![\"\"](\"https:\/\/blogit.utu.fi\/suomenhistoria\/wp-content\/uploads\/sites\/101\/2024\/10\/image-8-1024x711.png\")
Hermolepoa autoilijalle<\/strong><\/p>\n\n\n\n Henkil\u00f6autojen m\u00e4\u00e4r\u00e4n kasvaessa jalankulkijoita alkoi kuolla ja loukkaantua yh\u00e4 enemm\u00e4n autoilijoiden t\u00f6rm\u00e4tess\u00e4 heihin, mik\u00e4 aiheutti laajaa yhteiskunnallista keskustelua. Yhdysvalloissa t\u00e4m\u00e4 tapahtui jo maailmansotien v\u00e4lisen\u00e4 aikana, kuten Peter Norton on osoittanut teoksessaan Fighting traffic<\/em>. Aluksi ongelmana pidettiin autojen vaarallisuutta ja autoilijoiden ajotapoja, mutta autoj\u00e4rjest\u00f6jen kampanjoinnin tuloksena huomio k\u00e4\u00e4ntyikin yh\u00e4 enemm\u00e4n jalankulkijoiden k\u00e4yt\u00f6kseen liikenteess\u00e4. Jalankulkijoilta alettiin edellytt\u00e4\u00e4 aikaisempaa suurempaa valppautta ja kurinalaisuutta. Tarkoituksena oli paitsi v\u00e4hent\u00e4\u00e4 onnettomuuksia my\u00f6s varmistaa autojen esteet\u00f6n kulku.<\/p>\n\n\n\n Suomi autoistui L\u00e4nsi-Eurooppaa ja muita Pohjoismaita my\u00f6hemmin, mutta 1950-luvun lopulla henkil\u00f6autojen lukum\u00e4\u00e4r\u00e4 l\u00e4hti t\u00e4\u00e4ll\u00e4kin jyrkk\u00e4\u00e4n nousuun. Samaa tahtia lis\u00e4\u00e4ntyiv\u00e4t onnettomuudet. Kuolemaan johtaneita liikenneonnettomuuksia oli vuosi vuodelta enemm\u00e4n. 1960-luvun puoliv\u00e4liss\u00e4 tilanne oli jo h\u00e4lytt\u00e4v\u00e4, mutta onnettomuuksien m\u00e4\u00e4r\u00e4 jatkoi yh\u00e4 kasvuaan. Se saavutti huippunsa vuonna 1972, jolloin Suomessa kuoli liikenneonnettomuuksissa 1 156 ja loukkaantui l\u00e4hes 16 000 henkil\u00f6\u00e4. Suhteessa autojen m\u00e4\u00e4r\u00e4\u00e4n luku oli yli kaksinkertainen esimerkiksi verrattuna naapurimaa Ruotsiin.<\/p>\n\n\n\n Liikenneturvallisuusty\u00f6st\u00e4 oli 1950-luvun alusta hoitanut Talja eli Tapaturmantorjunta ry:n liikennejaosto, josta vuonna 1971 muodostettiin organisaatiomuutoksella Liikenneturva. Talja sai julkisessa keskustelussa osakseen voimakasta kritiikki\u00e4 onnettomuuslukujen kivutessa uusiin enn\u00e4tyslukemiin.<\/p>\n\n\n\n Ruotsissa yleiset nopeusrajoitukset otettiin k\u00e4ytt\u00f6\u00f6n 1960-luvulla, mutta Suomessa oltiin poliittisesti haluttomia autoilijoiden vapauden rajoittamiseen, vaikka nopeusrajoituksia testattiin. Taljan omat kokeilut osoittivat nopeusrajoitusten tehokkuuden onnettomuuksien v\u00e4ltt\u00e4misess\u00e4, mutta autoj\u00e4rjest\u00f6jen painostuksen takia se ei halunnut suositella rajoituksia, vaan jopa jarrutti niiden k\u00e4ytt\u00f6\u00f6nottoa. Vasta presidentti Kekkosen v\u00e4liintulon<\/a> ja \u00f6ljykriisin my\u00f6t\u00e4 nopeusrajoitukset saatiin v\u00e4liaikaisesti voimaan koko maassa vuonna 1974, jolloin liikennekuolleisuus v\u00e4litt\u00f6m\u00e4sti v\u00e4heni l\u00e4hes 40 prosentilla. Pysyv\u00e4t nopeusrajoitukset otettiin k\u00e4ytt\u00f6\u00f6n vuonna 1978.