{"id":8920,"date":"2024-09-17T09:06:52","date_gmt":"2024-09-17T06:06:52","guid":{"rendered":"https:\/\/blogit.utu.fi\/suomenhistoria\/?p=8920"},"modified":"2025-03-19T16:15:46","modified_gmt":"2025-03-19T14:15:46","slug":"tutkija-raskaiden-aiheiden-aarella-raportti-tuska-seminaarista","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/blogit.utu.fi\/suomenhistoria\/tutkija-raskaiden-aiheiden-aarella-raportti-tuska-seminaarista\/","title":{"rendered":"Tutkija raskaiden aiheiden \u00e4\u00e4rell\u00e4: raportti Tuska-seminaarista"},"content":{"rendered":"
\n
\"\"
Psykoterapeutti Marko Mannisen esitelm\u00e4\u00e4. Kuva: Maria Syv\u00e4niemi.<\/figcaption><\/figure><\/div>\n\n\n

Mit\u00e4 tutkija tekee, kun tutkimusaineisto her\u00e4tt\u00e4\u00e4 vaikeita tunteita, tuntuu raskaalta tai kuormittaa? N\u00e4ihin kysymyksiin olemme havahtuneet, kun olemme tutkineet Suomen historian ja sosiaality\u00f6n yhteishankkeessa<\/a> lasten ja nuorten k\u00f6yhyyskokemuksia 1800-luvulta nykyp\u00e4iv\u00e4\u00e4n. Lapsik\u00f6yhyyden kaltaisen teeman parissa ei ole aina helppo ty\u00f6skennell\u00e4, ja lasten ja nuorten el\u00e4m\u00e4ss\u00e4\u00e4n kohtaamat vaikeudet ovat pys\u00e4ytt\u00e4neet ja v\u00e4lill\u00e4 ahdistaneetkin. Tutkijalle ei my\u00f6sk\u00e4\u00e4n ole oikein saatavilla apua kuorman kasautuessa varsinkaan, jos h\u00e4n ty\u00f6skentelee apurahalla eik\u00e4 ole ty\u00f6terveyspalveluiden piiriss\u00e4. Niinp\u00e4 hankkeessa k\u00e4ytyjen yhteisten keskustelujen perusteella syntyi ajatus seminaarista, jossa voisimme jakaa raskaiden ja kuormittavien aiheiden synnytt\u00e4m\u00e4\u00e4 kuormaa ja mietti\u00e4 yhdess\u00e4 ratkaisuja sen hallintaan.<\/p>\n\n\n\n

Kuormittavien aiheiden tutkimuksen her\u00e4tt\u00e4mien kokemusten ja tunnekuorman hallinnan ty\u00f6kaluja pohtiva Tuska-seminaari pidettiin keskiviikkona 21.8. Seminaari kytkeytyy jo aiemmin julkisuudessa k\u00e4ytyyn keskusteluun tutkijan tunteista, joita on reflektoitu muun muassa osana etnografista tutkimusprosessia<\/a> ja tutkimuksen ty\u00f6v\u00e4lineen\u00e4<\/a>, mutta ensimm\u00e4ist\u00e4 kertaa aihe kokosi yhteen n\u00e4in laajasti tutkijoita \u2012 ja my\u00f6s opiskelijoita. Seminaarip\u00e4iv\u00e4 koostui kolmesta osiosta: kokemukset-osiossa tutkijat ja opiskelijat reflektoivat tunteitaan ja kokemuksiaan raskaiden aiheiden \u00e4\u00e4rell\u00e4, ty\u00f6kalut-osiossa hyvinvoinnin ammattilaiset pohtivat konkreettisia ratkaisuja tunteiden ja tunnekuorman hallintaan, ja p\u00e4iv\u00e4n p\u00e4\u00e4tt\u00e4neess\u00e4 hiljaisuudet-osiossa pohdittiin teatterin keinon ja paneelikeskustelussa hiljaisuuden ja vaikenemisen merkityksi\u00e4.<\/p>\n\n\n\n

