![\"\"](\"https:\/\/blogit.utu.fi\/suomenhistoria\/wp-content\/uploads\/sites\/101\/2021\/07\/kuva1_kustavin-kirkko-1024x768.jpg\")
Tarinan taustoitukseksi on kuitenkin aloitettava 1400-luvun Italiasta ja 1600-luvun puoliv\u00e4lin Tukholmasta.<\/p>\n\n\n\n
***<\/p>\n\n\n\n
Yksi l\u00e4pi Euroopan levinneist\u00e4 renessanssin vaikutteista oli keskeissymmetriaan pohjautuva ristikirkko. Se ei toki ollut renessanssin keksint\u00f6\u00e4, sill\u00e4 ristikirkko pohjautui varhaiskristillisiin ja bysanttilaisiin esikuviin. Renessanssilla oli kuitenkin k\u00e4\u00e4nteentekev\u00e4 vaikutus siihen, ett\u00e4 ristikirkko palasi muotiin. Se n\u00e4kyi lopulta my\u00f6h\u00e4isin\u00e4 kaikuina my\u00f6s Euroopan pohjoisilla \u00e4\u00e4rilaidoilla perinteiseen lamasalvostekniikkaan sovitettuna puuarkkitehtuurina.<\/p>\n\n\n\n
Tukholman S\u00f6dermalmille renessanssiesikuvien mukaan vuosina 1654\u20131664 rakennettu, arkkitehti Jean de la Vall\u00e9en suunnittelema Katariinan kirkko sai aikaan varsinaisen ristikirkkobuumin Ruotsissa. Se oli Ruotsin ensimm\u00e4inen ristikirkko.<\/p>\n\n\n\n
![\"\"](\"https:\/\/blogit.utu.fi\/suomenhistoria\/wp-content\/uploads\/sites\/101\/2021\/07\/kuva2_tukholman-katariinan-kirkko-1024x1022.jpg\")
Ristikirkko korvasi 1700-luvulle tultaessa aikaisemmat pitk\u00e4kirkot, jotka olivat hallinneet kirkkoarkkitehtuuria katoliselta ajalta alkaen. Ristikirkoista tuli vallitseva kirkkoarkkitehtuurin muoti, ja 1700-luvulla monia keskiaikaisia kivikirkkojakin muutettiin ristikirkoiksi.<\/p>\n\n\n\n
Ristikirkkojen buumi liittyi arkkitehtuurityylivirtauksiin mutta my\u00f6s k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6llisiin seikkoihin. Kasvavien seurakuntien v\u00e4ki mahtui kirkkoihin paremmin ja saarnatuoli n\u00e4kyi miltei kaikkiin kirkon osiin. Ristikirkko oli my\u00f6s hirsirakentamisen kannalta oivallinen. Pitk\u00e4kirkoissa reilut viisitoista metri\u00e4 oli maksimimitta jatkamattomalle pitk\u00e4lle sein\u00e4lle. Ristikirkoissa kirkon pinta-ala saatiin melko suureksi jatkamatta tai tukematta hirsiseini\u00e4 tukipilarein tai muin pystysuuntaisin rakentein.<\/p>\n\n\n\n
It\u00e4isess\u00e4 valtakunnanosassa, nykyisen Suomen alueella, ristikirkkoja alettiin rakentaa 1660-luvulla. Monista seurakunnista h\u00e4visiv\u00e4t t\u00e4ss\u00e4 vaiheessa keskiaikaiset tai uuden ajan alun pitk\u00e4kirkot, kun seurakunnat muodinmukaistivat pyh\u00e4tt\u00f6j\u00e4\u00e4n. Ensimm\u00e4iset ristikirkot rakennettiin Viipurin Siikaniemeen (1664) ja H\u00e4meenlinnaan (1666). 1600-luvun puolella Suomeen rakennettiin noin 20 ristikirkkoa.<\/p>\n\n\n\n
Vuonna 1678 toteutettu Elim\u00e4en kirkko on Suomen vanhin ristikirkoksi muutettu pitk\u00e4kirkko ja vanhimpana s\u00e4ilyneen\u00e4 alkuaan ristikirkoksi suunniteltuna rakennuksena on pidetty Hiittisten kirkkoa, joka valmistui 1686. Kaikkiaan 1600-luvun ristikirkkoja on ajateltu Suomessa s\u00e4ilyneen nelj\u00e4 kappaletta, edell\u00e4 mainittujen ohella Snappertunan (1688) ja Iitin (1693) kirkot. 1600-luvun ristikirkkoja on purettu viel\u00e4 runsaat sata vuotta sitten. Arvokkaana pidetty Asikkalan 1600-luvun ristikirkko purettiin vuonna 1891 uuden tiilikirkon valmistuttua.<\/p>\n\n\n\n
![\"\"](\"https:\/\/blogit.utu.fi\/suomenhistoria\/wp-content\/uploads\/sites\/101\/2021\/07\/kuva-3_iitin-kirkko.png\")
L\u00e4hes vuosisadan ajan el\u00e4nyt k\u00e4sitys Suomen 1600-luvun nelj\u00e4st\u00e4 s\u00e4ilyneest\u00e4 ristikirkosta \u2013 ja vanhimmasta ristikirkosta \u2013 on kuitenkin kyseenalainen. T\u00e4ss\u00e4 blogikirjoituksessa tuomme esiin, ett\u00e4 ristikirkkoja on viisi ja Suomen vanhin ristikirkko on Kustavin vuonna 1676 valmistunut kirkko.<\/p>\n\n\n\n
***<\/p>\n\n\n\n
Kustavin ristikirkko eli alkuper\u00e4iselt\u00e4 nimelt\u00e4\u00e4n Pyh\u00e4n Jakobin kappeli oli yhden miehen projekti. H\u00e4n oli Henrik W\u00e4rdh, Kunnaraisten vuokraaja. 1600-luku oli n\u00e4ill\u00e4kin seuduilla aatelin aikaa. 1670-luvulla puolet alueen noin 70 tilasta oli aatelisomistuksessa. T\u00e4rkeimm\u00e4t heist\u00e4 olivat maaherra Jakob Fleming ja sotamarsalkka Henrik Horn, jotka omistivat nykyisen Kustavin alueen tiloista kolmanneksen. Valtakunnan mahtimiehet saattoivat jopa vierailla l\u00e4\u00e4nityksill\u00e4\u00e4n, toisin kuin monilla muilla omistuksillaan, sill\u00e4 aluetta halkoi aikakauden t\u00e4rkein valtatie. Kuninkaantien reitti\u00e4 oli kuljettu jo pitk\u00e4\u00e4n Turun ja Tukholman v\u00e4lill\u00e4 ennen kuin se oli 1640-taitteessa otettu my\u00f6s Suureksi Postitieksi.<\/p>\n\n\n\n
