{"id":8690,"date":"2024-01-09T09:58:04","date_gmt":"2024-01-09T07:58:04","guid":{"rendered":"https:\/\/blogit.utu.fi\/suomenhistoria\/?p=8690"},"modified":"2024-01-09T09:58:04","modified_gmt":"2024-01-09T07:58:04","slug":"maakauppias-antti-mattila-tunnoton-roisto-vai-pitajanpylvas","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/blogit.utu.fi\/suomenhistoria\/maakauppias-antti-mattila-tunnoton-roisto-vai-pitajanpylvas\/","title":{"rendered":"Maakauppias Antti Mattila \u2013 tunnoton roisto vai pit\u00e4j\u00e4npylv\u00e4s?"},"content":{"rendered":"\n

Romaaneilla, jotka ainakin osaksi k\u00e4sittelev\u00e4t historiallisia tapahtumia, on usein katsottu olevan dokumenttiarvoa my\u00f6s historiantutkimuksen parissa. Hyv\u00e4n\u00e4 esimerkkin\u00e4 t\u00e4st\u00e4 toimivat 1800-luvun maaseutuyhteis\u00f6jen toiminta- ja ajattelutapojen kuvaus osana teosta. Monet historialliset romaanit perustuvatkin kirjoittajan tekem\u00e4\u00e4n tutkimusty\u00f6h\u00f6n ja historiallisten taustojen selvitysty\u00f6h\u00f6n. Kaunokirjallisen romaanin perimm\u00e4isen\u00e4 tarkoituksena on kuitenkin tarjota lukijoille nautittava lukukokemus. Saavuttaakseen t\u00e4m\u00e4n tavoitteen kirjailijan, toisin kuin historiantutkijan, on my\u00f6s mahdollista poiketa varsinaisesta faktatiedosta ja v\u00e4ritt\u00e4\u00e4 teksti\u00e4 omalla mielikuvituksellaan. Samalla faktan ja fiktion v\u00e4linen raja h\u00e4m\u00e4rtyy ja historiallinen todellisuus saattaa muuttua huomattavasti siit\u00e4, mit\u00e4 se on ollut.<\/p>\n\n\n

\n
\"\"
Talollinen ja maakauppias Antti Mattila P\u00e4\u00e4skyl\u00e4st\u00e4 oli toinen L\u00e4ngelm\u00e4en kahdesta valtiop\u00e4iv\u00e4miehest\u00e4 1800-luvulla. Mattila oli my\u00f6s edell\u00e4k\u00e4vij\u00e4 maatalouden uudistamisessa, ajoi s\u00e4\u00e4st\u00f6pankin perustamista paikkakunnalle jo 1870 -luvulla ja rahoitti lahjoituksellaan tontin ostamisen kirkonkyl\u00e4n kansakoululle. L\u00e4hde: L\u00e4ngelm\u00e4en historia osa III.<\/figcaption><\/figure><\/div>\n\n\n

Esimerkki faktan ja fiktion sekoittumisesta on kirjailija Auni Nuolivaaran julkaisema (1936\u20131938) romaanitrilogia Paimen, piika ja em\u00e4nt\u00e4, jolla h\u00e4n vuonna 1936 voitti Otavan suuren romaaninkirjoituspalkinnon. Vaikka l\u00e4hes kaikki romaanissa esiintyvist\u00e4 henkil\u00f6iden ja paikkojen nimist\u00e4 on muutettu, on niiden taustalta mahdollista l\u00f6yt\u00e4\u00e4 my\u00f6s todellisia historiallisia el\u00e4m\u00e4nkertatietoja. My\u00f6s romaanissa esiintyv\u00e4 kansatieteellinen kuvaus maaseudusta ja maalaisv\u00e4est\u00f6n erilaisista ty\u00f6tavoista pit\u00e4v\u00e4t hyvin paikkaansa. Fiktiota puolestaan edustaa romaanin pahiksena esiintyv\u00e4 henkil\u00f6hahmo, johon on saatu enemm\u00e4n v\u00e4ri\u00e4 yhdist\u00e4m\u00e4ll\u00e4 hahmoon useamman eri historiallisen henkil\u00f6n taustat.<\/p>\n\n\n\n