Suojaako tutkijan rooli tunnekuormalta?<\/strong><\/p>\n\n\n\n

Kokemukset-osion avasi sosiaality\u00f6ntekij\u00e4 Serafiina Mikola kertomalla tuntemuksistaan itsemurhaa yritt\u00e4neiden kokemuksia k\u00e4sittelev\u00e4n pro gradu -tutkielman<\/a> kirjoittamisesta. Mikola kuvasi puheenvuorossaan olleensa gradunsa kautta tekemisiss\u00e4 \u00e4\u00e4rimm\u00e4isen k\u00e4rsimyksen kanssa ja reflektoi sit\u00e4, miten empatia ja tunteet rakentuivat tutkimusprosessin aikana. Merkityksellinen oivallus oli hyv\u00e4ksy\u00e4 se, ettei k\u00e4rsimyst\u00e4 voi hallita, mutta itsemurhaa yritt\u00e4neiden tarinoiden kertominen voi auttaa v\u00e4hent\u00e4m\u00e4\u00e4n k\u00e4rsimyst\u00e4. Puheenvuorossa tuli my\u00f6s esiin, miten tutkijan rooli voi toisaalta suojata tunnekuormalta. Toisaalta raskaiden aiheiden parissa ty\u00f6skentelev\u00e4t tutkijat ovat valmiuksiltaan erilaisissa asemissa, sill\u00e4 muun muassa sosiaality\u00f6n opinoissa harjoitellaan tietoisesti kohtaamaan ja purkamaan kuormitusta, kun taas esimerkiksi historioitsijan tutkintoon n\u00e4m\u00e4 taidot eiv\u00e4t kuulu.<\/p>\n\n\n\n

Tutkija voi my\u00f6s varautua ennalta potentiaalisesti raskaiden aiheiden kohtaamiseen, mist\u00e4 kertoivat historioitsija Antti Malinen ja perhe- ja v\u00e4kivaltatutkija Marianne Notko. He kertoivat kokemuksistaan lastensuojelun kaltoinkohtelua kartoittavan Kuulluksi-hankkeen parissa, jossa he haastattelivat sijaishuollossa kaltoin kohdeltuja heid\u00e4n kokemuksistaan. He olivat ennalta tehneet eettist\u00e4 ennakkoarviointia ja kartoittaneet riskej\u00e4, joita kasvokkaisissa kohtaamisissa saattaisi synty\u00e4, ja siksi tapaamisissa oli turvallisuuss\u00e4\u00e4nn\u00f6t muun muassa siit\u00e4, ett\u00e4 vertaisten kuullen ei saa jakaa liian henkil\u00f6kohtaisia kokemuksia. He totesivat kokemuksensa pohjalta, ett\u00e4 ty\u00f6skentelyn voimavara oli tulevaisuusn\u00e4k\u00f6kulma: kuormalta suojaa merkityksellisyyden kokemus siit\u00e4, ett\u00e4 omalla ty\u00f6ll\u00e4 pystyy vaikuttamaan yhteiskunnan ep\u00e4kohtiin.<\/p>\n\n\n\n

Ambivalenssit ja ep\u00e4oikeudenmukaisuuden tunteet kuormittavat<\/strong><\/p>\n\n\n\n

Aina tunteet eiv\u00e4t ole yksinkertaisia ja selvi\u00e4 vaan kesken\u00e4\u00e4n ristiriitaisia, mik\u00e4 aiheuttaa kuormitusta. Konkreettisia kohtaamisia ambivalenssin yhdistelm\u00e4n \u00e4\u00e4rell\u00e4 kuvasi rikostaustaisia naisia tutkinut Teija Karttunen, jonka tutkimusaiheeseen liittyy muun muassa h\u00e4pe\u00e4\u00e4, stigmaa ja torjuntaa. H\u00e4nen tutkimiensa naisten traumaattiset el\u00e4m\u00e4nkokemukset ja vankilan teht\u00e4v\u00e4 muodostavat vaikean yhdistelm\u00e4n, jossa tutkija joutuu miettim\u00e4\u00e4n paitsi omia tunteitaan my\u00f6s sit\u00e4, onko h\u00e4nell\u00e4 oikeus kysy\u00e4 ihan kaikkea ja miten tuoda kokemuksille oikeutta. Olen itse kamppaillut samanlaisten kysymysten ja tunteiden kanssa, kun olen tutkinut 1800-luvulla el\u00e4neiden lasten el\u00e4m\u00e4nkuluissa n\u00e4kyvi\u00e4 k\u00f6yhyyden ja huono-osaisuuden kokemuksia. Omassa puheenvuorossani puhuin tutkimuksessani yhdistyvist\u00e4 tutkijan l\u00f6yt\u00e4misen ilosta ja surusta, mill\u00e4 tarkoitan sit\u00e4, ett\u00e4 ilooni tiedonmurusten l\u00f6yt\u00e4misest\u00e4 ja tutkimuspalapelin t\u00e4ydent\u00e4misest\u00e4 yhdistyy ymm\u00e4rrys siit\u00e4, ett\u00e4 l\u00f6yt\u00e4m\u00e4ni tieto tarkoittaa tutkimani henkil\u00f6n kokeneen usein syv\u00e4\u00e4 huono-osaisuutta.<\/p>\n\n\n\n