<\/p>\n\n\n\n Heijastimet olivat huomattavasti nopeusrajoituksia helpompi tapa reagoida huolestuttaviin onnettomuuslukuihin, sill\u00e4 ne eiv\u00e4t synnytt\u00e4neet merkitt\u00e4v\u00e4\u00e4 vastarintaa. Talja aloitti aktiivisen heijastinkampanjoinnin vuonna 1963. Erityisell\u00e4 ajoradalla ajelutettiin esimerkiksi lehdist\u00f6n edustajia sen havainnollistamiseksi, miten jalankulkija n\u00e4kyi autosta ilman heijastinta tai heijastimen kanssa. Vuonna 1966 Talja j\u00e4rjesti Tee tie turvalliseksi -vuoden, jonka aikana vanhusv\u00e4est\u00f6\u00e4 edustaneet j\u00e4rjest\u00f6t jakoivat 30 000 heijastinta. Teemavuoden materiaaleihin kuului Taljan tuottama heijastinesite otsikolla Heijastin, ettei p\u00e4\u00e4llesi ajeta<\/em>. Esitteess\u00e4 korostettiin, ettei autoilija n\u00e4e \u201dpime\u00e4ss\u00e4 pime\u00e4n\u00e4 kulkevaa,\u201d mist\u00e4 syyst\u00e4 niin moni jalankulkija kuolee tai loukkaantuu.<\/p>\n\n\n\n Yli 65-vuotiaat olivatkin lasten lis\u00e4ksi jalankulkijoina suurimmassa vaarassa. Esimerkiksi vuonna 1972 puolet liikenteess\u00e4 kuolleista jalankulkijoista oli lapsia ja vanhuksia. Vanhuksia oli uhreissa eniten, 31 prosenttia. Liikennevalistus ja my\u00f6s heijastinkampanjointi suunnattiin kuitenkin erityisesti lapsille. Jo 1960-luvun alkupuolella suomalaisia lastenvaatteita alettiin varustaa my\u00f6s kiinteill\u00e4 heijastimilla. Lastenvaatevalmistaja Reiman levytt\u00e4m\u00e4 ja Reino Helismaan s\u00e4velt\u00e4m\u00e4 sek\u00e4 sanoittama Reima-Reilon -mainoslaulu<\/a> ylisti asujen kest\u00e4vyyden ja v\u00e4rikkyyden lis\u00e4ksi niiden heijastimia: Niin turhat vaarat poistaa kyll\u00e4 ja auto huomaa Lissut, Markut, Erkit. ja \u201dTalja\u201d juuri REIMAA suosittaapi.<\/p>\n\n\n\n Haave heijastimen pakollisuudesta<\/strong><\/p>\n\n\n\n Taljan seuraaja Liikenneturva on kampanjoinut heijastimen k\u00e4yt\u00f6n puolesta herke\u00e4m\u00e4tt\u00e4. T\u00e4n\u00e4 syksyn\u00e4 se jatkoi jo viime vuonna py\u00f6rinytt\u00e4 \u201dEi mit\u00e4\u00e4n mutkuja\u201d -kampanjaa<\/a>, jonka humoristisiksi tarkoitetuissa valistusklipeiss\u00e4 tiukkailmeiset lapset tylytt\u00e4v\u00e4t vanhempiaan heijastinasioissa. Esimerkiksi leikkipuistossa keskell\u00e4 kirkasta p\u00e4iv\u00e4\u00e4 hihaheijastintaan irrottavaa naista lapsi uhkailee saunajuomien menetyksell\u00e4. 50 vuotta aikaisemmin, vuonna 1972 Liikenneturva totesi 30,1 prosentin jalankulkijoista k\u00e4ytt\u00e4v\u00e4n heijastinta. \u00c4kkiselt\u00e4\u00e4n voisi ajatella, ett\u00e4 sadan prosentin k\u00e4ytt\u00f6aste olisi vuosikymmenten jatkuvalla kampanjoinnilla meid\u00e4n p\u00e4iviimme menness\u00e4 saavutettu, jos se olisi valistuksella saavutettavissa. 2000-luvun alussa kirjattiin tieliikennelakiinkin, ett\u00e4 jalankulkijoiden pit\u00e4isi k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 pime\u00e4n aikaan kulkiessaan yleens\u00e4 heijastinta. Kyseess\u00e4 on kuitenkin suositus, ei pakko, sill\u00e4 sanktioita ei heijastimettomuudesta seuraa. Toisin on Virossa, miss\u00e4 ilman heijastinta kulkeva on vuodesta 2011 l\u00e4htien voinut saada sakot. T\u00e4st\u00e4 huolimatta l\u00e4hesk\u00e4\u00e4n kaikki eiv\u00e4t Virossakaan k\u00e4yt\u00e4 heijastinta<\/a>. T\u00e4ydellisen heijastinkattavuuden