{"id":8684,"date":"2023-12-19T11:00:14","date_gmt":"2023-12-19T09:00:14","guid":{"rendered":"https:\/\/blogit.utu.fi\/suomenhistoria\/?p=8684"},"modified":"2023-12-19T11:00:16","modified_gmt":"2023-12-19T09:00:16","slug":"sillinsuolavetta-ja-naapuriapua-lapsuuden-joulumuistoja-sadan-vuoden-takaa","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/blogit.utu.fi\/suomenhistoria\/sillinsuolavetta-ja-naapuriapua-lapsuuden-joulumuistoja-sadan-vuoden-takaa\/","title":{"rendered":"Sillinsuolavett\u00e4 ja naapuriapua \u2013 lapsuuden joulumuistoja sadan vuoden takaa"},"content":{"rendered":"
\n
\"\"
K\u00f6yhien perheiden lapset saivat yleens\u00e4 vain haaveilla lahjoista. Joulup\u00f6yd\u00e4n antimet olivat my\u00f6s vaatimattomia ja niit\u00e4 yritettiin t\u00e4ydent\u00e4\u00e4 kerjuun ja naapuriavun turvin. Vuonna 1911 l\u00e4hetetyss\u00e4 postikortissa lapset poimivat pukin rikkin\u00e4isest\u00e4 s\u00e4kist\u00e4 putoilevia herkkuja. Kuva: Postimuseon kokoelmat, korttikokoelma.<\/figcaption><\/figure><\/div>\n\n\n

Joka vuosi se tuntuu tulevan kauppoihin yh\u00e4 aikaisemmin. Joulu nimitt\u00e4in. T\u00e4n\u00e4 syksyn\u00e4 tuskin puiden lehdetk\u00e4\u00e4n olivat viel\u00e4 ehtineet kellastua, kun konvehdit jo saapuivat syyskuussa kauppojen hyllyille. Kulutushuuman vuoden huippukohta kaikessa tavarapaljoudessaan hirvitt\u00e4\u00e4 ja her\u00e4tt\u00e4\u00e4 kysym\u00e4\u00e4n, tarvitsemmeko todella t\u00e4t\u00e4 kaikkea? Ent\u00e4 miten p\u00e4rj\u00e4\u00e4v\u00e4t ne perheet, joille tavallisen arjen menotkin ovat v\u00e4lill\u00e4 liikaa? Samaan aikaan, kun muut keskustelevat mit\u00e4 erikoisempien joulukalenterien hankinnoista ja siit\u00e4, tuleeko tortun p\u00e4\u00e4lle luumu- vai omenahilloa, pienituloinen miettii, saako torttuja ensink\u00e4\u00e4n. Marraskuussa Yle uutisoi<\/a> Suomen sosiaali- ja terveysalan kattoj\u00e4rjest\u00f6 Sosten tekemist\u00e4 laskelmista, joista selvi\u00e4\u00e4, ett\u00e4 hallituksen esitt\u00e4m\u00e4t leikkaukset tulevat lis\u00e4\u00e4m\u00e4\u00e4n lapsik\u00f6yhyytt\u00e4 koko maassa. Laskemien mukaan k\u00f6yhyysrajan alapuolelle j\u00e4isi ensi vuonna 17\u00a0000 lasta enemm\u00e4n kuin t\u00e4n\u00e4 vuonna, l\u00e4hemm\u00e4s yhteens\u00e4 140\u00a0000 lasta. <\/p>\n\n\n\n