Jaan Teija Karttusen kanssa ep\u00e4oikeudenmukaisuuden ja turhautumisen kokemuksen siit\u00e4, kun tutkittavia ei voi auttaa. T\u00e4m\u00e4 on tietenkin varsinkin historiantutkimuksessa sis\u00e4\u00e4nrakennettu oletus, ja se voi kuormittaa tutkijaa yll\u00e4tt\u00e4v\u00e4n paljon. Karttunen kuvasi, miten turhauttavalta tuntuu n\u00e4hd\u00e4, kuinka viranomaiset vain \u201dhipaisevat\u201d vaikeassa el\u00e4m\u00e4ntilanteessa olevia naisia, jotka eiv\u00e4t saa ongelmiinsa sellaista kokonaisvaltaista apua, jota he tarvitsisivat. T\u00e4ll\u00f6in tutkijan tekemill\u00e4 valinnoilla sen suhteen, miten tutkittavat saavat oikeutta, on iso vaikutus.<\/p>\n\n\n\n

N\u00e4k\u00f6kulman vaihtaminen tutkijan tukena<\/strong><\/p>\n\n\n\n

Erityisesti apurahatutkijoiden tilanne ty\u00f6n kuormittaessa on vaikea, sill\u00e4 laaja-alaiseen tukeen ja ty\u00f6terveyspalveluihin ovat oikeutettuja vain yliopistoon ty\u00f6suhteessa olevat. T\u00e4t\u00e4 taustaa vasten oppilaitospappi Mia Pusan ty\u00f6nohjauksellinen puheenvuoro tutkimusty\u00f6st\u00e4 ja tunteista oli hyvin arvokas. Pusa k\u00e4sitteli puheenvuorossaan tunteiden monenlaisia vaikutuksia ja painotti tunteiden kuuntelemista, hyv\u00e4ksymist\u00e4 sek\u00e4 kokonaisvaltaista itsest\u00e4\u00e4n huolehtimista.<\/p>\n\n\n\n

Ammatillinen n\u00e4k\u00f6kulma oli my\u00f6s psykoterapeutti Marko Mannisella, joka kuvasi omassa puheenvuorossaan, miten tutkittavien toivottomuus saattaa tarttua my\u00f6s tutkijaan ja mik\u00e4 voi auttaa ratkaisemaan tilannetta. Manninen oli koulukotipoikia tutkiessaan kokenut voimakasta toivottomuuden tunnetta ollessaan tekemisiss\u00e4 raskaiden el\u00e4m\u00e4nkohtaloiden kanssa. Er\u00e4\u00e4ksi selviytymiskeinoksi Manniselle oli muotoutunut n\u00e4k\u00f6kulman vaihtamisen, eli se, ett\u00e4 h\u00e4n keskittyi pohtimaan tutkimiensa nuorten selviytymist\u00e4 ja resilienssi\u00e4 heid\u00e4n kohtaamien vastoink\u00e4ymisten sijaan. Manninen nosti my\u00f6s esiin, etteiv\u00e4t vaikeat tunteet synny tyhji\u00f6ss\u00e4 vaan niihin vaikuttaa my\u00f6s tutkimusymp\u00e4rist\u00f6 ja tutkimusmaailman raskaus sek\u00e4 mahdollisuudet saada apua ja tukea. H\u00e4n kehottikin reagoimaan kuormitukseen mahdollisimman aikaisin ennen kuin tilanne ehtii kriisiytym\u00e4\u00e4n ja tukeutumaan esimerkiksi vertaisiin ja ty\u00f6tovereihin, jos sellaisia on ymp\u00e4rill\u00e4, tai tutustumaan esimerkiksi Mielenterveystalon <\/a>tarjoamiin sis\u00e4lt\u00f6ihin ja omahoito-ohjelmiin.<\/p>\n\n\n\n

