{"id":8804,"date":"2024-04-18T10:40:59","date_gmt":"2024-04-18T07:40:59","guid":{"rendered":"https:\/\/blogit.utu.fi\/suomenhistoria\/?p=8804"},"modified":"2024-04-18T10:41:00","modified_gmt":"2024-04-18T07:41:00","slug":"luottavaisesti-kohti-tulevaisuutta-vaitostilaisuuden-aattona","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/blogit.utu.fi\/suomenhistoria\/luottavaisesti-kohti-tulevaisuutta-vaitostilaisuuden-aattona\/","title":{"rendered":"Luottavaisesti kohti tulevaisuutta \u2013 v\u00e4it\u00f6stilaisuuden aattona"},"content":{"rendered":"
\n
\"\"
Poikkeuksellisen rankan raekuuron hakkaamaa ruispeltoa Loimaalla elokuussa 2015. Kuva: Elsa Hietala.<\/figcaption><\/figure><\/div>\n\n\n
\n

<\/p>\n\n\n\n

<\/p>\n\u201d\u2026h\u00e4n, joka meit\u00e4 ohjaa, saisi antaa valoisampien aikojen pian tulla, sill\u00e4 jos t\u00e4llaiset ajat jatkuvat, en tied\u00e4 miten kaikki tulee p\u00e4\u00e4ttym\u00e4\u00e4n, joka puolella mihin katsoo, n\u00e4kee vain k\u00f6yhyytt\u00e4, sairautta ja k\u00e4rsimyst\u00e4\u2026\u201d [1]<\/cite><\/blockquote>\n\n\n\n

Sitaatti on Aittam\u00e4en kartanon is\u00e4nn\u00e4n, Paul Enok Wirzeniuksen kirjeest\u00e4 n\u00e4lk\u00e4talvelta 1868. Poikkeukselliset ja vaihtelevat s\u00e4\u00e4olosuhteet olivat l\u00e4hes kahden vuosikymmenen ajan tehneet kiusaa pilaten satoja siell\u00e4 t\u00e4\u00e4ll\u00e4 ja lis\u00e4ten maatalouden ep\u00e4varmuutta. Vuonna 1867 kato oli ollut laajempi kuin aikaisemmin ja n\u00e4liss\u00e4\u00e4n omilta kotiseuduilta liikkeelle l\u00e4hteneet ihmismassat saavuttivat my\u00f6s Loimaan seudun. Ihmisill\u00e4 oli kovin v\u00e4h\u00e4n keinoja selitt\u00e4\u00e4, miksi asiat meniv\u00e4t nyt niin perusteellisella tavalla pieleen ja tutkijoilla on riitt\u00e4nyt tapahtumien syiss\u00e4 ja seurauksissa analysoitavaa t\u00e4h\u00e4n p\u00e4iv\u00e4\u00e4n saakka.<\/p>\n\n\n\n

Tutkijalle v\u00e4it\u00f6skirjan tekeminen voi tuntua \u201dpitk\u00e4lt\u00e4 kuin n\u00e4lk\u00e4vuosi\u201d, rannattomalta merelt\u00e4, jonka \u00e4\u00e4rell\u00e4 luottamus tulevaan ja erityisesti omaan tekemiseen horjuvat moneen otteeseen. En tied\u00e4 olisiko minua auttanut, jos olisin lukenut Esko Johnsonin ja Liisa Kiviojan toimittaman Avauksia tutkimusmatkalle \u2013 kokemuksia narratiivisesta ja kehitt\u00e4v\u00e4st\u00e4 tutkimusotteesta jo tutkimusprosessini alkuvaiheessa. T\u00e4ss\u00e4 teoksessa tutkijat kertovat omasta v\u00e4it\u00f6skirjaprosessistaan ja tutkijana kasvamisesta sen aikana. Tarinat tuntuvat nyt tutuilta, mutta olisinko ymm\u00e4rt\u00e4nyt lukemaani viisi vuotta sitten? Olisinko pystynyt samaistumaan kokemukseen tai edes ottamaan siit\u00e4 opikseni oman kasvutarinani ollessa viel\u00e4 t\u00e4ysin kesken?<\/p>\n\n\n\n

