{"id":8624,"date":"2023-11-16T10:41:45","date_gmt":"2023-11-16T08:41:45","guid":{"rendered":"https:\/\/blogit.utu.fi\/suomenhistoria\/?p=8624"},"modified":"2023-11-16T10:41:47","modified_gmt":"2023-11-16T08:41:47","slug":"vahtimestari-normanin-murha","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/blogit.utu.fi\/suomenhistoria\/vahtimestari-normanin-murha\/","title":{"rendered":"Vahtimestari Normanin murha"},"content":{"rendered":"\n

Katsoin Yle Areenasta kiitetyn ja palkitun tanskalaisen draamasarjan Talo. Sarja kertoo vankila-arjesta ja on j\u00e4nnitt\u00e4v\u00e4, traaginen ja yhteiskuntakriittinen. Sen lopputulema on, ett\u00e4 rangaistusten koventamisella ei ratkaista jengiv\u00e4kivallan tapaista v\u00e4kivallan kierrett\u00e4. Se, mik\u00e4 my\u00f6s h\u00e4mmensi minua, oli jonkinlainen vahva tuttuuden tunne. Kirjoitan parhaillaan tutkimusta 1800-luvun alun Suomessa el\u00e4neest\u00e4 Carl Grandellista, torpanpojasta, joka ajautui vuosikymmenien rikoskierteeseen ja lopulta p\u00e4\u00e4tyi karkotettuna Siperiaan.<\/p>\n\n\n\n

Historiantutkijaa varoitetaan anakronismin vaarasta, jotta h\u00e4n sijoita jotain nykyajasta tuttua v\u00e4\u00e4r\u00e4\u00e4n aikakauteen. Leena Virtanen (HS 7.10.2023<\/a>) toteaa arviossaan, miten Talossa vankilaan suljetut ihmiset, sek\u00e4 vangit ett\u00e4 vartijat, ovat monin tavoin r\u00e4j\u00e4hdyspisteess\u00e4. Lopulta pinna katkeaa, kun vartijat pahoinpitelev\u00e4t yhden vangeista hengilt\u00e4. Vankilassa syntyy kapina. Sarjaa ja etenkin kapinajaksoa katsoessani koin kerta toisensa j\u00e4lkeen astuvani Turun linnassa toimineeseen vankilaan, ajallisesta et\u00e4isyydest\u00e4 huolimatta. Varkaudesta ja v\u00e4\u00e4rien rahojen teosta syytetty Carl Grandell istui linnassa tutkintavankina 1822-1825.<\/p>\n\n\n\n

Suomessa oli yksitoista kruununvankilaa, joista suurimmat toimivat Turun, H\u00e4meen ja Korsholman linnoissa. Niiss\u00e4 s\u00e4ilytettiin kaiken s\u00e4\u00e4tyisi\u00e4 ihmisi\u00e4 ja sek\u00e4 miehi\u00e4 ett\u00e4 naisia. Naisilla oli toisinaan my\u00f6s lapset mukanaan, sill\u00e4 naisvanki sai pit\u00e4\u00e4 luonaan alle 14-vuotiaat lapsensa, jos lapsen terveydentila vaati \u00e4idin huolenpitoa. Ohjes\u00e4\u00e4nt\u00f6 edellytti sukupuolien ja eri vankilaatujen erottamista toisistaan, mutta Turun linnan ahdas tyrm\u00e4 ei antanut t\u00e4h\u00e4n mahdollisuutta. Y\u00f6aikaan miehill\u00e4 ja naisilla oli omat koppinsa, mutta p\u00e4ivisin elettiin yhdess\u00e4 sek\u00e4 sis\u00e4tiloissa ett\u00e4 ulkona linnan sis\u00e4pihalla.<\/p>\n\n\n

\n
\"\"
Niin sanottu Erik XIV:n vankihuone Turun linnan esilinnassa. Kuva: Welin \/ Museovirasto.<\/figcaption><\/figure><\/div>\n\n\n

