{"id":8517,"date":"2023-05-11T12:26:04","date_gmt":"2023-05-11T09:26:04","guid":{"rendered":"https:\/\/blogit.utu.fi\/suomenhistoria\/?p=8517"},"modified":"2023-05-11T12:28:17","modified_gmt":"2023-05-11T09:28:17","slug":"mainitsen-viela-toisesta-huutolaislapsesta-rouvasvaenyhdistykset-lastensuojelun-varhaisvaiheissa-1800-ja-1900-lukujen-taitteessa","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/blogit.utu.fi\/suomenhistoria\/mainitsen-viela-toisesta-huutolaislapsesta-rouvasvaenyhdistykset-lastensuojelun-varhaisvaiheissa-1800-ja-1900-lukujen-taitteessa\/","title":{"rendered":"\u201dMainitsen viel\u00e4 toisesta \u2019huutolais\u2019lapsesta\u2026\u201d Rouvasv\u00e4enyhdistykset lastensuojelun varhaisvaiheissa 1800-ja 1900-lukujen taitteessa"},"content":{"rendered":"\n

\u201d\u2026mainitsen wiel\u00e4 toisesta \u201dhuutolais\u201d-lapsesta, jolla ei kuulu olewan paljon mit\u00e4\u00e4n, paitaa tuskin nimeksik\u00e4\u00e4n, ja sama ainoa mekko koko talwen yll\u00e4\u00e4n; paljain jaloin pienokainen sit\u00e4 paitsi nyt jo saa k\u00e4well\u00e4 pihalla.\u201d<\/em><\/p><\/blockquote>\n\n\n\n

Sofia Collan kirjoitti vuonna 1909 oman kotipaikkakuntansa lehteen Parikkalan Sanomiin<\/a> <\/em>edell\u00e4 siteeratun mielipidekirjoituksen. Collan esitti \u201dkaksi kohteliasta kysymyst\u00e4 kunnallis- ja waiwaishoitolautakunnalle\u201d, jotka koskivat Collanin halua Sortavalan esimerkin mukaisesti saada vaivaishoitolautakunnan avuksi naistoimikunnan \u201djonka teht\u00e4w\u00e4n\u00e4 olisi s\u00e4\u00e4nn\u00f6llisesti tarkastaa kunnan \u2019huudolle\u2019 antamien lasten hoitoa, walwoa niitten etuja, waiwaishoitolautakunnalle ilmoittaa huomaamiansa ep\u00e4kohtia t\u00e4ss\u00e4 suhteessa, sek\u00e4 ehdottaa hoidokkaiden muuttamista toiseen perheeseen, jos n\u00e4kyisi tarpeelliseksi.\u201d Collan jatkaa, ett\u00e4 naistoimikunnan ty\u00f6 on kyll\u00e4 saatettu alkuun ja se on saanut ty\u00f6ss\u00e4\u00e4n tuloksiakin, mutta jatko olisi nyt saatava turvatuksi. Ty\u00f6n tuloksista kirjoittaja mainitsi muun muassa er\u00e4\u00e4n jalastaan vammautuneen lapsen, joka oli siirretty parempaan hoitopaikkaan \u201djossa h\u00e4nt\u00e4 hell\u00e4sti hoidetaan, ja joka sijaitsee l\u00e4hell\u00e4 kansakoulua, jota tytt\u00f6 k\u00e4ypi.\u201d Toinen Collanin kysymys koski Sortavalan diakonissalaitoksessa hoidossa olleita \u201daistiwiallisia\u201d lapsia, joiden hoidon rahallista turvaamista Parikkalan kunta ei ollut tehnyt p\u00e4\u00e4t\u00f6ksiss\u00e4\u00e4n. Lasten kohtalo oli karu ja Collan tuntuu olevan hyvin tietoinen pit\u00e4j\u00e4ss\u00e4 vallitsevista olosuhteista.<\/p>\n\n\n\n

\"\"
Parikkalan lastenkoti valokuvattuna vuonna 1951. Tmi Kotiseutukuva, Lappeenrannan museot.<\/figcaption><\/figure><\/div>\n\n\n\n

