaineistot","11":"tag-1700-luku","12":"tag-historia","13":"tag-historiantutkimus","14":"tag-ranska","15":"tag-suomen-historia","16":"tag-suomi","17":"tag-tutkimus","18":"tag-valistus","19":"tag-verkostot","20":"czr-hentry"},"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/suomenhistoria\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/2734","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/suomenhistoria\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/suomenhistoria\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/suomenhistoria\/wp-json\/wp\/v2\/users\/6554"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/suomenhistoria\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=2734"}],"version-history":[{"count":22,"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/suomenhistoria\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/2734\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":2795,"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/suomenhistoria\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/2734\/revisions\/2795"}],"wp:featuredmedia":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/suomenhistoria\/wp-json\/wp\/v2\/media\/2756"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/suomenhistoria\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=2734"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/suomenhistoria\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=2734"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/suomenhistoria\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=2734"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}