{"id":9326,"date":"2025-11-27T15:22:54","date_gmt":"2025-11-27T13:22:54","guid":{"rendered":"https:\/\/blogit.utu.fi\/suomenhistoria\/?p=9326"},"modified":"2025-11-27T15:23:49","modified_gmt":"2025-11-27T13:23:49","slug":"horisontaalisille-ihmisille","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/blogit.utu.fi\/suomenhistoria\/horisontaalisille-ihmisille\/","title":{"rendered":"Horisontaalisille ihmisille"},"content":{"rendered":"\n

Marraskuun alussa tuli ensi-iltaan Nina Forsmanin ja Sakari Suurosen ohjaama elokuva Lent\u00e4v\u00e4 kuolema \u2013 kaikuja parantolasta<\/a>. Elokuva k\u00e4sittelee tuberkuloosin eli keuhkotaudin historiaa erityisesti parantolakokemusten n\u00e4k\u00f6kulmasta, ja siin\u00e4 on hy\u00f6dynnetty runsaasti arkistofilmej\u00e4 ja muuta historiallista aineistoa. Uuttakin materiaalia silti kuvattiin, ja siin\u00e4 sain olla mukana pieness\u00e4 avustajan roolissa.<\/p>\n\n\n\n

Hallimakuun kaikuja<\/strong><\/p>\n\n\n\n

Viime vuoden toukokuun lopulla aamu oli helteinen Harjavallassa, kun kiirehdin siskoni kanssa Satalinnan, entisen keuhkotautiparantolan pihaan. Kymmenien muiden vapaaehtoisten kanssa sonnustauduimme puvustajan meille varaamiin 50-lukulaisiin kev\u00e4tasuihin. Satalinnasta ei ollut tarjolla elokuvaan sopivaa arkistofilmimateriaalia, joten saimme esitt\u00e4\u00e4 muutamia kohtauksia parantolael\u00e4m\u00e4st\u00e4 Satalinnan laajoilla nurmikoilla. P\u00e4iv\u00e4n p\u00e4\u00e4tteeksi m\u00e4k\u00e4r\u00e4iset olivat sy\u00f6neet s\u00e4\u00e4reni muhkuraisiksi, mutta tunsin p\u00e4\u00e4sseeni sukeltamaan hetkeksi toiseen maailmaan ja olin my\u00f6s oppinut uutta.<\/p>\n\n\n

\n
\"\"
Kirjoittaja esitt\u00e4m\u00e4ss\u00e4 tuberkuloosipotilasta Lent\u00e4v\u00e4 kuolema -dokumentin kuvauksissa Satalinnassa toukokuussa 2024. Kuva: Titta K\u00f6ykk\u00e4-Niinisalo.<\/figcaption><\/figure><\/div>\n\n\n

En ollut ennalta tiennyt paljon parantolael\u00e4m\u00e4st\u00e4. Nyt opin, ett\u00e4 kuvitteellisena tuberkuloosipotilaana kuuluin hallikuntaan ja minua kutsuttiin hallinimell\u00e4, jonka olin saanut parantolaan tullessani. Samaan hallikuntaan kuuluvat potilaat makasivat p\u00e4ivitt\u00e4in samalla makuuhalliparvekkeella saamassa keuhkoilleen raitista ilmaa. Kuvauksissa esitimme potilaiden vappumarssia, jossa j\u00e4rjest\u00e4ydyimme hallikuntien lippujen taakse. Ne olivat aitoja Harjavallan sairaalan museossa s\u00e4ilyneit\u00e4 Satalinnan potilaiden luomuksia.<\/p>\n\n\n\n

Yll\u00e4tt\u00e4en sain oppia lis\u00e4\u00e4 my\u00f6s oman sukuni historiasta. Kuultuaan kuvauksista t\u00e4tini kertoi, ett\u00e4 tuberkuloosi oli vaikuttanut dramaattisesti isois\u00e4ni el\u00e4m\u00e4\u00e4n. H\u00e4nen is\u00e4ns\u00e4 ja kaksi isovelje\u00e4\u00e4n olivat kuolleet keuhkotautiin R\u00e4is\u00e4l\u00e4ss\u00e4. Kolmas veli kuoli evakkomatkan j\u00e4lkeen Eurassa, toipilaskodiksi kutsutussa hoitolassa. T\u00e4st\u00e4 ei ollut meille lapsenlapsille jostain syyst\u00e4 koskaan kerrottu, mik\u00e4 sai minut miettim\u00e4\u00e4n vakavaan sairauteen liittyv\u00e4\u00e4 surun ja vaikenemisen pitk\u00e4\u00e4 varjoa.<\/p>\n\n\n

