{"id":2939,"date":"2018-09-24T10:24:56","date_gmt":"2018-09-24T07:24:56","guid":{"rendered":"https:\/\/blogit.utu.fi\/suomenhistoria\/?p=2939"},"modified":"2018-09-25T11:57:40","modified_gmt":"2018-09-25T08:57:40","slug":"mita-korvaamattoman-puukirkon-palo-opettaa","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/blogit.utu.fi\/suomenhistoria\/mita-korvaamattoman-puukirkon-palo-opettaa\/","title":{"rendered":"Mit\u00e4 korvaamattoman puukirkon palo opettaa?"},"content":{"rendered":"

Sunnuntaina aamuy\u00f6st\u00e4 paloi maan tasalle Kiihtelysvaaran laella sijainnut, vuonna 1770 valmistunut ristikirkko, mist\u00e4 uutisoi muun muassa Yle<\/a>. Se oli Pohjois-Karjalan toiseksi vanhin kirkko ja yksi Suomen reilusta sadasta j\u00e4ljell\u00e4 olevasta 1700-luvun puukirkosta.<\/p>\n

\"\"

Kiihtelysvaaran kirkko kuvattuna vuonna 1934. (Kuva: Pekka Kyytinen. Kansallismuseo)<\/p><\/div>\n

Edellisest\u00e4, Ylivieskan niin ik\u00e4\u00e4n 1700-luvun puukirkon palosta, on yli kaksi vuotta. Suomen ennen 1800-lukua rakennetut puukirkot alkavat k\u00e4yd\u00e4 t\u00e4m\u00e4n vuosisadan loppua kohden v\u00e4hiin, mik\u00e4li hirsiseinustat leimahtelevat tulevaisuudessa 2000-luvulla totuttuun tahtiin.<\/p>\n

Kirkon yht\u00e4kkinen ja ennakoimaton katoaminen maisemasta pys\u00e4ytt\u00e4\u00e4 usein senkin yhteiskunnan valtavirran, jolle uskonnollinen el\u00e4m\u00e4 on et\u00e4isempi osa arkea tai jolla ei ole omakohtaista kytk\u00f6st\u00e4 kirkkoon. L\u00e4hes kaikilla Suomen paikkakunnilla kirkko on ainoa julkinen rakennus, ainoa maamerkki, joka konkreettisella l\u00e4sn\u00e4olollaan kertoo yhteis\u00f6n unholaan vaipuneiden sukupolvien, paikkakunnan monien asukkaiden esivanhempien ty\u00f6st\u00e4.<\/p>\n

Kirkkojen paloihin kietoutuu tavattoman monia yhteisi\u00e4 ja yksityisi\u00e4 menetyksen kokemuksia. Yksi, ja ehk\u00e4 v\u00e4hiten tunteikkaimmasta p\u00e4\u00e4st\u00e4, on materiaalisen kulttuurin tutkijan tiedonintressi. Kaikki kirkon fyysisten rakenteiden sis\u00e4lt\u00e4m\u00e4 informaatio kirkon rakennusprosessista, sen tekij\u00f6ist\u00e4 ja 1700-luvun rakennustaidosta katoaa parissa tunnissa peruuttamattomasti liekkeihin. Kirkkojen rakenteista kiinnostuneena historiantutkijana ja arkkitehtina t\u00e4m\u00e4 n\u00e4k\u00f6kulma koskettaa Kiihtelysvaaran kirkon \u2013 miss\u00e4 en saanut tilaisuutta koskaan k\u00e4yd\u00e4 \u2013 tapauksessa itse\u00e4ni eniten.<\/p>\n

Kiihtelysvaaran ristikirkon rakentamisen aikaan ja viel\u00e4 pitk\u00e4\u00e4n sen j\u00e4lkeen kirkonrakennushanke oli pit\u00e4j\u00e4l\u00e4isten yhteinen velvollisuus. Osa ty\u00f6velvollisuuksista suoritettiin toimittamalla ty\u00f6maalle rakennusaineita ja toisaalta p\u00e4iv\u00e4t\u00f6in\u00e4 itse rakennusty\u00f6maalla. Vain korkeimman jalostusasteen tavara, kuten lasi ja usein my\u00f6s rauta, hankittiin ostoina pit\u00e4j\u00e4n talojen toimittaessa suurelta osin muun rakennustavaran.<\/p>\n

