{"id":9275,"date":"2025-10-16T13:50:21","date_gmt":"2025-10-16T10:50:21","guid":{"rendered":"https:\/\/blogit.utu.fi\/suomenhistoria\/?p=9275"},"modified":"2025-10-16T13:51:02","modified_gmt":"2025-10-16T10:51:02","slug":"digitaalisuus-ei-ole-vastaus-kaikkeen-osa-2","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/blogit.utu.fi\/suomenhistoria\/digitaalisuus-ei-ole-vastaus-kaikkeen-osa-2\/","title":{"rendered":"Digitaalisuus ei ole vastaus kaikkeen, osa 2"},"content":{"rendered":"\n

T\u00e4ss\u00e4 Kansallisarkiston uuden digitaalisen toimittamisen mallin vaikutuksia tutkimukseen k\u00e4sittelev\u00e4n blogisarjan<\/a> toisessa osassa syvennymme tarkemmin siihen, millaisia ongelmia arkistoaineistojen digitoimiseen liittyy.<\/p>\n\n\n\n

Digitoitu asiakirja ei ole sama kuin alkuper\u00e4inen\u00a0<\/strong><\/p>\n\n\n\n

Digitoiminen on hyv\u00e4 ja tarpeellinen tapa asettaa arkistoaineistoja k\u00e4ytett\u00e4v\u00e4ksi. Tutkijat eiv\u00e4t kaipaa takaisin maailman, jossa ainoa tapa p\u00e4\u00e4st\u00e4 tutkimusaineiston \u00e4\u00e4relle oli matkustaa arkistoon usein toiselle paikkakunnalle tai kenties maasta toiseen. Helpomman saavutettavuuden lis\u00e4ksi digitoimalla voidaan yritt\u00e4\u00e4 varmistaa arvokkaimpien aineistojen s\u00e4ilyminen. <\/p>\n\n\n\n

Hyv\u00e4 esimerkki sek\u00e4 tutkijoita ett\u00e4 suurta yleis\u00f6\u00e4 erinomaisesti palvelevasta digitointihankkeesta on renovoitujen tuomiokirjojen digitointi<\/a> ja saattaminen tekstihaettavaan muotoon. P\u00e4ivi Happonen ja Tanja V\u00e4lisalo Kansallisarkistosta markkinoivatkin kes\u00e4kuussa 2025 Turun Sanomien vastineessaan<\/a> oppiaineemme tutkijoiden mielipidekirjoitukseen<\/a> digitaalisen toimittamisen mallin ongelmista digitaalisuuden ja erityisesti tekstintunnistuksen tuomia uusia mahdollisuuksia tutkijoille. Yksitt\u00e4isten, onnistuneiden hankkeiden taakse ei saa kuitenkaan j\u00e4\u00e4d\u00e4 se, ett\u00e4 digitointi ei ole paras ratkaisu kaikenlaisten aineistojen kohdalla, eik\u00e4 digitoitu asiakirja ole l\u00e4hesk\u00e4\u00e4n aina tutkijalle helpommin k\u00e4ytett\u00e4v\u00e4 kuin fyysinen.<\/p>\n\n\n

\n
\"\"
Digitoinnissa j\u00e4\u00e4v\u00e4t yleens\u00e4 kuvaamatta asiakirjojen taustapuolet, jotka voivat kertoa paljon esimerkiksi niiden s\u00e4ilytt\u00e4misest\u00e4 ja k\u00e4yt\u00f6st\u00e4. Kuvan asiakirjaa on s\u00e4ilytetty taitettuna ja sen tausta on kulunut ja likaantunut. Turun hovioikeuden arkisto, Ebd Alistusaktit, Kansallisarkisto. Kuva: Taina Saarenp\u00e4\u00e4<\/figcaption><\/figure><\/div>\n\n\n