Henrik W\u00e4rdh puolestaan oli Flemingin ja Hornin paikallinen edustaja. H\u00e4n oli saapunut paikkakunnalle Henrik Hornin omistaman Salmitun vuokraajana mutta 1670-luvulla h\u00e4n siirtyi naapuriin Kunnaraisiin, joka kuului Flemingille. W\u00e4rdh toimi Flemingin edusmiehen\u00e4 ja esimerkiksi ker\u00e4si vuokrat my\u00f6s muilta Flemingin tiloilta, mutta kappeliasiassa h\u00e4n oli kummankin herran paikallinen edustaja.<\/p>\n\n\n\n
Alue kuului Taivassalon pit\u00e4j\u00e4\u00e4n, jossa oli per\u00e4ti kolme kirkkorakennusta. Kunnarainen ja koko Isoluoto, jolla se sijaitsi, kuuluivat em\u00e4kirkon kirkkopiiriin. Harmaakivinen em\u00e4kirkko seisoi Kirkkosaarella noin kymmenen kilometri\u00e4 Kunnaraisista it\u00e4\u00e4n. Vartsalan kappeli oli kuutisen kilometri\u00e4 luoteeseen ja Ini\u00f6n kappeli kahdeksantoista kilometri\u00e4 etel\u00e4-luoteeseen. Saaristossa kun oltiin, kirkkomatka oli haastava jokaiseen suuntaan ja osan vuotta mahdoton kelirikon takia. Em\u00e4kirkolle menness\u00e4 piti ylitt\u00e4\u00e4 Tuulvesi, Vartsalaan Str\u00f6\u00f6mi ja etel\u00e4ss\u00e4 odotti Ini\u00f6naukko, joka oli kaikkein vaarallisin. Vartsalaan matka olisi voinut usein onnistua helpommin kuin em\u00e4kirkolle, mutta Vartsalan kappeli oli sen verran pieni, ett\u00e4 Isoluodon v\u00e4en saapuessa se k\u00e4vi auttamatta ahtaaksi. Kaiken lis\u00e4ksi puinen saaristokappeli oli aivan muuta kuin kirkonkyl\u00e4n komea kivikirkko!<\/p>\n\n\n\n
T\u00e4lt\u00e4 pohjalta Henrik W\u00e4rdh k\u00e4ynnisti projektinsa. Vaikuttaa jopa, ett\u00e4 h\u00e4nt\u00e4 harmitti vartsalalaisten etuoikeus omaan l\u00e4hikappeliin. Saaren asukkaiden mielest\u00e4 kappeli kuului heille ikiaikaisena vastineena postitiest\u00e4 ja sit\u00e4 edelt\u00e4neest\u00e4 kuninkaantiest\u00e4 huolehtimisesta \u2013 pidettiinh\u00e4n Vartsalan ja Ahvenanmaan Br\u00e4nd\u00f6n v\u00e4liin j\u00e4\u00e4v\u00e4n Kihdin ylitt\u00e4mist\u00e4 yhten\u00e4 vaarallisimmista etapeista reitill\u00e4. Nyt W\u00e4rdh oli vakaasti sit\u00e4 mielt\u00e4, ett\u00e4 h\u00e4n naapureineen ansaitsi v\u00e4hint\u00e4\u00e4n yht\u00e4 hyv\u00e4\u00e4 ja itse asiassa viel\u00e4 parempaa.<\/p>\n\n\n\n
Henrik W\u00e4rdh kirjelm\u00f6i herroilleen Henrik Hornille ja Jakob Flemingille, jotka molemmat antoivat luvan perustaa kappelin mailleen, mink\u00e4 lis\u00e4ksi Fleming lupasi 200 hopeataalaria saarnatuolia ja esineist\u00f6\u00e4 varten. Korkeiden herrojen kirjeet toimitettiin tuomiokapituliin, joka p\u00e4\u00e4tti 1.2.1675 uuden kappelin perustamisesta sek\u00e4 siit\u00e4, ett\u00e4 jumalanpalvelukset saisi pit\u00e4\u00e4 sen valmistumiseen asti Kunnaraisten kartanossa. Uutta pappia ei kuitenkaan my\u00f6nnetty, mik\u00e4 olikin alkusys\u00e4ys toista sataa vuotta velloneelle kiistalle vartsalalaisten kanssa, mutta se olisikin oman tekstins\u00e4 aihe.<\/p>\n\n\n\n
Rakentamisen yksityiskohdat kirjattiin yl\u00f6s pian kappelin valmistumisen j\u00e4lkeen Jakobin kappelin kirjaan<\/em> eli muistiinpanoon, joka edelleen l\u00f6ytyy Kustavin kirkonarkistosta. My\u00f6s tilikirja on s\u00e4ilynyt ja Taivassalon kirkkoherran rovasti Petter Bergiuksen p\u00e4iv\u00e4kirjasta l\u00f6ytyy tarkkoja yksityiskohtia rakennust\u00f6ist\u00e4, joten prosessi on erinomaisesti dokumentoitu.<\/p>\n\n\n\n Rakennusty\u00f6t\u00e4 valvoivat vuokraaja Henrik W\u00e4rdh ja rovasti Petter Bergius. He my\u00f6s valitsivat kappelille paikan, joka ei kuitenkaan ollut Isoluodolla vaan naapurisaarella Rahissa Flemingin maalla. Sijainti oli kuitenkin mit\u00e4 ilmeisimmin ihanteellinen, sill\u00e4 paikka oli kapean Kunnaraistensalmen rannalla, vain reilun puolen kilometrin p\u00e4\u00e4ss\u00e4 Kunnaraisista. Vartsalalaisten pahat puheet siit\u00e4, ett\u00e4 W\u00e4rdh rakensi itselleen kappelin oman porttinsa pieleen eiv\u00e4t olleet katteettomia. Esimerkiksi vuoden 1694 tiluskartassa p\u00e4\u00e4rakennukselta menee silta yli salmen, mit\u00e4 kautta kulku kappelille on ollut nopeaa ja vaivatonta. Muihin Isoluodon ja Rahin kyliin sen sijaan oli enemm\u00e4n matkaa.