{"id":6024,"date":"2020-12-02T09:59:57","date_gmt":"2020-12-02T07:59:57","guid":{"rendered":"https:\/\/blogit.utu.fi\/suomenhistoria\/?p=6024"},"modified":"2020-12-02T09:59:58","modified_gmt":"2020-12-02T07:59:58","slug":"suomesta-sheffieldiin-salapoliisina-puutavaran-reiteilla","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/blogit.utu.fi\/suomenhistoria\/suomesta-sheffieldiin-salapoliisina-puutavaran-reiteilla\/","title":{"rendered":"Suomesta Sheffieldiin \u2013 salapoliisina puutavaran reiteill\u00e4"},"content":{"rendered":"\n

Taloushistoriassa on perinteisesti tutkittu tavaroiden tuontia ja vienti\u00e4, eli kiinnostuksen kohteena ovat suuret volyymit. Olen v\u00e4it\u00f6skirjastani asti k\u00e4ytt\u00e4nyt puutavaraa ulkomaille vieneen Hackman & Co:n arkistoa, p\u00e4\u00e4asiassa kirjeit\u00e4 ja tiliaineistoa, josta aiemmat tutkijasukupolvet ovat muun muassa laskeneet yrityksen vientim\u00e4\u00e4ri\u00e4. <\/p>\n\n\n\n

Olen pohtinut miten ajatusta esineiden ja materian toimijuudesta voisi soveltaa puutavaran liikkeisiin. Arkeologian professori Visa Immonen kirjoitti vuonna 2016 Historiallisen aikakauskirjan<\/em> artikkelissaan siit\u00e4, miten esinebiografisen tutkimuksen avulla voidaan tarkastella sosiaalisia todellisuuksia, esineiden elinkaaria ja liikkeit\u00e4. J\u00e4in pohtimaan voisiko sahatavaran kaltaisen bulkkitavaran kohdalla k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 esinebiografian l\u00e4hestymistapoja ja onko sahatavara ylip\u00e4\u00e4ns\u00e4 esine, vai vain jotain, josta my\u00f6hemmin tulee esine, tavara tai rakennus? Samaan aikaan olen seurannut Immosen ja h\u00e4nen tiimins\u00e4 ty\u00f6skentely\u00e4 Muutoksen veist\u00e4j\u00e4t -hankkeen parissa. Jos kerran keskiajan ja varhaisen uuden ajan puuesineist\u00e4 pystyt\u00e4\u00e4n j\u00e4ljitt\u00e4m\u00e4\u00e4n niiden alkuper\u00e4\u00e4, valmistustapoja ja -paikkoja ja tekij\u00f6it\u00e4, niin eik\u00f6 t\u00e4m\u00e4 onnistuisi nuoremmillakin puuesineill\u00e4? Ja mit\u00e4 sitten tapahtuisi, ellei k\u00e4yt\u00f6ss\u00e4 olisikaan esineit\u00e4, vaan niist\u00e4 kirjoitettua teksti\u00e4? Kuten arkkitehtuurin historian ja restauroinnin apulaisprofessori Panu Savolainen v\u00e4it\u00f6skirjassaan Teksteist\u00e4 rakennettu kaupunki: julkinen ja yksityinen tila turkulaisessa kielenk\u00e4yt\u00f6ss\u00e4 ja arkiel\u00e4m\u00e4ss\u00e4 1740\u20131810<\/em> osoitti, voidaan menneisyyden rakennettua ymp\u00e4rist\u00f6\u00e4 ik\u00e4\u00e4n kuin rakentaa uudelleen s\u00e4ilyneiden tekstien avulla.<\/p>\n\n\n\n

N\u00e4m\u00e4 pohdinnat mieless\u00e4ni t\u00f6rm\u00e4sin Hackman & Co:n kirjekopioita lukiessani tammikuussa 1798 p\u00e4iv\u00e4ttyyn kirjeeseen, jossa keskusteltiin hampurilaisen J. Keetman & Co:n kanssa Englantiin tehdyist\u00e4 puutavarakaupoista. T\u00e4llaisia kirjeit\u00e4 on kyseisen kauppahuoneen arkistossa tuhansia. Ajattelin kuitenkin huvikseni katsoa, mit\u00e4 Google l\u00f6yt\u00e4isi kirjeess\u00e4 mainitusta Andrew Hollingworthista, jonka asuinpaikaksi mainittiin Hull Iso-Britanniassa. Nyt kuvatun kaltaisia tapahtuma- ja henkil\u00f6ketjuja voisi n\u00e4ist\u00e4 kirjeist\u00e4 l\u00f6yt\u00e4\u00e4 lukuisia ja samalla voisi paljastua rakennetun Euroopan historiaa. <\/p>\n\n\n\n

