{"id":5181,"date":"2020-03-26T11:29:12","date_gmt":"2020-03-26T09:29:12","guid":{"rendered":"https:\/\/blogit.utu.fi\/suomenhistoria\/?p=5181"},"modified":"2020-03-26T11:29:14","modified_gmt":"2020-03-26T09:29:14","slug":"epidemiatorjuntaa-ja-kansanterveystoimenpiteita-1700-luvulla","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/blogit.utu.fi\/suomenhistoria\/epidemiatorjuntaa-ja-kansanterveystoimenpiteita-1700-luvulla\/","title":{"rendered":"Epidemiatorjuntaa ja kansanterveystoimenpiteit\u00e4 1700-luvulla"},"content":{"rendered":"\n

Viime viikot ja p\u00e4iv\u00e4t ovat tuoneet meist\u00e4 jokaisen\nel\u00e4m\u00e4\u00e4n toimenpiteit\u00e4 ja puheenaiheita, joiden viel\u00e4 hetki sitten oli helppo\najatella jo j\u00e4\u00e4neen historiaan. El\u00e4mme yht\u00e4kki\u00e4 keskell\u00e4 hetki hetkelt\u00e4\np\u00e4ivittyv\u00e4\u00e4 pandemiauutisvirtaa, karanteeneja ja kasvavaa huolta\nterveydenhuoltoj\u00e4rjestelm\u00e4mme kantokyvyst\u00e4. Nopeasti ja dramaattisesti\nmuuttuneessa tilanteessa ahdistus ja pelko ovat ymm\u00e4rrett\u00e4vi\u00e4 tunteita.\nPerspektiivi\u00e4, rohkeutta ja ehk\u00e4 lohtuakin voi etsi\u00e4 l\u00e4\u00e4ketieteen ja tautien\nhistoriasta.<\/p>\n\n\n\n

1700-luvun Ruotsissa elettiin monenlaisten\nterveysuhkien kanssa, ja samalla luotiin sinnikk\u00e4\u00e4sti pohjaa niille\nj\u00e4rjestelmille, jotka t\u00e4n\u00e4\u00e4nkin vastaavat kansanterveysty\u00f6st\u00e4. Vuosisadan\naikana perustettiin v\u00e4est\u00f6kirjanpidosta huolehtinut Taulustolaitos, aloitettiin\nrokonistutukset isorokkoa vastaan ja yritettiin selvitt\u00e4\u00e4, mik\u00e4 oikein aiheutti\neri tartuntatauteja. Kansanterveys- ja v\u00e4est\u00f6kysymyksiin kohdistuneen\nkiinnostuksen taustalla olivat 1600- ja 1700-lukujen taitteessa koetut eritt\u00e4in\nraskaat v\u00e4est\u00f6kriisit. Vuosien 1695\u20131697 n\u00e4l\u00e4nh\u00e4t\u00e4 koetteli koko valtakuntaa;\nerityisesti siit\u00e4 k\u00e4rsittiin Suomessa ja Virossa. Nykyarvioiden mukaan\nn\u00e4l\u00e4nh\u00e4d\u00e4n seurauksena menehtyi noin kolmannes silloisen Suomen alueen\nv\u00e4est\u00f6st\u00e4. Hyvin pian t\u00e4m\u00e4n j\u00e4lkeen alkanut suuri Pohjan sota rasitti\nn\u00e4l\u00e4nh\u00e4d\u00e4st\u00e4 toipuvaa v\u00e4est\u00f6\u00e4 edelleen, ja sodan keskell\u00e4 koettiin my\u00f6s\nIt\u00e4meren piirin viimeinen ruttoepidemia.<\/p>\n\n\n\n

Ruttoepidemian huippu ajoittui suurimmassa osassa Ruotsin\nvaltakuntaa talveen 1710\u20131711. Sen saapuessa tautia ei ollut tavattu nykyisen\nRuotsin tai Suomen alueella yli viiteenkymmeneen vuoteen, vaikka 1600-luvun\nalkupuolella epidemiat olivat viel\u00e4 tavallisia. Ruttoepidemioiden v\u00e4henemiseen\nEuroopassa 1600-luvun j\u00e4lkipuoliskolla vaikuttivat todenn\u00e4k\u00f6isesti tehostuneet\nkaranteenit ja tuontirajoitukset, mutta sotatilan melskeiss\u00e4 niit\u00e4 ei\nkuitenkaan voitu samalla tavoin yll\u00e4pit\u00e4\u00e4. Tauti levisi eritt\u00e4in nopeasti, ja\nvaikka er\u00e4iss\u00e4 Ruotsin kaupungeissa sen saapumiseen yritettiin varautua, olivat\nseuraukset tuhoisia.<\/p>\n\n\n\n

