{"id":8477,"date":"2023-03-31T09:45:07","date_gmt":"2023-03-31T06:45:07","guid":{"rendered":"https:\/\/blogit.utu.fi\/suomenhistoria\/?p=8477"},"modified":"2023-03-31T09:45:09","modified_gmt":"2023-03-31T06:45:09","slug":"vapaamatkustajat-ja-luonnonvarojen-vartijat","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/blogit.utu.fi\/suomenhistoria\/vapaamatkustajat-ja-luonnonvarojen-vartijat\/","title":{"rendered":"Vapaamatkustajat ja luonnonvarojen vartijat"},"content":{"rendered":"\n
\"\"
Juho Vorne kiskoo tuohta koivusta R\u00e4is\u00e4l\u00e4ss\u00e4 1912. Kuva: U. T. Sirelius, Museovirasto, Kansatieteen kuvakokoelma.<\/figcaption><\/figure><\/div>\n\n\n\n

Loimaalainen talonpoika Mickel Somiska oli syksyll\u00e4 1775 kotipaikkakuntansa syysk\u00e4r\u00e4jill\u00e4 vastaamassa yli kymmenest\u00e4 tuohikuormasta, jotka h\u00e4n oli myynyt kotikyl\u00e4ns\u00e4 yhteismets\u00e4st\u00e4. Kanteen h\u00e4nt\u00e4 vastaan oli nostanut kaksi talonpoikaa, jotka olivat osakkaina samaisessa yhteismets\u00e4ss\u00e4. Tuohi oli kaikille kyl\u00e4l\u00e4isille tarpeellista materiaalia, jota kului suuria m\u00e4\u00e4ri\u00e4 erityisesti kattoihin. K\u00e4r\u00e4j\u00e4k\u00e4sittely ei palauttanut tuohia mets\u00e4\u00e4n, mutta ainakin Mickel Somiska sai muistutuksen yhteisten luonnonvarojen k\u00e4yt\u00f6n pelis\u00e4\u00e4nn\u00f6ist\u00e4. Aihe on ajankohtainen t\u00e4n\u00e4\u00e4n 31.3.2023, kun me suomalaiset olemme kuluttaneet t\u00e4m\u00e4n vuoden osuutemme maailman uusiutuvista luonnonvaroista.<\/p>\n\n\n\n

1700-luvulla luonnonvaroja k\u00e4ytettiin hyvin suurelta osalta paikallisesti ja vain pieni osa luonnonvaroista oli yksityisess\u00e4 omistuksessa. Yhteismaita k\u00e4yttiv\u00e4t yhdess\u00e4 kyl\u00e4n, jakokunnan tai pit\u00e4j\u00e4n v\u00e4ki. Luonnonvarojen yhteisk\u00e4ytt\u00f6\u00e4 on totuttu pit\u00e4m\u00e4\u00e4n ongelmallisena juuri ylikulutuksen vuoksi. Pitk\u00e4\u00e4n k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6ss\u00e4 tunnettuja ongelmia alettiin kutsua termill\u00e4 tragedy of commons<\/em> Garrett Hardinin vuonna 1968 Science<\/em>-lehdess\u00e4 julkaiseman artikkelin mukaan. Yhteisk\u00e4yt\u00f6n ongelma syntyy siit\u00e4, ett\u00e4 osakas, joka k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 yhteisi\u00e4 luonnonvaroja enemm\u00e4n kuin h\u00e4nell\u00e4 olisi oikeus, saa toiminnastaan t\u00e4yden hy\u00f6dyn, mutta k\u00e4rsii seurauksista samassa suhteessa kuin muutkin osakkaat. J\u00e4rjestelm\u00e4 palkitsee oman edun tavoittelusta, ja ilmi\u00f6t\u00e4 on kutsuttu my\u00f6s vapaamatkustamiseksi. Toisaalta historiantutkijat ovat osoittaneet, ett\u00e4 menneisyyden yhteis\u00f6ill\u00e4 oli sek\u00e4 halu ett\u00e4 mahdollisuuksia hallita luonnonvarojen yhteisk\u00e4ytt\u00f6\u00e4.<\/p>\n\n\n\n

