{"id":3554,"date":"2019-04-04T09:37:39","date_gmt":"2019-04-04T06:37:39","guid":{"rendered":"https:\/\/blogit.utu.fi\/suomenhistoria\/?p=3554"},"modified":"2019-04-04T11:33:19","modified_gmt":"2019-04-04T08:33:19","slug":"poliittisten-laulujen-lainattu-historia","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/blogit.utu.fi\/suomenhistoria\/poliittisten-laulujen-lainattu-historia\/","title":{"rendered":"Poliittisten laulujen lainattu historia"},"content":{"rendered":"
\"\"

Albert Edelfeltin alkuvinjetti F\u00e4nrik St\u00e5ls s\u00e4gnerille, tussilaveeraus, 1897\u20131900, Suomen Kansallisgalleria\/Ateneum, CC-0.<\/p><\/div>\n

Vuonna 1861 huhtikuun 22. p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 yli viisisataa nuorta liberaalia ja opiskelijaa osoitti Helsingiss\u00e4 mielt\u00e4\u00e4n. Mielenosoittajat protestoivat valtiop\u00e4ivi\u00e4 valmistelevaa tammikuun valiokuntaa vastaan, sill\u00e4 he pelk\u00e4siv\u00e4t, ett\u00e4 harvalukuinen valiokunta korvaisi pitk\u00e4\u00e4n toivotun parlamentaarisen edustuslaitoksen. Mielenosoituksen iskulause oli \u201del\u00e4k\u00f6\u00f6n perustuslaki\u201d, ja kulkueessa soi Porilaisten marssi<\/em>. Suomen suuriruhtinaskunnan kenraalikuvern\u00f6\u00f6ri, kreivi Friedrich Wilhelm Rembert von Berg, paheksui erityisesti t\u00e4t\u00e4 musiikinvalintaa, sill\u00e4 h\u00e4nest\u00e4 kappale oli osapuilleen yht\u00e4 kumouksellinen kuin Marseljeesi<\/em><\/a>.<\/p>\n

Nykyisin assosioimme Suomen presidentin kunniamarssin arvovaltaisiin konteksteihin, ja kenraalikuvern\u00f6\u00f6rin reaktio voi siten tuntua yll\u00e4tt\u00e4v\u00e4lt\u00e4. H\u00e4nen arvionsa kappaleen vallankumouksellisuudesta oli kuitenkin oikea. Porilaisten marssi<\/em> oli 1860-luvun alussa varsin ajankohtainen. Johan Ludvig Runebergin F\u00e4nrik St\u00e5ls s\u00e4gner <\/em>toinen osa oli ilmestynyt edellisen\u00e4 vuonna, ja 1. toukokuuta 1860 ylioppilaslaulajat olivat esitt\u00e4neet Bj\u00f6rneborgarnas marschina <\/em><\/a> nyt tunnetun uunituoreen laulun Runebergin uudella, is\u00e4nmaallisella tekstill\u00e4. Runebergin teksti sis\u00e4lt\u00e4\u00e4 monia temaattisia yht\u00e4l\u00e4isyyksi\u00e4 Rouget de Lislen vallankumoukselliseen sotalauluun Reinin armeijalle vuodelta 1792. Samoin on monien muidenkin nuorten valtioiden kunniamarssien ja kansallislaulujen kohdalla. T\u00e4llainen on esimerkiksi Irlannin tasavallan Amhr\u00e1n na bhFiann<\/em><\/a> (1923), joka on Maamme<\/em>-laulun tavoin k\u00e4\u00e4nn\u00f6s (alkup. The Soldier\u2019s Song<\/em><\/a>, n. 1910 \u00a0).<\/p>\n