Yersinia pestis<\/em>\n-bakteeri aiheuttaa kolme tautimuotoa: paiseruton, keuhkoruton ja septisen ruton.\nPaiserutto ei tartu ihmisten v\u00e4lill\u00e4, vaan ihminen saa tartunnan sairastuneen\nkirpun puremasta tai harvinaisemmin tautiin kuolleiden el\u00e4inten k\u00e4sittelyst\u00e4. Yleens\u00e4\nkyseess\u00e4 olivat rotan kirput, jotka siirtyiv\u00e4t ihmisiin tyypillisesti vasta\nsitten, kun rotat olivat kuolleet ruttoon tietylt\u00e4 alueelta. Sairastuneen\nihmisen elimist\u00f6ss\u00e4 rutto saattaa muuntua keuhkorutoksi, joka puolestaan tarttuu\nihmisest\u00e4 toiseen pisaratartuntana. My\u00f6s kuolema seuraa keuhkorutossa nopeammin\nkuin paiserutossa, ja vailla nykyaikaista hoitoa keuhkorutto ja septinen rutto\novat aina potilaalle kohtalokkaita. Vuosien 1710\u20131711 epidemiassa on voinut\nolla liikkeell\u00e4 useampaa tautimuotoa. Taudin levi\u00e4minen oli tiiviiss\u00e4\nyhteydess\u00e4 sotatoimiin sek\u00e4 sotilaiden, tarvikkeiden, ruuan ja pakenevien\nsiviilien liikkeisiin. Erityisesti viljan kuljetukset levittiv\u00e4t ruttoa\nnopeasti, sill\u00e4 sen mukana kulkivat my\u00f6s rotat kirppuineen. Kun ihmiset viel\u00e4\nviettiv\u00e4t talvikaudelle tyypilliseen tapaan suuren osan ajasta yhdess\u00e4 ahtaissa\nsis\u00e4tiloissa, teki tauti nopeasti tuhoa.<\/p>\n\n\n\n

Ruttoepidemialla, kuten muillakin vuosisadan vaihteen\nv\u00e4est\u00f6kriiseill\u00e4, oli kauaskantoisia seurauksia. Uppsalassa yliopisto suljettiin,\nmink\u00e4 johdosta joukko yliopistolaisia ryhtyi tapaamaan ja keskustelemaan\ntoisenlaisissa puitteissa. Yliopiston kirjastonhoitajan Erik Benzeliuksen\njohdolla syntyi Collegium Curiosorum<\/em> -piiri, josta lopulta muodostui\nKuninkaallinen Tiedeseura. Ruttoepidemian muistot olivat my\u00f6s keskeisen\u00e4\nvaikuttimena, kun Ruotsiin perustettiin Terveyskomissio vuonna 1737. Komission\nteht\u00e4v\u00e4n\u00e4 oli huolehtia keskitetysti kaikesta siit\u00e4, miss\u00e4 ruttoepidemian\naikana oli ep\u00e4onnistuttu: tautiepidemioihin varautumisesta,\ntoimintaohjeistuksesta ja torjunta- ja hallintatoimenpiteiden organisoinnista.\nVuonna 1767 Terveyskomission teht\u00e4v\u00e4t siirrettiin Collegium Medicumin<\/em>\nalaisuuteen. Useiden nimi- ja organisaatiomuutosten j\u00e4lkeen samoista teht\u00e4vist\u00e4\nhuolehtii nykyisin Ruotsin kansanterveysvirasto ja Suomessa THL.<\/p>\n\n\n\n

\"\"
Kuninkaallisessa Tiedeakatemiassa pidettiin usein tartuntatauteja ja niiden ehk\u00e4isy\u00e4 k\u00e4sittelevi\u00e4 puheita, jotka my\u00f6s painettiin. Kuvissa Abraham B\u00e4ckin (1713\u20131795) ja Nils Ros\u00e9n von Rosensteinin (1706\u20131773) pit\u00e4mien puheiden kansilehdet vuosilta 1765 ja 1772. Kuvat: Elina Maaniitty. Kuvattu Uppsalan yliopiston kirjastossa. <\/figcaption><\/figure><\/div>\n\n\n\n