Romaanin alkuper\u00e4isen\u00e4 esikuvan on toiminut Elsa Henriikka Yrj\u00f6ntyt\u00e4r (1839\u20131900), jonka el\u00e4m\u00e4nvaiheet h\u00e4nen tytt\u00e4rens\u00e4 on kirjoittanut muistiin. Erin\u00e4isten vaiheiden j\u00e4lkeen muistiinpanot ovat p\u00e4\u00e4tyneet Nuolivaaran haltuun, joka p\u00e4\u00e4tti muokata niist\u00e4 oman kirjansa k\u00e4sikirjoituksen. Romaanin p\u00e4\u00e4henkil\u00f6n\u00e4 on Katri Yrj\u00f6ntyt\u00e4r, joka joutuu jo pikkutytt\u00f6n\u00e4 l\u00e4htem\u00e4\u00e4n paimeneksi vieraan palvelukseen. Katri p\u00e4\u00e4tyy lopulta piiaksi Ruuhiniemi nimiseen taloon, jonka i\u00e4k\u00e4s is\u00e4nt\u00e4 on sairaana. My\u00f6s talon em\u00e4nn\u00e4ll\u00e4 on hermosairaus, joka est\u00e4\u00e4 h\u00e4nt\u00e4 osallistumasta em\u00e4nn\u00e4n teht\u00e4vien hoitamiseen. N\u00e4in ollen talon ty\u00f6t ovat j\u00e4\u00e4neet pitk\u00e4lti sek\u00e4 perheen pojan Santerin ett\u00e4 piikojen teht\u00e4v\u00e4ksi. Perheen is\u00e4nt\u00e4 kutsuu lopulta Katrin puheilleen ja pyyt\u00e4\u00e4 t\u00e4t\u00e4 pit\u00e4m\u00e4\u00e4n Santerin puolia perheen muita perillisi\u00e4 vastaan h\u00e4nen kuoltuaan.<\/p>\n\n\n\n

Ruuhiniemell\u00e4 on kaksi alaik\u00e4ist\u00e4 poikaan. N\u00e4in ollen is\u00e4nn\u00e4n hautajaisiin ilmestyy paikallinen lautamies ja maakauppias Efraim Tervola, joka ilmoittaa ryhtyv\u00e4ns\u00e4 poikien holhoojaksi. Tervolan ehdotuksesta talon perim\u00e4oikeus p\u00e4\u00e4tet\u00e4\u00e4n my\u00f6s ratkaista arvalla, jotka h\u00e4n on jo etuk\u00e4teen merkinnyt p\u00e4\u00e4st\u00e4kseen k\u00e4ytt\u00e4m\u00e4\u00e4n talon is\u00e4nn\u00e4n valtuuksia ja saadakseen Ruuhiniemen omaan haltuunsa. Rikos kuitenkin paljastuu ja nimismies julistaa lopulta Tervolan konnaksi ja kelmiksi, joka ei ole kelvollinen alaik\u00e4isten poikien holhoojaksi. Samalla Santerista tulee tilan is\u00e4nt\u00e4 ja sisarustensa laillinen holhooja.<\/p>\n\n\n\n

