{"id":4097,"date":"2019-10-31T11:10:10","date_gmt":"2019-10-31T09:10:10","guid":{"rendered":"https:\/\/blogit.utu.fi\/suomenhistoria\/?p=4097"},"modified":"2019-10-31T11:11:23","modified_gmt":"2019-10-31T09:11:23","slug":"juhlaton-syksy-kekri-vuodenvaihde-ja-pyhainpaiva","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/blogit.utu.fi\/suomenhistoria\/juhlaton-syksy-kekri-vuodenvaihde-ja-pyhainpaiva\/","title":{"rendered":"Juhlaton syksy?"},"content":{"rendered":"
\n
\"\"

Loimaalla vietettiin kekrijuhlaa vuonna 1972. Kuva: Museovirasto – Musketti, Kansatieteen kuvakokoelma, Pekka Kyytisen kokoelma.<\/p><\/div>\n

\u201dKekrin\u00e4 vasta rengit ja piiat
\nviett\u00e4v\u00e4t ilojuhlaa,
\npestins\u00e4, sek\u00e4 s\u00e4\u00e4st\u00f6ns\u00e4 liiat
\narvelematta tuhlaa;
\nvuotuinen palkka liian on hupa,
\nvaan onhan meill\u00e4 tanssima-lupa,
\nsoitapas viel\u00e4, ryyppy\u00e4 en kiell\u00e4 –
\nhalituli tili taalaa!\u201d<\/p><\/blockquote>\n

Ote on ensimm\u00e4inen s\u00e4e \u201dKekrin\u00e4\u201d-nimisest\u00e4 laulusta<\/a>, joka ilmestyi vuonna 1929 Markkina-Pojan kustantamassa lehtisess\u00e4 \u201dUusimmat laulut\u201d. S\u00e4keess\u00e4 johdatellaan heti kekrin tunnelmaan: vuosi p\u00e4\u00e4ttyy, sato on korjattu ja on suuren juhlan aika, erityisesti palkollisille, jotka saivat viett\u00e4\u00e4 noin viikon loman.<\/p>\n

Kekrill\u00e4 on monia nimi\u00e4 kuten kekri, k\u00f6yri, k\u00f6yry ja keyri. Tunnetuin nimitys on kuitenkin kekri, jota k\u00e4ytet\u00e4\u00e4n erityisesti Keski-Pohjanmaalla ja Kainuussa. Pohjois-Karjalassa on vietetty keyri\u00e4, Savossa ja osassa Pohjanmaata k\u00f6yri\u00e4 ja Varsinais-Suomessa taas k\u00f6yry\u00e4. Nimi kumpuaa toisaalta kansankielest\u00e4, jossa kekri on tarkoittanut viimeisen\u00e4 olemista ja jonkin p\u00e4\u00e4ttymist\u00e4, ja toisaalta Mikael Agricola nimesi \u201dk\u00e4krin\u201d karjan jumalaksi vuoden 1551 Psalttarin alkupuheessa.<\/p>\n

N\u00e4enn\u00e4isesti juhlattoman syksyn keskell\u00e4 vietetty kekri on itse asiassa useiden eri juhlien kerrostuma ja sekoitus, sill\u00e4 kekriss\u00e4 kytkeytyv\u00e4t toisiinsa niin elonkorjuu, vuoden vaihtuminen kuin kirkkovuoden p\u00e4\u00e4t\u00f6s. T\u00e4st\u00e4 johtuu my\u00f6s se, ett\u00e4 kekrill\u00e4 ei ennen 1800-luvun alkua ollut tietty\u00e4, kiinte\u00e4\u00e4 p\u00e4iv\u00e4m\u00e4\u00e4r\u00e4\u00e4. Perinteisesti eri taloissa sadonkorjuun kekri\u00e4 vietettiin silloin, kun ty\u00f6t saatiin p\u00e4\u00e4t\u00f6kseen. Siksi saman kyl\u00e4n taloissa kekri\u00e4 on saatettu juhlia eri aikaan, ja ennen kalenteria kekri on ollut pikemminkin syksyinen juhlajakso kuin yksi juhlap\u00e4iv\u00e4.<\/p>\n

Sadonkorjuu tarkoitti ty\u00f6vuoden p\u00e4\u00e4t\u00f6st\u00e4 ja uuden toivottamista tervetulleeksi. Vanhan ja uuden vuoden v\u00e4liin, syksyn pyhiin, ajoittui my\u00f6s jakoaika, joka oli reilun viikon mittainen ajanjakso vanhan ja uuden vuoden v\u00e4liss\u00e4. Jakoajan vietto johtui siit\u00e4, ett\u00e4 yksi auringon kierros ja 12 kuun kierrosta eiv\u00e4t mene tasan, ja t\u00e4m\u00e4n v\u00e4liin ajoittui noin 12 vuorokauden mittainen ajanjakso. Esikristillisen\u00e4 aikana jakoaikaa vietettiin kekrist\u00e4 marttiin, my\u00f6hemmin joulusta loppiaiseen tai nuuttiin, eli nykyiseen vuoden virallisen vaihtumisen aikaan.<\/p>\n