Pelastakaa lapset ry:n toteuttamasta Lapsen \u00e4\u00e4ni -kyselyn raportista puolestaan selvi\u00e4\u00e4, ett\u00e4 pienituloisten perheiden lapset n\u00e4kev\u00e4t arjessaan jopa n\u00e4lk\u00e4\u00e4. Kysely j\u00e4rjestettiin kev\u00e4\u00e4ll\u00e4 2023 ja siihen vastasi ymp\u00e4ri Suomen yli 1700 lasta ja nuorta, joista suurin osa oli i\u00e4lt\u00e4\u00e4n 13\u221215-vuotiaita. Vastaajista 14 prosenttia luokitteli perheens\u00e4 pienituloiseksi ja koki, ettei perheell\u00e4 ole riitt\u00e4v\u00e4sti ruokaa. Raportin mukaan tilanne ruoan suhteen on perheiss\u00e4 muuttunut vuoden aikana huomattavasti, sill\u00e4 vuoden 2022 kyselyss\u00e4 pienituloiseksi itsens\u00e4 m\u00e4\u00e4rittelevien joukko oli paljon pienempi. Silloin vain 9 prosenttia vastaajista oli sit\u00e4 mielt\u00e4, ett\u00e4 ruokaa ei ole riitt\u00e4v\u00e4sti ja s\u00e4\u00e4nn\u00f6llisesti kotona saatavilla. Vuoden 2023 kyselyn vastauksissa<\/a> lapset ja nuoret kuvailevat, miten yritt\u00e4v\u00e4t sy\u00f6d\u00e4 hyvin koulussa ja yst\u00e4viens\u00e4 luona, koska kotona ruokaa ei vain ole. Ruokavalio saattaa olla my\u00f6s hyvin yksipuolinen ja koostua p\u00e4\u00e4asiassa esimerkiksi puurosta ja leiv\u00e4st\u00e4. <\/p>\n\n\n\n

L\u00e4hestyv\u00e4 joulun kulutushysteria ja uutiset siit\u00e4, ett\u00e4 lapset eiv\u00e4t saa tarpeeksi sy\u00f6d\u00e4kseen, toivat mieleeni oman v\u00e4it\u00f6skirja-aineistoni maininnat k\u00f6yhien lasten joulun vietosta. Sosiaalihuollon perinnekeruussa (SOPE, SKS, 1985) vastaajien muistot viev\u00e4t lapsuuden jouluun sadan vuoden taakse 1910\u22121930-luvun suomalaiselle maaseudulle. Jouluaiheisia muisteloita ei ole m\u00e4\u00e4r\u00e4llisesti kovin montaa, mutta ne havainnollistavat silti, miten kouriintuntuvaa puute voi olla ja miten pienest\u00e4 joulun ilo lopulta voi olla kiinni.<\/p>\n\n\n\n

L\u00e4hes kaikissa vastauksissa n\u00e4lk\u00e4 ja ruoka, mutta my\u00f6s antaminen ja saaminen, ovat keskeisi\u00e4 tekij\u00f6it\u00e4. Esimerkiksi vuonna 1922 syntynyt keskisuomalainen Kalle (nimet muutettu) kuvaili l\u00e4hteneens\u00e4 lapsena jouluna kerjuulle, jotta juhlap\u00f6yt\u00e4\u00e4n olisi edes jotain sy\u00f6t\u00e4v\u00e4\u00e4. Kerjuu oli kielletty, mutta antamasta ei oltu lakattu:<\/p>\n\n\n\n

\n

\u201dMuistan Joulun aaton p\u00e4iv\u00e4n 1930 kun \u00c4iti antoi minulle savikupin k\u00e4teen ja ja noi ett\u00e4 k\u00e4yh\u00e4n sin\u00e4 pyyt\u00e4m\u00e4ss\u00e4 tuolta kauppiaalta sillinsuolavett\u00e4, menin pyysin ja sain my\u00f6s, kauppiaan tytt\u00f6 toi minun k\u00e4teeni ison joulu pullan se j\u00e4i mieleeni ij\u00e4ksi.\u201d <\/p>\n(Kalle 1922, Keski-Suomi, SOPE 1837.)<\/cite><\/blockquote>\n\n\n\n

