{"id":7882,"date":"2022-02-02T14:02:23","date_gmt":"2022-02-02T12:02:23","guid":{"rendered":"https:\/\/blogit.utu.fi\/suomenhistoria\/?p=7882"},"modified":"2022-02-04T12:06:23","modified_gmt":"2022-02-04T10:06:23","slug":"uutta-tutkimusta-vaarentajien-historiasta","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/blogit.utu.fi\/suomenhistoria\/uutta-tutkimusta-vaarentajien-historiasta\/","title":{"rendered":"Uutta tutkimusta v\u00e4\u00e4rent\u00e4jien historiasta"},"content":{"rendered":"\n
\"Riikintaaleriv\u00e4\u00e4renn\u00f6kset
Simon Simonpojan lompakosta l\u00f6ydettyj\u00e4 v\u00e4\u00e4rennettyj\u00e4 riikintaalereita. Seteleihin oli painettu varoittava teksti: ”Den som denne Sedel efterapar skall warda h\u00e4ng, men den som bewisligen uppt\u00e4cker efterapar undf\u00e5r Bel\u00f6ning af Ettusende Riksdaler”. Suomeksi oli my\u00f6s painettu teksti ”Kusitoista Kymmend\u00e4 Skillingi\u00e4”. Kansallisarkisto Turun toimipiste, Turun hovioikeus Ebd:14 alistettuja akteja 1828, \u00c5D nr 73. <\/figcaption><\/figure><\/div>\n\n\n\n

Talollinen Simo Simonpoika, Kyl\u00e4np\u00e4\u00e4n tilan omistaja Paimiosta, astui 18. tammikuuta 1828 satulasepp\u00e4 Gustav Brusellin Turun Uudenmaankadulla sijainneeseen verstaaseen ostaakseen hevoselleen uudet ohjakset. H\u00e4n maksoi ostoksensa kolmen riikintaalerin setelill\u00e4 ja kiirehti sen j\u00e4lkeen nopeasti ulos liikkeest\u00e4. Ohjakset myynyt oppipoika Johan Willgren huomasi kuitenkin nopeasti setelin v\u00e4\u00e4renn\u00f6kseksi ja juoksi Simo Simonpojan kiinni. Willgrenin avuksi liittyi kaksi muuta miest\u00e4, ja he saivat Simonpojasta kadulla otteen ja raahasivat h\u00e4net takaisin verstaaseen. Siell\u00e4 Simonpojan vaatteet tutkittiin ja h\u00e4nelt\u00e4 l\u00f6ydettiin kukkaro, jossa oli kokonainen nippu samanlaisia v\u00e4\u00e4rennettyj\u00e4 seteleit\u00e4. Simonpoika vietiin suoraan kaupungin poliisivankilaan. H\u00e4net tutkittiin k\u00e4mnerinoikeudessa ja tuomittiin hovioikeudessa v\u00e4\u00e4r\u00e4n rahan kaupittelusta.<\/p>\n\n\n\n

Simo Simonpojan tapaus oli yksi monista Turun hovioikeuden 1800-luvun alkupuolella tutkimista v\u00e4\u00e4rennysrikoksista, mik\u00e4 ei sin\u00e4ns\u00e4 yll\u00e4t\u00e4, sill\u00e4 Ven\u00e4j\u00e4n keisarikuntaan liitetyn Suomen rahaolot olivat pitk\u00e4\u00e4n ep\u00e4selv\u00e4t. K\u00e4yt\u00f6ss\u00e4 oli kahdenlaista valuuttaa, ruotsalaisia riikintaalereita ja ven\u00e4l\u00e4isi\u00e4 ruplia. Ven\u00e4j\u00e4n hopearuplasta oli tullut joulukuussa 1809 maan virallinen maksuv\u00e4line, mutta ruotsalaisia taalereita oli liikkeell\u00e4 aina vuoden 1840 raharealisaatioon asti.<\/p>\n\n\n\n

Rahaolojen on t\u00e4ytynyt tuntua sekavilta, kun kansa oli muutenkin tottumaton rahank\u00e4ytt\u00e4j\u00e4. Uudet ruplat tuntuivat kovin vierailta, ja moni halusi pit\u00e4\u00e4 kiinni vanhoista tutuista ruotsalaisista rahoista. My\u00f6s uusien rahojen ulkomuoto oli vieras, ja moni hyv\u00e4ksyi kauppoja tehdess\u00e4\u00e4n tai rahaa vaihtaessaan tiet\u00e4m\u00e4tt\u00e4\u00e4n maksuv\u00e4lineiksi v\u00e4\u00e4rennettyj\u00e4 seteleit\u00e4. Rahan v\u00e4\u00e4rent\u00e4minen olikin 1800-luvun alkupuolella melko tavallinen rikos, ja v\u00e4\u00e4r\u00e4t setelit saattoivat vaihtaa omistajaa useita kertoja.<\/p>\n\n\n\n

\"V\u00e4\u00e4rennettyj\u00e4
Vasemmalla oikea kahden ruplan seteli vuodelta 1823 kolmella kielell\u00e4. Ruplista markkoihin : Suomen suuriruhtinaskunnan setelit 1812-1898 (2018).
Oikealla ty\u00f6miehen pojan Gustav Adolf Liljestr\u00f6min k\u00e4ytt\u00e4m\u00e4 v\u00e4\u00e4rennetty yhden ruplan seteli Helsingiss\u00e4 1835 maksuksi kahdesta leiv\u00e4st\u00e4.
Kansallisarkisto Turun toimipiste, Turun hovioikeus Ebd:142 alistusakti Ebd:142, ND 33 1835.