Turun linnaan ahdettiin joka vuosi tuhatkunta pid\u00e4tetty\u00e4, joiden k\u00e4yt\u00f6ss\u00e4 oli esilinnan py\u00f6re\u00e4ss\u00e4 tornissa ja etel\u00e4siivess\u00e4 parikymment\u00e4 vankihuonetta. Kiinniotettujen joukossa oli Carl Grandellin kaltaisia tutkintavankeja ja lyhyisiin vapausrangaistuksiin tuomittuja henkil\u00f6it\u00e4, joilta puuttui varoja sakkojensa maksamiseen. Heid\u00e4n kohdallaan sakkotuomio muutettiin korkeintaan nelj\u00e4n viikon mittaiseksi vesileip\u00e4vankeudeksi, jonka aikana vanki sai ravinnokseen vain vett\u00e4 ja suolatonta leip\u00e4\u00e4. Tutkintavangit eiv\u00e4t olleet tuomittuja, ja viidennes heist\u00e4 todettiin lopulta t\u00e4ysin syytt\u00f6miksi. Tyrm\u00e4ss\u00e4 istuvia tutkittiin ja kuulusteltiin sek\u00e4 n\u00e4pistelyn, talousrikosten tai irtolaisuuden takia ett\u00e4 varkauksien, ry\u00f6st\u00f6jen, tappojen ja murhien kaltaisista raskaista rikoksista.<\/p>\n\n\n\n

Carl Grandell vankitovereineen sai ainakin periaatteessa kokea hyvin toisenlaisen vankila-ajan, kuin mit\u00e4 viel\u00e4 Ruotsin ajalla oli ollut tapana. Valistusaatteiden vanavedess\u00e4 eurooppalaisissa vankiloissa nostettiin ankariin rangaistuksiin pohjaavan pelotusperiaatteen rinnalle kasvatuksellisia tavoitteita. T\u00e4llainen kasvatuksellinen vankeinhoitotoiminta halusi muokata rikollisista yhteiskuntakelpoisia kansalaisia. Ven\u00e4j\u00e4n ajan Suomessa n\u00e4iden virtausten kannatus sai nopeasti jalansijaa, koska itse keisari Aleksanteri I oli filantrooppisten vankilauudistusten ihailija.<\/p>\n\n\n\n

Vankien ruumiillista hyvinvointia haluttiin lis\u00e4t\u00e4 puhtaudella, ehjill\u00e4 vaatteilla ja tarjoamalla sairaanhoitoa. Vankeusaikana kaikki aikuiset k\u00e4yttiv\u00e4t vankilan vaatteita. Niiden avulla pidettiin kurissa sy\u00f6p\u00e4l\u00e4isi\u00e4, joita kulkeutui laitokseen vankien omien, yleens\u00e4 hyvin likaisten vaatteiden mukana. Karkausten vaikeuttamiseksi vaatteet valmistettiin silmiinpist\u00e4v\u00e4st\u00e4, keltaisen ja ruskean ruudullisesta rohdinkankaasta. Miehet saivat k\u00e4ytt\u00f6\u00f6ns\u00e4 kahdet pitk\u00e4t housut ja kaksi puseroa ja naiset kaksi puseroa ja hametta. Lis\u00e4ksi vaatetukseen kuului kenkien ohella kaksi pellavapaitaa ja kahdet villasukat. Kun itse keisari oli vuonna 1819 kiert\u00e4nyt tarkastamassa suomalaisia kruununvankiloita, toinen vaatekerta muutettiin villakankaiseksi, jotta vangit eiv\u00e4t joutuisi talvisin palelemaan koleissa kiviselleiss\u00e4. Samalla kiellettiin raskaiden jalkakahleiden k\u00e4ytt\u00f6 ja tilalle tuli kevyt kahlehtiminen, jotta \u201dtoteutuisi se lempe\u00e4mpi k\u00e4sittely, jota ihmisoikeus ja aikakauden lempe\u00e4 henki vaativat\u201d. My\u00f6s Turun kruununvankilaan hankittiin 63 kevyemp\u00e4\u00e4 kahletta.<\/p>\n\n\n\n

Makuuvaatteina olivat patja, peitto, tyyny ja kerran viikossa vaihdettava lakana. Peseytymist\u00e4 varten vangeilla oli kaksi kertaa viikossa vaihdettava pyyhe. Keisarin ohjeet eiv\u00e4t olleet tyhj\u00e4n pantteja, sill\u00e4 Turun linnan tyrm\u00e4\u00e4n hankittiin vuonna 1819 joutuisasti uusia s\u00e4nkyvaatteita: 60 patjaa, tyyny\u00e4 ja peittoa, 120 lakanaa ja 36 k\u00e4sipyyhett\u00e4. N\u00e4in lakanat oli tosiaan mahdollista vaihtaa kerran viikossa, ja jokaisessa selliss\u00e4 oli vankien k\u00e4yt\u00f6ss\u00e4 ainakin yksi k\u00e4sipyyhe. Puhtautta ja terveytt\u00e4 edistiv\u00e4t varmasti my\u00f6s selleihin hankitut kannelliset pottatuolit, puiset pesuvadit ja sylkykupit. Kopit oli lis\u00e4ksi siivottava p\u00e4ivitt\u00e4in ja niiden lattiat pest\u00e4v\u00e4 kerran viikossa. P\u00e4iv\u00e4 alkoi aamupesulla ja viikko-ohjelmaan kuului my\u00f6s saunominen.<\/p>\n\n\n