Kalle kertoi, ett\u00e4 joulup\u00f6yd\u00e4ss\u00e4 oli my\u00f6s perunoita ja piim\u00e4\u00e4. Tuo joulu j\u00e4i kuitenkin perheen viimeiseksi jouluksi yhdess\u00e4, sill\u00e4 vanhemmat joutuivat kunnalliskotiin ja kertoja siskonsa kanssa laitettiin kunnanhuutolaisiksi. Pohjois-Karjalassa vuonna 1913 syntynyt Arvo muistelee my\u00f6s, miten perinteiset jouluherkut olivat unta vain mutta laulun ilo sent\u00e4\u00e4n ilmaista:<\/p>\n\n\n\n

\n

\u201dSanoi h\u00e4n [\u00e4iti] kerran kun oli JOULU AATTO. \u201dPit\u00e4isih\u00e4n ne Joulu aatona olla riisipuurot sek\u00e4 Joulukinkku.\u201d Sitten h\u00e4n selitti mist\u00e4 se tehtiin. Me ei olut koskaan edes sellaista n\u00e4hty. Sitten h\u00e4n huokasi ja sanoi hiljaa. \u201dEih\u00e4n meill\u00e4 ole muutakaan.\u201d Sitten me lauloimme yhdess\u00e4 \u201dENKELI TAIVAAN\u201d \u2013 joka oli tapana aina jouluna.\u201d <\/p>\n(Arvo 1913, Pohjois-Karjala, SOPE 541.)<\/cite><\/blockquote>\n\n\n\n

Lapsille j\u00e4rjestettiin 1920-luvulla kouluissa my\u00f6s kuusijuhlia. Nimimerkki Heta (s. 1917) kirjoitti, miten h\u00e4n l\u00e4hti aamulla kouluun ilman mit\u00e4\u00e4n sy\u00f6t\u00e4v\u00e4\u00e4. Ei edes leip\u00e4palaa ollut ottaa mukaan. Koulup\u00e4iv\u00e4 oli pitk\u00e4, sill\u00e4 kuusijuhlaa vietettiin vasta illalla. Koulun puolesta ei annettu mit\u00e4\u00e4n sy\u00f6t\u00e4v\u00e4\u00e4, sill\u00e4 kouluruokailua ei tuolloin viel\u00e4 j\u00e4rjestetty. Juhlan loppuessa ilta oli jo my\u00f6h\u00e4inen ja Heta muisteli olleensa n\u00e4lk\u00e4inen ja v\u00e4synyt. Kotimatkan alkutaipaleen h\u00e4n p\u00e4\u00e4si koulutoverin is\u00e4n ja \u00e4idin hevosen kyydiss\u00e4. Loppumatka taittui hiiht\u00e4en, jolloin Heta on kirjoittanut toivoneensa: \u201dKumpa \u00e4iti olisi saanut hankittua jotain sy\u00f6t\u00e4v\u00e4\u00e4.<\/em>\u201d Pettymys oli suuri, kun kotona ei ollut kuin pieni pala akanaista ja piikkist\u00e4 leip\u00e4\u00e4, naapurilta saatu muutama kev\u00e4\u00e4ll\u00e4 pyydetty ahvenen sintti ja kirkasta vett\u00e4 juotavaksi. Heta muisteli tapauksen j\u00e4\u00e4neen ikuisesti mieleen: \u201dEip\u00e4h\u00e4n sill\u00e4 paljoa n\u00e4lk\u00e4 l\u00e4htenyt henki kumminkin s\u00e4ilyi. Oli joulutunnelmaa kerrakseen, joka ei varmaan koskaan unohdu.<\/em>\u201d<\/p>\n\n\n

\n
\"\"
1930-luvulla luokkaerot lasten v\u00e4lill\u00e4 saattoivat olla valtavat. Kuvassa hyv\u00e4tuloisen perheen tytt\u00f6 poseeraa lahjaksi saamansa nuken kanssa kimmelt\u00e4v\u00e4n joulukuusen edustalla. Kuva: Helsingin kaupunginmuseo.<\/figcaption><\/figure><\/div>\n\n\n