Tekstintunnistus, joka mahdollistaa nopean keinon etsi\u00e4 tietoa laajoista aineistoista, on voitu tehd\u00e4 vasta  pienelle osalle Kansallisarkiston digitoiduista aineistoista. Yleens\u00e4 digitoituja aineistoja k\u00e4ytet\u00e4\u00e4n auttamattoman kankeissa k\u00e4ytt\u00f6j\u00e4rjestelmiss\u00e4 kuvia hitaasti sivu kerrallaan selaten ilman mahdollisuutta hakuihin. Tutkija kohtaa v\u00e4lill\u00e4 my\u00f6s tilanteita, joissa digitoiduista aineistoista puuttuu sivuja tai kuvat ovat vahingoittuneita. Digitointi on my\u00f6s voitu tehd\u00e4 mikrofilmeist\u00e4 alkuper\u00e4isten asiakirjojen sijaan, jolloin kuvien laatu voi olla niin huono, ettei niit\u00e4 voi k\u00e4ytt\u00e4\u00e4. Toisinaan paperin laatu tai musteen reagointi paperiin aiheuttaa sen, ett\u00e4 digitoituna asiakirja on miltei lukukelvoton. Kun asiantunteva tutkija p\u00e4\u00e4see tarkastelemaan asiakirjaa arkistossa, pystyy h\u00e4n kuitenkin lukemaan teksti\u00e4. Digitoitujen asiakirjojen k\u00e4ytett\u00e4vyys ja laatu toivottavasti paranevat tulevaisuudessa, mutta Kansallisarkiston t\u00e4m\u00e4n hetken palvelu ei voi perustua  toiveeseen siit\u00e4.<\/p>\n\n\n\n

Digitaalisen toimittamisen malliin siirtymist\u00e4 Kansallisarkisto perustelee<\/a> esimerkiksi tutkijasalien k\u00e4vij\u00e4m\u00e4\u00e4rill\u00e4 ja digitaalisen aineiston k\u00e4yt\u00f6n lis\u00e4\u00e4ntymisell\u00e4. Lis\u00e4ksi Kansallisarkisto vetoaa<\/a> siihen, ett\u00e4 tutkijat usein k\u00e4yv\u00e4t arkistossa vain kuvaamassa tarvitsemansa aineiston ja siten \u201ck\u00e4yt\u00e4nn\u00f6ss\u00e4 digitoivat aineistoja omaan k\u00e4ytt\u00f6\u00f6ns\u00e4\u201d. T\u00e4ss\u00e4 on kuitenkin ymm\u00e4rretty v\u00e4\u00e4rin tutkijoiden tapa toimia arkistoissa. Arkistovalokuvaus on useimmiten tapa tehd\u00e4 muistiinpanoja. Tutkija selaa lyhyess\u00e4 ajassa suuren m\u00e4\u00e4r\u00e4n aineistoja ja kuvaa itselleen vain ne asiakirjat, joista h\u00e4n on kiinnostunut.\u00a0<\/p>\n\n\n\n

Tarve p\u00e4\u00e4st\u00e4 k\u00e4ytt\u00e4m\u00e4\u00e4n fyysisi\u00e4 asiakirjoja ei tule my\u00f6sk\u00e4\u00e4n poistumaan kokonaan, koska digitoitu asiakirja ei koskaan t\u00e4ysin vastaa alkuper\u00e4ist\u00e4. Digitoinnissa paperin pienet merkinn\u00e4t, musteen laatu ja v\u00e4ri, k\u00e4sialat tai painoj\u00e4ljen yksityiskohdat eiv\u00e4t v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00e4 ole n\u00e4kyvill\u00e4. Paperin paino, paksuus, laatu ja korjaukset j\u00e4\u00e4v\u00e4t tavoittamattomiin. Usein arkin taustapuolta ei ole digitoitu. Pienet yksityiskohdat ovat tutkijalle t\u00e4rkeit\u00e4 vihjeit\u00e4 asiakirjan synnyst\u00e4 ja sen k\u00e4yt\u00f6st\u00e4. Vain asiakirja esineen\u00e4 kertoo siit\u00e4, miten sit\u00e4 on k\u00e4sitelty ja s\u00e4ilytetty. T\u00e4llaiset kysymykset ovat keskeisi\u00e4 materiaaliselle historiantutkimukselle, joka on merkitt\u00e4v\u00e4 nouseva tutkimusala niin Suomessa kuin maailmalla. (Lester 2018; Koivunen & Syrj\u00e4maa 2016)<\/p>\n\n\n\n

