{"id":4455,"date":"2019-11-21T10:59:35","date_gmt":"2019-11-21T08:59:35","guid":{"rendered":"https:\/\/blogit.utu.fi\/suomenhistoria\/?p=4455"},"modified":"2020-01-03T21:43:02","modified_gmt":"2020-01-03T19:43:02","slug":"onnekkaat-orpotytot-joulun-1896-lahjoista","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/blogit.utu.fi\/suomenhistoria\/onnekkaat-orpotytot-joulun-1896-lahjoista\/","title":{"rendered":"Onnekkaat orpotyt\u00f6t? Joulun 1869 lahjoista"},"content":{"rendered":"\n

Joulun odotus on jo alkanut ja ostoshysteria ahdistaa perheen\u00e4iti\u00e4 etuk\u00e4teen. Jokaiselle l\u00e4heiselle, erityisesti lapsille on hankittava jotain, mielell\u00e4\u00e4n useampi lahja, muutoin aattoilta pukkeineen on pilalla. Keskustelua<\/a> k\u00e4yd\u00e4\u00e4n siit\u00e4, onko 5, 10 vai 15 lahjaa tarpeeksi vai liikaa. Lahjojen m\u00e4\u00e4r\u00e4 per lapsi riippuu tietenkin todella monesta tekij\u00e4st\u00e4. Joulupataker\u00e4yksin pyrit\u00e4\u00e4n takaamaan, ett\u00e4 my\u00f6s v\u00e4h\u00e4varaiset saavat jonkin lahjan. Monessa perheess\u00e4 k\u00e4sist\u00e4 riist\u00e4ytynyt tavarakaaos pakottaa miettim\u00e4\u00e4n, satsataanko t\u00e4ll\u00e4 kertaa lahjojen m\u00e4\u00e4r\u00e4\u00e4n vai laatuun. Voisi helposti ajatella, ett\u00e4 kaupallinen joulu ja lahjar\u00f6ykki\u00f6t ovat nyky-yhteiskunnan tuotetta. Lahjarikasta joulua osattiin kuitenkin viett\u00e4\u00e4 jo 150 vuotta sitten.<\/p>\n\n\n\n

Jouluna 1869, kaksi turkulaista tytt\u00f6\u00e4, Charlotta ja Bertha\nWirzenius olivat juuri viett\u00e4neet joulujuhlaa. Lahjoja oli tullut kymmenitt\u00e4in,\n17-vuotias Charlotta laski saaneensa 36 lahjaa ja pikkusisko, 15-vuotias Bertha\n32. Lahjat sis\u00e4lsiv\u00e4t monta ylellisyystavaraa: mekkoja, housuja ja hansikkaita\nsek\u00e4 hamekankaita ja silkkinauhoja, kaulahuiveja, sateen- ja p\u00e4iv\u00e4nvarjoja,\nkirjoitus- ja ompelutarvikkeita sek\u00e4 hajuvesi\u00e4, kirjailtuja nen\u00e4liinoja sek\u00e4\nyhteiseksi Der Bazar -muotilehden vuosikerran 1870.<\/p>\n\n\n\n

\"\"
P\u00e4iv\u00e4nvarjo 1860-luvulta. Turun museokeskuksen kokoelmat. CC BY-ND 4.0 <\/figcaption><\/figure><\/div>\n\n\n\n

Charlotta ja Bertha kirjoittivat saamistaan lahjoista sek\u00e4\njoulun vietostaan t\u00e4dilleen Emma Wegeliukselle Pelkolan kartanoon Hattulaan.\nLahjoja oli saatu monelta sukulaiselta ja oli tapana, ett\u00e4 lahjoista kiitettiin\nkauniisti kirjeen muodossa. Emma-t\u00e4ti oli tyt\u00f6ille muutoinkin l\u00e4heinen, sill\u00e4\nhe olivat viett\u00e4neet h\u00e4nen luonaan useita kes\u00e4lomia.<\/p>\n\n\n\n

Charlotta ja Bertha Wirzenius asuivat Turussa enonsa luona.\nEno Gustav Fredrik Gejtel oli merkitt\u00e4v\u00e4 henkil\u00f6, h\u00e4n oli toiminut\nl\u00e4\u00e4ninsihteerin\u00e4, saanut laamannin arvonimen ja vuonna 1874 h\u00e4net nimitettiin\nsenaattoriksi. Korkea yhteiskunnallinen asema toi mukanaan el\u00e4m\u00e4n Turun\nseurapiireiss\u00e4 ja t\u00e4t\u00e4 tyt\u00f6ill\u00e4 oli mahdollisuus p\u00e4\u00e4st\u00e4 todistamaan. Vuonna\n1869 Suomessa oli vasta koettu historian pahimmat kuolonvuodet, joten n\u00e4lk\u00e4\u00e4n\nja kulkutauteihin menehtyneit\u00e4 oli valtavasti. Turussa joulun ja uudenvuoden\naikaan j\u00e4rjestettiin ylellisi\u00e4 p\u00e4iv\u00e4llisi\u00e4 ja tanssiaisia l\u00e4hes p\u00e4ivitt\u00e4in<\/p>\n\n\n\n