<\/p>\n\n\n\n Vuokraaja W\u00e4rdh palkkasi omalla kustannuksellaan 12 hyv\u00e4\u00e4 kirvesmiest\u00e4, joiden kaikkien nimet tunnetaan. Rakennusmestarina oli Markus Bertilsson ja toisena rakennusmestarina oli Bertil Henriksson. He saivat 50 ja 40 kuparitaalaria. Muille kymmenelle rakennusmiehelle maksettiin 20 kuparitaalaria kullekin.<\/p>\n\n\n\n Rakennusmestarit Markus Bertilsson ja Henrik Bertilsson j\u00e4\u00e4v\u00e4t historian h\u00e4m\u00e4r\u00e4\u00e4n, sill\u00e4 t\u00e4m\u00e4n lyhyehk\u00f6n tutkimuksen perusteella heist\u00e4 ei le l\u00f6ytynyt muita tietoja kuin Pyh\u00e4n Jakobin kappelin tilikirjamaininnat vuodelta 1675. Koska kirkkohanketta hoitaneen W\u00e4rdhin herrat Fleming ja Horn olivat Ruotsin puolelta, ja my\u00f6s iso osa rakennustavarasta hankittiin Ruotsista, on mahdollista, ett\u00e4 n\u00e4in tehtiin my\u00f6s ty\u00f6voiman suhteen. Jacob Flemingin is\u00e4 oli Louhisaaren kartanoa rakennuttaessaan noin 20 vuotta aiemmin laivannut l\u00e4hes kaiken ty\u00f6voiman Ruotsista. On mahdollista, ett\u00e4 Kunnaraisissa toimittiin samoin. Mestareista ei n\u00e4et l\u00f6ydy mainintoja Suomen kirkonkirjoista tai tuomiokirjoista. T\u00e4t\u00e4kin taustaa vasten on ymm\u00e4rrett\u00e4v\u00e4\u00e4, ett\u00e4 Kunnaraisiin tehtiin muodikas ristikirkko.<\/p>\n\n\n\n ***<\/p>\n\n\n\n Viel\u00e4 vuoden 1675 aikana nousivat kappelin sein\u00e4t, kattotuolit nostettiin paikalleen ja katto laudoitettiin. Sek\u00e4 ulko-ovessa ett\u00e4 sakastin ovessa oli lukko, ja rakennuksessa oli 14 ikkunaa. Seuraavana vuonna katto paanutettiin, tehtiin sakaristo sek\u00e4 kirkkoon saarnatuoli ja aateliston penkit. Vuonna 1677 tervattiin katto, vuonna 1680 holvattiin kirkkosali sis\u00e4lt\u00e4, vuonna 1689 tehtiin nurkkalaudat, vuonna 1697 laudoitettiin sis\u00e4sein\u00e4t ja vuonna 1700 ulkosein\u00e4t.<\/p>\n\n\n\n Kirkon hinnaksi tuli noin 950 kuparitaalaria, josta W\u00e4rdhin maksamat kirvesmiesten palkat olivat noin 30 prosenttia. Flemingilt\u00e4 saatu summa kattoi noin 40 prosenttia ja loput maksoi seurakunta. T\u00e4m\u00e4n p\u00e4\u00e4lle tulivat viel\u00e4 W\u00e4rdhin lahjoitukset, joita h\u00e4n hankki yksin rakennusaikana melkein 500 kuparitaalarin edest\u00e4. Niit\u00e4 olivat hopeasta tehdyt ja ainakin kullalla koristellut kalkki ja pateeni, messukasukka ja -paita sek\u00e4 alttarivaate. H\u00e4n lahjoitti my\u00f6s noin yhdeks\u00e4nkymment\u00e4 kiloa painaneen kellon, joka viel\u00e4 1800-luvun inventaareissa mainitaan suurimpana kirkonkellona. Sit\u00e4 ei en\u00e4\u00e4 ole, sill\u00e4 vuonna 1875 se valettiin uudelleen yhdess\u00e4 W\u00e4rdhin vuonna 1682 lahjoittaman pikkukellon kanssa seurakunnan nykyiseksi isoimmaksi kelloksi.<\/p>\n\n\n\n Rovasti Petter Bergius vihki kappelin ja kappelimullan 25. hein\u00e4kuuta 1676. Nimeksi kirkolle annettiin Pyh\u00e4 Jakob, mik\u00e4 viittasi ainakin vihkip\u00e4iv\u00e4\u00e4n, mutta se saattoi olla hatunnosto maalliselle ylimykselle, jolta oli saatu lupa kappelin rakentamiseen. T\u00e4st\u00e4 huolimatta kappeli henkil\u00f6ityi vahvasti vuokraaja W\u00e4rdhiin, joka jatkoi sen mesenaattina viel\u00e4 kymmenisen vuotta \u2013 niin kauan kuin portinpieless\u00e4 asui.<\/p>\n\n\n\n My\u00f6s muut alueen merkkihenkil\u00f6t ottivat uuden kappelin suosioonsa. Kustavin kirkosta l\u00f6ytyykin runsaasti mielenkiintoista aikakauden esineist\u00f6\u00e4. Esimerkiksi ratsumestari Arvid Anckarski\u00f6ld teki useita n\u00e4ytt\u00e4vi\u00e4 lahjoituksia kappeliin 1600-luvun loppupuolella ja 1700-luvun alussa. H\u00e4n oli siit\u00e4 poikkeuksellinen aatelinen, ett\u00e4 h\u00e4n my\u00f6s asui Siusluodossa kahden kilometrin p\u00e4\u00e4ss\u00e4 kappelista.