\n
\"\"
Potilaita hallimakuulla vuonna 1912 Punkaharjulla, Takaharjun parantolassa, joka oli Suomen ensimm\u00e4isi\u00e4 keuhkotautiparantoloita. Kuva: Museovirasto.<\/figcaption><\/figure><\/div>\n\n\n

T\u00e4n\u00e4 kes\u00e4n\u00e4 k\u00e4vin ensimm\u00e4ist\u00e4 kertaa Paimion parantolassa. Oli kuuma p\u00e4iv\u00e4 ja m\u00e4nnyt tuoksuivat ikoniseksi muodostuneen rakennuksen ymp\u00e4rill\u00e4. Entisiin potilashuoneisiin j\u00e4rjestetyss\u00e4 n\u00e4yttelyss\u00e4 ilahduin erityisesti siit\u00e4, miten potilaan n\u00e4k\u00f6kulma oli pyritty ottamaan suunnittelussa huomioon 1920-luvun lopulla. Alvar Aalto oli halunnut suunnitella sairaalan horisontaalisille ihmisille, viettiv\u00e4th\u00e4n tuberkuloosipotilaat paljon aikaa vaaka-asennossa. Siksi esimerkiksi potilashuoneiden katot oli maalattu kauniin v\u00e4risiksi.<\/p>\n\n\n\n

Ilmeisesti Aallon ratkaisut eiv\u00e4t tosin perustuneet muuhun kuin h\u00e4nen omiin kokemuksiinsa sairastamisesta<\/a>. Ajatus makuuasennon huomioivasta suunnittelusta kuitenkin puhutteli, siksikin, ett\u00e4 olin juuri j\u00e4rjest\u00e4nyt tapahtuman, jossa horisontaalisuus oli sallittua.<\/p>\n\n\n\n

Akateemisen p\u00f6tk\u00f6ttelyn mahdollisuudet<\/strong><\/p>\n\n\n\n

Huomasin p\u00f6tk\u00f6ttelyn vaikeudet, kun Keiden kaupunki -hankkeemme lopputapahtuma<\/a> j\u00e4rjestettiin Turussa er\u00e4\u00e4n tanssistudion tiloissa. Minulla oli ollut alusta saakka vahva visio seminaarista, jossa voisi loikoilla, toisin kuin akateemisissa tilaisuuksissa yleens\u00e4. K\u00e4vi kuitenkin ilmi, ett\u00e4 mukavien loikoilualustojen saaminen k\u00e4ytt\u00f6\u00f6mme oli l\u00e4hes mahdotonta.<\/p>\n\n\n\n

Kev\u00e4\u00e4ll\u00e4 selailin erilaisten yritysten ja yhdistysten sivustoja selvitt\u00e4\u00e4kseni, voisiko jostain lainata patjoja seminaarip\u00e4iv\u00e4n ajaksi. L\u00e4hestyin my\u00f6s useampia eri tahoja s\u00e4hk\u00f6postein. Tarjolla oli vuokrattavaksi pomppulinnoja, telttoja, s\u00e4kkituoleja, mattoja ja ties mit\u00e4 muuta, mutta ei patjoja. Harkitsimme hankeryhm\u00e4ss\u00e4 jopa edullisten patjojen ostamista tilaisuutta varten. Hetken jo n\u00e4in itseni patjamesenaattina, joka voisi kellaristaan lainata makuualustoja muidenkin tilaisuuksiin. Patjojen s\u00e4ilytt\u00e4minen ja kuljettaminen olisi kuitenkin ollut hyvin hankalaa, eik\u00e4 halvan ja ilmeisen huonolaatuisen tavaran hankkiminen nurkkiin houkutellut. Loppujen lopuksi p\u00e4\u00e4dyimme k\u00e4ytt\u00e4m\u00e4\u00e4n loikoiluun tanssistudion joogamattoja.<\/p>\n\n\n

\n
\"\"
Erilaisten akateemisten asentojen kokeilua Keiden kaupunki -hankkeen lopputapahtumassa kes\u00e4kuun alussa 2025.<\/figcaption><\/figure><\/div>\n\n\n

Joogamatot palvelivat meit\u00e4 ihan hyvin, ja j\u00e4lkeenp\u00e4in sain kiitosta siit\u00e4, ettei koko p\u00e4iv\u00e4n tapahtuma ollut vienyt osallistujista mehuja sill\u00e4 tavalla kuin akateemiset kokoontumiset yleens\u00e4. Liek\u00f6 yhten\u00e4 syyn\u00e4 ollut mahdollisuus hakeutua my\u00f6s vaakatasoon? Samalla kuitenkin tuntui hieman h\u00e4iritsev\u00e4lt\u00e4, ett\u00e4 ainoat loikoiluun tarjolla olevat alustat liittyiv\u00e4t liikuntaan. Oliko julkinen p\u00f6tk\u00f6tt\u00e4minen siis hyv\u00e4ksytty\u00e4 vain osana aktiivista kehonhuoltoa ja paremmaksi ihmiseksi pinnistely\u00e4? Ent\u00e4 kuka lopulta m\u00e4\u00e4r\u00e4\u00e4, ett\u00e4 akateemisissa tilaisuuksissa pit\u00e4\u00e4 olla nimenomaan pystyasennossa? Ja miksi juuri makuuasento yhdistyy kulttuurisessa mielikuvituksessamme niin helposti velttouteen, dekadenssiin tai jopa rappioon?<\/p>\n\n\n\n