saavuttaminen vaikuttaa siis jokseenkin mahdottomalta, ainakin vapaissa demokratioissa. Suomessa puuhattiin heijastinpakkoa lakiin jo 1970-luvulla. Syksyll\u00e4 1973 lanseerattiin Heijastin -73<\/em> -kampanja, jossa olivat mukana Autoliitto, Liikennepoliittinen yhdistys Enemmist\u00f6 ry, kouluhallitus, liikenneministeri\u00f6, Liikenneturva, Liikennevakuutusyhdistys, liikkuva poliisi ja Suomen Punainen Risti sek\u00e4 heijastinvalmistajat Suomen 3M oy ja Talmu-tuote ky sek\u00e4 suomalaisten vaatevalmistajien etuj\u00e4rjest\u00f6 Vateva. N\u00e4ist\u00e4 Autoliitto, Liikenneturva ja Liikennevakuutusyhdistys esittiv\u00e4t heijastinpakon kirjaamista lakiin.<\/p>\n\n\n\n Heijastinkampanjassa mukana ollut Enemmist\u00f6 ry ajoi jalankulkijoiden, py\u00f6r\u00e4ilij\u00f6iden ja joukkoliikenteen k\u00e4ytt\u00e4jien asiaa. Se korosti kampanjan kannanotossaan suhtautuvansa my\u00f6nteisesti heijastimen k\u00e4yt\u00f6n lis\u00e4\u00e4miseen, mutta pit\u00e4v\u00e4ns\u00e4 sit\u00e4 vain v\u00e4liaikaisratkaisuna, kunnes liikennev\u00e4yl\u00e4t saataisiin tarpeeksi turvallisiksi kaikille osapuolille. Yhdistys vastusti heijastimen m\u00e4\u00e4r\u00e4\u00e4mist\u00e4 pakolliseksi, \u201dsill\u00e4 t\u00e4m\u00e4 jatkaisi sit\u00e4 linjaa, joka siirt\u00e4\u00e4 vastuun autoilun vaaroista jalankulkijoille.\u201d Realistisesti se my\u00f6s totesi, ett\u00e4 \u201dheijastimettomia jalankulkijoita tulee joka tapauksessa esiintym\u00e4\u00e4n\u201d, eik\u00e4 n\u00e4iden turvallisuus saisi heikenty\u00e4 heijastinkampanjoiden seurauksena. Heijastimen historia johdatteleekin kysym\u00e4\u00e4n, millainen vastuu kellekin voidaan ja pit\u00e4isi liikenteess\u00e4 s\u00e4lytt\u00e4\u00e4.<\/p>\n\n\n Virolainen liikennetutkija Tauri Tuvikene on pit\u00e4nyt heijastimen edellytt\u00e4mist\u00e4 jalankulkijalta yhten\u00e4 esimerkkin\u00e4 siit\u00e4, miten jalankulkijoita aletaan autoistuneessa liikennej\u00e4rjestelm\u00e4ss\u00e4 kohdella kuin autoja. T\u00e4ll\u00e4 h\u00e4n tarkoittaa sit\u00e4, ett\u00e4 jalankulkijoilta vaaditaan yh\u00e4 enemm\u00e4n ominaisuuksia ja varusteita, jotta he olisivat liikennekelpoisia. Autoistumisen paineessa jalankulkijastakin pit\u00e4\u00e4 siis tulla jollain lailla auton kaltainen, jotta h\u00e4n voisi liikkua paikasta toiseen oikeaoppisesti ja hyv\u00e4ksytysti. Vaikka vaaran aiheuttavat muut kuin jalankulkijat, heid\u00e4n t\u00e4ytyy sopeutua tilanteeseen. Modernien heijastinliivien ja muiden heijastintuotteiden sotisopaa voi verrata 1900-luvun alun vuosikymmenten pilakuviin, joissa jalankulkijat ovat pukeutuneet haarniskoihin tai piikkimattoihin suojautuakseen autoilta<\/a>.<\/p>\n\n\n\n Heijastimesta on kiistatta hy\u00f6ty\u00e4 nykyisess\u00e4 autojen hallitsemassa liikenneymp\u00e4rist\u00f6ss\u00e4. Sen sijaan heijastinvalistusta ja heijastinpakkoa kannattaa tarkastella my\u00f6s kriittisest\u00e4 historiallisesta n\u00e4k\u00f6kulmasta. Se voi auttaa ymm\u00e4rt\u00e4m\u00e4\u00e4n paremmin, miten my\u00f6s k\u00e4sityksemme liikenteest\u00e4 ja liikenneturvallisuudesta ovat historiallisesti muovautuneita.