Porilaisten marssin <\/em>melodia on teksti\u00e4 paljon vanhempi. Helsingiss\u00e4 se oli esitetty Fredrik Berndtsonin (1820\u20131881) historiallisessa n\u00e4ytelm\u00e4ss\u00e4 Ur lifvets strid <\/em>vuonna 1851, kun D\u00f6belnin hahmo astui n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6lle. Melodian alkuper\u00e4st\u00e4 on esitetty erilaisia teorioita ja legendoja, kuten se, ett\u00e4 marssin olisi s\u00e4velt\u00e4nyt 1800-luvun alussa Porin rykmentin soittokunnan kapellimestari Ludwig Wolff (1762\u20131809). Musiikintutkija l\u00f6yt\u00e4\u00e4 Porilaisten marssille<\/em> ainakin pari mahdollista l\u00e4hdett\u00e4. Niist\u00e4 ilmeisin on Carl Michael Bellmanin Fredmans epistel nr 51<\/em><\/a>, josta marssin alkuosa todenn\u00e4k\u00f6isesti onkin lainattu. Bellman puolestaan lainasi s\u00e4velkulun vuonna 1773 H\u00e4ndelin Acis ja Galatea<\/em> -baletin lis\u00e4kupletista, jonka alkuper\u00e4 on tuntematon, mutta joka Ernst Laguksen (1859\u20131923) mukaan mahdollisesti pohjautuu vanhaan ranskalaiseen sotilasmarssiin.<\/p>\n

Porilaisten marssin <\/em>hieman mystisemm\u00e4n keskiosan eli trion mahdollinen l\u00e4hde voisi n\u00e4hd\u00e4kseni olla Napol\u00e9on Bonaparten valtakauden alun ranskalainen Marche de la Garde consulaire \u00e0 Marengo<\/em><\/a> vuodelta 1800. Ranskalaisen marssin keskiosa (vajaan puolen minuutin j\u00e4lkeen) kaikuu my\u00f6s Porilaisten marssin<\/em> triossa, erityisesti klarinettistemmassa. Itse asiassa Porilaisten marssin <\/em>s\u00e4vel l\u00f6ytyykin 1800-luvun alun nuottivihosta<\/a> nimell\u00e4 Marche de Buonaparte en \u00c9gypte<\/em>, ja se on tunnettu joissakin asiayhteyksiss\u00e4 my\u00f6s nimell\u00e4 Austerlitzin marssi<\/em>. Austerlitzin taistelussa vuonna 1805 Marche de la Garde consulaire <\/em>my\u00f6s soitettiin.<\/p>\n

\"\"

Li\u00e8gel\u00e4isen Andr\u00e9 Gr\u00e9tryn (1741\u20131813) laulun\u00e4ytelm\u00e4t tarjosivat runsaasti aineistoa 1700-lopun ja 1800-luvun alun yleiseen laulurepertuaariin. H\u00e4n oli my\u00f6s Skandinaviassa aikansa soitetuin s\u00e4velt\u00e4j\u00e4. Kuvassa on 1800-luvun lopun pianoversio h\u00e4nen vuonna 1783 kirjoittamastaan oopperasta La Caravane du Caire. Biblioth\u00e8que de l\u2019\u00c9cole Fran\u00e7aise de Rome, Bruzane Mediabase.<\/p><\/div>\n

Varhaismodernin ajan poliittisille lauluille oli hyvin tyypillist\u00e4, ett\u00e4 ne kehittyiv\u00e4t vuorovaikutuksessa n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6taiteen ja taidemusiikin kanssa, kuten olen aikaisemmassa tutkimushankkeessani Comic opera and society in France and Northern Europe, ca. 1760\u20131790<\/a><\/em> (Suomen Akatemia, 2013\u20132018) osoittanut. Oopperoissa kierr\u00e4tettiin tunnettuja s\u00e4velmi\u00e4 ja vastaavasti oopperoista ja laulun\u00e4ytelmist\u00e4 lainattiin kappaleita poliittiseen laulurepertuaariin. Yhteys oopperaan ja laulun\u00e4ytelm\u00e4\u00e4n on ilmeinen Porilaisten marssin <\/em>tapauksessa. Napoleonin ajan toinen eritt\u00e4in tunnettu marssi, La victoire est \u00e0 nous<\/em><\/a>, jota edelleen soitetaan s\u00e4\u00e4nn\u00f6llisesti Ranskan asevoimissa, on suora lainaus Andr\u00e9 Gr\u00e9tryn vuonna 1783 s\u00e4velt\u00e4m\u00e4st\u00e4 oopperasta La Caravane du Caire<\/em>, joka nokkelasti esitettiin Kairossa Bonaparten ja h\u00e4nen retkikuntansa kunniaksi 1798\/1799.<\/p>\n