Nykyaikainen digitaalinen verkossa oleva aineisto tarjoaa monia vastauksia, joita vain parikymment\u00e4 vuotta sitten ei viel\u00e4 ollut saatavilla. Digitaalisen luettelon mukaan Hullin kaupunginarkistossa on yksi nippu Andrew Hollingworthin vastaanottamia kirjeit\u00e4 vuosilta 1795\u201398, joten on mahdollista, ett\u00e4 t\u00e4m\u00e4 Johan Friedrich Hackmanin l\u00e4hett\u00e4m\u00e4 alkuper\u00e4inen kirje l\u00f6ytyy tuolta arkistosta.<\/p>\n\n\n\n

Hollingworthin per\u00e4ss\u00e4 seikkalin Sheffieldin kaupunginarkiston luetteloon, jossa Royal Infirmiaryn arkistokokoelmasta l\u00f6ytyy Wray ja Hollingworth nimisten, Hullista kotoisin olevien puutavarakauppiaiden kirje tohtori Brownelle vuodelta 1793. Tehty\u00e4ni lis\u00e4\u00e4 verkkohakuja l\u00f6ysin tiedon, ett\u00e4 Browne oli l\u00e4\u00e4k\u00e4ri, joka edesauttoi rakennuttamaan Sheffieldiin Royal Infirmiary -sairaalaa. On siis todenn\u00e4k\u00f6ist\u00e4, ett\u00e4 sairaalaan rakennusty\u00f6maalla k\u00e4ytettiin sit\u00e4 puutavaraa, jota Hollingworth laivasi Viipurista ja joka oli sahattu Hackmanin sahoilla.<\/p>\n\n\n\n

Kaupank\u00e4ynti vaati jo 1700-luvulla jonkinlaisia pankkitoimintoja, sill\u00e4 rahaliikenne hoidettiin usein monimutkaisten vekseli- ja velkaj\u00e4rjestelyjen avulla. Kirjeess\u00e4\u00e4n Keetmanille Hampuriin, joka oli sik\u00e4l\u00e4inen rahaliikenteen hoitaja, Hackman selvitti miten Hullissa puutavaralastin maksu tulisi hoitaa Thorntonin kautta. T\u00e4m\u00e4 perhe oli erikoistunut It\u00e4meren kauppaan ja suku toimi my\u00f6s Pietarissa Thornton & Cayley -nimisen firman kautta. Thornton -suvun liiketoimista l\u00f6ytyy materiaalia useista arkistoista Englannissa, joten puutavaran ostajia ja sit\u00e4 kautta mahdollisia loppusijoituspaikkoja suomalaisille lankuille ja parruille voisi l\u00f6yty\u00e4 n\u00e4ist\u00e4 arkistoista. <\/p>\n\n\n\n

T\u00e4h\u00e4n aikaan Hackman oli osakkaana sahassa, jota kirjeiss\u00e4 nimitet\u00e4\u00e4n Hiitolan sahaksi. T\u00e4m\u00e4 saha oli Hiitolan- eli Kokkolanjoessa, joka laskee nykyisen Suomen puolelta Simpelej\u00e4rvest\u00e4 Laatokkaan. Puutavara oli siis sahattu jostain t\u00e4m\u00e4n j\u00e4rvialueen l\u00e4hist\u00f6lt\u00e4, todenn\u00e4k\u00f6isesti nykyisten Parikkalan, Rautj\u00e4rven ja Ruokolahden alueilta, josta se oli k\u00e4tev\u00e4 uittaa jokea pitkin sahalle. Sahattu puutavara kuljetettiin lotjilla Laatokkaa pitkin Viipurin ulkosatamaan Uuraaseen, josta se laivattiin p\u00e4\u00e4asiassa englantilaisilla laivoilla Englantiin, yleens\u00e4 Hulliin, Lontooseen tai Liverpooliin. <\/p>\n\n\n\n

\"Kuva
Viipurin Uuraan satama 1900\u20131929. Kustannusosakeyhti\u00f6 Otavan kuvakokoelma.<\/figcaption><\/figure><\/div>\n\n\n\n