Jakoaikaa, vanhan ja uuden vuoden vaihtumisen v\u00e4litilaa pidettiin erityisen vaarallisena ja merkityksellisen\u00e4 aikana. Vanha vuosi oli p\u00e4\u00e4ttynyt, mutta uusi vuosi ei ollut viel\u00e4 alkanut. Siihen liittyi monia uskomuksia, enteiden lukemista eli tulevan vuoden ennustamista, ja ty\u00f6kieltoja. Er\u00e4s uskomus ennusti, ett\u00e4 jos kekrist\u00e4 vanhaan kekriin on sumuinen ja sateinen ilma, niin seuraavana vuonna hein\u00e4aikana sataa, mutta jos on selke\u00e4, niin yksi auringonpaisteinen p\u00e4iv\u00e4 vastaa yhdeks\u00e4\u00e4 poutap\u00e4iv\u00e4\u00e4 hein\u00e4aikana. Vuoden vaihtumista taas juhlittiin sopivana p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 kekrin aikaan. Kristinuskon vakiinnuttua Suomeen vuodenvaihdetta alettiin viett\u00e4\u00e4 joulu- ja tammikuun v\u00e4lisen\u00e4 aikana, ja vanhat uskomukset ja tavat seurasivat mukana.<\/p>\n

Kekrin juhlinta vuoden vaihtuessa kytkeytyy my\u00f6s kirkkovuoden p\u00e4\u00e4t\u00f6kseen. Syyskuun lopussa 29. p\u00e4iv\u00e4 vietet\u00e4\u00e4n arkkienkeli Mikaelin, nyky\u00e4\u00e4n kaikkien enkelien muistop\u00e4iv\u00e4\u00e4 mikkeli\u00e4, joka oli ennen my\u00f6s palkollisten vuosi- ja muuttop\u00e4iv\u00e4. 1.11. vietettiin kaikkien pyhien p\u00e4iv\u00e4\u00e4, marttyyrien ja veritodistajien muistop\u00e4iv\u00e4\u00e4. P\u00e4iv\u00e4n vietto vakiintui 1800-luvulla, ja samaan aikaan kekri kiinnittyi pysyv\u00e4sti marraskuun ensimm\u00e4iseen p\u00e4iv\u00e4\u00e4n. Seuraavana p\u00e4iv\u00e4n\u00e4, 2.11., vietettiin sielujenp\u00e4iv\u00e4\u00e4 eli kaikkien kuolleiden p\u00e4iv\u00e4\u00e4. T\u00e4m\u00e4 katolinen perinne on sekoittunut vanhoihin suomalaisiin uskomuksiin. Vainajia muistetaankin nyky\u00e4\u00e4n viem\u00e4ll\u00e4 hautausmaalle kynttil\u00f6it\u00e4. Vuodesta 1956 pyh\u00e4inp\u00e4iv\u00e4\u00e4 on vietetty lauantaina, joka ajoittuu lokakuun 31. p\u00e4iv\u00e4n ja marraskuun 6. p\u00e4iv\u00e4n v\u00e4liin. Pyh\u00e4inp\u00e4iv\u00e4 on pitk\u00e4n juhlattoman j\u00e4lkeinen pyh\u00e4 ja samalla my\u00f6s kirkkovuoden viimeisi\u00e4 pyhi\u00e4.<\/p>\n

\"\"

Muistoja k\u00f6yripukista Iisalmelta: \u201dK\u00f6yripukki tuli taloon aamulla. Pukkina oli mies, jolla oli turkki nurin p\u00e4\u00e4ll\u00e4. Toinen turkki oli nurin p\u00e4\u00e4ss\u00e4 hiha yl\u00f6s ojennettuna kuin kaula, ja hihasta pisti esiin kirveen ter\u00e4, varsi oli hihassa. Kirveen ter\u00e4n vieress\u00e4 oli keritsimet nokkana, lusikat korvina. Hioi nokkaansa ja pelotteli lapsia.\u201d Kuvassa k\u00f6yri\u00e4t\u00e4r vuodelta 1927. Kuva: Museovirasto – Musketti, Kansatieteen kuvakokoelma, Ahti Rytk\u00f6nen.<\/p><\/div>\n

It\u00e4-Suomessa kekri on ollut jopa joulua suurempi juhla. Siihen on liittynyt tapoja, jotka ovat nyky\u00e4\u00e4nkin tuttuja vuodenvaihteen juhlista: enteit\u00e4 on tulkittu ja kyliss\u00e4 on kiert\u00e4nyt naamarein ja turkein naamioituneita k\u00f6yripukkeja. Osassa Suomea kekrin\u00e4 on poltettu my\u00f6s kekritulia, jotka muistuttavat kev\u00e4isin ja juhannuksena poltettuja kokkoja. Kaikkialla kekrin viettoon on kuulunut juhlinta ja runsas ruoka, johon kuului uhriaterian tapainen lammasateria. T\u00e4llaisesta ateriasta on mainintoja suomalaisissa asiakirjoissa jo 1600-luvulta alkaen.<\/p>\n