 <\/p>\n

\"\"

Kiihtelysvaaran seurakunnan tilikirjaa vuosilta 1769\u20131771, jolloin kirkko rakennettiin. Oikealla sivulla n\u00e4kyv\u00e4t ty\u00f6maalla hy\u00f6rineiden ammattiosaajien, rakennusmestari H\u00e4gerin ja lasimestari Schlangin yhteens\u00e4 l\u00e4hes tuhannen taalerin palkkiot. Puutavara ja muu ty\u00f6voima saatiin p\u00e4\u00e4osin pit\u00e4j\u00e4l\u00e4isilt\u00e4 ty\u00f6velvollisuksina. (Kuva: Kansallisarkisto, Kiihtelysvaaran seurakunnan arkisto, kirkonkassan tilit)<\/p><\/div>\n

Prosessi ei juuri koskaan ollut helppo, sill\u00e4 hirsien, palkkien ja lautojen piiluaminen k\u00e4sin oli ty\u00f6l\u00e4st\u00e4. Ne olivat arvotavaraa, jota kaikki pit\u00e4j\u00e4l\u00e4iset eiv\u00e4t olleet lainkaan my\u00f6t\u00e4mielisi\u00e4 luovuttamaan korvauksetta kirkkoty\u00f6maalle. T\u00e4m\u00e4 pit\u00e4j\u00e4nyhteis\u00f6n toisinaan hyvinkin vastahakoinen, joskus vaivattomampi aikaansaannos piirtyi kirkon rakenteisiin veistoj\u00e4lkin\u00e4, numerointeina ja puumerkkein\u00e4, jotka sis\u00e4lt\u00e4v\u00e4t er\u00e4\u00e4nlaisen aineellistuneen arkiston historiallisen rakennusprosessin kulkuun.<\/p>\n

Suomessa puukirkkoja on rakennusarkeologisesta n\u00e4k\u00f6kulmasta tutkittu toistaiseksi vain v\u00e4h\u00e4n, ja j\u00e4ljell\u00e4 olevista 1800-lukua edelt\u00e4vien kirkkojen puurakenteista vain harvat on dokumentoitu tarkkaan. Siksi jokainen tuho on menetys paikallisyhteis\u00f6lle mutta my\u00f6s tiedeyhteis\u00f6lle: Suomen historialliset puukirkot ovat, paitsi pyh\u00e4tt\u00f6j\u00e4, my\u00f6s menneisyyden paikallisyhteis\u00f6jen veistettyj\u00e4 arkistoja, jotka sis\u00e4lt\u00e4v\u00e4t ainutkertaista tietoa kirkkojen rakentamisen arjesta.<\/p>\n

 <\/p>\n

\"\"<\/p>\n

\"\"

Kiihtelysvaaran kirkon julkisivu ja leikkaus 1957\u20131958. Mittaus ja piirros Autere, Paul; Issakainen, Aatos; Lehti, Esko; P\u00e4rssinen, Kari. Teknillisen korkeakoulun arkkitehtiosaston mittauspiirustusarkisto, Aalto-yliopiston arkisto<\/p><\/div>\n

Kirkkojen rakenteellisesti haastavat katto- ja tornirakenteet ovat vaikuttavia. Ne kertovat laskennallista rakennusfysiikkaa edelt\u00e4v\u00e4n ajan nerokkaista kokemusper\u00e4isist\u00e4 tavoista ratkaista j\u00e4nnev\u00e4lej\u00e4 ja kehitt\u00e4\u00e4 lumi- ja tuulikuormia joustavasti kest\u00e4vi\u00e4 rakenteita pelk\u00e4st\u00e4\u00e4n puusta. 1800-luvulle saakka kantavat kattorakenteet tehtiin tavallisesti l\u00e4hes kokonaan ilman nauloja, joita tarvittiin l\u00e4hinn\u00e4 ruodelaudoituksen kiinnitt\u00e4miseen. Jok\u2019ikinen tuhoutunut kohde on menetys my\u00f6s mahdollisuuksille ymm\u00e4rt\u00e4\u00e4 n\u00e4it\u00e4 eritt\u00e4in pitk\u00e4ik\u00e4isiksi osoittautuneita rakenteellisia ratkaisuja.<\/p>\n