Kunnat olivat eriytyneet seurakunnista 1865 annetun kunnallisasetuksen my\u00f6t\u00e4. T\u00e4ll\u00f6in k\u00f6yhien ja vammaisten hoito siirtyi seurakunnilta kunnille. Uusi vaivaishoitoasetus oli annettu 1879. Asetus edellytti, ett\u00e4 jokainen ty\u00f6h\u00f6n kykenev\u00e4 oli velvollinen el\u00e4tt\u00e4m\u00e4\u00e4n itsens\u00e4. Uusi vaivaishoito-ohjes\u00e4\u00e4nt\u00f6 otettiin k\u00e4ytt\u00f6\u00f6n Parikkalassa 1892. T\u00e4ss\u00e4 yhteydess\u00e4 hoidokkien huutokauppaaminen halvimman tarjouksen tehneelle lopetettiin, mutta kuten Collanin kirjeest\u00e4 k\u00e4y ilmi, etenkin lapsia annettiin yh\u00e4 hoidettavaksi perheisiin, joissa toisaalta he saattoivat saada parempaa hoitoa kuin laitoksessa, mutta toisaalta hoidon laatua oli hankalampi valvoa. Vaivaistaloksi nimetty laitos perustettiin 1906, jolloin hoitoa ja huolenpitoa tarvitsevat ker\u00e4ttiin yhteen paikkaan.<\/p>\n\n\n\n

\"Vaaleisiin
Kaksi istuvaa lasta. Severin Falkman (1881), Kansatieteen kuvakokoelma, Museovirasto.<\/figcaption><\/figure><\/div>\n\n\n\n

Sofia Collan syntyi 1857 Haminassa, jossa h\u00e4nen is\u00e4ns\u00e4 Clas Collan toimi kadettikoulun pappina ja uskonnon opettajana. Perhe muutti 1863 Parikkalaan, josta Collan sai kirkkoherran viran. Sofia oli toiseksi vanhin perheen eloon j\u00e4\u00e4neist\u00e4 lapsista. Tytt\u00e4rist\u00e4 kolme naimattomaksi j\u00e4\u00e4nytt\u00e4 eliv\u00e4t miltei koko aikuisik\u00e4ns\u00e4 Parikkalassa. Kotipaikkakunta oli tuolloin kehittyv\u00e4 maalaispit\u00e4j\u00e4. Sofia olikin aktiivisesti mukana monessa. H\u00e4nen aktiivisuutensa ansiosta pit\u00e4j\u00e4\u00e4n saatiin Betania-sairaala, jossa diakonissaoppilaitoksen k\u00e4ynyt sairaanhoitaja hoiti potilaita. Lis\u00e4ksi Sofia siskonsa Anna Collanin kanssa oli mukana paikkakunnan kansakoulun perustamisessa sek\u00e4 hoiti pit\u00e4j\u00e4n osuuskassaa. He lahjoittivat osuuskaupalle maapalstan omistamaltaan Lehmusniemen tilalta. Maanviljely ja vuokralaisten majoittaminen takasivat Collanin siskoksille tuloja, jotka antoivat heille jokseenkin hyv\u00e4n elintason my\u00f6s is\u00e4n kuoltua 1901 \u2013 perheen \u00e4iti Aurora (os. von Bonsdorff) oli kuollut jo 1865 synnytyksen j\u00e4lkeisiin komplikaatioihin.<\/p>\n\n\n\n

1800-luvun loppupuoliskolla ja 1900-luvun alussa orpojen lasten huolenpito oli hyvin kirjavaa: hoito saattoi perustua perheiss\u00e4 annettuun hoitoon tai lapsia saattoi olla sijoitettuna vaivaistaloihin, joissa asui my\u00f6s vanhuksia sek\u00e4 fyysisesti ett\u00e4 psyykkisesti sairaita ihmisi\u00e4. Lastenkoteja vanhempansa menett\u00e4neille lapsille oli etenkin suurimmissa kaupungeissa. Topi Artukka kirjoitti blogitekstiss\u00e4\u00e4n Turun tilap\u00e4inen lastenkoti ja naisten yhteiskunnallinen ty\u00f6 1860-luvulla<\/a> Turkuun n\u00e4lk\u00e4vuosina perustetusta lastenkodista. Lastenkodin johtokuntaan kuului varakkaita kaupunkilaisnaisia, joiden sosiaalinen ja taloudellinen asema takasi lastenkodille toiminnan mahdollisuudet. Lastenkotien taustalla oli monessa kaupungissa rouvasv\u00e4enyhdistys. Collanin sukupiiriss\u00e4 oltiin aktiivisia toimijoita juuri rouvasv\u00e4enyhdistystoiminnassa. Sofian k\u00e4ly Anna Collan toimi Lappeenrannan rouvasv\u00e4enyhdistyksen johtokunnassa<\/a> ja h\u00e4nen is\u00e4ns\u00e4 enon vaimo Natalia Crohns oli Helsingin rouvasv\u00e4enyhdistyksen perustajaj\u00e4sen<\/a>. Sofian sed\u00e4n vaimo Marie von Collan puolestaan oli Pietarin suomalaisen Marian seurakunnan yhteydess\u00e4 toimivan rouvasv\u00e4enyhdistyksen kantava voima ja perustajaj\u00e4sen<\/a> yhdess\u00e4 Sofian toisen t\u00e4din sukulaisen Margaretha Ethol\u00e9nin kanssa.<\/p>\n\n\n\n