\"\"
Gustaf Fredrik Gejtelin sek\u00e4 h\u00e4nen vaimonsa Eufrosyne Gejtelin on kuvannut 1850-luvulla Johan Jakob Reinberg. Kuvat: Museovirasto, CC BY 4.0 <\/figcaption><\/figure><\/div>\n\n\n\n

Miten tyt\u00f6t sitten p\u00e4\u00e4tyiv\u00e4t enonsa hoiviin? Maria Charlotta\n(s. 1852) ja Bertha (s. 1854) Wirzenius olivat Knut Engelbrekt Wirzeniuksen ja\nMaria Fredrika Gejtelin tytt\u00e4ri\u00e4, molemmat syntyneet Helsingiss\u00e4, jossa heid\u00e4n\nis\u00e4ns\u00e4 hoiti virkaansa. Is\u00e4 Knut oli kotoisin Loimaalta, Aittam\u00e4en kartanosta\nja opiskellut is\u00e4ns\u00e4 ja veljens\u00e4 tavoin tuomariksi Turussa. Vuonna 1849 h\u00e4nest\u00e4\ntuli Helsingin kaupungin oikeusneuvosmies, maistraatinsihteeri sek\u00e4 julkinen\nnotaari.<\/p>\n\n\n\n

Tytt\u00f6jen veli, kaksivuotias Carl Fredrik oli kuollut puoli\nvuotta siskonsa Charlottan syntym\u00e4n j\u00e4lkeen. Tuohon aikaan pikkulasten kuolleisuus\noli melko yleist\u00e4 s\u00e4\u00e4tyl\u00e4istenkin piiriss\u00e4, kulkutaudit eiv\u00e4t s\u00e4\u00e4tyrajoja\nkunnioittaneet ja mahdollisuudet hoitaa esimerkiksi pikkulasten synnynn\u00e4isi\u00e4\nvammoja olivat hyvin rajalliset. <\/p>\n\n\n\n

Vuonna 1856 koettiin viel\u00e4 iloinen perhetapahtuma, kun\nperheeseen syntyi tyt\u00e4r Anna Helena. Vuosi j\u00e4i kuitenkin perheen viimeiseksi\nyhteiseksi. Vuonna 1857 hein\u00e4kuussa pieni Anna-tyt\u00e4r kuoli ja t\u00e4m\u00e4n j\u00e4lkeen\nkoko Wirzeniuksen perheeseen iski punatauti. Ensin sairastui is\u00e4 Knut ja t\u00e4m\u00e4n\nj\u00e4lkeen tyt\u00e4r Bertha, molemmat kuitenkin selvisiv\u00e4t taudista. Perheen luona\nasunut Knutin siskon, Emma Wegeliuksen poika Walentin kuoli tautiin syyskuussa\nja viimeisen\u00e4 sairastunut \u00e4iti Maria kuukautta my\u00f6hemmin. <\/p>\n\n\n\n

Is\u00e4 Knut ei kest\u00e4nyt n\u00e4in suuria menetyksi\u00e4, h\u00e4n sairastui\nja tuli kyvytt\u00f6m\u00e4ksi hoitamaan paitsi virkaansa my\u00f6s kahta henkiin j\u00e4\u00e4nytt\u00e4\ntyt\u00e4rt\u00e4\u00e4n. Charlotta ja Bertha muuttivat Turkuun ja heist\u00e4 tuli enonsa Fredrik\nGejtelin kasvattitytt\u00e4ri\u00e4. Knut Engelbrekt kuoli sisarensa luona Pelkolan\nkartanossa Hattulassa vuonna 1862.<\/p>\n\n\n\n

Nuoren Berthan el\u00e4m\u00e4\u00e4 varjosti h\u00e4nen sairaalloisuutensa, joka lopulta ajoi h\u00e4net s\u00e4nkypotilaaksi ja johti kuolemaan h\u00e4nen ollessaan 18-vuotias. Charlottasta tuli lopulta opettaja, mutta h\u00e4n j\u00e4i perheett\u00f6m\u00e4ksi. Jouluja ja lahjoja on monenlaisia, mutta onnea ja onnellisuutta ei mitata lahjojen m\u00e4\u00e4r\u00e4ll\u00e4. Tammisaaren opettajaseminaarista vuonna 1874 kirjoittamassaan kirjeess\u00e4 Charlottan hartain toive oli, ett\u00e4 h\u00e4n olisi joskus saanut tuntea omat vanhempansa.<\/p>\n\n\n\n

\"\"<\/figure>\n\n\n\n

Elsa Hietala tekee v\u00e4it\u00f6skirjaa l\u00e4hteen\u00e4\u00e4n Pelkolan kartanon arkiston kirjeet. <\/em><\/p>\n\n\n\n

Arkistol\u00e4hteet: Pelkolan kartanon arkisto, Kansallisarkisto,\nH\u00e4meenlinna.             <\/p>\n\n\n\n