{"id":7707,"date":"2021-11-05T10:56:21","date_gmt":"2021-11-05T08:56:21","guid":{"rendered":"https:\/\/blogit.utu.fi\/suomenhistoria\/?p=7707"},"modified":"2021-11-05T11:03:08","modified_gmt":"2021-11-05T09:03:08","slug":"hubertusratsastus-marraskuinen-ketunhantajahtiperinne","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/blogit.utu.fi\/suomenhistoria\/hubertusratsastus-marraskuinen-ketunhantajahtiperinne\/","title":{"rendered":"Hubertusratsastus \u2013 marraskuinen ketunh\u00e4nt\u00e4jahtiperinne"},"content":{"rendered":"\n

Suomen vanhimman edelleen toiminnassa olevan ratsastusseuran, Suomen Kentt\u00e4ratsastusseuran, vuosikertomuksessa 1935 kerrotaan seuran ohjelmaan kuuluneen vuoden aikana kaksi mets\u00e4stysratsastusta. Toinen niist\u00e4 oli my\u00f6h\u00e4isen syksyn aamup\u00e4iv\u00e4n\u00e4 j\u00e4rjestetty Hubertusratsastus, joka oli ker\u00e4nnyt koolle runsaasti osallistujia ymp\u00e4ri Helsinki\u00e4:<\/p>\n\n\n\n

Viimemainittuun osallistui t\u00e4ll\u00e4kin kerralla 60-miehinen ratsastajajoukko, sek\u00e4 seuran j\u00e4seni\u00e4 ett\u00e4 ratsastajattaria ja ratsastajia muista p\u00e4\u00e4kaupungin seuroista ja joukko-osastoista. Master ja pik\u00f6rit etunen\u00e4ss\u00e4 ratsasti joukko Talin kent\u00e4lle, jossa suoritettiin loppukiri yli aitojen ja ojien. – – Tauon j\u00e4lkeen, jolloin nautittiin virvokkeita, palattiin Hippodromille, jossa seura tarjosi osanottajille ratsastajalounaan. Aterian aikana vallitsi hilpe\u00e4, todellinen ratsastajamieliala.\u00a0 \u00a0\u00a0<\/p><\/blockquote>\n\n\n\n

Hubertusratsastus liittyy ratsastajien, matemaatikkojen, optikkojen ja metallity\u00f6ntekij\u00f6iden suojeluspyhimyksen\u00e4 pidetyn Pyh\u00e4n Hubertuksen muistop\u00e4iv\u00e4n viettoon. Hubertus eli legendan mukaan 600- ja 700-luvuilla nykyisen Belgian alueella, erityisesti Ardennien vuoristoseudulla. H\u00e4net kohotettiin pyhimykseksi marraskuun 3. p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 kuusitoista vuotta kuolemansa j\u00e4lkeen. Suomen alueen katolisaikaisessa liturgisessa kirjallisuudessa ei ole tavattu mainintoja Pyh\u00e4st\u00e4 Hubertuksesta, mutta h\u00e4nt\u00e4 tiedet\u00e4\u00e4n kunnioitetun varhaiskeskiajalla esimerkiksi Uppsalan hiippakunnassa. <\/em><\/p>\n\n\n\n

Pyh\u00e4n Hubertuksen muistop\u00e4iv\u00e4n mets\u00e4stysratsastuksia j\u00e4rjestet\u00e4\u00e4n edelleen useissa Euroopan maissa. Marraskuun alun tienoilla vietett\u00e4v\u00e4 perinne muotoutui nykyisen kaltaiseksi 1800- ja 1900-lukujen taitteessa, jolloin se tuli mukaan my\u00f6s ensimm\u00e4isten suomalaisten ratsastusseurojen vuosiohjelmiin. Ratsastuksiin osallistui heti vuosisadan alusta sek\u00e4 miehi\u00e4 ett\u00e4 naisia.<\/p>\n\n\n\n