<\/p>\n\n\n\n 1600-luvun lopun reduktio p\u00e4\u00e4tti suuraatelin aikakauden alueella, ja 1700-luvun alkupuoli on kova my\u00f6s pienemm\u00e4lle paikallisaatelille. Suurlahjoittaja Arvid Anckarski\u00f6ld kuoli isovihan alkuvaiheen taisteluissa, h\u00e4nen vaimonsa Hebla J\u00e4gerhornin veljenpojista kolme my\u00f6hemmiss\u00e4. Nelj\u00e4s Lars J\u00e4gerhorn vietiin jo Pultavasta vangiksi Tobolskiin, mutta h\u00e4n palasi takaisin, ja h\u00e4net haudattiin vuonna 1739 Jakobin kappeliin.<\/p>\n\n\n\n 1700-luvun kuluessa her\u00e4teltiin keskustelua kappeleiden tulevaisuudesta. Jakobin kappeli ei ollut en\u00e4\u00e4 aatelin (tai heid\u00e4n vuokraajansa) etuoikeuksien n\u00e4ytt\u00e4m\u00f6 vaan saaristolaisv\u00e4en kotikirkko siin\u00e4 miss\u00e4 Vartsalan kappelikin. Vartsala puolestaan alkoi olla vanhuuttaan niin rapistunut, ett\u00e4 papisto pelk\u00e4si sen romahtavan saariston tuimissa myrskyiss\u00e4 ja halusi kielt\u00e4yty\u00e4 saarnaamasta siell\u00e4. T\u00e4t\u00e4 tuomiokapituli ei ottanut kuuleviin korviinsa vaan n\u00e4p\u00e4ytti kappalaista, ett\u00e4 kuinka sielunpaimen on sallinut kirkkonsa joutua niin huonoon tilaan. My\u00f6s Rahissa oli omat ongelmansa: kirkkomaahan pystyi hautaamaan h\u00e4din tuskin kahden kyyn\u00e4r\u00e4n syvyyteen vaaditun kolmen sijaan, ja kirkon sis\u00e4ll\u00e4 p\u00e4\u00e4stiin vain puoleen kyyn\u00e4r\u00e4\u00e4n. Tuomiokapituli kielsi kirkkohautaukset, mutta Vartsalassa niit\u00e4 voitiin jatkaa, koska syvyyksien kanssa ei ollut ongelmia.<\/p>\n\n\n\n Sek\u00e4 Vartsalan ett\u00e4 Isoluodon-Rahin asukkaille esitettiin mahdollisuus kappeleiden yhdist\u00e4misest\u00e4, mutta viel\u00e4 1770-luvulla kaikki olivat haluttomia muutokseen. Kummastakin kappelista haluttiin pit\u00e4\u00e4 kiinni ja Vartsalan r\u00f6tisk\u00f6n vakuutettiin kest\u00e4v\u00e4n viel\u00e4 ainakin miespolven verran. Oma kirkko, omat tavat ja sata vuotta jatkunut nahistelu leimasivat ajattelua.<\/p>\n\n\n\n Kev\u00e4\u00e4ll\u00e4 1782 kaikki oli kuitenkin toisin. Kuningas Kustaa III pyyhki p\u00f6yd\u00e4n saaristolaisten kinastelulla ja teki Salomonin tuomion: kummatkin kirkot puretaan, ja Jakobin kappeli siirret\u00e4\u00e4n Kivimaan saarelle aiempien sijaintien keskipisteeseen. Samalla h\u00e4n kielsi kirkkohautaukset sek\u00e4 teki tulevan tutkimuksen kannalta eritt\u00e4in t\u00e4rke\u00e4n p\u00e4\u00e4t\u00f6ksen: vanhat kirkkomaat tuli aidata ja seurakunnan tuli huolehtia niist\u00e4. T\u00e4m\u00e4n ansiosta kummankin kappelin kivijalat ovat edelleen erinomaisessa kunnossa, eik\u00e4 niist\u00e4 ole esimerkiksi k\u00e4yty hakemassa tarveaineita l\u00e4hiseutujen rakennusurakoihin.<\/p>\n\n\n\n Siirron aikaan kappalaisena oli Esaias Hildeen, joka kirjasi yksityiskohdat pikkutarkasti pit\u00e4j\u00e4nkokousten p\u00f6yt\u00e4kirjoihin. H\u00e4n esimerkiksi merkitsi, ett\u00e4 rakennusmestari Johan Hoeckert tarvitsi yhteens\u00e4 172 tukkia, joista 144 kirkon korotukseen, 24 lehtereihin ja 4 sitomiseen. H\u00e4n my\u00f6s kertoi, ett\u00e4 Vartsalan asukkaat lupasivat yli 2000 kuparitaalarin kirkonkassansa rakennushankkeelle, mutta aikoivat pit\u00e4\u00e4 sen toistaiseksi itsell\u00e4\u00e4n sen varalta, ettei ty\u00f6 sujuisi moitteettomasti. Muutenkin p\u00f6yt\u00e4kirjoista kuvastuu tarkan markan meininki: muutamat jopa halusivat irtaantua koko hankkeesta ja siirty\u00e4 em\u00e4kirkon kirkkopiiriin, mutta tuomiokapituli palautti heid\u00e4t pian ruotuun.<\/p>\n\n\n\n Siirto ajoitettiin kev\u00e4ttalveen ennen kelirikkoa, jotta hirsien kuljettaminen saaristo-olosuhteissa olisi mahdollista. Purkaminen aloitettiin 26.3.1783 kappalaisen rukouksella ja puheella kristillisen purkamisen ja rakentamisen ajoista. Ensin purettiin katto, sitten sein\u00e4t ja koko rakennus oli purettu seuraavan p\u00e4iv\u00e4n iltaan. Viel\u00e4 samana p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 rekikolonnat aloittivat matkan j\u00e4iden yli kohti Kivimaata, ja kaikki oli kuljetettu perille 28.3. iltaan menness\u00e4. Lauantaina 29.3. ja maanantaina 31.3. tehtiin perustukset. J\u00e4lkimm\u00e4isen\u00e4 p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 Hildeen piti j\u00e4lleen rukouksen ja puheen. T\u00e4m\u00e4n j\u00e4lkeen pystytys kesti kuusi viikkoa, ja kirkko oli valmis 11.5.1783. Rauman kontrahtirovasti Adam Gerhard Sacklinius vihki kirkon ja kirkkomaan 1.6.1783.