<\/figcaption><\/figure><\/div>\n\n\n\n

Rahojen v\u00e4\u00e4rent\u00e4minen vaati sek\u00e4 k\u00e4dentaitoja ett\u00e4 ruotsinkielentaitoa, koska riikintaalerien piti olla ruotsinkielisi\u00e4. Simo Simonpoika v\u00e4itti saaneensa v\u00e4\u00e4r\u00e4t setelins\u00e4 tehdess\u00e4\u00e4n hevoskauppoja tuntemattomien miesten kanssa. H\u00e4n kiisti olevansa v\u00e4\u00e4rent\u00e4j\u00e4. Selitys vaikuttaa uskottavalta, sill\u00e4 h\u00e4n tuskin osasi itse valmistaa rahaa. H\u00e4n korosti my\u00f6s oikeudessa, ett\u00e4 h\u00e4n ei ollut \u201dhwarken skriftkunnig eller m\u00e4gitg Svenska spr\u00e5ket\u201d<\/em> ja ett\u00e4 h\u00e4nen lukutaitonsakin oli horjuva, kun h\u00e4n oli vain \u201den enfaldig bonde, hvars \u00f6ga blott \u00e4r s\u00e5 mycket van vid tryckstil att han stafvande kan l\u00e4sa i Psalmbok, och s\u00e5ledes icke kan urskilja det Falska och icke Falska vid f\u00f6refallande h\u00e4ndelse.\u201d<\/em> V\u00e4\u00e4rent\u00e4minen ja v\u00e4\u00e4renn\u00f6sten kaupittelu olivat kaksi eri asiaa, mutta molemmat saattoivat johtaa eritt\u00e4in ankaraan rangaistukseen. T\u00e4m\u00e4n Simonpoika varmasti tiesi ja yritti puolustaa itse\u00e4\u00e4n.<\/p>\n\n\n\n

Rahojen v\u00e4\u00e4renn\u00f6kset eiv\u00e4t olleet ainoita Turun hovioikeudessa k\u00e4siteltyj\u00e4 v\u00e4\u00e4rennysrikoksia. Vuosina 1828\u22121850 Turun hovioikeudessa k\u00e4siteltiin 682 v\u00e4\u00e4rennysjuttua, joista kaksi kolmasosaa koski erilaisten virallisten asiakirjojen v\u00e4\u00e4renn\u00f6ksi\u00e4 ja yksi kolmasosa rahanv\u00e4\u00e4rennysjuttuja. Ensiksi mainittuihin lukeutuivat etenkin ty\u00f6todistusten ja papintodistusten v\u00e4\u00e4renn\u00f6kset. Ty\u00f6- ja asuinpaikkaa vaihtava piika ja renki tarvitsi aiemman ty\u00f6nantajan ja kotiseurakunnan papin kirjoittamia todistuksia, joista k\u00e4vi ilmi asianomaisen muuttajan kristinopintaito, nuhteeton el\u00e4m\u00e4 ja ahkera ja moitteeton ty\u00f6nteko. Jos muuttajan kontolla oli rikkeit\u00e4 tai rikoksia, oli houkutus turvautua joko itse tehtyyn tai jonkin toisen henkil\u00f6n v\u00e4\u00e4rent\u00e4m\u00e4\u00e4n todistukseen suuri. Tie hovioikeuteen oli kuitenkin usein lyhyt, sill\u00e4 monet v\u00e4\u00e4renn\u00f6kset olivat kehnolla ruotsilla kirjoitettuja ja ulkon\u00e4\u00f6lt\u00e4\u00e4n k\u00f6mpel\u00f6\u00e4 tekoa.             <\/p>\n\n\n\n

\"\"
Piika Fredrika Gustavtytt\u00e4ren v\u00e4\u00e4rennetty ty\u00f6todistus vuodelta 1849. Kansallisarkisto Turun toimipiste, Turun hovioikeus Ebd:353, BD nr16.<\/figcaption><\/figure><\/div>\n\n\n\n