Kiihtelysvaaran kirkon hirsiin, kitapuihin ja laipiolautoihin piirtynyt historiallinen tieto on pysyv\u00e4sti poissa. Sit\u00e4 suurempi syy on pohtia, mink\u00e4 viestin kirkon vaiheet kaksi ja puoli vuosisataa k\u00e4yt\u00f6ss\u00e4 olleena rakennuksena ja sen yht\u00e4kkinen tuho tuovat t\u00e4m\u00e4n hetken maailmaan.<\/p>\n

Erilaisten ongelmien kirjosta k\u00e4rsiv\u00e4\u00e4 Suomen rakennuskannan valtavirtaa viisi kertaa vanhempi kirkko oli hyv\u00e4ss\u00e4 kunnossa. Sen kantavat rakenteet, hirsirunko ja kattorakenteet eiv\u00e4t olleet tarvinneet mainittavaa huoltoa kahteen ja puoleen vuosisataan.<\/p>\n

\"\"

Vuodelta 1853 per\u00e4isin olevan kellotapulin rakennuspiirukset. (Kansallisarkisto)<\/p><\/div>\n

Toisaalta kirkon tuho oli nopea ja rakennusmateriaalin paluu luonnon kiertokulkuun, silt\u00e4 osin kun tuli ei hoidellut hommia, tulee olemaan vaivaton. Sen 1760-luvun rakentajat eiv\u00e4t l\u00e4hett\u00e4neet kauas tulevaisuuteen, 2000-luvun raivaajien vaivaksi, satoja tonneja vaikeasti kierr\u00e4tett\u00e4v\u00e4\u00e4, hajoamatonta rauniorojua. Kaikilla mittareilla rakennus oli kest\u00e4v\u00e4, <\/em>sek\u00e4 rakenteellisesti ett\u00e4 luontoon itsest\u00e4\u00e4n palaavana orgaanisen aineen kiertokulkuna.<\/p>\n

On v\u00e4ist\u00e4m\u00e4t\u00f6nt\u00e4, ett\u00e4 puurakennus p\u00e4\u00e4tyy ennen pitk\u00e4\u00e4 takaisin luonnon kiertokulkuun. Se tapahtuu joko lahoamalla, kun puuaines p\u00e4\u00e4tyy muiden el\u00e4vien organismien ravinnoksi, tai palamalla. Puumateriaali on rakennuksen osana poikkeuksellisessa v\u00e4litilassa, jossa sit\u00e4 est\u00e4\u00e4 palaamasta luontoon vain rakennuksen k\u00e4ytt\u00f6 ja rakenteiden pit\u00e4minen kuivana.<\/p>\n

Ruotsissa vuonna 2001 tapahtunut S\u00f6dra R\u00e5dan 1300-luvun puukirkon tuhopoltto oli kansainv\u00e4lisestikin katsoen poikkeuksellisen traaginen kulttuuriperint\u00f6katastrofi. Ruotsin Riksantikvarie\u00e4mbetet p\u00e4\u00e4tti tuhon j\u00e4lkeen, ett\u00e4 vain alimmilta hirsikerroiltaan s\u00e4ilynyt kirkko rakennetaan uudelleen tutkimushankkeena<\/a>. Sen tarkoituksena oli uudelleenrakentamisen ohella keskitty\u00e4 historiallisen kirvesmiesammattitaidon perinteisiin ja vaalia puurakenteisen kulttuuriperinn\u00f6n yll\u00e4pidossa t\u00e4rke\u00e4\u00e4 k\u00e4sity\u00f6taitoa.<\/p>\n