\"Nelisenkymment\u00e4
Ratsastajia ylitt\u00e4m\u00e4ss\u00e4 estett\u00e4 Hubertusratsastuksessa Talin laukkaradalla Helsingiss\u00e4 vuonna 1939. Kuva: Historian kuvakokoelma, Museovirasto. Kuvaaja tuntematon. CC BY 4.<\/figcaption><\/figure><\/div>\n\n\n\n

Kuten nykyaikaisiin Hubertusratsastuksiin, vuosisadan alun mets\u00e4stysratsastuksiin ei sis\u00e4ltynyt Suomessa varsinaista ketunmets\u00e4styst\u00e4. El\u00e4v\u00e4n el\u00e4imen mets\u00e4stys j\u00e4i pois perinteest\u00e4 osin muissakin maissa jo ennen 1900-lukua, ja modernit sovellukset painottivat jahtien sosiaalista ja ratsastusurheilullista puolta. Suomen Urheilulehti kuvaa vuonna 1901 Lappeenrannan Rakuunarykmentin urheiluklubin sovellettujen jahtien kulkua:<\/p>\n\n\n\n

T\u00e4llainen mets\u00e4stys ratsain tapahtuu siten, ett\u00e4 se, joka on \u201dkettuna\u201d, saa pienen etuenn\u00e4tyksen. Mets\u00e4styksen johtaja \u201dthe master\u201d ratsastaa ketun seurassa jonakuna p\u00e4iv\u00e4n\u00e4 ennen itse jahtia sen matkan, jota kettu aikoo kulkea. – – Samalla m\u00e4\u00e4r\u00e4t\u00e4\u00e4n miss\u00e4 \u201dfinish\u201d tulee tapahtumaan. Siell\u00e4 kettu laskee mets\u00e4st\u00e4j\u00e4t l\u00e4helle ja antaa sitten hevosensa menn\u00e4 t\u00e4ytt\u00e4 vauhtia eteenp\u00e4in. Olkap\u00e4\u00e4ll\u00e4 on ketulla ketun h\u00e4nt\u00e4 tahi joku muu silmiinpist\u00e4v\u00e4 merkki (esim. punainen huivi).<\/p><\/blockquote>\n\n\n\n

\"Ratsastajat
Kokoontuminen Hubertusjahtia varten 4. marraskuuta 1966 \u00d6rebrossa. Kuva: Digitaltmuseum (\u00d6rebro Kuriren\/ \u00d6rebro l\u00e4ns museum). CC0.<\/figcaption><\/figure><\/div>\n\n\n\n

Vaikka Hubertusratsastusten ja muiden mets\u00e4stysratsastusten itse jahtiin liittyv\u00e4t k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6t ovat muuttuneet vuosisatojen kuluessa, monet nykyaikaan asti s\u00e4ilyneet piirteet periytyv\u00e4t jo keskiajalla yleistyneest\u00e4 par force<\/em> -mets\u00e4stystavasta, jossa seurue mets\u00e4sti ratsain koirien avustuksella etuk\u00e4teen valittua saalista, usein peuraa tai jalohirve\u00e4. Saaliin hankintaan kului enemm\u00e4n energiaa kuin siit\u00e4 saatiin, ja n\u00e4in ollen kyseess\u00e4 ei ollut ensi sijassa ruuanhankinta, vaan vallan ja vaurauden esitt\u00e4minen. Par force<\/em> olikin nimenomaan aristokratian mets\u00e4stystapa.  <\/p>\n\n\n\n

Kettu yhdistyi mets\u00e4stysratsastukseen ja siten my\u00f6s Hubertusratsastusperinteeseen 1700-luvun puoliv\u00e4lin Englannissa, kun aiemmin l\u00e4hinn\u00e4 tuhoel\u00e4imen\u00e4 pidetyn ketun status muuttui suurempien saalisel\u00e4inten kantojen romahtamisen, mets\u00e4stysoikeuksille asetettujen korkeiden standardien sek\u00e4 nopeiden, kevytrakenteisten ajokoirien jalostuksen my\u00f6t\u00e4. Lajin suosio oli huipussaan 1800-luvulla. Vaikka jahtien k\u00e4yt\u00e4nt\u00f6j\u00e4 sopeutettiin modernisoituvaan yhteiskuntaan, Englannissa ketunmets\u00e4stys ratsain ja koiralauman ajamana kiellettiin lailla vasta vuosina 2004\u20132005.  <\/p>\n\n\n\n