V\u00e4est\u00f6- ja kansanterveyskysymykset her\u00e4ttiv\u00e4t\nRuotsissa valtavaa kiinnostusta etenkin 1700-luvun puoliv\u00e4list\u00e4 l\u00e4htien. Vuonna\n1739 perustetussa Kuninkaallisessa Tiedeakatemiassa pidettiin usein puheita\ntautiepidemioista. V\u00e4est\u00f6tilastoja laadittiin ja tulkittiin huolellisesti. Valtakunnan\njohtavat l\u00e4\u00e4k\u00e4rit kirjoittivat maallikoille suunnattuja l\u00e4\u00e4k\u00e4rikirjoja ja\npohdiskelivat, millaisin toimin eri kulkutautien p\u00e4\u00e4sy maahan voitaisiin est\u00e4\u00e4.\nErityisen huolen aiheena oli lapsi- ja imev\u00e4iskuolleisuus, johon pyrittiin\nvaikuttamaan esimerkiksi valistamalla kansaa rintaruokinnan t\u00e4rkeydest\u00e4 ja\nmuista lastenhoitoon liittyvist\u00e4 asioista sek\u00e4 erityisesti torjumalla\nisorokkoa.<\/p>\n\n\n\n

Variola major<\/em>– ja variola minor<\/em> -virusten aiheuttama isorokko vaikuttaa olleen Euroopassa uuden ajan alkuun saakka melko harmiton lapsuusi\u00e4n tauti. Taudin virulenssissa eli taudinaiheuttamiskyvyss\u00e4 kuitenkin tapahtui muutos 1500- ja 1600-luvuilla todenn\u00e4k\u00f6isesti siksi, ett\u00e4 se oli siirtynyt eurooppalaisten mukana Amerikkoihin ja aiheuttanut siell\u00e4 sille aiemmin altistumattomissa v\u00e4est\u00f6iss\u00e4 valtavia tuhoja. Tauti vaikuttaa palanneen Eurooppaan aiempaa huomattavasti vaarallisempana, ja 1700-luvulla se oli jo eritt\u00e4in pel\u00e4tty. Koska isorokon sairastamisesta seuraa pysyv\u00e4 immuniteetti, tuli siit\u00e4 nopeasti nimenomaan lapsia sairastuttava tauti alueilla, joilla se yleistyi endeemiseksi. T\u00e4ll\u00f6in uusi epidemia toistui muutaman vuoden v\u00e4lein, aina silloin, kun oli syntynyt kriittinen m\u00e4\u00e4r\u00e4 lapsia, jotka eiv\u00e4t olleet isorokkoa sairastaneet. T\u00e4st\u00e4 mekaniikasta johtuen eri puolilla maailmaa oli jo pitk\u00e4\u00e4n k\u00e4ytetty erilaisia keinoja isorokon tahalliseen istuttamiseen; tavoitteena oli taudin sairastaminen mahdollisimman liev\u00e4n\u00e4 ja valvotuissa olosuhteissa. Vaikka tartunnan syit\u00e4 ei tunnettu, olivat seuraukset ymm\u00e4rrett\u00e4vi\u00e4.<\/p>\n\n\n\n

Eurooppalainen l\u00e4\u00e4ketiede kiinnostui rokonistutuksista 1710- ja 1720-lukujen vaihteessa, ja Ruotsin valtakunnan ensimm\u00e4iset rokonistutukset suoritettiin vuonna 1754. Mahdollisimman laajamittaisiin rokonistutuksiin panostettiin Terveyskomission johdolla, ja tavoitteena oli taudin h\u00e4vitt\u00e4minen valtakunnasta kokonaan. Rokonistutusten tulokset j\u00e4iv\u00e4t kuitenkin v\u00e4est\u00f6tasolla vaatimattomiksi pitk\u00e4lti l\u00e4\u00e4k\u00e4reiden v\u00e4hyyden vuoksi, mutta kun 1800-luvun alkuvuosina siirryttiin k\u00e4ytt\u00e4m\u00e4\u00e4n turvallisempaa jenneril\u00e4ist\u00e4 lehm\u00e4rokkoa hy\u00f6dynt\u00e4v\u00e4\u00e4 rokotusta ja kun piiril\u00e4\u00e4k\u00e4rij\u00e4rjestelm\u00e4 hiljalleen laajeni, alkoivat tulokset n\u00e4ky\u00e4.<\/p>\n\n\n\n

\"\"
Brittil\u00e4isen Edward Jennerin (1749\u20131823) kehitt\u00e4m\u00e4 rokotus, jossa k\u00e4ytettiin lehm\u00e4rokkoa, oli huomattavasti rokonistutusta turvallisempi. Rokonistutuksessa puolestaan k\u00e4ytettiin isorokkopotilaalta saatua rokkoainetta, lymfaa. Ernest Boardin maalaus kuvaa Jenneri\u00e4 suorittamassa ensimm\u00e4ist\u00e4 rokotustaan toukokuussa 1796. Kuva: Wellcome Collection. <\/figcaption><\/figure><\/div>\n\n\n\n