Oma tutkimukseni k\u00e4sittelee historiantutkimukselle tyypillisesti muutosta. Tutkimuskohteena on 1800-luvun j\u00e4lkipuoliskon maatalous ja sen vaiheet perhekirjeiss\u00e4. L\u00e4hteiss\u00e4ni kirjeiden kirjoittajat ovat kokijoita, joiden n\u00e4k\u00f6kulmaan on helppo samaistua, heh\u00e4n kirjoittavat tapahtumista omalla persoonallisella tavallaan. Historiantutkijana teht\u00e4v\u00e4ni on ollut sijoittaa l\u00e4hteeni oikeaan kontekstiin, rakentaa ymp\u00e4rille mahdollisimman tarkasti ne olosuhteet, joissa l\u00e4hde on syntynyt. Tutkittavia ja selvitett\u00e4vi\u00e4 asioita l\u00f6ytyi yksi toisensa j\u00e4lkeen ja t\u00e4m\u00e4 luonnollisesti teki tutkimuksen etenemisest\u00e4 hidasta. V\u00e4lill\u00e4 tuntui, etten p\u00e4\u00e4se eteenp\u00e4in lausettakaan ilman tarvetta tehd\u00e4 v\u00e4hint\u00e4\u00e4n kaksi p\u00e4iv\u00e4\u00e4 kest\u00e4v\u00e4\u00e4 pienoistutkimusta jostakin esille tulleesta yksityiskohdasta. Lopulta t\u00e4rkein oppi t\u00e4st\u00e4 oli se, ett\u00e4 vaikka teen tieteen ja tutkimukseni uskottavuuden nimiss\u00e4 parhaani, niin tutkimuskohteideni kokemusmaailmaan en p\u00e4\u00e4se koskaan.. \u201dTieto\u201d ja tutkimus on ikuista kyseenalaistamista ja julkaisemani tutkimus on minun tekem\u00e4ni kooste matkan varrella tekemist\u00e4ni havainnoista. <\/p>\n\n\n

\n
\"\"
Toiveikkaat oraat kes\u00e4kuussa 2020. Kuva: Elsa Hietala.<\/figcaption><\/figure><\/div>\n\n\n

Allekirjoitan k\u00e4sitteen tutkijana kasvamisesta v\u00e4it\u00f6skirjaprosessin aikana sataprosenttisesti. Kasvua ei tapahdu ilman kipua, ep\u00e4r\u00f6inti\u00e4 ja paikka paikoin toivottomuuttakin. Itse\u00e4ni eteenp\u00e4in on vienyt loputon kiinnostus omaan aiheeseen ja sen merkitt\u00e4vyyteen \u2013 halu saada omalla ty\u00f6ll\u00e4 esiin kaivetut tiedot julki. Ep\u00e4toivon hetkell\u00e4 tukeni ja turvani, oma \u00e4itini, siteerasi minulle Dag Hammarskj\u00f6ldi\u00e4 sanoen:<\/p>\n\n\n\n

\n

<\/p>\n\u201d\u00c4l\u00e4 koskaan mittaa vuoren korkeutta ennen kuin olet sen huipulla. Vasta silloin n\u00e4et miten matala se oli.\u201d<\/cite><\/blockquote>\n\n\n\n

T\u00e4t\u00e4 aforismia toistelin itselleni kuin mantraa ja se vei minut prosessin loppuun saakka. Kyll\u00e4 se t\u00e4st\u00e4.<\/p>\n\n\n\n

\n\n\n\n
\"\"<\/figure>\n\n\n\n

Elsa Hietala<\/p>\n\n\n\n

Kirjoittaja on Suomen historian v\u00e4it\u00f6skirjatutkija ja Suomen maatalousmuseo Saran amanuenssi.<\/p>\n\n\n\n

\n\n\n\n

FM Elsa Hietala esitt\u00e4\u00e4 v\u00e4it\u00f6skirjansa \u201dKartanot ja maatalouden muutos Wirzenius-Wegelius-suvun kirjeiss\u00e4 1850-1910\u201d julkisesti tarkastettavaksi Turun yliopistossa lauantaina 20.04.2024 klo 12.00 (Turun yliopisto, Arcanum, Aava-auditorio, Arcanuminkuja 1, Turku).<\/p>\n\n\n\n

Yleis\u00f6n on mahdollista osallistua v\u00e4it\u00f6kseen my\u00f6s et\u00e4yhteyden kautta<\/a>.<\/p>\n\n\n\n

\n\n\n\n

Viitteet:<\/p>\n\n\n\n

[1] Paul Enok Wirzenius Emma Wegeliukselle 13.1.1868: \u201d\u2026jo m\u00e5tte han som vakar oss alla l\u00e5ta ljusare tider vandas, ty fortfar det \u00e4nnu n\u00e5gon tid s\u00e5som nu s\u00e5 vet jag icke huru det skall slutas, man ser ju bara fattigdom, sjukdom och el\u00e4nde hvart man v\u00e4nder sig\u2026\u201d Pelkolan kartanon arkisto, kotelo 5. KA, H\u00e4meenlinna.<\/p>\n\n\n\n

