{"id":8727,"date":"2024-02-01T12:10:27","date_gmt":"2024-02-01T10:10:27","guid":{"rendered":"https:\/\/blogit.utu.fi\/suomenhistoria\/?p=8727"},"modified":"2024-02-01T12:10:28","modified_gmt":"2024-02-01T10:10:28","slug":"turun-palon-koyhat-uhrit","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/blogit.utu.fi\/suomenhistoria\/turun-palon-koyhat-uhrit\/","title":{"rendered":"Turun palon k\u00f6yh\u00e4t uhrit"},"content":{"rendered":"\n

Suomen suurin kaupunki imi 1800-luvun alussa v\u00e4ke\u00e4 ymp\u00e4ri maan ja aina Ruotsista, Saksasta, Tanskasta, It\u00e4vallasta, Italiasta ja Ven\u00e4j\u00e4lt\u00e4 asti. Lovisa Herlin oli Perni\u00f6ss\u00e4 vuonna 1798 syntynyt talonpoikaisnainen. Monen kansanihmisen tavoin palvelijan ty\u00f6 vei h\u00e4net ensi kertaa suureen kaupunkiin, t\u00e4ss\u00e4 tapauksessa Suomen suurimpaan kaupunkiin Turkuun. Turussa Herlin palveli niin ven\u00e4l\u00e4isi\u00e4, baltiansaksalaisia kuin suomalaisiakin is\u00e4nti\u00e4 ja em\u00e4nti\u00e4.<\/p>\n\n\n\n

Lovisa Herlinin pitk\u00e4aikainen is\u00e4nt\u00e4 oli puolisoineen Latvian Riiasta Turkuun muuttanut saksankielinen tehtailija ja kauppias Georg Eberhard Pychlau. Tehtailijapariskunta asui komeasti Aurajoen rannalla ja l\u00e4hell\u00e4 Uuttatoria Etel\u00e4korttelin tontilla numero 42. Perhe liikkui kaupungin vilkkaassa ja monikulttuurisessa seurapiiriss\u00e4. Kodin vilkkaudesta kertoo iso palveluskunta, johon lukeutuivat ajuri ja kuusi piikaa. Lis\u00e4ksi talossa asui alivuokralaisina Turun akatemian nuoria opiskelijoita. Lovisa Herlin selv\u00e4sti viihtyi ty\u00f6ss\u00e4\u00e4n. Kun Turun tuhkaksi pyyhk\u00e4issyt palo syttyi 4. syyskuuta 1827, h\u00e4n oli ollut talon leiviss\u00e4 jo kolme ja puoli vuotta.<\/p>\n\n\n\n

Paloa ennen s\u00e4\u00e4 oli kylm\u00e4, kuiva ja tuulinen. Puutalojen sein\u00e4laudat, tuohella tilkityt lautakatot ja loppukes\u00e4n kuivunutta hein\u00e4\u00e4 kasvavat turvekatot olivat \u201druutikuivia\u201d. Lis\u00e4ksi tallit ja navetat olivat syksy\u00e4 vasten t\u00e4ynn\u00e4 niityilt\u00e4 ker\u00e4tty\u00e4 hein\u00e4\u00e4. Kipin\u00e4t iskiv\u00e4t ensimm\u00e4iseksi porvarin Hellmanin navetan kuivuneeseen turvekattoon ja levisi ahnaasti rakennukseen varastoiduissa heiniss\u00e4 ja oljissa Aninkaisten korkean m\u00e4en p\u00e4\u00e4ll\u00e4. Palon syttyess\u00e4 kello oli yhdeks\u00e4n tiet\u00e4miss\u00e4 illalla, ja pian liekit l\u00f6iv\u00e4t Pohjoiskorttelissa jo korkealle y\u00f6taivaalle.<\/p>\n\n\n

\n
\"\"
Gustaf Wilhelm Finnbergin vesiv\u00e4reill\u00e4 v\u00e4ritetty litografia Turun savuavista raunioista syksyll\u00e4 1827. Kuva: Europeana \/ Suomen kansallisgalleria.<\/figcaption><\/figure><\/div>\n\n\n