T\u00e4m\u00e4 \u201doikeampi\u201d Bonaparten egyptil\u00e4ismarssi ei ole sukua Porilaisten marssille<\/em>, mutta Gr\u00e9tryn s\u00e4vellys pohjautuu toisella tavalla poliittiseen lauluun, 1700-luvun j\u00e4lkipuoliskolla suosioon nousseeseen kansanlauluun Le bon roi Dagobert<\/em><\/a>. \u00a0T\u00e4m\u00e4 on kertovinaan kuningas Dagobert I:st\u00e4 (629\u2013639), jonka valtakauden j\u00e4lkeen Frankkien valtakunta heikentyi, mutta oikeastaan se pilkkaa Ludvig XV:n ja Ludvig XVI:n hyv\u00e4uskoisuutta, saamattomuutta ja heikkoutta. Koska ranskalainen 1700-luvun lopun ja 1800-luvun alun yleis\u00f6 tunnisti hyvin melodian, Gr\u00e9tryn oopperan kautta v\u00e4littynyt marssi sis\u00e4lsi Napoleonin aikaan tultaessa voimakkaan piiloviestin monarkian moraalisesta rappiosta.<\/span><\/p>\n

Vahva musikaalinen intertekstuaalisuus ja tunnettujen s\u00e4velmien uusiok\u00e4ytt\u00f6 ovat muutenkin tyyppipiirteit\u00e4 usein nopeasti ja tietty\u00e4 tilannetta varten s\u00e4velletyille poliittisille lauluille. Siin\u00e4k\u00e4\u00e4n mieless\u00e4 Porilaisten marssi<\/em> ei poikkea Marseljeesista<\/em>. Marseljeesin<\/em> s\u00e4velm\u00e4n esikuvaksi on usein esitetty Mozartin silloin uunituoretta mutta Strasbourgissa todenn\u00e4k\u00f6isesti jo tunnettua 25. pianokonserton 1. osaa<\/a>, jonka alkutahtien j\u00e4lkeen on motiivina samanlainen kvartilla alkava nouseva s\u00e4velkulku.<\/p>\n

\"\"

Marseljeesin varhainen painos, marraskuu 1792. Insin\u00f6\u00f6rikapteeni Claude Joseph Rouget de Lislen (1760\u20131836) Strasbourgissa huhtikuussa samana vuonna s\u00e4velt\u00e4m\u00e4 Reininarmeijan sotalaulu nousi v\u00e4litt\u00f6m\u00e4sti suosioon. Vakiintuneen nimens\u00e4 laulu sai, kun Marseillesta l\u00e4ht\u00f6isin olleet vapaaehtoiset lauloivat sit\u00e4 marssiessaan Pariisiin kes\u00e4ll\u00e4 1792. British Museum, CC BY-NC-SA 4.0.<\/p><\/div>\n

Marseljeesi <\/em>on vuorostaan inspiroinut lukuisia vallankumouksellisia taistelulauluja, joista tunnetuin lienee Kansainv\u00e4linen<\/em><\/a>, jonka teksti kirjoitettiin laulettavaksi Marseljeesin <\/em>s\u00e4velell\u00e4 Pariisin kommuunin aikana vuonna 1871. Mozart puolestaan inspiroi my\u00f6s Runebergin aikalaista, Nuori Irlanti -liikett\u00e4 kannattanutta Thomas Davisia (1814\u20131845) kun t\u00e4m\u00e4 kirjoitti laulun A Nation Once Again<\/em><\/a>, jonka kertos\u00e4e on lainattu \u00a0Mozartin klarinettikonserton toisen osasta<\/a> ja jonka BBC Worldin kuuntelijat \u00e4\u00e4nestiv\u00e4t \u201dmaailman parhaaksi lauluksi\u201d vuonna 2002.<\/p>\n

Kun lauluja on yritetty kielt\u00e4\u00e4 loukkaavan sanomansa takia, musiikin uusiok\u00e4ytt\u00f6 on ollut my\u00f6s k\u00e4tev\u00e4 tapa kiert\u00e4\u00e4 sensuuria, h\u00e4ivytt\u00e4\u00e4 sopimattomia assosiaatioita ja s\u00e4ilytt\u00e4\u00e4 elementtej\u00e4 tunnetuista lauluista, joita ei en\u00e4\u00e4 syyst\u00e4 tai toisesta voi esitt\u00e4\u00e4: aina on mahdollista muuttaa sanat, jos ne alkavat \u201dpolttaa\u201d. Tunnettu esimerkki t\u00e4st\u00e4 on kansallislauluista Lied der Deutschen<\/em>, josta toisen maailmansodan j\u00e4lkeen lauletaan yleens\u00e4 en\u00e4\u00e4 vain 3. s\u00e4keist\u00f6 \u201dEinigheit und Recht und Freiheit\u201d. Deutschlandliedin<\/em> musiikki on tunnetusti lainattu Joseph Haydnin keisarihymnist\u00e4 Gott erhalte Franz den Kaiser<\/em><\/a> vuodelta 1797 \u2013 jonka teksti on jatkumossa God save the Kingin <\/em>kanssa \u2013<\/em> mutta senkin taustalta l\u00f6ytyy vanhempi s\u00e4vel, jota Haydn oli kokeillut mm. kirkkomusiikissaan.<\/p>\n

