{"id":5349,"date":"2020-05-13T11:37:49","date_gmt":"2020-05-13T08:37:49","guid":{"rendered":"https:\/\/blogit.utu.fi\/suomenhistoria\/?p=5349"},"modified":"2021-02-03T13:42:18","modified_gmt":"2021-02-03T11:42:18","slug":"koirat-sotilaiden-maskotteina-ja-historiallinen-empatia","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/blogit.utu.fi\/suomenhistoria\/koirat-sotilaiden-maskotteina-ja-historiallinen-empatia\/","title":{"rendered":"Koirat sotilaiden maskotteina ja historiallinen empatia"},"content":{"rendered":"\n
\"Keskell\u00e4
N\u00e4lk\u00e4inen \u201dkoira-rassu\u201d l\u00f6ydettiin autiosta talosta kymmenen minuuttia ennen kuvan ottamista. V\u00e4nrikki H. Harrinvirta, SA-kuva 90699.<\/figcaption><\/figure><\/div>\n\n\n\n

Toukokuulla 1942 TK-mies eli tiedotuskomppaniaan kuuluneen v\u00e4nrikki H. Harrinvirran ottamassa valokuvassa p\u00f6yd\u00e4ll\u00e4 seisoo pieni t\u00e4plik\u00e4s koiranpentu, joka sy\u00f6 kalanruotoja. Pentu on sommiteltu kuvan keskelle ja se kiinnitt\u00e4\u00e4 siten katsojan huomion. Pennun lis\u00e4ksi kuvassa on my\u00f6s kolme sotilasta, jotka n\u00e4ytt\u00e4v\u00e4t hymyilev\u00e4n tai nauravan katsoessaan koiranpentua. Kuvan alkuper\u00e4isess\u00e4 kuvatekstiss\u00e4 lukee, ett\u00e4 kalanruotoja sy\u00f6v\u00e4 n\u00e4lk\u00e4inen koiranpentu on otettu sotilaiden joukkueen maskotiksi. Kuvasarjaan kuuluvasta toisen kuvan kuvatekstist\u00e4 tulee ilmi, ett\u00e4 koiranpentu oli l\u00f6ydetty autiotalosta \u00c4\u00e4nisen pohjoispuolella sijaitsevasta Poventsasta.<\/p>\n\n\n\n

TK-mies Harrinvirran ottamassa kuvassa esiintyv\u00e4 koira ei ollut ainoa suomalaissotilaiden talvi- ja jatkosodassa otettu maskotti. Ylip\u00e4\u00e4t\u00e4\u00e4n maskotit eiv\u00e4t ole sodassa vain suomalainen ilmi\u00f6: esimerkiksi ensimm\u00e4isess\u00e4 maailmansodassa sotilaat kansalaisuudesta riippumatta ottivat itselleen monenlaisia maskottiel\u00e4imi\u00e4 \u2013 muun muassa koiria, vuohia ja jopa paviaaneja ja karhuja. Kun SA-kuva-arkistosta hakee kuvia hakusanalla \u201dmaskot*\u201d, l\u00f6yt\u00e4\u00e4 sielt\u00e4 kuvia suomalaissotilaiden maskoteista, jotka olivat sek\u00e4 elollisia, kuten j\u00e4niksi\u00e4, huuhkajanpoikasia ja kettuja ett\u00e4 elottomia, kuten kyp\u00e4ri\u00e4 tai leluja. Sotilaiden lis\u00e4ksi my\u00f6s lotat ottivat itselleen maskotteja, ja SA-kuva-arkistosta l\u00f6ytyy my\u00f6s kuvia esimerkiksi koiria syliss\u00e4\u00e4n pitelevist\u00e4 lotista.<\/p>\n\n\n\n