Tehtailijan Pychlaun perhe ja palkolliset yrittiv\u00e4t varmasti kuumeisesti l\u00e4pi y\u00f6n vied\u00e4 turvaan huonekaluja, elintarvikkeita, vaatteita, rahaa, astioita, liinavaatteita ja koruja. Pychlau k\u00e4vi kauppaa viljalla, jauhoilla ja maltailla, jotka olivat niin ik\u00e4\u00e4n uhattuina. Aamun koittaessa Etel\u00e4korttelin asukkaat ehk\u00e4 jo heng\u00e4htiv\u00e4t helpotuksesta, mutta oikukas tuli iski alueen taloihin vasta aamup\u00e4iv\u00e4ll\u00e4. Pychlaun omistama kiinteist\u00f6 sijaitsi viimeisell\u00e4 tulen tuhoamalla tontilla. Sen l\u00e4nsipuolella sijainnut Turun uusi seurahuone jo s\u00e4\u00e4styi palon tuhoilta.<\/p>\n\n\n\n

Pelastuneet ker\u00e4\u00e4ntyiv\u00e4t tuhatp\u00e4isin\u00e4 laumoina kaupunkia ymp\u00e4r\u00f6iville pelloille ja niityille. Jotkut etsiv\u00e4t suojaa Kupittaalla sijainneista tupakanlehtien kuivausladoista. Lapset leikkiv\u00e4t, naiset itkiv\u00e4t ja maassa makasi silminn\u00e4kij\u00e4n mukaan kehtoja, ruumisarkkuja ja monenlaista taloustavaraa. Kaikkialla juoksi kanoja ja karjaa. H\u00e4t\u00e4ruokaa jaettiin ven\u00e4l\u00e4isen varuskunnan varastoista. Jotkut rakensivat majoja ovista, p\u00f6yt\u00e4levyist\u00e4 ja laudoista tai y\u00f6pyiv\u00e4t palaneiden talojen kellareissa. Muutaman p\u00e4iv\u00e4n ajan katastrofi yhdisti eri s\u00e4\u00e4tyihin kuuluneita, taivasalla v\u00e4rj\u00f6telleit\u00e4 is\u00e4nti\u00e4, em\u00e4nti\u00e4, renkej\u00e4 ja piikoja, kun leip\u00e4palatkin jaettiin ja lapsia hoidettiin yhdess\u00e4.<\/p>\n\n\n\n

Turun palosta on kirjoitettu paljon. Arkkitehti Engelin laatima uusi asemakaava ja tuhoutuneen Turun j\u00e4lleenrakennus on niin ik\u00e4\u00e4n saanut huomiota. Turun k\u00f6yhien asukkaiden selvi\u00e4minen on kuitenkin j\u00e4\u00e4nyt tutkimatta. Valtaosa kaupungin asukkaista oli varatonta v\u00e4ke\u00e4, ja heid\u00e4n palon j\u00e4lkeisest\u00e4 el\u00e4m\u00e4st\u00e4\u00e4n ei ole kirjoitettu juuri mit\u00e4\u00e4n. . Heid\u00e4n el\u00e4m\u00e4ns\u00e4 on viel\u00e4 historian hiljaisuuksien peitossa. Tehtailija Pychlaun kotitalous tarjoaa siksi erinomaisen kurkistusikkunan parin sadan vuoden takaisiin selvi\u00e4mistarinoihin.<\/p>\n\n\n\n

