{"id":7807,"date":"2021-11-17T10:13:00","date_gmt":"2021-11-17T08:13:00","guid":{"rendered":"https:\/\/blogit.utu.fi\/suomenhistoria\/?p=7807"},"modified":"2021-11-17T10:13:01","modified_gmt":"2021-11-17T08:13:01","slug":"lyonteja-ja-loukkauksia-huutolaistyttojen-kokemuksia-kurittamisesta","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/blogit.utu.fi\/suomenhistoria\/lyonteja-ja-loukkauksia-huutolaistyttojen-kokemuksia-kurittamisesta\/","title":{"rendered":"Ly\u00f6ntej\u00e4 ja loukkauksia \u2013 huutolaistytt\u00f6jen kokemuksia kurittamisesta"},"content":{"rendered":"\n

\u201dMutta sit\u00e4 en ymm\u00e4rr\u00e4 miksi se oli minua hentoista pient\u00e4 tytt\u00f6\u00e4 kohtaan niin raaka. H\u00e4n oli tehnyt py\u00f6r\u00e4n kumista noin kaksi sentti\u00e4 leve\u00e4n remmin jolla h\u00e4n tapasi minua ruoskia.\u201d (Tytt\u00f6, s. 1919, Etel\u00e4-Pohjanmaa)<\/p><\/blockquote>\n\n\n\n

<\/p>\n\n\n\n

N\u00e4in lapsena 1920-luvulla huutolaiseksi joutunut kuvaili tuntojaan fyysisest\u00e4 kurittamisesta vuonna 1985 vastatessaan Sosiaalihuollon perinnekeruuseen. Keruussa tiedusteltiin ihmisten kokemuksia sosiaalihuollosta k\u00f6yh\u00e4inhuoltolain voimassaoloajalta vuosilta 1922\u22121956. Tytt\u00f6 oli myyty perheen k\u00f6yhien olojen takia 5-vuotiaana huutokaupassa huutolaiseksi sille, joka halvimmalla suostui ottamaan h\u00e4net huostaansa. Huutolaishuutokaupat lakkautettiin 1890-luvulla ja kiellettiin lopullisesti vuonna 1922, mutta siit\u00e4 huolimatta k\u00e4yt\u00e4nt\u00f6 jatkui joissain pit\u00e4jiss\u00e4 jopa 1940-luvulle saakka.<\/p>\n\n\n\n

Keruuseen vastanneiden perusteella kodin ulkopuolelle sijoitetut lapset, kuten huutolaislapset tai lastenkotien kasvatit, olivat lapsista kaikkein heikoimmassa ja huono-osaisimmassa asemassa yhteiskunnassa. Keruisiin vastasivat p\u00e4\u00e4asiassa naiset, mink\u00e4 takia tytt\u00f6jen kokemukset aineistossa korostuvat. Vaikka osa lapsista saattoi p\u00e4\u00e4st\u00e4 hyv\u00e4\u00e4n perheeseen, valitettavan moni sijoituslapsi joutui kohtaamaan kasvattipaikassaan niin henkist\u00e4 kuin fyysist\u00e4 v\u00e4kivaltaa.<\/p>\n\n\n\n

\"Nainen
Piiskaaminen nousi useasti esiin muistitietoaineiston v\u00e4kivaltaa koskevissa muistoissa. Sen kasvattava tarkoitus j\u00e4i lapselta yleens\u00e4 h\u00e4m\u00e4r\u00e4n peittoon. (Kuva on Hans Guden kuvitusta norjalaisesta sadusta ”En signekj\u00e6rring” vuodelta 1879, Wikimedia Commons)<\/figcaption><\/figure><\/div>\n\n\n\n

Ruumiillinen kurittaminen oli 1920\u221230-luvun Suomessa osa kasvatusta ja se kriminalisoitiin vasta 1984. Ennen kriminalisointia noin puolet suomalaisista piti lasten kurittamista hyv\u00e4ksytt\u00e4v\u00e4n\u00e4. Lokakuun lopulla Lastensuojelun Keskusliitto julkaisi selvityksen<\/a>, jossa on tutkittu suomalaisten kasvatusasenteita ja kuritusv\u00e4kivallan k\u00e4ytt\u00f6\u00e4 nyky-Suomessa. Nyky\u00e4\u00e4n kuritusv\u00e4kivallaksi ymm\u00e4rret\u00e4\u00e4n sek\u00e4 fyysinen ett\u00e4 henkinen lapseen kohdistuvaa v\u00e4kivalta, kuten tukistaminen tai tahallinen huomiotta j\u00e4tt\u00e4minen, joilla pyrit\u00e4\u00e4n vaikuttamaan lapsen k\u00e4yt\u00f6kseen.<\/p>\n\n\n\n

