{"id":8461,"date":"2023-03-16T11:02:23","date_gmt":"2023-03-16T09:02:23","guid":{"rendered":"https:\/\/blogit.utu.fi\/suomenhistoria\/?p=8461"},"modified":"2023-03-16T11:02:25","modified_gmt":"2023-03-16T09:02:25","slug":"aurajoen-jaidenlahdot-ja-halisten-ukot","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/blogit.utu.fi\/suomenhistoria\/aurajoen-jaidenlahdot-ja-halisten-ukot\/","title":{"rendered":"Aurajoen j\u00e4idenl\u00e4hd\u00f6t ja Halisten ukot"},"content":{"rendered":"\n
\"Sanomalehtileike
Aurajoen j\u00e4idenl\u00e4hd\u00f6t vuosina 1845\u25001876. Eri aikoina sanomalehdiss\u00e4 annetut j\u00e4idenl\u00e4ht\u00f6jen p\u00e4iv\u00e4m\u00e4\u00e4r\u00e4t saattoivat vaihdella joillakin p\u00e4ivill\u00e4. \u00c5bo Underr\u00e4ttelser nro 97, 28.4.1876, 2. <\/figcaption><\/figure><\/div>\n\n\n\n

Aurajoen yl\u00e4juoksulta Halistenkosken padon yli virran mukana vy\u00f6ryneet j\u00e4\u00e4lautat tunnetaan Turussa edelleen nimell\u00e4 Halisten ukot. N\u00e4m\u00e4 ukot, Halis Herrarne, mainitaan ensimm\u00e4isen kerran Turun k\u00e4mnerinoikeuden p\u00f6yt\u00e4kirjassa kev\u00e4\u00e4ll\u00e4 1697, kun er\u00e4s tytt\u00f6 oli menossa katsomaan niit\u00e4 joen rantaan. Sanomalehteen nimitys Hallisgubbarne p\u00e4\u00e4tyi toukokuussa 1849. Se oli kuitenkin tuttu, sill\u00e4 \u00c5bo Underr\u00e4ttelserin<\/em> mukaan n\u00e4ist\u00e4 sek\u00e4 maaseudulla ett\u00e4 kaupungissa vahinkoa aiheuttaneista j\u00e4ist\u00e4 k\u00e4ytettiin juuri t\u00e4t\u00e4 nime\u00e4. Tuolla kertaa ukot vaurioittivat kaupungissa puusillan arkkuja ja my\u00f6s Halisten silta k\u00e4rsi joitakin vaurioita. Halisten ukkojen ajankohtaa tarkkailtiin ainakin jo 1700-luvulta saakka. Kun Turun tapahtumia vuodelta 1781 listattiin, todettiin j\u00e4iden l\u00e4hteneen kaupungista huhtikuun puoliv\u00e4liss\u00e4. J\u00e4idenl\u00e4hd\u00f6t sijoittuivat seuraavallakin vuosisadalla samalle kuukaudelle.<\/p>\n\n\n\n

Kev\u00e4\u00e4n 1837 j\u00e4idenl\u00e4ht\u00f6 oli yksi vuosisadan rajuimpia. J\u00e4\u00e4t l\u00e4htiv\u00e4t joesta 19. huhtikuuta. Talvi oli ollut kylm\u00e4 ja huhtikuun ensimm\u00e4isell\u00e4 kolmanneksella elohopea ei noussut kertaakaan p\u00e4iv\u00e4ll\u00e4 nollan yl\u00e4puolelle. Lis\u00e4ksi y\u00f6t olivat olleet kylmi\u00e4. L\u00e4mmin ilma ja sateet tulivat kuusi p\u00e4iv\u00e4\u00e4 ennen j\u00e4idenl\u00e4ht\u00f6\u00e4. Nopeasti sulavat lumet saivat virtaan vauhtia niin, ett\u00e4 Nautelankoskella tulva siirsi kivisen padon rantavallin paikoiltaan useiden kyyn\u00e4rien matkalta, vaikka koko kivirakennelma oli kiinnitetty kallioon vahvoilla rautapulteilla. Kuuden aikaan iltap\u00e4iv\u00e4ll\u00e4 vesimassat ja j\u00e4\u00e4t s\u00e4rkiv\u00e4t Halisten padon sek\u00e4 veiv\u00e4t yhden ristikkopuista tehdyn rakennuksen ja sillan mukanaan. Veden putouskorkeus padolla oli 1,2 metri\u00e4 yli normaalin tulvaveden korkeuden jo t\u00e4ss\u00e4 vaiheessa. Kaikkiaan vesi oli yli 3,5 metri\u00e4 korkeammalla kuin kuivana aikana. Kaupunkiin tulva enn\u00e4tti kello nelj\u00e4n aikoihin.<\/p>\n\n\n\n