Historioitsijana minun ei pit\u00e4isi olla asiasta kovin yll\u00e4ttynyt, saapuihan p\u00f6tk\u00f6ttelymy\u00f6nteisyys moderneihin koteihinkin oikeastaan vasta 1960-luvun lopun olohuoneiden ja pehmeiden sohvaryhmien my\u00f6t\u00e4<\/a>. Viime vuosina on puolestaan keskusteltu niin kutsutusta vihamielisest\u00e4 arkkitehtuurista<\/a>, jonka tarkoituksena on est\u00e4\u00e4 julkisten tilojen k\u00e4ytt\u00f6\u00e4 normista poikkeavilla tavoilla. Erityisesti juuri makaamista pyrit\u00e4\u00e4n torjumaan asentamalla penkkien keskelle k\u00e4sinojia ja rakennusten tasanteille piikkej\u00e4 tai nystyj\u00e4. Jo t\u00e4st\u00e4 voi aavistaa makuuasennon olevan kaikkea muuta kuin neutraali asia, vaikka se ep\u00e4ilem\u00e4tt\u00e4 on vet\u00e4nyt ihmisi\u00e4 puoleensa kaikkina aikoina. Makuulla olemisen mahdollisuuksiin vaikuttavat kulttuuriset ja yhteiskunnalliset k\u00e4sityksemme siit\u00e4, millainen k\u00e4yt\u00f6s on toivottavaa miss\u00e4kin tilanteessa ja tilassa. Kunnon ihmisen ei oleteta p\u00f6tk\u00f6ttelev\u00e4n julkisesti, ellei h\u00e4neen sitten ole iskenyt \u00e4killinen sairaskohtaus.<\/p>\n\n\n

\n
\"\"
Uudenlaiset pehme\u00e4t sohvat kannustivat p\u00f6tk\u00f6ttelyyn 1970-luvulla. Kuvassa Eero Aarnion suunnittelema sohvaryhm\u00e4 Cumulus Askon kuvastossa vuonna 1972. Kuva: Askon museo\/Lahden museot.<\/figcaption><\/figure><\/div>\n\n\n

Makuulta avautuvia maisemia<\/strong><\/p>\n\n\n\n

Viime aikoina rampa-aktivismi ja rampuuden tutkimus, kansainv\u00e4lisen crip-teorian suuntaviivoja mukaillen, ovat nostaneet my\u00f6s akateemisissa yhteyksiss\u00e4<\/a> esiin ihmiskehojen ja -mielten erilaisuutta ja purkaneet oletusta kaikille yht\u00e4l\u00e4isest\u00e4 kyvykkyydest\u00e4. N\u00e4ist\u00e4 n\u00e4k\u00f6kulmista makuuasento voi n\u00e4ytt\u00e4yty\u00e4 niin poliittisena kysymyksen\u00e4 kuin arkisena v\u00e4ltt\u00e4m\u00e4tt\u00f6myyten\u00e4kin. Kroonisesti sairaiden toimijuutta tutkiva Sairaiden valtakunta -hanke<\/a> esimerkiksi j\u00e4rjest\u00e4\u00e4 s\u00e4nkysymposiumeja, joissa muun muassa haetaan osallistumisen mahdollistavia asentoja.<\/p>\n\n\n\n

Historia tuntee monia merkitt\u00e4vi\u00e4 henkil\u00f6it\u00e4, joiden oli pakko viett\u00e4\u00e4 paljon aikaa pitk\u00e4ll\u00e4\u00e4n. Frida Kahlo maalasi s\u00e4ngyss\u00e4\u00e4n ja vuonna 1953 h\u00e4n osallistui ensimm\u00e4isen yksityisn\u00e4yttelyns\u00e4 avajaisiin gallerian keskelle sijoitetusta s\u00e4ngyst\u00e4<\/a>, koska oli liian huonovointinen ollakseen pystyss\u00e4.<\/p>\n\n\n\n