Tehtailijan oma perhe menetti kotinsa mutta p\u00e4\u00e4si kuitenkin suhteellisen nopeasti jaloilleen. Palaneen kiinteist\u00f6n tilalle nousi korvausten turvin yksi kaupungin hienoimpia kivitaloja, jonka uusi vakuutusarvo oli Turun oloissa satumaiset 85 000 pankinruplaa. Parin vuoden kuluttua palosta Pychlaun pariskunta jatkoi seurustelua maan silm\u00e4\u00e4tekevien kanssa. Heid\u00e4n luonaan vierailivat ja majoittuivat niin aateliset von Kothenit ja von Troilit kuin \u00e4veri\u00e4\u00e4t Bremerit ja Pinellot. Maaliskuussa 1831 uudessa talossa j\u00e4rjestettiin suuret tanssiaiset.<\/p>\n\n\n\n

Perheen palvelijat sen sijaan j\u00e4iv\u00e4t palon j\u00e4lkeen puille paljaille ja vaille mink\u00e4\u00e4nlaista huolenpitoa. Piian omaisuus kulki h\u00e4nen mukanaan lukitussa kirstussa ty\u00f6paikasta toiseen. Kirstun piti olla siell\u00e4 miss\u00e4 piikakin. Jos ty\u00f6suhteessa oli eripuraa, is\u00e4nt\u00e4v\u00e4ki saattoi takavarikoida kirstun. Vuosien uurastuksen hedelm\u00e4t talletettiin t\u00e4h\u00e4n arkkuun. Palkasta suuri osa oli vaatetavaraa. Pitk\u00e4\u00e4n palvelleilla saattoi olla kirstussaan useita turkkeja, parikymment\u00e4 hametta, silkkimyssyj\u00e4, kenki\u00e4, lukuisia sukkia, pitsej\u00e4, hansikkaita ja kankaita. On selv\u00e4\u00e4, ett\u00e4 Pychlaun piikojen koko omaisuus kirstuineen p\u00e4ivineen paloi poroksi syyskuussa 1827. Kun tehtailijan koti ja varastorakennukset olivat tulessa, kukaan ei ryhtynyt ensimm\u00e4iseksi kantamaan vintilt\u00e4 turvaan palvelijoiden arkkuja.<\/p>\n\n\n\n

Pychlaun pariskunta etsi itselleen v\u00e4liaikaisen katon p\u00e4\u00e4ns\u00e4 p\u00e4\u00e4lle maaseudulta tuttavien luota, mutta palvelijoita he eiv\u00e4t tietenk\u00e4\u00e4n tarvinneet mukaansa. Lovisa Herlin ja h\u00e4nen ty\u00f6toverinsa j\u00e4iv\u00e4t tuuliajolle ja saivat tulla palaneessa kaupungissa toimeen, miten parhaiten kykeniv\u00e4t. Kun varakas v\u00e4ki oli v\u00e4liaikaisesti j\u00e4tt\u00e4nyt Turun, ei piikojen tekem\u00e4lle kotitalousty\u00f6lle ollut samanlaista tarvetta kuin tavallisesti. J\u00e4lleenrakennus ty\u00f6llisti niin ik\u00e4\u00e4n p\u00e4\u00e4asiassa miehi\u00e4. Osan entisist\u00e4 piioista puute ja n\u00e4lk\u00e4 ajoi n\u00e4ht\u00e4v\u00e4sti jopa seksity\u00f6h\u00f6n. Heid\u00e4n h\u00e4d\u00e4nalainen tilansa paljastui seuraavina vuosina Turun suomalaisen seurakunnan kastettujen luettelosta.<\/p>\n\n\n

\n
\"\"
Palaneessa Turussa asui suuri joukko itsellisnaisia, jotka el\u00e4ttiv\u00e4t itsens\u00e4 siivouksen ja pyykinpesun kaltaisilla tilap\u00e4ist\u00f6ill\u00e4. Johan Knutsonin vesiv\u00e4rity\u00f6 ajoittuu 1800-luvun puoliv\u00e4lin tienoille. Kuva: Europeana \/ Suomen kansallisgalleria.<\/figcaption><\/figure><\/div>\n\n\n