Kaksi Ruuhiniemen pojista on viel\u00e4 alaik\u00e4isi\u00e4, ja is\u00e4nn\u00e4n hautajaisten j\u00e4lkeen taloon ilmestyy lautamies ja maakauppias Efraim Tervola, joka ryhtyy alaik\u00e4isten poikien holhoojaksi. P\u00e4\u00e4st\u00e4kseen k\u00e4ytt\u00e4m\u00e4\u00e4n is\u00e4nn\u00e4n valtaa talossa h\u00e4n j\u00e4rjest\u00e4\u00e4 arvanvedon ja vet\u00e4\u00e4 nuorimman pojan puolesta arvan, jolla is\u00e4nnyys lankeaa t\u00e4lle. Arvan h\u00e4n on etuk\u00e4teen merkinnyt saadakseen mieleisens\u00e4 lopputuloksen ja saadakseen Ruuhiniemen haltuunsa. Rikoksen paljastuttua nimismies julistaa talonv\u00e4en kuullen Tervolan konnaksi ja kelmiksi, joka ei ole kelvollinen alaik\u00e4isten holhoojaksi. Samalla Santerista tulee tilan is\u00e4nt\u00e4, sisarustensa laillinen holhooja sek\u00e4 Katrin tuleva aviomies.<\/p>\n\n\n\n

Romaanissa esiintyv\u00e4n Santerin historiallisena esikuvana on toiminut Adolf Johan Wallenius (1840\u20131906) ja h\u00e4nen kotitalonsa Mattila L\u00e4ngelm\u00e4vedell\u00e4 sijaitsevassa Uuhiniemen kyl\u00e4ss\u00e4. Tervolan henkil\u00f6hahmon taustalta on puolestaan l\u00f6ydett\u00e4viss\u00e4 paikkakunnan ensimm\u00e4inen maakauppias Antti Simonpoika Mattila (1822\u20131908), jonka kauppaliike sijaitsi h\u00e4nen kotitalonsa yhteydess\u00e4 P\u00e4\u00e4skyl\u00e4n kyl\u00e4ss\u00e4. <\/p>\n\n\n\n

\"P\u00e4\u00e4skyl\u00e4n
P\u00e4\u00e4skyl\u00e4n Mattilan talo 1910 -luvulla. Talon is\u00e4nt\u00e4 Antti Mattila piti talon sivurakennuksessa yht\u00e4 L\u00e4ngelm\u00e4en ensimm\u00e4isist\u00e4 kauppapuodeista. L\u00e4hde: L\u00e4ngelm\u00e4en historia osa III.
<\/figcaption><\/figure>\n\n\n\n

Tervola kuvataan romaanissa paitsi petolliseksi my\u00f6s ulkon\u00e4\u00f6lt\u00e4\u00e4n hoitamattomaksi ja ep\u00e4siistiksi henkil\u00f6ksi. Antti Mattila sen sijaan on j\u00e4lkipolville s\u00e4ilyneen valokuvansa perusteella ollut siisti ja asiallisesti pukeutunut mies. Lis\u00e4ksi h\u00e4n oli hyvin menestynyt tilallinen, joka esimerkiksi hein\u00e4nviljelyss\u00e4 ja karjanhoidon edist\u00e4misess\u00e4 oli kymmeni\u00e4 vuosia muuta pit\u00e4j\u00e4\u00e4 edell\u00e4. Mattila hoiti my\u00f6s lukuisia kunnallisia luottamusteht\u00e4vi\u00e4 ja h\u00e4net valittiin nelj\u00e4sti (1877\u201378, 1885 ja 1888) talonpoikaiss\u00e4\u00e4dyn valtiop\u00e4iv\u00e4edustajaksi. Toisin sanoen Mattila oli mit\u00e4 ilmeisimmin varsin pidetty mies.<\/p>\n\n\n\n