Poliittiset laulut, joiden teksti\u00e4 on muokattu sensuurin v\u00e4ltt\u00e4miseksi, ovat tutkijalle haasteellisia, koska niiden poliittisten viestien tunnistaminen edellytt\u00e4\u00e4 kaikenlaisten hienovaraisten koodisanojen tuntemista. Jotkut laulut, kuten Le bon roi Dagobert<\/em>, ammentavat voimansa nimenomaan salakielest\u00e4 ja peitellyist\u00e4 merkityksist\u00e4. Tavallisemmin poliittinen laulu kuitenkin rakentaa vastakkainasettelua ja sis\u00e4lt\u00e4\u00e4 sellaisia k\u00e4sitteit\u00e4 ja provokatiivisia alluusioita, jotka vastapuoli osaa tunnistaa. N\u00e4in The Beatlesin <\/em>komediaelokuvassa A Hard Day\u2019s Night <\/em><\/a> Paul McCartneyn fiktiivinen isois\u00e4 laulaa A Nation Once Againin <\/em>poliisille jouduttuaan pid\u00e4tetyksi myyty\u00e4\u00e4n v\u00e4\u00e4rennettyj\u00e4 Beatles-nimikirjoituksia. Elokuva on vuodelta 1964 eli ajalta, jolloin kansalaisoikeusliike oli rantautumassa Eurooppaan, juuri ennen kuin Pohjois-Irlannin yli kolmekymment\u00e4 vuotta kest\u00e4neet levottomuudet alkoivat. Vain muutamaa vuotta my\u00f6hemmin vastaavanlainen vihje olisi ollut huomattavasti latautuneempi signaali. Sek\u00e4 McCartney ett\u00e4 Lennon ottivatkin my\u00f6hemmin kantaa Irlannin konfliktiin.<\/p>\n

\"\"

Edward Scrivenin muotokuva irlantilaisesta vapaustaistelijasta Theobald Wolfe Tonesta (1763\u20131798), joka on inspiroinut poliittisesti tiedostavia balladintekij\u00f6it\u00e4 aina 1800-luvun alusta asti. Wolfe Tone oli mukana perustamassa Society of the United Irishmeni\u00e4, muutti muutamaksi vuodeksi Yhdysvaltoihin ja lopulta Ranskan tasavaltaan, jonka avulla h\u00e4n kaavaili maihinnousua Irlantiin ja laajamittaista kapinaa brittivaltaa vastaan. H\u00e4net on t\u00e4ss\u00e4 kuvattu mielell\u00e4\u00e4n k\u00e4ytt\u00e4m\u00e4ss\u00e4\u00e4n Ranskan vallankumousarmeijan kenraaliadjutantin univormussa. Llyfrgell Genedlaethol Cymru \u2013 The National Library of Wales. CC.<\/p><\/div>\n

Vuosisatojen mittaan lauluja on k\u00e4ytetty moraalisena aseena ja kansalaistottelemattomuuden muotona pitkittyneiss\u00e4 poliittisissa konflikteissa. Kielletyt ja provokatiiviset laulut my\u00f6s ruokkivat identiteetin rakentumista, vastakkainasettelua ja jopa v\u00e4kivallan k\u00e4ytt\u00f6\u00e4. Paraatiesimerkki t\u00e4st\u00e4 on nimenomaan Irlanti ja erityisesti Pohjois-Irlanti rajaseutuineen. Monet irlantilaisista ns. kapinallislauluista nojaavat vahvasti historiallisten tapahtumien, kuten vuosien 1798<\/a> ja 1916<\/a> mutta my\u00f6s vangittujen IRA-taistelijoiden n\u00e4lk\u00e4lakon<\/a>, j\u00e4tt\u00e4m\u00e4\u00e4n kollektiivisen muistiin. Samaan historiallisten laulujen sarjaan kuuluu \u00e4\u00e4rimm\u00e4isen tunnettu perinteinen The Wearing of the Green<\/em><\/a>, joka viittaa vihre\u00e4n v\u00e4rin k\u00e4ytt\u00f6\u00f6n poliittisena kannanottona, mutta on muutenkin t\u00e4ynn\u00e4 kaikuja 1800-luvun alun maailmanpolitiikasta.<\/p>\n