Koska harva juhlii perinteisi\u00e4 maatalousyhteis\u00f6\u00f6n ja talonpoikaiseen el\u00e4m\u00e4ntapaan liittyvi\u00e4 juhlia, kekri\u00e4 tutumpi juhla on nyky\u00e4\u00e4n Halloween, kelttien sadonkorjuujuhla samhain pyh\u00e4inp\u00e4iv\u00e4n aatto All Hallows Eve. T\u00e4t\u00e4 kautta kekriin kietoutuu karnevalistisia elementtej\u00e4 ja piirteit\u00e4 muiden maiden syksyisin vietett\u00e4vist\u00e4 juhlista, esimerkiksi kaikille tuttu kurpitsalyhty. Maalaisliitto yritti 1950-luvun tienoilla vakiinnuttaa kekri\u00e4 maaseutuv\u00e4en suureksi juhlaksi siin\u00e4 kuitenkaan onnistumatta, ja siksi kekri n\u00e4kyy nyky\u00e4\u00e4n l\u00e4hinn\u00e4 vain koulujen ruokalistoilla syys\u2013lokakuun tienoilla.<\/p>\n

\"\"<\/p>\n

Noora Viljamaa, hum. kand.<\/em><\/p>\n

Kirjoittaja on Suomen historian perustutkinto-opiskelija, joka ty\u00f6skenteli oppiaineen harjoittelijana kes\u00e4ll\u00e4 2019.
\n<\/em><\/p>\n

Kirjallisuutta:<\/p>\n

Aalto, Satu (toim.): Suuri perinnekirja. Suomalaista juhlaperinnett\u00e4 ennen ja nyt<\/em>. Karisto, H\u00e4meenlinna 2003.<\/p>\n

Hautala, Jouko (toim.): Vanhat merkkip\u00e4iv\u00e4t<\/em>. SKS, Helsinki 2017. 8. painos<\/p>\n

Karjalainen, Sirpa & Korhonen, Teppo & Lehtonen, J. U. E: Uusi ajantieto<\/em>. WSOY, Helsinki 1989<\/p>\n

Lempi\u00e4inen, Pentti: Pyh\u00e4t ajat<\/em>. Kirjapaja, Helsinki 2000. 5. painos<\/p>\n

Nirkko, Juha: Juhannus ajallaan<\/em>. Juhlia vapusta kekriin. SKS, Helsinki 2004<\/p>\n

Vilkuna, Kustaa: Vuotuinen ajantieto. Vanhoista merkkip\u00e4ivist\u00e4 sek\u00e4 kansanomaisesta talous- ja s\u00e4\u00e4kalenterista enteineen<\/em>. Otava, Helsinki 1973.<\/p>\n

Uusimmat laulut -lehtinen<\/a><\/p>\nJAA ARTIKKELI: \"Facebook\"<\/a>\"twitter\"<\/a>\"pinterest\"<\/a>\"linkedin\"<\/a>","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

\u201dKekrin\u00e4 vasta rengit ja piiat viett\u00e4v\u00e4t ilojuhlaa, pestins\u00e4, sek\u00e4 s\u00e4\u00e4st\u00f6ns\u00e4 liiat arvelematta tuhlaa; vuotuinen palkka liian on hupa, vaan onhan meill\u00e4 tanssima-lupa, soitapas viel\u00e4, ryyppy\u00e4 en kiell\u00e4 – halituli tili taalaa!\u201d Ote on ensimm\u00e4inen s\u00e4e \u201dKekrin\u00e4\u201d-nimisest\u00e4 laulusta, joka ilmestyi vuonna 1929 Markkina-Pojan kustantamassa lehtisess\u00e4 \u201dUusimmat laulut\u201d. S\u00e4keess\u00e4 johdatellaan heti kekrin tunnelmaan: vuosi p\u00e4\u00e4ttyy, sato on […]<\/p>\n","protected":false},"author":3553,"featured_media":0,"comment_status":"open","ping_status":"closed","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[69],"tags":[995,986,363,1001,626,998,989,1004,368,992],"class_list":{"0":"post-4097","1":"post","2":"type-post","3":"status-publish","4":"format-standard","6":"category-ajankohtaista","7":"tag-halloween","8":"tag-kekri","9":"tag-maatalous","10":"tag-mikkeli","11":"tag-perinne","12":"tag-pyhainpaiva","13":"tag-sadonkorjuu","14":"tag-sadonkorjuujuhla","15":"tag-syksy","16":"tag-vuodenvaihde","17":"czr-hentry"},"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/suomenhistoria\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/4097","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/suomenhistoria\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/suomenhistoria\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/suomenhistoria\/wp-json\/wp\/v2\/users\/3553"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/suomenhistoria\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=4097"}],"version-history":[{"count":8,"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/suomenhistoria\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/4097\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":4451,"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/suomenhistoria\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/4097\/revisions\/4451"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/suomenhistoria\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=4097"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/suomenhistoria\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=4097"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/suomenhistoria\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=4097"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}