Digitoinnin satunnaisuus<\/strong>\u00a0<\/p>\n\n\n\n

Digitaalisen toimittamisen malli perustuu ensikatsomalta j\u00e4rkev\u00e4lt\u00e4 vaikuttavaan ajatukseen, jossa digitoidaan juuri niit\u00e4 arkistoja, joita todella k\u00e4ytet\u00e4\u00e4n. K\u00e4yt\u00e4nn\u00f6ss\u00e4 malli kuitenkin johtaa siihen, ett\u00e4 laajojen kokonaisuuksien j\u00e4rjestelm\u00e4llisen digitoinnin sijaan digitoidaan yksitt\u00e4isi\u00e4 arkistoyksik\u00f6it\u00e4 sielt\u00e4 t\u00e4\u00e4lt\u00e4. T\u00e4m\u00e4 n\u00e4kyy jo nyt esimerkiksi Porvoon tuomiokapitulin arkiston kohdalla. Siit\u00e4 on H\u00e4meenlinnan kokeilun<\/a> aikana digitoitu joitakin arkistoyksikk\u00f6j\u00e4 sarjasta Saapuneet kirjeet. Asiakirjat tilanneen tutkijan n\u00e4k\u00f6kulmasta relevantit ja tarpeelliset tilaukset eiv\u00e4t v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00e4 hy\u00f6dyt\u00e4 kovin paljon muita k\u00e4ytt\u00e4ji\u00e4. Kansallisarkiston Astia-palvelussa ei ole edes mahdollista saada helposti kokonaiskuvaa siit\u00e4, mit\u00e4 osia arkistoista on digitoitu. K\u00e4yt\u00e4nn\u00f6ss\u00e4 k\u00e4ytt\u00e4j\u00e4 joutuu tarkastamaan jokaisen arkistoyksik\u00f6n tilanteen erikseen.<\/p>\n\n\n

\n
\"\"
K\u00e4ytt\u00e4j\u00e4n on edett\u00e4v\u00e4 Porvoon tuomiokapitulin arkiston puun\u00e4kym\u00e4ss\u00e4 arkistoyksik\u00f6iden tietoihin asti saadakseen tiet\u00e4\u00e4 onko niit\u00e4 digitoitu. Alasarjan Saapuneet asiakirjat 796:sta arkistoyksik\u00f6st\u00e4 on digitoitu lokakuuhun 2025 menness\u00e4 vain kolme. Kansallisarkiston Astia-palvelu (viitattu 14.10.2025)<\/figcaption><\/figure><\/div>\n\n\n

Digitaalisen toimittamisen malli uhkaa vied\u00e4 resursseja pois suunnitelmallisesta, systemaattisesta, ja parhaiten kokonaisuutta palvelevasta digitoinnista. Pian meill\u00e4 voi olla k\u00e4siss\u00e4mme tilanne, jossa digitaalisesti on saatavilla satunnainen joukko asiakirjoja. Sek\u00e4 tutkijat ett\u00e4 arkistot ovat jo pitk\u00e4\u00e4n olleet huolissaan siit\u00e4, ett\u00e4 digitointip\u00e4\u00e4t\u00f6ksill\u00e4 on kauaskantoiset seuraukset tutkimukselle (Elo 2016; Dever 2013). Digitaalisten asiakirjojen saavutettavuus ohjaa helposti tutkimusta tiettyihin teemoihin ja aikakausiin. Kansallisarkiston suunnitelmissa t\u00e4m\u00e4 huoli ei kuitenkaan n\u00e4y. <\/p>\n\n\n\n