Selvityksen mukaan fyysinen kurittaminen on pysynyt viime vuosina suunnilleen samalla tasolla, mutta nuorissa aikuisissa on kuitenkin yh\u00e4 enemm\u00e4n niit\u00e4 vanhempia, jotka eiv\u00e4t tied\u00e4 fyysisen kurittamisen olevan rikos. Alle 35-vuotiaista jopa 17 prosenttia ei ole osannut vastata kysymykseen, onko kurittaminen laissa sallittua vai ei. Esimerkiksi retuuttamista ei v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00e4 mielletty v\u00e4kivallaksi. Miehet suhtautuvat kuritusv\u00e4kivaltaan naisia hyv\u00e4ksyv\u00e4mmin ja heid\u00e4n asenteensa olivat muuttuneet edellisi\u00e4 kyselyj\u00e4 sallivammiksi. Moni vastaajista oli itse kokenut ruumiillista kuritusta omassa lapsuudessaan. Selvityksen laatijoiden mukaan kehityssuunta on huolestuttava.<\/p>\n\n\n\n

Vaikka 1920-30-luvun Suomessa ruumiillinen kurittaminen oli kansan tapa ja laissa sallittua, se ei tehnyt siit\u00e4 lapselle yht\u00e4\u00e4n sen miellytt\u00e4v\u00e4mp\u00e4\u00e4 tai ymm\u00e4rrett\u00e4v\u00e4mp\u00e4\u00e4. Muistitietoaineistossa tulee hyvin esiin se, miten sijoituslapset kokivat piiskaamisen usein aiheettomaksi ja tarpeettoman kovaksi rangaistukseksi. Aika usein lapselle j\u00e4i tunne, ett\u00e4 h\u00e4nt\u00e4 piiskattiin vain piiskaamisen ilosta ilman mit\u00e4\u00e4n varsinaista syyt\u00e4, kuten aloituksen lainauksesta k\u00e4y ilmi. Jos lasta ei suoraan kuritettu, h\u00e4nt\u00e4 saatettiin pit\u00e4\u00e4 n\u00e4l\u00e4ss\u00e4 tai n\u00e4\u00e4nnytt\u00e4\u00e4 liiallisella ty\u00f6ll\u00e4. N\u00e4in oli etenkin huutolaislasten kohdalla.<\/p>\n\n\n\n

Joskus tilanteeseen saattoi liitty\u00e4 my\u00f6s lapsen h\u00e4p\u00e4isy ja n\u00f6yryytt\u00e4minen. Etel\u00e4-Savossa 1920-luvulla huutolaisena ollut tytt\u00f6 muisteli, miten talon omat lapset k\u00e4viv\u00e4t talvella tarpeillaan talon sis\u00e4lle tulevien rappusten alla. Kertoja itse k\u00e4vi asioilla \u201dpihan perill\u00e4 ulkohuoneessa\u201d. Kev\u00e4\u00e4n tullen talon lasten teot tietenkin paljastuivat, mutta huutolaistytt\u00f6 sai syyt niskoilleen ja h\u00e4nt\u00e4 kuritettiin muiden lasten n\u00e4hden h\u00e4pe\u00e4llisell\u00e4 tavalla. Muisto her\u00e4tti vuosikymmentenkin p\u00e4\u00e4st\u00e4 kertojassa voimakkaat ep\u00e4oikeudenmukaisuuden tunteet esiin:<\/p>\n\n\n\n