Yksitt\u00e4isen kirkon palosta onkin ehk\u00e4 syyt\u00e4 siirty\u00e4 suruajan j\u00e4lkeen pohtimaan laajemmin palosuojelun j\u00e4rjestelmi\u00e4 mutta my\u00f6s perinteisen rakentamisen ammattitaidon arvoa. T\u00e4h\u00e4n liittyvist\u00e4 viimeaikaisista hiljaisista signaaleista toistaiseksi \u00e4\u00e4nekk\u00e4in oli arkkitehtitoimisto Livady Oy:n vuonna 2016 saama arkkitehtuurin valtionpalkinto. On ehk\u00e4 erikoista mutta totta, ett\u00e4 2000-luvun Suomessa yleisesti k\u00e4ytetyill\u00e4 rakennustekniikoilla ja -materiaaleilla olisi t\u00e4ysin mahdotonta luoda sek\u00e4 elinkaarellisesti ett\u00e4 energiataloudellisesti yht\u00e4 kest\u00e4v\u00e4\u00e4 rakennusta mit\u00e4 Kiihtelysvaaran kirkko oli.<\/p>\n

 <\/p>\n

\"\"<\/p>\n

Panu Savolainen
\nKirjoittaja on Suomen historian post doc -tutkija<\/p>\n

* Teksti\u00e4 muokattu 24.9. klo 12.14. Ylivieskan kirkon palosta on yli kaksi vuotta ei alle, kuten tekstiss\u00e4 aiemmin luki.<\/em><\/p>\n

* Teksti\u00e4 muokattu 25.9. klo 11.56. Kiihtelysvaaran kirkko oli Pohjois-Karjalan toiseksi vanhin kirkko eik\u00e4 vanhin, kuten tekstiss\u00e4 aiemmin luki. Pohjois-Karjalan vanhin kirkko on 1750-luvulla rakennettu tohmaj\u00e4rven kirkko.
\n<\/em><\/p>\nJAA ARTIKKELI: \"Facebook\"<\/a>\"twitter\"<\/a>\"pinterest\"<\/a>\"linkedin\"<\/a>","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

Sunnuntaina aamuy\u00f6st\u00e4 paloi maan tasalle Kiihtelysvaaran laella sijainnut, vuonna 1770 valmistunut ristikirkko, mist\u00e4 uutisoi muun muassa Yle. Se oli Pohjois-Karjalan toiseksi vanhin kirkko ja yksi Suomen reilusta sadasta j\u00e4ljell\u00e4 olevasta 1700-luvun puukirkosta. Edellisest\u00e4, Ylivieskan niin ik\u00e4\u00e4n 1700-luvun puukirkon palosta, on yli kaksi vuotta. Suomen ennen 1800-lukua rakennetut puukirkot alkavat k\u00e4yd\u00e4 t\u00e4m\u00e4n vuosisadan loppua kohden v\u00e4hiin, […]<\/p>\n","protected":false},"author":3146,"featured_media":2941,"comment_status":"open","ping_status":"closed","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[69,388],"tags":[733,727,730],"class_list":{"0":"post-2939","1":"post","2":"type-post","3":"status-publish","4":"format-standard","5":"has-post-thumbnail","7":"category-ajankohtaista","8":"category-tutkimusaineistot","9":"tag-arkkitehtuurin-historia","10":"tag-kiihtelysvaaran-kirkko","11":"tag-puurakentaminen","12":"czr-hentry"},"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/suomenhistoria\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/2939","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/suomenhistoria\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/suomenhistoria\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/suomenhistoria\/wp-json\/wp\/v2\/users\/3146"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/suomenhistoria\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=2939"}],"version-history":[{"count":42,"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/suomenhistoria\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/2939\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":3034,"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/suomenhistoria\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/2939\/revisions\/3034"}],"wp:featuredmedia":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/suomenhistoria\/wp-json\/wp\/v2\/media\/2941"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/suomenhistoria\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=2939"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/suomenhistoria\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=2939"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/suomenhistoria\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=2939"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}