Turun hovioikeuden arkistossa on s\u00e4ilynyt lukusia v\u00e4\u00e4rennettyj\u00e4 asiakirjoja ja seteleit\u00e4 oikeustapausten todistusaineistona. Ne muodostavat arvokkaan todistusaineiston suomalaisen rahvaan ruotsin kielen taidon ja kirjoitustaidon tasosta. Joitakin ruplan seteleit\u00e4 lukuun ottamatta kaikki v\u00e4\u00e4renn\u00f6kset ovat ruotsinkielell\u00e4 tehtyj\u00e4, koska suomalaisen yhteiskunnan virallinen kirjakieli oli viel\u00e4 1800-luvun alkupuolella ruotsi. V\u00e4\u00e4renn\u00f6kset muodostavat Svenska litteraturs\u00e4llskapet i Finlandin rahoittaman tutkimushankkeen F\u00f6rfalskarna \u2013 Allmogens litterarisering och kunskap om det svenska spr\u00e5ket i brottslig kontext i Finland under f\u00f6rsta h\u00e4lften av 1800-talet<\/em> t\u00e4rkeimm\u00e4n l\u00e4hdemateriaalin. Projektia johtaa professori Kirsi Vainio-Korhonen Turun yliopistosta ja siin\u00e4 ty\u00f6skentelee viisi tutkijaa: Taina Saarenp\u00e4\u00e4, Josefine Sj\u00f6berg, Johanna Wassholm, Mari V\u00e4lim\u00e4ki ja Mikael Korhonen. Tavoitteena on tutkia v\u00e4\u00e4renn\u00f6stekstien avulla erityisesti suomalaisen rahvaan ruotsin kielen k\u00e4ytt\u00f6\u00e4 varhaismodernilla ajalla.<\/p>\n\n\n\n

Ent\u00e4 miten k\u00e4vi Simo Simonpojalle? Koko oikeudenk\u00e4ynnin ajan h\u00e4n vakuutti syytt\u00f6myytt\u00e4\u00e4n. H\u00e4n ei ollutkaan itse v\u00e4\u00e4rent\u00e4nyt seteleit\u00e4 vaan rikosnimikkeen\u00e4 oli v\u00e4\u00e4r\u00e4n rahan k\u00e4ytt\u00f6. Hovioikeudella oli Simonpojan kielloista huolimatta riitt\u00e4v\u00e4sti todisteita ja se kykeni tuomitsemaan h\u00e4net menett\u00e4m\u00e4\u00e4n kansalaisluottamuksensa ja seisomaan kaularaudassa Turun raatihuoneen torin h\u00e4pe\u00e4paalussa. Lopuksi h\u00e4n sai viel\u00e4 kest\u00e4\u00e4 kaupungin py\u00f6velin sivaltamat 90 raipaniskua. V\u00e4\u00e4rennettyjen setelien yli piirrettiin ristit, mik\u00e4 teki ne k\u00e4ytt\u00f6kelvottomiksi. Simo Simonpojan kohtalo oli kova, mutta tapaus on vain yksi monista, joita \u201dV\u00e4\u00e4rent\u00e4jien\u201d tutkijat tulevat kohtaamaan projektin kuluessa.<\/p>\n\n\n\n

\"\"<\/figure>\n\n\n\n

<\/p>\n\n\n\n

Mikael Korhonen<\/p>\n\n\n\n

FT, erikoistutkija<\/em><\/p>\nJAA ARTIKKELI: \"Facebook\"<\/a>\"twitter\"<\/a>\"pinterest\"<\/a>\"linkedin\"<\/a>","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

Talollinen Simo Simonpoika, Kyl\u00e4np\u00e4\u00e4n tilan omistaja Paimiosta, astui 18. tammikuuta 1828 satulasepp\u00e4 Gustav Brusellin Turun Uudenmaankadulla sijainneeseen verstaaseen ostaakseen hevoselleen uudet ohjakset. H\u00e4n maksoi ostoksensa kolmen riikintaalerin setelill\u00e4 ja kiirehti sen j\u00e4lkeen nopeasti ulos liikkeest\u00e4. Ohjakset myynyt oppipoika Johan Willgren huomasi kuitenkin nopeasti setelin v\u00e4\u00e4renn\u00f6kseksi ja juoksi Simo Simonpojan kiinni. Willgrenin avuksi liittyi kaksi muuta […]<\/p>\n","protected":false},"author":40067,"featured_media":7883,"comment_status":"open","ping_status":"closed","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[388],"tags":[458,1506,1503,1434,1622],"class_list":{"0":"post-7882","1":"post","2":"type-post","3":"status-publish","4":"format-standard","5":"has-post-thumbnail","7":"category-tutkimusaineistot","8":"tag-1800-luku","9":"tag-kirjoitustaito","10":"tag-lukutaito","11":"tag-rikokset","12":"tag-vaarentaminen","13":"czr-hentry"},"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/suomenhistoria\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/7882","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/suomenhistoria\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/suomenhistoria\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/suomenhistoria\/wp-json\/wp\/v2\/users\/40067"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/suomenhistoria\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=7882"}],"version-history":[{"count":13,"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/suomenhistoria\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/7882\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":7911,"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/suomenhistoria\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/7882\/revisions\/7911"}],"wp:featuredmedia":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/suomenhistoria\/wp-json\/wp\/v2\/media\/7883"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/suomenhistoria\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=7882"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/suomenhistoria\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=7882"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/suomenhistoria\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=7882"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}