Vuoden 1798 kapinaan viittaa my\u00f6s dublinilainen folk-yhtye The Wolfe Tones, jonka nimi on sanaleikki (susi\u00e4\u00e4ni) ja kumarrus Ranskan vallankumousarmeijassa palvelleelle irlantilaiselle vapaustaistelijalle Theobald Wolfe Tonelle. Yhtyen lauluja luonnehtivat paitsi laulukulttuuriperinn\u00f6n monipuolinen soveltaminen, my\u00f6s poliittinen sarkasmi ja avoimet kannanotot yhdistyneen Irlannin puolesta. Esimerkiksi The Impartial Police Force<\/em><\/a> on satiiri siit\u00e4, mit\u00e4 voi tapahtua, kun Royal Ulster Constabulary (Pohjois-Irlannin vuonna 2001 lakkautetut brittil\u00e4iset poliisivoimat) saa turvata yhteiskuntarauhan. Humoristinen laulu sis\u00e4lt\u00e4\u00e4 sek\u00e4 paikkasidonnaisia kulttuurisia viitteit\u00e4 ett\u00e4 koodisanoja, kuten nationalistisen tervehdyksen \u201dTiocfaidh \u00e1r l\u00e1<\/a>\u201d (\u201dAikamme tulee viel\u00e4\u201d). Laulu julkaistiin LP:ll\u00e4 vuonna 1987, kun konflikti oli j\u00e4lleen k\u00e4rjistym\u00e4ss\u00e4.<\/p>\n

Poliittiselle sarkasmille on tyypillist\u00e4 vahva kontekstisidonnaisuus. N\u00e4in sen vitsikkyys my\u00f6s vanhenee nopeasti, kuten kulttuurisidonnainen huumori muutenkin. Menneiden vuosisatojen ja vuosikymmenten intertekstuaalinen iva ei v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00e4 en\u00e4\u00e4 aukea nykymaailman lukijoille tai kuulijoille ilman historiallista taustaty\u00f6t\u00e4. Jopa muutaman vuoden vanha poliittinen laulu voi tuntua vaikeaselkoiselta. T\u00e4ll\u00e4 hetkell\u00e4 voikin pohtia, mit\u00e4 mielt\u00e4 ollaan kahdenkymmenen vuoden p\u00e4\u00e4st\u00e4 Brexiti\u00e4<\/a> k\u00e4sittelevist\u00e4 lauluista, jollaisia Irlannin saarella on tietysti salakuljetusparatiisia<\/a> odotellessa ehditty jo s\u00e4velt\u00e4\u00e4 sek\u00e4 humoristisessa ett\u00e4 vakavammassakin poliittisessa mieless\u00e4. N\u00e4m\u00e4kin asettuvat tyylillisesti (folk, balladi, voimakas aksentti) ja temaattisesti (poliitikkojen pilkkaaminen, maailman menon p\u00e4ivitteleminen, nationalismi) protestilaulujen pitk\u00e4\u00e4n perinteeseen.<\/p>\n

Juuri klandestiinin l\u00e4hdeaineiston tietynlainen vastustus tekee poliittisista protestilauluista erityisen kiehtovia aatehistorian ja musiikin tutkijalle. Niiden tutkiminen johtaa luontevasti er\u00e4\u00e4nlaiseen motiivien ja melodioiden mikrohistoriaan. Ne vaativat erityisen perusteellista l\u00e4hdekritiikki\u00e4 toisaalta siksi, ett\u00e4 ne ovat vahvasti puolueellisia, ja toisaalta siksi, ett\u00e4 melodiat aineistona ovat pakenevia ja muuttuvat matkan varrella v\u00e4hint\u00e4\u00e4n yht\u00e4 paljon kuin muu suullinen kulttuuriperint\u00f6. Niiden alkuper\u00e4\u00e4 on usein vaikeaa, joskus jopa mahdotonta j\u00e4ljitt\u00e4\u00e4. Jos Svenskt visarkivin<\/a> tapaisia musiikin kansanperinnearkistoja olisi enemm\u00e4n, voisimme kenties ratkaista lopullisesti my\u00f6s Porilaisten marssin <\/em>alkuper\u00e4n mysteerin.<\/p>\n