<\/p>\n\n\n\n ***<\/p>\n\n\n\n Kirkon siirtoprosessi ja siihen liittyv\u00e4t rakennusvaiheet ovat aiheuttaneet tutkijoille p\u00e4\u00e4nvainaa. Carolus Lindberg kirjoitti 1930-luvulla teoksessaan Suomen kirkot<\/em>, ett\u00e4 kyseess\u00e4 olisi alkuaan ollut pitk\u00e4kirkko, johon on lis\u00e4tty ristisakarat siirron yhteydess\u00e4 vuonna 1783.<\/p>\n\n\n\n Lindbergin tulkinta pitk\u00e4kirkosta on el\u00e4nyt sitke\u00e4sti, vaikka jo seuraavat tutkijat siirtyiv\u00e4t puhumaan ristikirkosta. 1940\u20131950-luvuilla tehtiin toistaiseksi perinpohjaisimmat tutkimukset Jakobin kappelista ja Kustavin kirkosta. Kustavilaissukuinen Kaarlo Kallioniemi julkaisi vuonna 1948 laajan artikkelin Kustavin kirkkojen vaiheita vuoteen 1783<\/em>. Kallioniemi oli varsinaiselta ammatiltaan pikakirjoittaja ja pikakirjoituksen opettaja, mutta l\u00e4hdekritiikki ja 1600\u20131700-lukujen arkistoaineistot sujuivat h\u00e4nelt\u00e4 ongelmitta. H\u00e4n k\u00e4\u00e4nsi kivet ja kannot arkistoja penkoessaan, ja h\u00e4nen t\u00e4sm\u00e4lliset l\u00e4hdeviitteens\u00e4 johdattavat tutkijoita edelleen. Vaikka h\u00e4nen tulkinnoissaan tuoksahtaa jossain m\u00e4\u00e4rin aitosuomalaisuus, h\u00e4n ei kuvia kumartanut arvioidessaan aiempia tutkimuksia. Esimerkiksi Lindbergin tekemi\u00e4 lapsuksia luetellessaan h\u00e4n tokaisee: \u201dTekisi mieleni v\u00e4h\u00e4n huomauttaa Lindbergin teoksen hutiloidusta kielenk\u00e4yt\u00f6st\u00e4 n\u00e4ist\u00e4 kirkoista puhuttaessa\u201d<\/em> (Kallioniemi 1948, 42).<\/p>\n\n\n\n 1950-luvulla asialla oli Suomen Muinaismuistoyhdistyksen suurhanke Suomen kirkot<\/em>. Rakennuskonservaattori Th. Lindqvist k\u00e4vi paikan p\u00e4\u00e4ll\u00e4 tekem\u00e4ss\u00e4 tarkat piirustukset niin kirkosta kuin kappelinmaistakin ja Tove Riska laati tekstiosuudet. Lindqvistin piirustukset Jakobin kappelin ristikirkkoperustuksesta ja Kustavin nykyisest\u00e4 kirkosta l\u00f6ytyv\u00e4t Museoviraston arkistosta.<\/p>\n\n\n\n Kumpikin, Kallioniemi ja Riska totesivat Jakobin kappelin olleen ristikirkko. Kallioniemi kuvaa pit\u00e4j\u00e4nkokousp\u00f6yt\u00e4kirjojen avulla kirkon siirtoa Kivimaalle sek\u00e4 paikkakuntalaisten pient\u00e4 nahistelua ja luontaista varovaisuutta taloudenpidossa. N\u00e4in ollen h\u00e4n nostaa esille, kuinka is\u00e4nn\u00e4t p\u00e4\u00e4tt\u00e4v\u00e4t korottaa rakennusta kolmella kyyn\u00e4r\u00e4ll\u00e4 ja kuinka kirkonkassan varoja valvotaan tarkasti, ettei niit\u00e4 vain k\u00e4ytett\u00e4isi v\u00e4\u00e4riin kuluihin projektin aikana.<\/p>\n\n\n\n Suomen kirkot<\/em> -teokseen painettiin kuva Jakobin kappelin perustuksista. Riska toteaa: \u201dKirkon perusta n\u00e4ytt\u00e4\u00e4 sen olleen ristikirkon [–]. Mit\u00e4 kirkon yksityiskohtiin tulee, voimme olettaa, ett\u00e4 kirkko suurin piirtein oli samanlainen kuin nykyinen Kustavin kirkko; tied\u00e4mme, ettei sit\u00e4 siirrett\u00e4ess\u00e4 paljon muutettu.\u201d<\/em> Silti Kustavin kirkon kohdalla Lindbergin ajatus uusista sakaroista toistuu: \u201dKirkon runkona on, kuten jo mainittu, v. 1783 nykyiselle paikalleen siirretty Kunnaraisten kappelikirkko, joka Lapin T.l. lukkarin Joh. Hoeckertin\u00a0 johdolla rakennettiin kolme kyyn\u00e4r\u00e4\u00e4 korkeammaksi sek\u00e4 varustettiin uusilla sakaroilla.\u201d <\/em>(Riska 1959, 107\u2012108.) Mit\u00e4\u00e4n syyt\u00e4 sakaroiden uusimiseen Riska ei anna.<\/p>\n\n\n\n Saman ajatuksen omaksui my\u00f6s ristikirkkoihin erikoistunut taidehistorioitsija Lars Pettersson. H\u00e4nen argumentaationsa kehittymist\u00e4 voi seurata henkil\u00f6arkistosta l\u00f6ytyvien muistiinpanojen avulla. Vuodelta 1953 olevassa laajassa luentok\u00e4sikirjoituksessa Suomalaisen ristikirkon alkuper\u00e4<\/em> Kustavin kirkkoa\/Jakobin kappelia ei mainita lainkaan, mutta vuoden 1973 luentomuistiinpanoissa Suomen puukirkot 1500- ja 1600-luvuilla<\/em> se on mukana. Pettersson viittaa Riskaan sakaroiden uusimisessa ja lis\u00e4\u00e4 omana perustelunaan, ett\u00e4 nykyisess\u00e4 kirkossa sakaroiden suhteet ovat erilaiset kuin vanhassa. Petterssonin piirrosten mukaan Jacobin sivusakarat ovat olleet alle neli\u00f6n, kun taas Kustavin kirkossa on kolme neli\u00f6t\u00e4 ja yksi yli neli\u00f6n oleva sakara. T\u00e4ss\u00e4 Pettersson ei kuitenkaan huomioi, ett\u00e4 Jakobin mittapiirustus perustuu luonnonkivist\u00e4 tehtyyn perustukseen ja Kustavin valmiiseen kirkkoon, jonka perusta on lohkotuista kivist\u00e4. 