Rouvasv\u00e4enyhdistykset olivat paikallisia, mihink\u00e4\u00e4n laajempaan j\u00e4rjest\u00f6kentt\u00e4\u00e4n kuulumattomia yhdistyksi\u00e4 tai naisten yhteisty\u00f6n muotoja. Rouvasv\u00e4enyhdistysten toimijat muodostivat verkoston, jolla oli laajempaa yhteiskunnallista merkityst\u00e4. Naisten verkostoja on tutkittu toistaiseksi paljon v\u00e4hemm\u00e4n kuin yhteiskunnallisesti vaikuttavien miesten verkostoja. Rouvasv\u00e4enyhdistyksien varhaisia johtajanaisia tutkimalla voidaan saada selville yhteiskunnassa vaikuttaneiden naisten keskin\u00e4isi\u00e4 siteit\u00e4 ja linkkej\u00e4, jotka eiv\u00e4t v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00e4 paljastu miesten toimintaa tarkastelemalla. Ep\u00e4viralliset, naisten oman toiminnan kautta esille nousevat verkostot perustuvat monesti yst\u00e4vyydelle, sukulaisuudelle tai aviomiesten ty\u00f6- ja virkatoveruudelle. Naiset, jotka joutuivat sopeutumaan aviomiestens\u00e4 uran tuomiin muutoksiin ja muuttoihin uusille paikkakunnille, l\u00f6ysiv\u00e4t kanavan toimia yhteiskunnassa itselleen mielekk\u00e4\u00e4ll\u00e4 tavalla rouvasv\u00e4enyhdistyksist\u00e4. Niiden harjoittama ja Artukankin esille nostama hyv\u00e4ntekev\u00e4isyysty\u00f6 oli monesti toiminnan alkuvaiheissa rahan ker\u00e4\u00e4mist\u00e4 arpajaisten ja huvitilaisuuksien avulla. V\u00e4hitellen 1800-luvun loppua kohti toiminnan voi katsoa ammattimaistuneen ja saaneen jatkuvampaa ja organisoidumpaa muotoa.<\/p>\n\n\n\n

Varhaisin ja ehk\u00e4p\u00e4 n\u00e4kyvin rouvasv\u00e4enyhdistysten toiminnassa ovat Suomen ensimm\u00e4iset lastenkodit. Viipuriin rouvasv\u00e4enyhdistys oli perustanut lastenkodin jo 1850-luvulla ja se on oletettavasti ensimm\u00e4inen n\u00e4ist\u00e4 rouvasv\u00e4enyhdistysten perustamista lastenkodeista. Helsinkiin rouvasv\u00e4enyhdistys perusti lastenkodin vuonna 1860. 1880-luvulla sen johtoon tuli iisalmelaissukuinen Hanna Weisell, jonka is\u00e4 oli Claes Collanin koulutoveri. Kaupungissa toimi my\u00f6s ven\u00e4l\u00e4isen rouvasv\u00e4enyhdistyksen yll\u00e4pit\u00e4m\u00e4 lasten turvakoti<\/a>. My\u00f6s Tampereella rouvasv\u00e4enyhdistys yll\u00e4piti lastenkotia.<\/p>\n\n\n\n