Kansallisarkistolla ei ole koskaan ollut tarpeeksi resursseja kaikkien aineistojensa yksityiskohtaiseen luettelointiin. Kun aineistoja digitoidaan, siirtyv\u00e4t my\u00f6s aikaisemassa aineistossa olleet virheelliset ja puutteelliset luettelointitiedot ellei digitoijalla ole tarpeellista asiantuntemusta ja aikaa p\u00e4ivitt\u00e4\u00e4 tietoja. Kun tiedet\u00e4\u00e4n, ett\u00e4 resurssipula ja kiire ovat jatkuvia ilmi\u00f6it\u00e4 ja digitaalinen toimittaminen asettaa huomattavan aikapaineen ty\u00f6t\u00e4 tekeville henkil\u00f6ille, voidaan kysy\u00e4, olisiko hy\u00f6dyllisemp\u00e4\u00e4 digitoida v\u00e4hemm\u00e4n ja valikoidummin ja panostaa sen sijaan digitoitavien aineistojen laadun varmistamiseen. <\/p>\n\n\n\n

Vaikka digitointip\u00e4\u00e4t\u00f6sten kritisoidaan ohjaavan vahvasti tutkimusta, on my\u00f6s v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4t\u00f6nt\u00e4 esitt\u00e4\u00e4 kysymys, onko kaiken aineiston digitointi todella j\u00e4rkev\u00e4 tavoite. Arkistoyksikk\u00f6jen digitointi ja s\u00e4hk\u00f6inen pitk\u00e4aikaiss\u00e4ilytt\u00e4minen vaativat huomattavan m\u00e4\u00e4r\u00e4n resursseja. Monien paljon k\u00e4ytettyjen arkistokokonaisuuksien kohdalla t\u00e4llainen resurssien k\u00e4ytt\u00f6 voi olla tarkoituksenmukaista, mutta koskeeko t\u00e4m\u00e4 my\u00f6s hyvin harvoin k\u00e4ytett\u00e4vi\u00e4 aineistoja? Esimerkiksi historiantutkimuksen tulevaisuudesta huolestunut \u00c5bo Akademin pohjoismaisen historian professori Johanna Ilmakunnas piti Svenska Ylen haastattelussa<\/a> harvoin k\u00e4ytett\u00e4vien arkistojen digitointia aivan liian kalliina ratkaisuna.<\/p>\n\n\n\n

Jos p\u00e4\u00e4dymme tilanteeseen, jossa yh\u00e4 suurempi osa Kansallisarkiston aineistoista s\u00e4ilytet\u00e4\u00e4n sek\u00e4 digitaalisena ett\u00e4 paperisena, on seuraava looginen askel mietti\u00e4, mitk\u00e4 kaikki fyysiset aineistot voidaan digitoinnin j\u00e4lkeen h\u00e4vitt\u00e4\u00e4? T\u00e4ll\u00e4 hetkell\u00e4 Arkistolaitos linjaa<\/a>, ettei kulttuurihistoriallisesti arvokkaita paperiaineistoja h\u00e4vitet\u00e4, mutta miten ja kuka m\u00e4\u00e4rittelee, mitk\u00e4 ovat n\u00e4it\u00e4 kulttuurihistoriallisesti arvokkaita aineistoja?<\/p>\n\n\n\n

Itsepalveluasiointi ei korvaa auki olevaa arkistoa<\/strong><\/p>\n\n\n\n

Mahdollisuus harkinnanvaraiseen itsepalveluasiointiin<\/a> saattaa kuulostaa silt\u00e4, ett\u00e4 se ratkaisee esimerkiksi isoja arkistokokonaisuuksia k\u00e4ytt\u00e4vien tai asiakirjojen materiaalisuudesta kiinnostuneiden tutkijoiden ongelmat. Itsepalveluasiointi ei kuitenkaan korvaa sit\u00e4, ett\u00e4 paikalla olisi osaavaa henkil\u00f6kuntaa auttamassa oikeiden aineistojen l\u00f6yt\u00e4misess\u00e4 ja vastaamassa tutkimuksen edetess\u00e4 nouseviin kysymyksiin. Onkin h\u00e4mm\u00e4stytt\u00e4v\u00e4\u00e4, kuinka v\u00e4h\u00e4n arvoa Kansallisarkisto tuntuu antavan oman henkil\u00f6kuntansa ammattitaidolle, kun se n\u00e4kee, ett\u00e4 asiakkaat p\u00e4rj\u00e4\u00e4v\u00e4t t\u00e4ysin ilman heid\u00e4n apuaan. Verkkosivuilla tarjottava chat-asiakaspalvelu ei korvaa kasvokkain tarjottavan palvelun tarvetta etenk\u00e4\u00e4n, kun sen ohjeissa<\/a> kerrotaan sielt\u00e4 saatavan apua vain verkkopalveluiden ja digitaalisten aineistojen k\u00e4ytt\u00f6\u00f6n.<\/p>\n\n\n\n