1950-luvulla, jolloin piirustukset tehtiin, Jakobin perustus oli ollut saaristos\u00e4iden armoilla melkein 170 vuotta. T\u00e4st\u00e4 huolimatta kokoerot mittapiirustuksissa ovat hyvin pienet: Jakobin perustukset ovat mitoiltaan joko samat tai korkeintaan muutamia kymmeni\u00e4 senttimetrej\u00e4 suuremmat.<\/p>\n\n\n\n Ars Suomen taide 3<\/em> -teoksen ristikirkkoartikkeliinsa Pettersson on t\u00e4sment\u00e4nyt ajatustaan neli\u00f6m\u00e4isyydest\u00e4: \u201dViel\u00e4 s\u00e4ilynyt perustus osoittaa, ett\u00e4 kyseess\u00e4 aivan ilmeisesti oli ristikirkko l\u00e4hes tasapitkin ja neli\u00f6m\u00e4isin sakaroin. [–] Kun kirkko 1783 purettiin ja pystytettiin nykyiselle paikalleen Lapin Tl. lukkarin Joh. Hoeckertin johdolla, se tehtiin kolme kyyn\u00e4r\u00e4\u00e4 entist\u00e4 korkeammaksi ja varustettiin uusilla sivusakaroilla.<\/em>\u201d (Pettersson 1989, 258.)<\/p>\n\n\n\n T\u00e4t\u00e4 kautta k\u00e4sitys on j\u00e4\u00e4nyt el\u00e4m\u00e4\u00e4n. Esimerkiksi Museoviraston Rakennettu kulttuuriymp\u00e4rist\u00f6 (RKY) -sivuilla kirkkoa pidet\u00e4\u00e4n t\u00e4ll\u00e4 hetkell\u00e4 pitk\u00e4kirkkona, johon on vuoden 1783 siirron yhteydess\u00e4 lis\u00e4tty ristisakarat.<\/p>\n\n\n\n Ristisakaroiden lis\u00e4\u00e4minen tai varsinkin korvaaminen vaikuttaa oudolta ajatukselta, kun tarkastelee rakennusajan kontekstia ja tuolta ajalta s\u00e4ilyneit\u00e4 pit\u00e4j\u00e4nkokouksen p\u00f6yt\u00e4kirjoja. Ensinn\u00e4kin on uskottavaa, ett\u00e4 alkuper\u00e4inen rakennus vanhalla kirkonpaikalla oli kivijalan perusteella ristikirkko, ja t\u00e4ss\u00e4 k\u00e4sityksess\u00e4 olivat sek\u00e4 Tove Riska ett\u00e4 Lars Pettersson. Tuntuu my\u00f6s ep\u00e4todenn\u00e4k\u00f6iselt\u00e4, ett\u00e4 ylim\u00e4\u00e4r\u00e4isi\u00e4 kustannuksia karttaneet is\u00e4nn\u00e4t olisivat suostuneet sakaroiden uusimiseen ilman painavia syit\u00e4 \u2013 jos Hoeckert olisi ehdottanut sit\u00e4 heppoisin perusteluin, esimerkiksi muuttuneet muodin vuoksi, pit\u00e4j\u00e4l\u00e4iset olisivat saattaneet uusia rakennusmestarin. Jos sakarat taas olisi purkuvaiheessa todettu huonokuntoisina uusittaviksi, olisi se pitkitt\u00e4nyt pystytyst\u00e4.<\/p>\n\n\n\n Toiseksi asiaan tuovat vastauksen pit\u00e4j\u00e4nkokouksen p\u00f6yt\u00e4kirjat. N\u00e4iss\u00e4 todetaan yksityiskohtaisesti tarvittavien hirsien m\u00e4\u00e4r\u00e4 kirkon siirron yhteydess\u00e4 tapahtuvaan korotukseen. Tarve oli 144 hirtt\u00e4, pituudeltaan 13 kyyn\u00e4r\u00e4\u00e4. T\u00e4m\u00e4 vastaa tarkoin kirkon ristisakaroiden 12 sein\u00e4n mittoja, ja t\u00e4sm\u00e4\u00e4 samaisen kokousp\u00f6yt\u00e4kirjan kuvaamaan aiottuun kolmen kyyn\u00e4r\u00e4n korotukseen. Jos kirkkoon olisi t\u00e4ss\u00e4 vaiheessa lis\u00e4tty tai uusittu ristisakaroita, hirsien tarve olisi ollut paljon mittavampi, ja jos sakaroiden uusimiseen olisi jouduttu, asia olisi todenn\u00e4k\u00f6isesti jouduttu kokouksissa k\u00e4sittelem\u00e4\u00e4n.<\/p>\n\n\n\n Katselmoimamme kattorakenteet eiv\u00e4t valitettavasti tuo lis\u00e4valoa ajoituskysymyksiin. Kattorakenteet on n\u00e4et selv\u00e4sti uusittu kauttaaltaan siirron yhteydess\u00e4 1783, sill\u00e4 niiss\u00e4 ei ole merkkej\u00e4 siirrosta. T\u00e4m\u00e4 her\u00e4tt\u00e4\u00e4 my\u00f6s kysymyksen siit\u00e4, haluttiinko katto kenties uusia kokonaan, nykyiseen muotoonsa, jossa pohjois- ja etel\u00e4sakarat ovat loivemmat ja matalammat. N\u00e4ilt\u00e4 osin kirkko saikin siirron yhteydess\u00e4 \u201dnuorennusleikkauksen\u201d, sill\u00e4 kattorakenteiden muotokieli on tyypillinen 1700-luvun kirkoille. Mit\u00e4 luultavimmin aiempi kattomuoto oli ollut vaikkapa Asikkalan, Elim\u00e4en tai Iitin kirkkojen kaltainen, tasakorkea sakaroista aumattu katto.