{"id":3941,"date":"2019-08-21T08:43:38","date_gmt":"2019-08-21T05:43:38","guid":{"rendered":"https:\/\/blogit.utu.fi\/suomenhistoria\/?p=3941"},"modified":"2019-08-21T08:44:17","modified_gmt":"2019-08-21T05:44:17","slug":"koirat-sotilaat-ja-sodan-kokemushistoria","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/blogit.utu.fi\/suomenhistoria\/koirat-sotilaat-ja-sodan-kokemushistoria\/","title":{"rendered":"Koirat, sotilaat ja sodan kokemushistoria"},"content":{"rendered":"
\"\"

Koira ja sotilas leikkiv\u00e4t sotakoirien toipilaskodissa, jossa rintamalla olleita koiria koulutetaan ennen kuin ne l\u00e4hetet\u00e4\u00e4n j\u00e4lleen sotatoimiin. 31.8.1944, Harlun seutu. Kuva: SA-kuva.<\/p><\/div>\n

Pari viikkoa ennen jatkosodan loppua otetussa valokuvassa leikkiv\u00e4t saksanpaimenkoira ja sotilas. Koira makaa maassa puoliksi sel\u00e4ll\u00e4\u00e4n, puoliksi kyljell\u00e4\u00e4n, ja se n\u00e4ytt\u00e4\u00e4 painivan sen puoleen kumartuneen sotilaan kanssa. Vaikka sotilaan kasvoja varjostaa lakki, n\u00e4kee niist\u00e4 naururypyt silmien ja suun ymp\u00e4rill\u00e4. Sotilaan vasen k\u00e4si on koiran suussa \u2013 kuva on taidettu ottaa kesken painin \u2013 ja kuvasta suorastaan huokuvat tasaveroinen toveruus, yst\u00e4vyys ja ennen kaikkea leikkisyys. Vaikuttaa silt\u00e4, ett\u00e4 koira ja sotilas ovat tunteneet toisensa jo hyv\u00e4n aikaa ja ett\u00e4 ne nauttivat toistensa seurasta.<\/p>\n

Valokuva on yksi noin 400:sta Sa-kuva-arkiston koira-aiheisesta valokuvasta, ja se johdattelee pitk\u00e4lti kartoittamattomalle sota- ja kokemushistorialliselle alueelle: nimitt\u00e4in suomalaisten sotakoirien historiaan ja erityisesti koirien merkitykseen niiden kanssa tekemisiss\u00e4 olleille sotilaille. Se tiedet\u00e4\u00e4n, Puolustusvoimilla oli talvi-, jatko- ja Lapin sodassa k\u00e4yt\u00f6ss\u00e4 yhteens\u00e4 noin 900 sotakoiraa, jotka toimivat muun muassa partiokoirina, viestinviejin\u00e4, vartiokoiria tai haavoittuneita etsivin\u00e4 l\u00e4\u00e4kint\u00e4koirina. Lapin sodan aikana koiria k\u00e4ytettiin l\u00e4hinn\u00e4 miinanraivausteht\u00e4viss\u00e4. N\u00e4it\u00e4 sotakoiria, jotka olivat p\u00e4\u00e4asiassa kest\u00e4vi\u00e4 saksanpaimenkoiria, oli Suomessa koulutettu 1900-luvun alusta asti. Helsingin poliisikoiralaitos sai ensimm\u00e4iset palveluskoiransa vuonna 1909 ja Suomen armeija vuonna 1923. Vuonna 1920 alkanut rajakoiratoiminta oli oikeastaan alkusys\u00e4ys Puolustusvoimien sotakoiratoiminnalle: vannoutunut koiramies Torsten Raita hankki Lapin rajavartioon saksanpaimenkoira Caesarin, joka sai \u00e4rh\u00e4kkyytens\u00e4 vuoksi lempinimekseen Lapin kauhu. Raja- ja sotakoiratoiminnasta saatiin hyvi\u00e4 tuloksia, joten H\u00e4meenlinnaan perustettiin sotakoiratarha (my\u00f6hemmin Sotakoirakoulu) vuonna 1924.<\/p>\n

Puolustusvoimat kasvatti ennen sotia ja viel\u00e4 sotien aikaan osan koiristaan itse, mutta suurin osa koirista hankittiin siviileilt\u00e4. T\u00e4m\u00e4 tarkoitti sit\u00e4, ett\u00e4 monet koiranomistajat luovuttivat lemmikkins\u00e4 usein vastahakoisesti rintamalle, jossa koirat koulutettiin sotakoiriksi niille parhaiten sopiviin teht\u00e4viin. Osa ei saanut koiraansa ikin\u00e4 takaisin, sill\u00e4 sodassa kaatui noin 90 koiraa. M\u00e4\u00e4r\u00e4 saattaa olla suurempikin, sill\u00e4 osa koirista yksinkertaisesti katosi.<\/p>\n