\n
\"\"
Vangin taotut kahleet, kaula- ja k\u00e4siraudat on yhdistetty ketjuilla vy\u00f6rautaan 1800-luvun alkupuolelta. Lis\u00e4ksi vy\u00f6raudassa edess\u00e4 ketju jalkarautojen kiinnitt\u00e4mist\u00e4 varten. Raudat lukitaan niittaamalla. Kuva: Kansallismuseo.<\/figcaption><\/figure><\/div>\n\n\n

Vuonna 1818 s\u00e4\u00e4detty kruununvankiloiden vahtimestarien ja vartijoiden johtos\u00e4\u00e4nt\u00f6 ja vankien noudatettavaksi annettu asetus edellyttiv\u00e4t, ett\u00e4 vankeja tuli k\u00e4sitell\u00e4 \u201dvakavasti, mutta v\u00e4ltt\u00e4\u00e4 kuitenkin tarpeetonta ankaruutta\u201d. Filantrooppisten uudistusten taakse k\u00e4tkeytyi kuitenkin vankiloiden v\u00e4kivaltainen arki. Vartijoiden jakamat ly\u00f6nnit ja korvatillikat eiv\u00e4t sin\u00e4ns\u00e4 yll\u00e4t\u00e4, kun kaikki olivat lapsesta l\u00e4htien tottuneet kuritukseen niin kotona kuin ty\u00f6paikoilla. Filantrooppinen pyrkimys ihmisten jonkinasteiseen ruumiilliseen koskemattomuuteen oli siten aikalaisille outo ja tuntematon ajatus. Vangit osasivat haastaa riitaa ja olla uppiniskaisia ja kiroilevia. Vartijat vastasivat niskurointiin ja h\u00e4iri\u00f6ihin kovakouraisesti iskuilla ja ly\u00f6nneill\u00e4. Vahtimestari Johan Petter Norman oli jo kertaalleen erotettu toimestaan vakavien v\u00e4\u00e4rink\u00e4yt\u00f6sten vuoksi. H\u00e4n oli harjoittanut laitonta viinanmyynti\u00e4 ja ainakin yhden valittajan mukaan hakannut vangin tajuttomaksi ja teljennyt tulikuumaan saunaan irtolaismiehen, joka heitti lopulta henkens\u00e4.<\/p>\n\n\n\n

Norman sai ty\u00f6paikkansa takaisin, kun h\u00e4nen seuraajansa ei kyennyt pit\u00e4m\u00e4\u00e4n vankeja aisoissa. Lis\u00e4ksi linnasta oli syyskuussa 1822 karannut per\u00e4ti kuusitoista miesvankia, jotka olivat viilanneet kahleensa poikki veitsill\u00e4 ja muilla ter\u00e4aseilla ja k\u00e4yneet juopuneiden vartijoiden kimppuun k\u00e4ytt\u00e4en aseinaan makuulavereistaan irti kiskomiaan lautoja. Kovak\u00e4tinen Norman palasi entiseen ty\u00f6h\u00f6ns\u00e4 ja tiukensi oitis j\u00e4rjestyksenpitoa. H\u00e4n rankaisi \u201dliiallisella ankaruudella\u201d kiinnisaatuja vankikarkureita, mik\u00e4 puolestaan \u00e4rsytti ja vihastutti vankeja. Kostoksi vangit p\u00e4\u00e4ttiv\u00e4t ottaa Normanin hengilt\u00e4. V\u00e4kivalta synnytti lis\u00e4\u00e4 v\u00e4kivaltaa.<\/p>\n\n\n\n

Kuoliniltanaan vihattu Norman teki sellien tavallisia iltatarkastuksia yhdess\u00e4 kahden muun vartijan kanssa. Linnantornin alakerroksen toisena vasemmalla sijaitsevassa kopissa asui seitsem\u00e4n vankia, Huoneeseen astuessaan Norman huomasi yhden vangeista k\u00e4tkev\u00e4n piippunsa makuulavitsan alle. Kun Norman l\u00f6i vankia korvalle, toinen vanki hy\u00f6kk\u00e4si takaap\u00e4in h\u00e4nen kimppuunsa. Ryt\u00e4k\u00e4ss\u00e4 sammuivat kynttil\u00e4t, ja Normania seuranneet vartijat pakenivat paikalta. Vankila j\u00e4i vartioitta, kun tyrm\u00e4n sis\u00e4\u00e4nk\u00e4ynnill\u00e4 seisseet aseistetut sotilasvahdit eiv\u00e4t uskaltaneet astua sis\u00e4lle meluavien pid\u00e4tettyjen joukkoon. Murhan j\u00e4lkeen vangit mursivat muiden sellien lukot ja p\u00e4\u00e4stiv\u00e4t kaikki satakunta vankia ulos vankilan k\u00e4yt\u00e4v\u00e4lle. Kaaos ja melu olivat varmasti tyrm\u00e4n pimeiss\u00e4 kivik\u00e4yt\u00e4viss\u00e4 melkoisia \u2013 ja samalla tapaus muistuttaa aavemaisesti Talon loppukohtauksia.<\/p>\n\n\n\n