Varsinainen suurtulva saavutti Tuomiokirkkosillan kello seitsem\u00e4n. Halisten sillan vahvat honkalankut juuttuivat Auransillan aukkoihin ja j\u00e4\u00e4t nousivat sellaisiin korkeuksiin, ett\u00e4 pel\u00e4ttiin sillan luhistumista. Ty\u00f6l\u00e4ismiehet riensiv\u00e4t j\u00e4iden sekaan henkens\u00e4 uhalla hakatakseen lankut kappaleiksi kirveill\u00e4 ja rautakangilla. Lankut ja j\u00e4\u00e4t l\u00e4htiv\u00e4t aivan yll\u00e4tt\u00e4en j\u00e4lleen liikkeelle, ja miehille tuli kiire pelastautua satojen rannalla olevien katselijoiden avustuksella. Kaksi heist\u00e4 j\u00e4i kuitenkin j\u00e4iden uhriksi, nimitt\u00e4in kaupunginvartion v\u00e4\u00e4peli G. W. B\u00e4ckman ja muurarinkis\u00e4lli C. A. Ahlfors. J\u00e4lkimm\u00e4inen oli sitonut itsens\u00e4 k\u00f6ydell\u00e4, jonka toinen p\u00e4\u00e4 oli sillalla olijoitten k\u00e4siss\u00e4. Silti h\u00e4n enn\u00e4tti saada niin pahat vammat, ett\u00e4 menehtyi seuraavana y\u00f6n\u00e4. B\u00e4ckmanin ruumista ei ollut viel\u00e4 l\u00f6ydetty viikkoa my\u00f6hemmin.<\/p>\n\n\n\n

Auransillan alapuolella j\u00e4\u00e4t jatkoivat matkaansa yhten\u00e4 valtavana liikkuvana massana ja saavuttivat linnan kello kahdeksan aikaan illalla. Mukanaan ne veiv\u00e4t kaksi suurempaa laivaa ty\u00f6miehineen. N\u00e4ist\u00e4 miehet saatiin kuitenkin pelastettua. Rantakaduille nousseita j\u00e4it\u00e4 hakkasivat sadat miehet, sill\u00e4 ne levittiv\u00e4t kaupunkiin kylmyytt\u00e4 ja niiden sulaminen itsest\u00e4\u00e4n olisi hyvinkin vienyt pari viikkoa.<\/p>\n\n\n\n

Rakkaalla lapsella on monta nime\u00e4. Vaikka kaupunkilaiset tunsivat j\u00e4\u00e4lohkareet Halisten ukkojen nimell\u00e4, kuvasivat sanomalehdet niit\u00e4 useina vuosina lennokkaammin ja maalauksellisemmin. Joulukuussa 1852 \u00c5bo Underr\u00e4ttelser <\/em>kirjoitti, ett\u00e4 Aurajoen talvinen j\u00e4idenl\u00e4ht\u00f6 oli ollut niin raju, ettei kukaan muistanut sellaista kokeneensa aiemmin. J\u00e4\u00e4lautat pakkautuivat korkeiksi joen pohjasta asti nouseviksi r\u00f6ykki\u00f6iksi, jotka n\u00e4yttiv\u00e4t muodostavan yhten\u00e4isen j\u00e4\u00e4sillan kaupungin kahden sillan v\u00e4lilt\u00e4 linnanaukolle saakka. Vahinkojakin koettiin, kun kaupungin nahkureiden joessa likoamassa olleet nahat purjehtivat j\u00e4iden mukaan. T\u00e4st\u00e4 opittiin, ja kev\u00e4\u00e4ll\u00e4 1854 j\u00e4idenl\u00e4ht\u00f6 sujui mallikkaasti ilman suurempia vahinkoja. Halistenkosken yl\u00e4puolista j\u00e4\u00e4t\u00e4 oli rikottu jo pari p\u00e4iv\u00e4\u00e4 etuk\u00e4teen pienen pieniksi kappaleiksi, jotta se ei olisi sy\u00f6ksynyt padon yli silta-arkkuja rikkomaan.<\/p>\n\n\n\n