Tehtailija Pychlaun entinen piika Ulrika \u00d6fverlund sai vuonna 1828 aviottoman pojan jonkinlaisessa h\u00e4t\u00e4majoituksessa Naantalissa. \u00c4iti ja poika pysyiv\u00e4t kuitenkin Turun seurakunnan j\u00e4senin\u00e4. Ulrikan ty\u00f6toverit Maria Lisa Lind\u00e9n ja Anna Caisa Gr\u00f6nmarck synnyttiv\u00e4t palon j\u00e4lkeisin\u00e4 vuosina yhteens\u00e4 kolme aviotonta lasta Turun synnytyssairaalassa. Laitoksessa hoidettiin p\u00e4\u00e4asiassa naimattomia ja \u00e4\u00e4rimm\u00e4isen syrj\u00e4ytyneit\u00e4 \u00e4itej\u00e4, joilla ei ollut muuta paikkaa saattaa vauvaa maailmaan. Lapset syntyiv\u00e4t yleens\u00e4 kotona ja tuttujen naisten avustamana. Kukaan ei synnytt\u00e4nyt yksin eik\u00e4 ainakaan vapaaehtoisesti laitoksessa ventovieraiden ymp\u00e4r\u00f6im\u00e4n\u00e4. Puolet Pychlaun perheen entisist\u00e4 piioista eli siten lapsineen vailla ty\u00f6t\u00e4 muiden ihmisten nurkissa samaan aikaan, kun heid\u00e4n entiset ty\u00f6nantajansa sisustivat uutta kotiaan maisematapeteilla, turkkilaisilla matoilla, ylellisill\u00e4 verhoilla ja sohvaryhmill\u00e4.<\/p>\n\n\n\n

Pychlaun vanhan palveluskunnan ahdinko n\u00e4kyy my\u00f6s seurakuntien rippikirjoissa. Kaupunkien asukkaat merkittiin rippikirjoihin kiinteist\u00f6itt\u00e4in. Turussa kukin kiinteist\u00f6 sai kortteleittain oman numeronsa. Tehtailija Pychlau asui ennen paloa perheineen ja palveluskuntineen Etel\u00e4korttelin tontilla numero 42. Palanut tonttimaa oli autiona parin vuoden ajan, mutta jo syksyll\u00e4 1829 alue oli saanut uuden asemakaavan mukana numeron 6:1:2 ja sille oli noussut uusi, monikerroksinen kivirakennus.<\/p>\n\n\n\n

Kaupungin kartoilta ja asemakaavasta h\u00e4vinnyt tontti numero 42 kummitteli kuitenkin rippikirjoissa viel\u00e4 vuosien ajan vailla pysyv\u00e4\u00e4 asuinsijaa el\u00e4vien entisen piikojen aavemaisena kiintopisteen\u00e4. Lovisa Herlinin tietoja merkittiin viel\u00e4 nelj\u00e4toista vuotta palon j\u00e4lkeen t\u00e4lle maan p\u00e4\u00e4lt\u00e4 kadonneelle tontille. N\u00e4in\u00e4 vuosina Herlin oli ehtinyt piikoa turkulaisten suutarimestarien perheiss\u00e4, kiert\u00e4\u00e4 Etel\u00e4-Suomea kodittomana kulkukauppiaana ja istua vankilassa sek\u00e4 Turun linnassa ett\u00e4 Lappeenrannan kehruuhuoneella.<\/p>\n\n\n\n

Emme tied\u00e4, millaiseksi Lovisa Herlinin el\u00e4m\u00e4 olisi muodostunut, jos Turku ei olisi palanut vuonna 1827. Sen kuitenkin tied\u00e4mme, ett\u00e4 palon j\u00e4lkeinen k\u00f6yhyys ajoi h\u00e4net v\u00e4hitellen etsim\u00e4\u00e4n elantoa monien huono-osaisten tavoin yhteiskunnan laitamilta ja jopa rikollisin keinoin. Palon jalkoihin j\u00e4\u00e4neet k\u00f6yh\u00e4t ja yksin\u00e4iset naiset ty\u00f6llistiv\u00e4t itsens\u00e4 vuosikausia erilaisilla silpput\u00f6ill\u00e4 siivoojina, pyykk\u00e4rein\u00e4, krouvipiikoina, kaupustelijoina ja satunnaisina seksity\u00f6ntekij\u00f6in\u00e4. N\u00e4ist\u00e4 kulkukauppiaan ty\u00f6h\u00f6n yhdistynyt v\u00e4\u00e4r\u00e4n rahan levitt\u00e4minen muodostui v\u00e4hitellen Lovisa Herlinin t\u00e4rkeimm\u00e4ksi tulonl\u00e4hteeksi.<\/p>\n\n\n\n