Tietofinlandia-ehdokkuuden saanut Sonja Saarikosken Naisvangit-teos nostaa esiin sen, miten ennest\u00e4\u00e4n heikommassa asemassa olevien, selk\u00e4 sein\u00e4\u00e4 vasten joutuneiden ihmisten aseman kurjistaminen ei v\u00e4henn\u00e4 vaan lis\u00e4\u00e4 rikollisuutta. Vaikka aika ja paikka ovat erilaiset, draamasarjan, tietokirjan ja Normanin murhan taustalla v\u00e4ikkyv\u00e4t samanlaiset ongelmat. Rankkoja rikoksia tehneit\u00e4 yritet\u00e4\u00e4n hillit\u00e4 ja hallita ankarilla rangaistuksilla ja v\u00e4kivallalla. Kovat rangaistukset eiv\u00e4t ratkaisseet kuitenkaan yksin\u00e4\u00e4n mit\u00e4\u00e4n, eiv\u00e4t 1800-luvun kruununvankilassa tai 2020-luvun televisiosarjassa.<\/p>\n\n\n\n

\"\"<\/figure>\n\n\n\n

Kirsi Vainio-Korhonen<\/p>\n\n\n\n

Kirjoittaja on Suomen historian professori.<\/p>\n\n\n\n

\n\n\n\n

L\u00e4hteit\u00e4 ja kirjallisuutta<\/p>\n\n\n\n

Turun linnaoikeuden p\u00f6yt\u00e4kirjat 30.9.1822. Turun linnaoikeuden arkisto. KA Turku.<\/p>\n\n\n\n

Inventaarioluettelo 1820. Turun l\u00e4\u00e4ninvankilan arkisto. KA Turku<\/p>\n\n\n\n

Sonja Saarikoski, Naisvangit. Siltala. Helsinki 2023.<\/p>\n\n\n\n

Virtanen, Veikko, Suomen vankeinhoito I 1808\u22121831. Suomen Historiallinen Seura. Helsinki 1944.<\/p>\nJAA ARTIKKELI: \"Facebook\"<\/a>\"twitter\"<\/a>\"pinterest\"<\/a>\"linkedin\"<\/a>","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

Katsoin Yle Areenasta kiitetyn ja palkitun tanskalaisen draamasarjan Talo. Sarja kertoo vankila-arjesta ja on j\u00e4nnitt\u00e4v\u00e4, traaginen ja yhteiskuntakriittinen. Sen lopputulema on, ett\u00e4 rangaistusten koventamisella ei ratkaista jengiv\u00e4kivallan tapaista v\u00e4kivallan kierrett\u00e4. Se, mik\u00e4 my\u00f6s h\u00e4mmensi minua, oli jonkinlainen vahva tuttuuden tunne. Kirjoitan parhaillaan tutkimusta 1800-luvun alun Suomessa el\u00e4neest\u00e4 Carl Grandellista, torpanpojasta, joka ajautui vuosikymmenien rikoskierteeseen ja […]<\/p>\n","protected":false},"author":3147,"featured_media":8627,"comment_status":"open","ping_status":"closed","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[63],"tags":[458,1646,189],"class_list":{"0":"post-8624","1":"post","2":"type-post","3":"status-publish","4":"format-standard","5":"has-post-thumbnail","7":"category-nakokulmia","8":"tag-1800-luku","9":"tag-rikoshistoria","10":"tag-turku","11":"czr-hentry"},"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/suomenhistoria\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/8624","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/suomenhistoria\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/suomenhistoria\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/suomenhistoria\/wp-json\/wp\/v2\/users\/3147"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/suomenhistoria\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=8624"}],"version-history":[{"count":5,"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/suomenhistoria\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/8624\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":8632,"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/suomenhistoria\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/8624\/revisions\/8632"}],"wp:featuredmedia":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/suomenhistoria\/wp-json\/wp\/v2\/media\/8627"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/suomenhistoria\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=8624"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/suomenhistoria\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=8624"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/suomenhistoria\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=8624"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}