Suomen p\u00e4\u00e4ss\u00e4 Hulliin laivattua puutavaraa oli j\u00e4rjestelem\u00e4ss\u00e4 Carl Ki(e)lchen -niminen mies, joka oli el\u00e4k\u00f6itynyt armeijan kapteeni. Koska Ki(e)lchen oleskeli Hiitolassa vain osa-aikaisesti, oli paikalla ty\u00f6njohtaja Winter (todenn\u00e4k\u00f6isesti Savitaipaleen kirkkoherra Karl Winterin sukua) valvomassa sahausty\u00f6t\u00e4 ja puutavaran kuljetusta. Ki(e)lechen toimi my\u00f6s ty\u00f6njohtajana Pyterlahden kivilouhoksella, josta louhittiin kivi\u00e4 rannikon linnoitust\u00f6ihin ja josta louhittiin my\u00f6s maailman suurin monoliitti eli Aleksanterin pylv\u00e4s, joka seisoo Pietarin palatsiaukiolla. On siis hyvin mahdollista, ett\u00e4 samaisella Hiitolan sahalla sahatuista lankuista ja parruista tehtiin ne tukirakenteet, jotka tarvittiin monoliitin pystytt\u00e4miseen.<\/p>\n\n\n\n

\"Insin\u00f6\u00f6ri
Insin\u00f6\u00f6ri Agust\u00edn de Betancourtin suunnitteleman teline- ja k\u00f6ysij\u00e4rjestelm\u00e4, jolla siirrettiin ja pystytettiin Aleksanteri I muistomerkki Helsingin Senaatintorille. Aleksanterin pylv\u00e4s, monoliitti, ty\u00f6stettiin Pyterlahden louhoksella punagraniitista vuosina 1830\u20131832 ja kuljetettiin kahden h\u00f6yrylaivan vet\u00e4m\u00e4ll\u00e4 erityisaluksella Pietariin v. 1832. Museoviraston kuvakokoelma.<\/figcaption><\/figure><\/div>\n\n\n\n

Hulliin puutavaran kuljetti Anna Maria -niminen laiva kipparinaan tanskalainen kapteeni Sven Christian Bundes. Hackmanin liikekumppani Viipurissa oli Johan Sigfrid Ignatius, joka toimi Tanskan konsulina. Side tanskalaisiin kauppiaisiin ja kapteeneihin oli h\u00e4nen kauttaan ja Ignatius oleskeli Tanskassa useaan otteeseen. Viipurilaisten puutavarakauppiaiden etu Ruotsin puoleisen Suomen kollegoihin ja ruotsalaisiin verrattuna oli se, ett\u00e4 heid\u00e4n ei tarvinnut k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 oman maan laivoja, vaan he saattoivat ostaa laivauksen kenelt\u00e4 halusivat. T\u00e4m\u00e4 oli Ven\u00e4j\u00e4n keino edist\u00e4\u00e4 kauppaa ja poistaa kaupan esteit\u00e4. Vuonna 1797 Bundes purjehti Hullin lis\u00e4ksi Espanjaan Cadiziin ja Lissaboniin Portugaliin. Menomatkalla V\u00e4limerelle Bundes koki pienen haaksirikon, jonka laivalle otettu vakuutus korvasi ainakin osittain. Vakuutus oli otettu amsterdamilaiselta laivanvakuuttajalta ja muutoinkin rahaliikennett\u00e4 hoidettiin Amsterdamin kautta, joten tutkimuksen voisi my\u00f6s ulottaa n\u00e4ihin verkostoihin. <\/p>\n\n\n\n

V\u00e4limerelt\u00e4 Bundes otti lastiksi suolaa ja viinej\u00e4 ja pys\u00e4htyi paluumatkalla Guernseyn saarella Englannin kanaalissa. Saaren satamasta St. Petersist\u00e4 oli tuolloin tullut Atlantin ylitt\u00e4v\u00e4n kaupan keskuksia Euroopassa. Ehk\u00e4 osa viineist\u00e4 purettiin siell\u00e4 kuormasta ja laivaan otettiin kahvia ja tupakkaa, jota saarelle oli kuljetettu Amerikan mantereelta. Bundes ei kuitenkaan palannut suoraan Viipuriin, vaan meni Bergeniin, josta h\u00e4n otti puutavaralastin Venetsiaan ennen kuin palasi seuraavana kev\u00e4\u00e4n\u00e4 Viipuriin.<\/p>\n\n\n\n