Miksi suomalaissotilaat ottivat itselleen maskotiksi n\u00e4lk\u00e4isen koiranpennun? Vaikuttaa silt\u00e4, ett\u00e4 yksi syy maskotin ottamiseen oli sotilaiden el\u00e4int\u00e4 kohtaan tuntema empatia. Kalanruotoja sy\u00f6v\u00e4n n\u00e4lk\u00e4isen koiranpennun tapaus osoittaa, ett\u00e4 sotilaat halusivat huolehtia viattomasta sodan jalkoihin j\u00e4\u00e4neest\u00e4 el\u00e4imest\u00e4: tarjota sille ruokaa, seuraa ja hoivaa. Taistelulent\u00e4j\u00e4 Jorma \u201dJoppe\u201d Karhunen sai sodassa kuuluisan maskottinsa irlanninsetteri Peggy Brownin sen omistajalta, joka ei ruokapulan vuoksi kyennyt ruokkimaan koiraa. Samanlainen empatiaa her\u00e4tt\u00e4v\u00e4 tapaus esiintyy Eero Kivirannan teoksessa Sotatoverit. Kertomuksia sotakoirista ja -hevosista <\/em>(1942). Kertomuksessa \u201dViimeiset vet\u00e4\u00e4ntyj\u00e4t\u201d Kiviranta kuvaa, kuinka karjalaiskyl\u00e4 \u201droihusi sodan liekeiss\u00e4\u201d. Kyl\u00e4st\u00e4 vet\u00e4ytyv\u00e4t sotilaat ohittivat kuopan, jossa makasi koira kahdeksan pienen pennun kanssa. Joku oli asettanut koirien viereen astiallisen maitoa, johon koirat eiv\u00e4t kuitenkaan olleet koskeneet. Koirat eiv\u00e4t kuitenkaan j\u00e4\u00e4neet heitteille, vaan er\u00e4s sotilas oli ottanut ne hoiviinsa. Sotilaat saivat huolehtimistaan maskoteista paljon iloa. Esimerkiksi Karhunen on kuvaillut, miten kaunis punaruskea Peggy Brown ohjasi h\u00e4nen ja muiden sotilaiden ajatuksia toisaalle sodasta.<\/p>\n\n\n\n

\"Lent\u00e4j\u00e4asuinen
Joppe Karhunen lentokoneessa maskottinsa Peggy Brownin kanssa. Hirvas 1.6.1942. Blomberg, SA-kuva 97035.<\/figcaption><\/figure><\/div>\n\n\n\n

Sodan jalkoihin j\u00e4\u00e4neit\u00e4 el\u00e4imi\u00e4 ei kuitenkaan koskenut pelk\u00e4st\u00e4\u00e4n sotilaiden niit\u00e4 kohtaan tuntema empatia. Itse asiassa maskottien tutkimus on osoitus my\u00f6s historiallisesta empatiasta, jota tutkija voi tuntea tutkimuskohdettaan kohtaan. Historiantutkimus on voitava ulottaa ihmisten lis\u00e4ksi koskemaan my\u00f6s el\u00e4imi\u00e4, jotka eiv\u00e4t voi saada \u00e4\u00e4nt\u00e4\u00e4n kuuluviin, saati puolustaa itse\u00e4\u00e4n. Siksi el\u00e4imi\u00e4 on k\u00e4sitelt\u00e4v\u00e4 eettisell\u00e4 ja kunnioittavalla tavalla, mik\u00e4 voi tarkoittaa jo sit\u00e4, ett\u00e4 ne ylip\u00e4\u00e4t\u00e4\u00e4n huomataan ja otetaan osaksi historiantutkimusta. Empatia ei luonnollisesti saa v\u00e4ritt\u00e4\u00e4 tutkijan tutkimustuloksia, mutta se on hyv\u00e4 v\u00e4line arvioitaessa, mill\u00e4 tavalla kohdetta tulee tutkia. Vastaus liittyy tutkimuskohteen kunnioittamiseen. Kun tutkin suomalaissotilaiden ottamia maskottikoiria, l\u00e4hestyin tutkimuseettisi\u00e4 kysymyksi\u00e4 sit\u00e4 kautta, ett\u00e4 el\u00e4imi\u00e4 tutkimalla ja ne nime\u00e4m\u00e4ll\u00e4 annan niille \u00e4\u00e4nen, joka usein j\u00e4\u00e4 kuulumattomiin. N\u00e4in tein ne my\u00f6s n\u00e4kyviksi menneisyyden toimijoiksi.<\/p>\n\n\n\n