<\/p>\n\n\n\n <\/p>\n\n\n\n Kirjallisuus: Tiina M\u00e4nnist\u00f6-Funk, \u201dThe struggle over pedestrians: Defining the problems of walking in the 1960s and 1970s.\u201d The Journal of Transport History<\/em>, 44:2 (2023), 254\u2013275. https:\/\/journals.sagepub.com\/doi\/abs\/10.1177\/00225266231163080<\/a><\/p>\n\n\n\n Peter Norton, Fighting Traffic: The Dawn of the Motor Age in the American City. <\/em>Cambridge, Massachusetts: MIT Press, 2008. Tauri Tuvikene, Freedom to Park: Post-Socialist Automobility in Tallinn, Estonia<\/em>. Doctoral thesis, UCL University College London, 2015.<\/p>\nJAA ARTIKKELI: Suomalaisen tunnistaa muilla mailla usein muovinkappaleesta, joka roikkuu takista, repusta tai k\u00e4silaukusta. Se saattaa olla Pikku Myyn muotoinen tai kantaa jonkin yrityksen logoa. Heijastinhan se siin\u00e4. Yhdysvaltalainen kirjailija Howard Shernoff nosti pari vuotta sitten julkaistussa tarinakokoelmassaan heijastimet todisteeksi suomalaisten yhdenmukaisuutta ja turvallisuutta korostavasta kulttuurista. H\u00e4n havahtui heijastinten olemassaoloon vasta asettuessaan asumaan Suomeen. \u201dEn ollut ikin\u00e4 […]<\/p>\n","protected":false},"author":32634,"featured_media":0,"comment_status":"open","ping_status":"closed","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[69,63],"tags":[923,18],"class_list":{"0":"post-8986","1":"post","2":"type-post","3":"status-publish","4":"format-standard","6":"category-ajankohtaista","7":"category-nakokulmia","8":"tag-1900-luku","9":"tag-suomen-historia","10":"czr-hentry"},"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/suomenhistoria\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/8986","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/suomenhistoria\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/suomenhistoria\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/suomenhistoria\/wp-json\/wp\/v2\/users\/32634"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/suomenhistoria\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=8986"}],"version-history":[{"count":4,"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/suomenhistoria\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/8986\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":8994,"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/suomenhistoria\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/8986\/revisions\/8994"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/suomenhistoria\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=8986"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/suomenhistoria\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=8986"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/suomenhistoria\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=8986"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}![\"\"](\"https:\/\/blogit.utu.fi\/suomenhistoria\/wp-content\/uploads\/sites\/101\/2024\/10\/image-9-1024x673.png\")
Jos kulkee pime\u00e4ss\u00e4 yll\u00e4
REIMA-REILON,<\/p>\n\n\n\n
REIMA-REILON.