Kansallisarkistossa on my\u00f6s paljon arkistoja, joita on pakko k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 paikan p\u00e4\u00e4ll\u00e4. T\u00e4llaisia ovat esimerkiksi ne s\u00e4ilytett\u00e4v\u00e4ksi annetut aineistot, jotka ovat tallettajan omistuksessa. Laajimpia t\u00e4llaisia aineistoja lienev\u00e4t seurakuntien arkistot. Kansallisarkisto s\u00e4ilytt\u00e4\u00e4 aineistoa, mutta ei voi digitoida<\/a> sit\u00e4 ilman omistajan lupaa. Erityisesti seurakuntien laajojen aineistokokonaisuuksien kohdalla t\u00e4m\u00e4 tulee tuottamaan tutkijoille vaikeuksia. Vaikka kirkonkirjoja on digitoitu melko laajasti, on seurakuntien arkistoissa viel\u00e4 paljon digitoimatonta aineistoa.\u00a0 Kun arkistoja ei voida digitoida ja alkuper\u00e4isen aineiston tutkiminen on laajasti rajoitettua, tulee se vaikuttamaan tutkijoiden ty\u00f6h\u00f6n, ja v\u00e4ist\u00e4m\u00e4tt\u00e4 my\u00f6s siihen, mit\u00e4 tutkitaan. Jos kansallisarkiston s\u00e4ilytykseen annettuja aineistoja ei voida k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 eik\u00e4 numeroita niiden k\u00e4ytt\u00f6m\u00e4\u00e4rist\u00e4 siten ole esitt\u00e4\u00e4, tehd\u00e4\u00e4nk\u00f6 seuraavaksi p\u00e4\u00e4telm\u00e4, etteiv\u00e4t ne ole tarpeellisia?\u00a0<\/p>\n\n\n\n

Hankalaan asemaan joutuvat my\u00f6s ne tutkijat, jotka k\u00e4ytt\u00e4v\u00e4t aineistoja, joissa on k\u00e4ytt\u00f6rajoitus. T\u00e4llaisia aineistoja saa digitoitunakin k\u00e4ytt\u00e4\u00e4 toistaiseksi vain Kansallisarkiston toimipisteiss\u00e4. Jos lupaa omatoimik\u00e4ytt\u00f6\u00f6n ei ole, arkistotutkimusta on mahdollista tehd\u00e4 vain kerran kuussa avoimena tutkijasalip\u00e4iv\u00e4n\u00e4. Vaihtoehtona on matkustaa sellaiselle paikkakunnalle, jossa Kansallisarkiston toimipiste on useammin auki<\/a>.<\/p>\n\n\n\n

Kirjoitus on osa blogisarjaa, jossa k\u00e4sitell\u00e4\u00e4n Kansallisarkiston digitaalisen toimittamisen mallin vaikutuksia historiantutkimukseen.<\/em><\/p>\n\n\n\n

Taina Saarenp\u00e4\u00e4, FT, tutkijatohtori
Liisa Vuonokari-Bomstr\u00f6m, FT, tutkijatohtori
Mari V\u00e4lim\u00e4ki, FT, dosentti<\/p>\n\n\n\n