Miten yhteismaiden k\u00e4ytt\u00f6 k\u00e4yt\u00e4nn\u00f6ss\u00e4 sujui 1700-luvun suomalaisella maaseudulla? Kyl\u00e4n luonnonvarojen k\u00e4ytt\u00f6 perustui kyl\u00e4osuuksiin. Talonpojilla oli oikeus k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 kyl\u00e4n peltoja, niittyj\u00e4, laitumia, metsi\u00e4 ja kalavesi\u00e4 samassa suhteessa kuin maksoivat veroja. Yksinkertaisimmillaan nelj\u00e4n yht\u00e4 suuren talon muodostamassa kyl\u00e4ss\u00e4 kunkin talon k\u00e4ytt\u00f6oikeus kohdistui nelj\u00e4nnekseen kyl\u00e4n luonnonvaroista. Tasapainon s\u00e4ilyminen oli osakkaiden omissa k\u00e4siss\u00e4. Jos resursseja oli runsaasti, naapurin toimia ei ollut tarvetta erityisesti seurata, mutta niukkojen luonnonvarojen k\u00e4ytt\u00f6\u00e4 pidettiin silm\u00e4ll\u00e4 tarkemmin.<\/p>\n\n\n\n

Kyl\u00e4 oli pieni yhteis\u00f6, jossa luonnonvarojen k\u00e4yt\u00f6n seuranta oli periaatteessa yksinkertaista. Kukaan ei voinut salaa raivata peltoa tai el\u00e4tt\u00e4\u00e4 kyl\u00e4n laitumilla paljon osuuttaan suurempaa m\u00e4\u00e4r\u00e4\u00e4 el\u00e4imi\u00e4. Siit\u00e4 huolimatta ep\u00e4tasapainoa syntyi. Vuodesta 1734 alkaen laki m\u00e4\u00e4r\u00e4si ennen uusia raivauksia teht\u00e4v\u00e4ksi katselmuksen, jotta kukaan osakkaista ei voisi yksin varata k\u00e4ytt\u00f6\u00f6ns\u00e4 esimerkiksi helpoiten raivattavaa tai parhaiten pelloksi soveltuvaa maata. Oli kuitenkin osakkaiden varassa, toimittiinko kyl\u00e4ss\u00e4 lain mukaan. Esimerkiksi Kauvatsankyl\u00e4ss\u00e4 (silloin Huittisissa, nyk. Kokem\u00e4ell\u00e4) kyl\u00e4n pienimm\u00e4n talon is\u00e4nt\u00e4 anoi 1762 kyl\u00e4\u00e4n isojakoa eli kyl\u00e4n maiden jakoa yksityiseen omistukseen, koska ei ollut pystynyt pit\u00e4m\u00e4\u00e4n puoliaan kyl\u00e4n raivauskilpailussa. Huittisissa 1795 useita kymmeni\u00e4 osakkaita k\u00e4sitt\u00e4neess\u00e4 jakokunnassa osa osakkaista vastusti isojakoa, ja syyksi osoittautui se, ett\u00e4 he olivat tehneet yhteismaille enemm\u00e4n raivauksia kuin heill\u00e4 oli oikeus. He tiesiv\u00e4t menett\u00e4v\u00e4ns\u00e4 oikeudettomat raivauksensa isojaossa ja siksi yrittiv\u00e4t vastustaa toimitusta.<\/p>\n\n\n\n