\"Hevosensa
Tammenoksien jako osallistujille Hubertusjahdin j\u00e4lkeen Uppsalassa 1948. Kuva: Digitaltmuseum, Uppsala-Bild\/Upplandsmuseet, kuvaaja tuntematon. CC BY-NC-ND 4.0.<\/figcaption><\/figure><\/div>\n\n\n\n

Kun ketunmets\u00e4stys ker\u00e4si statusta, siihen alettiin liitt\u00e4\u00e4 vanhasta peuranmets\u00e4stystraditiosta tuttuja rituaaleja, mutta luotiin my\u00f6s uusia. Yksi n\u00e4ist\u00e4 oli ketun h\u00e4nn\u00e4n antaminen sille ratsastajalle, joka ensimm\u00e4iseksi ehti paikalle koirien saatua ketun kiinni. Nykyisten leikkimielisten jahtien voittaja on ratsastaja, joka onnistuu loppukirin aikana nappamaan ketunh\u00e4nt\u00e4\u00e4 symboloivan esineen tai vaatekappaleen itselleen.<\/p>\n\n\n\n

Kuten kaikkeen korkean statuksen mets\u00e4stykseen, my\u00f6s ketunmets\u00e4stykseen kuului juhlava pukeutuminen. Punainen ratsastustakki, joka kuuluu viel\u00e4 nyky\u00e4\u00e4nkin Hubertusratsastuksilla jahtia johtavan masterin, ja t\u00e4m\u00e4n sivuilla ratsastavien pik\u00f6\u00f6rien (piqueur<\/em>) vaatetukseen, yhdistyi lajiin 1700-luvun lopulla. Hubertusratsastuksen j\u00e4lkeen on edelleen tapana tarjota maljat sek\u00e4 havun- tai tammenoksat ratsastajille onnistuneen jahdin kunniaksi. Usein tapahtumaan kuuluu my\u00f6s yhteinen jahtilounas tai -illallinen. Ruotsissa on j\u00e4rjestetty my\u00f6s ratsastuksen j\u00e4lkeisi\u00e4 tanssiaisia, Hubertusbal<\/em>.  <\/p>\n\n\n\n

Suomalaiset ratsastusseurat j\u00e4rjest\u00e4v\u00e4t edelleen vuosittain pienimuotoisia, eri tavoin sovellettuja Hubertusratsastuksia. Ruotsissa maan vanhin ratsastusseura Stockholms F\u00e4ltrittklubb j\u00e4rjest\u00e4\u00e4 syksyll\u00e4 2021 jo 125. Hubertusratsastuksensa. N\u00e4kyvimmin perinne el\u00e4\u00e4 kuitenkin Pohjoismaista Tanskassa. J\u00e6gersborg Dyrehavessa, vanhassa kuninkaallisessa mets\u00e4styspuistossa, on ratsastettu marraskuun ensimm\u00e4isen\u00e4 sunnuntaina vuodesta 1905 alkaen l\u00e4hes katkeamatta. Hubertusjagt <\/em>on yksi maan suosituimmista yleis\u00f6tapahtumista, sill\u00e4 se ker\u00e4\u00e4 puistoon jopa 40 000 katsojaa ja yli sata ratsukkoa. Voittajan palkinnon ojentaa perinteisesti joku Tanskan kuningashuoneen j\u00e4senist\u00e4. T\u00e4\u00e4lt\u00e4 voi k\u00e4yd\u00e4 katsomassa, milt\u00e4 tapahtuma n\u00e4ytti marraskuussa 1938<\/a>. <\/p>\n\n\n\n