\"\"<\/p>\n

 <\/p>\n

 <\/p>\n

 <\/p>\n

 <\/p>\n

 <\/p>\n

Charlotta Wolff
\nSuomen historian ma. professori<\/p>\n

 <\/p>\n

Kirjallisuutta:<\/p>\n

Esteban Buch, La Neuvi\u00e8me de Beethoven\u00a0: une histoire politique<\/em>, Paris, Gallimard, 1999.<\/p>\n

Raymond Daly & Derek Warfield, Celtic & Ireland in Song and Story<\/em>, s.l.<\/em>, 2008.<\/p>\n

Robert Darnton, Poetry and the Police: Communication Networks in Eighteenth-Century Paris<\/em>, Cambridge MA, Harvard University Press, 2010.<\/p>\n

Matti Klinge, Suomen sinivalkoiset v\u00e4rit. Kansallisten ja muidenkin symbolien vaiheista ja merkityksest\u00e4<\/em>, Helsinki, Otava, 1981.<\/p>\n

Ernst Lagus, \u201dBj\u00f6rneborgarnes marsch. En musik- och kulturhistorisk essay\u201d, Johan Ludvig Runebergs hundra\u00e5rsminne. Festskrift den 5 februari 1904<\/em>, Helsingfors, Svenska litteraturs\u00e4llskapet, 1904, s. 305\u2013344.<\/a><\/p>\n

Eva Latvakangas, \u201dMusikaalihitist\u00e4 kunniamarssiksi\u201d, Turun Sanomat<\/em>, 5.2.2006.\u00a0\u00a0<\/span><\/a><\/p>\n

 <\/p>\nJAA ARTIKKELI: \"Facebook\"<\/a>\"twitter\"<\/a>\"pinterest\"<\/a>\"linkedin\"<\/a>","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

Vuonna 1861 huhtikuun 22. p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 yli viisisataa nuorta liberaalia ja opiskelijaa osoitti Helsingiss\u00e4 mielt\u00e4\u00e4n. Mielenosoittajat protestoivat valtiop\u00e4ivi\u00e4 valmistelevaa tammikuun valiokuntaa vastaan, sill\u00e4 he pelk\u00e4siv\u00e4t, ett\u00e4 harvalukuinen valiokunta korvaisi pitk\u00e4\u00e4n toivotun parlamentaarisen edustuslaitoksen. Mielenosoituksen iskulause oli \u201del\u00e4k\u00f6\u00f6n perustuslaki\u201d, ja kulkueessa soi Porilaisten marssi. Suomen suuriruhtinaskunnan kenraalikuvern\u00f6\u00f6ri, kreivi Friedrich Wilhelm Rembert von Berg, paheksui erityisesti t\u00e4t\u00e4 musiikinvalintaa, […]<\/p>\n","protected":false},"author":6554,"featured_media":3566,"comment_status":"open","ping_status":"closed","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[69,63,388],"tags":[863,860,866,857],"class_list":{"0":"post-3554","1":"post","2":"type-post","3":"status-publish","4":"format-standard","5":"has-post-thumbnail","7":"category-ajankohtaista","8":"category-nakokulmia","9":"category-tutkimusaineistot","10":"tag-musiikki","11":"tag-poliittiset-laulut","12":"tag-politiikka","13":"tag-porilaisten-marssi","14":"czr-hentry"},"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/suomenhistoria\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/3554","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/suomenhistoria\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/suomenhistoria\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/suomenhistoria\/wp-json\/wp\/v2\/users\/6554"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/suomenhistoria\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=3554"}],"version-history":[{"count":7,"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/suomenhistoria\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/3554\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":3587,"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/suomenhistoria\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/3554\/revisions\/3587"}],"wp:featuredmedia":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/suomenhistoria\/wp-json\/wp\/v2\/media\/3566"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/suomenhistoria\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=3554"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/suomenhistoria\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=3554"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/suomenhistoria\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=3554"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}