\"\"
Ennen hein\u00e4nviljely\u00e4 kaikki luonnonhein\u00e4\u00e4 kasvavat alat olivat t\u00e4rkeit\u00e4 karjan talviruoan ker\u00e4\u00e4miseksi. Kuvassa pojat kokoavat j\u00e4rvihein\u00e4\u00e4. Kuva: Esko Aaltonen, Museovirasto, Kansatieteen kuvakokoelma.<\/figcaption><\/figure><\/div>\n\n\n\n

Helpointa liikak\u00e4ytt\u00f6 oli mets\u00e4n kohdalla. Mets\u00e4st\u00e4 saatavien tuotteiden kirjo oli laaja. Kyl\u00e4n mailla t\u00e4ytyi kasvaa riitt\u00e4v\u00e4sti eri-ik\u00e4isi\u00e4 ja erilajisia puita, jotta erilaiset arjen tarpeet saatiin tyydytetty\u00e4. Periaatteessa kyl\u00e4osuus antoi oikeuden k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 mets\u00e4\u00e4 kotitarpeiksi, mik\u00e4 ehk\u00e4 olisi toiminut, jos kyl\u00e4 olisi el\u00e4nyt irrallaan muusta maailmasta. Luonnonvarat eiv\u00e4t tietenk\u00e4\u00e4n jakautuneet tasaisesti kaikkien kylien kesken, joten joillain oli niukkuutta siit\u00e4, mist\u00e4 toisella oli ylitarjontaa. Seurauksena oli v\u00e4ist\u00e4m\u00e4tt\u00e4 kauppaa, ja kaupasta seurasi yht\u00e4 v\u00e4ist\u00e4m\u00e4tt\u00e4 kiusaus hankkia itselle tuloja myynnill\u00e4. Tuon ajan k\u00e4r\u00e4j\u00e4p\u00f6yt\u00e4kirjoja ei tarvitse kauankaan selata l\u00f6yt\u00e4\u00e4kseen luonnonvarojen k\u00e4ytt\u00f6\u00f6n liittyvi\u00e4 tapauksia. K\u00e4r\u00e4jien v\u00e4lityksell\u00e4 yhteis\u00f6ll\u00e4 oli keinonsa puuttua liikak\u00e4ytt\u00f6\u00f6n, jos sellaista havaittiin. 1700-luvun huoli luonnonvarojen k\u00e4yt\u00f6st\u00e4 oli arkista ja oman el\u00e4m\u00e4n tarpeist\u00e4 l\u00e4htev\u00e4\u00e4. Ne luonnonvarat, joihin el\u00e4m\u00e4 piti perustaa, olivat konkreettisesti n\u00e4ht\u00e4viss\u00e4 ja k\u00e4sin kosketettavissa.<\/p>\n\n\n\n

Loimaan V\u00e4h\u00e4per\u00e4ss\u00e4 Tohnan talon is\u00e4nt\u00e4 kertoi 1771 maaherralle tekem\u00e4ns\u00e4 isojakoanomuksen perusteissa, ett\u00e4 kyl\u00e4n tukkimets\u00e4 olisi syyt\u00e4 jakaa, jotta naapurit eiv\u00e4t voisi sit\u00e4 hakata niin, ett\u00e4 h\u00e4nelle koituisi siit\u00e4 vahinkoa. Juuri yhteismaiden yksityist\u00e4minen n\u00e4htiin pitk\u00e4\u00e4n ratkaisuna vapaamatkustamisen ongelmaan. Ajatuksena oli se, ett\u00e4 yksityisest\u00e4 omaisuudesta huolehditaan paremmin kuin yhteisest\u00e4. Sittemmin on n\u00e4hty, ett\u00e4 perinteinen k\u00e4sitys omistamisesta ei sovi kovin hyvin luontoon.<\/p>\n\n\n\n