<\/p>\n\n\n\n ***<\/p>\n\n\n\n Kysymyst\u00e4 Kustavin kirkon etel\u00e4isen ja pohjoisen ristisakaran alkuper\u00e4isyydest\u00e4 ei ehk\u00e4 ensi silm\u00e4ykselt\u00e4 pid\u00e4 j\u00e4rin merkitt\u00e4v\u00e4n\u00e4. Asian merkitt\u00e4vyys pohjautuu kuitenkin siihen, ett\u00e4 uusi tulkinta tekee Kustavin kirkosta Suomen vanhimman s\u00e4ilyneen ristikirkon. Se valmistui vuonna 1676 ja on ainoa s\u00e4ilynyt 1670-luvun ristikirkko Suomessa. Merkitt\u00e4vin vertaiskohde oli Turun Mikaelinkirkko, vuodelta 1675, ja se purettiin jo 1783, saman vuonna kuin Kustavin kirkko siirrettiin nykyiselle paikalleen.<\/p>\n\n\n\n Toiseksi tapaus osoittaa tieteellisten tulkintojen lumipalloefektin, jossa v\u00e4\u00e4rink\u00e4sitykset kertautuvat. Carolus Lindbergin perusteeton tulkinta p\u00e4\u00e4tyi Tove Riskan teksteihin ja lopulta Lars Petterssonin k\u00e4sitykseen kirkon rakennusvaiheista. Nyttemmin se on Museoviraston m\u00e4\u00e4rittelemien valtakunnallisesti arvokkaiden rakennettujen ymp\u00e4rist\u00f6jen (RKY) kohdekuvauksen tulkinta.<\/p>\n\n\n\n Nyt voidaan hyvill\u00e4 mielin sanoa, ett\u00e4 Suomessa on nelj\u00e4n asemesta viisi s\u00e4ilynytt\u00e4 1600-luvun ristikirkkoa. Vanhimman alkuaan ristikirkoksi suunnitellun (ja nykyaikaan s\u00e4ilyneen) kirkon mantteli siirtyy t\u00e4ss\u00e4 yhteydess\u00e4 Hiitisist\u00e4 Kustaviin. Samaten Kustavin kirkko on 2 vuotta vanhempi kuin ristikirkoksi vuonna 1678 muutettu Elim\u00e4en kirkko.<\/p>\n\n\n\n Kilpailuhenke\u00e4 on silti turha lietsoa, mutta toivottavasti Kustavi ottaa tiedosta ilon irti. Onhan kysymyksess\u00e4 Ruotsin suurvalta-ajan arkkitehtuurin yksi keskeisimmist\u00e4 innovaatioista, joka sittemmin hallitsi Suomenkin kirkkojen arkkitehtuuria pitk\u00e4lle 1800-luvun alkupuoliskolle saakka.<\/p>\n\n\n\n Panu Savolainen (FT)<\/em> on filosofian tohtori, rakennusperint\u00f6\u00f6n erikoistunut historioitsija ja arkkitehti. H\u00e4n toimii arkkitehtuurin historian ja restauroinnin apulaisprofessorina Aalto-yliopistossa.<\/em><\/p>\n\n\n\n Outi Hupaniittu (FT) on historiantutkija ja arkistoalan ammattilainen. H\u00e4n toimii arkistonjohtajana Suomalaisen Kirjallisuuden Seurassa (SKS).<\/em><\/p>\n\n\n\n <\/p>\n\n\n\n L\u00e4hteit\u00e4<\/strong><\/p>\n\n\n\n Kustavin seurakunnan arkisto, KA. Kaarlo Kallioniemi 1948: Kustavin kirkkojen vaiheita vuoteen 1783. Teoksessa Arvo Viljanti (toim): Varsinais-Suomen maakuntakirja 10. Turku, Varsinais-Suomen liitto.<\/p>\n\n\n\n Aarno Maliniemi 1931: Turun professorin ja Taivassalon kirkkoherran Petrus Bergiuksen (\u2020 1691) omael\u00e4m\u00e4kerta. Suomen kirkkohistoriallinen vuosikirja 21.<\/p>\n\n\n\n Lars Pettersson 1989: Ristikirkot. Teoksessa Ars Suomen taide 2. Salme Saraste-Korte et al (toim). Helsinki, Otava.<\/p>\n\n\n\n Tove Riska 1959: Kustavi. Teoksessa Suomen kirkot. Turun arkkihiippakunta I osa, Vehmaan Rovastikunta. Helsinki, Suomen muinaismuistoyhdistys.<\/p>\nJAA ARTIKKELI: Kes\u00e4iset tutkimusretket maamme vanhimman rakennusperinn\u00f6n pariin ovat noin 150-vuotinen traditio. T\u00e4n\u00e4 kes\u00e4n\u00e4 kahden perinteikk\u00e4\u00e4n toimenkuvan haltijat, SKS:n arkistonjohtaja Outi Hupaniittu ja Polyteknillisen korkeakoulun (nyk. Aalto-yliopisto) arkkitehtuurin historian professori Panu Savolainen toteuttivat kes\u00e4isen ekspedition Kustavin kirkkoon. T\u00e4ss\u00e4 kirjoituksessa k\u00e4sittelemme Kustavin kirkkoon liittyvi\u00e4 ajoituskysymyksi\u00e4 ja osoitamme, ett\u00e4 kyseess\u00e4 on Suomen vanhin ristikirkko. Maassamme nelj\u00e4n 1600-luvulta s\u00e4ilyneen ristikirkon […]<\/p>\n","protected":false},"author":3146,"featured_media":7263,"comment_status":"open","ping_status":"closed","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[63,388],"tags":[464,1545,1548],"class_list":{"0":"post-7257","1":"post","2":"type-post","3":"status-publish","4":"format-standard","5":"has-post-thumbnail","7":"category-nakokulmia","8":"category-tutkimusaineistot","9":"tag-1600-luku","10":"tag-kustavin-kirkko","11":"tag-ristikirkot","12":"czr-hentry"},"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/suomenhistoria\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/7257","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/suomenhistoria\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/suomenhistoria\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/suomenhistoria\/wp-json\/wp\/v2\/users\/3146"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/suomenhistoria\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=7257"}],"version-history":[{"count":8,"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/suomenhistoria\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/7257\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":7317,"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/suomenhistoria\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/7257\/revisions\/7317"}],"wp:featuredmedia":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/suomenhistoria\/wp-json\/wp\/v2\/media\/7263"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/suomenhistoria\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=7257"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/suomenhistoria\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=7257"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/suomenhistoria\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=7257"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}![\"\"](\"https:\/\/blogit.utu.fi\/suomenhistoria\/wp-content\/uploads\/sites\/101\/2021\/07\/kuva4_kunnaraisten-tiluskartta-1694-789x1024.jpg\")
Ote Kunnaraisten tiluskartasta vuodelta 1694. Kuvassa n\u00e4kyy p\u00e4\u00e4rakennus, jolta l\u00e4htee reitti sillan yli Pyh\u00e4n Jakobin kappelille. Kansallisarkisto, Maanmittaushallituksen uudistusarkisto.<\/figcaption><\/figure><\/div>\n\n\n\n![\"\"](\"https:\/\/blogit.utu.fi\/suomenhistoria\/wp-content\/uploads\/sites\/101\/2021\/07\/kuva5_jakobin-kappelin-tilikirja-1024x865.jpg\")
Pyh\u00e4n Jakobin kappelin tilikirja vuodelta 1675. Siit\u00e4 k\u00e4yv\u00e4t ilmi kirkon ty\u00f6maalla k\u00e4ytetyt rakennusmateriaalit ja rakennusosat. Kansallisarkisto, Taivassalon seurakunnan arkisto.<\/figcaption><\/figure><\/div>\n\n\n\n![\"\"](\"https:\/\/blogit.utu.fi\/suomenhistoria\/wp-content\/uploads\/sites\/101\/2021\/07\/kuva-6_asikkalan-kirkko.png\")
![\"\"](\"https:\/\/blogit.utu.fi\/suomenhistoria\/wp-content\/uploads\/sites\/101\/2017\/04\/savolainen-768x1024.jpg\")
<\/figure>\n\n\n\n![\"\"](\"https:\/\/blogit.utu.fi\/suomenhistoria\/wp-content\/uploads\/sites\/101\/2021\/07\/hupaniittu.jpg\")
<\/figure>\n\n\n\n
Taivassalon seurakunnan arkisto, KA.
Maanmittaushallituksen uudistusarkisto, KA.
Lars Pettersonin arkisto, Muinaismuistoyhdistys (Museovirasto).
Rakennetun ymp\u00e4rist\u00f6n piirustukset, Museovirasto.<\/p>\n\n\n\n![\"Facebook\"](\"https:\/\/www.facebook.com\/sharer.php?u=https%3A%2F%2Fblogit.utu.fi%2Fsuomenhistoria%2Fwp-json%2Fwp%2Fv2%2Fposts%2F7257&t=Kustavin%20kirkko%20%281676%29%20on%20Suomen%20vanhin%20s%C3%A4ilynyt%20ristikirkko&s=100&p[url]=https%3A%2F%2Fblogit.utu.fi%2Fsuomenhistoria%2Fwp-json%2Fwp%2Fv2%2Fposts%2F7257&p[images][0]=https%3A%2F%2Fblogit.utu.fi%2Fsuomenhistoria%2Fwp-content%2Fuploads%2Fsites%2F101%2F2021%2F07%2Fkuva1_kustavin-kirkko-scaled.jpg&p[title]=Kustavin%20kirkko%20%281676%29%20on%20Suomen%20vanhin%20s%C3%A4ilynyt%20ristikirkko\" "\\"Share")
<\/a>![\"twitter\"](\"https:\/\/blogit.utu.fi\/suomenhistoria\/wp-content\/plugins\/social-media-feather\/synved-social\/addons\/extra-icons\/image\/social\/balloon\/96x96\/twitter.png\" "\\"Share")
<\/a>![\"pinterest\"](\"https:\/\/pinterest.com\/pin\/create\/button\/?url=https%3A%2F%2Fblogit.utu.fi%2Fsuomenhistoria%2Fwp-json%2Fwp%2Fv2%2Fposts%2F7257&media=https%3A%2F%2Fblogit.utu.fi%2Fsuomenhistoria%2Fwp-content%2Fuploads%2Fsites%2F101%2F2021%2F07%2Fkuva1_kustavin-kirkko-scaled.jpg&description=Kustavin%20kirkko%20%281676%29%20on%20Suomen%20vanhin%20s%C3%A4ilynyt%20ristikirkko\" "\\"Pin")
<\/a>![\"linkedin\"](\"https:\/\/blogit.utu.fi\/suomenhistoria\/wp-content\/plugins\/social-media-feather\/synved-social\/addons\/extra-icons\/image\/social\/balloon\/96x96\/linkedin.png\" "\\"Share")
<\/a>","protected":false},"excerpt":{"rendered":"