\"Valokuva
Aurajoen j\u00e4idenl\u00e4ht\u00f6 uhkasi nousta Auransillalle kev\u00e4\u00e4ll\u00e4 1882. J\u00e4\u00e4t nousivat toisinaan rantapenkoillekin. O. J. Aune, Turun museokeskus. <\/figcaption><\/figure><\/div>\n\n\n\n

Vuonna 1856 Halisten ukoista mainittiin, ett\u00e4 kansan uskomus, joka ei ulotu nimen pintaa syvemm\u00e4lle, uskoi niiden olevan per\u00e4isin Halisista. Itse asiassa ne tulivat joen yl\u00e4juoksulta Liedosta, P\u00f6yty\u00e4lt\u00e4 ja Orip\u00e4\u00e4st\u00e4, jossa joella on l\u00e4hteens\u00e4. Huhtikuussa 1859 kirjoitettiin, ett\u00e4 Halistenkoski oli tarjonnut edellisen\u00e4 lauantaina majesteettisen n\u00e4yn. Turussa riehunut valtava ukkonen nosti kaikki vedet korkealle ja iski mm. tuomiokirkon torniin. Lennokkaan kuvauksen mukaan Maarian silta sai luvan seurata tulvaa ja lopulta t\u00e4m\u00e4 maalaisserkku murskautui p\u00e4in kaupunkilaisset\u00e4\u00e4ns\u00e4 Tuomiokirkkosiltaa.<\/p>\n\n\n\n

Vuonna 1872 kev\u00e4iset jokirannan kulkijat vertasivat Halisten ukkoja vanhoihin matadoreihin, jotka vaelsivat rauhallisesti kaupungin l\u00e4pi. Edellisen kerran ne olivat aiheuttaneet pelkoa ja kunnioitusta vuonna 1857 noustessaan kaupungin rannoille. Samaan aikaan Halisten ukkoja kuvattiin my\u00f6s j\u00e4iksi, jotka tyrannisoivat talvella joen yl\u00e4juoksua mutta jotka kev\u00e4\u00e4ll\u00e4 kapinallisten aaltojen ajamina ja murskaamina ajelehtivat mereen. Tosin ne saivat joka vuosi ansaitsemansa huomion ollessaan huomattavia matkustavaisia keskell\u00e4 kaupunkia.<\/p>\n\n\n\n

Vuonna 1881 Halisten ukot l\u00e4htiv\u00e4t liikkeelle vasta toukokuun alussa. Tuntia Halisten padon ylityksen j\u00e4lkeen ne jo ohittivat kaupungin katsojien suureksi tyytyv\u00e4isyydeksi. Tuona vuonna ukot olivat harvinaisen puhtaaksi pestyj\u00e4, mutta joukot olivat murskaantuneet pieniksi kappaleiksi \u00e4kkin\u00e4isen padonylityksen johdosta. Ukkojen arveltiin lep\u00e4ilev\u00e4n jokisuistossa joitakin p\u00e4ivi\u00e4, sill\u00e4 Airisto oli ylitetty reell\u00e4 viel\u00e4 niiden l\u00e4ht\u00f6p\u00e4iv\u00e4n\u00e4.<\/p>\n\n\n\n

Kev\u00e4\u00e4n 1882 tulva helmikuun lopussa sai Halisten ukot nousemaan It\u00e4isen rantakadun kulkuteille ja kasautumaan suuriksi vuoriksi lehmusten v\u00e4liin. Halisista j\u00e4\u00e4t veiv\u00e4t menness\u00e4\u00e4n sillan. Kirjoittaja totesi, ett\u00e4 kyseess\u00e4 oli jo viides j\u00e4idenl\u00e4ht\u00f6 Aurajoessa tuona omituisena talvena. H\u00e4n ep\u00e4ili, ettei kuvattu j\u00e4\u00e4nyt edes viimeiseksi. Lis\u00e4ksi s\u00e4\u00e4 oli alkanut kylmenem\u00e4\u00e4n ja j\u00e4\u00e4t Turun rannoilla muuttuivat tiiviiksi massaksi. H\u00e4n arvelikin, ett\u00e4 turkulaiset saisivat kauan ihailla t\u00e4t\u00e4 n\u00e4ky\u00e4. Minne j\u00e4\u00e4t sitten menisiv\u00e4t kev\u00e4\u00e4ll\u00e4, ei ollut helppo arvata. Joki kun oli pohjaan asti j\u00e4\u00e4ss\u00e4 Auransillan alapuolelta.<\/p>\n\n\n\n