\"\"<\/figure>\n\n\n\n

Kirsi Vainio-Korhonen<\/p>\n\n\n\n

Kirjoittaja on Suomen historian professori<\/em><\/p>\n\n\n\n

Kirjallisuutta<\/p>\n\n\n\n

Dahlstr\u00f6m, Svante, \u00c5bo brand 1827. Studier i \u00c5bo stads byggnadshistoria intill 1843 I<\/em>. Styrelsen f\u00f6r \u00c5bo stads historiska museum. \u00c5bo 1929.<\/p>\n\n\n\n

Salmi, Hannu, Tunteiden palo. Turku liekeiss\u00e4 1827<\/em>. Otava. Helsinki 2022.<\/p>\n\n\n\n

Vainio-Korhonen, Kirsi, Musta-Maija ja Kirppu-Kaisa. Seksity\u00f6l\u00e4iset 1800-luvun alun Suomessa<\/em>. Suomalainen Kirjallisuuden Seura. Helsinki 2018.<\/p>\n\n\n\n

Viitaharju, Johanna, Hyv\u00e4\u00e4 Turun palon p\u00e4iv\u00e4\u00e4<\/a>. Varsinais-Suomen kulttuuriperint\u00f6blogi 5.9.2016. Viitattu 26.1.2024.<\/p>\nJAA ARTIKKELI: \"Facebook\"<\/a>\"twitter\"<\/a>\"pinterest\"<\/a>\"linkedin\"<\/a>","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

Suomen suurin kaupunki imi 1800-luvun alussa v\u00e4ke\u00e4 ymp\u00e4ri maan ja aina Ruotsista, Saksasta, Tanskasta, It\u00e4vallasta, Italiasta ja Ven\u00e4j\u00e4lt\u00e4 asti. Lovisa Herlin oli Perni\u00f6ss\u00e4 vuonna 1798 syntynyt talonpoikaisnainen. Monen kansanihmisen tavoin palvelijan ty\u00f6 vei h\u00e4net ensi kertaa suureen kaupunkiin, t\u00e4ss\u00e4 tapauksessa Suomen suurimpaan kaupunkiin Turkuun. Turussa Herlin palveli niin ven\u00e4l\u00e4isi\u00e4, baltiansaksalaisia kuin suomalaisiakin is\u00e4nti\u00e4 ja em\u00e4nti\u00e4. […]<\/p>\n","protected":false},"author":3147,"featured_media":0,"comment_status":"open","ping_status":"closed","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[63,388],"tags":[458,1654,189,290],"class_list":{"0":"post-8727","1":"post","2":"type-post","3":"status-publish","4":"format-standard","6":"category-nakokulmia","7":"category-tutkimusaineistot","8":"tag-1800-luku","9":"tag-arjen-historia","10":"tag-turku","11":"tag-turun-palo","12":"czr-hentry"},"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/suomenhistoria\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/8727","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/suomenhistoria\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/suomenhistoria\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/suomenhistoria\/wp-json\/wp\/v2\/users\/3147"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/suomenhistoria\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=8727"}],"version-history":[{"count":6,"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/suomenhistoria\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/8727\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":8737,"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/suomenhistoria\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/8727\/revisions\/8737"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/suomenhistoria\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=8727"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/suomenhistoria\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=8727"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/suomenhistoria\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=8727"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}