Kirjallisuus:<\/p>\n\n\n\n

Hammarskj\u00f6ld, Dag 1964. Kiinnekohtia. Otava<\/p>\n\n\n\n

Hietala, Elsa 2024. Kartanot ja maatalouden muutos Wirzenius-Wegelius -suvun kirjeiss\u00e4 1850\u20131910. Suomen maatalousmuseo Sarka, Loimaa.<\/p>\n\n\n\n

H\u00e4kkinen, Antti & Ikonen Vappu & Pitk\u00e4nen, Kari & Soikkanen, Hannu (toim.) 1991. Kun halla n\u00e4l\u00e4n tuskan toi \u2013 Miten suomalaiset kokivat 1860-luvun n\u00e4lk\u00e4vuodet. WSOY, Helsinki.<\/p>\n\n\n\n

Johnson, Esko & Kivioja, Liisa (toim.). Avauksia tutkimusmatkalla \u2013 kokemuksia narratiivisesta ja kehitt\u00e4v\u00e4st\u00e4 tutkimusotteesta. Centria. Tutkimuksia 2. Centria-ammattikorkeakoulu<\/a>. <\/p>\n\n\n\n

Jussila, Tuomas & Rantanen, Lari (toim.). N\u00e4lk\u00e4vuodet 1867\u20131868. SKS, Helsinki.<\/p>\n\n\n\n

Kivim\u00e4ki, Ville 2019. Reittej\u00e4 kokemushistoriaan \u2013 Menneisyyden kokemus yksil\u00f6n ja yhteis\u00f6n vuorovaikutuksessa. Teoksessa: Eletty historia \u2013 Kokemus n\u00e4k\u00f6kulmana menneisyyteen. Toim. Johanna Annola, Ville Kivim\u00e4ki & Anni Malinen. Vastapaino, Tampere. 9\u201338.<\/p>\n\n\n\n

Laakso, Veikko 1994. Suur-Loimaan historia II. Isovihan p\u00e4\u00e4ttymisesta 1900-luvun alkuun. Loimaa.<\/p>\nJAA ARTIKKELI: \"Facebook\"<\/a>\"twitter\"<\/a>\"pinterest\"<\/a>\"linkedin\"<\/a>","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

\u201d\u2026h\u00e4n, joka meit\u00e4 ohjaa, saisi antaa valoisampien aikojen pian tulla, sill\u00e4 jos t\u00e4llaiset ajat jatkuvat, en tied\u00e4 miten kaikki tulee p\u00e4\u00e4ttym\u00e4\u00e4n, joka puolella mihin katsoo, n\u00e4kee vain k\u00f6yhyytt\u00e4, sairautta ja k\u00e4rsimyst\u00e4\u2026\u201d [1] Sitaatti on Aittam\u00e4en kartanon is\u00e4nn\u00e4n, Paul Enok Wirzeniuksen kirjeest\u00e4 n\u00e4lk\u00e4talvelta 1868. Poikkeukselliset ja vaihtelevat s\u00e4\u00e4olosuhteet olivat l\u00e4hes kahden vuosikymmenen ajan tehneet kiusaa pilaten […]<\/p>\n","protected":false},"author":18146,"featured_media":8805,"comment_status":"open","ping_status":"closed","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[69],"tags":[458,1633,1287,1146,204,1702],"class_list":{"0":"post-8804","1":"post","2":"type-post","3":"status-publish","4":"format-standard","5":"has-post-thumbnail","7":"category-ajankohtaista","8":"tag-1800-luku","9":"tag-maaseutuhistoria","10":"tag-maataloushistoria","11":"tag-vaitokset","12":"tag-vaitoskirja","13":"tag-vaitoskirjan-kirjoittaminen","14":"czr-hentry"},"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/suomenhistoria\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/8804","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/suomenhistoria\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/suomenhistoria\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/suomenhistoria\/wp-json\/wp\/v2\/users\/18146"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/suomenhistoria\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=8804"}],"version-history":[{"count":6,"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/suomenhistoria\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/8804\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":8814,"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/suomenhistoria\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/8804\/revisions\/8814"}],"wp:featuredmedia":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/suomenhistoria\/wp-json\/wp\/v2\/media\/8805"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/suomenhistoria\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=8804"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/suomenhistoria\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=8804"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/suomenhistoria\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=8804"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}