Topi Artukka, FT, tutkijatohtori
Ulla Ij\u00e4s, FT, dosentti
Terhi Kivist\u00f6, FM, Arkistoalan yliopisto-opettaja
Mikael Korhonen, FT
Jenni Kuuliala, FT, yliopistonlehtori
Kirsi Laine, FT, tutkijatohtori
Tiina M\u00e4nnist\u00f6-Funk, FT, dosentti
Heidi Pitk\u00e4nen, FM, v\u00e4it\u00f6skirjatutkija
Suvi Rytty, FT, tutkijatohtori
Mikko Saira, FM, v\u00e4it\u00f6skirjatutkija
Sakari Salokannel, FM, v\u00e4it\u00f6skirjatutkija
Anna Sassali-Tanila, FM, v\u00e4it\u00f6skirjatutkija
Josefine Sj\u00f6berg, FM, v\u00e4it\u00f6skirjatutkija
Maria Syv\u00e4niemi, FM, v\u00e4it\u00f6skirjatutkija
Kirsi Vainio-Korhonen, Suomen historian professori
Noora Viljamaa, FM, v\u00e4it\u00f6skirjatutkija
Charlotta Wolff, Suomen historian professori<\/p>\n\n\n\n

L\u00e4hteet:<\/strong><\/p>\n\n\n\n

Dever, Maryenne<\/strong>, \u201cProvocations on the pleasures of archived paper\u201d, Archives & Manuscripts 41, 2013:3, 173\u2013182, doi: 10.1080\/01576895.2013.841550
Elo, Kimmo<\/strong>, ”Digitaalisen historiantutkimuksen kentt\u00e4\u00e4 louhimassa”, Kimmo Elo (toim.) Digitaalinen humanismi ja historiatieteet, THY, Turku 2016.
Koivunen, Leila & Syrj\u00e4maa, Taina<\/strong>, \u201cEsineet ja materiaalisuus historiassa\u201d, Historiallinen Aikakauskirja 114, 2016:2, s. 123\u2013124, doi: 10.54331\/haik.140309.
Lester, Peter<\/strong>, \u201dOf mind and matter: the archive as object\u201d, Archives and Records 39, 2018:1, s. 73\u201387, doi: 10.1080\/23257962.2017.1407748.<\/p>\n\n\n\n

<\/p>\nJAA ARTIKKELI: \"Facebook\"<\/a>\"twitter\"<\/a>\"pinterest\"<\/a>\"linkedin\"<\/a>","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

T\u00e4ss\u00e4 Kansallisarkiston uuden digitaalisen toimittamisen mallin vaikutuksia tutkimukseen k\u00e4sittelev\u00e4n blogisarjan toisessa osassa syvennymme tarkemmin siihen, millaisia ongelmia arkistoaineistojen digitoimiseen liittyy. Digitoitu asiakirja ei ole sama kuin alkuper\u00e4inen\u00a0 Digitoiminen on hyv\u00e4 ja tarpeellinen tapa asettaa arkistoaineistoja k\u00e4ytett\u00e4v\u00e4ksi. Tutkijat eiv\u00e4t kaipaa takaisin maailman, jossa ainoa tapa p\u00e4\u00e4st\u00e4 tutkimusaineiston \u00e4\u00e4relle oli matkustaa arkistoon usein toiselle paikkakunnalle tai kenties […]<\/p>\n","protected":false},"author":1067,"featured_media":9277,"comment_status":"open","ping_status":"closed","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[69],"tags":[720,1652,141],"class_list":{"0":"post-9275","1":"post","2":"type-post","3":"status-publish","4":"format-standard","5":"has-post-thumbnail","7":"category-ajankohtaista","8":"tag-arkistoaineistot","9":"tag-arkistot","10":"tag-tutkimus","11":"czr-hentry"},"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/suomenhistoria\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/9275","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/suomenhistoria\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/suomenhistoria\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/suomenhistoria\/wp-json\/wp\/v2\/users\/1067"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/suomenhistoria\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=9275"}],"version-history":[{"count":2,"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/suomenhistoria\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/9275\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":9279,"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/suomenhistoria\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/9275\/revisions\/9279"}],"wp:featuredmedia":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/suomenhistoria\/wp-json\/wp\/v2\/media\/9277"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/suomenhistoria\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=9275"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/suomenhistoria\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=9275"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/suomenhistoria\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=9275"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}