Rikotaan hiljaisuudet<\/strong><\/p>\n\n\n\n

Tutkimusaiheet voivat olla hyvin vaikeita ja raskaita ja siit\u00e4 huolimatta tai juuri siksi t\u00e4rkeit\u00e4, kuten teatteriammattilainen Kati Keskihannu pohti kertoessaan tekem\u00e4st\u00e4\u00e4n lasten MeToo-ty\u00f6st\u00e4 ja traumasensitiivisest\u00e4 teatterista. Keskihannu k\u00e4sitteli puheenvuorossaan hiljaisuuksia, joista keskusteliin my\u00f6s seminaarin p\u00e4\u00e4tt\u00e4neess\u00e4 paneelissa, jossa olivat mukana kokemukset-osion puhujat.  Keskihannu totesi, ett\u00e4 vaikeat tunteet voivat aiheuttaa hiljaisuutta, jos niist\u00e4 ei puhuta, ja hiljaisuus voi puolestaan rikkoa viel\u00e4 enemm\u00e4n kuin kuormittavat tai raskaat tunteet. Paneelin osanottajat puhuivat my\u00f6s juuri t\u00e4st\u00e4 ja jakoivat yhteisen kokemuksen siit\u00e4, ett\u00e4 motiivi omalle tutkimukselle oli tarve rikkoa hiljaisuuksia luoda uutta. Keskihannun puheenvuoro ja koko seminaari p\u00e4\u00e4ttyi vahvaan lupaukseen toivosta: vaikeista ja kipeist\u00e4 kokemuksista puhuminen luo toivoa hiljaisuuksien rikkomisen ja siten paremman tulevaisuuden suhteen.<\/p>\n\n\n\n

\n\n\n\n
\"Noora<\/figure>\n\n\n\n

Noora Viljamaa<\/p>\n\n\n\n

Kirjoittaja on Suomen historian v\u00e4it\u00f6skirjatutkija, joka tekee v\u00e4it\u00f6skirjaa<\/em> Koneen S\u00e4\u00e4ti\u00f6n rahoittamassa hankkeessa Lasten ja nuorten arjen kokemukset k\u00f6yhyydest\u00e4 ja huono-osaisuudesta kriisien j\u00e4lkeisess\u00e4 Suomessa 1800-luvulta nykyp\u00e4iv\u00e4\u00e4n<\/a><\/em><\/p>\n\n\n\n

<\/p>\nJAA ARTIKKELI: \"Facebook\"<\/a>\"twitter\"<\/a>\"pinterest\"<\/a>\"linkedin\"<\/a>","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

Mit\u00e4 tutkija tekee, kun tutkimusaineisto her\u00e4tt\u00e4\u00e4 vaikeita tunteita, tuntuu raskaalta tai kuormittaa? N\u00e4ihin kysymyksiin olemme havahtuneet, kun olemme tutkineet Suomen historian ja sosiaality\u00f6n yhteishankkeessa lasten ja nuorten k\u00f6yhyyskokemuksia 1800-luvulta nykyp\u00e4iv\u00e4\u00e4n. Lapsik\u00f6yhyyden kaltaisen teeman parissa ei ole aina helppo ty\u00f6skennell\u00e4, ja lasten ja nuorten el\u00e4m\u00e4ss\u00e4\u00e4n kohtaamat vaikeudet ovat pys\u00e4ytt\u00e4neet ja v\u00e4lill\u00e4 ahdistaneetkin. Tutkijalle ei my\u00f6sk\u00e4\u00e4n ole […]<\/p>\n","protected":false},"author":3553,"featured_media":8924,"comment_status":"open","ping_status":"closed","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[69,63],"tags":[1515,1743,1741,1742],"class_list":{"0":"post-8920","1":"post","2":"type-post","3":"status-publish","4":"format-standard","5":"has-post-thumbnail","7":"category-ajankohtaista","8":"category-nakokulmia","9":"tag-mielenterveys","10":"tag-raskaat-tutkimusaiheet","11":"tag-tuska-seminaari","12":"tag-tutkijan-tunteet","13":"czr-hentry"},"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/suomenhistoria\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/8920","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/suomenhistoria\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/suomenhistoria\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/suomenhistoria\/wp-json\/wp\/v2\/users\/3553"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/suomenhistoria\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=8920"}],"version-history":[{"count":8,"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/suomenhistoria\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/8920\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":9115,"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/suomenhistoria\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/8920\/revisions\/9115"}],"wp:featuredmedia":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/suomenhistoria\/wp-json\/wp\/v2\/media\/8924"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/suomenhistoria\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=8920"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/suomenhistoria\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=8920"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/suomenhistoria\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=8920"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}