Vaikka en n\u00e4iss\u00e4 pohdinnoissani pystynyt j\u00e4ljitt\u00e4m\u00e4\u00e4n yksitt\u00e4isen puunkappaleen reitti\u00e4, eik\u00e4 se ollut tarkoituskaan, niin ottamalla tarkempaan tarkasteluun yksitt\u00e4isi\u00e4 laivalasteja ja toimijoita sek\u00e4 yhdist\u00e4m\u00e4ll\u00e4 n\u00e4it\u00e4 toisiinsa olen onnistunut nostamaan esille uudenlaisia n\u00e4k\u00f6kulmia menneisyyteen. Emme ole esimerkiksi ajatelleet, ett\u00e4 englantilaisen sairaalan rakenteissa voi yh\u00e4 t\u00e4n\u00e4kin p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 olla puutavaraa, joka on sahattu suomalaisista metsist\u00e4. Tutkimuksen toinen ulottuvuus ovat ihmisten v\u00e4liset kontaktit, jotka paljastavat uutta tietoa menneisyydest\u00e4. Esimerkiksi nyt esille noussut Hollingworth paljasti ketjun, jossa p\u00e4\u00e4dyttiin Sheffieldiin rakennettuun sairaalaan samaan tapaan kuin Ki(e)lchenin toiminnan tutkiminen nosti esille, miten Suomesta sahattu puutavara mahdollisesti p\u00e4\u00e4tyi Pyterlahteen tai Pietarin rakennusty\u00f6maille. <\/p>\n\n\n\n

Kaikki edell\u00e4 mainitut nimet nousevat esille my\u00f6s viime aikoina puhuttaneen siirtomaa- ja kolonialismikeskustelun my\u00f6t\u00e4, sill\u00e4 1700-luvun lopun maailmankauppa kietoi yhteen niin Afrikan orjakaupan kuin It\u00e4meren puutavaran. Sama laiva, joka nouti puutavaralastin Viipurista, saattoi seuraavaksi kuljettaa siirtomaista tuotua ja orjaty\u00f6voimalla tuotettua tupakkaa, kahvia ja sokeria. Rikkaat englantilaiskauppiaat, joiden varallisuus perustui siirtomaakauppaan, rakennuttivat maaseutukartanoitaan, joiden rakennusmateriaaliksi m\u00e4nty- ja koivulankut kelpasivat ja joita oli helppo saada Hullista tai Liverpoolista. Samoissa kirjeaineistoissa, joita edell\u00e4 k\u00e4ytin, k\u00e4y Hackman keskustelua puutavarakaupasta muun muassa orjakauppaan aktiivisesti osallistuneiden laivanvarustajien Wicksted(t) & W(h)alleyn kanssa. <\/p>\n\n\n\n

Loppujen lopuksi it\u00e4suomalainen talonpoika oli vain noin kolmen-nelj\u00e4n ihmiskontaktin muodostaman ketjun p\u00e4\u00e4ss\u00e4 orjakauppiaasta: sahan ty\u00f6njohtaja Winter, v\u00e4litt\u00e4j\u00e4 Ki(e)lchen, tukkukauppias Hackman ja liverpoolilainen kauppias-laivanvarustaja, joka myi ja osti siirtomaiden tavaroita ja ihmisi\u00e4. Materian ja ihmisten historian yhteen kietoutuminen, jota Immonenkin artikkelissaan huomioi, voi tehd\u00e4 n\u00e4kyv\u00e4ksi menneisyydest\u00e4 sellaista, mit\u00e4 ei aiemmin ole huomattu. Uskon, ett\u00e4 tulevaisuudessa, kun yh\u00e4 enemm\u00e4n arkistoaineistoja siirret\u00e4\u00e4n verkkoon, t\u00e4llainen verkostoja ja ylirajaista liikkuvuutta tarkasteleva tutkimus lis\u00e4\u00e4ntyy tai ainakin helpottuu. Aiemmin t\u00e4ss\u00e4kin kirjoituksessa mainitut yhteydet olisivat vaatineet matkustamista ja vierailuja useissa arkistoissa, joiden sis\u00e4ll\u00f6t olisi paljastuneet vasta paikan p\u00e4\u00e4ll\u00e4. Nyt ne olivat menneisyyteen salapoliisin asenteella suhtautuvan tutkijan l\u00f6ydett\u00e4viss\u00e4 yhden iltap\u00e4iv\u00e4n aikana.\u00a0<\/p>\n\n\n\n