Kun ruoasta oli huutava pula, lahjat eiv\u00e4t tulleet kysymykseenk\u00e4\u00e4n. Savonlinnan seutuvilla k\u00f6yh\u00e4ss\u00e4 perheess\u00e4 varttunut Seppo muisteli, miten 1920-luvun lapsuuden jouluina ei sytytetty edes kynttil\u00e4\u00e4 juhlan kunniaksi \u2013 joululahjoista puhumattakaan. Vuonna 1913 Pirkanmaalla syntynyt Aatos kirjoitti, miten joulu ei oikeastaan juuri poikennut tavallisesta arjesta. Ei valmistettu erikoisia ruokia, eik\u00e4 my\u00f6sk\u00e4\u00e4n lahjoja. Ensimm\u00e4isen joulupukinkin h\u00e4n n\u00e4ki vasta koulun joulujuhlassa. Koulun puolesta h\u00e4n sai my\u00f6s ensimm\u00e4isen joululahjansa, Joulupukki-nimisen lehden. Kodin jouluun kuului sent\u00e4\u00e4n pieni joulukuusi, joka laitettiin tuvan katosta roikkumaan: \u201d\u2026min\u00e4 tein siihen v\u00e4rillisist\u00e4 paperista koristeet. — Mummu meni aikaisin nukkumaan min\u00e4 valvoin ja leikin kynttil\u00e4nvalossa tulitikkuleikkej\u00e4.\u201d<\/em> (Aatos 1913, Pirkanmaa, SOPE 3344)<\/p>\n\n\n\n

Vuonna 1925 Uudellamaalla syntynyt Selma muistelee my\u00f6s lapsuuden joulukuusia. V\u00e4h\u00e4n ennen joulua perheen lehm\u00e4 kuoli ja vastaaja joutui l\u00e4htem\u00e4\u00e4n veljens\u00e4 kanssa pyyt\u00e4m\u00e4\u00e4n rahaa talosta taloon kunnan luvalla. Naapuriavun turvin ja is\u00e4n ahkeroinnin ansiosta perhe sai hankittua uuden lehm\u00e4n:<\/p>\n\n\n\n

\n

\u201dMuistan, se oli jouluaika koska mieleeni on j\u00e4\u00e4nyt talojen kauniit kuuset. Rahaa saimme senverran ett\u00e4 voi maksaa k\u00e4sirahan lehm\u00e4st\u00e4 ja is\u00e4 teki t\u00f6it\u00e4 lis\u00e4ksi. Niin oli taas maito turvattu perheelle.\u201d <\/p>\n(Selma 1925, Uusimaa, SOPE 3355.)<\/cite><\/blockquote>\n\n\n\n

Vastaavat tarinat lienev\u00e4t tuttuja ja suvun historian kautta omakohtaisia suurimmalle osalle suomalaisista. Perinnekeruun aineiston lis\u00e4ksi mieleeni tulee vuonna 1926 syntyneen isot\u00e4tini kertomus siit\u00e4, miten h\u00e4n sisarustensa kanssa k\u00e4vi jouluna naapurin ovella pyyt\u00e4m\u00e4ss\u00e4 kuivattuja hedelmi\u00e4, ett\u00e4 saisi joulupuuron kaveriksi edes sekametelisoppaa. Aikana, jolloin sosiaalihuolto otti vasta ensi askeleitaan, naapuriavun merkitys korostui.<\/p>\n\n\n\n

Onneksi nykyp\u00e4iv\u00e4n\u00e4 lapsia ei sent\u00e4\u00e4n tarvitse l\u00e4hett\u00e4\u00e4 oville kiertelem\u00e4\u00e4n, vaan avustusten jako sit\u00e4 tarvitseville on j\u00e4rjestetty organisoidusti. Joulun l\u00e4hestyess\u00e4 moni pienituloinen perhe kamppailee kulutusyhteiskunnan luomien ihanteiden tavaraviidakossa ja perustarpeiden tyydytt\u00e4miseen riitt\u00e4vien varojen v\u00e4lill\u00e4. Lapsen \u00e4\u00e4ni -raportin mukaan \u201dpitk\u00e4aikainen k\u00f6yhyys heikent\u00e4\u00e4 lasten hyvinvointia, aiheuttaa osattomuuden kokemuksia ja horjuttaa luottamusta tulevaisuuteen ja yhteiskuntaan<\/em>\u201d, mik\u00e4 taas voi vaikuttaa pitk\u00e4ss\u00e4 juoksussa meid\u00e4n kaikkien arkeemme.<\/p>\n\n\n\n