Isorokko on ensimm\u00e4inen l\u00e4\u00e4ketieteen kokonaan voittama tartuntatauti, eik\u00e4 sen aiheuttajavirusta ole esiintynyt erityislaboratorioiden ulkopuolella sitten 1970-luvun. Ajatus rokottamisesta juontaa juurensa rokonistutuksesta ja 1800-luvulta l\u00e4htien erilaisilla rokotteilla on pelastettu globaalisti lukemattomia ja taas lukemattomia ihmishenki\u00e4.<\/p>\n\n\n\n

Epidemioissa ja pandemioissa pelk\u00e4\u00e4mme usein paitsi\nitse tauteja, my\u00f6s yhteiskuntien ja yhteis\u00f6jen romahtamista. Niin\nkatastrofielokuvat kuin kaunokirjallisuuskin luovat meille kuvaa ihmisist\u00e4,\njotka epidemioiden keskell\u00e4 ajautuvat eritt\u00e4in itsekk\u00e4iksi ja taistelevat\nviimeisist\u00e4 elintarvikkeista ja l\u00e4\u00e4kkeist\u00e4 tai hylk\u00e4\u00e4v\u00e4t l\u00e4himm\u00e4tkin omaisensa\ntartunnan pelossa. L\u00e4hteet historiallisista epidemioista kertovat kuitenkin hyvin\ntoisenlaisiakin tarinoita henkens\u00e4 uhalla toisia hoitaneista ihmisist\u00e4,\nhoitokeinoja ja rokotteita itseens\u00e4 testanneista l\u00e4\u00e4k\u00e4reist\u00e4 sek\u00e4\nep\u00e4toivoisissakin oloissa v\u00e4sym\u00e4tt\u00f6m\u00e4sti ty\u00f6skennelleist\u00e4 viranomaisista.<\/p>\n\n\n\n

COVID-19 on viel\u00e4 meille varsin tuntematon, eik\u00e4\nkukaan tied\u00e4, kuinka kauan pandemia tulee kest\u00e4m\u00e4\u00e4n, l\u00e4hteek\u00f6 virus kiert\u00e4m\u00e4\u00e4n\nmaapalloa uudelleen ja mahdollisesti muuntuneena, tai millainen suoja on taudin\nkertaalleen sairastaneilla. Mahdotonta on my\u00f6s tiet\u00e4\u00e4, kuinka paljon kuolemia\npandemia tulee globaalisti aiheuttamaan. Varmaa sen sijaan on, ett\u00e4 ihmiskunta\non selvinnyt lukemattomia kertoja huomattavasti tuhoisammista epidemioista \u2013 ja\nhuomattavasti nykyist\u00e4 v\u00e4hemm\u00e4ll\u00e4 ymm\u00e4rryksell\u00e4 tautien mekaniikasta, hoidosta\nja torjunnasta. Selvi\u00e4mme t\u00e4st\u00e4kin, sit\u00e4 pienemmin menetyksin mit\u00e4 paremmin\njaksamme huolehtia toisistamme ja toimia vastuullisesti. Verkottuneessa\nmaailmassa on epidemioiden suhteen hyv\u00e4 muistaa Maailman terveysj\u00e4rjest\u00f6 WHO:n\nk\u00e4ytt\u00e4m\u00e4 lause: Kukaan ei ole turvassa ennen kuin kaikki ovat turvassa.<\/p>\n\n\n\n

\"\"<\/figure>\n\n\n\n

Elina Maaniitty<\/p>\n\n\n\n

Kirjoittaja tutkii v\u00e4it\u00f6skirjassaan tautiepidemioita ja niiden torjuntaa 1700-luvun Ruotsissa. H\u00e4n ty\u00f6skentelee professori Charlotta Wolffin johtamassa tutkimushankkeessa <\/em>Agents of Enlightenment: Changing the Minds in Eighteenth-Century Northern Europe (Suomen Akatemia, 2017\u20132021).<\/em><\/p>\n\n\n\n

Kirjallisuutta<\/p>\n\n\n\n

Duggan, Ana T. et\nal., \u201d17th Century Variola Virus Reveals the Recent History of Smallpox\u201d. Current Biology<\/em>, Volume 26, Issue 24, 2016, p. 3407\u20133412.<\/p>\n\n\n\n