N\u00e4iden lastenkotien ja niiden taustalla toimivien rouvasv\u00e4enyhdistysten johtokunnissa toimi Suomen valtiojohdon ja korkeimman virkamiehist\u00f6n puolisoita. Helsingin ven\u00e4l\u00e4isen rouvasv\u00e4enyhdistyksen johdossa oli kenraalikuvern\u00f6\u00f6ri Heidenin puoliso kreivit\u00e4r Heiden eli Elisabet Zubova. Vastaavan ruotsinkielisen Helsingin rouvasv\u00e4en yhdistyksen johdossa ja perustajaj\u00e4senin\u00e4 olivat jo mainitun Helsingin ja Helsingin pit\u00e4j\u00e4n kirkkoherra Crohnsin puolison lis\u00e4ksi pietarilaissyntyinen Elisabet Krause, vapaaherra Klinkowstr\u00f6min puoliso. Viipurin rouvasv\u00e4enyhdistyksen johdossa toimi kreivit\u00e4r Eva Mannerheim (os. Schantz), Viipurin l\u00e4\u00e4nin maaherran puoliso, sek\u00e4 paikallisten suurimpien kauppahuoneiden johtajien vaimot.<\/p>\n\n\n\n

\"Vaaleaan
Albert Gebrahrdin maalaus Orpo (1895). Kansallisgalleria \/ Ateneumin taidemuseo.<\/figcaption><\/figure><\/div>\n\n\n\n

Rouvasv\u00e4enyhdistykset alkoivat toimia my\u00f6s pienemmiss\u00e4 kaupungeissa. Porvoossa yhdistyst\u00e4 oli perustamassa Fredrika Runeberg ja Kuopiossa Jeannette Snellman. Rouvasv\u00e4enyhdistyksi\u00e4 toimi my\u00f6s Lappeenrannassa, K\u00e4kisalmessa, Sortavalassa, Turussa, Kokkolassa, Pietarsaaressa, Kristiinankaupungissa ja H\u00e4meenlinnassa, my\u00f6hemmin my\u00f6s ainakin Heinolassa ja Raahessa. Monilla paikkakunnilla rouvasv\u00e4enyhdistysten toiminta kietoutui muodostumassa olevaan diakoniatoimintaan ja samat naiset toimivat sek\u00e4 ep\u00e4virallisemmissa rouvasv\u00e4enyhdistyksiss\u00e4 ett\u00e4 diakoniaty\u00f6n parissa. Naisten kantama huoli lapsista kanavoitui lastenkotien perustamiseen, johon rouvasv\u00e4enyhdistykset tarjosivat ty\u00f6skentelykanavan jo ennen diakonialiikkeen organisoitumista. Voi my\u00f6s ajatella, ett\u00e4 yhdess\u00e4 kaupungissa toimivaksi ty\u00f6muodoksi havaittu lastenkotien perustaminen levisi naisten omien verkostojen kautta. Kokemukset toiminnan tuloksellisuudesta kannustivat lastenkotien perustamiseen. Parikkalaan, Sofia Collanin kotipaikkakunnalle, lastenkodin perusti Pietarista paikkakunnalle palannut Emilia Fagerlund (os. Siitonen), joka oli adoptoinut jo Pietarissa orpopojan perheeseens\u00e4. Fagerlund toimi ilmeisesti my\u00f6s aktiivisena Pietarin rouvasv\u00e4enyhdistyksess\u00e4, joten lastenkotien toimintamalli oli helppo sopeuttaa maaseutuolosuhteisiin.<\/p>\n\n\n\n

Lastenkodeissa hoidokkeina oli etenkin nuoria tytt\u00f6j\u00e4, joista koulittiin palveluspiikoja. N\u00e4in rouvasv\u00e4enyhdistyksien naiset saivat koulutettua ty\u00f6voimaa, mutta toisaalta piian ammatti oli my\u00f6s nuorille naisille mahdollisuus hankkia elanto ja saada kokemusta taloudenhoidosta, joka mahdollisti my\u00f6hemmin ty\u00f6llistymisen muuallekin tai oman kodin hoitamisen \u201dammattilaisen ottein\u201d. Toisaalta, kuten Artukan blogiartikkeli osoittaa, monet jo heikossa kunnossa olevat lapset kuolivat lastenkodissa. Lastenkotiin p\u00e4\u00e4tyminen ei siis ollut tae selviytymisest\u00e4 aikuisik\u00e4\u00e4n. N\u00e4ytt\u00e4\u00e4 kuitenkin silt\u00e4, ett\u00e4 lastenkotien yll\u00e4pit\u00e4j\u00e4t tiedostivat t\u00e4m\u00e4n ongelman. Vahvistaakseen lasten terveytt\u00e4 ja saadakseen heid\u00e4t terveellisempiin maalaisolosuhteisiin kaupungista Emilia Fagerlund kutsui Pietarin lastenkodin lapset kes\u00e4ajaksi Parikkalaan, jossa terveellinen maalaisilma ja puhtaampi ravinto auttoivat lapsia tervehtym\u00e4\u00e4n. Yhteydet ja toimivat naisverkostot auttoivat t\u00e4ss\u00e4kin operaatiossa.<\/p>\n\n\n\n