K\u00e4yt\u00e4nn\u00f6n hy\u00f6dyn lis\u00e4ksi sotakoirat olivat t\u00e4rkeit\u00e4 ohjaajilleen, muille sotilaille ja lotille, jotka saattoivat my\u00f6s adoptoida itselleen oman \u201dsotakoiran\u201d. Koirien kanssa tekemisiss\u00e4 olevien on \u00e4\u00e4rimm\u00e4isen helppo samastua niihin tunteisiin, joita sotilaiden on muistelmissa ja aikalaisromaaneissa kuvattu kokeneen koirien kanssa. Sotakoirien oli kenties tarkoitus olla ensisijaisesti ty\u00f6kaluja ja apuv\u00e4lineit\u00e4 sodank\u00e4ynniss\u00e4, mutta useille niiden kanssa tekemisiss\u00e4 olleille sotilaille koiran merkitys oli paljon syvempi. Onnistuneen koiratoiminnan perusta oli hyv\u00e4 suhde koiran ja sen ohjaajan v\u00e4lill\u00e4, mik\u00e4 tarkoitti k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6ss\u00e4 molemminpuolista kumppanuutta ja t\u00e4ytt\u00e4 luottamusta. Suhde alkoi rakentua jo koulutusvaiheessa, kun koira ja sotilas tutustuivat toisiinsa. Ohjaajan, joka toimi koiran kanssa rintamalla, oli opeteltava tuntemaan koirien pienimm\u00e4tkin eleet, sill\u00e4 \u00e4\u00e4rimm\u00e4isiss\u00e4 tapauksissa monen sotilaan henki oli pelk\u00e4st\u00e4\u00e4n koiran varassa.<\/p>\n

\"\"

Sotilaat ovat ottaneet koiranpennun maskotikseen radioasemalle Latvassa. Kuva otettu 31.2.1942. Kuva: SA-kuva.<\/p><\/div>\n

Muistitietoaineisto, sotakoirista otetut valokuvat sek\u00e4 aikalaisromaanit kertovat selv\u00e4\u00e4 kielt\u00e4\u00e4n siit\u00e4, miten sotilaat, niin koiranohjaajat kuin koiria tuntemattomat, yst\u00e4vystyiv\u00e4t koirien kanssa ja solmivat niiden kanssa lujia liittoja. Sotaveteraaneilta ker\u00e4tyst\u00e4 muistitietoaineistosta sek\u00e4 aikalaisromaaneista selvi\u00e4\u00e4, ett\u00e4 sotakoirien hy\u00f6ty\u00e4 ep\u00e4illeet sotilaat muuttivat mielens\u00e4 todistettuaan koirien urot\u00f6it\u00e4. Koirat tuottivat sotilaille iloa, ne lohduttivat v\u00e4kivallan ja sodan kaaoksen keskell\u00e4 ja toivat turvaa taisteluissa ja vaarallisilla partiomatkoilla. Sotilaan huolehtiessa koirasta ja t\u00e4ytt\u00e4ess\u00e4 parhaansa mukaan sen perustarpeita sotilaan ja koiran v\u00e4lille muodostui vahva kiintymys, jota lujittivat entisest\u00e4\u00e4n yhdess\u00e4 toimiminen ja teht\u00e4vien suorittaminen. On mahdollista, ett\u00e4 koirasta huolehtiminen ja sotilaan ja koiran v\u00e4lille muodostunut yst\u00e4vyys antoivat sodalle uuden merkityksen.<\/p>\n

Ne sotilaat, jotka eiv\u00e4t olleet saaneet koiranohjaajan koulutusta, olivat tekemisiss\u00e4 l\u00e4hinn\u00e4 maskottikoirien kanssa. Kutsun maskoteiksi sellaisia siviilikoiria, jotka eiv\u00e4t olleet saaneet sotakoiran koulutusta ja joita sotilaat adoptoivat itselleen. Koirien lis\u00e4ksi maskoteiksi otettiin kissoja, j\u00e4niksi\u00e4, p\u00f6ll\u00f6j\u00e4, variksia sek\u00e4 jopa karhuja ja kettuja. TK-miehet eli tiedotuskomppanian valokuvaajat ikuistivat n\u00e4it\u00e4 maskotteja my\u00f6s valokuviin<\/a>. Sotilaat ajattelivat maskottien tuovan onnea, mutta toisaalta ne ilahduttivat sotilaita konkreettisesti. Kenties sodan keskell\u00e4 oli tarpeen osoittaa suurta hellyytt\u00e4 ja v\u00e4litt\u00e4mist\u00e4 usein hyl\u00e4tty\u00e4 el\u00e4int\u00e4 kohtaan.<\/p>\n