Ellegren, Hans, Hvad\nnytt och nyttigt. Tillkomsten av landets f\u00f6rsta l\u00e4rda s\u00e4llskap: Kungl. Vetenskaps-Societeten\ni Uppsala<\/em>. Acta Universitatis Upsaliensis, Nova Acta Regiae Societatis\nScientiarum Upsaliensis, Ser. V: Vol. 3. Kungl. Vetenskaps-Societeten, Uppsala 2019.<\/p>\n\n\n\n

Frandsen,\nKarl-Erik, The last plague in the Baltic region 1709\u20131713<\/em>. Museum Tusculanum\nPress, Copenhagen 2010.<\/p>\n\n\n\n

Hays, J. N., Epidemics\nand Pandemics. Their Impacts on Human History<\/em>. ABC-CLIO, Santa Barbara 2005.<\/p>\n\n\n\n

Hjelt, Otto E. A., Svenska\noch finska medicinalverkets historia 1663\u20131812. Andra delen<\/em>. Helsingfors\nCentral-Tryckeri, Helsingfors 1892.<\/p>\n\n\n\n

Kallioinen, Mika, Rutto\nja rukous. <\/em>Tartuntataudit esiteollisen ajan Suomessa<\/em>.\nAtena, Keuruu 2005.<\/p>\n\n\n\n

Lappalainen, Mirkka, Jumalan vihan ruoska. Suuri\nn\u00e4l\u00e4nh\u00e4t\u00e4 Suomessa 1695\u20131697<\/em>. Kustannusosakeyhti\u00f6 Siltala, Helsinki 2012.<\/p>\n\n\n\n

Persson, Bodil E. B.,\nPestens g\u00e5ta. Farsoter i det tidiga 1700-talets Sk\u00e5ne<\/em>. Studia Historica\nLundensia, Malm\u00f6 2001.<\/p>\n\n\n\n

Vuorinen, Heikki,\n\u201dHistory of Plague Epidemics in Finland\u201d. In Signoli, Michel et al. (eds.) Peste: entre \u00e9pidemies et soci\u00e9t\u00e9s. Plague: epidemics\nand societies<\/em>. Firenze\nUniversity Press, 2007. p. 53\u201356.<\/p>\nJAA ARTIKKELI: \"Facebook\"<\/a>\"twitter\"<\/a>\"pinterest\"<\/a>\"linkedin\"<\/a>","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

Viime viikot ja p\u00e4iv\u00e4t ovat tuoneet meist\u00e4 jokaisen el\u00e4m\u00e4\u00e4n toimenpiteit\u00e4 ja puheenaiheita, joiden viel\u00e4 hetki sitten oli helppo ajatella jo j\u00e4\u00e4neen historiaan. El\u00e4mme yht\u00e4kki\u00e4 keskell\u00e4 hetki hetkelt\u00e4 p\u00e4ivittyv\u00e4\u00e4 pandemiauutisvirtaa, karanteeneja ja kasvavaa huolta terveydenhuoltoj\u00e4rjestelm\u00e4mme kantokyvyst\u00e4. Nopeasti ja dramaattisesti muuttuneessa tilanteessa ahdistus ja pelko ovat ymm\u00e4rrett\u00e4vi\u00e4 tunteita. Perspektiivi\u00e4, rohkeutta ja ehk\u00e4 lohtuakin voi etsi\u00e4 l\u00e4\u00e4ketieteen ja […]<\/p>\n","protected":false},"author":12038,"featured_media":5187,"comment_status":"open","ping_status":"open","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[69],"tags":[165,1257,1266,1263,1272,1260,1269,401,1275,899],"class_list":{"0":"post-5181","1":"post","2":"type-post","3":"status-publish","4":"format-standard","5":"has-post-thumbnail","7":"category-ajankohtaista","8":"tag-1700-luku","9":"tag-epidemiat","10":"tag-isorokko","11":"tag-koronavirus-covid-19","12":"tag-laaketiede","13":"tag-pandemiat","14":"tag-rokonistutus","15":"tag-rokotus","16":"tag-rutto","17":"tag-terveys","18":"czr-hentry"},"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/suomenhistoria\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/5181","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/suomenhistoria\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/suomenhistoria\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/suomenhistoria\/wp-json\/wp\/v2\/users\/12038"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/suomenhistoria\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=5181"}],"version-history":[{"count":4,"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/suomenhistoria\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/5181\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":5205,"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/suomenhistoria\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/5181\/revisions\/5205"}],"wp:featuredmedia":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/suomenhistoria\/wp-json\/wp\/v2\/media\/5187"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/suomenhistoria\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=5181"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/suomenhistoria\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=5181"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/suomenhistoria\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=5181"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}