On selv\u00e4\u00e4, ett\u00e4 olemme nykyisin vapaamatkustamisen ongelman \u00e4\u00e4rell\u00e4 enemm\u00e4n kuin koskaan. Kuten yhteismaillakin, globaalissa taloudessa ylikulutuksen laskut lankeavat maksettavaksi viiveell\u00e4 eiv\u00e4tk\u00e4 mill\u00e4\u00e4n tavalla suhteessa ylikulutuksella saavutettuun hy\u00f6tyyn. 1700-luvun talonpoika vastasi ylikulutuksestaan k\u00e4r\u00e4jill\u00e4, mutta miss\u00e4 me vastaamme omastamme?<\/p>\n\n\n\n

\"\"<\/figure>\n\n\n\n

Kirsi Laine<\/p>\n\n\n\n

Kirjoittaja on maataloushistoriaan erikoistunut tutkijatohtori Suomen historian oppiaineessa<\/em><\/p>\n\n\n\n

Kirjallisuutta:<\/p>\n\n\n\n

Martina De Moor, Leigh Shaw-Taylor & Paul Warde (eds.), The management of common land in north west Europe, c. 1500\u20131850<\/em>. Turnhout 2002.<\/p>\n\n\n\n

Garrett Hardin, \u2019The Tragedy of Commons\u2019, Science<\/em>, vol. 162, no. 3859 (1968), 1243\u201348.<\/p>\n\n\n\n

Kirsi Laine, Maatalous, isojako ja talonpoikainen p\u00e4\u00e4t\u00f6ksenteko Lounais-Suomessa 1750\u20131850<\/em>. Loimaa 2020.  https:\/\/urn.fi\/URN:ISBN:978-952-69213-2-7<\/a><\/p>\n\n\n\n

Elinor Ostrom, Governing the commons. The evolution of institutions for collective action<\/em>. Cambridge 1990.<\/p>\n\n\n\n

Country Overshoot Days 2023 <\/a><\/p>\n\n\n\n


<\/p>\nJAA ARTIKKELI: \"Facebook\"<\/a>\"twitter\"<\/a>\"pinterest\"<\/a>\"linkedin\"<\/a>","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

Loimaalainen talonpoika Mickel Somiska oli syksyll\u00e4 1775 kotipaikkakuntansa syysk\u00e4r\u00e4jill\u00e4 vastaamassa yli kymmenest\u00e4 tuohikuormasta, jotka h\u00e4n oli myynyt kotikyl\u00e4ns\u00e4 yhteismets\u00e4st\u00e4. Kanteen h\u00e4nt\u00e4 vastaan oli nostanut kaksi talonpoikaa, jotka olivat osakkaina samaisessa yhteismets\u00e4ss\u00e4. Tuohi oli kaikille kyl\u00e4l\u00e4isille tarpeellista materiaalia, jota kului suuria m\u00e4\u00e4ri\u00e4 erityisesti kattoihin. K\u00e4r\u00e4j\u00e4k\u00e4sittely ei palauttanut tuohia mets\u00e4\u00e4n, mutta ainakin Mickel Somiska sai muistutuksen yhteisten […]<\/p>\n","protected":false},"author":2521,"featured_media":8476,"comment_status":"open","ping_status":"closed","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[63],"tags":[165,1673,1672],"class_list":{"0":"post-8477","1":"post","2":"type-post","3":"status-publish","4":"format-standard","5":"has-post-thumbnail","7":"category-nakokulmia","8":"tag-1700-luku","9":"tag-luonnonvarat","10":"tag-ylikulutus","11":"czr-hentry"},"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/suomenhistoria\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/8477","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/suomenhistoria\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/suomenhistoria\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/suomenhistoria\/wp-json\/wp\/v2\/users\/2521"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/suomenhistoria\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=8477"}],"version-history":[{"count":2,"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/suomenhistoria\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/8477\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":8481,"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/suomenhistoria\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/8477\/revisions\/8481"}],"wp:featuredmedia":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/suomenhistoria\/wp-json\/wp\/v2\/media\/8476"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/suomenhistoria\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=8477"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/suomenhistoria\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=8477"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/suomenhistoria\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=8477"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}