\u201dSiit\u00e4 tuli tutkimus ett\u00e4 kuka sen on tehnyt no eih\u00e4n ne [N:n] kullanmurut tunnustaneet tekojaan. Siit\u00e4 kovisteltiin minua muistan viel\u00e4kin kun vannoin henkeni kautta ett\u00e4 vaikka tapatte minut niin en ole sit\u00e4 tehnyt minua ly\u00f6tiin talon lasten n\u00e4hden ja vanha is\u00e4nt\u00e4 raahasi minut sinne rappujen alle ja kieritteli siin\u00e4 sulaneessa liejussa talon lapset tirsku voiton riemusina ett\u00e4 miten p\u00e4\u00e4siv\u00e4t viattomien kirjoihin ja huutolais tytt\u00f6 k\u00e4rsi heid\u00e4n tekojensa takia ei t\u00e4m\u00e4 j\u00e4\u00e4 t\u00e4llainen v\u00e4\u00e4ryys mielest\u00e4 ikin\u00e4.\u201d (Tytt\u00f6, s. 1909, Etel\u00e4-Savo)<\/p><\/blockquote>\n\n\n\n

Periaatteessa sijoituslapsella olisi ollut mahdollisuus vaihtaa kotia kaltoinkohtelun takia. Keruuvastauksissa kuitenkin korostuu, etteiv\u00e4t ainakaan huutolaislapset, eiv\u00e4tk\u00e4 usein sivullisetkaan, uskaltaneet valittaa huonosta kohtelusta. Lasten kohdalla on syyt\u00e4 my\u00f6s kysy\u00e4, olivatko he edes tietoisia t\u00e4st\u00e4 oikeudestaan. Jokaisessa k\u00f6yh\u00e4inhoitopiiriss\u00e4 tuli olla kaitsija, jonka vastuulla oli sijoituskotien ja lasten olojen tarkistaminen. Valvonta oli kuitenkin v\u00e4h\u00e4ist\u00e4. Etel\u00e4-Suomessa asunut huutolaistytt\u00f6 kirjoitti, ett\u00e4 er\u00e4\u00e4ss\u00e4 sijoituspaikassa kaitsija k\u00e4vi vierailulla ainoastaan kerran kahden vuoden aikana. Lis\u00e4ksi kasvatusem\u00e4nn\u00e4n ote tyt\u00f6st\u00e4 oli niin vahva, ettei t\u00e4m\u00e4 olisi uskaltanut kertoa totuutta huonosta kohtelusta. Sill\u00e4 kertaa tosin hoitopaikassa ei ollut valittamista:<\/p>\n\n\n\n

\u201dMinut kutsuttiin kamariin jossa valvoja ja em\u00e4nt\u00e4 istuivat kahvip\u00f6yd\u00e4n molemmin puolin ja valvoja kysyi ett\u00e4 \u201dmillaista on olla t\u00e4ss\u00e4 hoitopaikassa\u201d. Vaikka minulla olisi ollut siel\u00e4 kuinka paha olla, niin en olisi voinut siin\u00e4 sanoa sit\u00e4, kun Em\u00e4nt\u00e4 oli kuulemassa. Vaan se oli hyv\u00e4 hoitopaikka joten ei siin\u00e4 valittamista ollut.\u201d (Tytt\u00f6, \u2212, Etel\u00e4-Suomi)<\/p><\/blockquote>\n\n\n\n

Vaikka lapset eiv\u00e4t v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00e4 uskaltaneet kertoa kaltoinkohtelustaan, he pyrkiv\u00e4t silti mahdollisuuksien mukaan vastustamaan v\u00e4kivaltaa ja uhmaamaan holhoajiaan. Keruuaineistossa on joitain mainintoja sanallisesta vastustuksesta, mutta alustavan analyysin perusteella tyypillisin keino oli karkaaminen. Pienten lasten karkaamistapauksissa mets\u00e4 n\u00e4ytt\u00e4ytyi turvapaikkana, johon he usein l\u00e4htiv\u00e4t pakoon ja josta heid\u00e4t poimittiin varsin pian takaisin talteen. Yli 9-vuotiaiden hatkareissut olivat suunnitelmallisempia ja yleens\u00e4 niiden tavoitteena oli hakeutua palkolliseksi jonnekin muualle. Vaikuttaa silt\u00e4, ett\u00e4 varsin moni huutolaislapsi p\u00e4\u00e4tyikin ty\u00f6el\u00e4m\u00e4\u00e4n ennen 15-vuoden ik\u00e4\u00e4.<\/p>\n\n\n\n