Miksi Nuolivaara sitten on k\u00e4ytt\u00e4nyt Mattilaa oman romaaninsa konnan esikuvana? Mattila omisti kyl\u00e4st\u00e4 oman tilansa lis\u00e4ksi my\u00f6s kaksi muuta maatilaa. Lis\u00e4ksi h\u00e4n oli eitt\u00e4m\u00e4tt\u00e4 taitava ja menestyv\u00e4 liikemies. Samalla h\u00e4nen menestyksens\u00e4 ja voitontavoittelunsa her\u00e4ttiv\u00e4t l\u00e4ngelm\u00e4kel\u00e4isten keskuudessa my\u00f6s kateutta ja katkeruutta. Mattila oli nimitt\u00e4in kahdeksan lasta, joista viisi eli aina aikuisik\u00e4\u00e4n saakka. Kolmelle heist\u00e4 Mattila oli n\u00e4lk\u00e4vuosien aikana pidettyjen pakkohuutokauppojen v\u00e4lityksell\u00e4 hankkinut perheens\u00e4 kolmelle pojalle omat maatilat. Selke\u00e4 oman edun tavoittelu ja voittoperiaatteen noudattaminen saattoi viel\u00e4 1800-luvulla her\u00e4tt\u00e4\u00e4 maaseudun asukkaissa ep\u00e4luuluja ja tuottaa harjoittajalleen ahneen miehen maineen \u2013 siis toisin sanoen sellaisen miehen, joka sopisi my\u00f6s romaanin konnaksi.<\/p>\n\n\n\n

My\u00f6s romaanissa kuvatulla arvanvedolla on vahva todellisuuspohjansa. Uuhiniemen tilan vanhan is\u00e4nn\u00e4n kuoltua vuonna 1859 R\u00e4mesalosta kotoisin ollut entinen syytinkimies Kalle Heikki Jaakonpoika Isoaho ryhtyi Mattilan alaik\u00e4isten lasten holhoojaksi. Talon is\u00e4nnyys ratkaistiin arvalla, joka romaanin tapaan lankesi perheen nuorimman pojan Augustin harteille. L\u00e4ngelm\u00e4en rippikirjoissa talon vuokraajaksi on kuitenkin merkitty h\u00e4nen vanhempi veljens\u00e4 Adolf Wallenius. T\u00e4ysi-ik\u00e4iseksi tultuaan August kuitenkin myi puolet tilastaan h\u00e4nen holhoojanaan toimineelle Kalle Jaakonpojalle, josta samalla ryhdyttiin k\u00e4ytt\u00e4m\u00e4\u00e4n nime\u00e4 Kalle Jaakonpoika Mattila. Adolf Wallenius puolestaan muutti perheineen vuonna 1870 Puharilan kyl\u00e4\u00e4n ja vuokrasi sielt\u00e4 Ruotsin vallan aikaisen furiirinvirkatalon (komppanian majoittaja) Myllym\u00e4en, jonka is\u00e4nt\u00e4n\u00e4 h\u00e4n kuoli 1906.<\/p>\n\n\n\n

Henkil\u00f6hahmojen historiallisen taustan lis\u00e4ksi Nuolivaaran romaanissa esiintyv\u00e4 1800-luvun L\u00e4ngelm\u00e4ki ja sen asukkaat sek\u00e4 erityisesti heid\u00e4n tapakulttuurinsa ja asenteidensa kuvaus nojaa vahvasti kirjoittajan tekem\u00e4\u00e4n tutkimukseen ja aikakauden kontekstin selvitt\u00e4miseen. N\u00e4in ollen paikkakunnan tai 1800-luvun maatalousyhteis\u00f6n historiaa tunteva tutkija voisi k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 romaania esimerkiksi talollisten ja palkollisten vastakohtaisuuden tai j\u00e4lkimm\u00e4isten alistetun aseman kuvaamiseen ja havainnollistamiseen. Tutkijan on t\u00e4ll\u00f6in kuitenkin tiedostettava, ett\u00e4 historiallisen romaanin v\u00e4litt\u00e4m\u00e4ll\u00e4 menneisyyden tulkinnalla ei v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00e4 ole tosiallista historiallista taustaa, vaan sen tarkoituksena on saada lukija tempautumaan kirjan maailmaan.<\/p>\n\n\n\n