Koirat joutuivat rintamalla lujille niin fyysisesti kuin henkisesti, ja sotilaiden tavoin my\u00f6s ne saattoivat k\u00e4rsi\u00e4 sodan rasituksesta ja jopa traumaper\u00e4isest\u00e4 stressih\u00e4iri\u00f6st\u00e4 erityisesti silloin, jos ne joutuivat keskell\u00e4 tulitusta tai haavoittuivat fyysisesti. Koiran kuolema oli sotilaille aina kova isku. Sotilaat surivat kaatuneita koiria, kutsuivat niit\u00e4 sankareiksi, hautasivat niit\u00e4, pystyttiv\u00e4t niille muistomerkkej\u00e4 ja muistelivat niit\u00e4 l\u00e4mm\u00f6ll\u00e4. T\u00e4llainen v\u00e4lit\u00f6n kiitollisuus koiria kohtaan huokuu koiranohjaaja Olavi Pasanen muisteluista:<\/p>\n

\u201dMutta mik\u00e4\u00e4n ei voita koiraa mets\u00e4ss\u00e4, jos meid\u00e4n t\u00e4ytyisi edes yritt\u00e4\u00e4 olla hengiss\u00e4 siell\u00e4 sotatilassa. Koira on aivan ylivoimainen. \u2013 \u2013 Min\u00e4 kiit\u00e4n koiria siit\u00e4, ett\u00e4 olen hengiss\u00e4.\u201d<\/p><\/blockquote>\n

 <\/p>\n

\"\"<\/p>\n

Noora Viljamaa, hum. kand.<\/p>\n

Kirjoittaja on oppiaineen harjoittelija ja perustutkinto-opiskelija, joka tekee pro gradu -tutkielmaansa koirien merkityksest\u00e4 suomalaisten sotilaiden kokemukseen talvi- ja jatkosodasta.<\/em><\/p>\n

 <\/p>\n

Yl\u00e4palkin kuva: Luutnantti Pentti Luotola ja saksanpaimenkoira Sota-Siro. SA-kuva.<\/p>\n

Kirjallisuutta:<\/p>\n

Aaltonen, Uma & Unhola, Kaija (toim.): Suomen koirat sodassa ja rauhassa. <\/em>Art House, Helsinki 1999.<\/p>\n

M\u00e4kel\u00e4-Alitalo, Anneli: Pennusta pit\u00e4en. Suomalaisen kennelhistorian ensimm\u00e4iset sukupolvet. <\/em>Suomen historiallinen seura, Helsinki 1998.<\/p>\n

 <\/p>\nJAA ARTIKKELI: \"Facebook\"<\/a>\"twitter\"<\/a>\"pinterest\"<\/a>\"linkedin\"<\/a>","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

Pari viikkoa ennen jatkosodan loppua otetussa valokuvassa leikkiv\u00e4t saksanpaimenkoira ja sotilas. Koira makaa maassa puoliksi sel\u00e4ll\u00e4\u00e4n, puoliksi kyljell\u00e4\u00e4n, ja se n\u00e4ytt\u00e4\u00e4 painivan sen puoleen kumartuneen sotilaan kanssa. Vaikka sotilaan kasvoja varjostaa lakki, n\u00e4kee niist\u00e4 naururypyt silmien ja suun ymp\u00e4rill\u00e4. Sotilaan vasen k\u00e4si on koiran suussa \u2013 kuva on taidettu ottaa kesken painin \u2013 ja kuvasta […]<\/p>\n","protected":false},"author":3553,"featured_media":0,"comment_status":"open","ping_status":"closed","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[63,388],"tags":[923,944,941,947,935,938,758,983],"class_list":{"0":"post-3941","1":"post","2":"type-post","3":"status-publish","4":"format-standard","6":"category-nakokulmia","7":"category-tutkimusaineistot","8":"tag-1900-luku","9":"tag-jatkosota","10":"tag-kokemushistoria","11":"tag-lapin-sota","12":"tag-sotahistoria","13":"tag-sotakoirat","14":"tag-talvisota","15":"tag-uusi-sotahistoria","16":"czr-hentry"},"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/suomenhistoria\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/3941","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/suomenhistoria\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/suomenhistoria\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/suomenhistoria\/wp-json\/wp\/v2\/users\/3553"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/suomenhistoria\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=3941"}],"version-history":[{"count":15,"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/suomenhistoria\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/3941\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":4067,"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/suomenhistoria\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/3941\/revisions\/4067"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/suomenhistoria\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=3941"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/suomenhistoria\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=3941"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/suomenhistoria\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=3941"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}