\"\"
My\u00f6s Turun valokuvaajana tunnettu J. J. Reinberg maalasi Aurajoen 27.2.1882 tapahtuneen rajun j\u00e4idenl\u00e4hd\u00f6n. Johan Jakob Reinberg 1882, Turun museokeskus. <\/figcaption><\/figure><\/div>\n\n\n\n

Halisissa n\u00e4ky oli kaikkein vaikuttavin virran tuodessa j\u00e4\u00e4lauttoja koskeen, jossa vesimassat murskasivat ne. Halisten sillan toinen puolikas saatiin pelastettua, mutta toinen teki huviretken Turkuun, jossa j\u00e4\u00e4massat murskasivat sen. Kaupungissakin saatiin pel\u00e4t\u00e4, notkahtaisivatko sillat. Kaksi kaupungin valokuvaajista oli ottanut laitteensa mukaan ikuistaakseen n\u00e4kym\u00e4n. T\u00e4m\u00e4 helmikuinen p\u00e4iv\u00e4 tulisi kirjoittajan mukaan s\u00e4ilym\u00e4\u00e4n turkulaisten annaaleissa. Y\u00f6ll\u00e4 vasten joulukuun viimeist\u00e4 p\u00e4iv\u00e4\u00e4 1897 l\u00e4htiv\u00e4t Halisten ukot j\u00e4lleen liikkeelle. Ne veiv\u00e4t menness\u00e4\u00e4n Halisten sillan ja osan rakenteilla olleen rautatiesillan rakennustelineist\u00e4.<\/p>\n\n\n\n

Kev\u00e4\u00e4ll\u00e4 1906 ilmoitettiin Turun Sanomissa<\/em>:<\/p>\n\n\n\n

Purjehduskausi alkanut! Toissap\u00e4iv\u00e4n illalla meniv\u00e4t j\u00e4\u00e4t Aurajoen alaosasta, ja silloin oli urheilijoillamme taasen tilaisuus harjotella mielenmalttiaan. Niinp\u00e4 tulla j\u00f6k\u00f6tti muuan koira j\u00e4\u00e4palasella purjehtien Halisista p\u00e4in ja menn\u00e4 vilisteli virran mukana, kunnes ihmiset auttoivat h\u00e4net maalle. Eilen taasen oli kaksijalkaisten vuoro. Muuan poikaviikari ja tulevan Suomen kansalainen purjehti j\u00e4\u00e4lautalla melkein yht\u00e4 suurella penikkamaisella itsetietoisuudella kuin edell\u00e4 mainittukin. Lyhyeen loppui h\u00e4nenkin lyst\u00e4ilyns\u00e4, sill\u00e4 naapurit tarttuivat k\u00e4sikyn\u00e4st\u00e4 kiinni ja vetiv\u00e4t kuivalle. T\u00e4m\u00e4 on vasta alkutrallia. Kun \u201dHalistenukot\u201d l\u00e4htev\u00e4t liikkeelle niin mit\u00e4 hyv\u00e4\u00e4 silloin n\u00e4hneek\u00e4\u00e4n utelias Auran kaupunki!<\/p><\/blockquote>\n\n\n\n