\"Nuori
Vaikka huutolaislasta ei olisi suoraan kuritettu, h\u00e4net saatettiin n\u00e4\u00e4nnytt\u00e4\u00e4 liiallisella ty\u00f6ll\u00e4 ja huonolla ruualla. Huutolaistyt\u00f6t tekiv\u00e4t esimerkiksi raskaita piian t\u00f6it\u00e4, kuten hoitivat karjaa ja pieni\u00e4 lapsia. Muistitietoaineiston huutolaislasten kokemuksissa korostuu sukupuolesta riippumatta my\u00f6s yksin\u00e4isyys ja l\u00e4heisyyden kaipuu. (Alvar Caw\u00e9n \u201dKehtolaulu\u201d, 1921; Kokoelma: Alfred Kordelinin S\u00e4\u00e4ti\u00f6n talletuskokoelma; Kuva: Kansallisgalleria)<\/figcaption><\/figure><\/div>\n\n\n\n

V\u00e4kivaltaa, n\u00e4lkiinnytt\u00e4mist\u00e4 ja laiminly\u00f6nti\u00e4 kohdanneiden sijoituslasten toiveet hyv\u00e4st\u00e4 kodista eiv\u00e4t olleet kovin korkealla. Pohjois-Suomessa kaltoin kohdeltu huutolaistytt\u00f6 p\u00e4\u00e4si vihdoin perheeseen, jota h\u00e4n kuvasi muistitietokyselyss\u00e4 jopa kodiksi: \u201dMutta t\u00e4\u00e4ll\u00e4 sain tuntea kotin l\u00e4mp\u00f6\u00e4 ja Rakkautta. — he oli kilttej\u00e4 minulle en saanu selk\u00e4\u00e4ni ja sain samaa ruokaa heit\u00e4n omat lapset. olin lapsi. enk\u00e4 huutolainen<\/em>.\u201d Etel\u00e4-Suomessa lapsuuttaan el\u00e4nyt huutolaistytt\u00f6 taas kertoi sijoituspaikkansa olleen parhaasta p\u00e4\u00e4st\u00e4, mit\u00e4 siihen aikaan saattoi olla. Kriteerit t\u00e4llaisen paikan t\u00e4yttymiselle olivat: \u201d– ei ly\u00f6ty eik\u00e4 sanoillakaan kovin loukattu. En heit\u00e4 pahalla muistele. Ty\u00f6t\u00e4 siel\u00e4 opetettiin tekem\u00e4\u00e4n mutta ruokaakin oli<\/em>.\u201d Muistitietoaineiston kertojien kokemukset todistavat, miten lapsuudessa koetulla v\u00e4kivallalla, niin ly\u00f6nneill\u00e4 kuin loukkauksilla, saattoi olla traumaattiset ja kauaskantoiset seuraukset yksil\u00f6n el\u00e4m\u00e4ss\u00e4. Samalla ne yhdess\u00e4 Lastensuojelun Keskusliiton selvityksen kanssa muistuttavat lapsen oikeudesta turvalliseen ja rakastavaan lapsuuteen.<\/p>\n\n\n\n

\"\"<\/figure>\n\n\n\n

Maria Syv\u00e4niemi<\/p>\n\n\n\n

Kirjoittaja on Suomen historian tohtorikoulutettava ja tekee v\u00e4it\u00f6skirjaa Koneen S\u00e4\u00e4ti\u00f6n rahoittamassa hankkeessa \u201dLasten ja nuorten arjen kokemukset k\u00f6yhyydest\u00e4 ja huono-osaisuudesta kriisien j\u00e4lkeisess\u00e4 Suomessa 1800-luvulta nykyp\u00e4iv\u00e4\u00e4n\u201d<\/em>. V\u00e4it\u00f6skirjassaan h\u00e4n tutkii 1920-30-luvun lasten, erityisesti sijoituslasten kokemuksia k\u00f6yhyydest\u00e4.<\/p>\n\n\n\n

\n\n\n\n

<\/p>\n\n\n\n

L\u00e4hteet:<\/em><\/p>\n\n\n\n

Hyttinen, Suvi: \u201dErkki Anttila myytiin 6-vuotiaana huutolaiseksi \u2013 lapsuus oli juoksemista ty\u00f6st\u00e4 toiseen\u201d Haapavesi-lehti 18.9.2018, luettu 11.11.2021. (https:\/\/www.haapavesi-lehti.fi\/uutinen\/549007<\/a> )<\/p>\n\n\n\n