Virginia Woolf puolestaan kirjoitti vuonna 1925 esseess\u00e4\u00e4n Sairastamisesta (On being ill<\/a>), miten makuulle asettuminen v\u00e4litt\u00f6m\u00e4sti muuttaa ihmisen rintamakarkuriksi. Makaava ei en\u00e4\u00e4 kuulu pystyss\u00e4 kulkevien armeijaan, ja t\u00e4t\u00e4 my\u00f6t\u00e4 h\u00e4nen koko olemassaolonsa muuttuu. Taisteluun marssivan sotilaan sijaan h\u00e4n on kuin risu virran viet\u00e4v\u00e4n\u00e4 tai kuiva lehti nurmikolla. H\u00e4nen katseensa suuntautuu omituisen pitk\u00e4ksi aikaa yl\u00f6s, taivaalle, ja havaitsee sen olevan aivan jotain muuta kuin se, mit\u00e4 yleens\u00e4 katselemme.<\/p>\n\n\n\n

Kenest\u00e4 vain voi milloin tahansa tulla horisontaalinen ihminen, lyhyeksi tai pitk\u00e4ksi aikaa. P\u00f6tk\u00f6ttelyn, loikoilun, makoilun tai jopa l\u00f6h\u00f6ilyn laajempi salliminen eri tilanteissa voisikin tehd\u00e4 hyv\u00e4\u00e4. Se voi olla esteett\u00f6myysteko ja samalla avaus uudenlaisille n\u00e4k\u00f6kulmille, joita on horisontaalisilla ihmisill\u00e4. Siis meill\u00e4 kaikilla.<\/p>\n\n\n\n

\n\n\n\n
\"\"<\/figure>\n\n\n\n

Tiina M\u00e4nnist\u00f6-Funk<\/p>\n\n\n\n

Kirjoittaja on akatemiatutkija ja tekniikan historian dosentti.<\/em><\/p>\nJAA ARTIKKELI: \"Facebook\"<\/a>\"twitter\"<\/a>\"pinterest\"<\/a>\"linkedin\"<\/a>","protected":false},"excerpt":{"rendered":"

Marraskuun alussa tuli ensi-iltaan Nina Forsmanin ja Sakari Suurosen ohjaama elokuva Lent\u00e4v\u00e4 kuolema \u2013 kaikuja parantolasta. Elokuva k\u00e4sittelee tuberkuloosin eli keuhkotaudin historiaa erityisesti parantolakokemusten n\u00e4k\u00f6kulmasta, ja siin\u00e4 on hy\u00f6dynnetty runsaasti arkistofilmej\u00e4 ja muuta historiallista aineistoa. Uuttakin materiaalia silti kuvattiin, ja siin\u00e4 sain olla mukana pieness\u00e4 avustajan roolissa. Hallimakuun kaikuja Viime vuoden toukokuun lopulla aamu oli […]<\/p>\n","protected":false},"author":32634,"featured_media":9330,"comment_status":"open","ping_status":"closed","sticky":false,"template":"","format":"standard","meta":{"footnotes":""},"categories":[69,258,63],"tags":[923,1152,1641,1793,1792],"class_list":{"0":"post-9326","1":"post","2":"type-post","3":"status-publish","4":"format-standard","5":"has-post-thumbnail","7":"category-ajankohtaista","8":"category-ilmiot","9":"category-nakokulmia","10":"tag-1900-luku","11":"tag-kaupunki","12":"tag-kaupunkiymparisto","13":"tag-makaaminen","14":"tag-parantolat","15":"czr-hentry"},"_links":{"self":[{"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/suomenhistoria\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/9326","targetHints":{"allow":["GET"]}}],"collection":[{"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/suomenhistoria\/wp-json\/wp\/v2\/posts"}],"about":[{"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/suomenhistoria\/wp-json\/wp\/v2\/types\/post"}],"author":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/suomenhistoria\/wp-json\/wp\/v2\/users\/32634"}],"replies":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/suomenhistoria\/wp-json\/wp\/v2\/comments?post=9326"}],"version-history":[{"count":3,"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/suomenhistoria\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/9326\/revisions"}],"predecessor-version":[{"id":9333,"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/suomenhistoria\/wp-json\/wp\/v2\/posts\/9326\/revisions\/9333"}],"wp:featuredmedia":[{"embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/suomenhistoria\/wp-json\/wp\/v2\/media\/9330"}],"wp:attachment":[{"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/suomenhistoria\/wp-json\/wp\/v2\/media?parent=9326"}],"wp:term":[{"taxonomy":"category","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/suomenhistoria\/wp-json\/wp\/v2\/categories?post=9326"},{"taxonomy":"post_tag","embeddable":true,"href":"https:\/\/blogit.utu.fi\/suomenhistoria\/wp-json\/wp\/v2\/tags?post=9326"}],"curies":[{"name":"wp","href":"https:\/\/api.w.org\/{rel}","templated":true}]}}