Varhaiset lastenkodit toimivat irrallaan kunnallisesta k\u00f6yh\u00e4inhoidosta, joten niiden tutkimus on ollut haastavaa. K\u00e4\u00e4nt\u00e4m\u00e4ll\u00e4 katseen rouvasv\u00e4enyhdistyksiin voi p\u00e4\u00e4st\u00e4 k\u00e4siksi my\u00f6s lastenkotien ja lastensuojelulaitosten historiaan. Samalla esille nousevat naisten verkostot, jotka mahdollistivat lastenkotien toiminnan miltei ymp\u00e4ri Suomen 1800- ja 1900-lukujen vaihteessa.<\/p>\n\n\n\n

\"Ulla<\/figure>\n\n\n\n

Ulla Ij\u00e4s<\/p>\n\n\n\n

Kirjoittaja on Turun yliopiston Suomen historian dosentti. T\u00e4ll\u00e4 hetkell\u00e4 h\u00e4n ty\u00f6skentelee vierailevana tutkijana Suomen akatemian Kokemuksen historian huippuyksik\u00f6ss\u00e4 Tampereen yliopiston Yhteiskuntatieteellisess\u00e4 tiedekunnassa. Tutkimusta \u201dPappilan naiset ja eletyn uskon kokemus pitk\u00e4ll\u00e4 1800-luvulla\u201d rahoittaa Jalmari Finnen s\u00e4\u00e4ti\u00f6.<\/em><\/p>\n\n\n\n

\nJAA ARTIKKELI: \"Facebook\"<\/a>\"twitter\"<\/a>\"pinterest\"<\/a>\"linkedin\"<\/a>","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

\u201d\u2026mainitsen wiel\u00e4 toisesta \u201dhuutolais\u201d-lapsesta, jolla ei kuulu olewan paljon mit\u00e4\u00e4n, paitaa tuskin nimeksik\u00e4\u00e4n, ja sama ainoa mekko koko talwen yll\u00e4\u00e4n; paljain jaloin pienokainen sit\u00e4 paitsi nyt jo saa k\u00e4well\u00e4 pihalla.\u201d Sofia Collan kirjoitti vuonna 1909 oman kotipaikkakuntansa lehteen Parikkalan Sanomiin edell\u00e4 siteeratun mielipidekirjoituksen. Collan esitti \u201dkaksi kohteliasta kysymyst\u00e4 kunnallis- ja waiwaishoitolautakunnalle\u201d, jotka koskivat Collanin halua […]<\/p>\n","protected":false},"author":4007,"featured_media":8519,"comment_status":"open","ping_status":"closed","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[63,388],"tags":[1612,1679,1680,1678],"class_list":{"0":"post-8517","1":"post","2":"type-post","3":"status-publish","4":"format-standard","5":"has-post-thumbnail","7":"category-nakokulmia","8":"category-tutkimusaineistot","9":"tag-huutolaisuus","10":"tag-koyhainhoito","11":"tag-lastensuojelu","12":"tag-rouvasvaenyhdistykset","13":"czr-hentry"},"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/suomenhistoria\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/8517","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/suomenhistoria\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/suomenhistoria\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/suomenhistoria\/wp-json\/wp\/v2\/users\/4007"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/suomenhistoria\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=8517"}],"version-history":[{"count":4,"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/suomenhistoria\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/8517\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":8524,"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/suomenhistoria\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/8517\/revisions\/8524"}],"wp:featuredmedia":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/suomenhistoria\/wp-json\/wp\/v2\/media\/8519"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/suomenhistoria\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=8517"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/suomenhistoria\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=8517"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/suomenhistoria\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=8517"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}