Varsinaiset Halisten ukot eli Halisten padon yl\u00e4puolelta alavirtaan murskautuneet j\u00e4\u00e4lautat j\u00e4iv\u00e4t historiaan vuoden 1966 suurtulvan seurauksena. T\u00e4m\u00e4n j\u00e4lkeen koskeen valmistui vuonna 1972 segmenttipato, jonka luukkuja s\u00e4\u00e4telem\u00e4ll\u00e4 j\u00e4iden liikkeellel\u00e4ht\u00f6 voitiin est\u00e4\u00e4 veden juoksutuksella. Alajuoksun j\u00e4\u00e4t ovat aiheuttaneet senkin j\u00e4lkeen tuhoja, kun Tuomaansiltaa rakennettaessa talvinen j\u00e4idenl\u00e4ht\u00f6 vaurioitti sen rakenteita siit\u00e4 huolimatta, ett\u00e4 jokeen ajettiin kauhakuormaaja rikkomaan j\u00e4it\u00e4.<\/p>\n\n\n\n

\"Valokuva
Viimeinen suurtulva ja siihen liittyv\u00e4 Halisten ukkojen j\u00e4idenl\u00e4ht\u00f6 Halistenkoskella kev\u00e4\u00e4ll\u00e4 1966. Kuvan vasemmassa yl\u00e4kulmassa olevaa Paaskunnan tilaa pit\u00e4nyt Ulla Paaskunta muisteli j\u00e4iden nousseen heid\u00e4n pelloilleen ja sulaneen kokonaan vasta hein\u00e4kuussa. Kuvaaja V. K. Hietanen, Museovirasto. CC BY 4.0. <\/figcaption><\/figure><\/div>\n\n\n\n
\"Veli<\/figure>\n\n\n\n

Veli Pekka Toropainen<\/p>\n\n\n\n

Kirjoittaja on filosofian tohtori ja Suomen historian oppiaineen tutkija, joka on keskittynyt Turun historiaan. <\/em><\/p>\n\n\n\n

<\/p>\n\n\n\n

L\u00e4hteet ja kirjallisuutta<\/p>\n\n\n\n

Kansalliskirjasto, Historiallinen sanomalehtikirjasto.<\/p>\n\n\n\n

Veli Pekka Toropainen, 2015: Aurajoen Halistenkosken historiaa<\/em>, Suomen Sukututkimusseuran Vuosikirja 48. Suomen Sukututkimusseura, Helsinki.<\/p>\n\n\n\n

<\/p>\nJAA ARTIKKELI: \"Facebook\"<\/a>\"twitter\"<\/a>\"pinterest\"<\/a>\"linkedin\"<\/a>","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

Aurajoen yl\u00e4juoksulta Halistenkosken padon yli virran mukana vy\u00f6ryneet j\u00e4\u00e4lautat tunnetaan Turussa edelleen nimell\u00e4 Halisten ukot. N\u00e4m\u00e4 ukot, Halis Herrarne, mainitaan ensimm\u00e4isen kerran Turun k\u00e4mnerinoikeuden p\u00f6yt\u00e4kirjassa kev\u00e4\u00e4ll\u00e4 1697, kun er\u00e4s tytt\u00f6 oli menossa katsomaan niit\u00e4 joen rantaan. Sanomalehteen nimitys Hallisgubbarne p\u00e4\u00e4tyi toukokuussa 1849. Se oli kuitenkin tuttu, sill\u00e4 \u00c5bo Underr\u00e4ttelserin mukaan n\u00e4ist\u00e4 sek\u00e4 maaseudulla ett\u00e4 kaupungissa […]<\/p>\n","protected":false},"author":3188,"featured_media":8463,"comment_status":"open","ping_status":"closed","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[69,63],"tags":[1670,1293,1239,189],"class_list":{"0":"post-8461","1":"post","2":"type-post","3":"status-publish","4":"format-standard","5":"has-post-thumbnail","7":"category-ajankohtaista","8":"category-nakokulmia","9":"tag-aurajoki","10":"tag-luonto","11":"tag-saa","12":"tag-turku","13":"czr-hentry"},"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/suomenhistoria\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/8461","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/suomenhistoria\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/suomenhistoria\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/suomenhistoria\/wp-json\/wp\/v2\/users\/3188"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/suomenhistoria\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=8461"}],"version-history":[{"count":3,"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/suomenhistoria\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/8461\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":8468,"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/suomenhistoria\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/8461\/revisions\/8468"}],"wp:featuredmedia":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/suomenhistoria\/wp-json\/wp\/v2\/media\/8463"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/suomenhistoria\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=8461"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/suomenhistoria\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=8461"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/suomenhistoria\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=8461"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}