\"Ulla
Ulla Ij\u00e4s\nTy\u00f6skentelee tutkijatohtorina hankkeessa Agents of Enlightenment. Changing the Minds in Eighteenth-Century Northern Europe, jota johtaa FT, dosentti Charlotta Wolff.<\/figcaption><\/figure>\n\n\n\n

Lue lis\u00e4\u00e4:<\/p>\n\n\n\n

Robert J. Bennett, The Voice of Liverpool Business: The First Chamber of Commerce and the Atlantic Economy<\/em>. Liverpool Chamber of Commerce, Liverpool 2010. <\/p>\n\n\n\n

Gordon Jackson, Trade and Shipping of Eighteenth-Century Hull<\/em>. East Yorkshire Local History Society 1975. <\/p>\n\n\n\n

Visa Immonen, Sotkuinen aineellisuus \u2013 Menneisyyden merkityksist\u00e4 ja ihmiskeskeisyydest\u00e4 esineiden ajallisuuteen. Historiallinen Aikakauskirja<\/em> 2\/201, 190\u2013200. <\/p>\n\n\n\n

Yrj\u00f6 Kaukiainen, Punaiset pilarit \u2013 Suomalainen graniitti tsaarien Pietarissa<\/em>. SKS Helsinki 2016.<\/p>\n\n\n\n

Markku Kuisma, Mets\u00e4teollisuuden maa. Suomi, mets\u00e4t ja kansainv\u00e4linen j\u00e4rjestelm\u00e4 1620\u20131920<\/em>. SKS Helsinki 2006 (1993).<\/p>\n\n\n\n

David Pope, The Wealth and Social Aspiration of Liverpool\u2019s Slave Merchants of the Second Half of the Eighteenth Century. Teoksessa David Richardson, Suzanne Schwarz and Anthony Tibbles (eds.), Liverpool and Transatlantic Slavery.<\/em> Liverpool University Press, National Museums Liverpool, Historic Society of Lancashire and Cheshire, 2007, 164\u2013226.<\/p>\n\n\n\n

Panu Savolainen, Teksteist\u00e4 rakennettu kaupunki: julkinen ja yksityinen tila turkulaisessa kielenk\u00e4yt\u00f6ss\u00e4 ja arkiel\u00e4m\u00e4ss\u00e4 1740\u20131810. <\/em>Sigillum Turku 2017.<\/p>\n\n\n\n

The timber industry in Hull. Paul Gibson\u2019s Hull and East Yorkshire History verkkosivu http:\/\/paul-gibson.com\/trade-and-industry\/the-timber-industry.php<\/a> (luettu 24.11.2020) <\/p>\nJAA ARTIKKELI: \"Facebook\"<\/a>\"twitter\"<\/a>\"pinterest\"<\/a>\"linkedin\"<\/a>","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

Taloushistoriassa on perinteisesti tutkittu tavaroiden tuontia ja vienti\u00e4, eli kiinnostuksen kohteena ovat suuret volyymit. Olen v\u00e4it\u00f6skirjastani asti k\u00e4ytt\u00e4nyt puutavaraa ulkomaille vieneen Hackman & Co:n arkistoa, p\u00e4\u00e4asiassa kirjeit\u00e4 ja tiliaineistoa, josta aiemmat tutkijasukupolvet ovat muun muassa laskeneet yrityksen vientim\u00e4\u00e4ri\u00e4.  Olen pohtinut miten ajatusta esineiden ja materian toimijuudesta voisi soveltaa puutavaran liikkeisiin. Arkeologian professori Visa Immonen kirjoitti […]<\/p>\n","protected":false},"author":4007,"featured_media":0,"comment_status":"open","ping_status":"closed","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[388],"tags":[1443,87,1440,1317],"class_list":{"0":"post-6024","1":"post","2":"type-post","3":"status-publish","4":"format-standard","6":"category-tutkimusaineistot","7":"tag-esinebiografia","8":"tag-taloushistoria","9":"tag-ulkomaankauppa","10":"tag-viipuri","11":"czr-hentry"},"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/suomenhistoria\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/6024","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/suomenhistoria\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/suomenhistoria\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/suomenhistoria\/wp-json\/wp\/v2\/users\/4007"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/suomenhistoria\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=6024"}],"version-history":[{"count":2,"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/suomenhistoria\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/6024\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":6039,"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/suomenhistoria\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/6024\/revisions\/6039"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/suomenhistoria\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=6024"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/suomenhistoria\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=6024"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/suomenhistoria\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=6024"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}