Esimerkiksi seurakunnat ja erilaiset j\u00e4rjest\u00f6t tekev\u00e4t joulun alla t\u00e4rke\u00e4\u00e4 ty\u00f6t\u00e4, jotta jokainen lapsi saisi kokea antamisen ja saamisen iloa. Osallistumalla lahjoituksiin ja ker\u00e4yksiin meist\u00e4 jokainen voi olla mukana antamassa \u201dnaapuriapua\u201d ja kantamassa kortensa kekoon tasa-arvoisemman lapsuuden puolesta. Mit\u00e4 jos t\u00e4n\u00e4 vuonna sen ylim\u00e4\u00e4r\u00e4isen suklaarasian sijaan lahjoittaisikin saman rahan sit\u00e4 todella tarvitsevalle?<\/p>\n\n\n\n

\"\"<\/figure>\n\n\n\n

Maria Syv\u00e4niemi<\/p>\n\n\n\n

Kirjoittaja on Suomen historian v\u00e4it\u00f6skirjatutkija Koneen S\u00e4\u00e4ti\u00f6n rahoittamassa hankkeessa \u201dLasten ja nuorten arjen kokemukset k\u00f6yhyydest\u00e4 ja huono-osaisuudesta kriisien j\u00e4lkeisess\u00e4 Suomessa 1800-luvulta nykyp\u00e4iv\u00e4\u00e4n<\/a>\u201d<\/em><\/p>\n\n\n\n

L\u00e4hteet:<\/p>\n\n\n\n

Sosiaalihuollon perinnekeruu, 1985 (SKS).<\/p>\nJAA ARTIKKELI: \"Facebook\"<\/a>\"twitter\"<\/a>\"pinterest\"<\/a>\"linkedin\"<\/a>","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

Joka vuosi se tuntuu tulevan kauppoihin yh\u00e4 aikaisemmin. Joulu nimitt\u00e4in. T\u00e4n\u00e4 syksyn\u00e4 tuskin puiden lehdetk\u00e4\u00e4n olivat viel\u00e4 ehtineet kellastua, kun konvehdit jo saapuivat syyskuussa kauppojen hyllyille. Kulutushuuman vuoden huippukohta kaikessa tavarapaljoudessaan hirvitt\u00e4\u00e4 ja her\u00e4tt\u00e4\u00e4 kysym\u00e4\u00e4n, tarvitsemmeko todella t\u00e4t\u00e4 kaikkea? Ent\u00e4 miten p\u00e4rj\u00e4\u00e4v\u00e4t ne perheet, joille tavallisen arjen menotkin ovat v\u00e4lill\u00e4 liikaa? Samaan aikaan, kun muut […]<\/p>\n","protected":false},"author":3984,"featured_media":0,"comment_status":"open","ping_status":"closed","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[69,63],"tags":[923,449,1713,1055,1712],"class_list":{"0":"post-8684","1":"post","2":"type-post","3":"status-publish","4":"format-standard","6":"category-ajankohtaista","7":"category-nakokulmia","8":"tag-1900-luku","9":"tag-joulu","10":"tag-koyhyyskokemukset","11":"tag-kuluttaminen","12":"tag-lapsikoyhyys","13":"czr-hentry"},"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/suomenhistoria\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/8684","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/suomenhistoria\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/suomenhistoria\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/suomenhistoria\/wp-json\/wp\/v2\/users\/3984"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/suomenhistoria\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=8684"}],"version-history":[{"count":2,"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/suomenhistoria\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/8684\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":8688,"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/suomenhistoria\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/8684\/revisions\/8688"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/suomenhistoria\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=8684"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/suomenhistoria\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=8684"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/suomenhistoria\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=8684"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}