Sosiaalihuollon perinnekeruu (1985), SKS\/Kansanrunousarkisto\/Sosiaaliturvan Keskusliitto\/Huoltajas\u00e4\u00e4ti\u00f6.<\/p>\n\n\n\n

Kirjallisuus:<\/em><\/p>\n\n\n\n

Halmekoski, Jouko: Orjamarkkinat: huutolaislasten kohtaloita Suomessa<\/em>. Helsinki: Ajatus kirjat, 2011.<\/p>\n\n\n\n

Jaakkola, Jouko et al.: Armeliaisuus, yhteis\u00f6apu, sosiaaliturva. Suomalaisten sosiaalisen turvan historia. <\/em>Sosiaaliturvan Keskusliitto, Helsinki 1994.<\/p>\n\n\n\n

Lehto, Nea: Piiskasta puheeseen \u2013 kuritusv\u00e4kivalta kasvatuksessa<\/em>. Blogiteksti. Varsinais-Suomen Lastensuojeluj\u00e4rjest\u00f6t ry. (https:\/\/vslj.fi\/piiskasta-puheeseen-kuritusvakivalta-kasvatuksessa\/<\/a>)<\/p>\n\n\n\n

Paasivirta, Anukka (toim.): Kovemmin k\u00e4sin \u2013 suomalaisten kasvatusasenteet ja kuritusv\u00e4kivallan k\u00e4ytt\u00f6 2021<\/em>. Lastensuojelun Keskusliiton verkkojulkaisu 7\/2021.<\/p>\n\n\n\n

Pulma, Panu: Kerjuuluvasta perhekuntoutukseen. Teoksessa Suomen lastensuojelun historia.<\/em> Toim. Pulma & Turpeinen. Lastensuojelun Keskusliitto, Helsinki 1987.<\/p>\nJAA ARTIKKELI: \"Facebook\"<\/a>\"twitter\"<\/a>\"pinterest\"<\/a>\"linkedin\"<\/a>","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

\u201dMutta sit\u00e4 en ymm\u00e4rr\u00e4 miksi se oli minua hentoista pient\u00e4 tytt\u00f6\u00e4 kohtaan niin raaka. H\u00e4n oli tehnyt py\u00f6r\u00e4n kumista noin kaksi sentti\u00e4 leve\u00e4n remmin jolla h\u00e4n tapasi minua ruoskia.\u201d (Tytt\u00f6, s. 1919, Etel\u00e4-Pohjanmaa) N\u00e4in lapsena 1920-luvulla huutolaiseksi joutunut kuvaili tuntojaan fyysisest\u00e4 kurittamisesta vuonna 1985 vastatessaan Sosiaalihuollon perinnekeruuseen. Keruussa tiedusteltiin ihmisten kokemuksia sosiaalihuollosta k\u00f6yh\u00e4inhuoltolain voimassaoloajalta vuosilta […]<\/p>\n","protected":false},"author":3984,"featured_media":7820,"comment_status":"open","ping_status":"closed","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[63],"tags":[1616,1612,1615,1617,1449,1613],"class_list":{"0":"post-7807","1":"post","2":"type-post","3":"status-publish","4":"format-standard","5":"has-post-thumbnail","7":"category-nakokulmia","8":"tag-huutolaislapsi","9":"tag-huutolaisuus","10":"tag-kasvatus","11":"tag-kokemus","12":"tag-koyhyys","13":"tag-kurittaminen","14":"czr-hentry"},"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/suomenhistoria\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/7807","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/suomenhistoria\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/suomenhistoria\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/suomenhistoria\/wp-json\/wp\/v2\/users\/3984"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/suomenhistoria\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=7807"}],"version-history":[{"count":32,"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/suomenhistoria\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/7807\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":8138,"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/suomenhistoria\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/7807\/revisions\/8138"}],"wp:featuredmedia":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/suomenhistoria\/wp-json\/wp\/v2\/media\/7820"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/suomenhistoria\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=7807"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/suomenhistoria\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=7807"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/suomenhistoria\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=7807"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}