On puserossa heijastavat merkit,<\/p>\n\n\n\n
N\u00e4in hermolevon autoilija saapi,<\/p>\n\n\n\n
Liikenneturva seuraa heijastimen k\u00e4ytt\u00f6astetta vuosittain ja totesi sen vuonna 2023 olleen 60 prosenttia. Liikenneturvan suunnittelijan mukaan kaikki selitykset heijastimen puuttumiselle ovat \u201dmutku-selityksi\u00e4\u201d<\/a>. Kampanjassa onkin huumorista huolimatta vahva moralisoiva s\u00e4vy, vaikka Liikenneturvan kyselytutkimuksen mukaan suomalaiset ovat jo ylivoimaisen yksimielisi\u00e4 heijastimen tarpeellisuudesta. Vain viisi prosenttia kyselyn vastaajista kertoi kokevansa heijastimen turhaksi valaistuilla alueilla.<\/p>\n\n\n\n
Virossa on arvioitu pime\u00e4n ajan jalankulkuonnettomuuksien v\u00e4hentyneen heijastimen k\u00e4yt\u00f6n yleistyess\u00e4. Suomessa heijastinta on kutsuttu halvaksi henkivakuutukseksi 1960-luvulta saakka. Silti my\u00f6s heijastinta k\u00e4ytt\u00e4vi\u00e4 jalankulkijoita kuolee liikenteess\u00e4. Suomessa vuonna 2022 liikenteess\u00e4 kuolleista 17 jalankulkijasta kahdeksan kuoli pime\u00e4ll\u00e4. Nelj\u00e4ll\u00e4 kuolleista oli v\u00e4hint\u00e4\u00e4n yksi heijastin, nelj\u00e4ll\u00e4 ei yht\u00e4\u00e4n. Tutkijalautakunta arvioi kahta j\u00e4lkimm\u00e4isist\u00e4 tapauksista ja totesi, ettei heijastimen k\u00e4ytt\u00f6 luultavasti olisi pelastanut jalankulkijaa n\u00e4iss\u00e4k\u00e4\u00e4n tapauksissa<\/a>.<\/p>\n\n\n\n![\"\"](\"https:\/\/blogit.utu.fi\/suomenhistoria\/wp-content\/uploads\/sites\/101\/2024\/10\/image-10-671x1024.png\"){kind=spacer}
Liikennekelpoinen jalankulkija<\/strong>
Turun Sanomat uutisoi 28.9.1973, miten liikkuva poliisi oli partioidessaan valtatie ykk\u00f6sell\u00e4 Turusta Suomusj\u00e4rvelle kohdannut vain ja ainoastaan ilman heijastinta liikkuvia jalankulkijoita. Toimittajan johtop\u00e4\u00e4t\u00f6ksen\u00e4 oli, etteiv\u00e4t jalankulkijat piitanneet omasta hengest\u00e4\u00e4n ollenkaan. T\u00e4llainen retoriikka oli 1960- ja 1970-luvuilla yleist\u00e4. Vuonna 1971 Taljan edustaja kertoi liikenneturvallisuuskongressissa, ett\u00e4 jalankulkijoista 80 prosenttia oli syyllisi\u00e4 omaan kuolemaansa. Lehdist\u00f6ss\u00e4 jalankulkijoita kuvailtiin usein vastuuttomiksi ja arvaamattomiksi. N\u00e4k\u00f6kulma oli selv\u00e4sti autoilijan, samoin kuin silloin, kun heijastinvalistuksessa luonnehdittiin jalankulkijaa n\u00e4kym\u00e4tt\u00f6m\u00e4ksi tai pime\u00e4ksi.<\/p>\n\n\n\n
\n\n\n\n![\"\"](\"https:\/\/blogit.utu.fi\/suomenhistoria\/wp-content\/uploads\/sites\/101\/2021\/11\/TiinaMannistoFunk_HiRes-3-683x1024.jpg\")
Jaakko Masonen, \u201cLiikenneturvallisuus ja ymp\u00e4rist\u00f6.\u201d Teoksessa Jaakko Masonen & Mauno H\u00e4nninen (toim.) Pike\u00e4, hike\u00e4, autoja: Tiet, liikenne ja yhteiskunta 1945\u20132005. <\/em>Helsinki: Tielaitos, 1995.<\/p>\n\n\n\n
Esko Salovaara, Talja ja Liikenneturva ry 1935\u20131973<\/em>. Helsinki: Liikenneturva, 1976.
Howard Shernoff, Heijastin ja 13 muuta tarinaa suomalaisilta jalkak\u00e4yt\u00e4vilt\u00e4<\/em>. Jyv\u00e4skyl\u00e4: Atena 2020.<\/p>\n\n\n\n![\"Facebook\"](\"https:\/\/blogit.utu.fi\/suomenhistoria\/wp-content\/plugins\/social-media-feather\/synved-social\/addons\/extra-icons\/image\/social\/balloon\/96x96\/facebook.png\" "\\"Share")
<\/a>![\"twitter\"](\"https:\/\/blogit.utu.fi\/suomenhistoria\/wp-content\/plugins\/social-media-feather\/synved-social\/addons\/extra-icons\/image\/social\/balloon\/96x96\/twitter.png\" "\\"Share")
<\/a>![\"pinterest\"](\"https:\/\/blogit.utu.fi\/suomenhistoria\/wp-content\/plugins\/social-media-feather\/synved-social\/addons\/extra-icons\/image\/social\/balloon\/96x96\/pinterest.png\" "\\"Pin")
<\/a>![\"linkedin\"](\"https:\/\/blogit.utu.fi\/suomenhistoria\/wp-content\/plugins\/social-media-feather\/synved-social\/addons\/extra-icons\/image\/social\/balloon\/96x96\/linkedin.png\" "\\"Share")
<\/a>","protected":false},"excerpt":{"rendered":"