Sotilaiden talvi- ja jatkosodassa ottamien maskottien tutkiminen osoittaa, ett\u00e4 sota ei koskettanut pelk\u00e4st\u00e4\u00e4n ihmisi\u00e4 vaan se osui suorastaan julmasti haavoittuvaisiin el\u00e4imiin, joita esimerkiksi evakot eiv\u00e4t voineet ottaa mukaan l\u00e4htiess\u00e4\u00e4n kotiseudultaan sotaa pakoon. El\u00e4imet eiv\u00e4t voineet puolustaa itse\u00e4\u00e4n joutuessaan osaksi koko yhteiskuntaa myllert\u00e4v\u00e4\u00e4 sotaa. Lis\u00e4ksi maskotit ohjaavat tutkijan katseen sodan v\u00e4kivallasta suoranaiseen herkkyyteen, jota esiintyi my\u00f6s sodassa. \u201dSuuri hellyys ja suuri julmuus esiintyiv\u00e4t usein sodassa rinnan\u201d, Kiviranta toteaa kertomuksensa \u201dViimeiset vet\u00e4\u00e4ntyj\u00e4t\u201d p\u00e4\u00e4tteeksi. Kuten sitaatti osoittaa, sodassa oli tilaa my\u00f6s herkkyydelle, v\u00e4litt\u00e4miselle ja my\u00f6t\u00e4tunnolle. Ei siis ole ihme, ett\u00e4 el\u00e4inmaskotit olivat niit\u00e4 ottaneille sotilaille t\u00e4rkeit\u00e4, ja se tekee my\u00f6s maskottien tutkimisesta t\u00e4rke\u00e4\u00e4.<\/p>\n\n\n\n

\"Noora<\/figure>\n\n\n\n

Noora Viljamaa<\/p>\n\n\n\n

Kirjoittaja Suomen historian perustutkinto-opiskelija, joka tutki sotakoiria ja maskotteja pro gradu -tutkielmassaan Sotatoverit. Sotakoirat, sotilaat ja sodan kokemus talvi- ja jatkosodassa.<\/em><\/p>\n\n\n\n

<\/p>\n\n\n\n

<\/p>\n\n\n\n

<\/p>\n\n\n\n

Kirjallisuutta<\/p>\n\n\n\n

van Emden, Richard: Tommy\u2019s Ark. Soldiers and Their Animals in the Great War. <\/em>Bloomsbury, Lontoo 2011.<\/p>\n\n\n\n

Karhunen, Joppe: Taistelulent\u00e4j\u00e4n muistelmat. <\/em>Tammi, Helsinki 1998.<\/p>\n\n\n\n

Kiviranta, Eero: Sotatoverit. Kertomuksia sotakoirista ja -hevosista. <\/em>WSOY, Porvoo 1942.<\/p>\n\n\n\n

Vainio-Korhonen, Kirsi: Vastuullinen historia. Teoksessa Satu Lidman, Anu Koskivirta & Jari Eilola (toim.), Historiantutkimuksen etiikka. <\/em>29\u201347. Gaudeamus, Helsinki 2017.<\/p>\nJAA ARTIKKELI: \"Facebook\"<\/a>\"twitter\"<\/a>\"pinterest\"<\/a>\"linkedin\"<\/a>","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

Toukokuulla 1942 TK-mies eli tiedotuskomppaniaan kuuluneen v\u00e4nrikki H. Harrinvirran ottamassa valokuvassa p\u00f6yd\u00e4ll\u00e4 seisoo pieni t\u00e4plik\u00e4s koiranpentu, joka sy\u00f6 kalanruotoja. Pentu on sommiteltu kuvan keskelle ja se kiinnitt\u00e4\u00e4 siten katsojan huomion. Pennun lis\u00e4ksi kuvassa on my\u00f6s kolme sotilasta, jotka n\u00e4ytt\u00e4v\u00e4t hymyilev\u00e4n tai nauravan katsoessaan koiranpentua. Kuvan alkuper\u00e4isess\u00e4 kuvatekstiss\u00e4 lukee, ett\u00e4 kalanruotoja sy\u00f6v\u00e4 n\u00e4lk\u00e4inen koiranpentu on otettu […]<\/p>\n","protected":false},"author":3553,"featured_media":0,"comment_status":"open","ping_status":"closed","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[63,388],"tags":[1299,1182,1302,938,983],"class_list":{"0":"post-5349","1":"post","2":"type-post","3":"status-publish","4":"format-standard","6":"category-nakokulmia","7":"category-tutkimusaineistot","8":"tag-elaimet","9":"tag-empatia","10":"tag-maskotit","11":"tag-sotakoirat","12":"tag-uusi-sotahistoria","13":"czr-hentry"},"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/suomenhistoria\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/5349","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/suomenhistoria\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/suomenhistoria\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/suomenhistoria\/wp-json\/wp\/v2\/users\/3553"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/suomenhistoria\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=5349"}],"version-history":[{"count":7,"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/suomenhistoria\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/5349\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":6372,"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/suomenhistoria\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/5349\/revisions\/6372"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/suomenhistoria\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=5349"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/suomenhistoria\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=5349"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/suomenhistoria\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=5349"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}