\"\"<\/figure>\n\n\n\n

Heidi Pitk\u00e4nen<\/p>\n\n\n\n

Kirjoittaja on muun muassa mets\u00e4styksen kulttuurihistoriasta kiinnostunut filosofian maisteri, joka ty\u00f6skentelee kirjoitushetkell\u00e4 projektitutkijana Suomen historian oppiaineessa.<\/em><\/p>\n\n\n\n

L\u00e4hteet:<\/p>\n\n\n\n

Suomen Urheilulehti<\/em> 1.6.1901, nro 3. Kansalliskirjasto.<\/p>\n\n\n\n

Suomen Kentt\u00e4ratsastusseuran vuosikertomukset 1935 ja 1937. Kansalliskirjasto. <\/p>\n\n\n\n

Suomen Kentt\u00e4ratsastusseuran syyskauden ohjelma 1938. Kansalliskirjasto.<\/p>\n\n\n\n

Kirjallisuus:<\/p>\n\n\n\n

Griffin, Emma: Blood Sport. <\/em>Hunting in Britain since 1066<\/em>. Yale University Press, New Haven & London, 2007, 124\u2013140.<\/p>\n\n\n\n

Taitto, Ilkka: \u201dArdennien Hubertus Hollolassa?\u201d. Teoksessa Ristin ja Olavin kansaa. Keskiajan usko ja kirkko H\u00e4meess\u00e4 ja Satakunnassa<\/em>. Toim. Marja-Liisa Linder, Marjo-Riitta Saloniemi, Christian Kr\u00f6tzl. Tampereen museoiden julkaisuja 55. 2000.<\/p>\n\n\n\n

Vasara, Ilkka: Suomen ratsastusurheilun historia<\/em>. Suomen Ratsastajainliitto, Helsinki 1987.<\/p>\n\n\n\n

<\/p>\nJAA ARTIKKELI: \"Facebook\"<\/a>\"twitter\"<\/a>\"pinterest\"<\/a>\"linkedin\"<\/a>","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

Suomen vanhimman edelleen toiminnassa olevan ratsastusseuran, Suomen Kentt\u00e4ratsastusseuran, vuosikertomuksessa 1935 kerrotaan seuran ohjelmaan kuuluneen vuoden aikana kaksi mets\u00e4stysratsastusta. Toinen niist\u00e4 oli my\u00f6h\u00e4isen syksyn aamup\u00e4iv\u00e4n\u00e4 j\u00e4rjestetty Hubertusratsastus, joka oli ker\u00e4nnyt koolle runsaasti osallistujia ymp\u00e4ri Helsinki\u00e4: Viimemainittuun osallistui t\u00e4ll\u00e4kin kerralla 60-miehinen ratsastajajoukko, sek\u00e4 seuran j\u00e4seni\u00e4 ett\u00e4 ratsastajattaria ja ratsastajia muista p\u00e4\u00e4kaupungin seuroista ja joukko-osastoista. Master ja pik\u00f6rit […]<\/p>\n","protected":false},"author":39309,"featured_media":7731,"comment_status":"open","ping_status":"closed","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[63],"tags":[1605,1611,1608,1602],"class_list":{"0":"post-7707","1":"post","2":"type-post","3":"status-publish","4":"format-standard","5":"has-post-thumbnail","7":"category-nakokulmia","8":"tag-hubertusratsastus","9":"tag-jahtiperinne","10":"tag-pyha-hubertus","11":"tag-ratsastus","12":"czr-hentry"},"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/suomenhistoria\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/7707","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/suomenhistoria\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/suomenhistoria\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/suomenhistoria\/wp-json\/wp\/v2\/users\/39309"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/suomenhistoria\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=7707"}],"version-history":[{"count":11,"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/suomenhistoria\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/7707\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":7770,"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/suomenhistoria\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/7707\/revisions\/7770"}],"wp:featuredmedia":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/suomenhistoria\/wp-json\/wp\/v2\/media\/7731"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/suomenhistoria\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=7707"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/suomenhistoria\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=7707"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/suomenhistoria\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=7707"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}