\"\"<\/figure>\n\n\n\n

FM Terhi Nallinmaa-Luoto, Suomen historian tohtorikoulutettava<\/p>\n\n\n\n

Kirjallisuutta:

Timo Jaakkola: Etel\u00e4inen L\u00e4ngelm\u00e4ki. Jyv\u00e4skyl\u00e4 1996.<\/p>\n\n\n\n

Jarkko Keskinen: Oma ja yhteinen etu. Kauppiaiden keskin\u00e4inen kilpailu ja yhteisty\u00f6 Porin paikallisyhteis\u00f6ss\u00e4 1765\u20131845. Turun yliopisto 2012.<\/p>\n\n\n\n

Terhi Nallinmaa-Luoto: Kosken Tl historia kivikaudesta vuoteen 1993. Loimaa 1994.<\/p>\n\n\n\n

Terhi Nallinmaa-Luoto: L\u00e4ngelm\u00e4en historia III 1860-luvulta vuoteen 2006. Oriveden Sanomalehti Osakeyhti\u00f6 2010.<\/p>\n\n\n\n

Auni Nuolivaara: Paimen, piika ja em\u00e4nt\u00e4. Lyhennetty laitos Auni Nuolivaaran romaanitrilogiasta Paimen, piika ja em\u00e4nt\u00e4, ilm. 1936\u20131938. 2.p. Kustannusosakeyhti\u00f6 Otava 1946, Helsinki.<\/p>\n\n\n\n

Seija Pessi: Paimen, piika ja em\u00e4nt\u00e4, kotiseutuhistoriaa L\u00e4ngelm\u00e4elt\u00e4. Tampereen seudun sukututkimusseura ry:n vuosikirja 1998 XIX:2. Tampere 1998.<\/p>\nJAA ARTIKKELI: \"Facebook\"<\/a>\"twitter\"<\/a>\"pinterest\"<\/a>\"linkedin\"<\/a>","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

Romaaneilla, jotka ainakin osaksi k\u00e4sittelev\u00e4t historiallisia tapahtumia, on usein katsottu olevan dokumenttiarvoa my\u00f6s historiantutkimuksen parissa. Hyv\u00e4n\u00e4 esimerkkin\u00e4 t\u00e4st\u00e4 toimivat 1800-luvun maaseutuyhteis\u00f6jen toiminta- ja ajattelutapojen kuvaus osana teosta. Monet historialliset romaanit perustuvatkin kirjoittajan tekem\u00e4\u00e4n tutkimusty\u00f6h\u00f6n ja historiallisten taustojen selvitysty\u00f6h\u00f6n. Kaunokirjallisen romaanin perimm\u00e4isen\u00e4 tarkoituksena on kuitenkin tarjota lukijoille nautittava lukukokemus. Saavuttaakseen t\u00e4m\u00e4n tavoitteen kirjailijan, toisin kuin historiantutkijan, […]<\/p>\n","protected":false},"author":5696,"featured_media":8701,"comment_status":"open","ping_status":"closed","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[63],"tags":[458,923,1711,1476],"class_list":{"0":"post-8690","1":"post","2":"type-post","3":"status-publish","4":"format-standard","5":"has-post-thumbnail","7":"category-nakokulmia","8":"tag-1800-luku","9":"tag-1900-luku","10":"tag-historialliset-romaanit","11":"tag-maaseutu","12":"czr-hentry"},"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/suomenhistoria\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/8690","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/suomenhistoria\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/suomenhistoria\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/suomenhistoria\/wp-json\/wp\/v2\/users\/5696"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/suomenhistoria\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=8690"}],"version-history":[{"count":4,"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/suomenhistoria\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/8690\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":8698,"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/suomenhistoria\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/8690\/revisions\/8698"}],"wp:featuredmedia":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/suomenhistoria\/wp-json\/wp\/v2\/media\/8701"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/suomenhistoria\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=8690"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/suomenhistoria\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=8690"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/suomenhistoria\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=8690"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}